PROS-järjestelmän käyttämä mallipohja

Asia

Sivu

KAUPUNGINJOHTAJA

Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta

Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano

Lausunto oikeudenkäynnin julkisuutta yleisissä tuomioistuimissa ja hallintotuomioistuimissa koskevista työryhmämietinnöistä

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

Vallilan teollisuusalueen Sturenkadun pohjoispuolisen alueen rakennuskiellon pidentäminen (nro 11438)

Lauttasaaren tontin 31051/1 rakennuskiellon pidentäminen (nro 11439)

Lauttasaaren länsiosan ja Lemislahden venesatama-alueen rakennuskiellon pidentäminen (nro 11449)

Pakilan tontin 34017/18 rakennuskiellon pidentäminen (nro 11448)

Helsingin hallinto-oikeuden päätös hylätä Malmin lentoaseman ystävät ry:n kunnallisvalitus

Lausunto Kehä I:n Myllypurontien ja Kontulantien eritasoliittymien tilavaraussuunnitelman tarkistuksesta

VT Tiia Aarnipuun toivomusponsi: Suojatievalojen rakentaminen Kallvikintien ja Satamasaarentien risteykseen

Sopimuksen tekeminen Kapiteeli Oyj:n kanssa Vuosaareen tonttia 54202/2 (Ramsinranta II) koskevasta asemakaavan muutosehdotuksesta (nro 11260)

Asunto Oy Viikinmäentie 9:n poikkeamishakemus

Lapinlahden sairaalan rakennuksia koskevan hankesuunnitelman tekoon osallistuminen

Xxxxx Xxxxxxx-Xxxxxxxxx poikkeamishakemus

Tapaninkylän tontin 39329/1 asemakaavan muuttaminen (nro 11436)

SIVISTYS- JA HENKILÖSTÖTOIMI

Ulkokuntalaisten koulunkäynti Helsingissä

RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI

Helsingin pelastustoimen palvelutaso vuosina 2005-2008

Lausunto YTV:lle seutuliikenteen palvelutasoa ja rahoitusta koskevasta suunnitelmasta 2006 - 2008

Lausunto YTV:lle lippujärjestelmän yksinkertaistamisesta vuonna 2006

Veikko Laine Oy:n vuokrasopimuksen jatkaminen

Selvitys Helsingin pelastustoimen toimintavalmiudesta

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

Lausunto Raha-automaattiyhdistykselle hankeavustushakemuksista

LAUSUNTO OIKEUDENKÄYNNIN JULKISUUTTA YLEISISSÄ TUOMIOISTUIMISSA JA HALLINTOTUOMIOISTUIMISSA KOSKEVISTA TYÖRYHMÄMIETINNÖISTÄ

Khs 2005-1542

Kj toteaa, että oikeudenkäynnin julkisuussääntelyä valmistelleet oikeusministeriön työryhmät jättivät 14.6.2005 ehdotuksensa oikeusministeriölle (Oikeudenkäynnin julkisuus yleisissä tuomioistuimissa: Työryhmämietintö 2005:7 ja Oikeudenkäynnin julkisuus hallintotuomioistuimissa: Työryhmämietintö 2005:6). Ehdotukset on valmisteltu hallituksen esityksen muotoon. Esitykset on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2005.

./. Mietinnöistä kohta ”Esityksen pääasiallinen sisältö” sekä esitetyt lakitekstit ovat esityslistan liitteinä.

Työryhmien mietinnöt kokonaisuudessaan ovat nähtävillä ennen kokousta valmistelijalla sekä kokouksessa. Ne voi saada myös internetin kautta oikeusministeriön verkkosivuilta: yleisiä tuomioistuimia koskeva osoitteesta www.om.fi/31734.htm ja hallintotuomioistuimia koskeva osoitteesta www.om.fi/31739.htm.

Oikeusministeriö pyytää lausuntoa työryhmien ehdotuksista 5.9.2005 mennessä siltä osin kuin ne liittyvät lausunnonantajan toimintaan. Helsingin kaupunki on osallisena oikeudenkäynneissä sekä yleisissä että hallintotuomioistuimissa, joten molemmat mietinnöt liittyvät olennaisesti kaupungin toimintaan.

Kaupunginkanslian oikeuspalvelut toteaa (12.8.2005) lausunnossaan päätösesitykseen sisältyvät asiat.

KJ Kaupunginhallitus päättänee antaa oikeusministeriölle oikeudenkäynnin julkisuutta koskevista työryhmämietinnöistä seuraavan lausunnon:

1. Yleistä erillislakien säätämisestä

Viranomaisten asiakirjojen julkisuutta ja salassapitoa koskeva lainsäädäntö on uudistettu kokonaisuudessaan 21.5.1999 säädetyllä ja 1.12.1999 voimaan tulleella lailla viranomaisten toiminnan julkisuudesta (SäädK 621/1999, myöhemmin julkisuuslaki) sekä siihen liittyvillä lakien muutoksilla. Uudistuksen tarkoituksena oli selkeyttää ja yhtenäistää salassapidon perusteita. Yleisimmistä salassapitoperusteista otettiin säännökset julkisuuslakiin ja niitä sovelletaan pääsäännön mukaan riippumatta siitä, minkä viranomaisen hallussa asiakirja kulloinkin on. Samalla kumottiin yli 120 eri lakeihin ja asetuksiin sisältyvää salassapito- ja vaitiolovelvollisuutta koskevaa säännöstä (HE 30/1998).

Kuntalaisten, julkisten hankintojen tarjouskilpailuihin osallistuvien, julkisten virkojen hakijoiden ja yleisön kannalta on tärkeää, että salassapidon perusteet ovat yhteneväiset ja helposti selville saatavat riippumatta siitä, minkä viranomaisen käsiteltävänä asiakirjat ja asiat ovat. Parhaiten tämä toteutuu, jos salassapitoa koskevat säännökset sisältyvät yhteen lakiin eikä palata ennen julkisuuslakia voimassa olleeseen käytäntöön, jossa salassapitoa koskevia säännöksiä oli yli 120 laissa.

Jos julkisuuslain lisäksi viranomaisen toiminnan julkisuudesta säädetään muissa laeissa, yksityinen henkilön mahdollisuus arvioida häntä koskevan asiakirjan julkiseksi tuloa ja salassapitoa käsittelyn eri vaiheissa heikentyy. Lisäksi aiheutuu tulkintaongelmia erityislakien ja julkisuuslain eri säännösten soveltamisesta, ellei erityislaeissa ole säännelty julkisuutta ja salassapitoa niin kattavasti, että julkisuuslakia ei sovelleta niiden tarkoittamiin tapauksiin lainkaan. Pääsääntönä tulisikin olla julkisuuslain täydentäminen ja muuttaminen muuttuneiden tarpeiden mukaisesti erityislakien säätämisen sijasta.

2. Oikeudenkäyntiasiakirjojen julkiseksi tuleminen

2.1 Yhteenvedot

Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 24 §:n mukaan tuomioistuimen on riitaprosessissa valmistelun kuluessa tehtävä kirjallinen yhteenveto mm. asianosaisten vaatimuksista ja perusteista. Valmistelun edetessä yhteenvetoa tulee tarvittaessa täydentää. Asianosaisille on varattava tilaisuus lausua käsityksensä yhteenvedosta.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa koskevan lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa on määritelty, mitä lakiehdotuksessa tarkoitetaan oikeudenkäyntiasiakirjalla. Tuomioistuimissa laadittavista asiakirjoista luetellaan esimerkkejä ehdotuksen perusteluissa ja mainitaan mm. yhteenvedot.

Lakiehdotuksen 9 §:ssä määritellään oikeudenkäyntiasiakirjan julkiseksi tulemisen ajankohta. Yhteenvetoihin tulee sovellettavaksi 9 §:n 1 momentin 4 kohta, jonka mukaan muu kuin edellä 1-3 kohdissa määritelty tuomioistuimessa laadittu asiakirja tulee julkiseksi, kun se on allekirjoitettu tai vastaavalla tavalla varmennettu. Ehdotuksen perustelujen mukaan varmentamisella tarkoitetaan, että asiakirjan valmistuminen varmennetaan jollakin muulla tosiasiallisella tavalla kuin allekirjoittamisella.

Lakiehdotuksessa jää tulkinnanvaraiseksi, mitä allekirjoittamisella ja etenkin varmentamisella tarkoitetaan, kun kysymyksessä oleva asiakirja on edellä mainittu yhteenveto.

Ehdotuksen 11 §:n 2 momentin 2 kohdan perusteella asianosaisella ei ole oikeutta saada yhteenvedosta tietoa, ennen kuin se on allekirjoitettu tai varmennettu.

Käytännössä käräjäoikeuden laatima yhteenveto on usein puutteellinen ja yhteenvedossa saattaa olla virheitä. Yhteenvedon täydentäminen ja korjaaminen on hyvin yleistä. Täydentämisen jälkeen laaditaan uusi yhteenveto, jota voidaan edelleen täydentää. Lisäksi käytäntö vaihtelee siinä, missä vaiheessa yhteenveto oikeudessa allekirjoitetaan. Usein se on allekirjoitettu jo siinä vaiheessa, kun se toimitetaan asianosaisille tarkistamista varten. Tuomioistuinten käytäntöä tulisi yhtenäistää yhteenvetojen allekirjoittamisen osalta.

Lakiehdotuksen 9 §:n 2 momentti mahdollistaa julkiseksi tulemisen ajankohdan myöhentämisen tuomioistuimen määräyksestä, mutta myöhentämiselle asetetut edellytykset, ts. vahingon tai kärsimyksen todennäköinen aiheutuminen asiaan osalliselle, eivät yhteenvedon osalta useinkaan täyty. Lisäksi tuomioistuimen on lakiehdotuksen mukaan joka tapauksessa erikseen määrättävä myöhentämisestä.

Jotta yleisö ja tiedotusvälineet eivät saisi korjaamattoman yhteenvedon perusteella asioista virheellisiä tietoja, yhteenvedon tulisi olla julkinen vasta sen jälkeen, kun asianosaiset ovat saaneet lausua siitä käsityksensä, korjausehdotukset on otettu huomioon ja tuomioistuin on allekirjoittanut lopullisen version.

Jos yhteenveto käräjäoikeudessa allekirjoitetaan vasta sen jälkeen, kun asianosaisten kommentit on otettu huomioon, on lakiehdotuksen 11 §:n 2 momentin 2 kohtaa tarkennettava esim. siten, että kohdan loppuun lisätään seuraava teksti: ”lukuun ottamatta oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 24 §:ssä tarkoitettuja yhteenvetoja ”.

2.2 Haastehakemukset

Käytännössä on ilmennyt tapauksia, joissa haastehakemusta referoidaan lehdissä ennen kuin käräjäoikeus on antanut siitä tiedon vastaajalle.

Ehdotuksen perustelujen mukaan 9 §:n 2 momentin säännöksellä on pidetty silmällä lähinnä mahdollisuutta määrätä, että esim. haastehakemus tulee julkiseksi ja voidaan antaa tiedotusvälineille vasta sen jälkeen, kun asianosainen on saanut siitä tiedon. Lainkohdan soveltaminen edellyttäisi kuitenkin perustelujen mukaan, että tiedon antaminen tiedotusvälineille todennäköisesti aiheuttaisi asianosaiselle lisävahinkoa tai -kärsimystä suhteessa siihen, että asia kuitenkin tulee julkiseksi myöhemmin. Edellytykset ovat perustelujen tarkoitus huomioon ottaen tiukat. Edellytykset voisivat olla ehdotettua väljemmät kuten 24 §:ssä säädetyn tuomioistuimen ratkaisun osalta. Ko. lainkohdassa tuomioistuin velvoitetaan mahdollisuuksien mukaan huolehtimaan siitä, että asianosainen saa tiedon ratkaisun sisällöstä ennen yleisöä, jos asia on yhteiskunnallisesti merkittävä tai se on synnyttänyt huomattavaa kiinnostusta julkisuudessa ja tarvittaessa muutoinkin.

Em. lainkohdassa voitaisiin myös selvemmin nimenomaisesti mainita, että se koskee mahdollisuutta oikeudenkäyntiasiakirjan tiedoksi antamiselle ensin asianosaisille. Lainkohdan perusteluissa on viitattu ehdotuksen 23 §:ään, vaikka on tarkoitettu 24 §:ää.

