HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

LAUSUNNON ANTAMINEN UUDENMAAN MAAKUNTAOHJELMAN 2007-2010 LUONNOKSESTA JA YMPÄRISTÖSELOSTUKSESTA

Khs 2006-1250

Uudenmaan maakuntahallitus on 24.4.2006 hyväksynyt Uudenmaan maakuntaohjelman 2007–2010 ja siihen liittyvän ympäristöselostuksen luonnoksen lähetettäväksi laajalle lausuntokierrokselle, mm. kaikkiin pääkaupunkiseudun kaupunkeihin. Lausunnot on pyydetty 11.8.2006 päättyvänä määräaikana. Maakuntaohjelma on tarkoitus valmistella 13.12.2006 kokoontuvan maakuntavaltuuston hyväksyttäväksi. Alueiden kehittämisestä annetusta asetuksesta johdettu määräaika maakuntaohjelman valmistelulle päättyy 31.12.2006.

Kj toteaa, että maakuntaohjelman valmistelu käynnistyi viipymättä Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 hyväksymisen jälkeen vuoden 2005 lopussa. Laadintavaiheessa tarkastelut kanavoitiin kuuteen painopistealueeseen/teemaan: elinkeinot, asuminen, koulutus, hyvinvointi, aluerakenne sekä ympäristö ja muu infrastruktuuri. Kunkin teeman valmisteluun nimettiin teemaryhmä kuntien ja muiden maakunnan kehittämisestä vastaavien tahojen edustajista. Helsingin ja muiden pääkaupunkiseudun kuntien edustus on toteutunut laajasti kaikissa teemaryhmissä.

Maakuntaohjelman tavoitteena on koota ja sovittaa yhteen kaikki alueella toteutettavat kehittämisohjelmat. Taustalla ovat pitkän ajan kehitystä hahmottava maakuntasuunnitelma 2030, jonka luonnoksesta Helsingin kaupunginhallitus antoi lausunnon 26.9.2005 (1142 §) hallintokuntien erittäin laajan valmistelun pohjalta, sekä hallinnonaloittaiset ja seutukunnittaiset samoin kuin muiden alueviranomaisten laatimat suunnitelmat ja ohjelmat. Kun lisäksi otetaan huomioon käynnissä oleva vilkas keskustelu kunta- ja palvelurakenteesta ja kaupunki-/metropolipolitiikasta ja näihin liittyvä sisäasiainministeriön johtama valmistelu, voidaan todeta maakuntaohjelman luonnoksen onnistuvan kokoamaan runsaasta aineistosta hyvin tasapainoisen paketin.

Uudenmaan liitto laatii maakuntaohjelman pohjalta vuosittain toteuttamissuunnitelman, joka sisältää esityksen maakunnan talousarvioksi valtion rahoituksen osalta. Ohjelmaluonnoksesta pyydetyssä lausunnossa toivotaan kiinnitettävän huomiota erityisesti aluekehittämisen hallinnonaloittaiseen rahoitustasoon.

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Uudenmaan liitolle Uudenmaan maakuntaohjelman 2007–2010 ja ympäristöselostuksen luonnoksesta seuraavan lausunnon:

Helsingin kaupunki pitää laadittua ohjelma-asiakirjaa tyydyttävänä ottaen huomioon laatimista hankaloittavan voimakkaan muutos- ja kehitysvaiheen, mm. kunta- ja palvelurakennehankkeen sekä EU:n rakenneohjelmakauden vaihdoksen. Vallitsevassa tilanteessa on kyettävä reagoimaan nopeasti muuttuviin painotuksiin. Tärkeätä on, että maakunnan ajankohtainen toimintatila ja käynnissä olevat kehityshankkeet tunnetaan laajasti, samoin kuin keskeiset ongelmat ja kehittämistarpeet. Laajapohjaisessa valmistelussa on lähtökohtatietojen kokoamiseen selvästi pyritty huolella ja toimintalinjoja on myös arvioitu teemoittaisissa taulukoissa.

Maakuntaohjelman kokonaisuus on luonteeltaan kuitenkin enemmän toteava kuin ohjaava, ja jättää maakunnan elinten toimien varaan paljon. Helsingin mielestä tavoitteellisempi edunvalvontalinja kaupunkipolitiikan kehittämiseksi olisi tarpeen Suomen keskeisimmän metropolialueen maakunnassa.

EU:n rakenneohjelmarahoitus 2007–2013

Sisäasiainministeriön keväällä julkistetussa luonnoksessa Suomen alue- ja rakennepoliittiseksi strategiaksi vuosille 2007–2013 oli voimakas aluepoliittinen painotus. Kaupunkipoliittinen näkemys ja sen edellyttämät valtakunnalliset linjaukset puuttuivat siitä lähes täysin.

Maakuntaohjelmaluonnoksessa metropolipolitiikka kuitenkin nostetaan alueellisen kehitystyön keskeiseksi teemaksi (s. 23-24). Maakunnallisessa edunvalvonnassa tuleekin selvemmin korostaa EU:n rakennepolitiikan tavoitteiden toteuttamista kaupunkiseutuja tukevalla tavalla.

Helsingin ja yleensä suurten kaupunkien päähuoli rakennepolitiikassa on rahoituksen jako maan sisällä etenkin ’kilpailukyky ja työllisyys’ -tavoitteen alla. Tällä tavoitteella pyritään vastaamaan Lissabonin talouden kasvun ja työllisyyden strategiaan rakennerahastojen keinoin. SM:n luonnoksessa kaupunkeihin kohdistuva rahoitus oli kuitenkin minimaalista, keskimäärin 5 %:n luokkaa, eikä jatkovalmistelussa ole tiettävästi tapahtumassa korjausta.

Ohjelmakaudella 2000–2006 (Euroopan aluekehitysrahaston) EAKR-rahoitus Helsingin ja Vantaan Urban II -yhteisöaloiteohjelmassa oli lähes samaa tasoa kuin nyt on suunniteltu koko Etelä-Suomen alueella jaettavaksi uudella ohjelmakaudella. Tällä panostuksella Suomi ei tue Lissabonin strategian toteuttamista EU:n komission tarkoittamalla
tavalla.

Kasvun mahdollisuuksiin panostamisen lisäksi Helsingissä tarvitaan välttämättä (Euroopan sosiaalirahaston) ESR-rahoitusta syrjäytymisen torjumiseen ja vakavien sosiaalisten ongelmien ehkäisyyn; mm. maan suurimmat maahanmuuttajamäärät aiheuttavat erityistarpeita ja ongelmia, joiden hoitaminen vaatii resursseja.

Maakuntaohjelman suhde Helsingin yhteisstrategioihin

Maakuntaohjelman 2007–2010 painopistealueet asuminen, elinkeinot, koulutus, hyvinvointi, aluerakenne ja liikenne sekä ympäristö ja muu infrastruktuuri sekä niitä toteuttavat toimintalinjat ja painopistealueet ovat pääsääntöisesti Helsingin kaupungin strategisten alueiden ja yhteisstrategioiden suuntaiset. Maakuntaohjelma toteuttaa osaltaan pääkaupunkiseudun yhteiseen visioon perustuvia Helsingin kaupungin strategisia alueita hyvinvointi ja palvelut, kilpailukyky sekä kaupunkirakenne ja asuminen.

Maakuntaohjelman konkreettisista toimenpide-ehdotuksista pääosa keskittyy kaupungin strategisista alueista kilpailukyvyn sekä kaupunkirakenteen ja asumisen osalle alueiden kehittämislain tavoitteiden mukaisesti.

Maakuntaohjelman laatimiseen ja toteuttamiseen vaikuttaa keskeisesti pääkaupunkiseudun kaupunkien tiivistyvä yhteistyö. Näiden rinnakkaisten valmisteluprosessien haaste on tuotu esiin ohjelmaluonnoksessa. Ohjelman lopullisessa versiossa tulee pääkaupunkiseudun yhteistyötilanne esittää luonnosta selkeämmin tehtyihin päätöksiin perustuen. Pääkaupunkiseudun kaupunginvaltuustojen 22.5.2006 hyväksymä yhteistyösopimus tulee maakuntaohjelman toteuttamiskaudella vaikuttamaan keskeisesti hankkeiden ja toimenpiteiden priorisointiin pääkaupunkiseudulla. Samoin Helsingin seudun 14 kunnan yhteistyö puolestaan vaikuttaa laajemmin Uudenmaan alueella toteutettaviin hankkeisiin.

Elinkeinojen kehittämisen painopistealueella tulee klustereiden kehittämiseen liittyvät kohdat (toimintalinja 2) tarkentaa samansisältöisiksi Culminatum Ltd Oy:n osaamiskeskusohjelmaan 2007–2013 jättämän hakemuksen ja sen jatkovalmistelun mukaisesti. Toimintalinja 1:n kärkihankkeena mainittu pääkaupunkiseudun innovaatiostrategian toteutuksen jatkuminen on varmistettava. Kansainvälisen markkinoinnin
suhteen kaupunginhallitus toteaa, että Uudenmaan kansainvälisessä markkinoinnissa tulee pyrkiä perustetun elinkeinomarkkinointiyhtiön tulevien linjausten mukaisesti markkinoimaan aluetta yhteisesti Helsingin seutuna.

Asumisen kehittämisen toimenpidealueella tulee koko Uuttamaata koskevan maankäyttöä, asumista, liikennettä ja työpaikkojen sijoittumista koskevan suunnitelman laatiminen sovittaa kiinteästi yhteen pääkaupunkiseudun yhteistyösopimuksen mukaiseen maankäyttöohjelmaan ja asunto-ohjelmaan. Samoin tämä maakunnallinen suunnitelma tulee valmistella kiinteässä yhteistyössä Helsingin seudun 14 kunnan maankäytön, liikenteen ja asumisen suunnittelun kanssa.

Asuntoalueiden uudistamiseen ja alueelliseen kehittämiseen varattujen valtion määrärahojen nostaminen sekä perusparannuksen tukeminen ovat Helsingin asuinalueiden kehittämisen kannalta tärkeitä hankkeita. Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla tulee jatkuvasti lukuisia asuinalueita perusparannuksen piiriin. Valtiovarainministeriön esityksessä valtion vuoden 2007 tulo- ja menoarvioksi on ympäristöministeriön hallinnonalalle esitetty luotavaksi vuosia 2006–2010 koskeva asuntoaluekohtainen avustusjärjestelmä Helsingin seudun kunnille. Suurkaupunkiseudun asuinalueiden perusparannuksesta huolehtiminen ehkäisee kansainvälisten esimerkkien mukaan sosiaalisen eriarvoisuuden syvenemistä.

Koulutuksen kehittämisen painopistealueella ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkojen riittävyys on keskeinen toimenpide.

Hyvinvoinnin kehittämisen painoalueella maakuntaohjelman linjaukset ovat kaupungin strategioiden suuntaiset ja siten asianmukaiset. Näihin liittyvät toimenpiteet ovat kuitenkin pääsääntöisesti kuntien vastuulla. Maakuntaohjelmassa esitetyt kärkihankkeet ja hankekokonaisuudet ovatkin tämän painopisteen osalta yleispiirteisempiä. Kaupunginhallitus toteaa, että maakuntaohjelman viimeistelyssä tulee keskittyä alueiden kehittämislain mukaisesti alueiden kilpailukyvyn takaavan taloudellisen kasvun, elinkeinotoiminnan kehityksen ja työllisyyden parantamisen toimenpiteisiin.

Aluerakenteen ja liikenteen kehittämisen painopistealueella tulee maakuntaohjelman kärkihankkeiden priorisoinnin noudattaa pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman (PLJ) ratkaisuja.

Ympäristöselostus (vaikutusten arviointi ja osallisuus)

Maakuntaohjelman ympäristövaikutuksia kuvaavassa ympäristöselostuksessa on ohjelman yleispiirteisyydestä huolimatta pystytty hyvin kuvaamaan Uudenmaan ympäristön nykytilaa, ongelmia ja suojelutavoitteita. Ympäristöselostusta laadittaessa valittu linja tehdä vaikutusten arviointia ympäristövaikutusten arvioinnin sijaan on johdonmukainen ja kannatettava, sillä ekologiset, sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset vaikutukset usein liittyvät toisiinsa. Selostuksen selkeyttämiseksi tulisi ympäristön tilan kuvaus ja suojelutavoitteet keinovalikoimineen esittää omina kokonaisuuksinaan. Lopullisessa ympäristöselostuksessa olisi suositeltavaa kertoa, millaista osallistuminen on ollut ja miten se on vaikuttanut selostukseen.

Selostuksessa tuodaan esiin monet kansainväliset ja kansalliset ympäristön tilan parantamiseen tähtäävät sopimukset ja tavoitteet, jotka eri hallintotasojen toimenpitein tulisi saavuttaa. Suojelutavoitteet, joiden mukaan luonnon monimuotoisuutta on varjeltava, kasvihuonekaasujen syntyä rajoitettava, hiljaisia alueita säilytettävä, vesistöjen laadusta pidettävä huolta ja jätteiden syntyä ehkäistävä ja hyödyntämistä parannettava ovat yhteneviä myös Helsingin omissa suunnitelmissa ja ohjelmissa esitettyjen tavoitteiden kanssa.

