HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

Asia

Sivu

KAUPUNGINJOHTAJA

Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta

Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano

Helsingin Sataman hallinnassa olevan rakennuksen siirtäminen kiinteistölautakunnan hallintaan

Jäsenen nimeäminen rakentamisen tuotanto-organisaation selvitystyön ohjausryhmään

Helsinki-konserniin kuuluvien tytäryhteisöjen seurantaraportti 3/2007

12.11.2007 pöydälle pantu asia
Esityksen tekeminen valtioneuvostolle ohjeistuksesta kerjäläisten suhteen

RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI

Lausunto Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle Helsingin Veden ympäristölupahakemuksesta

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

Edustajien nimeäminen Rintamaveteraanien Säätiö ry:n valtuuskuntaan vuosiksi 2008-2010

Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös kanteluun hammashuoltoa koskevassa asiassa

Eron myöntäminen terveysasemien johtajalle Outi Kupiaiselle ja viran julistaminen haettavaksi

12.11.2007 pöydälle pantu asia
Edustajien nimeäminen Helsingin kaupungin 400-vuotiskotisäätiön hallitukseen vuosiksi 2008-2011 sekä säätiön tilintarkastajaksi vuodeksi 2008

12.11.2007 pöydälle pantu asia
Sopimus pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön perustamisesta

SIVISTYS- JA HENKILÖSTÖTOIMI

Kirjasto 10:n vuokrasopimuksen uusiminen ja lisätilan vuokraaminen

Vapaarahoitteisten palvelussuhdeasuntojen vuokran tarkistaminen

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

Vartiokylän tontin 45272/15 asemakaavan muuttaminen (nro 11714)

Vartiokylän tontin 45456/27 asemakaavan muuttaminen (nro 11713)

Lausunto Uudenmaan ympäristökeskukselle Peab Seicon Oy:n poikkeamishakemuksesta

Lausunto Uudenmaan ympäristökeskukselle Inter-Cultur R.Y:n poikkeamishakemuksesta

Lausunto Uudenmaan ympäristökeskukselle Kiinteistö Oy Korkeavuorenkatu 45:n poikkeamishakemuksesta

Lausunto Uudenmaan ympäristökeskukselle Onnin Auto Oy:n poikkeamishakemuksesta

Lausunto Uudenmaan ympäristökeskukselle Kiinteistö Oy Unioninkatu 14:n poikkeamishakemuksesta

Lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle Helsingin seudun lentokenttäselvityksestä

Siilitien Kiinteistöt Oy:n ylimääräinen yhtiökokous

Lausunto Suomenlinnan maailmanperintökohteen suojavyöhykkeen (Buffer zone) rajauksen tarkistamisesta

Lausunto Uudenmaan ympäristökeskukselle Kiinteistö Oy Kalasataman poikkeamishakemuksesta

12.11.2007 pöydälle pantu asia
Asuntoyksikön perustaminen kiinteistöviraston tilakeskuksen yhteyteen

12.11.2007 pöydälle pantu asia

ESITYKSEN TEKEMINEN VALTIONEUVOSTOLLE OHJEISTUKSESTA KERJÄLÄISTEN SUHTEEN

Khs 2007-2402

Muutettuja sivuja

Kj toteaa, että kuluvan syksyn aikana on Helsinkiin ja joihinkin muihin suuriin kaupunkeihin Suomessa ilmaantunut Euroopan Unionin vapaata liikkuvuutta koskevan lainsäädännön nojalla jonkun verran (muutamia kymmeniä) EU-kansalaisia, jotka hankkivat elantoaan kadulla kerjäämällä. Joillain heistä on ollut pieniä lapsia mukana kerjäämässä. Kerjääminen ei sinällään ole lainvastaista mutta tilanne lasten suhteen talven lähestyessä edellyttää ja on jo edellyttänyt viranomaistoimia Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen sekä Helsingin kaupungin, lähinnä sosiaaliviraston taholta.

./. Viranomaistoimista ja menettelytavoista on neuvoteltu Helsingin kaupungin ja Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen edustajien kesken ja päädytty yhteisiin näkemyksiin tarvittavista toimista ja toimintalinjoista. Asiaa käsiteltiin 29.10.2007 pidetyssä viranomaispalaverissa, jossa läsnä olivat edustajat Helsingin kaupungin hallintokeskuksen turvallisuus- ja valmiusosastolta, sosiaalivirastosta sekä Helsingin kihlakunnan poliisilaitokselta. Neuvottelusta laadittiin muistio joka on esityslistan tämän asian liitteenä.

TIIVISTELMÄ MUISTIOSTA

Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen ulkomaalaispoliisin selvityksen mukaan osa kadulla kerjäävistä ulkomaalaisista on hakenut aikaisemmin turvapaikkaa Suomesta taloudellisin perustein. Kadulla kerjäävillä ulkomaalaisilla ei ole majapaikkaa tai he ovat majoittuneet yleiselle paikalle telttaan tai autoon. Turvapaikanhakuprosessista saatujen kokemusten perusteella voidaan arvioida, että maassa oleskelun pitkittyessä ja mahdollisten etuuksien saannin myötä maahan tulevien henkilöiden määrä tulee lisääntymään. Tästä on kokemuksia jo muissa Pohjoismaissa kuten Norjassa ja Ruotsissa.

Kerjääminen ei sinänsä ole järjestyslaissa kiellettyä toimintaa, jollei se ole häiritsevää. Poliisi ei ole havainnut, että Helsingissä oleskelevien kerjäläisten toiminta olisi johdettua, järjestäytynyttä toimintaa. Se ei siten täytä esimerkiksi rahankeruurikoksen tunnusmerkkejä. Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen mukaan henkilö voidaan heidän toimestaan käännyttää silloin, kun oleskeluaika Suomessa on ollut alle kolme kuukautta. Yli kolmen kuukauden maassa olon jälkeen käännytyspäätöksen tekee Ulkomaalaisvirasto. Kerjäävän EU-kansalaisen käännyttäminen on mahdollista lähinnä silloin kun hän ei täytä rekisteröitymisen edellytyksiä tai turvautuu toistuvasti toimeentulotukeen tai siihen rinnastettavaan etuuteen. Käännyttämisen perusteeksi tarvitaan yhteistyötä maassa oloajan selvittämiseksi eli käytännössä rekisterimerkintöjä esimerkiksi haetusta toimeentulotuesta.

Helsingin sosiaalivirastossa on ollut yksittäisiä kerjäläistapauksia vuoden 2007 aikana. Näissä ensisijainen puuttumisen syy on ollut lastensuojelullinen olosuhteiden selvittäminen. Helsingin sosiaaliviraston näkemys asiaan on, että ensisijaisesti valtiovallan tulee linjata asia, koska ilmiö koskettaa myös muita suuria kaupunkeja kuin Helsinkiä. Toisekseen sosiaalivirasto linjaa, että Helsingin kaupungin alueella oleskelevien alaikäisten osalta lastensuojelun tarve selvitetään aina tapauskohtaisesti ja ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin. Kolmannekseen sosiaalivirasto pitää järkevänä, että mahdollinen tilapäinen majoitus järjestetään silloin kun se on lastensuojelun näkökulmasta ilmeisen välttämätöntä, olemassa olevat resurssit huomioiden esimerkiksi vastaanottokeskuksista.

Keskustelun perusteella todettiin, että kerjäläiskysymykseen puuttumiseksi tarvitaan mahdollista muutosta lainsäädäntöön esimerkiksi sellaisen kerjäämisen osalta, mikä ei ole häiritsevää ja johon nykyinen järjestyslaki ei anna puuttumismahdollisuuksia. Samoin todettiin, että viranomaisten tulisi voida vaihtaa tietoja silloin, kun se on käännyttämisen perusta. Tämän vuoksi tulisi tehdä aloite valtiovallan suuntaan valtakunnallisen ohjeistuksen aikaansaamiseksi asiassa.

Koska kyseessä on ilmiö, joka koskettaa myös muita suurempia kaupunkeja Suomessa, hallintokeskus selvittää näiden kaupunkien poikkihallinnolliset työskentelymallit. Samoin hallintokeskus pyytää Pohjoismaista sekä Pohjois-Euroopasta tietoja, miten asiaa on ohjeistettu näissä maissa viranomaisyhteistyössä.

29.10.2007 pidetyssä viranomaispalaverissa todettiin kerjäläisasian toimenpide-ehdotuksina seuraavat:

1 Helsingin poliisilaitoksen ja sosiaaliviraston yhteisohjeistuksessa on huomioitu toimenpiteet silloin, kun poliisi kohtaa alaikäisen, joka on ilmeisen lastensuojelun tarpeessa. Ohjeistusta sovelletaan myös kerjäläisiin.

2 Sosiaalivirasto järjestää mahdollisuuden tilapäismajoitukseen silloin kun se on ilmeisen tarpeellista lastensuojelun näkökulmasta.

3 Hallintokeskus seuraa kerjäläiskysymyksen kehittymistä valtakunnallisesti suurissa kaupungeissa sekä Pohjoismaissa ja Pohjois-Euroopassa.

4 Ehdotetaan, että Helsingin kaupunki tekisi aloitteen asian saattamiseksi valtiohallinnon ohjeistamaksi.

Kj toteaa, että Helsingin kaupungin ja Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen välillä neuvotellut menettelytavat ja toimintamallit ovat oikeansuuntaisia ja että toimenpide-ehdotuksen kohdat 1-3 hoidetaan viranomaisten normaalina virkatyönä.

Kohdan 4 johdosta sekä viranomaisten yhteistyötä vaikeuttavien salassapitosäännösten tulkinnan selkeyttämiseksi on tarkoituksenmukaista kääntyä valtiovallan suuntaan päätösehdotuksen mukaisesti.

KJ Kaupunginhallitus päättänee tehdä esityslistalla mainituilla perusteluilla esityksen valtioneuvostolle tarvittavan valtakunnallisen ohjeistuksen antamiseksi viranomaisille suhtautumisessa kerjäläisiin.

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa hallintokeskusta ja sosiaalivirastoa yhteistyössä Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen kanssa ja tarvittavien muiden tahojen kanssa jatkamaan käynnistettyjä toimia kerjäläiskysymyksen asianmukaiseksi hoitamiseksi.

Kirje valtioneuvostolle ja pöytäkirjanote jäljennöksin muistiosta Helsingin kihlakunnan poliisilaitokselle sekä sosiaalivirastolle ja hallintokeskukselle.

Lisätiedot:
Hakala Hannu, osastopäällikkö, puhelin 310 36015
Seppälä Johanna, erityissuunnittelija, puhelin 310 79780

LIITE

Muistio 29.10.2007 pidetyn Helsingin kaupungin ja Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen välisestä yhteistyöpalaverista yhteisen ohjeistuksen valmistelusta kerjäläisasiaan puuttumiseksi

LAUSUNTO LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTOLLE HELSINGIN VEDEN YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUKSESTA

Khs 2007-2252

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto teki 18.10.2004 päätöksen nro 56/2004/1 Helsingin Veden Viikinmäen jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemuksesta. Päätöksessään ympäristölupavirasto katsoi mm., että puhdistamo aiheutti hajuhaittaa, jota on vähennettävä.

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto edellytti, että luvan saajan on selvitettävä mahdollisuudet hajupäästöjen vähentämiseen haisevien kaasujen muodostuminen ja siihen vaikuttavat toimenpiteet sekä ainakin merkittävimpien kaasujakeiden käsittely huomioon ottaen ja jätettävä ympäristölupavirastolle hakemus hajuhaittojen vähentämistä ja tarkkailua koskevien lisämääräysten antamiseksi.

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto pyytää Helsingin kaupungilta lausuntoa Helsingin Veden Viikinmäen jätevedenpuhdistamoa koskevan ympäristölupahakemuksen johdosta. Lausunto pyydetään toimittamaan viimeistään 30.11.2007.

./. Ympäristölupahakemus on tämän asian liitteenä.

Ympäristölautakunta toteaa (6.11.2007) mm. seuraavaa:

Toiminnan sijaintipaikka ja sen ympäristö

Kaavoitustilanne

Viikinmäen alue on osayleiskaavassa asuntoaluetta. Kerrosalasta ¾ on asuinrakentamista. Aluetta koskee joukko vahvistettuja asemakaavoja. Viikinmäen pohjois- ja itäpuolella on rakennettu uusi asuinalue. Puhdistamon pohjois- ja luoteispuolella sijainnutta Viikinmäen entistä ampumarata-aluetta ollaan muuttamassa asuin- ja työpaikka-alueeksi. Alueelle tullaan rakentamaan asuntoja toimistorakennuksia, lähipalvelurakennuksia ja puistoja. Moottoritien varteen tulee liikerakennuksia. Entisen ampumarata-alueen länsiosan asuinrakentaminen ulottuu lähimmillään noin 40 metrin päähän puhdistamoalueen tontista.

Hakemuksen sisältö Yhteenveto tehdyistä selvityksistä

Helsingin Vesi on selvittänyt lupapäätöksen mukaisesti puhdistamon päästöjä ilmaan ja mahdollisuuksia vähentää hajupäästöjä ja toimenpiteiden vaikutusta ilman laatuun. Koko laitoksen poistoilmaa ei ole teknis-taloudellisesti mahdollista käsitellä. Hajujen hallinnan yleissuunnitelmassa keskityttiin selvittämään kaikkein haisevimpien kohteiden poistoilman käsittelyä ja sen vaikutuksia. Hajukaasuja syntyy eniten jäteveden esikäsittelyssä ja lietteenkäsittelyssä. Haisevimmista kohteista kotelointien ja katteiden avulla kerätyt hajukaasut voitaisiin käsitellä hajusuodattimien avulla.

Suunnitelmassa kuvattujen toimenpiteiden avulla olisi mahdollista saavuttaa enimmillään 50 %:n vähennys ympäristöön johdettavassa hajukuormassa. Ilmatieteen laitoksen tekemän mallinnuksen mukaan 50 %:n hajukuorman vähenemä pienentäisi lyhytaikaisen hajun (30 s) esiintymistä 20–30 % ja pitkäaikaisen hajun (1 h) esiintymistä 80 %. Lyhytaikainen haju tarkoittaa sitä, että mallilaskelmassa tunti rekisteröityy hajutunniksi, jos tarkasteltava hajukynnys ylittyy ko. tunnin aikana vähintään 30 sekunnin ajan. Pitkäaikainen haju tarkoittaa sitä, että tarkasteltava hajukynnys ylittyy koko tunnin ajan.

Ilmatieteen laitoksen hakemusta varten tekemien selvityksen mukaan lyhytaikaista hajua esiintyy nykyisellään yli 9 % vuoden tunneista noin 300 x 400 metrin alueella puhdistamoalueelta 400 metriä koilliseen. Lyhytkestoista hajua esiintyy yli 3 % ajasta laajalla alueella puhdistamon ympäristössä.

Jos hajukuormaa vähennettäisiin puoleen, lyhytkestoista hajua (hajukynnysarvo 1 hajuyksikköä/m³) esiintyisi koko puhdistamon lähiympäristössä alle 9 % vuoden tunneista. Lyhytkestoista hajua esiintyisi yli 3 % ajasta edelleen melko suuressa osassa lähiympäristöä.

Selkeää tunnistettavaa hajua (hajukynnysarvo 3 hajuyksikköä/m³) esiintyy nykyisellään yli 6 % ajasta pienellä alueella puhdistamon koillispuolella (maksimi 7,3 %). Jos päästöt käsiteltäisiin, kuten suunnitelmassa on esitetty, selkeää puhdistamotoiminnasta peräisin olevaa hajua esiintyisi puhdistamon ympäristössä alle 6 % ajasta (maksimi 5,9 %). Yli 3 % ajasta selkeää hajua esiintyisi puhdistamon koillis-, pohjois- ja luoteispuolella edelleen.

Hajujen esiintymistä kuvaavat uudet tulokset poikkeavat melko paljon VTT:n aiemmin (23.1.2003) tekemässä selvityksessä saaduista tuloksista. Lupamääräysten tarkistamiseksi tehdyn hakemuksen liitteenä olevan selvityksen mukaan jäteveden lämpötilasta riippuvat nykytilanteen päästöt aiheuttavat kohdealueella harvemmin lyhyt- ja pitkäaikaisia hajuja kuin vuoden 2002 selvityksen mukaan. Hajupäästöt on useampaan mittaustulokseen perustuen arvioitu uudessa hajupäästöjen leviämisselvityksessä selvästi aiempaa pienemmiksi.

Helsingin Veden tekemässä selvityksessä mainittujen rakennustöiden ja investointien kustannuksiksi arvioidaan 6 miljoonaa euroa ja vuotuisiksi käyttökustannuksiksi 50 000 euroa. Suunnitelmassa sovellettuja rakennusten ja rakenteiden käyttöikiä sekä korkokantaa käyttäen on päädytty runsaan puolen miljoonan euron vuotuiskustannuksiin. Hakija ei ole arvioinut selvityksessä esitettyjen kustannusten suhdetta toiminnan muihin kustannuksiin tai taloutensa tunnuslukuihin.

Hakijan ehdotus lupamääräysten tarkistamiseksi

Helsingin Vesi esittää, että normaalista toiminnasta johtuva hajukuormitus on toiminnan laajuuteen nähden hyväksyttävissä, eikä ilmanvaihtoilman käsittelyvelvoitetta tule asettaa. Perusteeksi Helsingin Vesi esittää sitä, että puhdistamotoiminnasta on tullut vain vähän asukasvalituksia. Hakemukseen ei ole liitetty siten myöskään mitään toimenpide-ehdotuksia eikä toteuttamisaikatauluja.

Helsingin Vesi toteaa lisäksi, että laadukkaan, vakaan ja häiriöttömän jätevedenpuhdistusprosessin avulla ehkäistään parhaiten myös hankalimpia käyttöhäiriöihin liittyviä päästöjä.

Lisäksi Helsingin Vesi katsoo, että nykyisen ympäristöluvan mukainen tarkkailu on riittävää sekä lähialueen asukkaiden oikeuksien turvaamisen että laitoksen omavalvonnan kannalta.

Ympäristölautakunnan lausunto

Ympäristölautakunta katsoo, että puhdistamon ympäristössä esiintyvää normaalitoiminnan aiheuttamaa hajua on kuitenkin vähennettävä. Hakemuksessa olevien selvitysten mukaan hajun esiintymistä voidaan vähentää merkittävästi kohtuullisin kustannuksin. Koska haitat eivät ole vakavia, hajupäästöjen vähentämistoimenpiteet voidaan toteuttaa vähitellen. Tavoitteena tulisi olla, että selvää hajua esiintyy puhdistamon ympäristön asuin- ja virkistysalueilla enintään 3 prosenttia ajasta. Hajupäästöjä aiheuttavat poikkeukselliset tilanteet on minimoitava.

Puhdistamon hajuvaikutusten tarkkailu on järjestettävä jatkossa siten, että vuosittainen tarkkailu kattaa riittävästi myös puhdistamon länsi- ja luoteispuolella olevat uudet asuinalueet.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (8.11.2007) mm. seuraavaa:

Asemakaavoitus Viikinmäen länsiosan asemakaavoituksen (kaava nro 11380) yhteydessä kiinnitettiin erityistä huomiota jätevedenpuhdistuksen ja asutuksen yhteensovittamiseen mm. laatimalla hajupäästöjen leviämisselvitys (Ilmatieteenlaitos, 23.1.2003). Toiminnat voitiin hyväksyttävästi sijainniltaan sovittaa toisiinsa, kunhan puhdistamon käyttöä ja seurantaa tehostettaisiin kaava-alueen käyttöönottoon mennessä. Viikinmäen asemakaava on lainvoimainen eikä sisällä puhdistamon hajuja koskevia määräyksiä.

Selvityksen mukaan ongelmallisinta hajun kannalta olisi maanpäällisten mädättämöiden ajoittainen ylikuohuminen, joka aiheuttaa lyhytaikaista mutta melko voimakasta hajua lähiympäristössään. Kaavoituksessa lähiympäristön käyttämistä asumiseen jouduttiin vähäisesti supistamaan tämän haitan torjumiseksi. Puhdistamon 50 metrin korkean piipun kautta poistettavat maanalaisen laitososan hajut kuormittaisivat lievähkösti Viikinmäen asuinalueen keski-, pohjois- ja itäosia ja Pihlajiston eteläosia.

Kaavan jälkeiset toimet

Vuosina 2005–2007 mädättämöihin on tehty rakenteellisia ja laitemuutoksia, jotta kuohuvan lietteen pääsy ympäristöön estyy. Myös puhdistamon kokonaisprosessin hallintaa parantamalla on kuohumistapaukset kokonaisuudessaan kyetty välttämään vuosina 2006–2007.

Vuosina 2006 ja 2007 on tehty aistinvaraiset hajukartoitukset maastossa hajun voimakkuudesta ja leviämisen laajuudesta havaintoja kirjanneiden hajupaneelien avulla. Paneelien aikana ei ympäristössä havaittu hajun esiintymistä voimakkaana. Selväksi luokiteltua hajua esiintyi tuulen suunnan mukaisesti määrittyneellä kiilamaisella alueella, joka lähimmillään alkoi n. 100 metrin ja pisimmillään ulottui n. 1 800 metrin päähän puhdistamosta ja oli 20–200 metriä leveä. Heikoksi luokiteltavan hajun kiila oli hieman leveämpi ja ulottui enimmillään n. 2 kilometrin etäisyydelle.

