19 suunnitelman huvila-alueista. Puistoalueen säilyminen oli Borgströmin ehtona hänen luovuttaessaan Eläintarhan alueet takaisin kaupungille. Vuonna 1870 kaupunki määritteli huvilapalstat ”asuntohuviloihin” ja ”taloushuviloihin”. Asuntohuviloiden ympärillä ei saanut olla tuotantolaitoksia, kun taas taloushuviloiksi nimettiin ne huvilat, jotka olivat teollisuusalueiksi tarkoitetuilla huvilatonteilla. Teollisuuslaitokset levisivät muun muassa Pitkänsillan pohjoispuolelle, Siltasaareen ja Sörnäisiin. Kaupungin omistamien Eläintarhan huvilatonttien vuokraus alkoi vuosina 1879–1881 itäisistä, niin sanotuista alahuviloista, jotka sijaitsivat lähinnä Siltasaarta. Alahuviloiden takaa alkoi Linjojen tiheästi asuttu työläisasunto-alue, ja alahuvilat muuttuivat vähitellen vuokrakasarmeiksi. Niin sanotut ylähuvilat puolestaan sijaitsivat lähellä junarataa ja niissä asui akateemista väkeä, kaupungin virkamiehiä ja vapaan ammatin harjoittajia. Suurin osa vuokrasopimuksista tehtiin kuitenkin vasta vuosina 1888-1890, kun tie alueen halki ja Linnunlaulun silta yli ratakuilun oli rakennettu. Useimpien huviloiden rakennustaiteellisena esikuvina olivat 1800-luvun lopun romanttinen sveitsiläistyyli ja englantilainen cottage-tyyli. Rakentamista eivät rajoittaneet keskikaupungin korkeat tonttivuokrat eivätkä rakennusnormit, joten huvilat voitiin sijoittaa vapaasti luontoon, voitiin etsiä uusia asumismuotoja ja vapautua kaavamaisesta suhde- ja symmetriamaailmasta.
Elaintarhan huvilahistoriikki
To see the actual publication please follow the link above