– A niin kuin Afganistan, opettaja Satu Lahtonen sanoo ja osoittaa karttakepillään taululta A-kirjaimen kuvaa.
Seuraavaksi opettaja siirtyy luokkahuoneen seinälle kiinnitetyn maailmankartan luo. Hän näyttää karttakepillään Afrikkaa ja Aasiaa ja kysyy opiskelijoilta, kummassa maanosassa Afganistan sijaitsee. Yhteistuumin he tulevat siihen tulokseen, että Afganistan sijaitsee A niin kuin Aasiassa.
Nyt ollaan Helsingin aikuislukiossa Puotilan toimipisteessä, missä Lahtonen opettaa maahanmuuttajista koostuvaa luokkaa. Noin 20–60-vuotiaat opiskelijat tulevat maailman eri kolkista: muun muassa Somaliasta, Afganistanista, Syyriasta, Irakista ja Iranista.
Opiskelijoita yhdistää se, etteivät he syksyllä opintojen alkaessa osanneet lukea tai kirjoittaa. Suurin osa heistä ei ole käynyt kotimaassaan koulua.
– Sinä asuit aiemmin Afganistanissa, Lahtonen sanoo eturivissä istuvalle opiskelijalle ja heilauttaa kättään taaksepäin menneisyyden merkiksi.
Koska yhteistä kieltä ei ole, opettaja käyttää ilmaisunsa tukena käsimerkkejä ja kuvia. Pelkkää suomea luokassa käyttävä Lahtonen puhuu korostetun rauhallisesti ja toistaa usein sanomansa. Opiskelijoiden kielitaito kasvaa päivä päivältä.
Lukutaito vuodessa
Helsingin aikuislukiossa Puotilassa on kaksi aikuisten perusopetuksen lukutaitovaiheen ryhmää. Niissä opiskelee yhteensä noin 40 maahaanmuuttajataustaista aikuisopiskelijaa.
Aikuisten perusopetus on avoin jokaiselle täysi-ikäiselle Suomessa asuvalle ihmiselle, jolla ei ole aiempaa koulutaustaa tai jolla on jäänyt perusopetus kesken. Opetukseen osallistumiseen ei vaadita oleskelulupaa Suomessa eikä minkäänlaista kielitaitoa.
– Meille hakeutuu opiskelijoita, jotka ovat juuri muuttaneet Suomeen tai olleet täällä jo pidemmän aikaa. Hakijoita yhdistää tarve oppia suomen kieltä, kertoo Helsingin aikuislukion rehtori Katri Hyrsky.
Jotkut lukutaitovaiheen opiskelijoista osaavat lukea ja kirjoittaa omalla äidinkielellään, ja jotkut taas eivät ole pitäneet koskaan kynää kädessään.
Aikuisten perusopetuksessa on kolme vaihetta: lukutaitovaihe, alkuvaihe ja päättövaihe. Vuoden kestävä lukutaitovaihe pyrkii siihen, että opiskelija oppii lukemaan ja kirjoittamaan. Sitä seuraavat vuodesta kahteen kestävä alkuvaihe ja kaksi vuotta kestävä päättövaihe. Koulutuksen kesto on yksilöllistä ja riippuu aikaisemmasta osaamisesta ja oppimisvalmiuksista. Aikuisten perusopetuksessa opiskelu on tavoitteellista ja etenkin lukutaitovaiheen jälkeen melko nopeasti etenevää.
– Periaatteessa noin viidessä vuodessa aikuinen opiskelee läpi koko saman peruskoulun, joka suomalaisilta lapsilta vie yhdeksän vuotta – ja vielä vieraalla kielellä, Hyrsky kertoo.
Aikuisten perusopetuksessa opiskellaan kaikkia peruskoulun aineita matematiikasta historiaan ja biologiasta äidinkieleen.
– Perusopetus antaa hyvä yleissivistyksen aikuisille, joilla ei ole ollut aikaisemmin mahdollisuutta käydä koulua. Meillä opitaan esimerkiksi, mikä on ihmisen ruumiinlämpö tai että Maa kiertää Aurinkoa.
Kansalaiseksi kasvamista
Koulupäivät alkavat aamulla yhdeksältä ja päättyvät puoliltapäivin ruokailuun. Kotiin saa usein viemisiksi läksyjä. Intensiiviset päivät pidetään tarpeeksi lyhyinä, jotta opiskelijoille ei tule ähkyä uudesta tiedosta. Monella on hoidettava kotona lapset, ja jotkut myös työskentelevät opintojensa ohella.
Aikuisten perusopetus on tavoitteellista opiskelua, jossa suoritukset arvioidaan alkuvaiheen jälkeen numeroarvosanoin.