3. Julkisuuslain perusteella salassa pidettävät asiakirjat

3.1 Liike- ja ammattisalaisuudet

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa koskevan lakiehdotuksen 7 § sisältää säännökset salassa pidettävistä oikeudenkäyntiasiakirjoista. Tuomioistuin voi 8 §:n mukaan asianosaisen pyynnöstä tai erityisestä syystä muutoinkin päättää, että oikeudenkäyntiasiakirja on pidettävä tarpeellisin osin salassa, jos siihen sisältyy muussa laissa salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja ja tällaisen tiedon julkiseksi tuleminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (jälj. julkisuuslaki) 24 §:ssä on määritelty salassa pidettäviksi mm. kunnan ammatti- ja liikesalaisuudet (kohta 17) ja yksityiset liike- ja ammattisalaisuudet (kohta 20). Kysymyksessä on ehdoton salassapitovelvoite.

Julkisuuslain 11 §:ään sisältyvät säännökset asianosaisen tiedonsaantioikeudesta. Pykälän 2 momentin 6 kohdan mukaan asianosaisella ei ole oikeutta viranomaisen järjestämässä tarjouskilpailussa toisen tarjouksen tekijän liike- ja ammattisalaisuutta koskeviin tietoihin tarjouksen hintaa lukuun ottamatta.

Liike- ja ammattisalaisuuksia sisältäviä asiakirjoja ei mainita lakiehdotuksen 7 §:ssä, joten niiden salassa pitäminen edellyttää tuomioistuimen päätöstä.

Julkisia hankintoja käsitellään markkinaoikeudessa hakemuksen perusteella päätöksen poistamiseksi tai hyvitysmaksun määräämiseksi ja yleisissä tuomioistuimissa vahingonkorvauskanteiden perusteella. Markkinaoikeudessa asian hävinnyt hakija ei joudu yleensä maksamaan vastapuolena olevan kunnan oikeudenkäyntikuluja.

Kunnan järjestämissä tarjouskilpailuissa asetetaan hinnan ohella usein laadullisia ym. kriteerejä, joiden perusteella tarjoukset pisteytetään. Tällöin tarjouksiin saattaa sisältyä yrityksen liike- ja ammattisalaisuuksia, esim. yrityksen innovatiivisia oivalluksia (esim. kekseliäs tapa hoitaa palvelu).

Mikäli julkisyhteisöille tavaroita ja palveluja tarjoavien yritysten liike- ja ammattisalaisuudet tulevat vastaisuudessa oikeuskäsittelyssä julkisiksi, jos oikeus ei katso niiden julkisiksi tuleminen todennäköisesti aiheuttavan yrityksille merkittävää haittaa tai vahinkoa, on odotettavissa, että tarjouksia tulevat jatkossa tekemään myös yritykset, joiden tarkoituksena on riitauttamalla hankinta-asia mm. saada oikeudenkäynnissä tietoja kilpailevien yritysten liike- ja ammattisalaisuuksista. Tämä on taloudellisestikin mahdollista etenkin markkinaoikeuskäsittelyssä, koska hävitystä jutusta ei aiheudu oikeudenkäyntikuluriskiä.

Jos taas tarjouskilpailuun osallistuvat yritykset eivät voi olla varmoja siitä, että niiden ammatti- ja liikesalaisuudet pysyvät salassa muilta yrityksiltä myös mahdollisissa oikeuskäsittelyissä, on vaarana, että vastaisuudessa kuntien ja muiden julkisyhteisöjen mahdollisuudet saada markkinoilta parhaat mahdolliset tuotteet ja palvelut heikkenevät.

Edellä mainituista syistä liike- ja ammattisalaisuuksien säilyminen hankinta-asioissa oikeudenkäynneissä tulee turvata lainsäädännössä.

3.2 Psykologiset testit ja soveltuvuuskokeet

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 29 kohdan mukaan salassa on pidettävä asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilölle suoritetusta psykologisesta testistä tai soveltuvuuskokeesta tai sen tuloksesta tai työntekijän valintaa varten tehdyistä arvioinneista. Em. asiakirjat eivät sisälly oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa koskevan lakiehdotuksen 7 §:ään, joten niiden salassa pitäminen edellyttää tuomioistuimen päätöstä.

Mikäli kunnallisia virkoja ja toimia hakevat eivät voi vastaisuudessa luottaa siihen, että testi- ja soveltuvuustulokset pysyvät salassa, on selvää, että virkoja ja toimia hakevien määrät vähenevät ja julkishallinnon mahdollisuudet kilpailla yksityissektorin kanssa työnhakijoiden potentiaalisesta parhaimmistosta heikkenevät.

Kuka tahansa voi hakea julkista virkaa tai tointa. Kuten edellisessä kohdassa käsiteltyjen liikesalaisuuksien osalta on myös näidenkin asiakirjojen osalta vaarana, että virkoja ja toimia haetaan tarkoituksena päästä asianosaisena tutustumaan toisten hakijoiden testituloksiin.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa koskevan lakiehdotuksen 7 §:ä ja oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa koskevan lakiehdotuksen 3 luvun 5 ja 6 §:iä tulee muuttaa siten, että turvataan julkista virkaa tai tointa hakeville tehtyjen psykologisten testien ja soveltuvuuskokeiden salassa pysyminen.

4. Oikeudessa kuultavien asianomistajien ja todistajien yhteystiedot

Helsingin kaupungin palveluksessa on kaksi työntekijäryhmää, (matkalippujen tarkastajat ja pysäköinnin tarkastajat), joilla on muita työntekijäryhmiä suurempi vaara johtua työtehtävissä joko itse pahoinpitelyn kohteeksi tai todistamaan työtoveriin kohdistuvaa pahoinpitelyä. Joukkoliikennevälineissä matkustaa aiempaa enemmän henkilöitä, jotka esim. huumausaineiden käytön vuoksi saattavat käyttäytyä täysin ennalta arvaamattomasti lippua esittämään pyytävää matkalippujen tarkastajaa kohtaan.

Yleisiä tuomioistuimia koskevan lakiehdotuksen 4 §:n mukaan asianosaisen henkilöllisyyden yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot ovat julkisia. Tieto voidaan kuitenkin jättää antamatta 5 §:ssä mainituissa tapauksissa. Lakiehdotuksen perusteluissa todetaan, että tapauskohtaisesti ratkaistaan se, kuinka laajat asianosaisen henkilöllisyyden yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot olisivat. Asianosaisen osoite tai muut yhteystiedot eivät kuuluisi pykälässä tarkoitettuihin oikeudenkäynnin perustietoihin. Niiden osalta voisivat tulla lakiehdotuksen mukaan sovellettaviksi julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 7 kohta ja 24 §:n 1 momentin 31 kohta.

On tärkeää, että todistajan ja asianomistajan yhteystietojen salassa pysyminen on varmistettu silloin, kun tuomiosta pyydetään ehkä vuosienkin kuluttua oikeudelta kopio.

Haastehakemuksen tultua julkiseksi, vastapuoli voi pyytää kopiot mm. asianomistajien ja todistajien kuulustelupöytäkirjoista. Helsingin kaupunki pitääkin tärkeänä, että asianomistajien ja todistajien yhteystietojen kirjaamista yhtenäistettäisiin siten, että pöytäkirjoihin kirjataan kuultavan henkilön osalta vain työpaikan yhteystiedot. Vaikka kotiosoitetta ym. yhteystietoja ei merkitäkään esitutkinta- tai oikeudenkäyntiasiakirjoihin, vaarana ei ole, ettei ao. henkilöä jatkossa tavoitettaisi. Kaupungin virastoilla ja laitoksilla on työntekijöidensä yhteystiedot ja viranomainen voi saada heidän osoitetietonsa väestörekisteristä, vaikka heillä olisikin esimerkiksi turvakielto.

Kirje oikeusministeriölle ja pöytäkirjanote kaupunginkanslian oikeuspalveluille.

Lisätiedot:
Ratasvuori Eila, kaupunginlakimies, puhelin 169 3674

LIITTEET	Liite 1	Osia työryhmämietinnöstä 2005:7
	Liite 2	Osia työryhmämietinnöstä 2005:6

VALLILAN TEOLLISUUSALUEEN STURENKADUN POHJOISPUOLISEN ALUEEN RAKENNUSKIELLON PIDENTÄMINEN (NRO 11438)

Khs 2005-1510

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (16.6.2005) mm., että alue käsittää 22. kaupunginosan (Vallilan) korttelit 689, 691–693, 695, 696, 699, 700, 703 ja 707 sekä tontit 694/21, 24, 25 ja 697/1. Aluetta rajaavat Sturenkatu, Teollisuuskatu, Kumpulantie, Mäkelänkatu, Elimäenkatu, Mäntsäläntie, Nilsiänkatu, Lemunkuja, Nokianpuisto ja Nokiankuja.

Kvsto päätti 1.9.1999 muuttaa 22. kaupunginosan (Vallila) asemakaavaa piirustuksen nro 10754 osoittamalta alueelta. Päätöksen perusteella alueella tuli voimaan rakennuskielto (RakL 42 §:n 2 momentin 3 kohta). Rakennuskieltoa on jatkettu kaksi vuotta kerrallaan, viimeksi Khn 11.8.2003 tekemällä päätöksellä 1.9.2005 saakka.

Kaavatilanne

Yleiskaava

Alue on Helsingin yleiskaavassa 1992 (9.12.1992) tuotanto- ja varastotoimintojen aluetta (T). Alueelle saa rakentaa tiloja ympäristöhaittoja aiheuttamattoman tuotannon ja varastoinnin käyttöön sekä niille tarpeellisia palvelu- ja toimistotiloja. Lisäksi alueelle saa rakentaa tiloja julkisten palvelujen, yhdyskuntateknisen huollon, virkistyksen ja liikenteen käyttöön.

Helsingin yleiskaava 2002:ssa (Kvsto hyväksynyt 26.11.2003, tullut alueella voimaan 23.12.2004) on Vallilan Sturenkadun pohjoispuolinen alue merkitty kerrostalovaltaiseksi alueeksi, joka käsittää asumista, toimitila- ja työpaikkarakentamista.

Asemakaava

Vallilan teollisuusalueen nykyinen asemakaava (nro 8529) on vahvistettu 23.1.1984.

Teollisuusalueen asemakaava laadittiin silloisten yleiskaavaperiaatteiden mukaan ja lähes kaikki tontit säilytettiin teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueena (T). Poikkeuksena olivat Näkövammaisten Keskusliiton toimitalon tontti 707/1 (YS, Mäkelänkatu 48–50) sekä ammattikoulujen hallintoa varten varattu tontti 699/6 (Nilsiänkatu 6), joka merkittiin hallinto-, virasto- ja opetustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialueeksi (YHO). Alueella on ollut lisäksi yksi liikerakennusten korttelialue (KL, tontti 690/1), joka on Pälkäneen puiston ja Elimäenkadun välissä.

Teollisuus- ja varastotonttien rakennusoikeus on e = 2,3–3,8 korttelista riippuen. Lisäksi on sallittu maanalaista kerrosalaa e = 0,5 tehokkuudella.

Teollisuus- ja varastotonteilla saa tontin rakennetusta kerrosalasta käyttää tontilla tapahtuvalle toiminnalle välttämättömiin toimisto- ja vastaaviin tiloihin enintään 35 %. Tontilla tapahtuvaan toimintaan liittyviä tutkimus- ja opetustiloja saa tontin rakennetusta kerrosalasta olla enintään 10 % edellä mainittujen toimistotilojen lisäksi.

Nykytilanne alueella Aiemmin voimassa olleen kaavan ja rakennusjärjestyksen mukaan laskettuna tuli tonttien teoreettiseksi tehokkuusluvuksi e = 5,25–6,0 maksimissaan. Monilla tonteilla tehokkuusluku oli e = 4,1–4,9 räystäskorkeusasemasta riippuen. Tällaisilla tai sitä lähellä olevilla tehokkuuksilla ehdittiin Vallilan teollisuusalueelle rakentaa 13 tonttia eli noin 1/5 tonttien lukumäärästä, ennen kuin alue määrättiin rakennuskieltoon 1970‑luvun loppupuolella asemakaavan muutoksen laatimista varten.

Vallilan teollisuusalueella on rakentamattomia tontteja enää yksi, joka on nykyisin tilapäisesti autojen pysäköintialueena. Vajaasti rakennettuja on vielä muutamia.

