Hel.fi-sivut on palautettu käyttöön ja ne toimivat normaalisti. Osa kaupungin muista palveluista on vielä poissa käytöstä. Palveluja päivitetään ja palautetaan käyttöön tänään ja huomenna.
Valokuvauksen sunnuntai -tapahtuman 10-vuotisjuhla järjestetään 15.11.2026 Helsingin työväenopiston Opistotalolla. Siitä on muodostunut näiden vuosien aikana enemmän kuin osiensa summa: ideasta on kasvanut tapahtuma, joka kokoaa yhteen harrastajia, ammattilaisia ja valokuvan ystäviä ympäri pääkaupunkiseutua.
Elettiin vuotta 2016 ja valokuvailmaisun näyttelyprojektipajan avajaisiin kaivattiin lisäohjelmaa. Tuli ajatus: miksei näyttelyn avajaiset voisi olla kokonainen tapahtuma.
– Siitä se lähti. Syntyi Valokuvauksen sunnuntai -tapahtuma(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun), jossa valokuvanäyttelyt ovat se ydinjuttu, vaikka ympärille rakentui muutakin, kertoo valokuvaaja ja opettaja Lea Kömi-Liljestrand.
Kömi-Liljestrand on ollut alusta saakka järjestämässä Valokuvauksen sunnuntai -tapahtumaa ja hän opettaa myös kaksivuotista Valokuvailmaisun näyttelyprojekti -kurssia.
Yhdessä katsomisen merkitys
Valokuvailmaisun näyttelyprojekti -kurssin yksi keskeinen teema on madaltaa kynnystä omien teosten näyttämiseen muille. Kurssiin aikana opiskelijat pitävät yhteensä neljä näyttelyä.
– Kun opiskelijat tulevat kurssille, heillä on suuri kynnys omien töiden esille ripustamiseen. Siksi aloitamme pienestä, Kömi-Liljestrand kertoo.
Valokuvien rinnalla keskiössä on yhteinen katse. Sama kuva avautuu jokaiselle hieman eri tavalla, ja juuri siitä syntyvät tapahtuman merkityksellisimmät hetket: keskustelut, oivallukset ja uudet näkökulmat.
– 10-vuotisjuhlanäyttelyn nimi on Ajankulkumatkalla. Juhlavuosi ei ole kuitenkaan vain taaksepäin katsomista vaan samalla kysymme, mitä tästä eteenpäin.
Valokuvauksen näyttämö
Juhlavuotistapahtuma on eräänlainen valokuvauksen näyttämö, joka yhdistää ammattilaiset, harrastajat sekä muut katsojat ja yleisön tasavertaisina. Tämä on ollut Valokuvauksen sunnuntai -tapahtumissa aina tärkeä perusajatus: Harrastajat tuovat omia kuviaan tapahtumaan esille, ammattilaiset puolestaan omaa tietämystään luentojen kautta.
– Harrastajien ja ammattilaisten kuvat, kokemukset ja näkökulmat kohtaavat samalla yhteisellä kentällä. Näyttelyt, luennot ja keskustelut avaavat mahdollisuuden oppia toisilta ja katsoa yhdessä, Kömi-Liljestrand toteaa.
Tapahtumassa pääsee myös itse kokeilemaan, sillä siellä on esimerkiksi pitkän linjan valomaalari Jukka Laineen vetämä valomaalaustyöpaja.
– Valomaalaaminen tarkoittaa valolla piirtämistä. Joku piirtää pimeässä tilassa taskulampulla kuvioita ja kamera taltioi tilanteen siten kuin se sen pystyy tekemään, Kömi-Liljestrand avaa.
Enemmän kuin vain tapahtuma
Kymmenen vuoden aikana tapahtumaan on muodostunut uskollinen kävijäkunta. Samat kasvot palaavat vuosi toisensa jälkeen näyttelyihin, luennoille ja työpajoihin. Monelle tapahtuma on kalenteriin merkitty vuosittainen kohtaamispaikka, jossa vaihdetaan kuulumisia ja katsotaan yhdessä uusia teoksia.
– Tapahtuman kohtaamiset ovat sanoin kuvaamattoman liikuttavia, Kömi-Liljestrand kertoo.
Katso, puhu ja kirjoita
Valokuvauksen sunnuntaihin sisältyy myös se ajatus, että yleisö pääsee keskustelemaan taiteilijoiden kanssa heidän teoksistaan.
– Sen lisäksi hirveän tärkeässä osassa valokuvailmaisun projektipajassa on omasta työstä kirjoittaminen. Siis se, että tuo omia ajatuksiaan esiin.
Valokuvauksen sunnuntain 10-vuotisjuhlassa julkistetaan samalla myös kirja Jaettu katse kuvaan, jonka ovat toimittaneet Lea Kömi-Liljetrand ja Minna Lehtola. Sen keskeinen ajatus on avata ja syventää valokuvan katsomista. Kirjassa yhdistyvät ammattilaisten kirjoitukset, opiskelijoiden valokuvat ja omakohtaiset pohdinnat katsomisesta.
– Tekstit ovat pääasiassa ammattilaisten, mutta löytyy sieltä myös osio, jossa myös opiskelijoiden ääni pääsee kuuluviin.
Opiskelijoiden ja katsojien into on Kömi-Liljeströmille aina hyvin palkitsevaa.
– Se hetki, kun kuvaa katsotaan yhdessä, on lähes maaginen.
Juuri nämä yhteiset hetket tekevät Valokuvauksen sunnuntai -tapahtumasta ainutlaatuisen. Kyse ei ole vain kuvista seinillä, vaan siitä, mitä tapahtuu, kun ihmiset pysähtyvät niiden äärelle yhdessä: Se voi muuttaa omaa tapaa nähdä. Sama valokuva avautuu eri ihmisille eri tavoin, ja toisen näkökulma voi paljastaa kuvasta jotakin, mitä itse ei olisi huomannut.
– Yhdessä kuvan äärellä olemista ja yhdessä katsomista ei voi liikaa korostaa. Siitä syntyy Valokuvauksen sunnuntain merkitys.