Hajukaasujen käsittelyä on tutkittu talven 2006–2007 aikana ja kesällä 2007 on laadittu hajujen hallinnan yleissuunnitelma, jossa esitetään toimenpiteet hajuhaittojen ehkäisemisestä ja vähentämisestä. Suunnittelussa keskityttiin arvioimaan hajukaasujen konsentroinnin ja biologisilla hajusuodattimilla tapahtuvan käsittelyn vaikutuksia kaikkein haisevimmissa prosessiosissa. Puhdistamon yleisilmanvaihto pidettäisiin ennallaan ja poistoilmat suodattimilta ja yleisilmanvaihdosta johdettaisiin poistoilmapiippuun. Toimenpiteiden avulla olisi mahdollista saavuttaa 30–50 % vähenemä poistettavassa kokonaishajukuormassa. Hajujen käsittely-yksikön investointikustannukset olisivat 6–7 miljoonaa euroa ja vuotuiset käyttökustannukset 50 000 euroa.

Laaditun uuden hajupäästöjen leviämisselvityksen (Ilmatieteenlaitos, 18.9.2007) mukaan 50 %:n kokonaishajukuorman vähenemä pienentäisi pitkäaikaisen (1 tunti) hajun esiintymistä ympäristössä n. 80 %, ja lyhytaikaisen (30 sekuntia) hajun esiintyminen vähenisi 20–30 %. Uuden selvityksen tarkemman mallinnuksen takia puhdistamon nykytoiminnan hajuhaitta ympäristössä olisi hieman vähäisempää ja pienialaisempaa kuin kaavoituksen aikana laaditussa selvityksessä laskettiin ja ylittäisi kotimaisen hajujen suositusarvon hyvin pienellä alueella puhdistamon koillispuolella. Kokonaishajukuorman puolittaminen poistaisi tämän haitan, mutta vaikuttaisi vain vähän suositusarvoa lievempien hajujen esiintymiseen ympäristössä.

Viikinmäen jätevedenpuhdistamon loka-asemalla, joka sijaitsee Viikin vanhan jätevedenpuhdistamon tontilla, voi autojen tyhjennyksen yhteydessä aseman välittömässä läheisyydessä esiintyä hetkellistä hajua.

Vuosina 2006–2007 Helsingin Vesi on selvittänyt kootusti Viikinmäen jätevedenpuhdistamon hajun aiheuttamia, asukkaiden jättämiä valituksia. Suoraan asukkailta niitä on tullut n. 20 kpl, kun taas hajua valvovien viranomaisten taholta ei ainoatakaan.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto

Viikinmäen kaavoituksen jälkeen laaditut selvitykset vahvistavat kaavoituksen aikaista käsitystä Viikinmäen jätevedenpuhdistamon hajupäästöjen esiintymisestä ja leviämisestä ympäristöön. Tärkeimpään hajuriskiin, mädättämöiden ajoittaiseen ylikuohumiseen on voitu toivotulla tavalla vaikuttaa puhdistamon prosessiteknisellä parantamisella ja henkilökunnan koulutuksella. Mädättämöitä lähinnä olevalle Viikinmäen osalle kaavoitetun uuden asuinrakentamisen toteutus ei vielä ole käynnistynyt.

Uusimpien vuonna 2007 tehtyjen hajun leviämisselvitysten perusteella arvioituna ilmanvaihdon hajunpoiston prosessiteknisillä muutoksilla olisi suositusarvoihin verrattuna vain vähäistä vaikutusta heikohkon hajun aistimiseen pääasiassa 300–400 metrin etäisyydellä poistopiipusta luoteis-koillissektorissa. Saavutettava muutos ei merkittävästi parantaisi asumisviihtyvyyttä Viikinmäessä. Tätä haittaa esiintyisi ajoittain Viikinmäen pohjoisosassa, jonka uudesta asuntorakentamisesta vasta noin puolet on toteutettu. Poistoilmapiipun kautta tulevan hajun vähentämiseksi tarvittavia kustannuksia voidaan pitää korkeina ennustettuihin suositusarvopohjaisiin hyötyihin ja nykyisten asukkaiden vähäisten valitusten määrään nähden.

Viikin vanhalla jätevedenpuhdistamolla tapahtuva loka-autojen tyhjentäminen on tällä hetkellä vähäinen hajuhaitta. Alueelle ja sen lähelle suunnitellun Viikinrannan asuinalueen asemakaavoitus tulee ajankohtaiseksi vuosien 2010–2012 tienoilla.

Hajujen hallinnan osalta Viikinmäen jätevedenpuhdistamon käyttö on erittäin vaativaa, sillä se vaatii ammattitaitoista ja pitkäaikaista prosessin ajon opettelua. Hajujen hallinta osittain riippuu myös puhdistamolle tulevan jäteveden laadusta ja määrästä, mihin puhdistamon käytöllä ja varustelulla voidaan vain vähäisesti vaikuttaa. Hajuhaittoja lähiympäristössä ei jatkossakaan voida kokonaan välttää. Siksi on edelleen tarpeellista jatkaa prosessin ajon kehittämistä.

Jotta saataisiin nykyistä tarkempaa tietoa hajun esiintymisestä ja kokemisesta kasvavalla asuinalueella, olisi tarkoituksenmukaista tehostaa ympäristön hajutilanteen tarkkailua ja seurantaa sekä kehittää entisestään asukaspalautteen hyödyntämistä. Satunnaisiin hajupäästöihin, joita ajoittain pääsee ilmaan mm. puhdistamon maanalaisten ja –päällis-ten osien välisistä kulku- ym. yhteyksistä, tulisi jatkossa kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

Esimerkiksi viiden vuoden kuluttua, kun Viikinmäen asuinalueen rakentaminen on edennyt ja kun on saatu hajutilanteen tarkkailun ja seurannan tuottamaa lisätietoa, on ympäristöluvan määräysten seuraavalla tarkistuskierroksella mahdollista palata puhdistamon ilmanvaihtoilman hajujen käsittelyn tarpeellisuuden arviointiin ja antaa tarvittaessa tarpeellisia lisämääräyksiä asiasta.

Talous- ja suunnittelukeskus on tutustunut kaupunkisuunnittelulautakunnan ja ympäristölautakunnan esityksiin asiassa. Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (8.11.2007) mm., että ympäristölautakunnan lausunnossa esitetty ohjearvotavoite selvän hajun esiintymisestä enintään 3 prosenttia ajasta voi olla tiukka tavoite tulkinnoista riippuen. Tarkan prosentuaalisen ohjearvon asettamista talous - ja suunnittelukeskus ei pidä tarkoituksenmukaisena, koska Suomessa ei ole asiasta valtakunnallisia ohjearvoja tai suosituksia. Hajuasiat ovat muutoinkin yksilöllisiä, eivätkä mitenkään eksaktisti mitattavissa. Myös hajupäästöjen leviämisen mallintamiseen liittyy hyvin suuria epävarmuustekijöitä.

Muilta osin talous – ja suunnittelukeskuksella ei ole lausuttavaa asiassa.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle Helsingin Veden ympäristölupahakemuksesta seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus puoltaa Helsingin Veden ympäristölupahakemuksen hyväksymistä.

Kaupunginhallitus toteaa, että vuonna 2004 tehdyn ympäristölupapäätöksen jälkeen Viikinmäen jätevedenpudistamoon on tehty rakenteellisia ja laitemuutoksia ja puhdistamon kokonaisprosessin hallintaa on parannettu. Hajuja aiheuttavia häiriötilanteita on pyritty vähentämään ja niiden kestoaikaa lyhentämään. Hajuhaittoja lähiympäristössä ei kuitenkaan jatkossakaan toiminnan luonteen vuoksi voida kokonaan välttää. Kaupunginhallitus toteaa, että selväksi ja heikoksi luokiteltua hajua on vuosina 2006 ja 2007 tehtyjen hajukartoitusten aikana havaittu, mutta hajun esiintymistä voimakkaana ei kyseisissä kartoituksissa havaittu.

Laitoksen koko ilmanvaihtoilman käsittely ei ole teknistaloudellisesti mahdollista. Kesällä 2007 laaditussa hajujen hallinnan yleissuunnitelmassa esitetään, että puhdistamon yleisilmanvaihto pidettäisiin ennallaan ja poistoilmat suodattimilta ja yleisilmanvaihdosta johdettaisiin poistoilmapiippuun. Ilmanvaihdon hajunpoiston prosessiteknisillä muutoksilla olisi suositusarvoihin verrattuna vain vähäistä vaikutusta heikohkon hajun aistimiseen. Kaupunginhallitus katsoo, että Viikinmäen jätevedenpuhdistamon poistoilmapiipun kautta tulevan hajun vähentämiseksi tarvittavat kustannukset ovat korkeita ennustettuihin suositusarvopohjaisiin hyötyihin nähden.

Kaupunginhallitus katsoo, että puhdistamon ympäristössä esiintyvää normaalitoiminnan aiheuttamaa hajua olisi tarkoituksenmukaisinta vähentää prosessin ajoa kehittämällä, laitoksen yleistä hallittavuutta parantamalla ja pyrkimällä mahdollisimman pieneen käyttöhäiriöiden määrään.

Kaupunginhallitus katsoo lopuksi, että nykyisen ympäristöluvan 56/2004/1 lupamääräyksen mukainen tarkkailu on riittävä. Jatkossa jätevedenpuhdistamon hajuvaikutusten tarkkailu olisi hyvä järjestää siten, että vuosittainen tarkkailu kattaa riittävästi myös puhdistamon länsi- ja luoteispuolella olevat uudet asuinalueet. Asukaspalautetta tulee jatkossakin edelleen hyödyntää.

Kirje Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle ja pöytäkirjanote ympäristölautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHEN PÄÄTÖS KANTELUUN HAMMASHUOLTOA KOSKEVASSA ASIASSA

Khs 2007-1845

Eduskunnan oikeusasiamies on 31.10.2007 lähettänyt Khlle jäljennöksen kanteluun antamastaan päätöksestä.

KANTELU Päätöksessä todetaan, että kantelija arvosteli 10.4.2007 päivätyssä kirjeessään Helsingin terveyskeskuksen menettelyä hammashoitoon pääsyssä. Hän kertoi käyneensä Kivikon terveysaseman hammashoitolassa suun ja hampaiden tarkastuksessa 9.3.2006. Tarkastuksen jälkeen hänet siirrettiin suuhygienistille jonoon odottamaan hammaskiven poistamista. Kantelijan mukaan hän oli soittanut hammashoitolaan 5.4.2007 ja tiedustellut, miksi hän ei ollut saanut vastaanottoaikaa suuhygienistille. Hänelle kerrottiin hänen jonottavan edelleen. Kantelija kertoi pyytäneensä mahdollisuutta päästä hoitoon ostopalvelun kautta, mutta tämä evättiin hänen mukaansa, koska hän tarvitsi ainoastaan suuhygienistin palveluita.

SELVITYS Kantelun johdosta Etelä-Suomen lääninhallitus antoi lausunnon 9.7.2007. Lausunnon liitteenä oli Helsingin terveyskeskuksen johtajahammaslääkärin 6.6.2007 antama selvitys.

Koska saadun selvityksen perusteella näytti siltä, että Helsingin terveyskeskus oli laiminlyönyt lakisääteisen velvollisuutensa järjestää kantelijalle tarpeellinen hammashoito kansanterveyslain mukaisesti, oikeusasiamies pyysi 22.8.2007 Khta hankkimaan terveyskeskuksen selityksen ja antamaan sen johdosta oman lausunnon. Lausunnossa ja selityksessä oikeusasiamies pyysi erityisesti vastausta siihen, miksi kantelijalle ei ollut järjestetty hoitoa hankkimalla sitä muilta palveluntuottajilta sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 4 §:n mukaisesti, kun terveyskeskus oli tietoinen siitä, että se ei itse kyennyt antamaan hänelle hoitoa säädetyissä enimmäisajoissa.

Khs antoi pyydetyn lausunnon 24.9.2007 ja toimitti samalla eduskunnan oikeusasiamiehelle terveyskeskuksen 11.9.2007 antaman selityksen.

RATKAISU Eduskunnan oikeusasiamies katsoo kaupungin jättäneen lakisääteisen velvollisuutensa täyttämättä, koska se ei järjestänyt kantelijalle hammashoitoa kansanterveyslaissa säädetyissä enimmäisajoissa eikä hankkinut hänelle hoitoa muilta palveluntuottajilta sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain mukaisesti, vaikka se oli tietoinen siitä, että se ei itse voi antaa hoitoa säädetyissä enimmäisajoissa.

Oikeusasiamies perustelee ratkaisuaan seuraavasti.

3.1

Tapahtumat Selvityksen mukaan kantelija kävi suun ja hampaiden tarkastuksessa Kivikon hammashoitolassa 9.3.2006. Terveyskeskushammaslääkäri tutki kantelijan suun terveydentilan ja totesi hampaiden kiinnityskudoksissa hoidontarvetta (ns. CPI-indeksillä arvioituna koodeilla 0-2). Hammaslääkäri arvioi kantelijan hoidon tarpeen ei-kiireelliseksi ja asetti hänet terveyskeskuksen hammashuolto-osaston hoitolinjausten mukaisesti hoitojonoon odottamaan hoitoon pääsyä. Kantelija pääsi suuhygienistin vastaanotolle 5.9.2007.

3.2

Helsingin kaupungin antamat selvitykset

Johtajahammaslääkäri toteaa 6.6.2007 antamassaan selvityksessä, että kiireettömän hoidon osalta potilaat odottavat hoitojonossa noin 16 kuukautta ja että terveyskeskuksen hammashuolto-osasto ei kykene kokonaisuudessaan vastaamaan hoidon tarpeeseen lain edellyttämällä tavalla.

Terveyskeskuksen 11.9.2007 antaman selityksen mukaan hoitojonossa oli 10.9.2007 yhteensä 8 926 potilasta. Heistä 6 944 oli odottanut kiireettömään hoitoon pääsyä yli kuusi kuukautta. Hoitojonossa pisimpään jonottaneet ja palvelusetelistä kieltäytyneet potilaat ovat jonottaneet hoitoon pääsyä 19 kuukautta. Hoitojonossa pisimpään oleville on elokuusta 2007 lähtien lähetetty kirje, jossa heiltä tiedustellaan halukkuutta vastaanottaa palveluseteli. Terveyskeskus toteaa, että vaikka kunnalliseen suun terveydenhuoltoon on lisätty resursseja, tilanne ei ole helpottunut vaan entisestään vaikeutunut. Kunnallisten suun terveydenhuollon palvelujen kysyntä näyttää koko ajan lisääntyvän samalla kun yksityisten palvelujen käyttö näyttää vähentyvän.

Terveyskeskus toteaa, että kantelija, kuten muutkin hoitojonossa olevat potilaat, on kaikkein kiireettömimmän hoidon osalta asetettu hoitojonoon. Kantelija on nyttemmin kutsuttu hoitojonosta kiireettömään hoitoon omalla vuorollaan. Helsingin kaupunki on aktiivisesti hankkinut oman toiminnan tueksi yksityisten hammaslääkäreiden palveluja sekä hyödyntänyt vuokratyövoimaa välittävien firmojen palveluja. Toimintaprosesseja on kehitetty innovatiivisesti ja omaan toimintaan on etsitty uusia toimenhaltijoita. Nämäkään toimet eivät ole kuitenkaan riittäneet vastaamaan edelleen kasvavaan kysyntään. Terveyskeskus korostaa, että tällä hetkellä valtakunnallinen työvoimapula on hammashuollossa sellainen, että vaikka terveyskeskus haluaisi palkata lisää työvoimaa, hankkia lisää ostopalveluita tai vuokrata lisää työvoimaa, niin etenkään hammaslääkäreitä ei ole saatavilla.

Khs yhtyy lausunnossaan 24.9.2007 terveyskeskuksen selitykseen. Khs toteaa terveyskeskuksen tavoin, ettei hammaslääkäreitä ole saatavissa ja että tätä hammashuollon valtakunnallista työvoimapulaa ei voida ratkaista Helsingin kaupungin keinoin; tähän tarvitaan valtiovallan toimenpiteitä.

Khs arvostelee 1.12.2002 voimaan tulleen hammashuoltouudistuksen vaikutusten arviointia. Se katsoo, että merkittäviä yhteiskunnallisia uudistuksia koskevan lainsäädännön vaikutukset tulisi arvioida huolellisesti.

Khs toteaa Helsingin kaupungin tehneen parhaansa lainsäädännön asettamien velvoitteiden täyttämiseksi ja esittää, etteivät kantelut antaisi aihetta enempiin toimenpiteisiin Helsingin kaupungin osalta.

3.3

Kannanotto Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on perustuslain 22 §:n mukaan turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Kansanterveyslain (66/1972) 14 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan kunnan tulee kansanterveystyöhän kuuluvana tehtävänä ylläpitää suun terveydenhuoltoa, johon sisältyy väestön suun terveyden edistäminen sekä kunnan asukkaiden suun sairauden tutkimus, ehkäisy ja hoito. Kunnan tulee myös järjestää kiireellinen suun terveydenhuolto potilaan asuinpaikasta riippumatta (14 §:n 1 mom. 10 kohta).

Lain 15 b §:n (855/2004) mukaan terveyskeskuksen tulee järjestää toimintansa siten, että potilas voi saada arkipäivisin virka-aikana välittömästi yhteyden terveyskeskukseen. Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee tehdä hoidon tarpeen arviointi viimeistään kolmantena arkipäivänä siitä, kun potilas otti yhteyden terveyskeskukseen, jollei arviota ole voitu tehdä ensimmäisen yhteydenoton aikana. Kiireelliseen hoitoon on kuitenkin päästävä välittömästi. Hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä lääketieteellisesti tai hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi todettu hoito tulee järjestää potilaan terveydentila ja sairauden ennakoitavissa oleva kehitys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa, kuitenkin kolmessa kuukaudessa siitä, kun hoidon tarve on arvioitu. Tämä kolmen kuukauden enimmäisaika voidaan ylittää suun terveydenhuollossa enintään kolmella kuukaudella, jos lääketieteellisistä, hoidollisista tai muista vastaavista perustelluista syistä hoidon antamista voidaan lykätä potilaan terveydentilan vaarantumatta. Jos terveyskeskus ei itse voi antaa hoitoa enimmäisajoissa, sen on järjestettävä hoito hankkimalla se muilta palveluntuottajilta sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/1992) 4 §:n mukaisesti.

Hoitoon pääsyn toteuttamisesta ja alueellisesta yhteistyöstä annetun valtioneuvoston asetuksen (1019/2004) 4 §:n mukaan hoidon aloittamisesta päätettäessä tulee ottaa huomioon potilaan terveydentila, toimintakyky ja sairaus sekä niiden ennakoitavissa oleva kehitys. Jos kunta tai kuntayhtymä ei voi itse antaa tarvittavaa hoitoa kansanterveyslaissa tai erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989) säädetyissä enimmäisajoissa, sen on viivytyksettä ja enimmäisaikojen puitteissa järjestettävä potilaalle mahdollisuus saada kyseessä oleva hoito muilta palveluntuottajilta yhteistoiminnassa toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa tai hankkimalla sopimukseen perustuen hoito muilta palveluntuottajilta.

Terveyskeskushammaslääkäri arvioi 9.3.2006 kantelijan hoidon tarpeen ei-kiireelliseksi ja asetti hänet odottamaan hoitoa hoitojonoon terveyskeskuksen hammashuolto-osaston hoitolinjausten mukaisesti. Näiden linjausten mukaan tarkastuksen yhteydessä todettuun kiireelliseen hoitoon annetaan aika heti, mutta kiireetöntä hoitoa potilas jää odottamaan hoitojonoon.

Lain mukaan kantelijalle olisi tullut järjestää hoidon tarpeen arvioinnissa 9.3.2006 hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi todettu hoito hänen terveydentilansa ja sairautensa ennakoitavissa oleva kehitys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa, kuitenkin kolmessa kuukaudessa siitä, kun hoidon tarve oli arvioitu. Tämä kolmen kuukauden enimmäisaika olisi voitu ylittää enintään kolmella kuukaudella, jos lääketieteellisistä, hoidollisista tai muista vastaavista perustelluista syistä hoidon antamista voitiin lykätä hänen terveydentilansa vaarantumatta. Kantelijan hoito olisi siten tullut järjestää viimeistään 9.9.2006 mennessä edellyttäen, että hänen hoitoaan voitiin hänen terveydentilansa vaarantumatta lykätä tuohon ajankohtaan saakka.

Terveyskeskus ei kuitenkaan järjestänyt kantelijan hoitoa kansan-terveyslaissa säädetyissä enimmäisajoissa. Vaikka terveyskeskuksen tiedossa oli, ettei se voi itse antaa kantelijalle hoitoa näissä enimmäisajoissa, se ei myöskään viivytyksettä ja enimmäisaikojen puitteissa järjestänyt hänelle mahdollisuutta saada hoitoa muilta palveluntuottajilta yhteistoiminnassa toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa tai hankkimalla sopimukseen perustuen hoito muilta palveluntuottajilta. Selvitystä ei ole esitetty siitä, mistä syystä terveyskeskus ei ole järjestänyt kantelijan hammashoitoa hankkimalla sen muilta palveluntuottajilta, kun se ei ole pystynyt itse antamaan hänelle hoitoa. Kantelija pääsi tarvitsemaansa hoitoon vasta 5.9.2007 eli odotettuaan kiireettömään hoitoon pääsyä 18 kuukautta.