Ohjelman mukaan Uusimaa profiloituu sekä kansallisesti että kansainvälisesti aktiivisen ympäristöpolitiikan maakuntana. Tämän tulisi näkyä ohjelmassa vahvemmin siten, että metropolipolitiikan painopisteisiin lisättäisiin korkeatasoinen ympäristönsuojelu. Myös ympäristöongelmissa ennaltaehkäisy on kustannustehokkainta. Vaikka Uudellamaalla ja erityisesti Helsingissä pilaantuneet maat ovat aiheuttaneet kalliita kunnostustoimia, on samalla kehitetty alan osaamista käytettäväksi myös muualla. Seudun suurimman rakennusprojektin Vuosaaren sataman esimerkillisen ympäristövastuullisen valmistelun yhteydessä on luotu ympäristöinnovaatioita, jotka ovat herättäneet laajaa kiinnostusta.

Sidosryhmäyhteistyössä määriteltyjen maakuntaohjelman toimintalinjojen ympäristövaikutukset ovat myönteisiä, mikäli tavoiteltu kehitys toteutuu. Mm. ympäristön tilaan ja kestävän kehityksen periaatteiden toteutumiseen merkittävästi vaikuttava tavoite yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä ja liikkumistarpeen minimoimisesta on hyvin monen muuttujan summa ja suuri haaste eri suunnittelutasoille.

Helsingin seudun asuin- ja työssäkäyntialueet ovat koko ajan laajenemassa. Yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän kehittymiseen vaikuttavien tekijöiden tutkiminen ja seuranta on siten erittäin tärkeää myös maakuntaohjelmatyössä.

Kärkihankkeissa mukana olevien maankäyttöä, asumista, liikennettä ja työpaikkojen sijoittumista koskevan suunnitelman laatiminen Uudellemaalle sekä metropolialueen kestävää aluerakennetta ja kasvusuuntia koskevien selvitysten laatiminen kuuluvat toteuttamisohjelman kiireellisimpien hankkeiden joukkoon. Kilpailukykyisen joukkoliikenteen kärkihankkeisiin tulisi ottaa mukaan metroradan laajentaminen ja siinä tärkeimpänä länsisuunnan yhteyden aikaansaaminen ohjelmakaudella. Kohdan Tehokas ja turvallinen liikenneverkko kärkihankkeissa tulee painottaa tieliikenteen meluntorjunnan rahoitustarvetta maakunnan liikennemäärien kasvaessa. Pääkaupunkiseudun pääväylien meluntorjuntaohjelma on päivitetty vuonna 2005

Kaikkien tavoiteltujen toimintalinjojen toteutumiseen liittyy huomattavasti riskejä ja epävarmuustekijöitä. Ohjelmassa todetaan myös, että seudun kehittämistyössä on varauduttava ennalta arvaamattomiin ja nopeisiinkin toimintaympäristön muutoksiin, mutta ei kerrota, onko varautumista suunniteltu.

Kehityspolut eivät ilman jatkuvaa seurantaa ja ohjausta johda toivottuun suuntaan. Ohjelmalla tulisi olla esitettyä aktiivisempi rooli myönteisten ympäristövaikutusten aikaansaamiseksi. Maakuntaohjelman toteutuksen ja sen vaikutusten seuranta tulee olemaan keskeinen ohjaustyökalu sekä maakuntaohjelmalle ja sen toteutumisen arvioinnille että vuosittain laadittavalle ja tarkistettavalle toteuttamissuunnitelmalle. Seuranta ja siinä käytettävät indikaattorit tuleekin valmistella ja valita huolella.

Pöytäkirjanote Uudenmaan liitolle.

Lisätiedot:
Lahtinen Olli, erityissuunnittelija, puhelin 169 2296

LIITTEET	Liite 1	Uudenmaan maakuntaohjelman 2007-2010 ja ympäristöselostuksen luonnos
	Liite 2	Tiivistelmä Uudenmaan maakuntaohjelman 2007-2010 luonnosaineistosta, 10.5.2006

26.6.2006 pöydälle pantu asia

ULKOMAINOSLAITTEIDEN NYKYTILAA JA TULEVAISUUDEN SUUNTAVIIVOJA KOSKEVA RAPORTTI

Khs 2002-692

Kaj toteaa, että kaupunginjohtaja päätti johtajistokäsittelyssä 5.6.2002 § 49 perustaa ulkomainoslaitteiden nykytilaa ja tulevaisuuden suuntaviivoja selvittävän työryhmän (Ulkomainosryhmä). Työtä käynnistettäessä ongelmaksi oli muodostunut mm. se, että ulkomainoslaitteiden sijoittamisesta kaupungissa ei ollut selvää toimintamallia, osa ulkomainoslaitteista oli kaupunkikuvaan sopimattomia ja malliltaan vanhentuneita, ulkomainoslaitehakemusten määrä oli jatkuvasti kasvanut ja, että ulkomainoslaitteiden lupa-asioita käsiteltiin päällekkäisesti eri hallintokunnissa.

Työryhmän tavoitteena oli menettelytapojen ja prosessien selkiyttäminen, ohjeiden laatiminen, luvattomien laitteiden poistaminen, sekavan ulkomainontatilanteen selkiyttäminen, kaupungin tulojen turvaaminen, ja valmistautuminen kilpailuun. Työryhmä luovutti 17.5.2005 Helsingin kaupunginjohtajalle 10.5.2005 päivätyn loppuraporttinsa.

Raportissa on käsitelty sellaisia ulkomainoslaitteita, jotka edellyttävät maankäyttö- ja rakennuslainsäädännön mukaisia lupia. Mainonnan sisältöön ei raportissa oteta kantaa. Tarkastelun ulkopuolelle on jätetty rakennusten julkisivuille, katoille tai sisätiloihin sijoitettava mainonta ja muiden kuin ulkomainosyrittäjien harjoittama mainonta. Liikennevälineisiin sijoitettua mainontaa ei käsitellä. Työryhmä on lisäksi rajannut siirrettävien mainostelineiden eli ns. A-standien käsittelyn toimeksiantonsa ulkopuolelle.

./. Ulkomainoslaitteiden nykytilaa ja tulevaisuuden suuntaviivoja koskeva loppuraportti on liitteenä 1.

Ulkomainosryhmä on esittänyt, että kaupunginhallitus kehottaisi ulkomainosryhmää ryhtymään ulkomainonnasta vuonna 2006 käytävän kilpailuttamisen edellyttämiin valmisteltaviin toimenpiteisiin ryhmän raportissa esittämien suuntaviivojen mukaisesti. Jatkotoimenpiteiksi työryhmä suosittaa, että Helsingin ulkomainontaa kehitetään mm. ulkomainoslaiteverkostoa modernisoimalla ja painottamalla laitteiden laadukkuutta ja ympäristöön sopivuutta. Laitteiden sijoituksessa tulisi huomioida kaupungin tiedotus- ym. tarpeet. Rakennusvalvontaviraston ulkomainoslaitteita koskevia ohjeita, kaupunkisuunnitteluviraston laatimaa vyöhykekarttaa sekä liikennesuunnitteluosaston laatimia liikenneturvallisuusohjeita tulisi noudattaa kilpailumenettelyssä. Yhteistyötä eri virastojen välillä tulisi parantaa prosesseja ja menettelytapoja yksinkertaistamalla ja kehittämällä.

Hallintokeskus (ent. kaupunginkanslia) pyysi raportista lausunnon oikeuspalvelut-osastolta, Kaupunginmuseon johtokunnalta, sosiaalilautakunnalta, pelastuslautakunnalta, yleisten töiden lautakunnalta, joukkoliikennelautakunnalta, rakennuslautakunnalta, kiinteistölautakunnalta, kaupunkisuunnittelulautakunnalta, Helsingin Energialta, Helsingin Satamalta, Ratahallintokeskukselta, Viacom Outdoor Oy:ltä, Outdoor Finland – Suomen Ulkomainosliitolta, JCDecauxilta, Clear Channel Suomi Oy:ltä sekä Infobase Towers Oy:ltä.

Oikeuspalvelut on (19.8.2005) lausunut mm. seuraavaa:

Oikeuspalvelut toteaa, että loppuraportin selvitys oikeusohjeista sekä nykytilanteesta ongelmineen ja taloudellisine vaikutuksineen on riittävässä määrin tuotu esiin uudistusten toteuttamiseksi. Kun vuokrasopimusten voimassaolo päättyy 31.7.2008, oikeuspalvelujen näkemyksen mukaan laitteiden kilpailuttaminen voidaan toteuttaa hyvissä ajoin. Kaikki suositukset jatkotoimenpiteistä ovat huomionarvoisia. Myös selvien ongelmien poistaminen jatkotoimenpiteinä tulisi ottaa huomioon. Lisäksi tulisi kehittää raportissa mainittua koko kaupunkia koskeva ATK-pohjainen ulkomainoslaitteiden paikkatietojärjestelmä, jota ylläpitää ja päivittää yksi viranomainen.

Edelleen oikeuspalvelut toteaa, että 1.8.2008 toteutettavassa prosessikaavio 4:ssä kaikille vuokrausta harjoittaville on samanlainen käsittely ja lausuntokierros ennen vuokrapäätöstä. Osapuolet olisivat yhdenvertaisessa asemassa ja eri tahojen vaatimukset tulisi yhdellä kertaa kartoitetuiksi kaupunkimiljöön, liikenteen vaatimusten ja kulttuurihistoriallisten tarpeiden näkökohdat huomioon ottaen. Lausuntokierros saattaisi yhtenäistää ulkomainoslaitteiden laatua, sijoitusta ja turvallisuutta olivatpa laitteet pysyviä tai tilapäisiä. On myös todennäköistä, että mallihyväksynnän ja laadun myötä vanhentuneet ja kaupunkikuvaa rumentavat ulkomainoslaitteet poistuvat ja kaupungin taloudellinen tilanne parantuisi. Rakennusvalvontaviraston lupapäätös voisi myös nopeutua.

Prosessikaavio 4:ään sisältyvä jatkolupamenettely mahdollisen luvan menetyksestä kaavoituksellisista syistä saattanee muodostua ongelmalliseksi niissä vuokrasopimustapauksissa, joissa lupapäätös laitteen sijoittamisessa on lyhyempi kuin itse vuokrasopimus. Tällaisen tilanteen estämiseksi tulisi hakijalle tiedottaa hyvissä ajoin ennen vuokrasopimuspäätöstä mahdolliset kaavoitukselliset toteutukset, jotta vältytään ristiriidoilta. Toinen keino on pyrkiä siihen, että vuokrasopimuksen ja lupapäätöksen kesto ovat yhtenevät. Kun kysymykseen tulee jatkolupa, tulisi myös vuokrasopimusaikaa tarkistaa. Kolmas vaihtoehto olisi ottaa vuokrasopimukseen vastaavaa ehto niissä tapauksissa, kun kaupunki on vuokranantajana. Tällaisissa tapauksissa irtisanomisajan tulisi olla riittävän pitkä. Vaihtoehto ei voine sopia tilanteisiin, kun valtio ja yksityinen omistavat maapohjan.

Voimassa olevista sopimuksista 1.8.2008 jälkeen oikeuspalveluilla ei ole muuta huomautettavaa kuin, että metroasemien mainoslaitteisiin voitaneen jatkotoimenpiteinä myös kiinnittää huomiota.

Helsingin kaupunginmuseon johtokunta on (23.8.2005) todennut, että kaupunginmuseo pitää ulkomainoslaitteiden nykytilaa ja tulevaisuuden suuntaviivoja koskevan työryhmän työtä arvokkaana ja tarpeellisena, jotta ulkomainonnan ohjeistusta ja eri viranomaisten käytännön työtä saataisiin selkeytettyä. Ulkomainontaan liittyvien rakenteiden ulkoasun ja sijoittamisperiaatteiden ohjeistaminen on kaupunkikuvan kannalta erittäin tärkeä asia. Muutoin nykyisessä kaupallisuuden leimaamassa tilanteessa aukiot ja katutilat sekä –näkymät muuttuisivat nopeasti levottomiksi markkinakentiksi.

Työn ulkopuolelle on rajattu siirrettävät mainostelineet eli ns. A-standit, joista kuitenkin on olemassa rakennuslautakunnan rakentamistapaohjeistus vuodelta 2001. Jatkossa katukuvan ja jalankulkualueiden ilmeeseen ja levottomuuteen vaikuttavien mainostelineiden sijoituskäytännöt ja mahdollisesti kokonaan rauhoitettavat alueet tulee selvittää.

Raportin ulkopuolelle on lisäksi rajattu rakennusten julkisivuille, katoille tai sisätiloihin sijoitettava mainonta. Rakennuksiin sijoitettavaa mainontaa säädellään rakennuslautakunnan v. 1997 hyväksymässä rakentamistapaohjeessa. Erityisen hyvänä kaupunginmuseon johtokunta pitää periaatetta, että ulkomainoslaitteita ei pääsääntöisesti sallita kiinnitettävän rakennusten seiniin. Samoin yleispiirteiset sijoitusvyöhykkeet ohjeistuksineen ovat välttämättömät. Tällä periaatteella turvataan kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti kaikkein arvokkaimpien ja herkimpien alueiden arvojen säilyminen. Työryhmä esittääkin vyöhykekartan kehittämistä yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston ja kaupunginmuseon kanssa edelleen niin, että eri vyöhykkeiden sisältä löydetään ne alueet, jotka jäävät kokonaan ulkomainonnan ulkopuolelle. Kaupunginmuseon johtokunta pitää ehdotusta kannatettavana.

Raportissa esiteltyjen, nykyisin käytössä olevien mainoslaitteiden muodostama tuoteperhe tuo kaupunkikuvaan tiettyä rauhallisuutta. Tällaista ulkomainoslaitteiden yhdenmukaisuutta voidaan pitää hyvänä lähtökohtana ja kannatettavana periaatteena jatkossakin. Mainostaulujen yhdistämisellä pysäkkikatoksiin saadaan vähennettyä erillisten mainostaulujen määrää ja tarvetta.