Päätökset ja suunnittelutilanne

Päätökset

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 23.11.2000 Vallilan teollisuusalueen Sturenkadun pohjoispuolisen alueen suunnitteluperiaatteet seuraavasti:

1 Tonttien käyttötarkoitus muutetaan teollisuus- ja varasto-rakennusten korttelialueesta (T) toimitilarakennusten korttelialueeksi (KTY). Uudisrakennettaessa tulee rakennus rakentaa siten, että se voidaan tarvittaessa ottaa teollisuustoiminnan käyttöön. Voimassa olevan asemakaavan mukainen liike- ja myymäläkerrosala säilyy lähtökohtaisesti ennallaan. Perustelluista syistä sitä voidaan tarkistaa.

2 Rakennusten suojelukysymyksissä tullaan tukeutumaan kaupunginmuseon tekemään ”Vallilan teollisuusalueen suojelutavoiteselvitykseen”, jossa on kartoitettu suojelukohteiksi yksittäiset rakennukset ja rakennusten muodostamat kokonaisuudet sekä yksittäiset rakenteet ja rakennelmat (selvitystyö päivätty 30.9.1999).

3 Rakennusoikeudet säilytetään periaatteessa ennallaan. Vanhan rakennuksen suojelun yhteydessä voidaan tontin rakennusoikeutta tarkistaa.

4 Valokatteisen sisäpihan rakentaminen sallitaan sellaisissa tapauksissa, joissa se luontevasti asettuu jo rakennettujen rakennusosien väliin tai keskelle tai uudisrakennuksen osaksi. Sisäpihaa saadaan käyttää jalankulku- ja vastaanottotilana, se voi toimia henkilökuntaravintolan tarjoilutilana ja siihen saadaan sijoittaa tarpeellisia portaita ja jalankulkusiltoja sekä hissitiloja. Valokatteinen sisäpiha ja siihen kuuluvat portaat ja jalankulkusillat sekä hissitilat saadaan rakentaa asemakaavaan merkityn kerrosalan lisäksi.

5 Vallilan teollisuusalueen KTY-tonttien autopaikat määräytyvät normin: vähintään 1 autopaikka/280 k-m² ja enintään 1 autopaikka/120 k-m² mukaan silloin, kun määritellään tonttikohtaiset autopaikat. Kun autopaikat sijoitetaan keskitetysti (pysäköintiluola), silloin enintään 1 autopaikka/170 k-m².

6 Vallilan teollisuusalueelle tutkitaan pysäköintiluolan rakentamismahdollisuus tonteilta puuttuvien autopaikkojen (suojeltavat rakennukset, vanhat kellarittomat kiinteistöt) sijoittamista varten alueella olevan kallion sisään siten, että luolaan voisi sijoittaa noin 600–650 autoa. Tarkka suuruus määräytyy selvitystyön aikana. Sisäänajo luolaan järjestetään ensisijaisesti Elimäenkadun kautta.

Suunnittelutilanne

Edellä olevien periaatteiden mukaan on alueelle hyväksytty asemakaavan muutokset tontille 694/23 (Kvsto 18.4.2001), tontille 697/17 (Kvsto 12.9.2001) ja tontille 690/1 (Kvsto 25.9.2002). Nämä kaavat on rajattu pois rakennuskieltoalueesta.

Lisäksi alueelle on hyväksytty pysäköintiluolan asemakaavan muutos, Kvsto 29.1.2003. Muutos koskee maanalaista tilaa seuraavilla alueilla asemakaavassa määrättyjen korkeusasemien välillä: osa tonteista 690/1, 694/24, 699/6, 8, 12, 14, 700/1, 6, 11 ja 703/3, katu- ja puistoalueet. Pysäköintiluola mitoitettiin 700 autopaikalle.

Rakennuskiellon jatkaminen

Kaavoituksen keskeneräisyyden vuoksi tulisi edellä mainittujen kortteleiden ja tonttien rakennuskieltoa jatkaa kahdella vuodella eli 1.9.2007 saakka maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 2 momentin perusteella (kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston piirustus nro 11438/16.6.2005).

KAJ Kaupunginhallitus päättänee pidentää kortteleiden nro 689, 691–693, 695, 696, 699, 700, 703 ja 707 sekä korttelin nro 694 tonttien nro 21, 24 ja 25 ja korttelin nro 697 tontin nro 1 rakennuskieltoaikaa 1.9.2007 saakka.

Maankäyttö- ja rakennuslain 202 §:n ja tämän esityslistan Kj/2 kohdassa päätetyn perusteella tämä päätös tulee voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.

Kuulutettava sekä pöytäkirjanote karttaliitteineen Uudenmaan ympäristökeskukselle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja rakennuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

LIITE

Rakennuskieltokartta nro 11438 (Vallilan teollisuusalueen Sturenkadun pohjoispuolinen alue)

LAUSUNTO KEHÄ I:N MYLLYPURONTIEN JA KONTULANTIEN ERITASOLIITTYMIEN TILAVARAUSSUUNNITELMAN TARKISTUKSESTA

Khs 2005-617

Kaj ilmoittaa, että Tiehallinnon Uudenmaan tiepiiri pyytää (9.3.2005) lausuntoa tilavaraussuunnitelman tarkistuksesta Kehä I:lle, Myllypurontien ja Kontulan eritasoliittymät ympäristöineen käsittävälle alueelle seuraavasti:

”Kehä I (mt 101/008) Myllypurontien ja Kontulan eritasoliittymät, tilavaraussuunnitelman tarkistus

Uudenmaan tiepiirin tilaamana, yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa on valmistunut vuoden 2004 lopussa tilavaraussuunnitelman tarkistus Kehä I:lle (mt 101/008), Myllypurontien ja Kontulan eritasoliittymät ympäristöineen käsittävälle alueelle. Tilavaraus on tarkistettu lähialueiden rakennushankkeiden ja kaavoituksen vuoksi. Eritasoliittymien toteuttaminen ei ole tiepiirin lähivuosien toiminta- ja taloussuunnitelmissa.

Uudenmaan tiepiiri lähettää tilavaraussuunnitelman tarkistuksen Teille lausuntoa varten ja huomioon otettavaksi. Lausunto pyydetään lähettämään tiepiirille 31.8.2005 mennessä. Toivomme että suunnitelma käsitellään kaupungin eri elimissä, jotta lausunnon mahdollisesti esiintuomat seikat voidaan kirjata väylän jatkosuunnittelua varten ja noudattaa nyt esitettyä suunnitelmaa alueen asemakaavoja laadittaessa.

Edellisessä suunnitteluvaiheessa 1990-luvulla tehdyt Kehä I:n liikenne-alueen rajaukset ovat monin paikoin osoittautuneet liian suppeiksi, siten että kaikki yleisen tien rakenteet ja laitteet eivät mahdu liikennealueelle. Ne tuleekin kaavoituksen yhteydessä tarkistaa. Olemassa olevien meluvallien kohdilla liikennealueen rajaa on ehdotettu siirrettäväksi meluvallin harjalle, mikä yleensä myös noudattaa kunnossapitorajaa.

Mikäli Myllypuron ns. Metrosairaalan suunnittelu etenee, tulee kaupungin hakea tiepiiriltä suunnittelulupaa (TA 25 §) nykyisen tasoliittymän järjestelyjen muuttamiseksi ja korttelialueella nyt olevan tieoikeuden lakkauttamiseksi.

Välittömästi Myllypuron ja Kontulan eritasoliittymien tilavaraussuunnitelman länsipuolella laaditaan parhaillaan asemakaavoitukseen liittyen Kivikontien eritasoliittymän aluevaraussuunnitelmaa, joka valmistunee huhtikuussa 2005. Keskusteluja Itäväylän eritasoliittymän suunnittelun käynnistämisestä tullaan käymään lähiaikoina Uudenmaan tiepiirin ja Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kanssa.”

./. Karttakuva Myllypurontien ja Kontulantien eritasoliittymän tilavaraussuunnitelmasta on esityslistan tämän asian liitteenä 1.

Asiassa on hankittu kaupunkisuunnittelulautakunnan, joukkoliikennelautakunnan ja yleisten töiden lautakunnan lausunnot, jotka ovat esityslistan tämän asian liitteinä 2, 3 ja 4. Kaj ilmoittaa lisäksi, että tilavaraussuunnitelman muut asiakirjat ovat nähtävillä kokouksessa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta kuvaa tarkistettua tilavaraussuunnitelmaa ja aiempia päätöksiä lausunnossaan (16.6.2005) seuraavasti:

Päätös- ja toteutustilanne

Helsingin kaupunginhallitus päätti 27.9.1993 ilmoittaa Tielaitokselle lausunnossaan Kehä I:n katujakson muuttamisesta yleiseksi tieksi hyväksyvänsä puolestaan Tielaitoksen ja Helsingin kaupungin raportissa "Kehä I:n–Kontulantien ja Myllypurontien eritasoliittymät, Tilanvaraussuunnitelma 1992" esitetyt Kehä I:n pitkän aikavälin kehittämisperiaatteet. Myllypurontien eritasoliittymä sisälsi silmukkarampin Kehä I:ltä etelästä Myllypurontielle.

Kaupunginvaltuusto antoi puoltavan lausuntonsa Kehä I:n välin Vihdintie Itäväylä tiesuunnitelmasta 18.9.1996. Liikenneministeriö vahvisti Kehä I:n tiesuunnitelman 3.9.1998. Kehä I:n 14,4 km pitkä katuosuus muuttui yleiseksi tieksi 1.10.1998.

Kaupunkisuunnitteluviraston omana työnään Uudenmaan tiepiirin myöntämän suunnitteluluvan perusteella tekemä Kehä I:n ja Myllypurontien eritasoliittymän rombinen tilanvaraussuunnitelma (suorat rampit) valmistui keväällä 2004. Tiepiiri halusi varmistua siitä, että kaikki tien rakenteen ja laitteet mahtuvat kehän liikennealueelle tilaamalla konsultilta tilavaraussuunnitelman auditoinnin. Samalla tiepiiri päätti tarkistaa myös Kontulantien eritasoliittymän tilavaraussuunnitelman.

Kehä I Tilanvaraussuunnitelmassa on molempien eritasoliittymien kohdalla kolme läpijohtavaa kaistaa suuntaansa (vuonna 1992 tehdyssä suunnitelmassa niitä on kaksi suuntaansa). Ajoratojen leveys on 12,75 m. Keskialueen leveys on 4,0 metriä.

Rampit ja liittyminen katuverkkoon

Myllypurontie on linjattu kehätien ylittävälle sillalle. Kehä I nousee sillan alta Kontulan suuntaan 5 %:n ja laskee Itäkeskuksen suuntaan 1 %:n kaltevuudella. Myllypurontieltä on rombiset (suorat) rampit kaikkiin suuntiin.

Pysäkit ja kevyt liikenne

Kehän suuntaisen linja-autoliikenteen pysäkit ovat kehätien varressa lähellä risteyssiltaa sen eteläpuolella. Pysäkeiltä on Myllypurontielle sekä portaat että rampit. Myllyruuhenpolun ja Alakiventien alikulkukäytävien lähellä olevat pysäkkiparit joudutaan poistamaan ja korvaamaan em. uusilla pysäkeillä.

Myllyruuhenpolun alikulkukäytävä esitetään korvattavaksi ylikulkusillalla. Salibandyhallin kohdalla oleva Alakiventien alikulkukäytävä ehdotetaan rakennettavaksi uudelleen noin 70 m nykyistä etelämmäksi.

Sillat

Myllypurontien risteyssillan hyötyleveys on 24 metriä ja rakennepaksuus 1,2 m. Vapaa alikulkukorkeus kehällä on 4,8 metriä. Myllyruuhenpolun raittisillan hyötyleveys on 4,5 metriä.

Kontulantien eritasoliittymä

Rampit ja liittyminen katuverkkoon

Kontulantien liittymässä on nykyään rampit Kontulantieltä Kehä I:lle molempiin suuntiin. Kehätien Kontulan puoleisella ajoradalla on valo-ohjattu tasoliittymä. Se korvataan puolisuoralla rampilla, joka ylittää kehätien ja liittyy Kontulantiehen Kurkimäentien liittymän kohdalla. Rampin kaarresäde on 80 m. Rampin pituuskaltevuus on nousussa 2,4 % ja laskussa 5,3 %.

Pysäkit ja kevyt liikenne

Kehän suuntaisen linja-autoliikenteen pysäkit sijoitetaan metroradan ylittäville silloille. Kurkimäen puolella rampilla sijaitseva pysäkki jää nykyiselle paikalleen.

