In addition to the rapid growth in the number of industrial jobs available, the improved transport connections also served to increase the influx of migrants into Helsinki. Finland’s first railway was opened in 1862, and in 1870 extending the track to reach St. Petersburg rendered the railway profitable and further improved connections 14 inland. But the increase in population also meant problems, namely a housing shortage and the subsequently rising rents. People had, on the other hand, been accustomed to living in very cramped conditions, so life in Helsinki was no different. Private contractors began to build wooden apartment villas for workers near the factories. In 1890, 4.6 residents per room lived in these villas. Housing for labourers spread from the more valuable central parts of the town to beyond Pitkäsilta bridge, where large industrial plants were being concentrated. Only in the 1890s did the city authorities, due to a depression and the radicalisation of the labour movement, realise that there was a housing shortage. At the turn of the century, the city began building municipal rental flats. As the leases on the old villas expired, new densely-built proletarian areas were created, for example, in the areas of Linjat, Kallio, and Harju. Eläintarhan alueen historiaa Helsingin kaavoitettu alue käsitti 1800-luvun alussa vain Senaatintorin seudun, Kruununhaan, Kaartinkaupungin ja nykyisen Bulevardin varren. Kaupunki halusi hyötyä kaavoittamattomistakin alueista ja alkoi vuonna 1842 kaupungininsinööri Gyldénin tekemän ehdotuksen mukaan jakaa sekä Pitkänsillan pohjoispuolen että Töölön lähes asumattomia maita huvilapalstoiksi. Niitä vuokrattiin halukkaille pitkäaikaisin vuokrasopimuksin puutarhoiksi, viljelysmaiksi, laitumiksi, teollisuusalueiksi tai huvilatonteiksi ja kesäasuntojen paikoiksi. Toimenpiteen motiivina oli sekä rahatulojen hankkiminen kaupungin kassaan että kaupungin sisääntuloteiden varsien saattaminen edustavaan kuntoon. Kyseisen jaon mukaan huviloita oli kaikkiaan 86 kpl, ja näitä perustiloja jaettiin vielä useiksi pienemmiksi tonteiksi. Huvila-alue ulottui Töölönlahden länsirannalta (Hesperianpuisto) Alppipuistoon ja Eläintarhan lahteen. Töölönlahden ranta-alueen muodostivat 1800-luvulla yhtenäisen puistovyöhykkeen, jolla oli helsinkiläisille suuri virkistysarvo. Ennen rautatien tuloa metsäalue Töölönlahden itä- ja pohjoispuolella oli lähes luonnontilainen retkeily ja näköalapaikka. Maasto metsineen ja mäkineen houkutteli myös hiihtoon ja kelkkailuun talvisin sekä pyöräilyyn ja kävelyretkiin kesäisin. Kauppaneuvos Henrik Borgströmin perustama Töölön puistoyhtiö vuokrasi vuonna 1851 kaupungilta 25 vuodeksi Wiksbergin (nykyinen Eläintarhan alue), Mäntymäen ja Alppilan
Elaintarhan huvilahistoriikki
To see the actual publication please follow the link above