Vaihtopäivä on Herttoniemenrannan ala-asteella Helsingissä odotettu hetki. Silloin luokanopettaja ja apulaisrehtori Sara Alkulan tokaluokkalaiset pääsevät muutamaksi tunniksi Tuorinniemen päiväkotiin esiopetuksesta vastaavan Irina Pelgosen oppiin.
Pelgosen esikoululaiset taas viettävät oppitunteja Alkulan johdolla. Vaihtopäivänä opiskellaan eri rakennuksessa ja eri aikuisen kanssa.
Yhteistyötä esiopetuksen kanssa tekevät koulun kaikki ensimmäiset ja toiset luokat. Alkulan mukaan koululaisille päivä on erityinen.
– Moni oppilaistani on ollut Irinan esiopetuksessa, joten he menevät heille tuttuun paikkaan.
Esikoululaisille taas on jännittävää ja tärkeää päästä tutustumaan siihen kouluun, johon monet heistä syksyllä siirtyvät.
Inkluusio yhteistyön taustalla
Esi- ja alkuopetuksen yhteistyöllä on Herttoniemenrannassa pitkät perinteet. Luokanopettajat ja varhaiskasvatuksen opettajat on jaettu työpareiksi. Heti lukuvuoden alussa työparit kokoontuvat yhteen suunnittelemaan tulevaa toimintaa. Silloin mietitään, minkälaisia oppitunteja toteutetaan kimpassa.
– Suunnittelemme yhteistyön tarkasti, jotta toiminta olisi sellaista, jolla on merkitystä. Syksyn ja kevään alussa kalentereihin laitetaan päivät, jolloin koko ryhmä tai osa ryhmistä tekee jotain yhdessä. Yhteistä tekemistä on kuukausittain, Alkula sanoo.
Yhteistyön taustalla vaikuttaa ajatus inkluusiosta. Inkluusio tarkoittaa sitä, että kasvatusympäristö tukee oppijoiden moninaisuutta. Tavoitteena on, että jokainen on tervetullut kouluun ja tulee arvostetuksi sellaisena kuin on.
Inkluusio ei sulje pois pienryhmiä. Jos lapsella on erityistarpeita, hänelle järjestetään tarvittu tuki. Tällöin oppilas saattaa viettää osan tunneista pienryhmässä tai hänellä voi olla luokassa apunaan koulunkäyntiavustaja. Tavoitteena on se, että myös erityistä tukea kaipaavat lapset voivat käydä tuttua lähikoulua.
– Kaiken keskiössä on lapsi. Jokaisen oppilaan tulee päästä opiskelemaan osana ryhmää niin, että omat taidot ja yksilölliset tarpeet huomioidaan, varhaiskasvatuksen opettaja Pelgonen korostaa.
”Lapset suhtautuvat erilaisuuteen mutkattomasti”
Inkluusion ajatuksena on nähdä erilaisuus vahvuutena. Esi- ja alkuopetuksen yhteistyö tukee inkluusion tarkoitusta: tokaluokkalainen saattaa opettaa jotain esikoululaiselle tai toisinpäin. Alkulan mukaan nykypäivän koulussa arvostetaan erilaisuutta. Olipa lapsen ikä tai taitotaso mikä tahansa, voidaan tehdä yhteistyötä.
– Siitä hyötyvät kaikki, hän sanoo.
Pelgonen näkee ison muutoksen tapahtuneen omiin kouluaikoihinsa verrattuna. Oppilaat ovat tottuneet siihen, että vieruskaveri saattaa olla eri-ikäinen tai puhua kotikielenään eri kieltä.
– Lapset suhtautuvat erilaisuuteen mutkattomasti ja pitävät sitä normaalina. Se vähentää kiusaamista.
Herttoniemenrannan ala-asteella on yli 500 oppilasta. Alkulan tokaluokkalaisia on yhteensä 18. Pelgosen esiopetusryhmässä Tuorinniemen päiväkodissa on 13 lasta.
– Koulu on rakennettu siten, että tietyssä osassa rakennusta on samaa ikäluokkaa. Rytmitämme myös välitunteja sen mukaan, että pienillä on rauhallisempaa ja tilaa leikkiä. Toisaalta välillä on koko koulun yhteisiä välitunteja ja juhlia, nekin ovat tärkeitä, Alkula kertoo.
Mitä koululaisen repusta löytyy?
Keväällä muutama oppilas Alkulan luokalta menee parin sadan metrin päähän Tuorinniemen päiväkotiin Pelgosen esiopetusryhmään vierailulle. Tokaluokkalaiset esittelevät, mitä koululaisen repusta löytyy. Eskarilaiset ovat miettineet valmiiksi kysymyksiä, joita he haluavat tokaluokkalaisilta kysyä.
– Eskarilaisille on todella tärkeää kohdata heitä muutama vuotta vanhemmat oppilaat ja kuulla heiltä kokemuksia koulumaailmasta. Reppuesittelyn jälkeen jännitys koulun alusta muuttuu yleensä innostukseksi, Pelgonen sanoo.
Yksi ajatus yhteistyön taustalla onkin tasoittaa esikoululaisten tietä kouluun. Alkulan mukaan yhdessä puuhaaminen ilahduttaa yhtä lailla hänen oppilaitaan.
– Koulussa tokaluokkalaiset ovat porukan nuorimmasta päästä. Eskarilaisten seurassa he saavat ottaa vanhemman lapsen roolin.
Yhteistyössä syntyy myös kaverisuhteita. Kun eskarilaiset ovat syksyllä ekaluokkalaisia, heidän on helpompi tulla kouluun, kun joukossa on jo tuttuja kasvoja.
Esiopetuksen merkittävä rooli
Esikoululaisten ja tokaluokkalaisten yhteistyö on merkinnyt kuluneen syksyn aikana muun muassa yhteisiä oppitunteja. Yhdessä on vietetty esimerkiksi musiikin ja kuvataiteen hetkiä.
Eri-ikäisten lasten opetussuunnitelmassa on sekä yhtymäkohtia että eroavaisuuksia. Esikoulussa opetellaan olemaan aikuisen ohjauksessa, antamaan toisille työrauha, kuuntelemaan, keskittymään, sanomaan kiitos, pyytämään anteeksi ja työskentelemään ryhmässä.
– Laadukas esiopetus on äärimmäisen tärkeää. Sen pohjalle on hyvä lähteä rakentamaan koululaisen identiteettiä. Tietenkin näiden samojen taitojen harjoittelu jatkuu myös koulussa, Alkula painottaa.
Molemmat käyttävät työssään vahvuuspedagogiikkaa. Nimensä mukaisesti siinä keskitytään oppilaan vahvuuksiin. Luokassa voidaan käyttää esimerkiksi vahvuuskortteja, joissa muistutetaan vaikkapa ryhmätyötaidoista tai rauhoittumisesta.
Sen sijaan, että Pelgonen sanoisi riehuvalle lapselle, että lopeta riehuminen, hän muistuttaa itsesäätelyn vahvuuskortista.
– Mietimme yhdessä, miten taitoa voisi harjoitella. Tämä toimii lapseen paljon paremmin kuin kieltäminen.
Alkula ja Pelgonen nauttivat työstään, jossa joka päivä tuo eteen vauhdikkaita tilanteita ja oppimisen iloa – myös aikuisille.
– Ihailen lasten kykyä heittäytyä. Opin heiltä uutta joka päivä, Pelgonen hymyilee.
Teksti:
Eveliina Lauhio