Käyttötalouden menot ja tulot 1997
Henkilöstö 31.12.1995-1997

Ylipormestarin katsaus
Helsinki-konserni
Kaupunginvaltuusto 1997
Kaupunginhallitus 1997
Helsingin kehittämisen suunta
Kaupunginjohtajan toimiala
Sivistys- ja henkilöstötoimi
Sosiaali- ja terveystoimi
Kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimi
Tekninen toimi
Vuosikertomuksen tilinpäätösosa
Tietoja Helsingistä

Apulaiskaupunginjohtaja Timo Honkala

• sosiaalitoimi
• terveydenhuolto
• holhous- ja oikeusapuasiat

Laman vaikutukset näkyvät vieläkin sosiaalitoimessa

Sosiaalitoimen palvelujen käyttö ja toiminnan muutokset ovat kiinteässä yhteydessä ympäröivään yhteiskuntaan. Sosiaalitoimi takaa omalta osaltaan yhteiskunnan toimivuuden ja on sen olemassaolon perusehtoja. Helsinkiläisille pystyttiin tarjoamaan sosiaalitoimen lakisääteiset peruspalvelut ja vähimmäistoimeentulo. Työllisyystilanteen paraneminen lisäsi lasten päivähoitopalvelujen tarvetta, hoidossa olevien lasten määrä kasvoi. Vaikka tavoitteena on, ettei päivähoitopalveluja tarvitse jonottaa, niin erityisesti uusilla, lapsirikkailla alueilla oli päivähoitopaikkajonoja. Hoitopaikkojen määrään nähden jono oli kuitenkin kohtuullinen. Vaikka lama ohitettiinkin, niin sen seuraukset ja jälkivaikutukset helsinkiläisten elämässä eivät hellittäneet. Kaikista pisimpään työttöminä olleiden ja yli 50-vuotiaiden työttömyys ei vähentynyt. Palvelujen tarve kasvoi mm. lastensuojelussa. Toimeentulotukea saavien asiakkaiden määrä pieneni kuitenkin ensimmäistä kertaa 1990-luvulla. Suurkaupungille ominaiset sosiaaliset ongelmat kärjistyvät Helsingissä. Niiden ratkaisemiseksi ei ole pystytty kehittämään uusia toimintatapoja ja menetelmiä riittävän nopeasti, ts. ns. urbaani sosiaalipolitiikka puuttuu vielä.

Myös sosiaalitoimessa kustannustaso-ongelma

Sosiaalitoimen palvelujärjestelmässä ovat kertomusvuonna korostuneet toisaalta pyrkimys järjestää tukea ja palveluja lisääntyvää tarvetta vastaavasti ja toisaalta lisääntynyt paine jarruttaa kustannusten nousevaa kehitystä. Sosiaalitoimen kustannukset muuhun maahan verrattuna ovat Helsingissä korkeat. Tavoitteena on saada yksikkökustannukset viiden suurimman kaupungin tasolle. Keskeisimmäksi keinoksi alentaa kustannuksia näyttää muodostuvan palvelurakenteen uudistaminen, jonka avulla on samalla saavutettavissa myös parannusta toiminnan sisältöön ja laatuun. Palvelut ovat edelleen laitospainotteisia ja välimuotoisia palveluja ollaan vasta järjestämässä. Laitoshoidon supistaminen edellyttää kuitenkin riittäviä resursseja uusien avohuoltopalvelujen järjestämiseen vastaavassa laajuudessa. Palvelujärjestelmää kehitetään mm. lisäämällä alueellista joustavuutta ja palvelukapasiteetin uudelleenkäyttöä olosuhteiden muuttuessa.

Mihin sosiaalitoimi varautuu

Työllisyystilanteen parantuminen vähentää ensimmäisenä toimeentulotuen tarvetta ja ajanoloon myös työttömyydestä johtuvia sosiaalisia ongelmia. Toisaalta osaa kaupunkilaisia uhkaava syrjäytymiskehitys voi jatkuessaan kärjistää sosiaalisia ongelmia. Sosiaalitoimen on siksi pystyttävä kehittämään uusia toimintamuotoja erityisesti todella pitkäaikaisesti tai käytännössä pysyvästi työttömien auttamiseksi. Palvelurakenneuudistuksen ansiosta entistä suurempi osa vanhuksista ja vammaisista voi asua turvallisesti omassa kodissaan. Erityisesti vanhusten hoidossa uudistustyötä tehdään yhteistyössä terveydenhuollon kanssa. Sosiaalitoimessa paneudutaan erityisesti niihin tekijöihin, joista Helsingin korkea kustannustaso johtuu. Aloitettu palvelurakenteen uudistaminen on eräs keskeisimmistä keinoista kustannussäästöjen saavuttamiseksi. Myös resursseja on pystyttävä suuntaamaan uudelleen joustavasti, koska muuten kustannusten alentamistavoite saattaa johtaa pitkiin jonoihin joissakin palveluissa.

