– Pitkän impron idea on kuunnella, havainnoida ja hyväksyä kaikki kanssanäyttelijöiden tekeminen ja lisätä päälle oma, aiempaan sopiva ehdotus, kertoo Työviksellä improa harrastava Sara Brandt.
Hän treenaa Työviksellä pitkää juonellista improa kolmatta vuotta Hanna Lekanderin opetuksessa improvisoitu näytelmä -kurssilla ja osallistuu myös improlaulun viikonloppukursseille.
– Meillä on myös oma, pääasiassa Työviksen pitkän impron opiskelijoista koostuva, viikoittain treenaava improryhmä nimeltään Pitkät piuhat, Brandt valottaa.
Nimi on ironinen ja viittaa siihen, että etenkin pitkä impro sujuu sitä sutjakammin, mitä paremmin improajat kuuntelevat ja ymmärtävät toisiaan.
– Välillä tuntuu, että piuhat ovat turhankin pitkät. Toisinaan taas luemme toistemme ajatuksia, ja sitä rakastan! Yhtä lailla olen oppinut rakastamaan omista ideoistani luopumista ja kaverin kelkkaan kohti tuntematonta heittäytymistä, Brandt pohtii.
Juuri tästä improssa on parhaimmillaan kyse: hyväksymisestä ja kohti vaaraa menemisestä.