HKL-Raitioliikenteen pääsivulle

På Svenska
In English

Raitiovaunuja, busseja, autoja... Helsingin keskusta alkoi 1950-luvulla käydä ahtaaksi.

Raitiovaunujen tarpeellisuus asetettiin tykkänään kyseenalaiseksi. Nimimerkki "Pennanen" suomii kiskopelejä Helsingin Sanomissa vuonna 1959.

"...Jos raitiovaunulaitos asteittain romutettaisiin, helpottaisi se Helsingin katuliikennettä ja pienentäisi Helsingin liikennelaitoksen tappioita. Lisäksi ihmiset pääsisivät busseilla nopeasti määräpaikkoihinsa...

...Täytyy vain ihmetellä, etteivät ne voimat valtuustossa, jotka Helsingin katukuvaa modernisoidessaan ovat valmiit hävittämään minkä rakennuksen tahansa, jos se on heidän autojensa tiellä, eivät käy sellaisen antiikkisen vehkeen kuin raitiovaunun kimppuun."

Millaisia välineitä tarvitsee rataosaston korjaaja? Pakista löytyy kahdeksan käsikäyttöistä kiviporaa, eristimen kiinnityspihdit, linjasiirtopihdit, linjanoikaisupihdit, kolme T-mallista hylsyavainta sekä kaksi kappaletta langanpitimen irrotukseen käytettäviä pihtejä.

Pihdit olivat rahastajan tärkein työväline. Reilut puoli vuosisataa rahastajat merkitsivät liput lävistämällä niihin reikiä. Vuonna 1956 otettiin käyttöön leimauspihdit. Nekin jäivät pian historiaan, kun vaunuihin tulivat 60-luvulla lipunleimauslaitteet.

Uudet, reippaat kuljettajat kurssikuvassa vuonna 1968. Joukossa on naisiakin. Ensimmäiset naiset sota-ajan jälkeen tarttuivat ohjaimiin vuonna 1966.

Vuoden 1964 kymmenen matkan lippu edestä ja takaa. Lippu mainostaa käsienpesuainetta.