Rakentaminen keskittyy Suomessa yhä enemmän Helsinkiin, Espooseen, Vantaalle ja Tampereelle. Näihin kaupunkeihin sijoittui noin 43 prosenttia vuosina 2015–2021 koko maassa rakennetusta asuntopinta-alasta. Asuntotuotannon vuosittainen määrä oli ajanjaksolla lähes kaksinkertainen verrattuna vuosiin 2000–2009. Rakentamisen tavoissa ja alueiden asukasrakenteessa tapahtui myös merkittäviä muutoksia, jotka ovat olleet Helsingissä osin erilaisia kuin muualla pääkaupunkiseudulla.
Katsauksen tulokset osoittavat kuinka asuntotuotanto on muuttunut yksiö- ja kaksiovaltaiseksi. Yksiöiden ja kaksioiden yhteenlaskettu osuus oli Espoossa ja Helsingissä noin 57 prosenttia, Vantaalla lähes 70 ja Tampereella peräti 76 prosenttia.
Vuosina 2019–2021 valmistuneiden asuntojen keskikoko on romahtanut. Vantaalla valmistuneiden asuntojen keskikoko oli 47 m2 (86 m2 vuosina 2000–2009), Espoossa 58 m2 (91 m2) ja Helsingissä 57 m2 (76 m2). Lisaksi yksiöiden ja kaksioiden keskipinta-ala pieneni huomattavasti.
Uusi asuntotuotanto on painottunut vahvasti pienasuntoihin, joista suurin osa on päätynyt vuokralle. Omistusasuminen on uusissa pienasunnoissa hyvin marginaalista. Äärimmäisin esimerkki on Tampere, jossa 8 650 uudesta yksiöstä vain 330 (4 %) oli omistusasuntoja ja 6 875 oli sijoitusvuokra-asuntoja. Koska myös vanhemmassa asuntokannassa omistusasuminen on vähentynyt, mittavasta tuotannosta huolimatta pienten omistusasuntojen määrä on jopa vähentynyt. Siten voi päätellä esimerkiksi nuorten pääsyn omistusasuntoon vaikeutuneen.
Tulokset osoittavat, että tarkasteltujen kaupunkien välillä on kuitenkin selviä eroja. Helsingin rakentaminen on edelleen monipuolista verrattuna muihin tutkimuksissa oleviin kaupunkeihin.
Myös valtion tukemien kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeusasuntojen osuus tuotannosta on Helsingissä vertailukaupunkeja suurempi. Lisäksi uudet asuinalueet ovat Helsingissä väestörakenteeltaan muita seudulle rakennettuja uusia alueita tasapainoisempia.
Katsauksen tulokset nostavat esille tärkeitä havaintoja toteutuneen ja tavoitellun
asuntotuotannon välisestä erosta sekä muutosten vaikutuksesta uusien asuinalueiden
väestörakenteeseen.
Mari Vaattovaara ja Pekka Vuori ovat julkaisseet vastaavanlaisen tutkimuksen myös vuonna 2002. Tuolloin Helsinki rakensi muita kaupunkeja yksipuolisempaa asuntokantaa, mutta muutti myöhemmin asuntopolitiikkaansa. Tulokset ovat nyt nähtävissä.
Tutkimusjulkaisu on julkaistu osana Helsingin kaupungin kaupunginkanslian kaupunkitietopalveluiden julkaisusarjaa, jossa aiempi vastaava selvitys on myös julkaistu.