Kaupunginmuseon johtokunta pitää tärkeänä sitä, ettei mainoslaitteiden kokoa tulevaisuudessa kasvateta. Myös rakenteiden keveyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota, jottei mainoslaitteista kasva nykyisiä mainoslaitteita massiivisempia. Joissakin kulttuurihistoriallisesti merkittävissä paikoissa yksilöllisesti juuri siihen paikkaan suunniteltu, viereisten rakennusten arkkitehtuuriin ja muihin rakennelmiin sovitettu mainoslaite toisi epäilemättä paremman lopputuloksen. Tämä onkin periaatteessa mahdollista, mutta mallihyväksynnän vaatimus saattaa suosia valmiiksi mallihyväksyttyjä mainoslaitteita.

Lopuksi kaupunginmuseon johtokunta toteaa, että työryhmän raportin loppupäätelmänä esitetyt suositukset jatkotoimenpiteiksi ovat kaikki erittäin kannatettavia ja tarpeellisia ja pitää keskeisenä tavoitetta kehittää ulkomainontaa kaupungin arvon mukaiseksi, mikä edellyttää laitteiden laadun vaatimusta ja ympäristön ja kaupunkikuvan nykyistä parempaa huomioon ottamista. Ulkomainostilan suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös kaupungin ja kansalaisjärjestöjen ilmoittamisen ja tiedotuksen tarpeet sellaisissa paikoissa, joissa kansalaiset liikkuvat, kuten esimerkiksi ostoskeskuksissa.

Sosiaalilautakunta on (6.9.2005) pitänyt tärkeänä, että ulkomainoslaitteita sijoitettaessa huolehditaan ympäristön esteettömyydestä, kuten raportissa todetaankin. Sosiaalilautakunta katsoo, että myös ns. A‑standien sijoittelua tulee valvoa siten, etteivät ne muodosta kulkuesteitä jalankulku- tai kevyen liikenteen väylille, vaikka niitä ei olekaan varsinaisesti käsitelty tässä raportissa. Vaihtoehtona olisi tutkittava A‑standien kieltämistä erikseen määritellyillä alueilla. Asiaa on sivuttu raportissa ja Ulkomainos -työryhmän jäsen Tapio Sademies on jättänyt niistä eriävän mielipiteen, jonka mukaan nämä A-standit olisi pitänyt sisällyttää tähän raporttiin. Huolimattomasti sijoiteltuna A-standit aiheuttavat sekavuutta kaupunkiympäristöön ja haittaavat esteetöntä liikkumista. A-standeja koskee erillinen Siirrettävät mainostelineet eli standit – sijoittamisperiaatteet -raportti, joka on hyväksytty rakennuslautakunnassa 24.4.2001.

Päiväkotien ja leikkipuistojen läheisyyteen mainostauluja sijoitettaessa tulee noudattaa erityistä harkintaa. Mainostajilta tulee vaatia kuluttaja-asiamiehen ohjeiden noudattamista. Kuluttaja-asiamiehen Alaikäiset, markkinointi ja ostokset –ohjeessa katsotaan, että koska ulkomainonnassa käytetään julkista tilaa eikä mainosta voi välttyä kohtaamasta, ulkomainonta kohtaa myös lapset ja nuoret. Näin ollen tätä markkinointia voidaan arvioida kuten lapsille suunnattua markkinointia. Häiritsevä mainonta loukkaa kuluttajan oikeutta rauhalliseen asuinympäristöön ja vahvistaa usein vallitsevia sukupuolistereotypioita.

Erityisesti lasten ja nuorten ympäristö tulisi rauhoittaa liialliselta markkinoinnilta. Vaikka vastuun mainonnan sisällöstä kantavat mainostajat, on kaupungilla ulkomainonnasta hyötyvänä osapuolena myös vastuu huolehtia siitä, että mainonnan sisältö on asiallista ja ohjeisiin perustuvaa.

Ulkomainoslaitteita sijoitettaessa on kiinnitettävä huomio myös erityisryhmien tarpeisiin. Sijoittelulla ei saa vaikeuttaa liikkumista esim. pyörätuolilla tai lastenvaunujen kanssa. Sijoittelu ei saa haitata kaupunkiympäristön hahmottamista. Näkövammaisten osalta on otettava huomioon, että mainoslaitteiden tulee olla hahmotettavissa kepin kanssa alhaalta asti. Sivulle ylhäältä levenevät laitteet voivat aiheuttaa ongelmia. Pysäkkikatoksissa on huolehdittava, että tilaa jää pyörätuolilla kääntymiseen. Tämä helpottaa myös lastenvaunujen kanssa liikkuvia.

Tulevaisuudessa ulkomainoksiin liitetään myös ääniä. Joissakin paikoissa näitä äänimainostauluja on jo käytössä. Tästä ei ollut mainintaa loppuraportissa, mutta asia on tarpeen ottaa huomioon. Äänien osalta tulee kiinnittää huomiota siihen, etteivät ne häiritse esimerkiksi liikennevalojen ääniopastuksen havainnointia eivätkä aiheuta lisähälyä jo ennestään meluisaan kaupunkiympäristöön.

Sosiaalilautakunta pitää työryhmän esittämiä suosituksia jatkotoimenpiteiksi hyvinä ja tärkeinä ottaen kuitenkin huomioon esteettömyysasiat sekä markkinoinnin yleiset eettiset periaatteet.

Pelastuslautakunta on (13.9.2005) todennut mm., että kiinteiden mainoslaitteiden sijoituksessa on otettava huomioon visuaalisten ja liikenneturvallisuusnäkökohtien lisäksi pelastusturvallisuuteen kuuluvat asiat. Raportissa on kiinteiden mainoslaitteiden sijoittelussa jätetty tyystin huomioimatta pelastustiet. Reitti nostolavayksikölle sijaitsee paikoin kevyenliikenteen väylällä, viheralueella, julkisella torialueella jne. eli reiteillä, jotka eivät ole perinteisiä tontille ajoreittejä. Varsinkin nostolavalle varatun reitin geometria on tilaa vievä, kääntösäteen ollessa 12 m, tulee normaali tiestönkin reittitarkastelut tehdä huolella.

Pelastusviranomainen olisi toivonut selkeitä pelisääntöjä A-standien käytölle, semminkin kun pelastuslain mukaan muidenkin onnettomuuksien kuin tulipalojen ennaltaehkäisyyn tulee laitoksen kiinnittää huomiota.

Raporttiin on lisättävä pelastustoimen osio, missä viitataan pelastuslakiin, pykäliin 21 ja 33. Suunnittelun yhteydessä on aina selvitettävä olemassa olevat pelastustiet. Niille ei saa sijoittaa kiinteitä mainoslaitteita.

Määritettäessä jatkosuunnittelussa sijoitusohjeet kiinteille mainoslaitteille on myös määriteltävä käyttöohjeet nk. A-standeille.

Esteettömyystarkastelujen tulisi olla mukana kaikessa Helsingin kaupungin suunnittelussa (vrt. Esteetön Helsinki-projekti). Nyt on rajattu raportin ulkopuolelle nk. A-standit, joilla on suuri merkitys kaupunkitilan toimivuuteen. Vanhusten, näkö- ja liikuntavammaisten liikkumisen sujuvuus heikentyy samoin lastenrattaiden kera kulkevien. A-standit jopa aiheuttavat vaaratilanteita: kohtaamisonnettomuuksia, kompurointeja jne.

Yleisten töiden lautakunta on (15.9.2005) esittänyt seuraavaa:

Lupaprosessi Rakennusviraston rooli ulkomainoslaitteiden sijoittamisessa rajoittuu nykyisin lähinnä ulkomainosyrittäjälle annettavan kaivuluvan myöntämiseen ja valvontaan sen jälkeen, kun kiinteistövirasto on tehnyt ulkomainospaikasta vuokrasopimuksen kaupunkisuunnitteluvirastoa kuultuaan ja rakennusvalvontavirasto puolestaan antanut toimenpideluvan mainoslaitteen sijoittamiseen.

Kaivulupa myönnetään prosessin loppuvaiheessa juuri ennen mainoslaitteen asentamista. Jos tässä yhteydessä paljastuu esim. maanalaisista johdoista johtuvia esteitä mainoslaitteen sijoittamiselle suunniteltuun paikkaan, on sille etsittävä uusi paikka ja pahimmassa tapauksessa koko prosessi voidaan joutua käymään läpi uudestaan.

Raportissa prosessia ehdotetaan muutettavaksi 1.8.2008 lähtien siten, että jo ennen mainospaikkaa koskevan vuokrasopimuksen tekemistä rakennusvirasto antaisi lausunnon mainospaikan soveltuvuudesta mm. johtojen ja katuympäristön kannalta. Tällä muutoksella voidaan varmistaa, että lupaprosessia ei jatketa turhaan paikoissa, joissa mainoslaitteen sijoittamiselle ei ole teknisiä edellytyksiä. Katu- ja puisto-osasto pitää tätä muutosta perusteltuna.

Ulkomainoslaitteisiin liittyvä lupaprosessi on hakijan ja kaupungin hallinnonkin kannalta moniportainen, joten raportissa esitetään sen yksinkertaistamista siten, että jo mainospaikan vuokrauspäätös sisältäisi kaikki tarvittavat luvat, mm. kaivuluvan. Yleisten alueiden vuokrauksia tekevät nykyisin sekä kiinteistöviraston tilakeskus, joka vastaa vuokrauksista kaupallisiin tarkoituksiin, sekä rakennusviraston katu- ja puisto-osasto, jolle kuuluvat muut luvat. Vaikka nykyinen järjestelmä toimii kohtalaisen hyvin, olisi pidemmällä aikavälillä rationaalisempaa keskittää kaikki yleisten alueiden vuokrausasiat yhteen yksikköön. Yleisten alueiden käytön vastuullisena tahona luontevin sijoituspaikka tälle yksikölle olisi katu- ja puisto-osasto.

Esteettömyys Mainoslaitteiden sijoittamisessa on otettava huomioon esteettömyysnäkökulma, eli laitteita ei esimerkiksi tulisi sijoittaa paikkoihin, joita näkövammaiset eivät voi havaita valkoisen kepin avulla kaduilla liikkuessaan. Mainoslaitteilla ei tule myöskään rajoittaa kohtuuttomasti kulkuväylien leveyttä, jotta niillä voidaan liikkua esteettömästi esim. pyörätuolilla. Mahdollisuuksien mukaan mainoslaitteet on sijoitettava kaduilla kohtiin, joissa ei ole jalankulkua, esim. välikaistoille ym.

Esteettömyysnäkökohtien arvioimisessa on syytä käyttää valtakunnallisessa esteettömyysprojektissa kehitettyjä mitoitusohjeita.

Mainoslaitteiden sijoittamisessa tulee ottaa huomioon työturvallisuusnäkökohdat laitteita huollettaessa ja mainoksia vaihdettaessa sekä laitteita ympäröivien alueiden ylläpidettävyys, mm. aurausmahdollisuus.

Yhteiskunnallinen tiedottaminen mainoslaitteissa

Kaupungilla on nykyisin kiinteistöviraston hallinnoimina käytössään 159 kaupungin omaan tiedottamiseen liittyviä mainostiloja, ns. Abribus-valomainostauluja, joita on toistaiseksi käytetty lähinnä kulttuuripalvelujen mainostamiseen. Kahden viikon kampanjan mainostilavuokra on kaupungin eri hallintokunnille 1 590 euroa.

Rakennusvirastolla on jatkuvaa tarvetta erilaisiin asenne- ym. kampanjointiin (mm. Helli Helsinkiä, roskaamiskampanjat). Jos ulkomainoslaitteiden kilpailuttamisessa varattaisiin tietty määrä tällaista "ilmaista" mainostilaa, voitaisiin kaupungin kannalta tärkeitä siisteys- ym. teemoja edistää vähäisin kustannuksin, mutta laajalla näkyvyydellä. Ulkomainoslaitteita kilpailutettaessa tulisi ottaa tämä näkökulma huomioon.

Myös asukasjärjestöjen ja kaupungin omaa tiedottamistarvetta palvelevien ilmoitustaulujen mahdollisuutta tulisi selvittää. Näiden ylläpito voitaisiin tehdä esimerkiksi yhteistyössä asukasjärjestöjen kanssa.

Jatkotoimenpiteet Raportissa ehdotetaan useita jatkotoimenpiteitä, joista seuraavat koskevat rakennusvirastoa:

Yhteistyötä eri virastojen välillä tulee parantaa prosesseja ja menettelytapoja yksinkertaistamalla ja kehittämällä. Tämä tarkoittaa

- eri virastojen roolien selkiyttämistä ja rajapinnoista sopimista ja jatkossa ulkomainonnan parissa olevien toimijoiden vähentämistä kaupungin kentässä

- paikkatietojärjestelmän pikaista kehittämistä ja käyttöönottoa. Järjestelmän tulee palvella kaikkia kaupungin toimijoita (vastuullisena kiinteistövirasto)

- ulkomainoslaitteiden paikkojen huomioimista laadittavissa suunnitelmissa, mm. katu- ja ympäristösuunnitelmissa sekä katutilaa koskevien suunnitteluohjeiden laatimista, joissa huomioidaan myös ulkomainoslaitteiden mitoitus ja sijoittamisedellytykset (kaupunkisuunnitteluvirasto, rakennusvirasto).

Ulkomainoslaitteiden paikat kilpailua varten teetetään konsulttityönä (kaupunkisuunnitteluvirasto yhteistyössä muiden virastojen kanssa) ja soveltuvin osin virastojen omana työnä.