Eduskunnan oikeusasiamies katsoo Helsingin terveyskeskuksen menetelleen kantelijan hoidossa lainvastaisesti ja lakisääteistä velvollisuuttaan laiminlyöden.

Khs arvostelee selityksessään hammashuollon järjestämisvelvollisuuden laajentamista koskevan lainmuutoksen vaikutusten arviointia. Oikeusasiamies toteaa, että ”olen myös itse kiinnittänyt huomiota lainmuutoksen vaikutusten arvioinnin merkitykseen Helsingin kaupungin hammashuollon järjestämistä koskevassa päätöksessäni 12.3.2004 (dnro 1277/2/03). Totesin, että lainmuutoksen vaikutusten arvioinnilla on ollut merkitystä sille, miten hammashuollon järjestämisvelvollisuuden laajennukseen on suhtauduttu kunnissa. Päätöksessäni korostin kuitenkin, että lainvalmistelun yhteydessä esitetyistä kannanotoista riippumatta lailla toteutettu hammashuollon järjestämisvelvollisuus tuli koskemaan kaikkia kunnan asukkaita, joilla on tutkimuksen ja hoidon tarve.”

3.4

Etelä-Suomen lääninhallituksen toimenpiteet

Etelä-Suomen lääninhallitus on ratkaissut useita Helsingin terveyskeskuksen järjestämää suun terveydenhuoltoa koskevia kanteluita. Lääninhallitus katsoo, että suun terveydenhuolto terveyskeskuksessa ei kaikilta osin ole kansanterveyslaissa säädettyjen hoitotakuuvelvoitteiden mukaista. Tämän vuoksi lääninhallitus on 24.8.2007 ryhtynyt selvittämään terveyskeskuksen suun terveydenhuollon järjestämistä valvonta-asiana.

Lääninhallitus on pyytänyt terveyskeskusta antamaan 1.11.2007 mennessä selvityksen seuraavista seikoista:

1 Potilasasiakirjamerkinnät: Miten Helsingin terveyskeskuksen hammashuolto-osasto järjestää toimintansa niin, että lain vaatimat potilasasiakirjamerkinnät tehdään myös ensimmäisen vaiheen hoidon tarpeen arvioinnista? Miten kirjataan ensivaiheen hoidon tarpeen arviointi (puhelutiedot jne.)?

2 Mikä suun terveydenhuollossa on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon suhde? Erityisesti lääninhallitus on kiinnostunut myös oikomishoidon tilanteesta.

3 Mikä on syksyllä 2007 tilanne kiireellisessä ja kiireettömässä jonossa olevien potilaiden lukumäärän suhteen?

4 Minkälaiset ovat keskimääräiset odotusajat kiireettömissä jonoissa?

5 Miten odotusaikojen julkistaminen on toteutettu?

6 Alueelliset tekijät: Mitkä hammashoitolat ovat jonojen suhteen ongelmallisimmat ja millainen näiden jonotilanne on?

7 Miten hoitotakuu toteutuu a) kiireellisen b) kiireettömän hoidon osalta suun terveydenhuollossa?

8 Minkälainen on hammaslääkäreiden, suuhygienistien ja hammashoitajien lukumäärän kehitys kolmena viimeisenä vuonna?

9 Missä määrin 8 kohdassa tarkoitettujen terveydenhuollon ammattihenkilöiden virat on täytetty pysyvästi?

10 Mikä on 8 kohdassa tarkoitetun henkilöstön suhde a) Helsingin väestömäärään ja b) mikä on tilanne muihin kuntiin verrattuna?

11 Ostopalvelut ja palvelusetelit:
a) Mikä on tilanne ns. ostopalveluhammaslääkäreiden ja palvelusetelien suhteen?
b) Onko kapasiteettia yksityisellä ja muissa pääkaupunkiseudun kunnissa?
c) Onko Helsingin kaupungin hammasosastolla enimmäisaikojen puitteissa mahdollisuus järjestää potilaalle kyseessä oleva suun terveydenhuolto muilta palveluntuottajilta yhteistoiminnassa toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa tai hankkimalla sopimukseen perustuen hoito muilta palveluntuottajilta?

12 Mitkä ovat hoidon tarpeen arvioinnin kriteerit eri vaiheissa?

13 Ottaen huomioon asiakasmaksulain ja –asetuksen säännökset, mikä on Helsingin terveyskeskuksen palvelujen hinnoittelupolitiikka suun terveydenhuollossa?

14 Millainen on Helsingin kaupungin suunnitelma aikatauluineen sekä henkilöstö- ja muine voimavara-arvioineen siitä, miten suun terveydenhuolto saatetaan hoitotakuulainsäädännön mukaiseksi?

Lääninhallitus on selvityspyynnössään todennut, että "Helsingin kaupungin tulee järjestää suun terveydenhuoltonsa kaikilta osin voimassa olevan hoitotakuulainsäädännön mukaisesti. Muutoin lääninhallitus harkitsee, onko Helsingin kaupunki velvoitettava huolehtimaan näistä velvoitteistaan sakon uhalla kansanterveyslain 43 §:n 2 momentin, lääninhallituslain 8 §:n ja uhkasakkolain nojalla."

Lääninhallitus on lähettänyt selvityspyyntönsä tiedoksi myös sosiaali- ja terveysministeriölle, Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle ja Helsingin kaupunginhallitukselle.

4 TOIMENPITEET Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 10 §:n 1 momentin nojalla eduskunnan oikeusasiamies antaa Helsingin terveyskeskukselle huomautuksen vastaisen varalle edellä kohdassa 3.3 selostetusta lainvastaisesta menettelystä. Tässä tarkoituksessa oikeusasiamies lähettää Khlle ja terveyskeskukselle jäljennöksen päätöksestään.

Koska Etelä-Suomen lääninhallitus on kansanterveystyötä läänin alueella ohjaavana ja valvovana viranomaisena ryhtynyt edellä kohdassa 3.4 esitetyn mukaisesti asiassa tarpeellisiin toimenpiteisiin, asia ei anna oikeusasiamiehelle laillisuusvalvojana aihetta tässä vaiheessa enempään.

Vs. Stj toteaa, että Khs on 8.10.2007 merkinnyt tiedoksi eduskunnan oikeusasiamiehen antamat kolme hammashuoltoa koskeviin kanteluihin antamaa päätöstä, jotka olivat samansisältöisiä nyt käsiteltävänä olevan päätöksen kanssa.

Khs on 8.10.2007 lähettänyt Etelä-Suomen lääninhallitukselle terveyslautakunnan 25.9.2007 antaman selvityksen vastauksena lääninhallituksen selvityspyyntöön, josta eduskunnan oikeusasiamies mainitsee päätöksessään. Kiireettömässä hoitojonossa oli tuolloin (25.9.2007) 7245 potilasta, kun heitä keväällä 2007 oli enimmillään lähes 12 000.

Kaupungin ensi vuoden talousarviossa hammashuollon määrärahoja on lisätty 2,2 milj. eurolla. Hammashuollon potilaiden ostopalveluun ohjausta kehitetään asiakaslähtöisesti nykyistä joustavammaksi pyrkimyksenä lyhentää hoitojonoja.

VS. STJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi eduskunnan oikeusasiamiehen 31.10.2007 antaman päätöksen hammashuollon järjestämistä koskevaan kanteluun.

Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistasta terveyslautakunnalle.

Lisätiedot:
Frantsi Anneli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36184

12.11.2007 pöydälle pantu asia

SOPIMUS PÄÄKAUPUNKISEUDUN VARHAISKASVATUKSEN KEHITTÄMISYKSIKÖN PERUSTAMISESTA

Khs 2007-2317

Sosiaalilautakunta toteaa (16.10.2007) mm., että Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kaupungit sekä Helsingin Yliopisto laativat alkuvuodesta 2007 yhteisen suunnitelman pääkaupunkiseudun varhais-kasvatuksen kehittämisyksikön perustamisesta. Osapuolet laativat helmikuussa 2007 hankesuunnitelman mukaisen valtionavustushakemuksen hankkeen käynnistämiseksi vuosina 2007 – 2009.

Sosiaalilautakunta hyväksyi kokouksessaan 27.2.2007, että sosiaalivirasto hakee valtionavustusta hankkeelle. Sosiaali- ja terveysministeriö on päätöksellään 4.4.2007 myöntänyt hankkeelle rahoituksen. Hankkeen kokonaisbudjetti vuosille 2007–2009 on yhteensä 542 000 euroa, josta Helsingin osuus on 64 190 euroa. Hanketta koordinoi suunnitelman mukaisesti Helsingin kaupungin sosiaaliviraston päivähoidon vastuualue yhteistyössä pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus SOCCA:n kanssa.

Pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö- hankkeen tarkoituksena on suunnitella ja käynnistää varhaiskasvatuksen ja päivähoidon seudulliseen tutkimukseen, arviointiin ja osaamisen kehittämiseen keskittyvä kehittämisyksikkö. Hankkeen aikana luodaan rakenteet varhaiskasvatuksen seudulliselle kehittämistyölle. Tavoitteena on luoda malli, jolla päivähoidon käytännöstä lähtevä tutkimus saadaan palvelemaan koko metropolialueen varhaiskasvatuksen kehittämistä. Kehittämis- ja tutkimustyössä tullaan paneutumaan varhaiskasvatuksen ajankohtaisiin kysymyksiin sekä niistä saadun tutkimustiedon hyödyntämiseen ja levittämiseen.

Kehittämisyksikön ensimmäisiksi teemoiksi on valittu varhaiskasvatuksen arviointiin liittyvät kysymykset ja monikulttuurisuus. Hankkeen aikana päivähoidon henkilöstö osallistuu kehittämistoimintaan ja henkilöstölle järjestetään eri teemoihin liittyvää koulutusta.

Hanke on nimeltään VKK-Metro ja se on osa valtakunnallista sosiaalialan kehittämisyksikkötoimintaa. Rahoitus on myönnetty vuosille 2007 – 2009, mutta kehittämisyksikkörakenne on tarkoitettu sosiaali- ja terveysministeriön suunnitelman mukaan pysyväisluonteiseksi. Jatkorahoituksesta tehdään erilliset päätökset.

Sosiaalilautakunta esittää kaupunginhallitukselle sopimuksen solmimista pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköä koskevasta yhteistyöstä.

./. Vs. Stj toteaa, että hankkeen osapuolet ovat laatineet sopimuksen pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköä koskevasta yhteistyöstä. Sosiaalivirastosta saadun tiedon mukaan Helsingin yliopisto, Espoo, Kauniainen ja Vantaa ovat jo allekirjoittaneet esityslistan tämän asian liitteenä olevan sopimuksen.

VS. STJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä esityslistan tämän asian liitteenä olevan sopimuksen pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköä koskevasta yhteistyöstä sekä valtuuttaa sosiaaliviraston allekirjoittamaan sopimuksen Helsingin kaupungin puolesta.

Pöytäkirjanote jäljennöksin sopimuksesta sosiaalilautakunnalle.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36048

LIITE

Sopimus

KIRJASTO 10:N VUOKRASOPIMUKSEN UUSIMINEN JA LISÄTILAN VUOKRAAMINEN

Khs 2007-2311

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta toteaa (17.10.2007), että tietotekniikkaan, digitaalisiin aineistoihin ja uusiin medioihin erikoistunut Kirjasto 10 toimii nykyisin Keskinäisen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen omistamissa 970,5 htm²:n tiloissa Pääpostitalossa. Kirjasto 10:iin yhdistettiin pääkirjastotalosta ahtauden vuoksi pois siirretty musiikkikirjastotoiminta ja Kirjakaapelin tietotekniikkaan ja digitaaliseen mediaan keskittynyt toiminta vuonna 2005.

Kaupunginkirjastolla on käytössään Kirjasto 10:ssä 970,5 ht m²:n suuruiset tilat, jotka sijaitsevat rakennuksen 1. kerroksessa rautatieaseman puoleisessa rakennussiivessä. Tila on samassa tasossa kuin entinen pääpostisali ja avautuu suoraan siihen. Tiloihin on hyvät yhteydet Pääpostitalon molemmilta puolilta ja tilojen sijainti on logistiikan suhteen erinomainen, sillä niihin on suora tavarahissiyhteys talon sisäpihan lastauslaiturilta. Lisäksi vuokrauskohde sisältää 23 ht m²:n suuruisen varastohuoneen.

Kirjasto 10 on osoittautunut huomattavan suosituksi. Erittäin suppeasta kokoelmastaan huolimatta sen aktiivisen asiakkaan toimintakonsepti on otettu hyvin vastaan. Vuonna 2006 kirjastossa oli kävijöitä 572 268 ja sieltä lainattiin 561 599 teosta. Kirjasto 10 on kohtaamispaikka@lasipalatsin ohella kaupungin tietotekniikkastrategiassa mainittu kärkihanke toteuttamassa teemaa ”tietotekniikka kaikkien ulottuville”. Kirjasto 10 tulee olemaan osa tulevaa keskustakirjastoa, jonka valmistumisen tavoite on asetettu vuoteen 2017.

Yleisöntilojen lisäksi Kirjasto 10:ssä on 20 hengen työntekijäjoukolle suunnitellut työ- ja sosiaalitilat, yhteensä 200 m². Työtilat ovat osoittautuneet kirjaston suuren suosion vuoksi erittäin ahtaiksi. Kirjastoa käytetään paljon pääkaupunginseudun HelMet-kirjastojen lainaus- ja palautuspaikkana. Näin ollen kirjaston logistiikan vaatimille tiloille asettuu odotettua suuremmat vaatimukset. Kirjaston henkilökuntaa jouduttiin suuren käytön vuoksi lisäämään viidellä työntekijällä. Kirjasto 10:n tiloihin on sijoitettu myös kaupunginkirjaston sähköisestä kirjastosta ja sähköisestä viestinnästä vastaavan verkkokirjastoyksikön viisi työntekijää. Kirjasto 10 ja verkkokirjasto ovat organisatorisesti saman palvelutoiminnan kaksi osastoa, joiden fyysinen läheisyys on tarpeen fyysisen ja verkkokirjaston toisiinsa sulauttamisen ja yhteisten projektien vuoksi.

Kirjasto 10:n av- ja videoeditointihuoneet ovat osoittautuneet niin ikään erittäin suosituiksi. Kirjastossa toimi myös suuren suosion saanut kirjastoradio, jonka toimintaan kaupunginkirjasto on saanut opetusministeriöltä erillistä kokeilutoimintaan tarkoitettua määrärahaa. On osoittautunut, että Kirjasto 10 tarvitsee kipeästi lisätilaa työtiloiksi.

Vuokranantajan kanssa on neuvoteltu vuokrasopimuksen jatkoneuvottelujen yhteydessä Kirjasto 10:n viereisestä 84 m²:n suuruisesta, kattoikkunoista luonnonvaloa saavasta Pääpostitalon perusparannuksen yhteydessä kunnostetusta aiemmasta postin näyttelyvarastotilasta, josta on välitön yhteys Kirjasto 10:n logistiikkatyötilaan ja kirjastosaliin. Tila on mahdollista vuokrata kirjaston lisätilaksi. Se on tarkoitus muuttaa toimistotilaksi ja siihen on kaavailtu radiohuonetta, kokoushuonetta ja avointa työtilaa. Vuokranantajan on tarkoitus saattaa lisätila kirjaston vaatimaan ja toimistotilan määräysten mukaiseen kuntoon kaupunginkirjaston kustannuksella. Vuokrattavan tilan uusi kokonaismäärä tulee lisätila huomioon ottaen olemaan 1 077,5 htm².

Kirjasto 10:n määräaikainen kolmivuotinen vuokrasopimus on päättymässä 31.1.2008. Kaupungin tilahakkeiden käsittelyohjeiden (khs 20.12.2004) mukaan sopimuksen jatkosta päättäminen kuuluu Khn päätösvaltaan. Alkuperäiseen vuokrasopimukseen oli neuvoteltu oikeus jatkaa vuokrasopimusta kolmeksi vuodeksi kerrallaan, kuitenkin enintään kuudeksi vuodeksi. Kaupunginkirjasto ja vakuutusyhtiö Ilmarinen ovat neuvotelleet tältä pohjalta vuokrasopimukselle jatkon, jota ehdotetaan kaupunginhallituksen hyväksyttäväksi. Tilahankkeiden käsittelyohjeiden mukaisesti kiinteistöviraston tilakeskus on tutustunut vuokrasopimusluonnokseen ja sen ilmaisema muutosehdotus on otettu sopimusluonnoksessa huomioon.

Tiloista peritty arvonlisäveroton vuokra sopimuskauden alussa 1.2.2005 oli 23 568 euroa/kk ja arvonlisäverollinen vuokra 28 752,96 euroa/kk. Kirjasto- ja toimistotilojen neliövuokra oli 24 euroa +alv 22 % ja varastotilojen neliövuokra 12 euroa + alv 22 %. Vuokra on ollut sidottu elinkustannusindeksiin ja sitä on tarkistettu vuosittain 1.1. Ensimmäinen tarkistus tapahtui 1.1.2006.

Kirjasto- ja toimistotiloista perittävä arvonlisäveroton uusi vuokra on 23 922,83 euroa/kk ja arvonlisäverollinen vuokra on 29 185,85 euroa/kk. Kirjasto- ja toimistotilojen neliövuokra on 24,65 euroa +alv 22 % ja varastotilojen neliövuokra 12,32 euroa + alv 22 %. Uutena tilana vuokrattavaksi ehdotettavan lisätilan vuokra on 18,00 euroa + alv 22 %. Kaikkien vuokrattavien tilojen vuokrasumma on yhteensä 25 718,19 euroa/kk, arvonlisäverollisena 31 376,19 euroa.

Vuokra on sidottu elinkustannusindeksiin ja vuokraa tarkistetaan vuosittain 1.1. Ensimmäinen tarkistus tapahtuu 1.1.2008. Vuokraan sisältyy korvaus lämmöstä, lämpimästä ja kylmästä vedestä, jätehuollosta ja rakennuksen ulkokuoren ja rakennuksen sisäänkäyntien vartioinnista. Lisäksi vuokranantaja vastaa rakennuksen yhteisten tilojen ja ulkoalueiden kunnossapito- ja puhtaanapitokustannuksista ja muista kiinteistönomistajalle tavanomaisesti kuuluvista käyttö- ja kunnossapitokustannuksista. Sähkön käytöstä veloitetaan erikseen.

Sopimusehtojen mukainen vuokra-aika on 1.2.2008 – 31.1.2011. Vuokralaisella on oikeus jatkaa sopimusehtojen mukaisesti vuokrasopimusta tämän jälkeen vielä kolmeksi vuodeksi, ilmoitettuaan asiasta viimeistään 31.1.2010 kirjallisesti vuokranantajalle.

Lautakunta esittää Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen kanssa tehtävän Pääpostitalossa sijaitsevan Kirjasto 10:n vuokrasopimuksen ja siihen sisältyvän 84 htm²:n lisätilan hyväksymistä siinä esitettyine ehtoineen ja kirjastotoimen johtajalle myönnettäväksi valtuus allekirjoittaa vuokrasopimus ajaksi 1.2.2008 – 31.12.2011.

Samalla lautakunta päättänee esittää kaupunginhallitukselle, että kirjastotoimen johtajalle myönnetään oikeus mahdollisesti jatkaa sopimusta siihen sisältyvän kolmen lisävuoden ajaksi.

./. Vuokrasopimusluonnos on esityslistan tämän asian liitteenä.

Sj pitää Kirjasto 10:n vuokrasopimuksen jatkamista ja siihen liittyvän 84 htm²:n suuruisen lisätilan vuokraamista perusteltuna. Sj katsoo kuitenkin ottaen huomioon mm. Keskustakirjastohanketta koskevan selvityksen, että mahdollisen vuokrasopimuksen jatkaminen vuodesta 2011 eteenpäin on syytä tuoda Khn päätettäväksi.

Talous- ja suunnittelukeskuksella ei ole huomautettavaa asiassa.

SJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen kanssa tehtävä Pääpostitalossa sijaitsevan Kirjasto 10:n vuokrasopimus ja siihen sisältyvä 84 htm²:n lisätila liitteenä olevan sopimusluonnoksen mukaisesti siinä esitettyine ehtoineen.

Samalla kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kirjastotoimen johtajan allekirjoittamaan vuokrasopimus ajaksi 1.2.2008 – 31.12.2011.

Pöytäkirjanote kulttuuri- ja kirjastolautakunnalle.

Lisätiedot:
Mickwitz Leena, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36054

LIITE

Vuokrasopimusluonnos

VARTIOKYLÄN TONTIN 45272/15 ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11714)

Khs 2007-2190

45. kaupunginosan (Vartiokylä, Vartioharju) korttelin nro 45272 tontin nro 15 asemakaavan muutosehdotus.

Soraharjuntie 7

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (27.9.2007) mm., että otsikossa mainitun tontin omistaja on pyytänyt 17.4.2007 asemakaavan muuttamista siten, että tehokkuusluku nostetaan e = 0.25:een.

Asemakaavatilanne Tontilla on voimassa vuonna 1989 vahvistettu asemakaava nro 9515. Tontti on erillispientalojen korttelialuetta (AO). Tehokkuusluku on e = 0.20 ja suurin sallittu kerrosluku kaksi. Tontille saa kerrosalan lisäksi rakentaa autotalleja, -katoksia tai varastotiloja enintään 30 k-m² asuntoa kohti, kuitenkin yhteensä enintään 25 % sallitusta kerrosalasta. Asemakaavan mukaisesta tontin kokonaiskerrosalasta saa enintään 80 % rakentaa yhteen kerrokseen.