Kehätien alittavalle Karpalotien ja Myllypurontien väliselle kävely- ja pyörätielle, joka jää nykyiselle paikalleen, saadaan sujuvat kulkuyhteydet sekä kehän että ramppien pysäkeiltä.

Kontulantien ja Kurkimäentien liittymässä rakennetaan Kontulantielle alikulkukäytävä, joka korvaa nykyisen suojatien Kontulantien poikki.

Sillat

Uuden ramppisillan pituus on noin 180 metriä. Sillan hyötyleveys on 7 metriä.

Kehä I:n sillat metroradan kohdalla on levennettävä bussipysäkkien takia.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Tiehallinnon Uudenmaan tiepiirille seuraavan lausunnon:

Helsingin kaupunginhallitus toteaa ensinnäkin, että lausunnolla oleva Kehä I:n Myllypurontien ja Kontulantien eritasoliittymien tilavaraussuunnitelmien tarkistus on tehty kaupungin ja tiehallinnon yhteistyönä ja kaupungin edustajien ehdotukset on otettu tarkistuksessa hyvin huomioon.

Alueen maankäyttö

Kaupunginhallitus toteaa alueen maankäytöstä, että Myllypuron keskuksessa on muutettu asemakaavaa toimisto- ja pienteollisuustilan rakentamiseksi metroaseman välittömään läheisyyteen, Kehä I:n länsipuolelle. Tavoitteena on ollut kehittää keskusta tarjoamalla työpaikkoja hyvien liikenneyhteyksien varrelta ja tukea palveluiden pysyvyyttä alueella sekä toisaalta myös lisätä niitä. Samalla tavoitteena on ollut ympäristön kaupunkirakenteen eheyttäminen suunnittelemalla tiivis, kaupunkimainen ympäristö, missä rakennukset rajaavat liikenneväyliä. Kaavamuutos sai lainvoiman 26.11.2004

Kehä I:n liittymän liikennealuetta supistamalla on voitu laajentaa rakentamiseen käytettävää aluetta ja tehostaa koko alueen maankäyttöä. Verrattuna vuoden 1992 Myllypurontien eritasoliittymän suunnitelmaan rakentamiselle on käytettävissä noin 6 000 m² enemmän korttelimaata liittymän länsipuolella. Paitsi lisääntyneenä korttelimaana (tehokkuudella e = 2,6 lisäys merkitsee keskuksen puolella noin 15 000 k-m² rakennusoikeutta), ratkaisu nostaa Myllypuron keskuksessa koko toimitilarakentamisen tehokkuutta.

Liikennealueesta vapautuvalle maa-alueelle on mahdollista rakentaa laajemmat pysäköintitilat rakennusten alle, mikä ei ole mahdollista metroradan päälle tulevissa rakennuksissa. Pysäköintijärjestelyjen helpottuminen nostaa siten välillisesti tehokkuutta myös niillä tonteilla, jotka eivät tule sijoittumaan tälle muutosalueelle. Kerrosalan lisäys keskuksen toimitilarakentamisen osalta uuden tilanvaraussuunnitelman ansiosta on suuruusluokaltaan 20 000 k-m². Tämän lisäksi ratkaisu helpottaa tonttien sisäisiä piha- ja kulkujärjestelyjä.

Myös Kehä I:n itäpuolella on käynnistynyt asemakaavan muutostyö maankäytön kehittämiseksi yhtäältä itäisimpänä osana uutta Myllypuron keskusta ja toisaalta osana Mustapuronlaakson uutta kaupunkipientalorakentamista. Tilavaraussuunnitelma on pohjana tässä kaavatyössä.

Kehä I:n itäpuolella tämän uuden suunnitelman mukaisella järjestelyllä voidaan osoittaa muuhun käyttöön maata noin 0,9 ha enemmän. Vastaava rakentaminen olisi suuruusluokaltaan 20 000 k-m².

Tie- ja liikennejärjestelyt

Tilavaraussuunnitelmien tie- ja liikennetekniset järjestelyt ovat korkeatasoiset ja turvaavat Kehä I:n itäosan toimivuuden pitkälle tulevaisuuteen. Hyvään lopputulokseen pääsemistä helpottivat suunnittelun hyvät lähtökohdat.

Kehä I:n itäpuolella Myllypuron liittymän kohdalla kävely- ja pyörätiejärjestelyt tullevat muuttumaan huomattavasti uuden maankäytön suunnittelun yhteydessä.

Liikenteelliset vaikutukset

Liikenne-ennusteet tehtiin sekä verkolle, jossa on yhteys Kehä I:n ja Kivikontien liittymästä Viikintielle Herttoniemen suuntaan että verkolle, josta tämä yhteys puuttuu. Viiveet liittymäalueella vähenevät eritasoratkaisun ansiosta. Ramppiliittymien toimivuus on hyvä. Käyttösuhde v. 2020 valo-ohjattuna on alle 0,5 kaikissa huipputunti- ja liikenneverkkotilanteissa. Jononpituudet ovat enintään 40 metriä kehältä tulevilla rampeilla. Ramppiliittymät toimisivat myös ilman liikennevaloja, mutta liikenneturvallisuussyistä valo-ohjaukseen tulee varautua.

Joukkoliikenneyhteydet nopeutuvat varsinkin kehätien suunnassa liikennevalojen jäädessä pois. Bussiliikenteen maksimimäärä on aamuruuhkan aikana 23 linja-autoa/tunti ja iltaruuhkan aikana 20 linja-autoa/ tunti. Tilavaraussuunnitelman rombinen ratkaisu on myös liikennemelun torjunnan kannalta vanhaa suunnitelmaa parempi kehätien itäpuolella.

Kaiken kaikkiaan Myllypuron ja Kontulan liittymien muuttaminen eritasoliittymiksi parantaa myös bussiliikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta. Suunnitelmassa esitetyt liikennejärjestelyt mahdollistavat kaikki tarvittavat bussien reittivaihtoehdot ja pysäkkijärjestelyt molemmissa liittymissä sujuvat vaihdot bussilinjojen välillä. Myllypurontien liittymässä kävely-yhteydet kuitenkin pidentyvät kehätien varren länsipuoliselle pysäkille huomattavasti ja itäpuoliselle pysäkille hieman. Yleisesti pysäkeiltä on kuitenkin hyvät yhteydet ympäristön kevyen liikenteen verkkoon.

Tilavaraussuunnitelman mukaiset liittymäjärjestelyt ovat tarkoituksenmukaiset ja maankäytön kannalta tehokkaat, mutta kuitenkin riittävät Kehä I:n ja liittymien ennustetuille liikennemäärille. Myös joukkoliikenteen kannalta esitetyt liittymien tilavaraukset ovat riittäviä. Liittymäjärjestelyjen jatkosuunnittelussa tulee kuitenkin kiinnittää huomiota Kehä I:n tasauksen pituuskaltevuuksiin erityisesti raskaan liikenteen kannalta.

Kontulan liittymäsuunnitelmaan sisältyvä ratkaisu, jolla ajoyhteys Kehä I:ltä länsisuunnasta Kurkimäkeen katkaistaan ja yhteys ohjataan Kivikon liittymän kautta, on liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta perusteltua. Ennen järjestelyn toteuttamista tulisi Kivikontien liittymän eritasojärjestelyn kuitenkin olla toteutettu.

Jatkotoimenpiteet ja hankkeen rahoitus

Tilavaraussuunnitelman mukaisen Myllypurontien eritasoliittymän rakennuskustannusarvio on 11,7 milj. euroa. Kontulantien eritasoliittymän rakennuskustannusarvio on 7,1 milj. euroa.

Pääkaupunkiseudun isoista tieinvestoinneista Myllypurontien ja Kontulantien eritasoliittymät kuuluvat hankkeeseen Kehä I Helsingissä ja Espoossa, jonka Uudenmaan tiepiiri on toiminta- ja taloussuunnitelmassaan esittänyt käynnistettäväksi vuosina 2006–2009. Tuona aikana tulisi suunnitelman mukaan aloittaa myös neljä muuta isoa hanketta eli valtatie 2 Vihdistä Porin suuntaan, Kehä I välillä Turunväylä Vallikallio, Länsiväylä välillä Kirkkonummi Kivenlahti ja Kehä III välillä Vantaankoski Lentoasemantie. Valtio ei ole kuitenkaan tehnyt päätöstä vielä yhdenkään hankkeen käynnistämisestä.

Helsingin kaupunginhallituksen osaltaan hyväksymässä aiesopimuksessa pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän toteutuksesta hanke Kehä I, Turunväylä–Vallikallio mainitaan Hakamäentien parantamisen jälkeen ensimmäisenä tiehankkeena, joka ”pyritään aloittamaan” vuosina 2004–2007.

Hankkeessa Kehä I Helsingissä ja Espoossa kiireellisintä puutteellisten yhteyksien, liikenneturvallisuuden, liikenteen sujuvuuden ja maankäytön kehittämisen perusteella on Kivikonlaidan tasoliittymän rakentaminen Kivikontien eritasoliittymäksi. Liikenneväylien investointiohjelmaehdotuksessa vuosille 2007–2010 (kaupunkisuunnittelulautakunta 28.4.2005) esitetään rahoitusta Kehä I:n ja Kivikontien eritasoliittymälle vuosille 2008 ja 2009 sekä Kehä I:n ja Itäväylän eritasoliittymän ensimmäiselle vaiheelle vuosille 2009 ja 2010.

Lisäksi ehdotuksen mukaan Yhdyskadun Itäväylä Kehä I ensimmäisen vaiheen eli Kivikontien tunnelin rakentaminen Kehä I:n Kivikontien liittymän ja Viikintien välille aloitetaan vuonna 2010.

Näin ollen näyttää siltä, että Myllypurontien ja Kontulantien eritasoliittymien rakentaminen siirtyy myöhemmäksi.

Kehä I:n ja Kivikontien eritasoliittymä ja Kivikontien tunneli ovat tärkeitä yhtäältä Viikin ja Myllypuron pohjoisosien yhteyksien kannalta ja toisaalta siksi, että uusi yhteys vähentää kaikissa Kehä I:n itäpään liittymissä (Kontulantie, Myllypurontie ja Itäväylä) noin 15 000 autoa vuorokaudessa.

Lopuksi kaupunginhallitus toteaa, että eritasoliittymien kustannusarviot osoittavat hankkeiden suuruusluokan ja ne tarkentuvat yleis- ja tiesuunnitelmavaiheessa. Tilavaraussuunnitelmassa ei ole käsitelty rakentamiskustannusten jakoa Tiehallinnon ja kaupungin välillä, mistä sovitaan myöhemmin tiesuunnitelmavaiheessa. Liittymät ovat olemassa olevien yleisen tien liittymien järjestelyjä, joiden kustannukset tulisi rahoittaa Suomen Kuntaliiton ja Tiehallinnon toukokuussa 2001 hyväksymän kustannusvastuun periaatteiden mukaisesti.

Kirje Tiehallinnon Uudenmaan tiepiirille ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, joukkoliikennelautakunnalle ja yleisten töiden lautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

LIITTEET	Liite 1	Karttakuva tilavaraussuunnitelmasta (Kehä I; Myllypurontie ja Kontulantie)
	Liite 2	Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto 16.6.2005
	Liite 3	Joukkoliikennelautakunnan lausunto 2.6.2005
	Liite 4	Yleisten töiden lautakunnan lausunto 16.6.2005

SOPIMUKSEN TEKEMINEN KAPITEELI OYJ:N KANSSA VUOSAAREEN TONTTIA 54202/2 (RAMSINRANTA II) KOSKEVASTA ASEMAKAAVAN MUUTOSEHDOTUKSESTA (NRO 11260)

Khs 2004-1681

Kiinteistölautakunta toteaa (3.8.2004) mm. seuraavaa:

Tiivistelmä Vuorannan koulutuskeskukselle on muodostettu palvelurakennusten korttelialue, jonka kautta kulkee rantaa pitkin yleinen virkistysreitti. Koulutuskeskuksen rakennus- ja puutarhataiteellisesti merkittävä
1970-luvun ympäristökokonaisuus on säilytettävä. Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu Rastilanneva on merkitty luonnonsuojelualueeksi. Muu osa alueesta on kaavoitettu pientalokortteleiksi ja virkistysalueeksi. Kaupunginhallituksen maankäyttösopimuksista tekemän päätöksen perusteella on neuvoteltu sopimus alueiden luovutuksista. Luovutuksissa kaupunki luovuttaa tontinosan ja saa asemakaavan muutoksen mukaiset noin 1,8 ha:n suuruiset yleiset alueet Ramsinrannasta ja noin 5,9 ha maa-alueita Kehä I:n varrelta. Luovutukset tehtäisiin vastikkeetta.

