Loppukirissä luodaan yhteistä elämää

ke 10. syyskuuta 2008 16:07:56

Loppukirissä luodaan yhteistä elämää

Ikääntyvä väestö luo omat haasteensa Helsingin seudulle. Missä he asuvat ja miten? Muun muassa näihin kysymyksiin tarvitaan uusia vastauksia. Juuri nyt niihin vastataan seniorikoti Loppukirissä, jossa yhteinen päivällinen kokoaa talon asukkaat saman pöydän ääreen.


Vuonna 2006 valmistunut Loppukiri on Suomen ensimmäinen yhteisöllinen senioritalo. Idea yhteisölliseen asumiseen syntyi talon asukkaiden Marja Dahlströmin ja Sirkka Minkkisen mukaan perustajien omista kokemuksista. "Moni seniori on hoitanut omia vanhempiaan näiden viimeisinä hetkinä. Se pisti myös meidät ajattelemaan minkälaista elämää haluamme viettää, kun siirrymme eläkkeelle", Dahlström kertoo.

Vuorovaikutus asukkaiden kesken ilmenee Loppukirissä viisi kertaa viikossa tarjottavan yhteisen päivällisen muodossa, jonka valmistaa viikoittain vaihtuva ryhmä. "Se, että pääsee tekemään päivällistä ja hoitamaan yhteisiä asioita antaa elämälle rytmiä. Toisaalta on mukavaa myös levätä ja nauttia muiden luomista aterioista", Minkkinen toteaa.

Tiivistäminen luo vuorovaikutusta

Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen tutkijan Mikko Mälkin mukaan Greater Helsinki Vision 2050- kilpailutöissä esiin noussut kaupunkirakenteen tiivistäminen on yksi tapa luoda vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä ihmisten välille. "Toisaalta pitää panostaa myös siihen, että rakennetaan hyvin ja laadukkaasti", Mälkki muistuttaa.

Vuorovaikutuksen lisäämistä kaupunkirakenteen muuttamisella ehdotettiin kilpailun Holistic Uniqueness-työssä, jossa seudulle visioitiin eri elämäntyyleihin sopivia asuinalueita. Ehdotuksen mukaan kaupunkirakenteen muutos ja tiivistäminen toimii katalysaattorina ihmisten, paikkojen ja aktiviteettien vuorovaikutukseen.

"On selvää, että ikääntyvillä ihmisillä liikkuminen paikasta toiseen vaikeutuu, jolloin tiivis kaupunkirakenne helpottaa pääsyä muiden ihmisten ja palveluiden luo. Holistic Uniquenessin ehdotus tarjoaa kaikille hyviä paikkoja elää, ei pelkästään ikääntyville ihmisille. ", Mikko Mälkki YTK:sta toteaa.

Naapuriapu on korvaamatonta

Loppukirin Marja Dahlströmin ja Sirkka Minkkisen mukaan yhteisöllisyyden parhaita puolia on naapuriapu. "Naapuriavusta on tullut korvaamatonta. Jo se, että tietää tarvittaessa saavansa apua helpottaa elämää", he kertovat.

Naapuriapua korostettiin myös suunnittelukilpailun Towards City 2.0 -työssä, jossa seudulle ideoitiin "sosiaalisten tarpeiden karttaa". Esimerkiksi huonokuntoinen vanhus voisi merkitä internet-karttaan tarvitsevansa apua kauppaostoksille, johon alueella asuva ihminen voisi vastata. Sosiaalisten tarpeiden kartta auttaisi myös kaupunkia suunnittelemaan palveluiden sijoitusta asukkaiden näkökulmasta.

Yhteisöllisyyttä Loppukirin asukkaat Dahlström ja Minkkinen eivät halua rajata vain ikääntyville. "Ihmisellä on luontainen tarve toisen luo. Yhteisöllinen asuminen rikastuttaa elämää", he toteavat.

Mitä mieltä olet Holistic Uniquenessin ehdottamista elämäntyylialueista? Lisääkö tiivis kaupunkirakenne mielestäsi yhteisöllisyyttä? Tarvitsemmeko Towards City 2.0-työn ehdottamaa sosiaalisten tarpeiden karttaa? Kommentoi artikkelia ja vaikuta omaan tulevaisuuteesi! Voit tarkastella kilpailun ehdotuksia myös Taustaa-osiosta lataamalla ideakortit.