Nykytilanne Tontti sijaitsee Vartioharjun pientaloalueella. Tontilla on vuonna 1938 rakennettu 142 k-m²:n suuruinen asuinrakennus. Tontin ympärillä on uudehkoja omakotitaloja ja vastapäätä kerrostaloja.

Asemakaavan muutosehdotus ja sen perustelut

Tontin käyttömahdollisuuksia ja asumisväljyyttä parannetaan rakennusoikeutta nostamalla. Vartioharjun pientaloalueella noudatetaan kaavoitusperiaatetta, että tehokkuusluku voidaan nostaa luvusta 0.20 lukuun 0.25 edellyttäen, että ympäristönsuojelulliset syyt eivät ole esteenä. Koska tontilla oleva rakennus ei kuulu suojeltavien rakennusten ryhmään, rakennuksen suojelu ei ole perusteltua.

Tontti on edelleen erillispientalojen korttelialuetta (AO), mutta tehokkuusluku on 0.25. Tontille saa asemakaavakartassa tehokkuusluvulla osoitetun rakennusoikeuden lisäksi rakentaa autotalleja ja -katoksia, varastotiloja, lasikuisteja ja kasvihuonetilaa yhteensä enintään 20 % sallitusta asuntokerrosalasta kuitenkin siten, että lasikuistien ja kasvihuoneiden kerrosala ei ylitä 5 % sallitusta asuntokerrosalasta.

Tontille saa rakentaa yhden asunnon kutakin tontin pinta-alan täyttä 400 m² kohti. Kuitenkin jos tontin pinta-ala on 600–799 m², saa rakentaa kaksi asuntoa.

Asemakaavaan merkitystä rakennusoikeudesta saa enintään 70 % rakentaa yhteen kerrokseen.

Tontille on kadun reunaan merkitty istutettava alueen osa.

Tontin pinta-ala on 1 196 m² ja tehokkuuden e = 0.25 mukainen rakennusoikeus 299 k-m².

Vaikutukset Asemakaavan muutoksella ei ole suurta vaikutusta naapureiden tai ympäristön kannalta verrattuna voimassa olevaan kaavaan. Tontille on tarkoitus rakentaa kaksi omakotitaloa. Tontin rakennusoikeus nousee 60 k-m².

Vireilletulo, osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja vuorovaikutus

Vireilletulosta on ilmoitettu osallisille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä, jonka mukana lähetettiin osallistumis- ja arviointisuunnitelma (päivätty 30.7.2007) sekä asemakaavan muutosluonnos. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ja kaavaluonnoksesta ei esitetty mielipiteitä.

Ehdotus koskee valtion ylläpitämään kiinteistörekisteriin kuulumatonta aluetta.

Vs. Kaj ilmoittaa, että ehdotus on ollut julkisesti nähtävänä 19.10.–2.11.2007, mistä on ilmoitettu maankäyttö- ja rakennusasetuksessa säädetyllä tavalla. Ehdotusta vastaan ei ole tehty muistutuksia.

Vs. Kaj toteaa lisäksi, että Khs hyväksyy asemakaavan muutoksen Khn johtosäännön 8 §:n 6 kohdan 2 b, 3, 6 ja 7 kohtien mukaan, milloin muutetaan rakennusoikeutta siten, että asuinpientalojen korttelialueen rakennusoikeutta lisätään vastaamaan enintään tehokkuuslukua 0.3 tai enintään 10 prosenttia (aputilat poislukien) voimassa olevassa kaavassa osoitetusta, muutetaan julkisivuja, rakennusmateriaaleja, rakentamistapaa, rakennusaloja, asuntojen enimmäismäärää tai keskipinta-alaa, autopaikkamäärää tai autopaikkojen sijoitusta, ajoyhteyttä, istutuksia tai viemärin taikka muun johdon sijoittamista koskevia asemakaavamerkintöjä tai ‑määräyksiä, muutetaan alueen käyttötarkoitusta vähäisessä määrin tai tehdään kaavaan edellä mainittuihin muutoksiin verrattavissa oleva tarkistus.

Muutosta ei ole pidettävä vähäisenä, jos se merkitsisi alueen maankäytön yleisen luonteen muuttumista kaavassa osoitetusta tai poikkeamista kaavaa laadittaessa omaksutuista periaatteista, alueella vallitsevan yhtenäisen rakennustavan muuttamista taikka ympäristölliseltä kannalta merkittävien arvojen säilymisen vaarantumista.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä 45. kaupunginosan korttelin nro 45272 tontin nro 15 asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 27.9.2007 päivätyn piirustuksen nro 11714 mukaisena.

Kirje ja pöytäkirjanote Uudenmaan ympäristökeskukselle sekä ote rakennuslautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Asemakaavakartta nro 11714 (Vartiokylän tontti 45272/15)

VARTIOKYLÄN TONTIN 45456/27 ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11713)

Khs 2007-2191

45. kaupunginosan (Vartiokylä, Vartioharju) korttelin nro 45456 tontin nro 27 asemakaavan muutosehdotus.

Viikingintie 10

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (27.9.2007) mm., että otsikossa mainitun tontin omistaja on pyytänyt 2.3.2007 asemakaavan muuttamista siten, että tehokkuusluku nostetaan e = 0.25:een.

Asemakaavatilanne Tontilla on voimassa asemakaava nro 8145 (vahvistettu 1.10.1981). Tontti on erillispientalojen korttelialuetta (AO). Tehokkuusluku on e = 0.20 ja suurin sallittu kerrosluku kaksi. Tontille saa kerrosalan lisäksi rakentaa autosuojia sekä muita asuntojen ulkopuolisia, asumista palvelevia tiloja, kuten varasto-, huolto- ja askartelutiloja yhteensä enintään 25 k-m² asuntoa kohti, kuitenkin enintään 50 k-m². Kokonaiskerrosalasta saa enintään 70 % rakentaa yhteen kerrokseen.

Nykytilanne Tontti sijaitsee Vartioharjun pientaloalueella. Tontilla on huonokuntoinen vuonna 1948 rakennettu 120 k-m²:n suuruinen asuinrakennus. Vieressä on omakotitaloja.

Asemakaavan muutosehdotus ja sen perustelut

Tontin käyttömahdollisuuksia ja asumisväljyyttä parannetaan rakennusoikeutta nostamalla. Vartioharjun pientaloalueella noudatetaan kaavoitusperiaatetta, että tehokkuusluku voidaan nostaa luvusta 0.20 lukuun 0.25 edellyttäen, että ympäristönsuojelulliset syyt eivät ole esteenä. Koska tontilla oleva rakennus on huonokuntoinen ja sille on myönnetty purkulupa, rakennuksen suojelu ei ole perusteltua.

Tontille saa rakentaa yhden asunnon kutakin tontin pinta-alan täyttä 400 m² kohti. Kuitenkin jos tontin pinta-ala on 600–799 m², saa rakentaa kaksi asuntoa.

Asemakaavaan merkitystä rakennusoikeudesta saa enintään 70 % rakentaa yhteen kerrokseen.

Tontin kadun puoleiseen reunaan on merkitty alueen osa, jolla on oltava puita ja pensaita.

Tontin pinta-ala on 1 407 m² ja tehokkuuden e = 0.25 mukainen rakennusoikeus 352 k-m².

Vaikutukset Asemakaavan muutoksella ei ole suurta vaikutusta naapureiden tai ympäristön kannalta verrattuna voimassa olevaan asemakaavaan. Nykyinen asuinrakennus puretaan ja tontille rakennetaan uudisrakennuksia. Tontin rakennusoikeus nousee 71 k-m².

Vireilletulo, osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja vuorovaikutus

Ehdotus koskee valtion ylläpitämään kiinteistörekisteriin kuuluvaa aluetta.

Vs. Kaj toteaa lisäksi, että Khs hyväksyy asemakaavan muutoksen Khn johtosäännön 8 §:n 6 kohdan 2 b, 3, 6 ja 7 kohtien mukaan, milloin muutetaan rakennusoikeutta siten, että asuinpientalojen korttelialueen rakennusoikeutta lisätään vastaamaan enintään tehokkuuslukua 0.3 tai enintään 10 prosenttia (aputilat poislukien) voimassa olevassa kaavassa osoitetusta, muutetaan julkisivuja, rakennusmateriaaleja, rakentamistapaa, rakennusaloja, asuntojen enimmäismäärää tai keskipinta-alaa, autopaikkamäärää tai autopaikkojen sijoitusta, ajoyhteyttä, istutuksia tai viemärin taikka muun johdon sijoittamista koskevia asemakaavamerkintöjä tai ‑määräyksiä, muutetaan alueen käyttötarkoitusta vähäisessä määrin ja tehdään kaavaan edellä mainittuihin muutoksiin verrattavissa oleva tarkistus.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä 45. kaupunginosan korttelin nro 45456 tontin nro 27 asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 27.9.2007 päivätyn piirustuksen nro 11713 mukaisena.

Kirje ja pöytäkirjanote Uudenmaan ympäristökeskukselle sekä ote rakennuslautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Asemakaavakartta nro 11713 (Vartiokylän tontti 45456/27)

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE PEAB SEICON OY:N POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

Khs 2007-1962

Peab Seicon Oy pyytää (16.2.2007) poikkeamislupaa 31. kaupunginosan (Lauttasaari, Kaskisaari) korttelin nro 31202 tontille nro 13 (Saarihuhdantie 1) asemakaavalla suojellun rakennuksen purkamiseksi ja uuden rakennuksen rakentamiseksi pääosin vanhan rakennuksen detaljien ja mittasuhteiden mukaisena.

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että rakennusluvan hakemisen jälkeen tehdyssä inventoinnissa rakennuksen kunto on osoittautunut paljon oletettua huonommaksi. Rakennuksen korjaaminen ja säilyttäminen asuinrakennuksena huomioiden asuntokauppalain ja terveellisen asumistavan mukaiset vaatimukset on ilman laajamittaista rakenteiden uusimista käytännössä mahdotonta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (7.9.2007), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Selostus Alueella on voimassa 28.7.2000 vahvistettu asemakaava nro 10804. Alue on osoitettu asuinpientalojen korttelialueeksi (AP/s), jolla ympäristö säilytetään. Suojellulle rakennukselle on myöhemmin lohkottu oma tontti 13, joka sijaitsee laajemman tontin 12 sisällä. Tontille 12 on osoitettu rakennusoikeutta 5 000 k-m² ja tontilla 13 suojellun rakennuksen rakennusalalle 200 k-m².Ranta-alueet ja osa piha-alueista on merkitty istutettavaksi tai luonnonmukaisena säilytettäväksi alueen osaksi ja suojellun asuinrakennuksen lisäksi kaksi saunarakennusta on suojeltu merkinnällä sr-2: ”Suojeltava rakennus. Rakennus on kaupunkikuvallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas. Rakennusta ei saa purkaa, eikä siinä saa suorittaa sellaisia lisärakentamis-, korjaus- tai muutostöitä, jotka tärvelevät julkisivujen tai vesikaton arvoa tai tyyliä. Mikäli rakennuksessa on aikaisemmin suoritettu tällaisia toimenpiteitä, rakennus on pyrittävä korjaamaan rakennuksen tyyliin hyvin sopivalla tavalla.”

Tontilla 13 sijaitseva suojeltu rakennus on ollut pitkään käyttämättömänä ja huonokuntoinen. Ympäröivällä tontilla 12 on sijainnut Sotainvalidien Veljesliiton kuntoutumislaitos, joka on purettu 1990-luvulla. Tontille on tarkoitus rakentaa 21 uutta asuinrakennusta.

Hakijan tarkoituksena on purkaa sr-2 merkinnällä suojeltu huvilamainen asuinrakennus ja rakentaa se ulkoisilta mittasuhteiltaan vanhan kaltaisena. Hakijan tarkoituksena on mahdollisuuksien mukaan säilyttää olemassa olevia rakennusosia, kuten ikkunoita.

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavan suojelumerkinnästä.

Aiempi rakennuslupahakemus ja siitä saadut lausunnot

Helsingin Kaskisaaren Puisto Oy haki 21.2.2006 rakennuslupaa rakennuksen korjaamiselle siten, että suunnitelmat poikkesivat mm. asemakaavan katon ja julkisivun tärvelemisen kieltävästä suojelumääräyksestä. Rakennukseen oli tarkoitus rakentaa kattolyhdyt ja parveke rakennuksen luoteissivulle. Kaupunkisuunnitteluvirasto antoi rakennuslupahakemuksesta lausunnon (5.6.2006), jossa todettiin korjaussuunnitelman poikkeavan asemakaavamääräyksistä vain vähäisesti. Kaupunkisuunnitteluvirasto puolsi tuolloin rakennusluvan hyväksymistä. Kaupunginmuseo totesi lausunnossaan (19.5.2006), että esitetyt rakennemuutokset merkitsevät sitä, että koko rakennus puretaan ja paikalle rakennetaan uudisrakennus tämän päivän rakenneratkaisuja ja rakennetapaa noudattaen. Kaupunginmuseo katsoi, että suunnitellut toimenpiteet ovat uudisrakentamista, johon se ei ota kantaa.

Osallisten kuuleminen Nyt haetusta rakennuksen purkamiseen tähtäävästä poikkeamishakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (6.3.2007). Samaan aikaan myös hakija kuuli naapureita. Yhden naapurin jättämä muistutus sekä yhden naapurin suostumus on liitetty hakemusasiakirjoihin. Muistutuksessa vastustettiin autokatoksen toteuttamista piirustuksissa esitetyn laajuisena ja parvekkeen rakentamista lounaisseinustalle. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

Kuntotutkimukset Uudenmaan Valvontamestarit Oy ja Konstru Oy ovat tehneet rakennuksesta 4.10.2005 päivätyn inventoinnin ja rakenneavausraportin, jossa todetaan rakennuksen rungon ja perustusten rakenteet ja niissä olevia vaurioita. Rakennuksessa pidettiin paikan päällä katselmus 25.4.2007, johon osallistuivat hakijan ja suunnittelijan lisäksi kaupunkisuunnitteluviraston ja kaupunginmuseon edustajat. Katselmuksessa todettiin tehdyn inventoinnin olevan rakennuksen korjausmahdollisuuksien arvioimiseksi liian suppea ja esitettiin, että rakennuksesta teetettäisiin uusi puolueeton kuntotutkimus korjausrakentamiseen erikoistuneella rakennesuunnittelijalla. Peab Seicon tilasi uuden kuntotutkimuksen insinööritoimisto Oy Matti Ollila & Co:ssa työskentelevältä Eero Kotkakselta. Kotkaksen laatima kuntoarvio on päivätty 20.6.2007. Arviossa todetaan, että rakennus on nykyisestä surkeasta ulkonäöstään huolimatta teknillisesti korjattavissa.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että voimassa olevalla asemakaavalla on pyritty suojelemaan rannan puistomaista huvila-ajalta peräisin olevaa miljöötä, johon oleellisesti ovat liittyneet kaavalla suojellut rakennukset. Purettavaksi haetun rakennuksen korjaamisen on tarkemmassa kuntotutkimuksessa todettu olevan haasteellista, mutta kuitenkin mahdollista. Rakennuksen purkaminen arvostetulla asuinalueella voisi olla taloudellisesti kannattavaa, mutta ei muuten perusteltavissa.

Haettu toimenpide aiheuttaa haittaa kaavan toteuttamiselle ja vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Poikkeamisen myöntämiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämää erityistä syytä.

Kaupunkisuunnitteluvirasto ei puolla hakemusta.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on 6.9.2007 merkinnyt lausunnon tiedoksi.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakijalle on varattu hallintolain 34 §:n nojalla tilaisuus antaa vastineensa tästä lausunnosta kaupunginhallitukselle 3.10.2007 mennessä.

Vs. Kaj toteaa, että asiassa ei ole annettu em. vastinetta. Vs. Kaj toteaa, että rakennusvalvontaviraston teknillinen neuvottelukunta on sitä vastoin antanut liitteenä olevan lausunnon 25.10.2007.

Rakennusvalvontaviraston teknillinen neuvottelukunta on käsitellyt rakennuksen kunnosta tehtyjä selvityksiä ja tutkimuksia, joiden mukaan rakennuksen vanhat rakennusosat ovat päässeet niin huonoon kuntoon, että on epävarmaa, saadaanko rakennus korjaamalla asumisterveysvaatimukset täyttäväksi. Tämän vuoksi teknillinen neuvottelukunta katsoo, että rakennus on sen huonon kunnon ja korjaamalla rakentamisen ilmeisen vaikeuden vuoksi tullut elinkaarensa päähän, ja sen purkaminen kokonaisuudessaan on suositeltavaa kiinteistön käyttäjien turvallisuuden ja terveydellisten olojen takia.

Rakennusvalvontavirasto katsoo (14.11.2007), että asia tulisi palauttaa uudelleen valmisteltavaksi.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee, että se palauttaa asian rakennusvalvontavirastoon uudelleen valmisteltavaksi.

Pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle ja rakennusvalvontavirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta
	Liite 2	Asemapiirros

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE INTER-CULTUR R.Y:N POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

Khs 2007-2109

Inter-Cultur R.Y. pyytää (7.5.2007) poikkeamislupaa 16. kaupunginosan (Ruskeasuo) korttelin nro 726 tontille nro 6 (Paraistentie 6).

Hakemus koskee asuinrakennuksen tilojen muuttamista asuntolan sisältävän kurssikeskuksen toimintaan sopivaksi. Osa rakennuksen maanpäällisestä kellarikerroksesta otetaan pääkäyttötarkoituksen mukaiseen käyttöön niin, että poiketaan vähäistä suuremmin asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta. Maanpäällinen kellarikerros muuttuu rakennuksen kerrosalaan luettavaksi kerrokseksi, ja rakennuksen kerrosluku kasvaa siten 4-kerroksiseksi. Julkisivuihin tulee vähäisiä muutoksia ensimmäiseen kerrokseen. Pihalle sijoitetaan 5 autopaikkaa.

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että toimenpide lisää käytännöllisyyttä ja turvallisuutta. Hakijan mukaan kerhon käyttötarkoitus sopii alueelle, koska läheisyydessä on monta koulua, joiden opiskelijoita käy Inter-Cultur R.Y:n Silta-Klubin iltapäiväkerhossa. Rakennuksen laajennus tapahtuu rakennusmassan sisällä maanpäällisessä kellarikerroksessa, jossa tällä hetkellä sijaitsevat asuntokohtaiset autotallit ja varastotiloja. Autotallit eivät ole käytössä kuin kahden tallin osalta, käyttämättömät tilat ovat varastotilana.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (27.9.2007), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Selostus Alueella on voimassa 21.8.1945 vahvistettu asemakaava nro 2425. Asemakaavan mukaan tontille on merkitty rakennusala enintään 11 metriä korkeata ja enintään kolmekerroksista rakennusta varten. Rakennusalasta saadaan enintään ¾ käyttää rakentamiseen.

Helsingin yleiskaava 2002:ssa (kaupunginvaltuusto 26.11.2003) alue on kerrostalovaltaista aluetta, asumiseen tai toimitilaa varten. Aluetta kehitetään asumisen, kaupan ja julkisten palvelujen sekä virkistyksen käyttöön ja ympäristöhaittoja aiheuttamattomaan toimitilakäyttöön ja alueelle tarpeellisen yhdyskuntateknisen huollon ja liikenteen käyttöön. Seutukaavassa ja Uudenmaan maakuntakaavassa alue on osoitettu taajamatoimintojen alueeksi.

Tshekin Tasavallan aikaisemmin omistama kiinteistö on siirtynyt Inter-Cultur R.Y:n omistukseen vuonna 2000. Rakennuksessa on toiminut nuorten ja opiskelijoiden kulttuurikeskus Silta-Klubi, joka tarjoaa mm. iltapäivätoimintaa, leirejä ja kursseja. Talossa asuu pysyvästi 6–8 henkilöä, jotka hoitavat toimintaa. Tontilla on rakennusoikeutta 891 k-m², josta on käytetty 887 k-m².

Hakijan tarkoituksena on muuttaa asuinkerrostalo paremmin kerhotoimintaan ja yhteisasumiseen soveltuvaksi.

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta siten, että rakennusoikeus ylittyy (16,7 %) kellariin rakennettavien pääkäyttötarkoituksen mukaisten tilojen osalta. Rakennusoikeuden ylitys on hakijan mukaan kaikkiaan 149,4 k-m². Tällöin myös rakennuksen kerrosluku kasvaa yhdellä 4-kerroksiseksi. Olemassa oleva asuinrakennus muutetaan paremmin toimintaan soveltuvaksi. Asuintilat muutetaan kurssikäyttöön ja asuntolaksi.

