Uskalias merikotkapariskunta perusti tänä keväänä pesänsä keskelle Helsinkiä. Nyt pesästä kurkistaa jo kolme pienokaista.
Merikotkien pesiminen keskellä pääkaupunkia on ainutlaatuista, sillä laji ei ole tiettävästi aiemmin pesinyt näin kaupunkimaisessa ympäristössä Suomessa eikä Euroopassa. Merikotkat ovat arkoja ja pesivät tyypillisesti kauempana asutuksesta. Vain muutamia vuosikymmeniä aiemmin ne olivat sukupuuton partaalla. Siksi onkin hämmästyttävää, että kotkat valitsivat pesimäpaikakseen Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen, josta on linnuntietä vain viisi kilometriä Helsingin ydinkeskustaan.
Helsinkiläinen merikotkapari Nadi ja Amalia on kyhännyt kotinsa vanhaan harmaahaikaran pesään Lopin saarelle. Samalla pienellä saarella asustaa harmaahaikaroita ja merimetsoja, jotka yrittävät sitkeästi pesiä merikotkien vieressä. Merikotkat ovat osoittautuneet vaarallisiksi naapureiksi, sillä ne ovat jo syöneet saaren muiden lintujen munia.
Kotkaparilla on kolme poikasta, joita ne ruokkivat pääasiassa lähivesistä pyydystämillään lahnoilla ja muilla kaloilla. Pari onkin saanut nimensä alueella 1800-luvulla asuneen kalastajapariskunnan mukaan. Ruokittavia suita on enemmän kuin yleensä, sillä merikotkat saavat kolmosia vain harvoin.
Helsingistä Euroopan lintupääkaupunki?
Helsinki on tehnyt pitkäjänteistä työtä kaupunkiluonnon monimuotoisuuden kehittämiseksi. Helsingissä pesii vuosittain noin 150 lintulajia, mikä on kaksi kolmasosaa Suomen pesimälajeista. Petolinnuista Helsinkiin on merikotkan lisäksi viime aikoina asettunut niin ikään ennen ihmisasutuksia vältellyt kanahaukka. Lajin nopean runsastumisen seurauksena pääkaupungissa on nykyään koko Suomen tihein kanahaukkakanta.
Suuri lajimäärä selittyy Helsingin monimuotoisella luonnolla saaristoineen, metsineen, peltoineen ja kosteikkoineen. Pesimälajien määrissä Helsinki päihittää muun muassa Berliinin, Lontoon, Moskovan ja Tukholman, vaikka ne ovat Tukholmaa lukuun ottamatta pinta-alaltaan Helsinkiä suurempia. Helsingin kanssa tasoihin yltää Euroopassa Tallinna.
”Helsinki on kasvava kaupunki, jossa rakennetaan jatkuvasti uusia asuntoja. Meille on tärkeä päämäärä, että kaupungin kasvu tapahtuu laajoista luontoalueista ja luonnon monimuotoisuudesta tinkimättä. Itselleni Vanhankaupunginlahden alue on tärkeä paikka virkistäytymiseen ja luonnossa oleiluun, ja niin se on lukemattomille muillekin helsinkiläisille. Koronakriisin aikana alueesta on tullut ennätysmäisen suosittu retkeilykohde”, kertoo Helsingin apulaispormestari Anni Sinnemäki.
Vanhankaupunginlahden suojelualue on Helsingin merkittävin kosteikko ja kansainvälisestikin tärkeä lintualue, jonka pesimälajistoon on kuulunut 2000-luvulla 125 eri lintulajia. Keskeisestä sijainnistaan huolimatta Vanhankaupunginlahti tarjoaa linnuille suojaisan paikan pesintään.
Uhanalaisesta lajista kaupungin kuninkaaksi
Merikotka on Suomen suurin petolintu – sen siipien kärkiväli voi olla lähes 2,5 metriä. Lajin asettuminen keskelle pääkaupunkia on pitkän luonnonsuojelutyön tulosta. Vielä muutama vuosikymmen sitten laji oli Suomessa erittäin uhanalainen, ja sen selviytymistä uhkasivat ympäristömyrkyt ja vainoaminen. 1970-luvulla merikotka oli sukupuuton partaalla: Suomessa eli vain noin 35 pesivää merikotkaparia, nekin olivat ympäristömyrkkyjen takia melkein lisääntymiskyvyttömiä. Vuonna 1975 kotkapoikasia kuoriutui Suomessa neljä. 1970-luvulla aloitettu merikotkien talviruokinta puhtaalla myrkyttömällä ravinnolla auttoi kuitenkin elvyttämään lajin.
Nyt merikotka selviää jo ilman talviruokintaa, ja laji on poistettu uhanalaisten lajien listalta. Merikotkien määrän kasvaessa lajin odotetaan levittäytyvän yhä laajemmin urbaaneille alueille. Vanhankaupunginlahdella asustavat merikotkat eivät siis välttämättä ole enää kauaa ainoat citymerikotkat. Merikotkan lähisukulaislaji valkopäämerikotka on urbanisoitunut Amerikassa, jossa sitä esiintyy jo monissa kaupungeissa.
Helsinkiläiskotkien ja niiden poikasten elämää voi seurata merikotkalivessä(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).
Lue lisää: Vanhankaupunginlahden merikotkille annettava pesimärauha
Kuvat Lopin saaresta: Eero Haapanen