Kommentointi

Aihe:
Nimimerkki:
Kommentti:
 

Kommentti

Kun suuret hyvässä kunnossa olevat ikäluokat nyt tulevat eläkeikään tälläista toimintaa syntyy varmasti lisää. Voisiko tämän tyyppiseen toimintaan jotenkin saada kannustusta myös kunnilta, valtiolta? Myös eri sosiaalisiin tarpeisiin kuin vanhuuteen?

varhaiskeski-ikäinen - ma 15. syyskuuta 2008 12:07:23

Kommentti

kyllä yhdessä monet asiat on helpompia ja hauskempia, ei tarvitse olla ikäihminen että voi nauttia hyvästä yhteishengestä ja yhdessä tekemisen ilosta. niin, nimim. varhais-keski-ikäinen, minäkin mietin saisiko tämänlaiselle asumiselle jotain julksta tukea, jos vaikka ruvettais yhdessä puuhaamaan meille varhais-keski-ikäisten palvelutaloa?

nelkyt miinus risat - ti 16. syyskuuta 2008 01:38:33

Hyviä ratkaisuja haasteeseen, mutta ne olisivat vielä parempia jos...

Naapuriapu ja asukkaiden sosiaalinen läheisyys tuntuvat enenevässä määrin muuttuvan harvinaiseksi, alue- tai jopa taloyhtiösidonnaiseksi arvoiksi.
Sosiaalisten tarpeiden kartoitus tukee aluevisioita mielestäni paremmin kuin mitkään muut kartoitukset tai suunnitelmat.
Ihmisten toiminta keskenään määrittelee onnellisen tai onnettoman, onnistuneen tai epäonnistuneen aluesuunnittelun.
Toisaalta tuntuu, että suunnittelulla ei voida enää vaikuttaa paljoakaan, kun ihmisten työpaikkasidonnaisuus on aivan jotakin muuta kuin menneinä vuosikymmeninä, jolloin asunto etsittiin työpaikan läheltä ja siinä asuttiin pitkään työnantajan säilyessä samana.
Metropolialue haastaa eniten juuri tästä syystä. Ihmiset vaihtavat työpaikkoja, matkat pitenevät ja arjen aika kutistuu. On kaiketi mahdotonta suunnitella niin supertoimivaa liikenneverkkoa, että asumalla paikassa A pääsee työpaikkoihin 1,2,3, ja 4 täysin tasavertaisesti ympäri metropolialuetta.
Mutta ihmisten yhteisöllisyyteen ja naapuriapuun ei pitäisi tarvita määrärahoja tai muita kannusteita. On meistä kaikista itsestämme kiinni, käymmekö välillä soittamassa naapurin mummon ovikelloa ja kysymässä kuulumisia/tarpeita.
Tähän auttaa se, että arjessa on aikaa ja aikaahan löytyy heti, jos työ- ja kauppamatkat eivät vie suhteetonta osaa päivästä.
Näihin kaikkiin asioihin uskon yksilön itsensä voivan vaikuttaa sekä myös siihen, että naapurin ja läheisten kunnioitus säilyy ja kasvatetaan myös jälkipolville.
Tuntuu niin turhauttavalta, että yksilö syyttäisi aluesuunnittelua/yhteiskuntaa itsekeskeisyydestään ja siitä, että kaiken maailman shoppailut, harrasteet yms. vievät ajan aidolta ihmisläheisyydeltä. Ei siihen paljon tarvita - hymy ja kysymys: miten menee? Voikin olla, että tästä seuraava keskustelu on antoisampi kuin kaksi tuntia kauppakeskuksessa tai pururadalla : )
P.S. Juuri kauppakeskusten varaan rakentuva rypälemäinen metropolialue kauhistuttaa ja tämä on jo todellista totta. Ainakaan ikäihmiset ja huonojalkaiset eivät tässä todellisuudessa pärjää, minkä vuoksi asuvat autioituvissa keskustakortteleissa, jolloin erityminen lapsiperhe- ja ikäihmisalueisiin tapahtuu väistämättä.

Joviaali - su 21. syyskuuta 2008 12:09:46

Hyviä ratkaisuja haasteeseen, mutta ne olisivat vielä parempia jos...

kun valtaväestö siirtyy eläkkeelle, tulee valtava kysyntä tämän tyyppisestä asumisesta, ei pelkästään valmiista asunnoista, vaan juuri tästä itse já yhdessä rakennetusta paikasta jossa on hyvä olla yhdessä. tätä pitäisi tukea ja kokeilla enemmän, esim meren rantaan hernesaareen ja vaikka tuusulanjärven rannoille - sekä komeeta ja korkeaa että kodikasta kyläympäristöä, molemmille on menekkiä!

harmaata horisontissa - to 9. lokakuuta 2008 16:56:47

Hyviä ratkaisuja haasteeseen, mutta ne olisivat vielä parempia jos...