Kellarikerroksessa neljä autotallia muutetaan monitoimitilaksi, yksi opetustilaksi ja yksi pesu- ja pukutilaksi. Polttoainevarasto muutetaan kahden auton talliksi. Saniteetti- ja saunatilat muutetaan aulatilaksi. Pääsisäänkäynti siirtyy ulommaksi julkisivun linjaan. Sisääntulokatos rakennetaan uudelleen hieman leveämpänä. Autotallien ovet poistetaan ja rakennetaan yläikkunat monitoimitilaan, toiseen uuteen autotalliin rakennetaan leveämpi ovi. Asuntotiloihin ensimmäisessä kerroksessa on sijoitettu rukoushuone, sakaristo ja eteinen, opiskelu- ja oleskelutiloja sekä kaksi makuu- tai toimistohuonetta suihkuhuoneineen. Toiseen kerrokseen on sijoitettu ruokasali keittiöineen, kodinhoitohuone, oleskelutiloja ja kaksi luokkahuonetta. Ylimmässä kerroksessa sijaitsee kahdeksan makuuhuonetta suihku- ja oleskelutiloineen. Ullakolta varastokomerot poistetaan ja rakennetaan IV-konehuone. Autotallipaikkoja on poistettu kuusi ja tilalle rakennetaan kaksi, lisäksi pihalle on sijoitettu viisi autopaikkaa. Autopaikkojen katsotaan riittävän hakemuksen mukaisen toiminnan tarpeisiin. Kantakaupungissa asuntoloille tulee osoittaa vähintään 1ap/300 k-m² ja koulutuskeskuksille 1ap/280–1ap/220
k-m². Tontin autopaikkojen vähimmäismääräksi tulee näin ollen 5 autopaikkaa, joista 2 on rakennuksessa, 3 tontilla.

Viranomaisneuvottelut Hanketta on käsitelty yhdessä rakennusvalvontaviraston kanssa.

Osallisten kuuleminen Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (23.8.2007). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

Muistutuksia saapui yksi. Asunto Oy Koroistentie 9 haluaa selvittää sallitaanko Ruskeasuon alueella yleisesti pihapysäköinti ja vastustaa Paraistentie 6:n pihapaikoitusta, mikäli vain yhdelle taloyhtiölle annetaan lupa pihapysäköintiin.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakemuksen mukaiset muutokset parantavat useita vuosia kiinteistössä toimineen Silta-Klubin toiminnan edellytyksiä. Toiminnasta ei ole haittaa alueen käytölle ja tilojen laajennus tapahtuu rakennuksen sisällä ja vaikutukset rakennuksen julkisivuihin ja kaupunkikuvaan ovat vähäiset. Autopaikat on sijoitettu tontille siten, että ne tukeutuvat olemassa oleviin pintoihin ja maaston rakenteisiin, eivätkä haittaa viereisiä kiinteistöjä. Pysäköinti ratkaistaan kantakaupungissa kullakin tontilla tapauskohtaisesti.

Hakijan mukaan autotallit eivät ole käytössä kuin kahden tallin osalta. Silta-Klubin kerhotoimintaan osallistuvat eivät tarvitse autopaikkoja, koska he ovat koululaisia, jotka tulevat lähikoulusta, ja kauempaa tulevat käyttävät julkisia kulkuvälineitä. Vieraille on järjestetty pihalle 5 autopaikkaa.

Poikkeamisen erityinen syy on olemassa olevan rakennuksen tarkoituksenmukainen käyttö. Asuinrakennuksen tiloja muutetaan vastaamaan paremmin rakennuksessa useita vuosia toimineen kurssikeskuksen ja asuntolan tarpeita.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista, mikäli rakentamisessa noudatetaan 3.5.2007 päivätyn suunnitelman periaatteita. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta ehdolla, että rakentamisessa noudatetaan 3.5.2007 päivätyn suunnitelman periaatteita kuitenkin niin, että autopaikat toteutetaan vähimmäismäärän mukaan 2 ap rakennukseen ja 3 ap tontille ja, että tontin eteläreunan piharakenteet istutuksineen säilytetään.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee puoltaa Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä Inter-Cultur R.Y:lle haettuun toimenpiteeseen 16. kaupunginosan korttelin nro 726 tontille nro 6 ehdolla, että rakentamisessa noudatetaan 3.5.2007 päivätyn suunnitelman periaatteita kuitenkin niin, että autopaikat toteutetaan vähimmäismäärän mukaan 2 ap rakennukseen ja 3 ap tontille ja, että tontin eteläreunan piharakenteet istutuksineen säilytetään.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle ja rakennusvalvontavirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta
	Liite 2	Asemapiirros

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE KIINTEISTÖ OY KORKEAVUORENKATU 45:N POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

Khs 2007-1964

Kiinteistö Oy Korkeavuorenkatu 45 c/o Sponda Oyj pyytää (18.5.2007) poikkeamislupaa 3. kaupunginosan (Kaartinkaupunki) korttelin nro 49 tontille nro 3 (Korkeavuorenkatu 45) kellaritilojen muuttamiseen neuvottelu- ja työtiloiksi sekä asiakirjavarastoksi niin, että poiketaan vähäistä suuremmin asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta.

Hakija perustelee hakemusta sillä, että muutettavat tilat ovat palvelleet henkilökuntaruokalana ja asiakirjavarastona ja, että ne on voitu rakennusajankohdan määräysten tulkinnan mukaisesti rakentaa suurimman sallitun rakennusoikeuden lisäksi. Hakemuksen tarkoituksena on laillistaa jo olemassa oleva tilanne. Tilojen käyttö neuvottelu- ja työtiloina sekä asiakirjavarastona on rakennuksen tarkoituksenmukaista käyttöä ja parantaa Sponda Oyj:n mahdollisuutta käyttää kiinteistöä pääkonttorinaan.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (7.9.2007), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Selostus Alueella on voimassa 21.5.1982 vahvistettu asemakaava nro 8535. Asemakaavan mukaan tontti on liike- ja toimistorakennusten korttelialuetta (K). Tontin rakennusoikeus on 3130+150; ensimmäinen luku osoittaa tontille sallitun liike- ja toimistokerrosalan ja toinen luku edellä mainitun lisäksi sallitun, läpinäkyvällä lasikatolla katetun valopihan sekä likimääräiseen tasoon +25.0 sijoitettavan henkilökunnan sauna- ja sosiaalitilojen kerrosalan neliömetrimäärän. Asemakaavan tonttitehokkuus on e=2,7.

Hakemuksen mukaan muutetaan 1. ja 2. kellarikerroksessa sijaitsevia asiakirjavarasto- ja henkilöstön ruokalatiloja neuvottelu-, työ- ja asiakirjavaraston tiloiksi, yhteensä 651 k-m².

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta siten, että tontille määrätty rakennusoikeus (3 130+150 k-m²) ylittyy 651 k-m², joka on 19,8 % tontille asemakaavassa määrätystä rakennusoikeudesta ja myös tontilla toteutuneesta kerrosalasta, joka on 3 294 k-m². Muutoksella kerrosalaksi tulee 3 945 k-m² ja tonttitehokkuudeksi e=3,25.

Osallisten kuuleminen Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (30.7.2007). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Muistutuksia ei ole esitetty. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakemuksessa esitetyt toimenpiteet ovat kiinteistön tarkoituksenmukaista kehittämistä eivätkä ne ole ristiriidassa asemakaavoituksen tavoitteiden kanssa. Poikkeamisen erityinen syy on rakennusoikeuteen luettavien tilojen laskutavassa tapahtuneet muutokset.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta.

Kiinteistövirasto käy tarvittaessa maanomistajan kanssa maankäyttösopimukseen tähtääviä neuvotteluja.

Vs. Kaj toteaa kiinteistöviraston tonttiosaston ilmoittaneen (6.11.2007), että hakemuksen mukaisesta käyttötarkoituksen muutoksesta ei koidu sellaista merkittävää hyötyä, että kaupunginhallituksen 9.2.2004 tekemän maapoliittisen päätöksen edellyttämät neuvottelut tulisi käydä.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee puoltaa Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä Kiinteistö Oy Korkeavuorenkatu 45:lle haettuun toimenpiteeseen 3. kaupunginosan korttelin nro 49 tontille nro 3.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle ja rakennusvalvontavirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta
	Liite 2	Asemapiirros

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE ONNIN AUTO OY:N POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

Khs 2007-2187

Onnin Auto Oy pyytää (29.3.2007) poikkeamislupaa 39. kaupunginosan (Tapaninkylä, Tapanila) korttelin nro 39375 tontille nro 10 (Malmin kauppatie 46) kaksikerroksisen puurakenteisen asuin- ja tallirakennuksen (140 k-m²) purkamiseen poiketen rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä. Lisäksi asemakaavasta poiketaan siten, että tontille suunniteltu liikerakennuksen laajennus ja erillinen autosuojarakennus sijoittuvat pääosin tontille merkityn rakennusalan ulkopuolelle. Laajennusosan nurkan etäisyys tontin rajasta on pienimmillään n. 2,5 m. Osa autopaikoista on sijoitettu istutettavaksi merkitylle tontin osalle.

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että suojeltua rakennusta ei pystyttäisi hyödyntämään liike- tai varastorakennuksena. Rakennus on hakijan näkemyksen mukaan niin huonossa kunnossa, että sen korjaaminen tulisi kohtuuttoman kalliiksi. Rakennusalan ulkopuolelle tulevaa laajennusosaa hakija perustelee tontin tarkoituksenmukaisella järjestelyllä ja jäljellä olevan rakennusoikeuden hyödyntämisellä.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (28.9.2007), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Selostus Alueella on voimassa 7.5.1999 vahvistettu asemakaava nro 10574. Asemakaavan mukaan tontti 39375/10 on ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomien teollisuus- ja varastorakennusten korttelialuetta TY-1. Tehokkuusluku tontilla on e = 0,60 ja enimmäiskerrosluku kaksi. Rakennusten enimmäiskorkeus on 10 m. Tontille on merkitty rakennusala, joka sijoittuu tontin eteläosaan. Tontin kerrosalasta enintään 40 % saadaan käyttää tontilla tapahtuvalle toiminnalle välttämättömiin toimisto- ja vastaaviin tiloihin, joista myymälätiloja voi olla enintään 20 %. Tontin pinta-alasta enintään 60 % saadaan käyttää rakentamiseen. Viereisiin omakotitontteihin rajautuvalle alueelle tontin koillisosaan on merkitty n. 8 m levyinen istutusalue, jossa on oltava puita. Tontin eteläosaan on merkitty aluevaraus maanalaista johtoa varten.

Tontin pohjoisosassa oleva tallirakennus on merkitty sr-2–merkinnällä, jonka mukaan rakennus on kaupunkikuvallisesti arvokas. Sitä ei saa purkaa eikä siinä saa tehdä sellaisia korjaus- tai muutostöitä, jotka tärvelevät julkisivun tai vesikaton kaupunkikuvallista arvoa. Mikäli rakennuksessa on aikaisemmin suoritettu tällaisia toimenpiteitä, on rakennus korjaus- ja muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan rakennuksen tyyliin hyvin soveltuvalla tavalla. Omakotitonttien puoleiselle tontin osalle merkitty istutusalue on katkaistu suojellun tallirakennuksen kohdalta.

Tontilla 39375/10 on suurikokoinen teräsohutlevyllä verhoiltu varasto- ja liikerakennus, joka on rakennettu yhteen tasoon. Tallirakennus, jota poikkeamishakemus koskee, on osin kivi- ja osin puurakenteinen ja se on rakennettu useassa vaiheessa. Vanhimmat osat lienevät 1900-luvun alkupuolelta. Rakennus on kaksikerroksinen, mutta tilat ovat hyvin matalia. Rakennuksessa on pienet asuin- ja saunatilat sekä muita tiloja, joita on käytetty lähinnä verstaana ja varastoina. Pintapuolisen tarkastelun perusteella rakennus on varsin heikossa kunnossa.

Hakijan tarkoituksena on purkaa tallirakennus ja laajentaa nykyisiä varastohalleja n. 600 k-m²:lla.

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta siten, että suojelumerkinnällä sr-2 varustettu tallirakennus halutaan purkaa. Tontille suunniteltu laajennus sijoittuu tontin pohjoisosaan pääosin rakennusalan ulkopuolelle. Laajennus on suunniteltu osittain nykyisen tallirakennuksen paikalle. Osa autopaikoista sijoittuu istutettavaksi määrätylle tontin osalle.

Saadut lausunnot ja/tai viranomaisneuvottelut

Kaupunginmuseo toteaa lausunnossaan (9.5.2007), että rakennuksen kaupunkikuvallinen arvo on olennaisesti heikentynyt viereen valmistuneen suuren uudisrakennuksen myötä. Rakennuksen huomattavin ympäristöllinen arvo on sen merkitys pohjoisenpuoleisten omakotitalojen pihojen rajaajana, mutta päätyosan osittainenkin säilyttäminen voi rakennuksen monivaiheisen rakentumisen ja rakenteiden vaurioitumisen vuoksi osoittautua mahdottomaksi. Kaupunginmuseo katsoo, että rakennuksen kunnon ja kaupunkikuvallisen tilanteen vuoksi rakennuksen säilyttämisessä on huomattavia ristiriitaisuuksia ja ongelmia. Sillä perusteella kaupunginmuseo ei vastusta purkamista, mutta pahoittelee päätöstä.

Osallisten kuuleminen Hakemuksesta on tiedotettu naapureille, tonttien omistajille ja alueella vaikuttaville asukasyhdistyksille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (31.7.2007). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen muistutuksen tekemiseen. Muistutuksia ei ole esitetty. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska suojeltu rakennus sijoittuu korttelialueen keskelle niin, että kaupunkikuvan ja katunäkymien kannalta sen merkitys ei ole erityisen suuri.

Lausunto Kaavan nro 10574 laatimisvaiheessa suojelumerkinnän saaneen asuin- ja tallirakennuksen katsottiin kuuluvan Vanhan Tapanilantien kaupunkikuvallisesti arvokkaaseen pientalokokonaisuuteen ja edustavan Tapanilalle tyypillistä pihapiireihin liittyvää talousrakennuskantaa. Kiinteistöteknisistä syistä rakennus jäi kuitenkin teollisuustontin puolelle. Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa kaupunginmuseon kanssa yhteneväisesti, että suojellun tallirakennuksen viereen valmistuneen suurikokoisen ja täysin toisenlaista rakentamistapaa edustavan uudisrakennuksen myötä sen kaupunkikuvallinen arvo on olennaisesti vähentynyt. Rakennuksella on tosin edelleen arvoa tontin pohjoispuolella olevien omakotitalojen pihojen rajaajana. Edullista olisi, jos talojen pihapiireihin liittyvä pohjoispäätyosa voitaisiin säilyttää, mutta tallin vaiheittaisen rakennustavan ja huonon kunnon vuoksi säilyttämisvaatimus voi osoittautua kohtuuttomaksi etenkin, kun rakennukselle ei ole teollisuus- ja varastorakentamiseen varatulla tontilla osoittaa järkevää käyttöä. Pintapuolisen tarkastelun perusteella rakennus on vuosien varrella kärsinyt vesivahingoista, jotka ovat vaurioittaneet sen rakenteita. Säilyttämistä ei tue myöskään rakennuksen rakentamistapa, sillä vaiheittain rakennetussa rakennuksessa ei ole havaittavissa esim. selkeää hirsirunkoa, joka antaisi mahdollisuuden sen osittaiseen säilyttämiseen. Kaupunkisuunnitteluvirasto katsoo, että rakennuksen kunnon ja kaupunkikuvallisen tilanteen vuoksi tontinomistajalla ei ole velvoitetta säilyttää rakennusta. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa poikkeamista rakennuksen purkamisen osalta.

Suunniteltu laajennusosa sijoittuu tontin pohjoisosaan pääosin tontille merkityn rakennusalan ulkopuolelle. Laajennusosan suunnittelusta on neuvoteltu yhdessä kaupunkisuunnitteluviraston, rakennusvalvontaviraston, suunnittelijan ja hakijan kanssa. Neuvotteluiden pohjalta suunnitelmaa on kehitetty siten, että laajennuksen hahmo on tullut aikaisempaa selkeämmäksi ja lähemmäs asemakaavan mukaista ratkaisua. 12.9.2007 päivätyssä suunnitelmassa suorakaiteinen laajennusosa rajaa varaston huoltopihan omakotialueen suunnasta ja huoltoliikenteen sekä autopaikkojen suunnitelmaa on muutettu istutusaluetta säästävämmäksi. Rakennusluvan yhteydessä esitettävästä pihasuunnitelmasta on käytävä ilmi mm. autopaikkojen järjestelyt, istutukset ja pintamateriaalit. Rakennus on sijoitettu tontin pohjoisosaan siten, että sen etäisyys omakotitonttien rajoista on pienimmillään n. 2,5 metriä. Hakija omistaa myös omakotitontit, jotka ovat lähimpänä uudisrakennusosaa. Rakennuksen suurin korkeus on noin 9 metriä. Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että tontilla olevan varsin merkittävän rakennusoikeuden hyödyntäminen ei liene mahdollista pelkästään yksitasoisella rakentamisella. Suunnittelussa tulee varautua siihen, että osa tiloista voitaisiin rakentaa myös kahteen tasoon. Tontinjakoa ei voida tehdä asiakirjoissa esitetyllä tavalla tonttien eri käyttötarkoituksen vuoksi. Kaupunkisuunnitteluvirasto katsoo, että uudisrakentamisen suunnitelmaa on kehitetty toivottuun suuntaan. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa poikkeamista suunnitellun uudisrakentamisen osalta, mikäli noudatetaan 12.9.2007 päivättyä suunnitelmaa ja rakennusluvan yhteydessä esitetään hyväksyttävä pihasuunnitelma.

Rakennuksen purkamisasiassa poikkeamisen erityinen syy on kaupunkikuvallisesti muuttunut tilanne, rakennuksen heikko rakentamistapa ja huono kunto. Uudisrakentamisen suhteen poikkeamisen erityinen syy on tontin tarkoituksenmukainen käyttö.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta ehdolla, että rakentamisessa noudatetaan 12.9.2007 päivättyä suunnitelmaa ja rakennusluvan yhteydessä esitetään hyväksyttävä pihasuunnitelma istutuksineen sekä muine pihajärjestelyineen.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee puoltaa Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä Onnin Auto Oy:lle haettuun toimenpiteeseen 39. kaupunginosan korttelin nro 39375 tontille nro 10 ehdolla, että rakentamisessa noudatetaan 12.9.2007 päivättyä suunnitelmaa ja rakennusluvan yhteydessä esitetään hyväksyttävä pihasuunnitelma.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle ja rakennusvalvontavirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta
	Liite 2	Asemapiirustus

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE KIINTEISTÖ OY UNIONINKATU 14:N POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

Khs 2007-1965

Kiinteistö Oy Unioninkatu 14 c/o Realco Oy pyytää (6.6.2007) poikkeamislupaa 3. kaupunginosan (Kaartinkaupunki) korttelin nro 53 tontille nro 4 (Unioninkatu 14) tontin kellari- ja ullakkokerroksessa sijaitsevien tilojen muuttamiseen rakennuksen kerrosalaan luettaviksi ruokasali-, kabinetti-, kokous- ja saunatiloiksi, jolloin poiketaan vähäistä suuremmin asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta.

Hakija perustelee hakemustaan kiinteistössä 1970- ja 1980-luvuilla tehdyillä, rakennusoikeuden ulkopuolelle luettavien kellari- ja ullakkotilojen käyttötarkoituksen muutoksilla ja tontin rakennusoikeuden saattamisella nykyistä käyttöä vastaavalle tasolle.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (7.9.2007), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Selostus Tontilla sijaitseva arkkitehti Kurt Simbergin suunnittelema, vuonna 1969 valmistunut rakennus on 12.12.1967 vahvistetussa asemakaavassa nro 5968 liikerakennusten korttelialuetta (AL), jonka rakennusoikeus on 4 250 k-m² ja tonttitehokkuus e=4,0. Asemakaavan autopaikkavaatimus on 36 autopaikkaa. Tontilla toteutunut kerrosala on rekisteritietojen mukaan 4 342 k-m² ja toteutunut tonttitehokkuus e=4,09.

Hakemuksen mukaan rakennuksen kellarikerroksessa ja ullakolla sijaitsevia tiloja, yhteensä 897 k-m², muutetaan rakennuksen kerrosalaan luettaviksi ruokasali-, kabinetti-, kokous- ja saunatiloiksi, mikä myös on niiden tosiasiallinen käyttötarkoitus.

Muutoksella tontin kerrosalaksi muodostuu hakijan tekemän laskelman mukaan 5 147 k-m² ja tonttitehokkuudeksi e=4,8. Asemakaavan rakennusoikeus ylittyy 897 k-m², joka on 21,1 % asemakaavan rakennusoikeudesta ja 20,7 % rakennetusta kerrosalasta. Kerrosalan lisäys edellyttää kahden autopaikan lisävaatimusta, jotka hakijan selvityksen mukaan voidaan sijoittaa tontille.

Osallisten kuuleminen Selvitys naapureiden kuulemisesta sekä naapureiden suostumukset on liitetty hakemusasiakirjoihin. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että käyttötarkoituksen muutos on rakennuksen tarkoituksenmukaista käyttöä. Poikkeamisen erityinen syy on kerrosalan laskemisessa tapahtuneet muutokset ja keskustan elinvoimaisuuden edistäminen.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista, mikäli kerrosalan lisäystä vastaavat kaksi autopaikkaa osoitetaan maanalaisista tiloista tontilla tai yleisestä pysäköintilaitoksesta alueelta. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta edellä olevalla ehdolla.

Kiinteistövirasto käy tarvittaessa maanomistajan kanssa maankäyttösopimukseen tähtääviä neuvotteluja.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee puoltaa Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä Kiinteistö Oy Unioninkatu 14:lle haettuun toimenpiteeseen 3. kaupunginosan korttelin nro 53 tontille nro 4.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle ja rakennusvalvontavirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta
	Liite 2	Asemapiirros

LAUSUNTO LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖLLE HELSINGIN SEUDUN LENTOKENTTÄSELVITYKSESTÄ

Khs 2007-1822

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt (14.8.2007) kaupungin lausuntoa 26.11.2007 mennessä Ilmailulaitos Finavian laatimasta Helsingin seudun lentokenttäselvityksestä. Selvitys on esityslistan tämän

./. asian erillisenä liitteenä nro 1.