Kaupungin tulee katutilan omistajana ja haltijana ottaa kantaa siirrettäviin mainostelineisiin eli standeihin, joista yleisimpiä ovat ns. A-standit.

Katu- ja puisto-osaston mielestä tavoite vähentää ulkomainoslaitteiden kanssa toimivia hallintokuntia nykyisestä neljästä on perusteltu ja se ehdottaakin tutkittavaksi, voitaisiinko yleisille alueilla sijoitettavien ulkomainoslaitteiden vuokraustoiminta siirtää kiinteistövirastosta rakennusviraston katu- ja puisto-osastolle, joka vastaa katujen kunnossa- ja puhtaanapidosta sekä muutoinkin toimii katu- ja puistoalueiden isäntänä. Katu- ja puisto-osastolla ollaan yhdistämässä katu- ja puistoalueiden paikkatietorekisterit yhdeksi yleisten alueiden rekisteriksi, johon voitaisiin luontevasti liittää myös ulkomainoslaitteita koskevat tiedot.

Katusuunnittelun yhteydessä on toistaiseksi otettu kantaa ulkomainoslaitteiden sijoittamiseen vain satunnaisesti. Katu- ja puisto-osasto pitää työryhmän ehdotusta ulkomainoslaitteiden huomioimiseksi katusuunnitteluvaiheessa perusteltuna eikä näe esteitä sille, että jatkossa katusuunnitelmissa ja niihin liittyvissä suunnitelmaselostuksissa tarkistetaan ulkomainoslaitteiden sijoittamismahdollisuudet sekä tehdään niihin tarvittavat tilavaraukset.

Siirrettävien mainoslaitteiden osalta katu- ja puisto-osasto toteaa, että etenkin eräillä keskustan alueilla ns. A-standeista on haittaa kadun käyttäjille ja kunnossapidolle. Näiden laitteiden käytöstä tehdyt ohjeet on hyväksytty rakennuslautakunnassa 24.4.2001. Järjestyslain voimaan tulon johdosta kaupungin järjestyssääntö, jonka perusteella näitä mainoksia olisi pystytty tehokkaasti valvomaan, on kumottu. Laitteiden valvontavastuu on nykyisin rakennusvalvontavirastolla ja poliisilla, mutta resurssit tähän ovat riittämättömät. Esteettömyyden lisäämiseksi niiden käyttöä tulisikin pystyä rajoittamaan ja valvomaan nykyistä paremmin.

Joukkoliikennelautakunta on (22.9.2005) esittänyt mm. seuraavaa:

Ulkomainoslaitteista liikennelaitoksen vastuulle kuuluvat raitiovaunu- ja bussipysäkkien sadekatokset. Niiden pystytyksestä ja kunnossapidosta liikennelaitoksella on vuoden 2015 loppuun kestävä sopimus, joka jatkuu viisi vuotta kerrallaan irtisanomisajan ollessa 24 kuukautta. Sopimukseen kuuluu tällä hetkellä 1210 katosta (vuoden 2005 lopussa 1255 modulia) ja niitä rakennetaan vielä 140 lisää vuoden 2009 loppuun mennessä.

Pysäkkikatoksia on kahta tyyppiä, leveä- ja kapeapäätyisiä, leveäpäätyinen suojaa paremmin sateelta ja tuulelta, joten se on matkustajapalvelun kannalta huomattavasti parempi. Pysäkkikatoslupia käsiteltäessä ei matkustajapalvelua kuitenkaan aina riittävästi huomioida vaan kapeapäätyisiä katoksia joudutaan asentamaan kohteisiin, joissa pysäkkitila riittäisi leveämmällekin mallille.

Joukkoliikenteen osalta kaupungin tarpeet karttainformaatiolle ja tiedottamiselle on jo nyt huomioitu, mutta kaupungin kulttuurin ja muun tiedottamisen tarpeeseen ei ole varauduttu.

Näköpiirissä ei ole pysäkkikatoksiin liittyviä muutostarpeita, mutta viimeistään vuonna 2013, ennen nykyisen sopimuskauden irtisanomisajan umpeutumista ne luonnollisesti tarkistetaan.

Rakennuslautakunta on (27.9.2005) todennut mm. seuraavaa.

Rakennusvalvontaviraston rooli on toimia lupaviranomaisena, joka myöntää ulkomainoslaitteille luvat maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Yleensä ulkomainoslaitteet edellyttävät toimenpidelupaa maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 §:n mukaisesti. Asetuksen toimenpidelupaa ei kuitenkaan tarvita, jos toimenpide perustuu oikeusvaikutteiseen kaavaan tai katusuunnitelmaan taikka yleisistä teistä annetun lain mukaiseen hyväksyttyyn tiesuunnitelmaan.

Helsingissä on lisäksi omaksuttu ns. mallihyväksyntämenettely. Aluksi itse laitteelle haetaan mallihyväksyntä, jonka jälkeen yksittäisten laitteiden luvat haetaan pelkästään esittämällä laitteen asemapiirros ja ympäristösuunnitelma.

Vanhojen ennen vuotta 1990 käyttöön otettujen laitteiden luvat oli myönnetty yleensä määräaikaisina (esim. pylvästauluille ja suurtauluille normaalisti viideksi vuodeksi).

Myös laitteiden lupien valvonta kuuluu rakennusvalvontavirastolle. Lisäksi Helsingin kaupunginvaltuusto on määrännyt rakennuslautakunnan toimimaan viranomaisena, joka valvoo, että liikenneväylät, torit ja katuaukiot sekä puistot ja oleskeluun tarkoitetut ulkotilat täyttävät hyvän kaupunkikuvan ja viihtyisyyden vaatimukset.

Rakentamisen ohjaamiseksi rakennuslautakunta voi antaa alueellisia tai koko kaupunkia koskevia rakentamistapaohjeita. Ohjeiden on edistettävä alueen ominaispiirteisiin ja paikallisiin erityisolosuhteisiin sopivaa ja kestävää rakentamista (Helsingin kaupungin rakennusjärjestys 2 §). Kun toimenpide toteutetaan rakentamistapaohjeen mukaisesti, lupaa toimenpiteeseen ei tarvitse hakea. Rakennusvalvontaviranomainen voi kuitenkin edellyttää luvan hakemista erityisestä syystä.

Työryhmän suosituksista

Työryhmä suosittaa, että kantakaupungin keskeisissä osissa, raportin liitekartan vyöhykkeellä I, luovutaan vanhoista ennen vuotta 1990 käytössä olleista laitteista vuoden 2008 jälkeen. Käytetty karttaliite on otettu ilmeisesti sellaisenaan kaupunkisuunnitteluviraston jo aikaisemmin laatimasta kartasta, jota on käytetty annettaessa lausuntoja mainostauluhankkeista.

Esitetyllä vyöhykeajattelulla tavoitellaan menettelyjen yksinkertaistamista. Sen avulla on mahdollista selkiyttää ulkomainoslaitteiden sijoittamiskäytäntöjä ja esim. kehittää kullekin alueelle sen tarpeisiin sopivat luvanvaraisuussäännöt.

Kartan mukainen vyöhyke I on kuitenkin kovin laaja ja sisältää eri lailla arvotettavia alueita. Asiaa voitaisiin tarkastella eritellymmin niin, että ulkomainoslaitteet empirekeskustassa ja muutamalla muulla ydinkeskustan kaikkein arvokkaimmalla alueella kiellettäisiin kokonaan ja linja olisi vapaampi näiden alueiden ulkopuolella.

Myös esitys siltä osin, millainen laitekanta eri vyöhykkeillä ylipäätänsä olisi mahdollista, on tiukahko. Sähköisiä mainos- ja informaatiotauluja sallittaisiin vyöhykkeellä I vain korttelien sisäpihojen kaltaisissa paikoissa. Pylvästaulut olisi kielletty kokonaan. Vyöhyke I kattaa koko niemen.

Rakennuslautakunnan mielestä vyöhykeajattelu on liian summittainen keino ratkaista kysymys arvokkaiden alueiden rauhoittamiseksi häiritsevältä ulkomainonnalta ja ulkomainoslaitteilta. Juuri niemen alueella liikkuu eniten kaupunkilaisia ja matkailijoita. Esimerkiksi matkailijat tarvitsevat informaatiota, jota kaksipuolisilla sähköisillä laitteilla on voitu välittää.

Rakennuslautakunta esittää, että vyöhykeajattelu korvataan yksityiskohtaisemmalla tarkastelulla, jossa erityisen arvokkaat ympäristöt nostetaan esiin ja arvotetaan ulkomainonnan kannalta. Erään lähtökohdan tähän tarjoaa valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä koskeva Museoviraston uusi tarkistettu luettelo. Olemassa oleva valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriperintökohteita koskeva inventointi ja julkaisu on vuodelta 1993.

Työryhmän kanta, että mainoslaitteiden laadukkuutta tulee kilpailutettaessa painottaa, on oikea. Mainoslaitteiden nykyinen kaupunkikuvallinen ilme on vain keskinkertainen. Juuri kilpailuttaminen on se vaihe, jossa kaupungilla on mahdollisuus vaikuttaa käytettyjen laitetyyppien valintaan ja siihen, että laitteita jatkuvasti kehitetään. Ulkomainoslaitteita koskevat sopimukset päättyvät pääosin kesällä 2008 ja laitteistot ja laitepaikat on tarkoitus kilpailuttaa sitä ennen. Työryhmän esitykset tähtäävätkin kilpailun valmisteluun ja kilpailun jälkeiseen tilanteeseen.

Suositusten mukaan yhteistyön parantaminen virastojen välillä tarkoittaa mm. selkeiden periaatteiden laatimista ulkomainonnalle rakentamistapaohjeiden muodossa. Tällainen jo olemassa oleva rakentamistapaohje on Mainosroskakorit, sijoittamisperiaatteet, vuodelta 2004. Aiheeseen liittyy myös rakentamistapaohje Mainoslaitteet rakennuksissa, jonka aihepiirin työryhmä on rajannut raporttinsa ulkopuolelle.

Lisäksi rakennusvalvonnassa on tehty työtä ulkomainoslaitteita, ulkomainonnan suurtauluja sekä pylvästauluja koskevien ohjeiden laatimiseksi.

Toinen vastaava kehityskohde raportissa on valvonnan tehostaminen. Rakennusvalvontavirastossa on kaksi katujen valvontaan erityisesti tarkoitettua rakennusmestarin virkaa. Katuvalvonnan painopiste on talviaikaisessa liukkaudentorjunnassa, mutta virasto on myös pannut toimeen esimerkiksi ns. A-standeihin keskittyviä valvontaiskuja yhteistyössä poliisin kanssa.

Työryhmän raporttiin liittyy jäsen Sademiehen eriävä mielipide, joka koskee etupäässä juuri A-standejä. Mielipiteen mukaan standit tulisi kieltää työryhmän esittämän I vyöhykkeen alueelta. Työryhmä tyytyy katsomaan, että kaupungin tulee katutilan omistajana ja haltijana ottaa tämäntapaisiin telineisiin kantaa. Rakennuslautakunta on omalta osaltaan vuonna 2001 hyväksynyt rakentamistapaohjeen Siirrettävät mainostelineet eli standit, sijoittamisperiaatteet ja lähettänyt sen kaupunginhallitukselle tiedoksi ja kiinteistölautakunnalle toimenpiteitä varten.

Paikkatietojärjestelmä Lupaviranomaisen kannalta tarkasteltuna kehitys 1980-luvulta on mainoslaitteiden osalta ollut ongelmallinen. Vanhojen ennen vuotta 1990 käyttöön otettujen laitteiden luvat oli myönnetty yleensä määräaikaisina (esim. pylvästauluille ja suurtauluille 5 vuodeksi). Tämä on osittain johtanut siihen, että määräaikojen jatkoille ei ole lupia haettu, tai näitä jatkolupia ei ole kyetty voimavarojen niukkuudesta johtuen asianmukaisesti käsittelemään. Kun ulkomainoslaitteiden määrä on suuri, on tuhansien laitteiden seuranta osoittautunut vaikeaksi. Työryhmä esittääkin kehitettäväksi ja käyttöön otettavaksi ulkomainoslaitteita koskevan paikkatietojärjestelmän. Järjestelmän avulla laitteiden paikkojen vuokraus, lupakäsittely, valvonta ja seuranta helpottuisivat. Vastuuvirastona on kiinteistövirasto.

Rakennuslautakunta kannattaa paikkatietojärjestelmän pikaista käyttöön saamista.

Rakennusvirasto katuhallintokuntana

Eri virastojen työnjaon mukaisesti olisi tarkoituksenmukaista, että rakennusvirasto katuhallintokuntana suunnittelisi katutilan käyttöä raportissa esitetyllä tavalla. Virasto suunnittelee tai suunnitteluttaa kadunkalusteiden paikat ja myöntää luvat teknisille laitteille. Olisi järkevää, että rakennusvirasto myös määrittelisi normaalien katuympäristöön sijoitettavien ulkomainoslaitteiden paikat katusuunnitelmissa ja katusuunnitelmaa täydentävissä ympäristösuunnitelmissa. Tällöin erillistä rakennusvalvonnan lupakäsittelyä ei enää lainkaan tarvittaisi.

Vyöhykekartta, liikenneturvallisuusohjeet ja rakennusvalvontaviraston ohjeet loisivat puitteet laitteiden sijoittamiselle virastojen sopiman työnjaon mukaisesti.