Asemakaava Pääosalla alueesta on voimassa vuonna 1979 vahvistettu asemakaava. Sen mukaan tontti 54201/2 on osoitettu opetustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialueeksi (YOA), jolle saa rakentaa sisäoppilaitoksen henkilökunta-asuntoineen. Kerrosluku on kaksi. Tontin 54201/2 rakennusoikeus on 10 000 k-m². Tontin pohjoispuolella oleva Rastilanneva on merkitty puistoksi (P).

Maanomistus Tontin 54201/2 omistaa Kapiteeli Oyj. Katu-, puisto- ja virkistysalueet ovat Helsingin kaupungin omistuksessa.

Asemakaavan muutosehdotus

Mitoitus Muutosalueen pinta-ala on noin 12,0 ha, josta korttelialuetta on noin 6,0 ha, virkistys- tai luonnonsuojelualuetta 2,4 ha, katualuetta 1,0 ha ja vesialuetta 2,7 ha.

Kokonaiskerrosala on noin 19 000 k-m², josta asumista on n. 13 500
k-m². Asuntokerrosalasta n. 4 450 k-m² on sellaista, jota saa käyttää myös toimisto- ja kokoontumistiloihin. Kerrosalasta on käytetty noin 4 800 k-m² nykyisiin opistorakennuksiin. Asemakaavan toteutuminen merkitsee noin 120 uutta asuntoa ja 300 uutta asukasta.

Palvelurakennusten korttelialue (P)

Koulutuskeskuksen nykyisistä rakennuksista ja pihapiiristä on muodostettu palvelurakennusten korttelialue, jolle saa rakentaa kokoontumis-, koulutus-, majoitus-, ravintola-, toimisto- ja virkistyspalvelutiloja. Korttelialueen rakennusoikeus on yhteensä 5 460 k-m², josta uudisrakentamiseen on osoitettu 1 450 k-m². Nykyisten opisto- ja majoitusrakennusten kerrosluku on kaksi ja rannassa sijaitsevien saunarakennusten yksi. Korttelialueelle on merkitty rakennusala laajennusta varten, ja sen kerrosluku on kaksi.

Asuinrakennusten korttelialueet (A-1)

Koulutuskeskuksen pohjois- ja itäpuolella on kaksi asuinrakennusten korttelialuetta, joiden rakennusoikeus on merkitty tehokkuusluvulla 0,4 ja kerrosluku on enintään kaksi.

Tontin 54201/6 rakennusoikeus on noin 2 240 k-m², josta noin 860
k-m² on käytetty koulutuskeskuksen nykyisiin majoitusrakennuksiin. Tonttia koskevat samat 70-luvun ympäristön suojelumääräykset kuin palvelurakennusten korttelialuetta. Nykyiset rakennukset on merkitty kaupunkikuvallisesti arvokkaiksi rakennuksiksi merkinnällä sr-2.

Toisen, lähellä rantaa sijaitsevan tontin 54243/1 rakennusoikeus on noin 2 200 k-m². Rakennukset ja ympäristön käsittely tulee sopeuttaa opistorakennuksiin samalla tavalla kuin ensin mainitulla tontilla.

Asuinpientalojen korttelialueet (AP)

Nykyisten opistorakennusten pohjoispuolella on kaksi asuinpientalojen korttelialuetta, joiden rakennusoikeus on merkitty tehokkuusluvulla 0,4 eli yhteensä noin 9 100 k-m². Asuntojen keskipinta-alan tulee olla vähintään 100 k-m².

Asumista palvelevat yhteiskäyttöiset

korttelialueet (AH)

Rannassa on alueen asukkaille tarkoitettu yhteiskäyttöinen korttelialue, jolle on merkitty rakennusalat saunaa ja pumppaamoa varten. Rakennusoikeus on merkitty tehokkuusluvulla 0,1 eli 135 k-m², ja kerrosluku on yksi. Rakennukset on sopeutettava arvokkaaseen rantamaisemaan.

Kapiteeli Oyj:n rakennusoikeus

Kapiteeli Oyj:n kokonaisrakennusoikeus on noin 19 086 k-m2. Rakennusoikeudesta on käytetty palvelurakennusten (P) korttelialueeseen noin 4 010 k-m² ja suojeltuihin asuinrakennuksiin (A-1/s) noin 860 k-m². Em. rakennusoikeuksien osalta ei voida katsoa tapahtuneen arvonnousua.

Kaupunginhallituksen päätös

Kapiteeli Oyj:n omistaman maa-alueen arvo nousee asemakaavan muutoksen johdosta merkittävästi, mistä syystä kiinteistöviraston tonttiosasto on neuvotellut kaupunginhallituksen 9.2.2004 tekemän päätöksen mukaisesti sopimusehdotuksen.

Sopimusehdotus

Alueluovutukset

Ehdotuksen mukaan Kapiteeli Oyj luovuttaisi kaupungille asemakaavan muutoksen mukaiset noin 8 378 m² suuruiset katualueet ja noin 9 273 m² suuruiset puistoalueet sekä noin 58 578 m² suuruiset maa-alueet Kehä I:n varrelta. Kaupunki luovuttaisi Kapiteeli Oyj:lle noin
167 m² suuruisen tontinosan. Luovutuksista ei perittäisi korvausta kumminkaan puolin.

Muita ehtoja

Palvelurakennusten tontin 54201/8 kautta on esitetty yleiselle jalankululle rantaraitti. Raitti on sovittu rakennettavaksi, kun sen jatkaminen on mahdollistettu tontin lounaispuolelle aikanaan laadittavassa asemakaavan muutoksessa. Rakentamisesta vastaa Kapiteeli Oyj.

Kapiteeli Oyj saa siirtää sopimuksen kolmannelle kaupungin suostumuksella.

Kaupunki ei käytä etuosto-oikeuttaan Kapiteeli Oyj:n luovuttaessa kaavamuutoksen mukaisia alueita kolmannelle.

Sopimus perusteltua tehdä

Neuvoteltu sopimus on kaupunginhallituksen päätöksen ja noudatetun käytännön mukainen ja lautakunta esittää sen hyväksymistä. Esisopimus on tarpeen allekirjoittaa ennen kuin aluetta koskeva asemakaavan muutosehdotus hyväksytään kaupunginvaltuustossa.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan tekemään Kapiteeli Oyj:n kanssa liitteen mukaisen sopimuksen ja aikanaan lopulliset luovutuskirjat.

Samalla kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa kiinteistölautakunnan tekemään tarvittaessa vähäisiä tarkennuksia sopimukseen ja luovutuskirjoihin.

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITE

Sopimusluonnos

LAPINLAHDEN SAIRAALAN RAKENNUKSIA KOSKEVAN HANKESUUNNITELMAN TEKOON OSALLISTUMINEN

Khs 2005-1444

Valtuutetut Sirpa Asko-Seljavaara, Ilkka Taipale ja Suzan Ikävalko ovat 16.6.2005 osoittaneet kaupunginhallitukselle seuraavan sisältöisen kirjeen:

”Helsingin kaupungin omistamat ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin vuokraamat Lapinlahden sairaalan rakennukset vapautuvat nykyisestä mielisairaalakäytöstä 31.12.2005. Rakennusten tulevasta käytöstä on tehty selvityksiä (Paula Kokkonen - Reijo Vuorento 29.2.2004 ja Olavi Syrjänen 27.12.2004). Tavoitteena on muodostaa rakennuksiin mielenterveystyötä jatkava mielenterveystyön keskus. Lapinlahden alueen rakennusten peruskorjauskustannukset ovat vuonna 2004 tehtyjen selvitysten mukaan n. 17 miljoonaa euroa.

Rakennukset ja sairaalan ympärillä oleva puistoalue ovat kiistatta merkittävä osa Suomen kansallisen sairaanhoidon, arkkitehtuurin, kaupunkimaisen luonnonympäristön ja kulttuuriperinnön historiaa. C.L. Engelin suunnittelema Lapinlahden sairaala on Suomen vanhin alkuperäisessä asussaan oleva sairaalarakennus ja se kuuluu maailman kuuden vanhimman käytössä oleva psykiatrisen sairaalan joukkoon. Rakennukset on niiden suuren kansallisen ja kansainvälisen arvon vuoksi suojeltu rakennussuojelulain nojalla. Peruskorjatuista tiloista tulee käyttäjilleen kalliita rakennussuojelumääräysten ja rakennusten uusiin tiloihin verrattuna huonon tehokkuuden vuoksi. Ilman julkista rahoitusta hanke ei ole toteuttamiskelpoinen.

Y-säätiö on selvittänyt useiden eri tahojen kanssa sairaalarakennusten tulevaa käyttöä. Useat näistä yhteisöistä olivat halukkaita siirtämään osan toiminnoistaan peruskorjattuun rakennukseen. Niillä ei ole kuitenkaan riittävää taloudellista kantokykyä osallistua rakennusten peruskorjaukseen, mutta ne ovat valmiit vuokraamaan talosta tiloja. Tilojen vuokraamisesta kiinnostuneita yhteisöjä ovat mm. Suomen Mielenterveysseura ry ja Mielenterveyden Keskusliitto ry. Lisäksi HUS on ilmoittanut, että se tarvitsee edelleen pitkäaikaista vuokratilaa päärakennuksesta sairaalatoimintaa varten. Y-Säätiö on ilmoittanut alustavasti olevansa kiinnostunut myös tilojen omistuksesta.

Käydyissä neuvotteluissa eri tahojen kanssa on käynyt selvästi ilmi, että asia ei voi edetä ilman sairaalan omistajan - Helsingin kaupungin - sitoutumista hankkeeseen sekä toiminnallisesti että taloudellisesti.

Jotta mielenterveystyön keskuksen taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset voidaan arvioida, on kohteesta tehtävä riittävän laaja ja yksityiskohtainen hankesuunnitelma. Suunnitelmassa selvitetään rakennuksissa harjoitettavan toiminnan toiminta-ajatus, rakennusten sopivuus, tilatarpeet, peruskorjaustarpeet, niiden kustannukset ja rahoitus. Yksityiskohtaisemmat suunnitelmat tehtäisiin tässä vaiheessa päärakennuksen käyttöön ottamisesta.

Hankesuunnitelman kokonaiskustannuksiksi on arvioitu noin 100 000 euroa. Y-Säätiö on saanut tätä varten Uudenmaan Ympäristökeskukselta 40 000 euron avustuspäätöksen. Lisäksi HUS on jo aiemmin päättänyt osallistua hankesuunnitelman tekoon 10 000 eurolla. Myös Y-Säätiö on luvannut osallistua suunnitelma kustannuksiin pienehköllä summalla. Mielestämme myös kaupungin omistajana tulee osallistua hankesuunnitelman tekoon etenkin, kun muut tahot ovat jo hankkineet yli puolet selvityksen rahoituksesta.

Y-Säätiö on lupautunut hankkimaan riittävän ammattitaidon omaavan hankesuunnitelman tekijän ja tarvittaessa vetämään suunnitelman tekoa yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Helsingin kaupunginhallitus päättäisi osallistua hankesuunnitelman tekoon Lapinlahden sairaalan muuttamiseksi mielenterveyden taloksi ja varaisi tätä varten tarvittavan määrärahan.”

Y-Säätiö pyytää (15.8.2005), että Lapinlahden sairaalan rakennukset varattaisiin säätiölle siksi ajaksi kuin hankesuunnitelman tekeminen vaatii eli 28.2.2006 asti.

Kaj:n mielestä valtuutettujen ehdotukseen kaupungin osallistumisesta hankesuunnitelman tekoon tulee suhtautua myönteisesti. Hankesuunnitelman tekemisestä puuttuva 50 000 euroa voidaan osoittaa tähän tarkoitukseen kiinteistöviraston tilakeskuksen käytössä olevista hankesuunnitelmiin varatuista määrärahoista.

