41 The second son, Ragnar, studied in Helsinki and matriculated. In spring 1906, however, a tragic accident occurred which took his life: a rifle accidentally went off while being cleaned upstairs in the villa. Ragnar was only 22. The youngest two daughters, Heddi and Maija, lived in the villa until they married, in 1917 and 1926 respectively. Maija had one and Heddi three children. Both daughters stayed in Helsinki for the rest of their lives. The youngest son, Thorsten, was highly musical. He could play many instruments, including the violin, piano, and accordion, and he could play well by ear. Thorsten’s favourite hobby, however, was the latest craze of the day, photography. Thorsten went to the Nya Svenska Läroverket school but never matriculated. He went to sea at the age of 14, and he served as a sailor on the same ship as his brother Orvar. In the early part of the 1900s, Thorsten lived in Turku for a period, working as a clerk, but during his holidays he would always return to the Eläintarha villa to visit his family. Thorsten married in 1924, which is when he finally moved out of the villa. He lived in the area of Katajanokka for the rest of his life. Huvila 14:n asukkaat vuosina 1958-2000 Signe Blomin kuoleman jälkeen vuonna 1958 huvilassa asui vain ulkopuolisia vuokralaisia. Asuntopulaa helpottamaan oli kehitetty vuokrasäännöstely: sen johdosta talo piti jakaa useisiin asuntoihin, ja jokaisella asukkaalla oli määrätty neliömäärä ja -vuokra. Talossa asuttiin määräaikaisella vuokrasopimuksella. Talon omisti Blomien perikunta, joka laittoi saamansa vuokratulot vanhan ja ison talon kunnostukseen. Tästä huolimatta talo pääsi rapistumaan, joten he myivät talon Niilo Koljoselle, joka myös ymmärsi Linnunlaulun huviloiden kulttuurihistoriallisen arvon. Vuonna 1983 Niilo Koljonen vuokrasi huvilan ylä- sekä alakerrasta huoneita työssäkäyville nuorille ja opiskelijoille. Hän asui itse yläkerrassa. Vuokralaisia oli yhteensä kuusi. Taloon ei tullut juoksevaa vettä, joten vesi haettiin pihakaivosta. Vessana toimi kompostikäymälä, joka tyhjennettiin lähellä olevaan lokakaivoon. Kesällä pihalle rakennettiin suihku, joka oli katseilta suojassa villiintyneen kasvillisuuden keskellä. Huoneita lämmitettiin talon uuneilla sekä irrallisilla lämpöpattereilla. Taloon liittyy myös toinen traaginen kuolemantapaus. Yksi yläkerran huoneista oli vuokrattuna lasta odottavalle pariskunnalle. Eräänä talvi-iltana vuonna 1983 heidän elämänsä sai synkän käänteen: miestä ammuttiin huvilan lähellä Tokoinrannassa, pienellä kävelysillalla. Hän kuoli matkalla sairaalaan, eikä ampujaa saatu kiinni. Rikos on yhä selvittämättä. Vuonna 1990 Eläintarhan huvilassa nuoret vuokralaiset vaihtuivat nopeaan tahtiin. Talon omistaja Niilo Koljonen asui itse yhä osassa yläkerran huoneista. Juoksevaa vettä ei edelleenkään ollut ja lämmitys toimi uuneilla ja lämpöpattereilla. Yläkerran iso sali oli tyhjillään ja kylmänä, ja osa ikkunoista oli laudoitettu umpeen. Alakerta oli kokonaan asumaton.
Elaintarhan huvilahistoriikki
To see the actual publication please follow the link above