Lausuntopyynnössä todetaan mm. seuraavaa:

Ilmailulaitos Finavian liikenne- ja viestintäministeriön toimeksiannosta laatima selvitys lentokenttätoimintojen kehittämismahdollisuuksista Helsingin seudulla on valmistunut. Tutkittuja vaihtoehtoja on ollut neljä: lentokentän kehittäminen Malmilla, uuden lentokentän rakentaminen Helsingin seudulle, Malmin lentokentän toiminnan supistaminen helikopteritukikohdaksi sekä uuden helikopteritukikohdan rakentaminen Helsingin seudulle. Työn aikana on käynyt ilmi, että Helsingin seudun lentokenttäkapasiteetin selvittely on tarpeen Malmin kentän järjestelyistä riippumatta.

Malmin lentokentän ja sillä sijaitsevien toimintojen tulevaisuudesta on laadittu useita selvityksiä. Tämä, aiempia täydentävä selvitys on luonteeltaan teknis-taloudellinen ja sen pääpaino on ollut Malmin lentokenttää nykyisin käyttävien valtiollisten toimijoiden toimintamahdollisuuksien turvaamismahdollisuuksien arvioinnissa. Varsinaista ympäristövaikutusten arviointia ei ole tässä vaiheessa tehty. Jos laadittujen selvitysten pohjalta tehdään päätös jatkovalmisteluun valittavasta vaihtoehdosta, seuraavia työvaiheita ovat ympäristövaikutusten arviointi ja yleissuunnitelman laatiminen. Tähän prosessiin kytketään myös vuorovaikutus sidosryhmien kanssa. Liikenne- ja viestintäministeriön on tarkoitus päättää jatkotoimista loppuvuoden 2007 aikana.

Vs. Kaj toteaa Ilmailulaitos Finavian selvityksestä, että kyseessä on liikenne- ja viestintäministeriön toimeksiannosta käynnistetty selvitystyö, jonka perustana on Malmin lentokentän ja sillä sijaitsevien toimintojen tulevaisuus. Selvityksessä määritellään lentokenttätoimintojen kehittämisvaihtoehdot pääkaupunkiseudulla. Selvitys on luonteeltaan teknistaloudellinen ja se on laadittu lentotoimintojen ja erityisesti valtion intressien kannalta.

Selvitysvaihtoehtoina olivat:

- lentokentän kehittäminen Malmilla

- uuden lentokentän rakentaminen Helsingin seudulle

- Malmin lentokentän supistaminen helikopteritukikohdaksi

- uuden helikopteritukikohdan rakentaminen Helsingin seudulle.

Kaikista selvitysvaihtoehdoista tutkittiin useampi kehittämisversio, joista valittiin jatkosuunnitteluun yksi vaihtoehto.

Malmin kehittäminen nykyisen pääkiitotien pohjalta ei osoittautunut mahdolliseksi. Toisena vaihtoehtona Malmilla oli pääkiitotien kääntäminen, jolloin osa Tattarisuon teollisuusaluetta ja Sepänmäen asuntoaluetta jouduttaisiin purkamaan. Tämä täyttäisi lentoliikenteen kehittämis-tavoitteet niin hyvin, että tämä vaihtoehto tutkittiin tarkemmin.

Uuden lentokentän paikkaa haettiin sekä Helsingin itä- että länsipuolelta. Sijaintivaihtoehtoja oli alun perin kuusi. Uuden lentokentän kehittämisvaihtoehdoksi valittiin vertailujen perusteella Porvoon Backas.

Mikäli Malmi supistetaan helikopteritukikohdaksi sen aluevaraustarve suoja-alueineen, on noin 50 ha. Lentokentän nykyisiä rakenteita voidaan edelleen kehittää helikopteritoimintaan soveltuviksi.

Myös uuden helikopteritukikohdan paikkaa haettiin aluksi sekä Helsingin itä- että länsipuolelta. Sijaintivaihtoehtoja oli aluksi kahdeksan. Rajavartiolaitoksen näkemyksen mukaan itäpuoli on selkeästi länsipuolta parempi. Mahdollisiksi vaihtoehdoiksi jäivät Gumböle ja Skarpmossen Sipoossa. Näistä Skarpmossen osoittautui kehityskelpoisimmaksi. Rajavartiolaitoksen näkemyksen mukaan pelkän helikopteritukikohdan rakentamisella ei saavuteta vastaavia hyötyjä kuin lentokentän yhteydessä olevalla tukikohdalla.

Vuoden 2007 aikana tehdään päätös siitä, miten lentotoimintaa kehitetään Helsingin seudulla. Päätöksenteon pohjana toimii mm. laadittu selvitys. Jos päätöksessä päädytään johonkin esitettyyn vaihtoehtoon, on seuraava vaihe yleissuunnitelman ja YVA:n laatiminen. Tähän prosessiin kytketään myös vuorovaikutus kaikkien sidosryhmien kanssa.

./. Lentokenttäselvityksestä on saatu esityslistan tämän asian liitteinä nro 2–4 olevat kiinteistölautakunnan (18.9.2007), talous- ja suunnittelukeskuksen (17.10.2007) ja kaupunkisuunnittelulautakunnan (18.10.2007) lausunnot, joiden pohjalta on tehty päätösehdotuksesta ilmenevä ehdotus kaupunginhallituksen lausunnoksi liikenne- ja viestintäministeriölle.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa liikenne- ja viestintäministeriölle seuraavan sisältöisen lausunnon Helsingin seudun lentokenttäselvityksestä:

Kaavatilanne Malmilla Kaupunginvaltuuston hyväksymässä Yleiskaava 2002:ssa Malmin kenttä oli merkitty asumiseen. Asiasta valitettiin ja lopputuloksena kenttä rajattiin yleiskaavan ulkopuolelle (korkein hallinto-oikeus 7.11.2006). Kaupungin kanta asiaan on kuitenkin edelleen sama kuin yleiskaavaehdotuksessa. Nyt kentällä on voimassa aiempi vuoden 1992 yleiskaava, joka on sisällöltään samansuuntainen.

Alueesta on kaupunkisuunnitteluvirastossa laadittu selvityksiä osayleiskaavan pohjaksi. Mm. tulevaa rakennustapaa on tutkittu laatimalla asuntopainotteiset asemakaavat kentän itäpuolelle Alppikylään ja länsipuolelle Ormuspellon teollisuusalueelle. Kaavat laadittiin niin, että niissä otettiin huomioon tulevat yhteydet Malmin kentän alueelle. Ne ovat niin kaukana kentästä, ettei Malmin lentomelu estä asumista. Molemmat asemakaavat ovat lainvoimaisia ja niiden toteutuksen suunnittelu on käynnissä.

Sopimus Valtioneuvosto teki 11.5.2000 periaatepäätöksen valtion, pääkaupunki-seudun ja kehyskuntien välillä neuvotellun yhteistoiminta-asiakirjan hyväksymisestä. Asiakirja sisälsi paljon toimenpide-ehdotuksia seudun asuntotilanteen parantamiseksi ja siihen liittyvän yhdyskuntarakenteen, maankäytön ja liikennejärjestelmien kehittämiseksi. Eräs asiakirjan kohta käsitteli Malmin lentokenttää. Valtioneuvosto esitti, että valtio on valmis luopumaan Malmin lentokenttäalueesta 1.1.2006 lukien. Edellytyksenä oli mm., että Helsingin kaupunki kaavoittaa vapautuvat alueet pääosin asuntokäyttöön.

Suunnittelutavoitteet Sopimuksesta johtuen kaupunkisuunnitteluvirasto käynnisti alueen suunnittelun. Suunnittelun tavoitteeksi asetettiin pientaloista koostuvan kaupunginosan rakentaminen, koska seudulla ja erityisesti Helsingissä on sellaisesta ollut erityinen puute ja myös valtioneuvosto on hallitusohjelmassa painottanut tiiviin ja matalan pientalorakentamisen tärkeyttä.

Vuokrasopimus Malmilla

Kaupunki omistaa Malmin lentokentän maapohjan. Alue on luovutettu valtiolle korvauksetta 10.5.2034 saakka. Kaupunginhallitus päätti 17.1.2005 ilmoittaa valtiolle, että on olemassa edellytykset irtisanoa Malmin lentokenttää koskevat käyttöoikeussopimukset, koska kentän käyttö ei vastannut enää alkuperäistä tarkoitusta. Kaupunginhallitus päätti pyytää valtiota luovuttamaan sopimusten mukaiset alueet kaupungille 31.12.2010 mennessä.

Lentokenttä Malmilla Malmin lentokenttä on palvellut Helsingin seutua noin 70 vuotta, josta varsinaista liikennelentämistä oli muutama alkuvuosi. Kenttä todettiin kasvavan lentotoiminnan tarpeisiin vanhentuneeksi 1950-luvulla, kun Vantaan Seutulan kenttä otettiin käyttöön. Sen jälkeen Malmin kenttä on voinut palvella muita lentämistarpeita.

Kaupunki on määrännyt kentän rakennuskieltoon jatkaen kieltoa kaksi vuotta kerrallaan. Tavoitteena on ollut, ettei lentotoiminnan tarpeisiin enää tehdä uusia merkittäviä investointeja.

Finavian selvitys osoittaa, että kentän toiminnan kehittäminen vastaamaan nykyajan tarpeita on hankalaa. Mikäli selvityksen mukaisesti kentän pääkiitotie käännettäisiin Tattarisuon teollisuusalueelle, vähenisi teollisuustonttien määrä runsaalla 80:lla. Sepänmäen omakotialueelta (ns. Sunnuntaipalstat) poistuisi asuintontteja yli 50. Useimmat asuinrakennukset alueella ovat uusia. Vastaavia korvaavia alueita on vaikea löytää kaupungista. Asuntoalueiden purkaminen ylipäätään minkä tahansa syyn takia on Helsingin kannalta vaikea toimenpide. Tämän lisäksi Malmin kentän mahdollisesti jatkaessa toimintaansa käännetyllä kiitoradalla lentomelun kohteeksi joutuisi laajoja asunto-alueita, jotka ovat siltä aikaisemmin välttyneet.

Ympäröivän maankäytön kannalta on todettava, että Malmia lentokenttänä ei helposti voida kehittää vastaamaan Finavian selvityksestä ilmeneviä tulevaisuuden lentotoiminnan tarpeita. Malmin tapaiset vastaavan ikäiset ja vastaavissa paikoissa sijainneet kentät Turussa ja Tampereella onkin siksi jo aiemmin muutettu muuhun käyttöön. Selvityksessä esitetyt kehittämistoimet tuottavat Malmin kentän ympäristössä sellaisia rajoituksia ja maankäytön haittavaikutuksia, ettei Helsinki voi hyväksyä niitä.

Pidemmällä tähtäyksellä on nähtävissä, että nämä kaupunkirakenteen kannalta negatiiviset vaikutukset vain kasvavat. Helsingin kaupungin kehittämisen kannalta Malmin lentokentän säilyminen nykyisellä paikallaan on Helsingin maankäytön kannalta kestämätön ratkaisu.

Malmin lentokentällä on ollut myös myönteinen vaikutus Malmin imagoon. Helsingin yleisenä suunnitteluperiaatteena on ollut paikkojen oman identiteetin korostaminen. Siksi ilmailulaitos ja kaupunki voisivat myöhemmin yhdessä selvittää mahdollisuuksia sijoittaa tai jättää Malmille jatkossakin jotakin ilmailuun liittyvää toimintaa. Vaihtoehtoina voisivat olla esim. lentämistä tai avaruustoimintaa palveleva yritystoiminta, museotoiminta, koulutus tms., mikä ei edellytä lentokenttää.

Uusi lentokenttä Porvoon Backakseen

Selvityksessä on päädytty siihen, että valtion intressien kannalta paras uuden kentän sijaintipaikka on Porvoon Backaksessa. Myös Helsinki on tulevina vuosina kehittämässä voimakkaasti kaupungin itäistä suuntaa, koska valtioneuvoston päätöksen mukaisesti Östersundom ympäristöineen liitetään Helsinkiin vuoden 2009 alussa. Päätöksestä on valitettu, mutta se ei vaikuta kehittämistarpeeseen.

Joukkoliikenteen järjestelyt tulevat olemaan olennainen osa suunnitelmaa. Metroa jatkettaneen Mellunkylästä itään. Ratahallintokeskus on omalta osaltaan selvittämässä mm. Heli-rataan liittyviä kysymyksiä. On ilmeistä, että raideliikenneyhteydet Backaksen suuntaan tulevat paranemaan.

Backaksen kentän rakentaminen antaisi uutta elinvoimaa itäisen Uudenmaan elinkeinoelämään. Backaksen uudella kentällä on näin enemmän merkitystä maakunnan kannalta kuin jos lentotoiminta säilyisi Malmilla. Lentotoiminnan kannalta Backaksen etuna Malmiin nähden on mahdollisuus kehittyä vastaamaan myös tulevaisuuden tarpeita.

Helikopteritukikohta Helikopteritukikohta palvelisi rajavartiolaitoksen lisäksi myös mahdollisia kaupallisia yrittäjiä. Yhtenä vaihtoehtona selvityksessä on helikopteritukikohdan jääminen Malmille. Tämän etuna on hyvät yhteydet kaupunkiin. Huonona puolena taas on sen edelleen vaatimat suuret maa-alat sekä operoinnin aiheuttamat haitat. Jääminen Malmille tarkoittaisi asuntorakentamisen ja yleensä maankäytön kehittämismahdollisuuksien oleellista vähenemistä.

Uusi tukikohta Sipoon Skarpmossenilla on kaupungin kannalta sinänsä hyvä vaihtoehto, koska idän suunnan joukkoliikenteen parantuessa myös yhteydet Skarpmosseniin paranevat.

Koko Helsingistä Porvooseen ulottuvan rannikkovyöhykkeen kannalta olisi kuitenkin tulevaisuuden tarpeita ajatellen parempi, jos melua tai muuta haittaa aiheuttavat toiminnat olisivat lähekkäin ja lomittain, koska silloin muulle maankäytölle jäisi enemmän tilaa. Siksi myös helikopteritukikohdan rakentamista Backaksen lentokentän yhteyteen tulisi harkita. Matka on pitempi, mutta järjestelyissä voisi olla synergiamahdollisuuksia. Myös rajavartiolaitoksen esittämä näkemys tukee tällaista ratkaisua. Lähistöllä sijaitsevan Kilpilahden öljynjalostamoalueen toiminnan aiheuttamat rajoitukset tulee ottaa huomioon.

Omalta osaltaan Helsinki on tutkimassa pysyvän liikelentotoimintaa palvelevan helikopterikentän sijoittamista kaupunkiin. Se on ollut Hernesaaren suunnittelun lähtökohtana. Etäisyys Backaksesta Hernesaareen ei ole myöskään kohtuuton.

Aikataulu Uuden kentän rakennusaikatauluksi on esitetty, että kentän toteutus vaatii vähintään 10–15 vuotta. Malmin alueen rakennustarpeiden kannalta aikataulua tulisi nopeuttaa.

Samanaikaisesti ilmailulaitos on hakenut ympäristölupaa Malmille. Lupahakemuksessa esitetään, että tulisi varautua toiminnan jatkumiseen Malmilla ainakin 10 vuotta ja samalla on varauduttava toiminnan kasvamiseen 25 %. Myös näihin suunnitelmiin on suhtauduttava kriittisesti erityisesti Malmin kenttään kohdistuvien asuntotuotantotarpeiden johdosta.

Selvitys on ansiokas Selvitys tarjoaa hyvät evästykset päätöksentekoon lentokentän ja helikopteritukikohdan rakentamisvaihtoehdoista. Seuraava vaihe on valitun vaihtoehdon yleissuunnitelman ja YVA:n laatiminen. Selvityksen perusteella on mahdollista vapauttaa Malmilla maata asuntorakentamiseen. Helsingille on tärkeää saada ratkaisu Malmin lentokenttäasiaan, koska tilanne nykyisellään aiheuttaa kustannuksia kaikille osapuolille.

Kentän siirrosta tulisi tehdä periaatepäätös mahdollisimman pian ja aloittaa kentän edellyttämä yleis- ja YVA -suunnittelu. Seudun asuntotarpeen vuoksi tavoitteena tulisi olla kentän saaminen käyttöön mahdollisimman pian, mielellään heti vuoden 2010 jälkeen kuten kaupunginhallitus on valtiolle vuonna 2005 esittänyt ja mihin asti kentän nykyistä ympäristölupaa on ehdotettu jatkettavaksi.

Kirje liikenne- ja viestintäministeriölle ja pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITTEET	Liite 1	Helsingin seudun lentokenttäselvitys
	Liite 2	Kiinteistölautakunnan lausunto 18.9.2007
	Liite 3	Talous- ja suunnittelukeskuksen lausunto 17.10.2007
	Liite 4	Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto 18.10.2007

LAUSUNTO SUOMENLINNAN MAAILMANPERINTÖKOHTEEN SUOJAVYÖHYKKEEN (BUFFER ZONE) RAJAUKSEN TARKISTAMISESTA

Khs 2007-2250

Vs. Kaj toteaa, että Museovirasto pyytää (9.10.2007) lausuntoa
Suomenlinnan maailmanperintökohteen rajauksen tarkistamisesta 9.11.2007 mennessä. Lausuntopyynnössä todetaan mm. seuraavaa:

Yleistä Unescon maailmanperintökeskuksen johdolla suoritettiin Euroopan maailmanperintökohteiden kausiraportointi (Periodic Reporting) vuosina 2004–2005 kaikista ennen vuotta 1999 merkityistä kohteista. Suomen kohteiden raportointi tehtiin Vanhasta Raumasta, Suomenlinnasta, Petäjäveden vanhasta kirkosta sekä Verlan puuhiomo- ja pahvitehtaasta. Suomenlinnan raporttiin kirjattiin mm., että suojavyöhykkeen rajausta on aihetta tarkistaa. Raportit laadittiin Museoviraston ohjauksessa. Opetusministeriö toimitti raportit Unescon maailmanperintökeskukseen.

Eurooppa-raportoinnin yhteydessä toteutettiin maailmanperintökeskuksessa retrospektiivinen inventointi, jolloin kohteiden ja suojavyöhykkeiden rajaukset saatettiin ajan tasalle ja karttatiedot siirrettiin digitaaliseen muotoon. Maailmanperintökomitea päätti 31. istunnossaan, että työ tulee saattaa valmiiksi 1.12.2007 mennessä. (liite 1) Suomen tulee toimittaa tarkennetut karttatiedot maailmanperintökeskukselle ko. päivään mennessä.

Taustaa Suomenlinna liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon joulukuussa 1991. Museoviraston ja Suomenlinnan hoitokunnan yhteistyössä valmistelemien hakemusasiakirjojen liitteenä oli kartta ja selostus maailmanperintöalueen rajoiksi. Erillisestä pyynnöstä Museovirasto laati ja toimitti Unescolle selostuksen ja rajauksen suojavyöhykkeeksi, joka on päivätty 15.5.1991 (liitteet 2 ja 3). Suojavyöhykkeen määrittäminen oli ehto kohteen merkitsemiseksi maailmanperintöluetteloon. Kartta on piirretty värikynillä värilliselle karttapohjalle (peruskartta 1:20 000), eikä siitä ole jäänyt kopioita Museoviraston eikä hoitokunnan arkistoon. Karttaa ei ilmeisesti myöskään toimitettu Helsingin kaupungille tiedoksi. Kartasta on saatu kopio maailmanperintökeskuksen arkistosta Pariisista. Kartta on hankala tulkita, koska mitään rajoja ei ole merkitty, mutta kartan selostuksen perusteella suojavyöhykkeeseen kuuluu Hernesaari, Kaivopuisto, Eteläsatama, Kauppatori, Katajanokka, Laajasalon kärki sekä Suomenlinnaa ympäröivät vesialueet ja saaret lännessä Sirpalesaareen asti idässä koko linnoituspiirin alue mukaan lukien Santahamina.

Suojavyöhyke ja sen merkitys kohteelle

Suojavyöhykkeen käsite ei ollut 1990-luvun alussa vakiintunut. Käsitteen sisältö on maailmanperintökomitean piirissä täsmentynyt ja suojavyöhyke on kaikissa kohteissa nykyään pakollinen. Retrospektiiviseen inventointiin kuuluu myös suojavyöhykkeen määrittäminen kohteille jälkeenpäin, silloin kun se puuttuu. Suojavyöhykkeen tarkoituksena on vaalia ja suojella kohteen yleismaailmallisia arvoja, joilla kohde on merkitty maailmanperintöluetteloon.

Museovirasto on Helsingin 2002 yleiskaavasta antamassaan lausunnossa todennut, että Suomenlinnalle tulee määritellä kaavassa suojavyöhyke ja se tulee karttaliitteineen lisätä kaavaselostukseen. Suojavyöhykkeellä on tärkeä merkitys Suomenlinnan ainutlaatuisen linnoitushistoriallisen, maisemallisen ja merellisen aseman turvaamiseen ja suojaamiseen. Alueella ei saa rakentaa sellaisia rakennuksia tai rakenteita, jotka vähentävät Suomenlinnan arvoa linnoitusarkkitehtuurin muistomerkkinä tai vaikeuttavat linnoituksen alkuperäisen toiminnan ymmärtämistä.