Lapinlahden alueen rakennukset tulisi varata Y-Säätiölle 28.2.2006 asti hankesuunnitelman tekoa varten.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee kehottaa kiinteistöviraston tilakeskusta osallistumaan Lapinlahden sairaalan rakennuksen tulevaa käyttöä koskevan hankesuunnitelman tekoon ja varaamaan tätä tarkoitusta varten 50 000 euroa hankesuunnitelmien tekoon varatuista määrärahoista

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa kiinteistölautakuntaa varaamaan Lapinlahden sairaalan rakennukset Y-Säätiölle 28.2.2006 asti hankesuunnitelman tekemistä varten.

Pöytäkirjanote kirjeen allekirjoittajille, Y-Säätiölle, kiinteistölautakunnalle, kiinteistöviraston tilakeskukselle, talous- ja suunnittelukeskukselle ja tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

XXXXX XXXXXXXX-XXXXXXXXX POIKKEAMISHAKEMUS

Khs 2005-1572

Xxxxx Xxxxxxx-Xxxxxxxxx pyytää (8.6.2005) poikkeamislupaa 15. kaupunginosan (Meilahti) Vähä Meilahden kylässä olevalle tilalle RN:o 1:14 (osoite Meilahdentie 7) talousrakennuksen (49 k-m²) rakentamiseksi niin, että poiketaan vähäistä suuremmin asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta. Lisäksi asemakaavasta poiketaan siten, että kulttuurihistorialliselle ympäristönsuojelualueelle sijoitetaan kokonaan uusi rakennus, jolloin myöskään pihapiirialue ei säily luonnonmukaisessa kunnossa.

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että asuinrakennus on kuulunut aikoinaan Meilahden kartanoon ja sen pihapiirissä on ollut useita talousrakennuksia. Määräalaa muodostettaessa vuonna 2004 asuinrakennukseen kuuluneet viimeisetkin talousrakennukset jäivät vuokra-alueen ulkopuolelle, eivätkä ne ole rakennuksen haltijan käytettävissä. Rakennus on sijoitettu siten, että se sijoittuu luontevasti olemassa olevien rakennusten ketjuun, eikä se peitä laaksonpohjannäkymää Meilahdentieltä katsottuna.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (1.7.2005) mm., että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Alueella on voimassa 24.5.1985 vahvistettu asemakaava nro 8910. Asemakaavan mukaan alue on kulttuurihistoriallista ympäristönsuojelualuetta (Sy), jolla olevat sr-1 ja sr-2 -merkinnällä varustetut rakennukset ja rakennelmat sekä luonnonympäristö muodostavat arvokkaan ympäristökokonaisuuden.

Alueella on rakennusala suojeltavalle asuinrakennukselle (sr-1). Asuinrakennuksen pihapiiri on merkitty merkinnällä spp: alueen osa, jolla olevat puutarhat on säilytettävä ja joka muilta osin on pidettävä luonnonmukaisessa ja puistomaisessa kunnossa.

Rakennusalalla sijaitsee vuonna 1880 rakennettu hirsirakenteinen

(120 k-m²) asuinrakennus Villa Estella.

Hakijan tarkoituksena on rakentaa alueelle yksikerroksinen talousrakennus, jonka kerrosala olisi 49 k-m². Talousrakennus sijaitsisi noin

15 metrin päässä päärakennuksesta sen pohjoispuolella siten, että rakennukset muodostavat pihapiirin ja siten, ettei uusi rakennus juurikaan näy Meilahdentielle.

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta siten, että talousrakennuksella ei ole rakennusalaa eikä rakennusoikeutta.

Suunnitelmaa on hiottu yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston ja kaupunginmuseon kanssa.

Kaupunkisuunnitteluviraston kaupunkikuvaneuvottelukunta on kokouksessaan 18.5.2005 puoltanut hanketta ja katsonut, että suunnitelma täyttää luvan myöntämisen edellytykset.

Kiinteistöviraston tonttiosasto on 7.6.2005 todennut, ettei kaupungilla naapurina ole huomauttamista suunnitellusta rakentamisesta.

Selvitykset naapureiden kuulemisesta sekä naapureiden suostumukset (kahta lukuunottamatta) on liitetty hakemusasiakirjoihin. Laajempi kuuleminen ei ole tarpeen, koska poikkeamisella ei ole vaikutuksia laajemmalle.

Kaupunkisuunnitteluvirasto pitää hakemusta perusteltuna ja toteaa, että Vähä Meilahteen on aikaisemmin hyväksytty se periaate, että suojeltavan asuinrakennuksen pihapiiriin saa sijoittaa talousrakennuksen, joka tyyliltään ja kooltaan sopeutuu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ympäristöön. Tällöin uusi talousrakennus tukee vanhan rakennuksen suojelua ja rikastuttaa pihapiiriä.

Poikkeamisen erityinen syy on asuinolojen parantaminen ja suojelutavoitteiden edistäminen.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä se vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista, mikäli rakentamisessa noudatetaan 25.5.2005 päivättyä suunnitelmaa. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee puoltaa Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan talousrakennuksen (49 k-m²) rakentamista 15. kaupunginosan (Meilahti) Vähä Meilahden kylässä olevalle tilalle RN:o 1:14 (osoite Meilahdentie 7).

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta (Meilahden tila RN:o 1:14)
	Liite 2	Asemakaavaote (Meilahden tila RN:o 1:14)
	Liite 3	Asemapiirros (Meilahden tila RN:o 1:14)
	Liite 4	Asuinrakennuksen valokuva (Meilahden tila RN:o 1:14)

TAPANINKYLÄN TONTIN 39329/1 ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11436)

Khs 2004-1544

39. kaupunginosan (Tapaninkylän) korttelin nro 39329 tontin nro 1 asemakaavan muutosehdotus.

Takalantie 16, Kortesuontie 2

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (26.5.2005) mm., että tontinomistajat ovat 5.7.2004 pyytäneet asemakaavan muuttamista sellaiseksi, että tehokkuusluku nostetaan e = 0.20:sta e = 0.25:een.

Lähtökohdat

Asemakaavat

Tontilla on voimassa asemakaava nro 7540 (vahvistettu 19.1.1978). Kaavan mukaan tontti on omakotitalojen, rivitalojen ja muiden kytkettyjen pientalojen korttelialuetta (AOR). Tontin tehokkuusluku on 0.20 ja suurin sallittu kerrosluku kaksi. Tontille saa rakentaa tonttitehokkuusluvulla määritellyn kerrosalan lisäksi asukkaiden käyttöön tarkoitettuja varasto-, autosuoja-, huolto-, harrastus- ja virkistystiloja kerrosalaltaan enintään 2 % tontin pinta-alasta sekä autokatoksia enintään 20 % kerrosalasta.

Tontti on aidattava katuihin ja muihin yleisiin alueisiin rajoittuvilta sivuiltaan kuusiaidalla, pensasaidalla tai vähintään 100 cm ja enintään 150 cm korkealla muulla aidalla, johon liittyy pensasrivi. Tontin Takalantien puoleisessa reunassa on kapea voimansiirtoalueen varaus.

Alueen yleiskuvaus ja rakennettu ympäristö

Tontilla on omakotitalo. Se sijaitsee pientaloalueella, jolla rakennusten rakentamistapa ja -aika on vaihtelevaa.

Tavoitteet Asemakaavan muutoksen tavoitteena on maankäytön tehostaminen.

Asemakaavan muutosehdotus

Tontti on merkitty erillispientalojen korttelialueeksi (AO), käyttötarkoituksen muutoksesta on sovittu hakijoiden kanssa. Tehokkuusluku on nostettu 0.25:ksi. Asemakaavakartassa sallitusta kerrosalasta saa enintään 70 % rakentaa yhteen kerrokseen. Rakennusten enimmäiskorkeutta koskevat määräykset on muutettu nykyisin käytössä olevien määräysten mukaisiksi (2-kerroksinen rakennus 7 m, 1-kerroksinen rakennus 5 m, autosuoja ja talousrakennus 3 m). Tonttia koskeva lisärakentamisoikeus on muutettu siten, että tontille saa asemakaavassa osoitetun kerrosalan lisäksi rakentaa enintään 20 k-m² autosuojan tai ‑katoksen asuntoa kohti sekä muita asunnon ulkopuolisia asumista palvelevia tiloja kuten varasto-, huolto- tai askartelutiloja enintään 5 k‑m² asuntoa kohti, yhteensä kuitenkin enintään 30 % asemakaavassa osoitetusta kerrosalasta.

Tontille on annettu lentomelun torjumiseksi kaavamääräys: Asuinrakennusten kattorakenteiden, ulkoseinien sekä ikkunoiden ja muiden rakenteiden ääneneristävyyden tulee olla mitoitettu lentoliikenteen hetkellisiä melutasoja 75–80 dB vastaan. Tontin kadunpuoleisessa reunassa sijaitseva voimansiirtoalueen varaus on poistettu tarpeettomana.

Muutoin asemakaavamääräyksiä on muutettu nykyisin käytössä olevien mukaisiksi. Alueen ympäristössä on laadittu vastaavanlaisia asemakaavan muutoksia, joissa tonttitehokkuutta on nostettu 0.25:een.

Tontin pinta-ala on 1 471 m² ja tehokkuuden e = 0.25 mukainen rakennusoikeus 368 k-m² (lisäystä 74 k-m²).

Vuorovaikutus asemakaavan muutosehdotusta valmisteltaessa

Osallisille on lähetetty maankäyttö- ja rakennuslain mukainen osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja heille on varattu tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta ja asemakaavan muutosluonnoksesta. Huomautuksia ei ole esitetty.

Ehdotus koskee valtion ylläpitämään kiinteistörekisteriin kuuluvaa aluetta.

Kaj ilmoittaa, että ehdotus on ollut julkisesti nähtävänä 5.–19.8.2005, mistä on ilmoitettu maankäyttö- ja rakennusasetuksessa säädetyllä tavalla. Ehdotusta vastaan ei ole tehty muistutuksia.

Kaj toteaa lisäksi, että Khs hyväksyy asemakaavan muutoksen Khn johtosäännön 8 §:n 6 kohdan 2 b ja 3 sekä 5–7 kohtien mukaan, milloin muutetaan rakennusoikeutta siten, että asuinpientalojen korttelialueen rakennusoikeutta lisätään vastaamaan enintään tehokkuuslukua 0,3 tai enintään 10 prosenttia (aputilat poislukien) voimassa olevassa kaavassa osoitetusta, muutetaan julkisivuja, rakennusmateriaaleja, rakentamistapaa, rakennusaloja, asuntojen enimmäismäärää tai keskipinta-alaa, autopaikkamäärää tai autopaikkojen sijoitusta, ajoyhteyttä, istutuksia tai viemärin taikka muun johdon sijoittamista koskevia asemakaavamerkintöjä tai ‑määräyksiä, muutetaan enintään kaksikerroksisten rakennusten korttelialueella rakennettavaksi sallitun rakennuksen talotyyppiä, muutetaan alueen käyttötarkoitusta vähäisessä määrin ja tehdään kaavaan edellä mainittuihin muutoksiin verrattavissa oleva tarkistus.

Muutosta ei ole pidettävä vähäisenä, jos se merkitsisi alueen maankäytön yleisen luonteen muuttumista kaavassa osoitetusta tai poikkeamista kaavaa laadittaessa omaksutuista periaatteista, alueella vallitsevan yhtenäisen rakennustavan muuttamista taikka ympäristölliseltä kannalta merkittävien arvojen säilymisen vaarantumista.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä 39. kaupunginosan korttelin nro 39329 tontin nro 1 asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 26.5.2005 päivätyn piirustuksen nro 11436 mukaisena.

Kirje ja pöytäkirjanote Uudenmaan ympäristökeskukselle sekä ote rakennuslautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

LIITE

Asemakaavakartta nro 11436

ULKOKUNTALAISTEN KOULUNKÄYNTI HELSINGISSÄ

Khs 2005-1485

Opetuslautakunta mainitsee (14.6.2005) pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan todenneen kesällä 2004, että koulunkäyntimahdollisuuksia yli kuntarajojen on tarpeen selvittää. Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunkien sivistystoimen johtajat nimesivät asiaa selvittävän työryhmän. Työryhmän selvitystyö rajattiin koskemaan perusopetusta.

./. Työryhmän raportti on esityslistan tämän asian liitteenä.

Perusopetuslain 4 §:n mukaan kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta. Täyttääkseen tämän velvollisuutensa kunnan tulee osoittaa jokaiselle oppilaalle perusopetuslain 6 §:n mukainen lähikoulu tai muu soveltuva paikka, jossa opetusta annetaan sellaisella oppilaan omalla kielellä, jolla kunta on velvollinen opetusta järjestämään.