Kaupunkikuvaneuvottelukunnan lausunto

Kaupunkikuvaneuvottelukunta on antanut Ulkomainostyöryhmän loppuraportista oman lausuntonsa 17.8.2005.

Neuvottelukunta suosittelee pylväsmainonnan kehittämistä kohti kulttuurimainontaa. Banderollimainontaa pitäisi kehittää innovatiiviseksi kertomaan kaupungin eri aktiviteeteista. Tällaisesta on löydettävissä hyviä esimerkkejä eri puolilta Eurooppaa.

Kun ulkomainonta kaupungin toimesta kilpailutetaan, tulee ulkomainostyöryhmän jäseniä olla edustettuna laadittaessa kilpailutuksen kehykset.

Lopuksi Rakennuslautakunta pitää ulkomainoslaitteiden nykytilaa ja tulevaisuuden suuntaviivoja koskevaa loppuraporttia hyvänä lähtökohtana valmisteltaessa ulkomainoslaitteista käytävää kilpailua. Raportissa esitetyt jatkotoimenpidesuositukset ovat rakennusvalvonnan näkökulmasta pääosin tarkoituksenmukaisia ja ovat omiaan selkiyttämään ja yksinkertaistamaan nykyisiä käytäntöjä.

Esitetystä vyöhykeajattelusta tulee kuitenkin luopua. Kolmiportainen aluejako voidaan korvata eri tilanteet paremmin huomioon ottavalla yksityiskohtaisemmalla tarkastelulla, jossa alueiden sopivuus tai sopimattomuus erityyppiseen ulkomainontaan harkitaan.

Samalla kun kaupalliseen tarkoitukseen tulevaa laitekantaa kehitetään, tulisi kaupungin entisestään voimistaa keinoja osoittaa vapaaehtoisen kansalaistoiminnan, kuten kaupunginosayhdistysten käyttöön soveltuvia ilmoitustauluja. Tällaisesta käytännöstä on jo muutamia hyviä esimerkkejä eri puolilla kaupunkia. Tarvetta kansalaistiedottamiseen on enenevässä määrin.

Helsingin Satama on (28.9.2005) pitänyt hyvänä raportissa esitettyjä pääperiaatteita koko kaupungin ulkomainonnan keskitetystä koordinoinnista. Helsingin Satama pitää hyvänä myös sitä, että käytettävät laitteet tyyppihyväksyttäisiin.

Helsingin Sataman mielestä mainoslaitteita sijoitettaessa Sataman hallinnoimilla alueilla on otettava huomioon alueen liikenteelliset ja paikalliset olosuhteet, joten mainoslaitteiden sijoittelusta Sataman pitää saada päättää itse.

Lisäksi Helsingin Satama korostaa sitä, että sen lisäksi mitä vaatimuksia mainoksille muutoin asetetaan, ne eivät saa olla Sataman liiketoiminnan vastaisia.

Helsingin Satama haluaakin olla sen alueille sijoitettavien mainoslaitteiden lupahakemusten valmistelussa mukana ja vaikuttaa niitä koskevien sopimusten sisältöön. Parhaiten tämä toteutuu oman sopimuksen kautta ja mieluiten niin, että sama sopimus kattaa sekä ulkoalueiden mainokset että terminaalien sisällä olevat mainokset.

Helsingin Energia on (26.10.2005) todennut mm., että mainoslaitteet liittyvät Helsingin Energian liiketoimintaan mm. seuraavissa yhteyksissä: pylvästaulut (n. 2 000 kpl) on sijoitettu pääsääntöisesti ulkovalaistuksen pylväisiin ja mainosroskakoreista (n. 1 000 kpl) huomattava osa on kiinnitetty myös valaisinpylväisiin. Valaistujen ulkomainosten liittymisjohdoista lähes kaikki on liitetty ulkovalaistusverkkoon. Pienehkö osa mainoslaitteista tarvitsee jatkuvaa sähköä, jolloin niillä on liittymisjohto jakeluverkkoon.

Helsingin Energia toteaa, että pylvästaulujen sijoituksessa ja kiinnityksessä tulisi ottaa myös pylvään omistajan näkökanta entistä paremmin huomioon. Esim. tuulisille paikoille ei tulisi lainkaan asentaa pylvästauluja, koska pylväitä ei ole mitoitettu taulujen aiheuttamalle tuulikuormalle. Samasta syystä esim. banderollien kiinnittäminen pylväisiin on kaikkialla kiellettyä.

Pylvästaulujen ja mainosroskakorien kiinnityslaitteet ja –tavat tulisi toteuttaa pylvään pintakäsittelyä suojaavalla tavalla ja kiinnitys ei saa estää pylvään sähkölaitteiden kytkentätilan avaamista. Liittymisjohtojen tilaukset suositellaan tehtäviksi hyvissä ajoin etukäteen, jolloin tarvittaessa ehditään tutkimaan edullisempaa vaihtoehtoista paikkaa ja liittymisjohtoreittiä. Valaistujen mainostaulujen luminanssin (pintakirkkauden) tulee olla oikeassa suhteessa ympäröivään julkisen ulkotilan valaistukseen.

Kiinteistölautakunta on (1.11.2005) todennut mm. seuraavaa.

Kiinteistöhallinnon rooli Paikkojen vuokraaminen ulkomainoslaitteita varten, pysäkkikatoksia lukuun ottamatta, on ollut kiinteistöhallinnon tehtävä noin 60 vuoden ajan eli siitä alkaen, kun järjestettyä sekä säädeltyä ulkomainontaa on kaupungissamme ollut. Kiinteistöhallinnolla on edelleen parhaat edellytykset kaupungille menestyksellisen ulkomainosvuokrauksen hoitamiseen.

Toisaalta saattaa olla jatkossa paikallaan miettiä pysäkkikatoksien hallinnointia. Pysäkkikatosten lupamenettely poikkeaa suuresti mainoslaitepaikkojen menettelystä. Pysäkkikatoksia käytetään ulkomainonnan lisäksi tuotekohtaiseen mainontaan. Pysäkkikatoksien maapohjalle ei ole määritelty vuokraa. Jatkossa saattaisi tulla ongelmia kilpailuttamisen myötä siitä, että pysäkkikatosten ylläpito kuuluu liikennelaitokselle, jolla ei ole katoksille omaa käyttöä, kun liikennöinnin on voittanut jokin muu yhtiö. Tällöin pahimmillaan saattaisi olla seurauksena, että jonkin linjan voittaneella yhtiöllä on erillissopimus pysäkkikatosmainonnasta jonkin toisen ulkomainosyhtiön kanssa ja alueelle tulee toiset pysäkit ja toiset jäävät paikalleen vain mainospaikoiksi. Näin on tapahtunut ainakin Ruotsissa.

Merkittävä osa ulkomainonnasta raportin ulkopuolella

Työryhmä ei käsitellyt esimerkiksi pysäkkikatoksia, valomainontaa, rakennusten seiniin kiinnitettyjä mainoslakanoita, mainosliputusta eikä nk. a-standimainontaa, vaikka nämä muodostavat erittäin merkittävän ja yhä kasvavan mainosvolyymin Helsingissä. Myöskään ulkomailla olevia uusia mainoslaiteratkaisuja ei ole käytännössä lainkaan tarkasteltu, vaikka muun muassa Pariisista löytyy useita tyylikkäitä, myös Helsinkiin sopivia laitteita. Työryhmä keskittyi lähes yksinomaan kiinteistöviraston tilakeskuksen vuokraamiin mainoslaitteisiin.

Yrittäjien asema Työryhmä on kuullut yrittäjiä. Yrittäjien kannanotoilla ei ole juuri ollut merkitystä raportin sisältöön. Ulkomainosyrittäjien mielipiteiden tulisi selkeämmin näkyä loppupäätelmissä. Asialla on myös valtakunnallista merkitystä, koska jonkin laitteen osittainen tai totaalinen kieltäminen Helsingissä vaikuttaa koko maan kehitykseen.

Työryhmän suosituksista

Työryhmä suosittaa, että kaupunki jaetaan kolmeen eri vyöhykkeeseen. Lautakunnan mielestä vyöhykeajattelusta tulisi luopua. Kunkin mainospaikan ja ‑laitteen soveltuvuus tulee ratkaista paikkakohtaisesti, kuten on tehty tähänkin saakka.

Virastojen työnjako Raportti keskittyy suurelta osin virastojen väliseen työnjakoon, jota on pyritty selkeyttämään. Tilakeskuksen kannalta ei ole suurta merkitystä sillä, missä vaiheessa se pyytää yrittäjien hakemuksesta kultakin virastolta lausunnon. Tavallisesti hakemuksista pyydetään lausunto ennen vuokrauspäätöksen tekemistä kaupunkisuunnitteluvirastolta, minkä jälkeen on tehty päätös. Tämän jälkeen yrittäjä toimittaa hakemuksensa ja vuokrauspäätöksensä rakennusvalvontavirastolle. Se, että rakennusvirasto haluaa, että ns. kaivulupaa varten pyydetään ensiksi lausunto siltä, on toki mahdollista, mutta asian kokonaisprosessissa kaivuluvalla ei ole suurtakaan merkitystä. Ulkomainosyrittäjät selvittävät etukäteen mainospaikan pystyttämisen mahdolliset viemäri-, johto- yms. esteet, koska he ovat hankkineet tarvittavat tiedot ennen lupahakemuksien jättämistä.

Liikenneturvallisuusnäkökohdat laitteita sijoitettaessa

Raporttiin on liitetty ohje mainoslaitteiden sijoittelusta liikenneturvallisuuden kannalta. Tämä ohje perustuu yksinomaan kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluviranomaisen näkökantoihin ja tulkintoihin. Tutkimuksia mainoslaitteiden vaikutuksista liikenneturvallisuuteen ei ole tehty, vaikka saadun tiedon mukaan mm. JCDecaux Oy Finland on esittänyt tällaisen tutkimuksen tekemistä yhteistyössä siten, että yhtiö osallistuisi tutkimuksen rahoitukseen.

Kullakin mainoslaitteella on lupa nykyiseen sijoituspaikkaansa. Paikkahakemuksen yhteydessä kiinnitetään luonnollisesti huomiota myös liikenneturvallisuuteen. Tiedossa ei ole yhtään tapausta, jossa mainoslaitteesta olisi aiheutunut liikenneonnettomuus. Laitteet on sijoitettu vakiintuneiden periaatteiden mukaisesti ja sijoituspaikat ovat olleet samoja useita vuosia. Viime ja tämän vuoden aikana, kun yrittäjät ovat hakeneet uusia mainoslaitepaikkoja, on jo eräissä kannanotoissa sovellettu työryhmän raportin ohjeita, vaikka ohjeet eivät ole vielä voimassa. Uusia ohjeita ja määräyksiä voidaan soveltaa vasta siitä alkaen, kun ne on hyväksytty.

Laadittu liikenneturvallisuusohje on liian tiukka, perustuu olettamuksiin eikä ota huomioon sitä, että kaupungissa on kivitaloja, erilaisia pylväitä, bussipysäkkejä, liikenteen ohjauslaitteita, huoltoasemien liikemerkkejä yms. näköesteitä. Lautakunnan mielestä ohjeita ei voida ottaa käyttöön ennen kuin asia ensin tutkitaan perusteellisesti.

A-standit Työryhmä ei käsitellyt raportissaan ns. a-standeja, joita on ripoteltu useita satoja kappaleita ympäri kaupunkia. Raportissa on kiinteistöviraston jäsenen eriävä mielipide, jonka mukaan ns. a-standit tulisi kieltää kantakaupungin alueelta. Tämä alue on sama, jonka sisältä kiinteistölautakunta kielsi muovikalusteet ulkotarjoilualueilta. Huolimatta rakennusvalvontaviraston a-standeistä antamista ohjeista ohjeiden valvonta on olematonta sekä tehotonta.

Useissa Euroopan kaupungeissa nämä laitteet on kokonaan kielletty. Mikäli a-standien pitäminen kiellettäisiin kantakaupungin alueella, kaupunkikuva selkenisi sekä parantuisi huomattavasti. A-standien rivistöt mm. kävelykaduilla muodostavat esteitä liikunta- ja näkörajoitteisille. A‑standeista tulee kaupungille viikoittain kielteistä palautetta.

Kiinteistölautakunnan mielestä a-standit tulisi kieltää kantakaupungin alueelta.

Mallihyväksyntä Työryhmä ehdottaa, että ulkomainoslaitteille myönnettäisiin mallihyväksynnät määräaikaisena esim. 10 - 15 vuodeksi. Lautakunnan mielestä mallihyväksyntäjärjestelmää tulee kehittää. Niistä tulisi etukäteen pyytää ainakin kaupunkisuunnitteluviraston ja kiinteistöviraston lausunnot. Myös yrittäjille lausunnot ovat välttämättömiä, varsinkin kun on kyse vanhojen laitteiden jatkoajoista. Määräaikaa tulee tarkastella laitekohtaisesti ja pyrkiä siihen, että käytössä olisi laitteita, joita voidaan käyttää pidempiä aikoja. Kaikilla mainoslaitteilla, jotka liittyvät tilakeskuksen vuokraamiin mainoslaitepaikkoihin, on voimassa oleva tyyppihyväksyntä.

Paikkatietojärjestelmä Eri hallintokunnilla on ollut selkeä tarve saada aikaan mainospaikkojen paikkatietojärjestelmä. Tilakeskuksella on ollut käytössään manuaalinen karttajärjestelmä, josta tilakeskus luo atk-järjestelmää. Järjestelmää ylläpitää tilakeskus ja eri virastoille tulee sen selailumahdollisuus. Jatkossa paikkatietojärjestelmää tulee kehittää keskitetysti sellaiseksi, että se on kaikkien asiaan liittyvien virastojen käytössä ja ne voivat täydentää siihen omat tietonsa.