Tarkistettu suojavyöhyke

Museovirasto on laatinut yhdessä Suomenlinnan hoitokunnan ja Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kanssa ehdotuksen uusiksi suojavyöhykkeen rajoiksi (liite 4). Ehdotettuun suojavyöhykkeeseen kuuluisi Suomenlinnaa ympäröivät saaret, mm. Harakka, Puolimatkansaari, Katajanokanluoto, Vasikkasaari, Vallisaari ja Kuninkaansaari. Kaivopuistossa ja Santahaminassa suojavyöhyke ulottuisi rantaviivaan asti. Santahaminan Eteläniemi, jossa on jäänteitä Kuninkaansalmea puolustaneesta tykkipatterista, kuuluisi suojavyöhykkeeseen.

Suomenlinnan asemakaavoitusta koskeneessa viranomaisneuvottelussa on sovittu, että suojavyöhykkeen rajat merkitään asemakaavan liitteenä olevaan selostukseen.

./. Museoviraston lausuntopyyntöön sisältyneet liitteet 1–4 ovat esityslistan tämän asian liitteenä.

Helsingin Satama toteaa lausunnossaan (26.10.2007) mm., että
suojavyöhykkeen rajojen sisään jäävät edelleen Helsingin satamaan johtavat pääväylät sekä veneilyn runkoväylä. Lisäksi suojavyöhykkeen lähellä on Helsingin Sataman käyttämä Taulukarin läjitysalue.

Helsingin Satama puoltaa Museoviraston, Suomenlinnan hoitokunnan ja Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston ehdotusta uusiksi suojavyöhykkeen rajoiksi ehdolla, että rajat eivät jatkossa aiheuta haittaa Helsingin Sataman alusliikenteelle eivätkä väylien huolto eikä Taulukarin läjitysalueen käyttö vaikeudu uuden tarkennetun merkinnän vuoksi.

Ympäristökeskus toteaa lausunnossaan (30.10.2007), että ehdotus Suomenlinnan maailmaperintökohteen suojavyöhykkeen uusiksi rajoiksi on tehty Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston, Museoviraston ja Suomenlinnan hoitokunnan yhteistyönä.

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksella ei ole huomautettavaa rajausehdotukseen.

Liikennelaitos mainitsee lausunnossaan (30.10.2007) mm., että liikennelaitos järjestää Suomenlinnaan ympärivuotista lauttaliikennettä osana Helsingin joukkoliikennejärjestelmää. Liikennelaitos ylläpitää ja kehittää lauttaliikenteessä tarvittavia laiturirakenteita sekä laiturialueisiin liittyviä opastus- ja rahastusjärjestelmiä.

Suojavyöhykkeen uudelleen määrittämisen yhteydessä on huomioitava kaupunkirakenteen kehittäminen ja tulevaisuuden joukkoliikenneratkaisut. Laajasalon Kruunuvuorenrannan sekä Santahaminan mahdollinen uudisrakentaminen edellyttää toimivia joukkoliikenneratkaisuja. Näiden alueiden kestävät joukkoliikenneratkaisut perustuvat todennäköisesti raideliikenteen varaan, joka puolestaan edellyttää tarvittavia silta- ja tunneliyhteyksiä. Vesiliikenteen kehittäminen edellyttää toimivia laituri- ja terminaalitoimintoja esimerkiksi Vasikkasaaressa ja Santahaminassa.

Suojavyöhykkeen rajaaminen Suomenlinnan saariin ja vesialueelle on liikennelaitoksen tavoitteiden mukaista. Asuin- ja työpaikkarakentamiseen soveltuvaan maa-alueeseen suojavyöhyke sen sijaan ei saa ulottua.

Kaupunginmuseo toteaa lausunnossaan (31.10.2007), että se on tutustunut hallintokeskuksen lausuntopyynnön mukana tulleisiin asiakirjoihin: Museoviraston lausuntopyyntö ja sen mukana olevat liitteet 1–4. Asiakirjojen mukaan Museovirasto on laatinut yhdessä Suomenlinnan hoitokunnan ja Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kanssa tarkistetun ehdotuksen suojavyöhykerajoista, jotka nyt on esitetty Museoviraston asiakirjojen liitteessä 4 (Suomenlinna, World Heritage Site, Buffer Zone Proposal 27.8.2007)

Kaupunginmuseolla ei ole huomautettavaa tarkistettuun ehdotukseen suojavyöhykkeen rajoista.

Kiinteistövirasto toteaa lausunnossaan (31.10.2007), että kaupunkisuunnitteluvirastosta saadun tiedon mukaan Suomenlinnan asemakaava on valmisteilla. Suomenlinnan asemakaavoitusta koskevassa viranomaisneuvottelussa on sovittu, että suojavyöhykkeen rajat määritellään asemakaavoituksen yhteydessä. Suojavyöhykkeen rajaus tullaan liittämään asemakaavan selostukseen. Toisin kuin Museoviraston lausuntopyynnössä todetaan, lausuntopyynnön liitteenä olevaa lopullista rajausta ei kuitenkaan ole vielä hyväksytty kaupunkisuunnitteluvirastossa, rajauksen valmistelu on kesken ja sitä tulisi jatkaa yhteistyössä.

Kiinteistövirasto toteaa että, koska suojavyöhykkeen rajauksen valmistelu on vielä kesken, kiinteistövirasto ei tässä vaiheessa voi antaa lausuntoa asiasta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa lausunnossaan (1.11.2007), että kun Suomenlinna liitettiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon joulukuussa 1991, hakemusasiakirjojen liitteenä oli kartta ja selostus maailmanperintöalueen rajoiksi. Museovirasto laati erillisestä pyynnöstä selostuksen ja kartan suojavyöhykkeestä. Rajaus on kartassa epäselvä. Maailmanperintökomitea on päättänyt retrospektiivisen inventoinnin yhteydessä, että kohteiden rajaukset tulee saattaa ajan tasalle ja toimittaa digitaalisena kartta-aineistona UNESCOlle 1.12.2007 mennessä.

Suojavyöhykkeen käsite ei ollut 1990-luvun alussa vakiintunut. Käsitteen sisältö on maailmanperintökomitean piirissä sittemmin kehittynyt ja Museoviraston mukaan suojavyöhyke on kaikissa kohteissa nykyään pakollinen.

Museovirasto on Helsingin yleiskaava 2002:sta antamassaan lausunnossaan todennut, että Suomenlinnalle tulee määritellä kaavassa suojavyöhyke ja se tulee karttaliitteineen lisätä kaavaselostukseen. Suojavyöhykkeellä on tärkeä merkitys Suomenlinnan ainutlaatuisen linnoitushistorian, maisemallisen ja merellisen aseman turvaamiseen ja suojaamiseen. Alueella ei saa rakentaa sellaisia rakennuksia tai rakenteita, jotka vähentävät Suomenlinnan arvoa linnoitusarkkitehtuurin muistomerkkinä tai vaikeuttavat linnoituksen alkuperäisen toiminnan ymmärtämistä.

Suomenlinnan asemakaava on valmisteilla. Suomenlinnan asemakaavoitusta koskevassa viranomaisneuvottelussa on sovittu, että suojavyöhykkeen rajat määritellään asemakaavoituksen yhteydessä. Suojavyöhykkeen rajaus tullaan liittämään asemakaavan selostukseen.

Toisin kuin lausuntopyynnössä todetaan, lausuntopyynnön liitteenä olevaa lopullista rajausta ei ole vielä hyväksytty kaupunkisuunnitteluvirastossa. Rajauksen eri luonnoksia on ollut kaupunkisuunnitteluviraston käytettävissä ja keskustelua Museoviraston, Suomenlinnan hoitokunnan ja kaupunkisuunnitteluviraston välillä on käyty, mutta valmistelu on edelleen kesken.

Lausuntopyynnön liitteenä esitetty suojavyöhykealue on pienempi, kuin vuoden 1991 liitekartassa. Rajauksen sisälle kuuluu alueita, joita ei ole Yleiskaava 2002:ssa määritelty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti tai maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi, sekä alueita joille on osoitettu tulevaa maankäytön kehittämistä kuten Vasikkasaari ja Santahamina. Vasikkasaari on merkitty voimassa olevassa asemakaavassa itäosasta loma-asumisalueeksi ja Suomenlinnaan näkyvältä länsiosasta virkistysalueeksi. Santahamina on Yleiskaava 2002:ssa merkitty asunto- ja virkistysalueeksi muutettavaksi alueeksi, jos sotilasalue siirtyy pois.

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että koska maailmanperintökohteen suojavyöhykkeen vaikutukset ja tulkinta ovat epäselviä ja koska rajauksen valmistelu on vielä kesken, esitettyä rajausta ei voi puoltaa. Rajauksen valmistelua tulee jatkaa yhteistyössä.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa asiassa Museovirastolle seuraavansisältöisen lausunnon:

Helsingin kaupunginhallitus toteaa, että tilanteessa, jossa Suomenlinna liitettiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon joulukuussa 1991, hakemusasiakirjojen liitteenä oli vain kartta ja selostus maailmanperintöalueen rajoiksi. Sen sijaan mitään selvityksiä suojavyöhykkeestä ja sen vaikutuksista tai siihen ei liittyvää päätöstä ei hakemukseen liittynyt. Museovirasto laati (UNESCOn) erillisestä pyynnöstä selostuksen ja kartan suojavyöhykkeestä. Rajaus on tässä kartassa epäselvä eikä suojavyöhykkeen käsite ollut 1990-luvun alussa vakiintunut. Käsitteen sisältö on maailmanperintökomitean piirissä sittemmin kehittynyt ja
Museoviraston mukaan suojavyöhyke on kaikissa kohteissa nykyään pakollinen.

Helsingin kaupunginhallitus pitää tärkeänä, että suojavyöhykettä ei vahvisteta UNESCOlle ennen kuin vyöhykkeen rajausvaihtoehdot ja vyöhykkeestä aiheutuvat vaikutukset vyöhykkeen sisälle jäävien alueiden rakentamiseen tai muuhun käyttöön on asemakaavoituksessa tarkemmin selvitetty. Seuraavassa on tarkasteltu muutamia selvitettäviä asiakokonaisuuksia.

Suojavyöhykettä määritettäessä on huomioitava eteläisen ja itäisen Helsingin kaupunkirakenteen kehittäminen ja tulevaisuuden joukkoliikenneratkaisut. Laajasalon Kruunuvuorenrannan sekä kauempana tulevaisuudessa myös Santahaminan mahdollinen uudisrakentaminen edellyttävät toimivia joukkoliikenneratkaisuja. Näiden alueiden kestävät joukkoliikenneratkaisut perustuvat todennäköisesti raideliikenteen varaan, joka puolestaan edellyttää tarvittavia tunneli- ja/tai siltayhteyksiä. Vesiliikenteen kehittäminen edellyttää toimivia laituri- ja terminaalitoimintoja esimerkiksi Vasikkasaaressa ja Santahaminassa.

Helsingin Sataman toiminnan kannalta on tärkeää varmistaa, että suojavyöhykkeen rajat eivät jatkossa aiheuta haittaa Helsingin Sataman alusliikenteelle tai väylien huollolle.

Helsingin kaupungin liikennelaitos järjestää Suomenlinnaan ympärivuotista lauttaliikennettä osana Helsingin joukkoliikennejärjestelmää. Liikennelaitos ylläpitää ja kehittää lauttaliikenteessä tarvittavia laiturirakenteita sekä laiturialueisiin liittyviä opastus- ja rahastusjärjestelmiä. Myös näiden toimintojen ja suojavyöhykkeen keskinäistä yhteensovitusta tulee tarkastella kaavoituksen yhteydessä.

Lausuntopyynnön liitteenä esitetty suojavyöhykealue on pienempi kuin vuoden 1991 liitekartassa. Rajauksen sisälle kuuluu alueita, joita ei ole Yleiskaava 2002:ssa määritelty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti tai maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi, sekä alueita, joille on osoitettu tulevaa maankäytön kehittämistä, kuten Vasikkasaari ja Santahamina. Vasikkasaari on merkitty voimassa olevassa asemakaavassa itäosasta loma-asumisalueeksi ja Suomenlinnaan näkyvältä länsiosasta virkistysalueeksi. Santahamina on Yleiskaava 2002:ssa merkitty asunto- ja virkistysalueeksi muutettavaksi alueeksi, jos sotilasalue siirtyy pois.

Toisin kuin lausuntopyynnössä todetaan, lausuntopyynnön liitteenä olevaa lopullista rajausta ei ole kaupunkisuunnitteluviraston lausunnon mukaan vielä hyväksytty virastossa. Rajauksen eri luonnoksia on ollut kaupunkisuunnitteluviraston käytettävissä ja keskustelua Museoviraston, Suomenlinnan hoitokunnan ja kaupunkisuunnitteluviraston välillä on käyty, mutta valmistelu on edelleen kesken.

Kaupunginhallitus toteaa yhteenvetona, että suojavyöhykkeen rajaaminen Suomenlinnan saariin ja vesialueelle on kaupungin tavoitteiden mukaista. Sen sijaan mahdollisia asuin- ja työpaikkarakentamiseen tai virkistyskäyttöön soveltuvaan maa-alueeseen, vesiliikenne- ja satamatoimintoihin sekä tuleviin joukkoliikenneratkaisuihin kohdistuvia suojavyöhykkeen vaikutuksia tulee vielä selvittää.

Helsingin kaupunginhallitus katsookin, että koska maailmanperintökohteen suojavyöhykkeen vaikutukset ja tulkinta ovat vielä epäselviä ja rajauksen valmistelu on vielä kesken, esitettyä rajausta ei vielä tässä vaiheessa voida puoltaa vahvistettavaksi. Rajauksen valmistelua tulee jatkaa yhteistyössä.

Kirje Museovirastolle ja pöytäkirjanote jäljennöksin lausunnosta kaupunkisuunnitteluvirastolle, kiinteistövirastolle, ympäristökeskukselle, Helsingin Satamalle, liikennelaitokselle ja kaupunginmuseolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITTEET	Liite 1	UNESCOn maailmanperintökomitean kirje 3.9.2007
	Liite 2	Museoviraston selostus kohteesta (1991)
	Liite 3	Kohteen rajaus ja rajaus suojavyöhykkeeksi (värit, 1991)
	Liite 4	Ehdotus uudeksi suojavyöhykerajaukseksi

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE KIINTEISTÖ OY KALASATAMAN POIKKEAMISHAKEMUKSESTA

Khs 2007-2282

Cargotec Oyj pyytää (19.6.2007) poikkeamislupaa 10. kaupunginosan (Sörnäinen) Kumpulan kylässä olevalle tilalle RN:o 3 (osoite: Kalasatama) 10 500 k-m² toimistorakennuksen rakentamiseen niin, että poiketaan asemakaavasta, jossa alue on vähäiseltä osin sataman toimintaa palvelevien varastorakennusten korttelialuetta ja suurelta osin vesialueen osaa, jolle saa rakentaa laitureita ja aallonmurtajia.

Cargotec Oyj on 6.11.2007 ilmoittanut, että se on siirtänyt hankkeen Kiinteistö Oy Kalasatamalle, jonka osakkeet Cargotec Oyj omistaa. Cargotec Oyj esittää, että luvan hakijaksi jatkossa kirjataan Kiinteistö Oy Kalasatama.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (28.9.2007), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Selostus Alueella on voimassa 19.12.1984 hyväksytty asemakaava nro 8750. Se oli laadittu sataman tarpeita ajatellen ja alue, johon haetaan poikkeamislupaa, on varattu sataman toimintaa palvelevien rakennusten korttelialueeksi ja vesialueeksi, jolle saa rakentaa laitureita ja aallonmurtajia.

Alue on rakennusviraston vesikaluston varikon käytössä varastoalueena, liikennealueena ja vesialueena.

Alueen maankäytön muutos ei ole riippuvainen sataman siirrosta Vuosaareen. Alue voidaan ottaa käyttöön heti kun vesikalustovarikko on siirretty uuteen paikkaan.

Hakijan tarkoituksena on rakentaa pääkonttorinsa tähän kohtaan 15 kerrosta korkeaan rakennusmassaan. Paikka alleviivaa kuljetuksiin erikoistuneen korkeateknologiayrityksen merellistä imagoa.

Kaupunginhallitus on 7.5.2007 hakijalle varannut tontin, jolle haetaan poikkeamislupaa. Päätöksessään kaupunginhallitus toteaa, että rakennusoikeus ja tontin tarkempi sijainti tarkentuvat laadittavassa asemakaavan muutoksessa.

Alue kuulu Sörnäistenrannan ja Hermanninrannan osayleiskaava-alueeseen. Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 27.9.2007 hyväksyä osayleiskaavaehdotuksen muutetun yleiskaavakartan, johon hakijalle varattu alue sisältyy. Hanke sisältyy yleiskaavaan eikä osayleiskaavasta ole tehty muistutuksia.

Alueen asemakaavan muutos on vireillä ja siitä on tehty liitteenä oleva osallistumis- ja arviointisuunnitelma.

Asemakaavaluonnos käsitellään kaupunkisuunnittelulautakunnassa lokakuussa 2007 ja ehdotus valmistunee kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyyn alkuvuodesta 2008.

Hakijan tavoitteena on kuitenkin aloittaa rakennustyöt ennen kuin asemakaava, johon hanke sisältyy, on saanut lainvoiman. Kaupunkisuunnitteluvirasto ei siis näe estettä sen toteuttamiseen. Hanketta ei ole vastustettu.

Saadut lausunnot Kaupunkikuvaneuvottelukunnan pöytäkirja 27.6.2007 § 252 on liitteenä.

Osallisten kuuleminen Alue on kaupungin omistuksessa eikä muita rajanaapureita ole. Naapureiksi on tässä kuitenkin laskettu Kuorekarinsalmen toiselle puolelle olevia kiinteistöjä, joista tuleva rakennus tulee näkymään.

Viidellä kiinteistöllä ei ole huomautettavaa, kuudes omistaja ilmoitti ensiksi kannattavansa hanketta ja sittemmin yhtyi naapurinsa vastustamaan kantaan.

Tämän vastustavan kannanoton perustana on juridinen argumentointi, joka sisältää kannanottoja siitä, ettei alueen kaavoitusprosessi ole valmis ja että hankkeella on vaikutusta Helsinki-puistoon ja että hanke vaikuttaa tulevaa kaavoitusta ja osallisille ei ole ollut heille kuuluvaa lakisääteistä mahdollisuutta arvioida nyt aiottua suunnitelmaa.

Hanke sisältyy kaupunkisuunnittelulautakunnan 27.9.2007 puoltamaan osayleiskaavaan, eikä sillä ole yleiskaavaa laajempaa vaikutusta Helsinki-puisto hankkeeseen. Yleiskaava on otettu huomioon Helsinki-puiston eräänä lähtökohtana.

Alueen asemakaavoitus on aloitettu ja siinä osayleiskaava on otettu lähtökohtana myös nyt kyseessä olevan hankkeen osalta.

Osayleiskaavan liitteenä olevan vaikutusten arviointiraportissa nro 14 ilmenee miten yleiskaavasta on tiedotettu sen muodostumisen eri vaiheissa.

Lausunto Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hanke sisältyy käsittelyvaiheessa olevaan Sörnäistenrannan ja Hermanninrannan osayleiskaavaan sekä alueesta laadittuun osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan tulevaa asemakaavan muutosta varten.

Lisäksi suunnitelma on laadittu yhteistyössä viraston kanssa ja sille on tehty asianmukainen tontinvaraus. Hanke täyttää kaavoitukselle asetetut tavoitteet sellaisina kuin ne on määritelty osayleiskaavassa.

Poikkeamisen erityinen syy on, että Kalasataman tuleva rakentaminen helpottuu, jos sen näkyvälle paikalle saadaan alueen kehittämistavoitteita kuvaava pilottihanke aivan rakentamisen alkuvaiheessa. Siksi hankkeen toteuttaminen olisi tarkoituksenmukaista aloittaa ennen kuin alueen asemakaava saa lainvoiman. Osayleiskaavassa on jo varmistettu alueen liittymistä tulevaan yhdyskuntarakenteeseen.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee puoltaa Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan poikkeamisen myöntämistä Cargotec Oyj:lle haettuun toimenpiteeseen 10. kaupunginosan Kumpulan kylässä olevalle tilalle RN:o 3 edellyttäen, että rakentamisessa noudatetaan 9.7.2007 päivätyn suunnitelman periaatteita.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle ja rakennusvalvontavirastolle.

Lisätiedot:
Sundman Mikael, projektipäällikkö, puhelin 310 37239
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITTEET	Liite 1	Osallistumis- ja arviointisuunnitelma
	Liite 2	Kaupunkikuvaneuvottelukunnan pöytäkirja 27.6.2007
	Liite 3	Ympäristökartta
	Liite 4	Asemapiirros

12.11.2007 pöydälle pantu asia

ASUNTOYKSIKÖN PERUSTAMINEN KIINTEISTÖVIRASTON TILAKESKUKSEN YHTEYTEEN

Khs 2007-1872

Kiinteistölautakunta toteaa (21.8.2007) mm. seuraavaa:

Helsingin kaupunki omistaa noin 57 000 asuntoa. Suurin ryhmä on
aravavuokra- ja korkotukiasunnot (noin 46 000 asuntoa). Muita suuria ryhmiä ovat Helsingin asuntohankinnan noin 3 500 asuntoa, Kiinteistö Oy Auroranlinnan noin 2 000 asuntoa, Helsingin asumisoikeus Oy:n noin 2 100 asuntoa ja suorassa omistuksessa olevat noin 1 300 asuntoa.

