Roolit olivat menneet päälaelleen. Vallilan ala-asteen rehtori Jouni Koponen istui tällä kertaa vanhempainillassa vanhemman roolissa. Pitkän työpäivän jälkeen hän huomasi, kuinka haastavaa keskittyminen oli. Kokemus pysäytti pohtimaan omia vanhempainiltoja: miltä ne tuntuvat huoltajista ja miten kodin ja koulun kohtaamisista voisi tehdä entistä vuorovaikutteisempia ja merkityksellisempiä?
Vallilan ala-asteella onkin nyt mietitty kodin ja koulun yhteistyötä ja miten esimerkiksi tilaisuudet palvelisivat huoltajien tarpeita entistä paremmin.
Vastataan vanhempien tarpeisiin
Ennen koululla oli pääasiassa tiedon välittämisen tehtävä: Vuorollaan sekä oppilaat että vanhemmat istuivat paikallaan ja kuuntelivat mitä koululla on sanottavanaan.
Ajan kuluessa koulu on muuttunut vuorovaikutteisemmaksi. Vanhemmatkin kaipaavat nykyään enemmän keskustelua ja yhteisöllisyyttä.
Perinteiset vanhempainillat, joissa koulu tiedottaa asioista on Vallilassa nykyään korvattu rehtorin Teamsissä pidettäville kahvihetkillä. Kun vanhemmat tulevat paikan päälle, on ohjelmassa jotain keskustelevampaa.
Keväällä Vallilassa pidettiin esimerkiksi mobiililaitteita käsittelevä vanhempainilta, jossa oli paikalla aivotutkija.
– Paras anti illassa oli, kun yksi vanhemmista uskalsi tunnustaa, että he eivät kotona onnistu pitämään tunnin ruutuajasta kiinni. Oli kuin pato olisi auennut ja käsiä nousi pystyyn vuorotellen, kun muutkin perheet kertoivat omista haasteistaan ruutuajan rajoittamisessa, Koponen kuvailee.
Ilman vertaistukea jääneet huoltajat voivat helposti kokea olevansa ainoita, joilla on haasteita vastata vanhempiin kohdistuviin valtaviin odotuksiin.
Parhaimmillaan koulu voi mahdollistaa vanhempien ryhmäytymisen ja omien yhteisöjen muodostumisen. Siitä on hyötyä myös koululle, kun vanhemmat voivat yhdessä keskustella esimerkiksi minkä ikäisenä lapsille ostetaan kännykät tai miten lasten Whatsappin käyttöä seurataan.
Tärkeintä on luottamuksen rakentaminen
Koponen kokee, että hyvien yhteistyösuhteiden rakentaminen huoltajiin kannattaa.
Vallilan ala-asteella oli kriisin mahdollisuus, kun koulu muutti väistötiloihin eri puolelle Vallilaa. Osa huoltajista vastusti muuttoa kovaäänisesti.
Koponen ei voinut estää muuttoa vastustuksesta huolimatta; Hämeentien koulurakennus oli menossa remonttiin. Hän päätti kuitenkin ottaa selvä, mistä vastustus kumpusi.
– Kärkkään vastahakoiset huoltajat voivat usein toimia hiljaisen enemmistön äänitorvena ja sanoa sen, jota muut eivät uskalla. Heitä kannattaa jututtaa, Koponen kuvailee.
Selvisi, että huoltajia huolestutti lasten koulumatkat. Uutta reittiä pidettiin aiempaa turvattomampana.
Siispä huoltajille järjestettiin työpajoja, joissa he saivat itse merkitä karttaan vaarallisina pitämiään kohtia. Uudet reitit, jotka välttivät vaaranpaikkoja, suunniteltiin yhdessä huoltajien kanssa ja testikäveltiin lasten kanssa.
Kun varsinainen muutto tapahtui, valituksia ei enää tullut. Ennakoimalla vanhempien luottamus kouluun säilyi.
Improvisaatio-teatterilla vaikeiden aiheiden äärelle