Taloudellinen merkitys Ulkomainonnan taloudellinen merkitys on huomattava. Helsingin markkinat muodostavat merkittävän osan valtakunnallisten ulkomainosyhtiöiden tuloista. Myöskään sen työllistävä vaikutus ei ole merkityksetön. Mikäli raportin suositukset otettaisiin liikennesuunnitteluosaston kannan mukaisena sellaisenaan heti käytäntöön, aiheutuisi siitä tilakeskuksen tiedon mukaan yrittäjille 1,4 miljoonan euron siirtokustannukset edellyttäen, että korvaavia paikkoja löytyisi vastaava määrä. Varovaisen arvion mukaan liiketaloudelliset menetykset ulkomainosyhtiöille, niiden ilmoituksen mukaan, olisivat noin 4 miljoonaa euroa. Jos ohjeet sellaisenaan tulisivat voimaan, ne saattaisivat vaikuttaa myös muiden kaupunkien vastaaviin ohjeisiin ja tätä myötä uusiin tulonmenetyksiin. Sillä olisi merkitystä myös kaupungin vuokra- ja verotuloihin sekä eittämättä myös alan yritysten työllistämismahdollisuuksiin.

Kaupungin oma ilmoittelutarve

Kvston vuoden 1991 päätöksellä saatiin kaupungin käyttöön kaikkiaan 50 tiedotustaulupaikkaa karttoja sekä ilmoittelua varten. Sopimuskauden aikana tilakeskus on pystynyt lisäämään paikkoja niin, että kaupungin virastoilla ja laitoksilla on käytössään karttapaikkojen lisäksi 159 mainospaikkaa omaan ilmoitteluun. Näitä paikkoja tilakeskus vuokraa hallintokunnille pääsääntöisesti kahden viikon jaksoissa 1 590 euron korvauksesta. Oikea korvaushinta, mikäli paikat vuokrattaisiin vapailta markkinoilta, olisi 29 400 euroa. Tilakeskuksen tarkoituksena on jatkaa vuokraustoimintaa edelleen.

Kulttuuribanderollimainonta

Erilaisten tapahtumien yhteydessä on tarvetta luoda uudenlaista kulttuuri- ja tapahtumabanderollimainontaa. Tällainen mainonta on yleensä lyhytkestoista, eikä po. tahoilla ole mahdollisuutta maksaa markkinahintaisia vuokria. Tämän johdosta tällaisesta uudesta banderollimainonnasta saatava vuokratulo ei tule korvaamaan raportin mukaan poistettavien, perinteisten mainoslaitepaikkojen vuokratuloja.

Kilpailuttaminen Nykyiset ulkomainontalaitteita koskevat vuokrasopimukset päättyvät 31.7.2008. Tilakeskuksella on tarkoitus kilpailuttaa kaikki ulkomainontapaikkoja koskevat sopimukset. Raportin toteutumisesta mahdollisesti johtuvat tulkintaerimielisyydet vaikeuttavat kilpailuttamista. Kilpailuttaminen tulee eittämättä nostamaan laitepaikoista saatavaa tuloa kaupungille. Tarjouspyynnön asiakirjat tuodaan hyvissä ajoin kiinteistölautakunnan päätettäväksi.

Laitteiden lukumäärä Perinteisten mainoslaitteiden lukumäärää voidaan kasvattaa monimuotoisuutta ja suunnittelua lisäämällä. Laitteiden lukumäärä Helsingissä on esim. Tukholmaan verrattuna vielä vaatimatonta luokkaa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on (10.11.2005) lausunut mm. seuraavaa.

Taustaa

Ulkomainonnan toimintaperiaate

Ulkomainontaa harjoittavat siihen erikoistuneet ulkomainosyhtiöt, jotka suunnittelevat tai suunnitteluttavat käytettävät ulkomainosvälineet. Niille hankitaan rakennusvalvontaviraston mallihyväksyntä. Ulkomainosyhtiöt vuokraavat ulkomainoslaitteille paikat kaupungilta, valtiolta tai yksityisiltä kiinteistönomistajilta. Yhtiöt tai kiinteistönomistajat hakevat laitteille rakennuslainsäädännön edellyttämät luvat. Ulkomainosyhtiöt vuokraavat mainostajille laitteista mainostilat, painavat julisteet, hoitavat julisteiden levityksen ja vastaavat ulkomainoslaitteiden kunnosta.

Vuokraus- ja lupakäytäntö

Helsingin kaupungin katu- ja muille julkisille alueille pystytettävien kiinteiden mainoslaitteiden paikkojen vuokraamisesta vastaa kiinteistövirasto. Kiinteistövirasto pyytää laitteiden ehdotetuista sijoituspaikoista lausunnon kaupunkisuunnitteluvirastolta, jossa esitetyn paikan sopivuus arvioidaan liikenneturvallisuuden, toiminnallisuuden ja kaupunkikuvan kannalta. Jos kyseessä on olemassa olevaa laitetta koskeva jatkohakemus, annetaan lausunto rakennusvalvontavirastolle. Rakennusviraston katuosasto antaa laitteelle kaivuluvan. Laitteiden rakennusluvat käsittelee rakennusvalvontavirasto. Vuokrauspäätökset hyväksyy kiinteistölautakunta.

Luvanvaraisuus

Ulkomainoslaitteet ovat maankäyttö- ja rakennuslainsäädännön perusteella luvanvaraisia. Myös järjestyslaki ja Helsingin kaupungin rakennusjärjestyksen 9 ja 37 § sisältävät mainoslaitteita koskevia määräyksiä.

Ohjeisto Rakennuslautakunta voi antaa rakentamistapaohjeita, joilla ohjataan rakentamista ja rakennetun ympäristön laatua. Rakennusvalvonta voi myös luopua luvanvaraisuudesta, mikäli toimenpide täyttää ohjeessa esitetyt vaatimukset.

Pylvästaulujen sijoittamisessa on rakennusvalvontavirastossa sovellettu 1960-luvulla laadittuja ohjeita. Julkisivutoimikunta on vuonna 1983 antanut lausunnon suurtaulujen ja kolmiopilareiden sijoittamisperiaatteista. Suurtauluista on rakennusvalvontaviraston ohje vuodelta 1988, lisäksi on ohje mainosroskakorien sijoittamisesta.

Rakennusvalvontavirastossa valmisteltiin ulkomainostyöryhmän työskentelyn aikana yleisohjetta "Ulkomainoslaitteet, sijoittamisperiaatteet".

Kaupunkisuunnitteluvirastossa on vuodesta 1989 noudatettu kiinteistövirastolle 11.9.1989 annetussa lausunnossa esitettyjä periaatteita kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaista kaupunkiympäristöistä ja muista paikoista, joihin mainoslaitteita ei tulisi lainkaan sijoittaa, kuten esimerkiksi Senaatintori, Esplanadin puisto, Vanha kirkkopuisto, Kauppatori, kirkkojen ja muiden monumentaalirakennusten läheisyys ja puistot. Nämä samat periaatteet kaupunkisuunnitteluvirasto on toistanut 19.4.2001 kiinteistövirastolle pylvästauluja koskevasta hakemuksesta antamassaan lausunnossa.

Ulkomainoslaitteisto

Helsingin käytössä oleva ulkomainoslaitteisto perustuu pääosin vuonna 1991 laadittuun sopimukseen. Näitä laitteita ovat mm. pysäkkikatokset, pyöreät mainospilarit ja katumainostaulut, joilla on mallihyväksyntä. Muut vielä käytössä olevat laitteet ovat pääosin vanhempia, osa jopa 1940-luvulta. Näitä ovat vanhanmalliset suurtaulut, kolmiopilarit, pylvästaulut ja mainosroskakorit. Laadultaan em. laitteet ovat lähinnä tilapäisluonteisia.

Erilaisia ulkomainoslaitteita on Helsingissä pysäkkikatokset mukaan lukien n. 2 000 kpl, jonka lisäksi n. 2 000 pylvästaulua ja n. 1 000 mainosroskakoria.

Sopimustilanne

Ulkomainonta Helsingissä on 1990-luvun alkupuolelta lähtien ollut erittäin keskittynyttä. Lähes 100 % ulkomainonnasta on tällä hetkellä yhden yrittäjän hallussa. Tämä on osaltaan estänyt kilpailua alalla. Kaikkien kiinteistöviraston solmimien ulkomainoslaitteiden vuokrasopimukset päättyvät 31.7.2008, pysäkkikatosten osalta 31.12.2015. Ennen sopimuskauden päättymistä kaupunki kilpailuttaa uuden tilanteen eri ulkomainoslaiteyrittäjien kesken.

Ulkomainoslaitteiden nykyinen tilanne Helsingissä

Ulkomainospintojen määrät ovat olleet voimakkaassa kasvussa jo pitkään ja niiden määrä on noussut nopeasti. Kilpailun puute on toisaalta johtanut siihen, että laitteistossa ei ole tapahtunut merkittävää kehitystä 1990-luvun alun jälkeen, eikä Helsingin kaupungilla ole ollut riittävää tahtoa tai näkemystä laitteiston kehittämiseksi tai niiden sijoittamisen ohjaukseen. Tilanne on muodostunut paikoitellen jopa kaupunkikuvallisesti kaoottiseksi ja vaatisi johdonmukaista kehitystyötä. Osaltaan tilanne johtuu monista toimijoista kaupungin sisällä. Kokonaisuutta on ollut vaikea valvoa, koska ulkomainoslaitteiden määrä on suuri eikä niille ole toistaiseksi kehitetty kattavaa ohjeistusta eikä tehokasta karttapohjaista seurantajärjestelmää.

Kaupunkisuunnitteluvirasto lausuntojen antajana

Ulkomainoslaitteita koskevien hakemusten käsittely työllistää useita virastoja merkittävästi. Toisaalta kaupunki saa laitepaikoista vuokratuloja, toisaalta laitehakemusten käsittelyyn kuluva työpanos kaupunkisuunnittelu-, rakennusvalvonta- ja rakennusvirastossa on kasvanut erittäin suureksi. Voimassa olevan ulkomainoslaitesopimuksen päättymisen lähestyminen on lisäksi saanut mainoslaiteyritykset aktiivisesti pyrkimään laitemääriensä lisäämiseen, jolloin sijoituspaikkoja on voitu hakea sadoille laitteille yhtä aikaa.

Ongelmaksi on koettu, ettei kaupungin hallintokunnilla ole ollut selviä toimintamalleja ulkomainoslaitteiden sijoittamiselle kaupungissa. Yhtenäisen ohjeistuksen ja mainoslaitteita koskevan karttapohjaisen seurantajärjestelmän puuttuminen lisäävät laitehakemusten käsittelyyn tarvittavaa työtä ja kuluvaa aikaa mm. kaupunkisuunnitteluvirastossa. Tilanne ei ole ollut tyydyttävä myöskään mainoslaiteyrittäjien kannalta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on 1.8.2004–30.9.2005 antanut kirjalliset lausunnot yhteensä 327 laitepaikkaa koskevista, eri yrittäjien mainoslaitehakemuksesta. Lausuntoja on annettu sekä kiinteistöviraston talo-osastolle että rakennusvalvontavirastolle.

Ulkomainoslaitteiden yleispiirteiset sijoitusvyöhykkeet -kartta

Ulkomainostyöryhmän työhön liittyen on kaupunkisuunnitteluvirastossa valmisteltu "Ulkomainoslaitteiden yleispiirteiset sijoitusvyöhykkeet" ‑kartta. Se on tarkoitettu apuvälineeksi kaupunkisuunnitteluviraston työntekijöille, jotka valmistelevat lausuntoja yritysten esittämistä mainoslaitepaikoista. Koska valmistelutyö jakautuu monen aluesuunnittelijan osalle, on toimintaperiaatteiden ohjeistukselle olemassa selkeä tarve. Yhtenä työvälineenä olisi yleispiirteinen vyöhykekartta, jota mm. rakennusvalvontaviraston kirjalliset ohjeet täydentävät.

Kartassa kaupungin alue on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen, joilla käytettäviksi sopivat laitetyypit on lueteltu karttaan liittyvässä taulukossa. Kartan vyöhykejako vastaa kaupunkisuunnitteluvirastossa viime vuosina ulkomainoslaitehakemuksia käsiteltäessä noudatettua linjaa. Karttaa esitetään ohjeellisena noudatettavaksi uusia ulkomainoslaitehakemuksia käsiteltäessä sekä kaikkiin ulkomainoslaitteisiin 1.8.2008 alkaen.

Jatkossa vyöhykekarttaa on tarkoitus täydentää ja tarkentaa käytettävissä olevien resurssien puitteissa.

Yrittäjien kuuleminen

Ulkomainosryhmä on työnsä kuluessa ollut yhteydessä ulkomainoslaiteyrittäjiin ja esitellyt valmisteltavaa aineistoa. Yrittäjille on tiedotettu ja heitä on kuultu työn suuntaviivoista, laadittavista ohjeista, vyöhykekartasta, liikenneturvallisuusohjeista ja menettelytavoista. Yrittäjille on lisäksi järjestetty kolme kuulemistilaisuutta.

Ulkomainoslaitteiden yleispiirteiset sijoitusvyöhykkeet -karttaa koskien kaupunkisuunnitteluvirastoon on toimitettu 4 kirjallista kannanottoa (Outdoor Finland - Suomen Ulkomainosliitto, Clear Channel Suomi Oy, JCDecaux Finland Oy ja Viacom Outdoor).