Lain 4 §:n 1 momentin mukaan kunta voi järjestää laissa tarkoitetut palvelut itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa taikka hankkia ne lain 7 §:ssä (rekisteröity yhteisö tai säätiö) tai 8 §:ssä (valtio) tarkoitetulta opetuksen järjestäjältä.

Jos kunnassa ei ole oppilaalle esimerkiksi omakielistä koulua tai oppilaan tarvitsemia erityisopetuspalveluita, kunta joutuu tekemään sopimuksen toisen kunnan tai muun opetuksen järjestäjän kanssa oppilaan osoittamiseksi muuhun kuin oman kunnan kouluun.

Oppilaalle syntyy ehdoton oikeus käydä kunnan hänelle osoittamaa koulua.

Oppivelvollinen voi pyrkiä oppilaaksi myös muuhun kuin kunnan hänelle osoittamaan kouluun. Oppilas voi siten pyrkiä johonkin muuhun oman kuntansa kouluun, muun kunnan kouluun, valtion kouluun tai yksityisen opetuksen järjestäjän kouluun. Näihin kouluihin on ensisijainen oikeus päästä niillä oppilailla, joiden kouluiksi kunta on ne osoittanut. Jos kouluissa on tilaa myös ulkopuolelta hakeutuville oppilaille, heitä voidaan ottaa näihin kouluihin. Opetuksen järjestäjä voi päättää kouluun otettavien oppilaiden määrän jo etukäteen. Perusopetuslain 28 §:n 2 momentissa tarkoitettuja oppilaita otettaessa hakijoihin on sovellettava yhdenvertaisia valintakriteereitä. Lain 28 §:n 2 momentin nojalla kunta voi päättää, että sen järjestämään opetukseen otetaan ensisijaisesti kunnassa asuvia lapsia.

Khs kehotti 29.6.1998 opetuslautakuntaa huolehtimaan siitä, ettei uusia ulkopaikkakuntalaisia oppilaita oteta kaupungin peruskouluihin, ellei lainsäädännöstä muuta johdu tai ellei asianomaisen oppilaan kotikunnan ja Helsingin välille ole tehty peruskoulu- ja lukio-opetusta koskevaa sopimusta oppilaiden ottamisesta vieraan kunnan ylläpitämään kouluun, lukuun ottamatta kotikunnasta riippumatta otettavia Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksen oppilaita.

Lautakunta päätti 15.12.1998, että opetustoimen vuoden 1999 tulosbudjetin mukaisesti kaupungin peruskouluihin ei varata oppilaspaikkoja eikä määrärahaa uusia ulkokuntalaisia varten lukuun ottamatta hämeenlinnalaisia tai muita Helsingin kaupungin kanssa tehdyn sopimuksen perusteella kouluun otettavia ensisijaisia hakijoita. Lisäksi koulujen talousarvioissa varataan määrärahat seuraaviin toimenpiteisiin:

- Albertin kouluun, Minervaskolaniin, Zachariasskolaniin ja Ulfåsaskolaniin otetaan perusopetuslainsäädäntö huomioiden ulkokuntalaisia oppilaita ensisijaisten hakijoiden jälkeen vapaaksi jääville oppilaspaikoille edellyttäen, että oppilaaksiotosta ei aiheudu uuden opetusryhmän perustamista ja että kuntien kesken tehtävään sopimukseen koulunkäynnistä sisällytetään oppilaan kotikunnalta maksusitoumus ao. koulun todellisten keskimääräisten kustannusten mukaiseen korvaukseen valtion rahoitusperusteen ylittävältä osalta.

- Lautakunnan suomenkielinen jaosto on päättänyt 26.5.1998, että toissijaisessa oppilaaksiotossa otetaan Helsingin omissa kouluissa järjestettyyn opetukseen ensisijaisesti Helsingissä asuvia lapsia. Näin ollen Khn 29.6.1998 tekemän päätöksen mukaisesti ja ehdoin otetaan Kaisaniemen ala-asteen kouluun ja Kruununhaan yläasteen kouluun Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksen ulkokuntalaisia oppilaita vain helsinkiläisten hakijoiden jälkeen vapaaksi jääville oppilaspaikoille.

- Helsingissä asuvat ulkokuntalaiset ovat oikeutettuja pääsemään kaupungin järjestämään perusopetukseen.

Tällä hetkellä ovat voimassa Khn 25.4.2000 hyväksymät periaatteet ulkokuntalaisten koulunkäynnistä. Khs hyväksyi lautakunnan 28.3.2000 tekemät ao. esitykset. Periaatteet ovat seuraavat:

- Opetustoimen vuoden 2000 tulosbudjetin mukaisesti kaupungin peruskouluihin ei varata oppilaspaikkoja eikä määrärahaa uusia ulkopaikkakuntalaisia varten lukuun ottamatta hämeenlinnalaisia tai muita Helsingin kaupungin kanssa tehdyn sopimuksen perusteella kouluun otettavia ensisijaisia hakijoita.

- Opetusvirasto oikeutetaan tekemään perusopetuslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu oppilaiden asuinkuntien kanssa perusopetuslain 28 §:n 1 momentissa tarkoitetun ensisijaisen koulupaikan järjestämisestä kaupungin peruskoulussa niille ruotsinkielisille oppilaille, joiden asuinkunnassa ei ole mahdollista saada opetusta ruotsin kielellä sekä myös niille ulkopaikkakuntalaisille oppilaille, jotka käyvät Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitosta. Sopimukseen tulee sisältyä oppilaan asuinkunnalta maksusitoumus ao. koulun todellisten keskimääräisten kustannusten mukaiseen korvaukseen valtion rahoitusperusteen ylittävältä osalta. Tässä tarkoitetut sopimukset on toteutettava talousarvioon varattujen määrärahojen puitteissa eikä niillä saada heikentää helsinkiläisten oppilaiden koulunkäyntimahdollisuuksia.

- Lisäksi koulujen talousarvioissa varataan määrärahat seuraaviin toimenpiteisiin:

1. Albertin kouluun sekä Minervaskolaniin, Zachariasskolaniin ja Ulfåsaskolaniin otetaan perusopetuslainsäädäntö huomioon ottaen ulkokuntalaisia oppilaita ensisijaisten hakijoiden jälkeen vapaaksi jääville oppilaspaikoille edellyttäen, että oppilaaksiotosta ei aiheudu uuden opetusryhmän perustamista ja että kuntien kesken tehtävään sopimukseen koulunkäynnistä sisällytetään oppilaan kotikunnalta maksusitoumus ao. koulun todellisten keskimääräisten kustannusten mukaiseen korvaukseen valtion rahoitusperusteen ylittävältä osalta.

2. Lautakunnan suomenkielinen jaosto on päättänyt 26.5.1998 ja ruotsinkielinen jaosto 27.8.1998, että toissijaisessa perusopetuslain 28 §:n 2 momenttiin perustuvassa oppilaaksiotossa otetaan ensisijaisesti Helsingissä asuvia lapsia.

3. Helsingissä asuvat ulkokuntalaiset ovat oikeutettuja pääsemään Helsingin kaupungin perusopetukseen.

Lautakunta päätti merkitä tiedoksi Koulunkäynti yli kuntarajojen ‑työryhmän raportin (29.3.2005).

Lautakunta esittää, että Khs muuttaa 25.4.2000 hyväksymänsä periaatteet ulkokuntalaisten koulunkäynnistä seuraavasti:

- Opetusvirasto oikeutetaan sopimaan perusopetuslain 28 §:n 1 momentissa tarkoitetun ns. ensisijaisen koulupaikan järjestämisestä Kaisaniemen ala-asteen koulussa tai Kruununhaan yläasteen koulussa niiden oppilaiden asuinkuntien kanssa, jotka on otettu Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksen oppilaaksi

- Opetusvirasto oikeutetaan sopimaan perusopetuslain 28 §:n 1 momentissa tarkoitetun ns. ensisijaisen koulupaikan järjestämisestä Albertin koulussa, Minervaskolanissa, Zachariasskolanissa ja Ulfåsaskolanissa (erityisopetus) niiden oppilaiden asuinkuntien kanssa, joille vastaavaa opetusta ei ole asuinkunnassa järjestettävissä.

- Opetusvirasto oikeutetaan edelleen sopimaan suomenkielisten kuntien kanssa perusopetuslain 28 §:n 1 momentissa tarkoitetun ns. ensisijaisen koulupaikan järjestämisestä niille ruotsinkielisille oppilaille, joiden asuinkunnassa ei ole mahdollista saada opetusta ruotsin kielellä

- Tässä tarkoitettuihin sopimuksiin tulee lisäksi sisältyä seuraavat kustannusvastuun periaatteet:

1. opetuksen järjestämisessä sovelletaan oppilaan asuinkunnan täyden kustannusvastuun korvausperiaatetta siten, että sopimuksissa määrätään oppilaasta laskutettava lopullinen kustannus etukäteen

2. etukäteen määrätty kustannus on voimassa kaksi vuotta, minkä jälkeen laskutettava kustannus määrätään taas kahdeksi vuodeksi ottamalla huomioon koulutuksen kustannusten ja valtion yksikköhinnan muuttuminen

3. oppilaan asuinkunta vastaa perusopetuslain 32 §:n nojalla oppilaan koulumatkajärjestelyistä ja -kustannuksista.

- Lisäksi opetusvirasto oikeutetaan ottamaan ulkokuntalaisia oppilaita perusopetuslain 28 §:n 2 momentin mukaisessa ns. toissijaisessa oppilaaksiotossa helsinkiläisten oppilaiden jälkeen vapaaksi jääville paikoille. Tämä oppilaaksiotto ei saa kuitenkaan aiheuttaa peruskoulun luokilla 1.-6. uuden perusopetusryhmän perustamista. Valtionosuudet kattavat po. oppilaiden aiheuttamat lisäkustannukset.

- Lautakunta esittää, että em. vieraskuntalaisten oppilaiden osalta opetustoimen budjettia voidaan tarvittaessa tarkistaa.

- Lisäksi opetusvirasto velvoitetaan valmistelemaan edellä tehtyjen päätösten edellyttämät lisäykset ja muutokset opetussuunnitelmien oppilasvalintakriteereihin.

Sj toteaa, että oppilaiden ottoa rajoittavat Khn päätökset perustuvat erityisesti lukioiden kohdalla jo pitkään jatkuneisiin ongelmiin ulkokuntalaisten opiskelijoiden kustannuksista. Valtion yksikköhinta ei ole vastannut todellisia kustannuksia. Ylimenevä osa jää oppilaitoksen ylläpitäjän maksettavaksi. Toisaalta ylläpitäjä ei voi estää ulkokuntalaisten pääsyä lukioon tai ammatilliseen oppilaitokseen.

Khs päätti 23.2.1998 esittää yhteensä 24 kaupungille ja kunnalle neuvottelujen aloittamista sopimuksen solmimiseksi kuntarajojen yli tapahtuvasta oppilaaksiotosta peruskouluihin ja lukioihin sekä kustannusten korvaamisesta. Khs käsitteli 29.6.1998 senhetkistä tilannetta sopimusten osalta. Tuossa vaiheessa ei ollut onnistuttu solmimaan kyseistä sopimusta minkään kunnan kanssa. Khs päättikin kehottaa opetuslautakuntaa huolehtimaan siitä, ettei uusia ulkopaikkakuntalaisia oppilaita oteta kaupungin peruskouluihin, ellei lainsäädännöstä muuta johdu tai ellei asianomaisen oppilaan kotikunnan ja Helsingin välillä ole tehty peruskoulu- ja lukio-opetusta koskevaa sopimusta oppilaiden ottamisesta vieraan kunnan ylläpitämään kouluun, lukuun ottamatta Kaisaniemen ala-asteen kouluun ja Kruununhaan yläasteen kouluun kotikunnasta riippumatta otettavia Suomen Kansallisoopperan balettikoulun oppilaita. Em. sopimus on solmittu Hämeenlinnan kaupungin kanssa.

Khs on sittemmin hyväksynyt lautakunnan mainitsemat tarkistukset em. periaatteisiin.

