Helsinkiläislasten ja -nuorten säännöllinen liikkuminen on lisääntynyt vuosien 2017 ja 2025 välillä. Yhä useampi liikkuu vähintään tunnin päivässä, ja vähän liikkuvien osuus on pienentynyt. Myönteistä kehitystä on nähtävissä kaikissa tarkastelluissa väestöryhmissä. Suurin osa liikkumiskäyttäytymisen vaihtelusta selittyy nimenomaan yksilö- ja perhetaustaan liittyvillä tekijöillä. Sen sijaan koulujen ja asuinalueiden väliset erot lasten ja nuorten liikkumiskäyttäytymisessä Helsingissä ovat melko pieniä.
Nämä tiedot käyvät ilmi tuoreesta tutkimusjulkaisusta, jonka aineistona on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamaa Kouluterveyskyselyä vuosilta 2017 ja 2025.
Sukupuolen ja syntyperän mukaiset erot osin jopa kasvaneet
Säännöllinen liikkuminen on yleistynyt sekä suomalaistaustaisilla että ulkomaalaistaustaisilla tytöillä ja pojilla vuosien 2017 ja 2025 välillä. Erot sukupuolen ja syntyperän mukaan eivät ole kuitenkaan kaventuneet, vaan ovat pysyneet ennallaan tai osin vahvistuneet.
Vähintään tunnin päivässä liikkumisen yleisyyttä määrittää erityisesti sukupuoli. Pojat liikkuvat syntyperästä riippumatta tyttöjä useammin vähintään tunnin päivässä. Syntyperän merkitys näkyy sen sijaan siinä, ketkä liikkuvat vain vähän. Ulkomaalaistaustaiset tytöt liikkuvat muita väestöryhmiä yleisemmin vain vähän, ja vastaavasti suomalaistaustaisilla pojilla vähäinen liikkuminen on muita harvinaisempaa.
Sosioekonominen perhetausta selittää eroja liikkumisessa
Perheen taloudellisen tilanteen erittäin hyväksi kokevat liikkuvat enemmän kuin ne, jotka kokevat tilanteen heikommaksi. Kyseiset erot ovat osin kasvaneet vuosien 2017 ja 2025 välillä. Tarkentavat analyysit osoittavat lisäksi, että perheen koettu taloudellinen tilanne on keskeisin liikkumiseen vaikuttava taustatekijä.
– Tämä tulos vahvistaa, että sosioekonominen tausta ei ainoastaan selitä liikkumisen yleisyyttä, vaan myös ylläpitää väestöryhmien välisiä eroja. Ilman sosioekonomisia eroja kaventavia toimia liikkumisen erot todennäköisesti säilyvät, minkä vuoksi toimenpiteitä tulisi kohdentaa siten, että sosioekonomisen taustan merkitys liikkumisessa vähenee, kertoo erikoistutkija Suvi Määttä Helsingin kaupungin kaupunkitietopalveluista.