Kesällä 2025 Lea Jaakkilan koulusähköpostiin kilahti viesti, jossa kerrottiin kansainvälisen työharjoittelun mahdollisuudesta. Viesti herätti heti Lean kiinnostuksen.
Lea opiskelee lähihoitajaksi oppisopimuksella Stadin ammattiopistossa ja työskentelee osana koulutustaan Roihuvuoren seniorikeskuksen ympärivuorokautisen hoivan yksikössä. Kun tieto ulkomaanharjoittelun mahdollisuudesta tuli vastaan, Lea lähti selvittämään, voisiko hän toteuttaa harjoittelun osana opintojaan.
– Selvisi, että se olisi mahdollista. Koululla ei kuitenkaan ollut valmiita työharjoittelukohteita, joten minun tuli itse etsiä ja järjestää harjoittelupaikka sekä asunto. Päätin kääriä hihat, Lea kertoo.
Harjoittelupaikka löytyi tekoälyn avulla
Lea on aina rakastanut Italiaa. Siksi oli selvää, että hän etsisi harjoittelupaikan sieltä. Koska Lea ei puhu italian kieltä, hän aloitti selvitystyönsä kartoittamalla vanhusten palveluihin liittyvää sanastoa.
– Etsin tietoa Facebook-ryhmistä, muista somekanavista ja googlettamalla. Apuna käytin myös tekoälyä, jolta kysyin, millaisia hoiva-alan organisaatioita Italiassa toimii. Hakujen kautta löysin Korian-nimisen yrityksen.
Lea valmisteli englanninkielisen CV:n ja hakemuksen, käänsi ne italiaksi tekoälyn avulla ja lähetti ne sähköpostitse Korianin verkkosivuilla ilmoitetulle yhteyshenkilölle.
– Ajattelin, että vastauksen saaminen Italiasta kestäisi pitkään. Alle vuorokaudessa sain kuitenkin viestin, että tervetuloa töihin, Lea kertoo.
Työarki Barissa oli aktiivista ja yhteisöllistä
Pari kuukautta hakemuksen lähettämisen jälkeen Lea matkusti Etelä-Italian Apuliaan, Barin kaupunkiin. Bari on yli 300 000 asukkaan yliopistokaupunki Adrianmeren rannalla.
Harjoittelupaikka oli pieni hoiva-alan yksikkö nimeltä L’altra Casa San Gabriele Nuova Fenice, jossa toimi noin satapaikkainen ympärivuorokautisen hoivan osasto muistisairaille asiakkaille sekä muistisairaiden ja kehitysvammaisten omat päivätoiminnan yksiköt.
– Lähdin työskentelemään ikäihmisten päiväkeskukseen, mutta sain iloikseni myös kokemuksen kehitysvammapuolelta, Lea sanoo.
Työpäivät noudattivat selkeää rytmiä. Aamuisin hoitajat lähtivät minibusseilla hakemaan asiakkaita eri puolilta kaupunkia. Päivä alkoi aamupalalla, jonka jälkeen ohjelmassa oli esimerkiksi jumppaa, musiikkiterapiaa, muistia tukevia harjoituksia, askartelua tai muuta yhteistä tekemistä. Iltapäivän välipalan jälkeen asiakkaat kuljetettiin takaisin koteihinsa.
Lea koki, että hänet otettiin harjoittelupaikassa erinomaisesti vastaan. Suurin osa henkilökunnasta ja asiakkaista puhui vain vähän englantia. Vuorovaikutus kuitenkin sujui ja avuksi otettiin toisinaan käännösohjelma.
– Halusin sopeutua porukkaan ja kysyin rohkeasti asioita. Uskon, että suhtautumiseni vaikutti paljon siihen, että koin pärjääväni, kertoo Lea.
Kielitaidolla on väliä, mutta tärkeintä on kohtaaminen
Lea halusi harjoittelussa kokea, miltä tuntuu työskennellä ympäristössä, jossa kieli ja toimintatavat ovat itselle vieraita. Hän ajatteli myös Suomessa työskenteleviä hoitajia, jotka ovat tulleet muualta ja tekevät työtä uudessa kieliympäristössä.
– Meillä on Suomessa melko paljon hoitajia, jotka ovat tulleet muualta. Halusin kokea, mitä tapahtuu ja miten selviää, kun ei osaa hoitotyössä käytettävää kieltä, Lea sanoo.
Italiassa Lea ei pystynyt tekemään kirjauksia tai antamaan raporttia samalla tavalla kuin suomenkielisessä työympäristössä. Hän pystyi kuitenkin osallistumaan työhön ja oppi kommunikoimaan asiakkaiden kanssa.
Pikkuhiljaa sanoja alkoi kertyä. Lea oppi kysymään asiakkailta kuulumisia ja ymmärtämään, jos heillä oli jano, nälkä tai kipua. Muistisairaiden ja kehitysvammaisten asiakkaiden kanssa tärkeintä oli kuitenkin läsnäolo ja kosketus.
-Opin, että kielitaito on todella tärkeä asia, mutta tärkeintä on halu kohdata ja ymmärtää ihmisiä.
”Soisin kaikille hoitotyön opiskelijoille rohkeutta lähteä”
Työharjoitteluaan varten Lea sai Erasmus+ -apurahan. Sen avulla hän pystyi kattamaan sekä Suomen kotinsa että Italian asunnon vuokran. Koska Lean oppisopimuskoulutus on toteutettu palkkatuettuna, hänelle maksettiin myös palkkaa Italian harjoittelun ajalta.
– Tiedän, että olen onnekas. Järjesteltävää oli kuitenkin paljon.
Vastuu harjoittelun toteutumisesta oli Lean aktiivisuudesta kiinni. Suomen päässä koulun kansainvälisen työn koordinaattori auttoi ainoastaan sopimuspapereiden ja apurahan kanssa. Lea suosittelee kuitenkin ulkomaanharjoittelua lämpimästi myös muille hoitotyön opiskelijoille.
– Olen ymmärtänyt, että sote-puolella ulkomaanharjoittelut ovat melko harvinaisia, mikä on sääli! Olen valtavan kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Soisin kaikille hoitotyön opiskelijoille rohkeutta lähteä. Kokemus vahvistaa sinua ihmisenä ja hoitotyöntekijänä. Samalla saat paljon uusia kokemuksia ja tutustut kollegoihin Euroopassa, vakuuttaa Lea.
Lea Jaakkila
- Aloittanut lähihoitajan oppisopimusopiskelun Stadin ammattiopistossa joulukuussa 2024.
- Työskentelee osana oppisopimuskoulutustaan Roihuvuoren seniorikeskuksen ympärivuorokautisessa yksikössä.
- Valmistuu lähihoitajaksi joulukuussa 2026.