Kaupungin kiinteistöyhtiöt, asuntohankintayhtiö ja asumisoikeusyhtiö toimivat erillisinä yhtiöinä kaupunginhallituksen alaisuudessa. Asunto-osakeyhtiöiden ja keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeiden hallinta on johtosäännöin osoitettu kiinteistöviraston tilakeskukselle. Näiden asuntojen osalta tilakeskus maksaa vastiketta yhtiölle ja saa vuokratulot tuloikseen.

Kiinteistöviraston kiinteistöjen kehittämisyksikkö on toiminut kaupungin omistamien asuntojen hallinnon kehittäjänä ja seurannan järjestäjänä sekä osallistunut ohjeistuksen valmisteluun. Yhtiöiden yhteisiä asioita on hoidettu keskitetysti kiinteistöjen kehittämisyksikön kautta. Yhtiöt ovat maksaneet laajuuksiensa suhteessa yhteisen kehittämisen, tiedottamisen ja seurannan kustannukset. Kiinteistöjen kehittämisyksikössä asuntoasioita on hoitanut päätoimisesti kaksi henkilöä ja yksi osapäiväisesti. Yksikön kustannuksia ei ole siirretty kiinteistöyhtiöiden kustannuksiksi.

Aravayhtiöiden ja korkotukiyhtiöiden asukasvalinnan on hoitanut kiinteistöviraston asuntoasiainosasto.

Kaupungilla on noin 4 000 työsuhdeasuntoa. Asunnoista noin 1 000 on arava-asuntoja, jossa asukas on vuokrasuhteessa suoraan yhtiöön ja vuokra on aravavuokra. Loput asunnot ovat vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja. Niissä asunto on välivuokrattu hallintokunnalle ja hallintokunta vuokraa asunnon edelleen asukkaalle. Virastot maksavat yhtiölle vuokran ja asukkaat maksavat hieman alemman vuokransa virastolle. Koska bruttobudjetissa olevien virastojen vuokrakulut näkyvät sellaisinaan viraston menoina, kasvattaa asuntojen vuokraustoiminta kokonaismenoja, vaikka asunnoista saadaan lähes menojen suuruiset tulot. Sosiaaliviraston asiakasasuntojen osalta tilanne on samanlainen.

Sosiaalitoimi asuttaa asiakkaitaan, jos sitä edellytetään, lakisääteisesti tai muilla sosiaalitointa velvoittavilla päätöksillä. Helsingin kaupunki on varannut tähän tarkoitukseen asianmukaisen asuntokannan, joka on määrällisesti vakiintunut ja vastaa varsin hyvin lakisääteistä tarvetta. Asuttamista hoitavat sosiaalitoimen yksiköt eivät ole vuokrauksen tai kiinteistönpidon asiantuntijoita vaan puhtaasti sosiaalityön ammattilaisia. Jotta nämä yksiköt voivat tuottaa omaa sosiaalipalveluaan kitkatta, on asuntovuokraukseen ja kiinteistönpitoon liittyvät tehtävät välttämätöntä hoitaa ko. yksiköille annettavana palveluna. Tällä hetkellä sosiaalivirasto tuottaa itse vuokrauspalvelut ja teknisen ylläpidon ao. asuntokannalle. Tältä osin sosiaali- ja kiinteistötoimen välistä työnjakoa olisi järkevää tarkistaa.

Sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen esittää kirjeessään 30.3.2007 Test-ryhmälle (terveys- ja sosiaalialan yhteistyöryhmä), että kaupungin asuntoasioiden hallinta organisoidaan uudelleen. Uudelleen organisoinnin lähtökohtana tulee olla vuokraustoiminnan keskittäminen siten, että keskitetty asuntoyksikkö voitaisiin perustaa vuoden 2008 alusta.

Kiinteistöviraston ja sosiaaliviraston yhteinen työryhmä on liitteenä olevan muistion ”Asuntoasioiden ja asunto-omaisuuden hoidon tehostaminen”.

Työryhmä esittää muistiossaan seuraavia toimenpiteitä:

- Perustetaan kiinteistöviraston yhteyteen erillinen nettobudjetoitu asuntoyksikkö. Vaihtoehtoisesti yksikkö voi olla tilakeskuksen yhteydessä toimiva toimistotasoinen yksikkö.

- Yksikkö muodostetaan tilakeskuksen asuntoasiain hoitajista (1 henk), kiinteistöjen kehittämisyksikön asuntoasiain hoitajista (2 henk), sosiaaliviraston työsuhde- ja asiakasasuntoja hoitavista henkilöistä (11 henk) ja sosiaalivirassa asuntojen teknillistä isännöintiä suorittavista henkilöistä (2 henk) ja yhdestä tilakeskuksesta siirtyvästä teknillisestä henkilöstä ja yhdestä palkattavasta tai palveluna ostettavasta teknillisestä henkilöstä. Yhteensä yksikön kooksi tulisi noin 18 henkilöä.

- Yksikön tehtävänä on kaupungin aravavuokra-, korkotuki-, asumisoikeus- ja vapaarahoitteisten yhtiöiden asuntojen hallinnon kehittäminen, seuranta ja ohjauksen valmistelu sekä kaupungin suorassa omistuksessa olevien asuntojen, -asunto-osakkeiden ja keskinäisten kiinteistöyhtiöiden asuntojen sekä kaupungille välivuokrattujen asuntojen (pois lukien erilliset pienasunnot ja liikelaitosten asunnot) omistamiseen ja/tai vuokraamiseen sekä kunnossapidon ohjaukseen liittyvät tehtävät.

- Asuinkiinteistöyhtiöiden ja muiden asuinyhtiöiden ylin omistajaohjaus ja -päätäntävalta säilytetään kaupunginhallituksella konserniohjeen mukaisesti.

- Yksikköön keskitetään kaikki eri virastoilla olevat asunto-osakkeet (Hitas-osakkeet ja muut osakkeet) poislukien liikelaitosten omistamat osakehuoneistot.

- Yksikön tehtävänä on myös kaupungin eri hallintokuntien käytössä olevien työsuhdeasuntojen välivuokraus yhtiöiltä ja edelleen vuokraus hallintokuntien valitsemille asukkaille noudattaen kaupunginvaltuuston periaatepäätöstä, jonka mukaan hallintokunta maksaa markkinavuokran ja vuokralaiselta perittävän ns. alakvarttiilin välisen vuokran erotuksen. Yksikkö velottaa kultakin hallintokunnalta vuokrasubvention, jossa on huomioitu korjaustoiminnan kulut sekä yksikön toiminnasta aiheutuvat yleiskulut. Keskittäminen ei koske liikelaitosten omistuksessa olevia asuntoja.

- Työsuhdeasuntojen välitystä hoitaa asuntoasianosasto.

- Ensivaiheessa yksikkö ottaa hoitaakseen sosiaali- ja terveysvirastojen työsuhdeasunnot. Muiden hallintokuntien työsuhdeasunnot siirtyvät yksikön hoidettavaksi vuoden kuluessa yksikön perustamisesta.

- Sosiaaliviraston käytössä olevien ns. asiakasasuntojen hallitseminen siirretään yksikköön. Asiakasasuntojen asukasvalinta ja vuokrasopimusten tekeminen säilyy sosiaalivirastolla. Yksikkö veloittaa sosiaalivirastolta vuokrasubvention, jossa on huomioitu korjaustoiminnan kulut ja toiminnasta aiheutuvat yleiskustannukset.

- Yksikkö vastaisi vuokraamiensa tai hallitsemiensa osakehuoneistojen kunnossapitotoimista.

- Vapaarahoitteisten asuntojen asukasvalinta hoidetaan vaparahoitteisten asuntojen vuokrausta selvittäneen työryhmän 6.6.2006 tekemän esityksen mukaisesti Kiinteistö Oy Auroranlinnan yhteyteen perustettavan yksikön toimesta.

- Aravavuokra- ja korkotukiasuntojen asuntovälitys- ja markkinointi säilytetään asuntoasiainosastolla.

Kiinteistölautakunnan mielestä asunto-omaisuuden seurannan, työsuhdeasuntojen ja asiakasasuntojen vuokrauksen sekä asunto-osake-yhtiöiden ja keskinäisten kiinteistöyhtiöiden osakkeiden omistamisen keskittäminen yhteen yksikköön on kannatettava toimenpide. Yksikön tulee olla nettobudjetoitu yksikkö. Kiinteistövirasto ja kiinteistöviraston tilakeskus on sopiva paikka keskitetylle asuntoyksikölle, jonka tehtävä on rajattu kiinteistöjen omistamiseen ja vuokraukseen liittyviin tehtäviin. Aravavuokra-, korkotuki- ja asumisoikeusasuntojen hallinnoinnin ja asukasvalinnan jättäminen yksikön operatiivisten toimenpiteiden ulkopuolelle on oikea ratkaisu. Seurannan ja omistajaohjauksen valmistelun liittäminen asuntoyksikön tehtäviin on asunto-omaisuuden keskitetyn hoitamisen kannalta oikea toimenpide.

Kiinteistöviraston sisällä muutosehdotus merkitsee kahden henkilön siirtymistä kiinteistöjen kehittämisyksiköstä sekä yhden tilakeskuksesta perustettavaan asuntoyksikköön.

Sosiaalijohtajan tavoiteaikatauluksi esittämä asuntoyksikön perustaminen vuoden 2008 alusta alkaen on liian kireä. Mikäli uusi yksikkö päätetään perustaa, vuosi 2008 pitäisi varata toimintamallien luomiseen ja aloittaa yksikön varsinainen toiminta vuoden 2009 alusta alkaen.

Kiinteistölautakunnan mielestä uuden asuntoyksikön oikea sijoituspaikka olisi tilakeskuksen alaisuudessa toimiva erillinen toimistotasoinen nettobudjetoitu yksikkö.

Samalla kiinteistölautakunnan mielestä tulisi selvittää vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen asukasvalinnan siirtäminen kiinteistöviraston asuntoasiainosaston hoidettavaksi lähivuosien aikana.

Kiinteistölautakunta esittää, että asunto-omaisuuden seurantaa, työsuhdeasuntojen ja asiakasasuntojen vuokrausta sekä asunto-osake-yhtiöiden ja keskinäisten kiinteistöyhtiöiden osakkeiden omistamista varten perustetaan kiinteistöviraston Tilakeskuksen yhteyteen vuoden 2009 alusta lukien erillinen asuntoyksikkö.

Sosiaalilautakunta toteaa (16.10.2007) mm. seuraavaa:

Sosiaalilautakunnan näkemyksen mukaan sosiaaliviraston keskeisenä tehtävänä tulee olla sosiaalitoimen ydinpalvelujen järjestäminen ja kehittäminen perustehtävän näkökulmasta. Näin ollen sosiaalilautakunta puoltaa kiinteistölautakunnan esitystä erillisen nettobudjetoidun asuntoyksikön perustamisesta.

Siirtyvälle henkilökunnalle on tiedotettu siirtosuunnitelmista valmistelu-työn edetessä ja asia on käsitelty yhteistoimintasopimuksen mukaisesti henkilöstön kanssa. Sosiaaliviraston henkilöstötoimikunta ja johtoryhmä ovat käsitelleet asian ja puoltavat esitystä.

Sosiaalilautakunta puoltaa työryhmän esittämää määrärahasiirtoa kiinteistövirastoon, mutta toteaa, että vuoden 2008 talousarvioesityksen määräraha (esitetty 23,6 milj. euroa) tulisi vielä tarkistaa, koska työ-ryhmän esittämä määräraha perustuu keväällä 2007 tehtyyn ennusteeseen. Lautakunta pitää samoin tärkeänä, että sosiaalitoimen talousarvioon varataan vuosittain riittävät määrärahat, joissa on huomioitu kaikki vuokrasubventiosta aiheutuneet kulut, korjaustoiminnan kulut sekä yksikön toiminnasta sosiaalivirastolle aiheutuvat yleiskulut (vuosikustannusarvio vuoden 2008 talousarviossa noin 6 milj. euroa) Sosiaalilautakunta edellyttää, että siirrosta sosiaalivirastolle aiheutuvat yleiskulut pidetään kohtuullisina myös tulevaisuudessa.

Sosiaalilautakunta kannattaa kiinteistölautakunnan esitystä asuntoyksikön perustamisesta kiinteistövirastoon kuitenkin niin, että järjestelyn ensimmäinen vaihe olisi asian tärkeyden vuoksi toteutettava jo 1.1.2008 alkaen.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (11.9.2007) lausunnossaan, että erillisen asuntoyksikön perustaminen kiinteistölautakunnan esityksen mukaisesti kiinteistöviraston tilakeskuksen yhteyteen on perusteltua ja tulisi toteuttaa mahdollisimman pian. Muutoksen tavoitteena on mm. tehostaa hallintokuntien käytössä olevien työsuhde- ja asiakasasuntojen välitystä, käyttöä ja kunnossapitoa. Asuntoyksikön budjetti olisi alkuvaiheessa noin 40 milj. euroa.

Talous- ja suunnittelukeskus katsoo, että järjestelyn ensimmäinen vaihe olisi asian tärkeyden vuoksi toteutettava jo vuoden 2008 alusta alkaen.

Henkilöstökeskus toteaa (31.10.2007), että kaupungilla on yhteensä 3 673 palvelussuhdeasuntoa, jotka ovat jakaantuneet 23 virastoon ja liikelaitokseen.

Palvelussuhdeasuntojen ylläpito ja hallinnointi on tukipalvelu, jonka hallintokunnat tarjoavat rekrytointiyksiköilleen helpottamaan ja nopeuttamaan rekrytointia. Hallinnointi perustuu vuokrauksen ketjuttamiseen. Hallintokunta vuokraa asunnot omistajilta ja jälleenvuokraa ne työntekijöilleen. Kullekin hallintokunnalle on siis muodostunut oma korvamerkitty asuntokantansa. Asuntojen kierto tapahtuu kunkin kannan sisällä. Kun asunto vapautuu, sitä tarjotaan ao. hallintokunnan työntekijöille palvelussuhdeasunnoksi.

Pitkittyneen tyhjäkäynnin vuoksi hallintokunnat ovat viimeisten vuosien aikana luopuneet osittain käytössään olleista palvelussuhdeasunnoista. Asuntoja on mm. siirretty kaupungin omistamaan Kiinteistö Oy Auroranlinnaan, jolla on tällä hetkellä ulosvuokrattuna 450 asuntoa.

Palvelussuhdeasuntojen tehokasta käyttöä tulisi edistää siten, että asuntojen tarjonta on mahdollisimman suuri ja käyttöaste koko ajan mahdollisimman korkea. Asuntojen hallinnointia tulisi kehittää nykyistä joustavammaksi, paremmin kysynnän vaihteluun reagoivaksi ja siten taloudellisesti tehokkaammaksi.

Kiinteistölautakunta esittää, että palvelussuhdeasuntojen välityksen hoitaisi kiinteistöviraston asuntoasiainosasto. Kaupunginhallituksen vahvistamien periaatteiden mukaan palvelussuhdeasunto myönnetään ensisijaisesti henkilöstön saatavuuden ja palvelutoiminnan turvaamiseksi. Koska tieto henkilöstötarpeista on virastoissa ja laitoksissa ja koska virastot maksaisivat vuokrasubvention henkilöstönsä osalta, tulee virastojen ja laitosten jatkossakin voida päättää kenelle viraston palvelukseen tulevalle tai palveluksessa olevalle palvelussuhdeasunto annetaan. Teknisen välityksen hoitaminen keskitetysti sen sijaan on perusteltua organisaatiossa, joka selvitysten perusteella todetaan parhaaksi vaihtoehdoksi.

Henkilöstökeskus puoltaa erillisen nettobudjetoidun asuntoyksikön perustamista kiinteistöviraston tilakeskuksen yhteyteen kiinteistölautakunnan esityksen mukaisesti, kuitenkin siten, että virastot ja laitokset voivat edelleen päättää palvelussuhdeasunnon myöntämisestä ja että selvitetään, mikä olisi paras vaihtoehto teknisen välityksen hoitamiseksi.

Vs. Kaj toteaa, että kiinteistölautakunnan esitys asuntoyksikön perustamisesta tilakeskukseen on Khn 17.9.2007 (1180 §) päättämien omistajapoliittisten linjausten mukainen. Tilakeskuksen osalta kaupungin tavoitteeksi on mm. kirjattu, että tilakeskukseen keskitetään kaupungin suorassa omistuksessa olevien kiinteistöjen hallinta ja rakennuttaminen sekä yhtiömuotoisten kiinteistö- (keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö) ja asuntoyhtiöiden osakkeiden hallinta perustamalla tilakeskukseen erillinen asuntoyksikkö.

Khn ehdotuksessa Kvstolle talousarvioksi vuodelle 2008 on asuntoyksikön perustaminen otettu huomioon niin, että sosiaaliviraston ja

terveyskeskuksen käytössä olevien työsuhde- ja asiakasasuntojen välivuokraus yhtiöiltä, ja edelleenvuokraus virastojen valitsemille asukkaille siirtyy perustettavan asuntoyksikön tehtäväksi. Talousarviossa tilakeskuksen tulot ja menot on arvioitu nousevan 37,5 milj. euroa yksikön perustamisen johdosta. Asuntoyksikköön on tarkoitus siirtyä kiinteistöviraston sisältä 3 henkilöä (kiinteistöasiamies, toimistosihteeri ja asuntosihteeri) ja sosiaalivirastosta nykyiset asuntoasioita hoitavat henkilöt (13 henkilöä) ja 2 teknillistä isännöitsijää.

Asiassa tulisi edetä nopeasti siten, että asuntoyksikkö voi aloittaa toimintansa 1.1.2008. Yksikön tehtäväksi tulisi siirtää asunto-osakeyhtiöiden ja keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeiden omistaminen (paitsi liikelaitosten asunto-osakkeet) ja kunnossapidon ohjaus. Lisäksi yksikön tehtäväksi kuuluisi kaupungin asunto-omaisuuden hallinnon kehittäminen, seuranta ja omistajaohjauksen valmistelu kiinteistöasiamiehen siirtyessä perustettavaan yksikköön.

1.1.2008 alkaen asuntoyksikön välivuokrattavaksi siirtyisi sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen työsuhde- ja asiakasasunnot. Muiden hallintokuntien työsuhdeasuntojen välivuokrauksen siirtäminen asuntoyksikköön tulisi tehdä 1.1.2009 mennessä.

Kaupungin työvoiman saannissa työsuhdeasunto on tärkeä rekrytoinnin väline. Hallintokuntien ja asuntoja välittävän tahon yhteistyön pitää olla saumatonta ja asuntojen teknisen välityksen on oltava laadukasta ja asiakaslähtöistä. Henkilöstökeskus on lausunnossaan kiinnittänyt tähän huomiota. Kiinteistölautakunta on esittänyt, että kiinteistöviraston asuntoasiainosastolle keskitettäisiin työsuhdeasuntojen välitys ja lisäksi selvitettäisiin mahdollisuudet siirtää kaupungin vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen asukasvalinnat asuntoasiainosastolle lähivuosina. Asuntoasiainosasto hoitaa tällä hetkellä sosiaaliviraston ja terveysviraston työsuhdeasuntojen markkinoinnin ja asuntojen välityksen.

Vs. Kaj:n mielestä paras mahdollinen toimintamalli työsuhdeasuntojen ja vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen markkinoinnissa ja asuntovälityksessä tulisi selvittää.

VS. KAJ Kaupunginhallitus päättänee perustaa asunto-omaisuuden seurantaa, työsuhdeasuntojen ja asiakasasuntojen vuokrausta sekä asunto-osake-yhtiöiden ja keskinäisten kiinteistöyhtiöiden osakkeiden omistamista varten kiinteistöviraston tilakeskuksen yhteyteen vuoden 2008 alusta lukien erillisen asuntoyksikön.

Samalla kaupunginhallitus päättänee, että asuntoyksikön perustamisessa edetään kiinteistölautakunnan toimenpide-ehdotusten mukaisesti kuitenkin niin, että 1.1.2008 alkaen asuntoyksikön hoidettavaksi siirtyvät sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen työsuhde- ja asiakasasunnot ja muiden hallintokuntien työsuhdeasuntojen välivuokraamisen tulee siirtyä asuntoyksikköön 1.1.2009 mennessä.

Vielä kaupunginhallitus päättänee kehottaa kiinteistövirastoa ja henkilöstökeskusta selvittämään 1.1.2009 mennessä, miten ja missä parhaiten hoidetaan työsuhdeasuntojen ja vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen asukasvalinta, asuntojen markkinointi ja asuntojenvälitys.

Lopuksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa kiinteistövirastoa ja sosiaalivirastoa tekemään tarvittavat päätökset asuntoyksikköön siirtyvistä vakansseista.

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle, henkilöstökeskukselle, talous- ja suunnittelukeskukselle, sosiaalivirastolle, terveyskeskukselle ja muille kaupungin hallintokunnille.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 310 36028

LIITE

Asuntoasioiden ja asunto-omaisuuden hoidon tehostaminen



Kokousaika	19.11.2007 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

Jäsen	Varajäsen

-	-
Arto Marjamäki	Riitta Huber