Lausunto ulkomainostyöryhmän raportista

Kaupunkisuunnittelulautakunta pitää ulkomainostyöryhmän raporttia tervetulleena selvityksenä aiheesta, jota ei Helsingissä aikaisemmin ole tällä perusteellisuudella tutkittu. Mainoslaitteisiin liittyviä liikenneturvallisuuskysymyksiä on raportissa käsitelty ensimmäisen kerran kokonaisvaltaisesti. Raportti on hyvä lähtökohta valmisteltaessa ulkomainoslaitteista ennen nykyisten sopimusten loppumista käytävää kilpailua.

Työryhmän suositukset jatkotoimenpiteiksi

Raportin loppuun kootuissa suosituksissa työryhmä korostaa mm. erityisen huomion kiinnittämistä mainoslaitteiden laadukkuuteen tulevan kilpailuttamisen yhteydessä. Edelleen työryhmä haluaa varmistettavaksi kaupungin omien informaatiotarpeiden huomioon ottamisen. Rakennusvalvontaviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston laatimia ohjeita esitetään noudatettavaksi kilpailuttamisen yhteydessä. Työryhmä esittää myös useita keinoja eri virastojen välisen yhteistyön parantamiseksi sekä vuokraus- ja lupaprosessien kehittämiseksi.

Työryhmän esittämät suositukset ovat ulkomainoslaitteiden korkean laadun, hyvän kaupunkiympäristön ja kaupungin viranomaisten yhteistyön kehittämisen kannalta perusteltuja. Kaupunkisuunnittelulautakunta kannattaa raportissa esitettyjen suuntaviivojen ottamista tulevan kilpailuttamisen valmistelun lähtökohdiksi.

Lupaprosessin kehittäminen

Raportissa esitetään tulevaisuuden kehityskuvana moniportaisen lupaprosessin yksinkertaistamista siten, että lupien myöntäminen ja laitepaikkojen vuokraaminen keskitettäisiin yhdelle toimijalle. Tämän edellytyksenä on kuitenkin, että mainoslaitteita koskien on olemassa rakentamistapaohjeet, jolloin varsinaista rakennuslupaa ei ohjeiden mukaisille laitteille tarvitsisi hakea.

Kaupunkisuunnitteluviraston rooli lupaprosessissa

Ulkomainostyöryhmän raporttiin liittyvien prosessikaavioiden osalta kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että niissä on kaupunkisuunnitteluviraston tehtäväksi lausunnonantajana sekä nykyisin että tulevaisuuden kehityskuvissa esitetty liikenteellisten ja toiminnallisten seikkojen arvioiminen. Kaupunkisuunnitteluvirastossa mainoslaitepaikkoja tarkastellaan kuitenkin liikenneturvallisuuden ja ympäristön toiminnallisuuden lisäksi aina myös kaupunkikuvallisena kysymyksenä, mikä tulee virastojen toimintatapoja kehitettäessä ottaa huomioon.

Paikkatietojärjestelmä

Mainoslaitteiden sijoittamista koskevien hakemusten käsittelyn yhteydessä on kaupunkisuunnitteluvirastossa koettu erittäin suureksi ongelmaksi se, ettei mainoslaitteiden vuokraus- ja lupatilanteesta ole ollut käytettävissä ajan tasalla olevaa seuranta- ja paikkatietojärjestelmää. Suuren laitekannan ollessa kyseessä on kokonaisuuden hallinta käynyt lähes mahdottomaksi. Yksittäisten laitehakemusten kohdalla tämä on merkinnyt suurta lisätyömäärää lausuntojen valmistelijoille. Työryhmä esittää raportissaan paikkatietojärjestelmän kehittämistä ja käyttöön ottamista, vastuuvirastona kiinteistövirasto. Kaupunkisuunnittelulautakunta kannattaa paikkatietojärjestelmän mahdollisimman nopeaa käyttöön saamista.

Rakennustapaohjeiden laatiminen

On erittäin tärkeää, että ulkomainoslaitteita varten on olemassa selkeät periaatteet, joiden mukaan ulkomainontaa koskevia asioita voidaan eri virastoissa käsitellä. Kaupunkisuunnittelulautakunta kannattaa ulkomainontaa koskevien rakentamistapaohjeiden pikaista laatimista, niin kuin työryhmän raportissa on esitetty.

Ulkomainoslaitteita koskevan vyöhykekartan kehittäminen

Yhtenä osana jatkokehitykselle työryhmä esittää kaupunkisuunnitteluviraston laatiman ulkomainoslaitteita koskevan yleispiirteisen vyöhykekartan tarkentamista siten, että vyöhykkeiden sisällä esitetään erityyppiseen ulkomainontaan soveltuvat alueet ja ne alueet, jotka jäävät kokonaan ulkomainonnan ulkopuolelle.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että ko. kartta on toistaiseksi tarkoitettu vain ulkomainoslaitteiden sijoittelun yleispiirteiseen ohjaukseen, ja sitä tullaan jatkossa tarkentamaan käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Kannanotoissa mainoslaitehakemuksiin kaupunkisuunnitteluvirastossa on tähänkin asti seurattu 11.9.1989 kiinteistövirastolle annetussa lausunnossa esitettyjä periaatteita kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaista kaupunkiympäristöistä ja muista paikoista, joihin mainoslaitteita ei tulisi lainkaan sijoittaa, kuten esimerkiksi Senaatintori, Esplanadin puisto, Vanha kirkkopuisto, Kauppatori, kirkkojen ja muiden monumentaalirakennusten läheisyys ja puistot.

Raportin A-standeja koskeva eriävä mielipide

Tehtävänsä alussa työryhmä rajasi tehtäväkenttänsä ulkopuolelle mm. irralliset, kadulle sijoitettavat ns. A-standit. Työn aikana ovat näihin laitteisiin liittyneet ongelmat kuitenkin nousseet toistuvasti esille, ja myös loppuraportissa niihin viitataan. Raporttiin liittyy kiinteistöviraston edustajan eriävä mielipide, jossa esitetään A-standien kieltämistä kantakaupungin keskeisillä alueilla.

Kaupungin järjestyssäännön uusimisen yhteydessä kaupunginhallitus antoi v. 1999 rakennusvalvontavirastolle tehtäväksi valmistella ohje siirrettävien mainostelineiden sijoittamisesta katu- ym. alueille. Kaupunkisuunnitteluvirasto antoi ohjeluonnoksesta 15.12.2000 lausunnon, jossa virasto esitti ns. A-standien kieltämistä jalankulkua haittaavina ja kaupunkikuvaa rumentavina. Rakennuslautakunta kuitenkin hyväksyi 24.4.2001 siirrettävien mainostelineitten sijoittamisperiaatteet -ohjeen. Siitä kaupunkisuunnitteluvirasto antoi 26.3.2002 lausuntonsa, jossa toistettiin viraston kielteinen kanta näiden laitteiden sallimiseen ja edellytettiin tehokasta valvontaa, mikäli laitteet sallitaan.

Uuden järjestyslain tultua voimaan ja syrjäytettyä paikalliset järjestyssäännöt 1.10.2003, on siirrettäviä mainostelineitä koskeva ohjeistus ollut pelkästään em. rakennuslautakunnan ohjeen varassa. Ohjeen valvonta kuuluu rakennusvalvontavirastolle.

Kuluneiden viiden vuoden aikana on kaupunkisuunnittelulautakunnan mielestä käynyt selväksi, että v. 2001 laaditulla ohjeella ei tilannetta Helsingin keskustan jalankulkualueilla ole saatu lainkaan hallintaan. Liikkeenharjoittajat eivät ohjetta tunne tai eivät siitä piittaa. Rakennusvalvontavirastolla ja poliisilla puolestaan ei ole voimavaroja riittävään valvontaan, ja satunnaisten valvontaiskujen vaikutus on jäänyt hetkelliseksi.

Paikoitellen Helsingin keskustan jalankulkualueet muistuttavat enemmän esteratoja kuin jalkakäytäviä, koska kuka tahansa voi vuokraa maksamatta, lupia hakematta ja seurauksista piittaamatta pystyttää jalkakäytäville mainostelineitä ja muutakin irtainta. Telineitä sijoitetaan kymmenien metrien päähän liikkeiden ovilta katujen risteyksiin, jalankulkijoiden esteettömästä liikkumismahdollisuudesta ei välitetä, ja usein telineistä aiheutuu suoranaista vaaraa. A-standiin voi törmätä yhtä hyvin invaluiskan kuin suojatien päässä, jopa raitiovaunukorokkeella.

Kaupunkisuunnitteluvirasto ja rakennusvirasto joutuvat työssään entistä tarkemmin ottamaan huomioon julkiselle kaupunkiympäristölle asetetut esteettömyysvaatimukset. Ilo Helsingin kaupungin korkeatasoisesti toteuttamista jalankulkualueista jää kuitenkin lyhytaikaiseksi, kun ne heti valmistumisensa jälkeen tukitaan esteettisesti yleensä ala-arvoisilla mainostelineillä. Lopputuloksena Helsingin ydinkeskusta on hankalakulkuista kaupunkiympäristöä, jota leimaa yleinen rähjäisyys.

Kaupunkisuunnittelulautakunta esittää ns. A-standien kieltämistä ainakin Helsingin ydinkeskustassa ja kantakaupungin vilkkaimmilla jalankulkualueilla. Esteettömän liikkumisen turvaamiseksi jalkakäytävillä ja muilla jalankulkualueilla tulisi rakennusviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston yhteistyönä laatia ohjeisto, jossa määritellään erilaisten kadunkalusteiden sijoittamisehdot ja vapaana pidettävän jalankulkutilan vähimmäismitat erityyppisillä kaduilla.

Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi kartan "Ulkomainoslaitteiden yleispiirteiset sijoitusvyöhykkeet" käytettäväksi ohjeellisena asemakaavaosastolla ulkomainoslaitteiden sijoittamista koskevia lausuntoja valmisteltaessa.

Outdoor Finland – Suomen ulkomainosliitto sekä Viacom Outdoor lausuvat (12.9.2005) näkemyksenään mm. , että työryhmä on onnistunut tehtävässään huonosti ja että raportti on tarkoituksenhakuinen. Ulkomainostyöryhmä on rajannut työnsä koskemaan ainoastaan järjestäytynyttä ulkomainontaa harjoittavien yrittäjien liiketoimintaa. Merkittävää osaa ulkomainosvälineitä ei ole tarkasteltu lainkaan.

Raportin näkemys, jonka mukaan kaupungin tulot voidaan turvata ulkomainoslaitteiden määrää vähentämällä ja laitekohtaisia vuokria korottamalla, on epärealistinen. Raportissa ei ole otettu huomioon ulkomainonnan myötä kaupungille tulevia muita taloudellisia hyötyjä (kuten erilaiset kadunkalusteet, esim. pysäkit).

Ulkomainosyrittäjiä on kuultu useaan otteeseen ja ulkomainosyrittäjiltä on pyydetty lausuntoja työryhmän työn eri osiin. Näillä kuulemisilla ja lausunnoilla ei kuitenkaan ulkomainosyrittäjien mielestä ole ollut mitään vaikutusta työryhmän työn lopputulokseen.

Raportin osana olevat liikenneturvallisuusohjeet sekä erillinen vyöhykekartta eivät sovellu sellaisenaan rakennettuun kaupunkiympäristöön. Ne eivät ota huomioon kaupunkikuvan jatkuvaa, nopeaa muuttumista. Outdoor Finland - Suomen ulkomainosliiton jäsenistö on lausunnoissaan ehdottanut erillisen Helsingissä toteutettavan liikenneturvallisuuden ja ulkomainonnan syy-yhteyksiä tutkivan tutkimuksen teettämistä. Näin ei kuitenkaan ole jostain syystä haluttu toimia.

Ulkomainontaa on harjoitettu ammattimaisesti Helsingissä jo vuodesta 1946 hyvässä yhteistyössä kaupungin ja yrittäjien välillä. Yhteistyö on nykyisellä tavalla toimivaa, palvellen sekä kaupungin että yrittäjien yhteisiä tavoitteita. Outdoor Finland - Suomen ulkomainosliitto ei näe riittävää tarvetta lähteä muuttamaan toimivaa yhteistyötä niinkin merkittäviltä osin kuin lausuttavana oleva raportti esittää.

Outdoor Finland - Suomen ulkomainosliitto esittääkin, että raporttia ja sen suosituksia ei oteta käytäntöön nykyisessä muodossa ja että sen sisältämät liikenneturvallisuusohjeet hylätään kokonaan, kunnes asiasta on tutkimuksella todennettua ja luotettavaa tietoa ulkomainonnan liikenteelle aiheuttamista riskeistä.

Ratahallintokeskus lausuu (29.9.2005) mm. seuraavaa:

Ratahallintokeskus on 18.3.2005 antanut lausuntonsa rakennusvalvontaviranomaisen ulkomainoslaitteista koskevien ohjeiden ja rakentamisohjeiden luonnoksesta.

Rakentamistapaohjeiden yleinen velvoittavuus/merkitys jää epäselväksi. Onko rakentamistapaohjeita ja työryhmän ohjeita tarkoitettu noudatettavaksi suosituksina vai ohjeina, ja mikä merkitys näillä on ajateltu olevan toimenpideluvanmyöntämisprosessissa.

