Varhaiskasvatuksen opettaja Lauri Kalpio levittää yhdessä lasten kanssa harmaan peiton päiväkodin pihalle. Tässä se on, tyhjä taulu, jolle ryhdytään sommittelemaan taidetta kävyistä ja risuista. Vikkelin ehtii kurkata, olisiko pihamaan omenapuusta pudonnut raakileita, joita myös voisi hyödyntää.
Olemme Roihuvuoressa, päiväkoti Porolahden pihalla. Lämpimät kesäpäivät ovat saaneet jatkoa, mistä osataan ottaa kaikki irti.
Leikki on vankkaa pedagogiikkaa
Leikkejä on käynnissä useita. Päiväkodin johtaja Sannalinnea Hietanoro kertoo, että kun henkilökunta kokoontuu syksyisin pohtimaan toimintasuunnitelmaa ja sen tärkeimpiä teemoja, vuodesta toiseen kärkeen kuuluvat leikki ja ilo.
Kun vanhemmat illalla kysyvät lapsiltaan, mitä päiväkodissa päivän aikana tehtiin, vastauksissa mainitaan yleisesti leikkiminen.
Leikki ei kuitenkaan ole ”pelkkää” leikkimistä vaan vankkaa pedagogiikkaa. Ammattilaiset ohjaavat, millä ja miten kulloinkin leikitään: välillä pikkuautot siirretään syrjään ja otetaan esille rakennuspalikat – tai kuten tällä kertaa ulkoiltaessa etsitään käpyjä ja muuta luonnosta löytyvää.
– Monipuolisten leikkien aikana lapsi oppii elämää ja siinä tarvittavia taitoja, Hietanoro muistuttaa.
Hän allekirjoittaakin tutut viisaat sanat, joiden mukaan koko elämän merkittävä oppi tulee päiväkodista.
Tunnekasvatusta ja kaveritaitoja
Päiväkodin arkeen kuuluvat tutut rutiinit, joihin sisällytetään lapsen kasvua ja kehittymistä tukevia asioita.
Aamuisin jokainen lapsi otetaan vastaan henkilökohtaisesti nimellä tervehtien. Hietanoro mainitsee, että hetki on tärkeä ja sensitiivinen.
Hoitoryhmät toimivat pareittain, ja kummankin ryhmän henkilökunta oppii tuntemaan myös parinsa lapset. Aikuiset ovat täällä kaikkia lapsia varten.
Tunnetaidot kehittyvät vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Niitä harjoitellaan läpi päivän, ja esimerkiksi ruokailu on hyvä paikka tunteiden ilmaisulle ja keskustelulle: Miltä ruoka tällä kertaa mielestäsi maistuu? Ehkä niin hyvältä, että sitä pitää saada lisää. Jos se ei nyt maistu, mikä mahtaa olla syynä? Onko se kirpeää vai vatsa kipeänä?
Keskeinen osa tunnekasvatusta ovat toisten huomioiminen ja kaveritaidot. Parhaimmillaan päiväkodissa alkaa läpi elämän kestävä ystävyys.
Itsetunnon kehittymistä tuetaan. Tarkoitus on, että lapset tuntevat olevansa hyviä sellaisena kuin ovat. He tietävät pärjäävänsä, vaikka kaikkea ei oppisikaan heti. Taidot kehittyvät kokeilemalla ja harjoittelemalla yhdessä.
Päivittäisiin rutiineihin kuuluu myös ruokailun jälkeinen rauhallinen lepohetki. Siitä saadaan energiaa iltapäivää varten. Vajaan tunnin mittaisen levon aikana osa nukahtaa, mutta etenkin isommille lapsille lepo voi tarkoittaa vaikkapa kirjojen lukemista.
Isoon päiväkotiin tarvitaan paljon henkilökuntaa
Porolahden varhaiskasvatusyksikkö on iso. Siihen kuuluu Porolahden lisäksi Tammisalon korttelitalossa toimiva pienempi päiväkoti. Lisäksi Porolahden peruskoulussa toimii kaksi yksikön esiopetusryhmää.
Ison päiväkodin tuntua Porolahdessa ei kuitenkaan ole, mistä Hietanoro antaa kiitokset muun muassa 1970-luvun fiksulle rakentamiselle.
Henkilökuntaa päiväkoti Porolahdessa on kaikkiaan noin 50, ja tiimien tukena ja pedagogiikan vahvistajana on Hietanoron lisäksi varajohtaja sekä yksikkö-veo eli erityisopettaja.
Erityispedagogiikalla on päiväkodissa pitkä perinne. Integroitu ryhmä, jossa on erityistä tukea tarvitsevia lapsia, on vastikään jaettu kahtia. Hietanoro on huomannut, että kahtiajako on ollut hyvä ratkaisu, sillä erityistä tukea tarvitsevia lapsia kyetään tukemaan nyt aiempaa tiiviimmin.
Roihuvuoreen kaavoitetaan ja rakennetaan lisää asuntoja. Alueelle on muuttanut ja muuttamassa lapsiperheitä.
Porolahdessa on sama tilanne kuin muuallakin Helsingissä ja koko maassa: päiväkotiin tarvitaan lisää ammattilaisia.
– Kyse ei ole siitä, etteikö meillä olisi määrärahoja heidän palkkaamiseensa, vaan siitä, että tekijöitä ei työmarkkinoilla ole tarpeeksi.
Valtio tukee kuntia ja kaupunkeja. Myös Helsingissä varhaiskasvatus on saanut lisärahoitusta ja voisi palkata vaikkapa ylimääräisiä väliaikaisia harjoittelijoita, joilta ei vaadita alan koulutusta.
Hietanoron mielestä harjoittelu voi sopia vaikkapa nuorelle, joka miettii hakeutumista alalle. Ammattilaisia he tosin eivät voi korvata.
Tiukka henkilöstötilanne korostuu, kun päiväkotiin tarvitaan sijaisia. Jos sijaisen tarve tulee tietoon etukäteen, kuten esimerkiksi vanhempainvapaiden yhteydessä, sopivan henkilön hakeminen alkaa etukäteen välittömästi.
Monipuolista, rikasta työtä
Hietanoron mielestä on harmillista, että julkisuuteen nousevat yleensä vain ikävät asiat, vaikka päiväkodeista olisi päivittäin iloista kerrottavaa vaikka kuinka.
Esimerkistä käyköön jaksaminen. Kaikki ammattilaiset eivät todellakaan uuvu työhönsä. Porolahdessakin on pitkän työuran tehneitä ammattilaisia, jotka ovat olleet ennen eläkkeelle jäämistään viimeisiin työpäiviinsä saakka innostuneita lapsista ja työstään. Ja töissä on tälläkin hetkellä yli kuusikymppisiä.
– Työ on hyvin läsnäolevaa, monipuolista ja rikasta. Omasta mielestäni tämä on maailman paras työpaikka, Hietanoro sanoo.
Teksti: Kirsi Riipinen
Tutustu avoimiin työpaikkoihimme ja tule mukaan kasvattamaan tulevaisuutta