Terveydenhuollon palvelurakenteiden uudistaminen aloitettiin

Keskeisenä päämääränä palvelukokonaisuuden uudistamisessa oli palvelurakenteen tasapainottaminen vahvistamalla perusterveydenhuollon avohoidon osuutta sekä supistamalla erikoissairaanhoidon ja laitoshoidon osuutta. Työnjaon tarkistaminen toisaalta terveysviraston ja sosiaaliviraston sekä toisaalta terveysviraston ja Helsingin yliopistollisen keskussairaalan välillä oli osa tätä tasapainottamiskehitystä. Vuoden 1997 alussa tuli voimaan Helsingin oman erikoissairaanhoidon ja Helsingin yliopistollisen keskussairaalan välinen työnjakosopimus. Sopimuksen mukaisesti HYKS tuottaa läntisen suurpiirin väestön tarvitsemat erikoissairaanhoidon palvelut. Muiden suurpiirien väestön erikoissairaanhoidon palveluista vastaa kaupunki. HYKS:iin siirtyi myös infektiotautien hoito ja lastentautien erikoissairaanhoito. Sosiaali- ja terveysvirastojen yhteinen vanhuspalveluohjelma uudistettiin vuonna 1997. Palvelurakenteen tasapainottamistavoitteiden mukaisesti lisättiin kotisairaanhoidon yöpartioiden määrää ja terveysasemien kotisairaanhoidon henkilöstöä. Täten voitiin lisätä avopalveluja ja vanhusten sijoittuminen pitkäaikaiseen laitoshoitoon vähentyi tavoitteiden mukaisesti. Osana vanhusten sairaanhoidon uudistamista siirrettiin Riistavuoren ja Roihuvuoren sairaalat sosiaaliviraston alaisuuteen. Tuotettujen palvelujen määrä kasvoi erityisesti perusterveydenhuollon avohoidossa ja psykiatrisessa avohoidossa, mikä on ollut palvelurakenteen kehittämistä koskevien tavoitteiden mukaista. Terveydenhuollon laatutavoitteet toteutuivat suhteellisen hyvin. Mm. jonotusajat ovat eräitä poikkeuksia lukuunottamatta selkeästi lyhyemmät kuin muualla maassa.

Terveydenhuollon korkeahko kustannustaso edelleen ongelmana

Vaikka terveydenhuollon kustannukset asukasti kohti laskivatkin, niin ne ovat edelleenkin muuta maata korkeammalla tasolla. Asukasta kohden helsinkiläisten terveydenhuollon kustannukset olivat 6 357 markkaa. Talousarvioon verrattuna käyttömenot ylittyivät 183,1 milj. markalla, josta terveysviraston oman toiminnan osuus oli 58,4 milj. markkaa ja HYKS:n osuus oli 108,3 milj. markkaa. Menoylitykset osoittavat, ettei työnjakosopimus ja hoitoonohjaus HYKS:n ja Helsingin välillä onnistunut vuonna 1997 suunnitellulla tavalla. Käynnistynyt palvelurakenteiden muutosprosessi jatkuu ja tulevina vuosina toiminta uudella rakenteella vakiintuu. Työnjaon selkiinnyttämisellä sekä hoitoketjujen ja -prosessien sujuvuuden parantamisella aikaansaadaan myös kustannussäästöjä. Palvelurakenteiden kehittämisellä pyritään myös turvaamaan kasvavan ja toisaalta ikääntyvän väestön palvelut ja välttämään laitosvaltaistumista panostamalla voimakkaasti inhimillisiin, kotona annettaviin palveluihin sekä erilaisiin avohoidon ja puoliavointen hoitomuotomuotojen palveluihin.