MRL:n ja MRA:n mukaan toimenpideluvan myöntäminen tulee ratkaista muiden kuin hankkeen taloudellisten vaikutusten pohjalta. Työryhmän raportissa on selkeästi tuotu esille se, että mainoslaitteita valittaessa on merkittävänä seikkana otettava huomioon se, miten paljon vuokratuottoa kaupungille siitä saadaan (esim. raportin kohdat 8.; 9. ja 13.). Paitsi että on siis todettu nykytilan huono taloudellinen tuotto, on tämä tilanne otettu huomioon myös työryhmän esittämissä ohjeissa tulevaisuuden mainonnan suhteen (esim. kohta 16 / s. 19). Tässä ei enää ole kyse niiden toimenpidelupaedellytysten arvioimisesta, joista laki säätää.

Yleisellä tasolla Ratahallintokeskuksella ei ole huomauttamista työryhmän yhteenvedosta tai suosituksia siltä osin, kuin kyse on toimenpidesuosituksista kaupungin omalle mainonnalle ja sen kilpailuttamiselle / muulle järjestämiselle (esim. ohjeet sivulla 19). Työryhmän suositukset ovat kuitenkin sekavat ja kyseenalaiset juuri siitä syystä, että niissä on yhdistetty kaupungin oman mainonnan järjestämisprosessi sekä yleinen ulkomainonta Helsingissä. Suositusosa lienee vain kaupungille osoitettu, mutta raportin liitteissä tehdyt ehdotuksiksi tulkittavat ohjeet esitetään koskemaan muitakin kuin Helsingin kaupunkia.

Helsingin kaupungin omat mainossopimukset päättyvät vuonna 2008. Tämän mukaisesti työryhmä esittää, että uudet ohjeet otetaan käyttöön vuoden 2009 alusta. Ratahallintokeskuksen käsityksen mukaan laista johtuvat siirtymäsäännökset eivät mahdollista sitä, että ohje koskisi esimerkiksi niitä Ratahallintokeskuksen mainostajien kanssa tekemiä sopimuksia, jotka ovat voimassa vielä 1.1.2009 ja sen jälkeen.

Mitä tulee esitettyyn ulkomainonnan prosessiin, Ratahallintokeskus ei näe, että tällä yksinkertaistettaisiin menettelyä.

Helsingin kaupungin rakennusjärjestyksessä on jo määrätty ulkomainoslaitteiden asettamisesta varsin kattavasti ottaen huomioon maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteet. Täsmällisempi säätäminen rikkoo helposti sitä laissa säädettyä ehdotonta velvoitetta, jonka mukaan rakennusjärjestyksen määräykset eivät saa olla maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuuttomia.

Rautateiden asemalaiturialueet ovat oma muusta kaupunkikuvasta erillinen alue. Ratahallintokeskus pitää hyvänä sitä ratkaisua, että Ratahallintokeskus alueen haltijana päättää näillä alueilla tapahtuvasta mainostamisesta ottaen huomioon kaupungin rakennusjärjestyksen ja järjestyslain asettamat vaatimukset. Yksityiskohtaisempia määräyksiä ei tarvita.

JCDecaux Finland Oy toteaa 28.10.2005 saapuneessa kirjeessään mm. seuraavaa:

Tulkitsemme työryhmän loppuraportin sisältämien ehdotettujen toimintatapojen ja sääntöjen, voimaan astuessaan, rajoittavan merkittävästi ulkomainontaa sen eri muodoissa koko Helsingin alueella. Tämä toteutuisi erityisesti keskusta-alueilla, jotka ovat kaupungin ulkomainosliiketoiminnan kannalta oleellisimpia alueita.

Työryhmä on jättänyt käsittelemättä mm. liikennevälinemainonnan (raitiovaunut, bussit, pysäkkikatokset), julkisivu- ja kattovalomainokset ja a-standit. Mikäli työryhmän laatimien suuntaviivojen mukaisesti ulkomainoskontaktien määrää halutaan merkittävästi rajata, vaikeutetaan sillä mainosmyyntiämme ja kilpailukykyämme verrattuna muihin medioihin, joilla tällaisia rajoitteita ei ole. Työryhmän käsittely on näin ollen ollut mielestämme syrjivää.

Työryhmän loppuraportti on tarkoitushakuinen. Valmisteluvaiheessa työryhmä on järjestänyt kuulemistilaisuuksia yrittäjille. Olemme antaneet viralliset lausunnot laadittavista oheista. Työryhmän loppuraportti ei huomioi lainkaan näitä lausuntoja, eikä kaupunginjohtajalle luovutettuun raporttiin ole sisällytetty kaikkia ohjeita, joihin siinä viitataan. Raportin keskeinen suositus on kuitenkin, että tulevaisuudessa näitä ohjeita noudatettaisiin. Työryhmä on mielestämme näin ollen onnistunut tehtävässään heikosti.

Nykyisten mainoslaitteiden sijoittelu on ollut luvanvaraista jo pitkään, eikä niiden tarkoituksenmukaisen sijoittamisen esteenä ole aiemmin ollut suuria ongelmia. Yhteistyö kaupungin virkamiehien ja yhtiömme välillä on ollut erittäin toimivaa.

Mielestämme raportissa esitettyjä ohjeistuksia, sekä siinä viitattuja erillisiä ohjeita ulkomainonnasta ei tule soveltaa esitetyllä tavalla. Ohjeistuksia tulee tarkistaa niin, että ne luovat edellytykset myös liiketaloudelliselle toiminnalle. Lisäksi esitämme, että tarkistettuja uusia periaatteita sovelletaan ainoastaan uusiin lupahakemuksiin, sallien pitkään paikallaan olleiden mainoslaitteiden, joilla on voimassaolevat rakennus-/toimenpideluvat, pitämisen nykyisillä paikoillaan. Tämän tulisi koskea myös ns. vuoden 2008 jälkeistä tilannetta (kun nykyiset sopimukset kaupungin ja yrittäjien välillä päättyvät), edellyttäen tietysti, että mahdolliset kaupunkitilassa tapahtuvat merkittävät muutokset otetaan huomioon. Ohjeiden takautuva soveltaminen nyt tai tulevaisuudessa ei ole perusteltua, eikä noudata hyvää hallintotapaa.

Uusien korvaavien paikkojen löytäminen nyt esitettyjen periaatteiden pohjalta tuntuu mahdottomalta. Ulkomainospaikkojen merkittävä väheneminen vaikuttanee myös ulkomainosyhtiöiden kykyyn tarjota jatkossa niitä kaupungin saamia palveluita ja etuja, joita yhtiömme tänä päivänä kaupungille tuottaa. Näitä ovat mm. kaupungin saamat vuokratulot, pysäkkikatokset, kaupungin oma tiedotustoiminta yhtiömme tiedotustauluissa (kulttuuri- yms. tapahtumat), kaupungin hallintokunnat), roskakorit sekä niiden tyhjentäminen.

Mikäli nykyiselle raportissa poistettavaksi ehdotetuille, ulkomainospaikoille löytyisi korvaavat ja kuluttajakontaktien osalta vastaavan arvoiset siirtopaikat, aiheuttaisi laitteiden siirtäminen kustannuksia yli 1,4 milj. euron arvosta.

Esitämme, että työryhmän loppuraporttia ei hyväksytä esitetyllä tavalla otettavaksi käyttöön.

Kaj katsoo, että ulkomainosryhmän suositukset jatkotoimenpiteiksi ovat yleisesti arvioiden kannatettavia. Virastojen roolien selkiyttäminen ja yhteistyön parantaminen virastojen välillä on ensiarvoisen tärkeää. Myös ulkomainoslaitteita koskevan atk-pohjaisen paikkatietojärjestelmän kehittäminen on tärkeää. Järjestelmän avulla voitaneen vähentää eri virastoissa tehtävää päällekkäistä työtä, lupaprosessia sujuvoittaa sekä ulkomainoslaitteiden laadun tarkkailua, sijoituspaikkojen vuokrahallintoa ja valvontaa tehostaa.

Työryhmän työn ulkopuolelle on jätetty nk. A-standien sääteleminen kaupunkikuvassa. Ne on kuitenkin mm. lausunnonantajien keskuudessa koettu ongelmallisiksi mm. jalankulun ja pyöräilyn esteettömyyden ja kaupunkikuvan kannalta. A-standien sijoittelu ja valvonta nykyisellään ei ole tyydyttävällä tasolla. Vuonna 2001 laaditun ohjeen jälkeen tapahtunut järjestyslain voimaantulo ja kaupungin järjestyssäännön kumoutuminen sen johdosta on entisestään hankaloittanut valvontavastuita. Tämän vuoksi Kaj katsoo, että rakennuslautakunnan ja kiinteistölautakunnan tulisi tarkistaa ohjeet A-standien sijoittamisesta ja valvonnasta. Koska laitteiden suuresta määrästä johtuu, että niiden oikeaa sijoittamista on erittäin vaikea valvoa, lienee tarkoituksenmukaista, että niiden kieltämistä kokonaan, esimerkiksi kantakaupungin ja ostoskeskusten vilkkailla jalankulkualueilla tullaan jatkossa harkitsemaan.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä ulkomainosryhmän raportin tiedoksi ja kehottaa ulkomainosryhmää ryhtymään ulkomainonnasta tehtyjen vuokrasopimusten päättymiseen ja 31.7.2008 mennessä käytävän kilpailuttamisen edellyttämiin valmisteleviin toimenpiteisiin raportissa esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa työryhmää seuraamaan vyöhykejaottelun toimivuutta lupaharkinnassa ja kolmen vuoden seurantajakson jälkeen harkitsemaan, tulisiko vyöhykeajattelusta luopua ja korvata se yksityiskohtaisemmilla ohjeilla.

Edelleen kaupunginhallitus päättänee kehottaa työryhmää 31.12.2007 mennessä valmistelemaan esityksen, joka keskittäisi mainoslaitteisiin liittyvän lupaprosessin yhdelle virastolle.

Lopuksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa rakennuslautakuntaa ja kiinteistölautakuntaa yhteistyössä tarkistamaan ja saattamaan voimaan 31.12.2007 mennessä ohjeistuksen nk. A-standi -tyyppisten mainosten sijoittamisesta ja valvonnasta Helsingin keskustassa ja muilla vilkkaan jalankulun alueilla, kuten ostos- ja kauppakeskuksissa. Tässä yhteydessä tulee harkita myös niiden kieltämistä kokonaan erikseen määritellyillä alueilla.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalvelut-osastolle, Kaupunginmuseon johtokunnalle, sosiaalilautakunnalle, pelastuslautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, joukkoliikennelautakunnalle, rakennuslautakunnalle, kiinteistölautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle, Helsingin Energialle, Helsingin Satamalle, Ratahallintokeskukselle, Viacom Outdoor Oy:lle, Outdoor Finland – Suomen Ulkomainosliitolle, JCDecauxille, Clear Channel Suomi Oy:lle sekä Infobase Towers Oy:lle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361
Uusitalo Marjatta, kaupunkikuva-arkkitehti, puhelin 310 26350

LIITTEET	Liite 1	Ulkomainoslaitteiden nykytilaa ja tulevaisuuden suuntaviivoja koskeva loppuraportti
	Liite 2	Oikeuspalveluiden lausunto 19.8.2005
	Liite 3	Kaupunginmuseon johtokunnan lausunto 23.8.2005
	Liite 4	Sosiaalilautakunnan lausunto 6.9.2005
	Liite 5	Pelastuslautakunnan lausunto 13.9.2005
	Liite 6	Yleisten töiden lautakunnan lausunto 15.9.2005
	Liite 7	Joukkoliikennelautakunnan lausunto 22.9.2005
	Liite 8	Rakennuslautakunnan lausunto 27.9.2005
	Liite 9	Helsingin Sataman lausunto 28.9.2005
	Liite 10	Helsingin Energian lausunto 26.10.2005
	Liite 11	Kiinteistölautakunnan lausunto 1.11.2005
	Liite 12	Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto 10.11.2005
	Liite 13	Viacom Outdoorin kirje 26.8.2005
	Liite 14	Outdoor Finlandin lausunto 12.9.2005
	Liite 15	Ratahallintokeskuksen lausunto 29.9.2005
	Liite 16	JCDeauxin lausunto 16.9.2005



Kokousaika	7.8.2006 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Kiinteistönluovutusilmoitus
	Liite 2	Kauppakirja
	Liite 3	Sijaintikartta (Laajasalon kylän tila RN:o 1:1101)
	Liite 4	Kartta kaupan kohteena olevasta tilasta (Laajasalon kylän tila RN:o 1:1101)

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Herttoniemen tontti 43055/1)
	Liite 2	Asemapiirros (Herttoniemen tontti 43055/1)
	Liite 3	Ote asemakaavasta ja -kaavamääräykset (Herttoniemen tontti 43055/1)

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Pitäjänmäen tontti 46062/3)
	Liite 2	Asemapiirustus (Pitäjänmäen tontti 46062/3)

LIITTEET	Liite 1	Sijaintikartta (Vuosaaren tontit 54177/3 ja 4)
	Liite 2	Kopio asemakaavan muutoksesta nro 11336

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (määräala Herttoniemen kylän tilasta Mäkelä RN:o 4:229)
	Liite 2	Asemapiirros (määräala Herttoniemen kylän tilasta Mäkelä RN:o 4:229)

LIITTEET	Liite 1	Kiinteistökartta (Laajasalon kylän tila RN:o 1:1098)
	Liite 2	Ympäristökartta (Laajasalon kylän tila RN:o 1:1098)
	Liite 3	Asemapiirros (Laajasalon kylän tila RN:o 1:1098)
	Liite 4	Ote Helsingin saariston ja merialueen osayleiskaavasta (Villinki)

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Ullanlinnan tontti 105/20)
	Liite 2	Asemapiirustus (Ullanlinnan tontti 105/20)