– Kyseessä ei ole suomen kielen kurssi, vaan peruskoulu. Kielitaidon lisäksi opiskelijat saavat paljon muita valmiuksia, kuten yleissivistystä ja tietoa yhteiskunnan ja maailman toiminnasta. Tavoitteena on kansalaiseksi kasvaminen ja yhteiskuntaan mukaan pääseminen, Hyrsky sanoo.
Aikuisten perusopetuksen päättövaiheen suoritettuaan opiskelija saa perusopetuksen päättötodistuksen. Joissakin tapauksissa voi olla opiskelijan kannalta parempi siirtyä esimerkiksi alkuvaiheen jälkeen ammatillisen koulutuksen puolelle. Jokaiselle tehdään opintojen alussa henkilökohtainen opintosuunnitelma. Tavoitteet arvioidaan jokaisen lähtötason ja toiveiden mukaan.
Opiskelijat ovat pääsääntöisesti innokkaita ja motivoituneita. Hyrskyn mukaan opiskelijat ilmaisevat usein kiitollisuutta mahdollisuudesta käydä koulua. Lukukauden päätteeksi opettajalle saatetaan tuoda esimerkiksi oman kulttuurin ruokaa lahjaksi.
– Koska opiskeluryhmä pysyy samana läpi vuoden, opiskelijat myös kiintyvät toisiinsa ja opettajaan.
Tavoitteena itsenäistyminen
Somaliasta kotoisin oleva Halimo Mahamuud Mohammed, 43, on asunut Suomessa seitsemän vuotta. Hän aloitti syksyllä opinnot Helsingin aikuislukiossa.
– Haluaisin itsenäistyä ja pärjätä Suomessa ilman tulkkia. Haluan oppia lisää koko ajan, Mahamuud Mohammed kertoo somalin kielen tulkin välityksellä.
Lahtonen on Mohammedin ensimmäinen opettaja, sillä hän ei ole käynyt kotimaassaan koulua. Luku- ja kirjoitustaitoa opettelevan Mahamuud Mohammedin mielestä vaikeinta on kynän pitäminen kädessä.
– On vaikeaa kirjoittaa niin, että kirjaimet menevät vihossa riveille. Pystyn jo aika hyvin kirjoittamaan suoraan, mutta en vielä kovin nopeasti.
Opintoja varjostaa huoli perhetilanteesta. Mahamuud Mohammed kertoo, että hänen lapsensa ovat Keniassa, eikä hänellä ole tietoa heidän kaikkien olinpaikasta. Huolien takia hänen on välillä vaikea keskittyä oppitunnilla.
Taikatemppuja luokkahuoneessa
Opettaja Lahtosen työtä voisi pitää lähes mahdottomana. Miten opettaa luokallista opiskelijoita ilman yhteistä kieltä? Taikatemppuja siihen tarvitaankin.
– Kun ei ole yhteistä kieltä, toimitaan niillä keinoilla, jotka jäävät jäljelle. Kuvat, eleet ja ilmeet ovat tärkeässä osassa kommunikaatiota.
Lahtonen rakentaa oppilaiden kanssa sanavarastoa sana kerrallaan. Opettelu aloitetaan sellaisista sanoista, jotka voi nähdä, kuten tuoli, pöytä, minä ja sinä. Lahtonen vertaa opiskelua talon rakentamiseen. Ensin on oltavat perustukset kunnossa. Niiden päälle voi lähteä opettelemaan abstraktimpia sanoja. Välillä kaivetaan läppäri esille ja otetaan avuksi Googlen kääntäjä.
Lahtosen mielestä parasta hänen työssään on vapaus keksiä aina yhä uusia tapoja saada opiskelijat oppimaan. Palkitsevimpia hetkiä ovat ne, jolloin opiskelijalle avautuu luku- ja kirjoitustaidon kautta kokonaan uusi maailma.
– Lukutaito on perusoikeus, joka kuuluu jokaiselle riippumatta siitä, tavoitellaanko työllistymistä vai jotain muuta elämän polkua.
Lahtonen muistuttaa, että lukutaidottomuus ei näy päälle päin.
– Suomessa on ihmisiä, jotka puhuvat suomea ja käyttävät esimerkiksi sujuvasti älypuhelimia, mutta jotka eivät osaa lukea tai kirjoittaa.
Kevään kynnyksellä Lahtosen luokka on käynyt jo melkein kaikki kirjaimet läpi. Enää ovat jäljellä vierasperäiset kirjaimet C, Z, X, W, Q ja Å.
Teksti:
Eveliina Lauhio
Helsingin kaupungin strategiana on panostaa lukutaitoon ja lukemiseen. Tavoitteena on tehdä Helsingistä lukemisen pääkaupunki. Tässä juttusarjassa kerrotaan lukutaitoon liittyvästä työstä kasvatuksen ja koulutuksen toimialan eri palveluissa. Artikkeli on sarjan ensimmäinen osa.