Tiivistäminen on paha sana, se viittaa ahtamiseen, tiukentamiseen ja lokeroimiseen.

Ihminen tarvitsee tilaa hengittää, reviirin, omaa rauhaa, yksityisyyttä. Vain silloin hän voi latautua, tasapainottua ja kokea elämän rikkautta - jakaakseen sitä kaikkea lähimmäistensä kanssa.

Jos ikäihmiset ahdetaan häkkeihin kuin laboratoriorotat, he eivät voi olla toimivia ja vaikuttavia kansalaisia vaan ainoastaan toimenpiteiden kohteita.

Kannatan siis Vanhasen puutarhakaupunkimallia, jossa ollaan terveitä, vireitä ja lähimmäiset huomioon ottavia.

Ihmisenä loppuun saakka - la 18. lokakuuta 2008 18:02:19

Huonoja ratkaisuja! Itse ratkaisisin ongelman näin...

minä haluan olla yksin. rauhassa.

viisas - la 25. lokakuuta 2008 09:50:18

Hyviä ratkaisuja haasteeseen, mutta ne olisivat vielä parempia jos...

"ihmisten yhteisöllisyyteen ja naapuriapuun ei pitäisi tarvita määrärahoja tai muita kannusteita"

Tässä olen samaa mieltä, kyllä kaikkien todella toimivien mallien pitää kantaa ilman, että ne tukeutuvat yhteiskunnan rahoitukseen. Kehitysvaiheessa toki, pitää tukea kokeilukohteita, joissa testataan käytäntöjä yhteisöllisten asuinkohteiden synnyttämiseen.

Loppukiri on erinomainen esimerkki asukkaiden itsensä toteuttamasta yhteisöllisestä asuinkohteesta. Toisaalta on helppo uskoa, ettei nykymaalmassa kovin montaa aktiivista senioriporukkaa löydy, jotka maallikkoina lähtisivät vetämään niinkin isoa projektia, kuin oman kerrostalon rakentamista. Rakennuttajien soisi tulevan tässä asiassa vastaan ja tarjoavan helpommin lähestyttäviä palveluita, jotta yhteisöllisyydestä kiinnostuneet porukat uskaltaisivat tehdä sen päätöksen, että luovat itselleen ihanteellisen asuinmuodon kaupunkiin.

Antti Poikola - la 8. marraskuuta 2008 20:54:07

Hyviä ratkaisuja haasteeseen, mutta ne olisivat vielä parempia jos...

Meillä Vihdissä ollaan juuri, seniori-ikäisten vetämänä, synnyttämässä uutta asumisen ja kylän mallia. Yhteisökylä on myös taloudellinen, sillä hankkeissa ekologisuus osoittautuu aina loppupeleissä kannattavaksi. Ilmastonmuutoksen torjunnalla on kiire ja nyt pitää vaikuttaa asuntojen energiakulutukseen ja liikenteeseen. Kun vielä lisätään hyvä mahdollisuus etätyöhön nopean laajakaistan avulla, voi nuori lapsiperhe löytää hyvän asumisympäristön joka on turvallinen lapsille, mukava ja edullinen koko perheelle ja sallii asua samoilla nurkilla koko elonkaaren, myös rollaattorivaiheessa.

nippe nikander - pe 14. marraskuuta 2008 15:21:25

Kommentointi

Tällä sivustolla lokakuun loppuun mennessä annettuja kommentteja huomioidaan Helsingin seutu 2050 -projektin loppuraportissa. Voit yhä kirjoittaa ajatuksiasi artikkeleissa esitetyistä ideoista. Lue artikkelit ja kommentoi.

Greater Helsinki Vision 2050-kilpailu

Greater Helsinki Vision 2050-kilpailu oli vuonna 2006 julkistettu avoin kansainvälinen suunnittelukilpailu Helsingin seudun kehittämiseksi. Se oli kansainvälisesti katsottuna poikkeuksellisen mittava sekä tavoiteasettelun, suunnittelualeen koon, että palkintosumman osalta. Kilpailun sivulle, kilpailutyöt