Khs päätti erikseen vielä 7.6.2004 oikeuttaa tietyt espoolaisoppilaat käymään Helsingin kaupungin ruotsinkielistä koulua ehdolla, että koulunkäyntikustannusten korvaamisesta tehdään asianomaiset sopimukset perusopetuslain 28 §:n 1 momentissa tarkoitetun ensisijaisen koulupaikan järjestämisestä täyden kustannusvastaavuuden periaatteella. Tässä yhteydessä Sj totesi mm. seuraavaa:

”Khs on 27.10.2003 käsitellyt vt. Ulla-Marja Urhon toivomusponnen. Sen mukaan Kvsto edellyttää, että kouluverkon tarkastelun yhteydessä selvitetään mahdollisuus avata vieraskuntien peruskoululaisille oikeus käydä koulunsa Helsingissä. Näin voitaisiin paremmin säilyttää helsinkiläisten perusopetus mahdollisimman monipuolisena. Ponnen mukaan perusehtona tälle on lapsen kotikunnan hyväksymä täyden kustannusvastaavuuden periaate.

Khs viittasi ponteen antamassaan vastauksessa vireillä oleviin järjestelyihin asiassa ja totesi, että niiden yhteydessä tullaan harkitsemaan ponnessa esitettyjen näkökohtien huomioon ottamista.

Khs esitti 3.5.2004 opetusministeriölle opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain täydentämistä niin, että opiskelijan kotikunta on velvollinen korvaamaan oppilaitoksen ylläpitäjälle tämän oppilaitoksessa opiskelevan asianomaisen kunnan asukkaan kaikkien, myös pääomakustannukset sisältävien opiskelijakustannusten ja valtion rahoitusperusteen mukaisen eron. Khs esitti myös vaihtoehtoiset ratkaisuehdotukset edellä mainitulle järjestelylle. Tavoitteena on vieraskuntalaisista aiheutuvien ylimääräisten kustannusten korvaaminen. Lakia ei ole tältä osin muutettu”.

Sj korosti, että tuossa vaiheessa oli perusteltua tarkastella asiaa lähinnä ruotsinkielisten koulupalvelujen osalta ottaen huomioon, että ruotsinkielisten kouluyksiköiden verkko pääkaupunkiseudulla on hajanainen. Ottaen huomioon, että Khs oli tehnyt äskettäin esityksen lainsäädäntö- ym. järjestelyiksi asiassa ja asian käsittely oli vielä kesken, oli perusteltua poiketa Khn aiemmasta periaatepäätöksestä siinä vaiheessa vain ao. kymmenen ruotsinkielisen oppilaan kohdalla. Opetusministeriön mahdollisten toimenpiteiden jälkeen ja seudun kaupunkien yhteisen valmistelun pohjalta katsottiin voitavan harkita opetuslautakunnan ehdottaman kokonaisjärjestelyn toteuttamista tavalla, jolla varmistuu koulutuskustannusten oikeudenmukainen jakautuminen kaupunkien kesken.

Opetuslautakunnan uusi esitys vastaa em. tavoitetta ja on tämän hetkisessä tilanteessa perusteltu. Khn olisi päätettävä sen mukaisesti muuttaa aiempia periaatteita. Opetuslautakunta tulee erikseen tekemään mahdollisesti tarvittavat, talousarvion tarkistamista koskevat päätökset ja esitykset.

SJ Kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa opetusviraston

sopimaan perusopetuslain 28 §:n 1 momentissa tarkoitetun ns. ensisijaisen koulupaikan järjestämisestä

- Kaisaniemen ala-asteen koulussa tai Kruununhaan yläasteen koulussa niiden oppilaiden asuinkuntien kanssa, jotka on otettu Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksen oppilaaksi tai jotka ovat Cantores Minores-kuorossa

- Albertin koulussa, Minervaskolanissa, Zachariasskolanissa ja Ulfåsaskolanissa niiden oppilaiden asuinkuntien kanssa, joille vastaavaa opetusta ei ole asuinkunnassa järjestettävissä

- niiden ruotsinkielisten oppilaiden asuinkuntien kanssa, joiden ei ole mahdollista saada opetusta ruotsin kielellä asuinkunnassa.

Tässä tarkoitettuihin sopimuksiin tulee sisältyä seuraavat kustannusvastuun periaatteet:

Opetuksen järjestämisessä sovelletaan oppilaan asuinkunnan täyden kustannusvastuun korvausperiaatetta siten, että sopimuksissa määrätään oppilaasta laskutettava lopullinen kustannus etukäteen,

etukäteen määrätty kustannus on voimassa kaksi vuotta, minkä jälkeen laskutettava kustannus määrätään taas kahdeksi vuodeksi ottamalla huomioon koulutuksen kustannusten ja valtion yksikköhinnan muuttuminen ja

oppilaan asuinkunta vastaa perusopetuslain 32 §:n nojalla oppilaan koulumatkajärjestelyistä ja -kustannuksista.

Samalla kaupunginhallitus päättänee

oikeuttaa opetusviraston ottamaan ulkokuntalaisia oppilaita perusopetuslain 28 §:n 2 momentin mukaisessa ns. toissijaisessa oppilaaksiotossa helsinkiläisten oppilaiden jälkeen vapaaksi jääville oppilaspaikoille kuitenkin niin, että tämä oppilaaksiotto ei saa aiheuttaa peruskoulun luokilla 1.-6. uuden perusopetusryhmän perustamista.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kumota 29.6.1998 pöytäkirjan 1017 §:n kohdalla ja 25.4.2000 pöytäkirjan 589 §:n kohdalla tekemänsä, oppilaaksiottoa koskevat päätökset.

Pöytäkirjanote opetuslautakunnalle, opetusvirastolle, talous- ja suunnittelukeskukselle sekä tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Makkonen Antero, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2242

LIITE

Koulunkäynti yli kuntarajojen -työryhmän raportti 29.3.2005

HELSINGIN PELASTUSTOIMEN PALVELUTASO VUOSINA 2005-2008

Khs 2005-1446

Ryj toteaa, että Helsingin kaupungin pelastustoimi päättää pelastuslain mukaisesti pelastustoimen palvelutasosta. Palvelutasopäätöksessä, joka on toimitettava lääninhallitukselle, selvitetään alueella esiintyvät uhat, käytettävät voimavarat ja määritellään onnettomuuksien ehkäisyn, pelastustoiminnan ja väestönsuojelun palvelujen taso sekä suunnitelma niiden kehittämiseksi.

Pelastuslautakunta on kesäkuussa 2005 toimittanut Helsingin pelastustoimen palvelutasoa vuosina 2005-2008 koskevan päätöksen ja sen perusteluosan Etelä-Suomen lääninhallitukselle.

Pelastuslautakunta on lisäksi toimittanut päätöksen kaupunginhallitukselle talous- ja toimintasuunnittelussa huomioon otettavaksi.

Pelastuslautakunta toteaa (14.6.2005) seuraavaa:

Velvoite laatia pelastustoimen palvelutasoa koskeva erillinen päätös perustui ensimmäisen kerran pelastustoimilakiin vuonna 1999. Vuoden 2004 alussa voimaan tulleen pelastuslain (468/2003) 12 §:n mukaan pelastustoimen palvelutason tulee vastata onnettomuusuhkia ja pelastustoimi on suunniteltava ja toteutettava siten, että onnettomuuksien ehkäisy on järjestetty ja että onnettomuus- ja vaaratilanteissa tarvittavat toimenpiteet voidaan suorittaa viivytyksettä ja tehokkaasti.

Virkatyönä valmisteltu uusi palvelutasopäätösesitys sisältää perustelut, päätösosan ja lukuisia selvityksiä. Päätös sisältää suunnitelman palvelutason kehittämiseksi ja on tarkoitettu olemaan voimassa määräajan. Päätöstä voidaan kehittää ja täydentää sen voimassaoloaikana.

Palvelutasomäärittely perustuu nykytason kuvaamiseen sekä selvityksiin ja arvioihin niistä toimenpiteistä, joilla lain edellyttämä palvelutaso Helsingissä saavutetaan. Vaadittavien kehittämistoimien kustannusvaikutukset ovat merkittäviä. Uusien investointien tai laajojen henkilöresurssien lisääminen taloussuunnitelmakaudelle ja kullekin budjettivuodelle edellyttää hankesuunnitelmatasoista tai vastaavaa suunnitteluprosessia.

Talousarvioehdotuksen valmistelun yhteydessä vahvistettava palvelutasopäätös korostaa kunnan budjettivallan ja pelastuslainsäädännön yhteensovittamisen tärkeyttä. Palvelutasopäätös ei voi olla irrallaan valtuuston asettamista tavoitteista ja mittareista. Vaadittavien kehittämistoimien ja niistä johtuvien kustannusvaikutusten jaksottaminen suunnittelukaudelle voi tapahtua vasta tulevien vuosien talousarvio- ja taloussuunnitelmakäsittelyjen yhteydessä. Laitokselle asetettu tiukka budjettiraami estää monien konkreettisten ehdotusten välittömän soveltamisen. Lautakunnan kokouksessa 24.5.2005 käsitelty virkarakennemuutos on osaltaan ensimmäisiä askelia suunnata laitoksen piirissä olevia voimavaroja mm. ennaltaehkäisevään työhön.

Palvelutasopäätöksen 9.5.2005 päivättyä perusteluosiota esiteltiin lautakunnan seminaarissa 10.5.2005. Asiakirjaa on esitelty henkilöstöjärjestöille ja siitä on tarkoitus keskustella myös pelastustoimen aluehallinto- ja valtionhallinnon viranomaisfoorumeissa.

Edellä sanotun nojalla lautakunta päätti vahvistaa 7.6.2005 päivätyn asiakirjan Helsingin pelastustoimen palvelutasopäätökseksi 2005–2008.

Samalla lautakunta päätti todeta 12.8.2003 hyväksytyn palvelutasopäätöksen käyneen vaikutuksettomaksi.

Vielä lautakunta päätti kirjata seuraavat johtopäätökset

- Palvelutasopäätösasiakirjaa on kehitettävä osana vuosittaista suunnittelua ja talousarviovalmistelua. Määrittelyjä ja johtopäätöksiä tarkennetaan vuosittain jo päätöksen voimassaoloaikana.

- Palvelutason nostaminen edellyttää lisää henkilöstövoimavaroja.

- Jälkeenjääneisyyttä valtakunnallisesta ohjeistuksesta pyritään korjaamaan ohjelmakauden aikana.

Edelleen lautakunta päätti toimittaa päätöksen kaupunginhallitukselle talous- ja toimintasuunnittelussa huomioon otettavaksi.

./. Helsingin pelastuslaitoksen palvelutaso 2005 - 2008 ja sen perusteluosa 2005 – 2008 liitteenä 1 ja 2.

Ryj Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi Helsingin pelastuslaitoksen palvelutasopäätöksen 2005 - 2008 ja sen perusteluosan 2005 – 2008.

Pöytäkirjanote pelastuslautakunnalle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET Liite 1 Helsingin pelastuslaitoksen palvelutaso 2005–2008

Liite 2 Helsingin pelastuslaitoksen palvelutason perusteluosa 2005–2008

LAUSUNTO YTV:LLE SEUTULIIKENTEEN PALVELUTASOA JA RAHOITUSTA KOSKEVASTA SUUNNITELMASTA 2006 - 2008

Khs 2005-1504

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV pyytää lausuntoa seutuliikenteen palvelutasoa ja rahoitusta koskevasta suunnitelmasta 2006 - 2008 31.8.2005 mennessä.

./. Suunnitelma on liitteenä 1.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (11.8.2005) seuraavaa:

Palvelutasosuunnitelma sisältää kuvauksen nykyisen palvelun ja siihen esitettyjen palvelumuutosten rahoitustarpeesta. Rahoitussuunnitelmassa on esitetty, miten kuntakohtaisesti palvelu tullaan rahoittamaan lipputuloilla ja kuntaosuuksilla. Suunnitelman aikajänne on kolme vuotta.

Liikennöintimuutokset vuonna 2006 perustuvat liikennöintisuunnitelmaan 2005 – 2006, seudun joukkoliikennesuunnitelmaan 2005 - 2009 ja matkustajamäärien muutoksiin.

Bussiliikenteen osalta merkittävin muutos on Jokeriliikenteen (linja 550) tihentäminen arkisin ja liikennöinti myös viikonloppuisin ja tähän liittyvät muut linjastojärjestelyt. Junaliikenteessä suunnitelman lähtökohtana on nykyisen liikenteen mukainen palvelutaso.

Matkakorttijärjestelmän hallinnoinnissa tapahtuu muutoksia. Aiemmasta poiketen YTV:n kustannukset sisältävät myös HKL:n osuuden matkakorttijärjestelmän ylläpidosta ja YTV hankkii matkakortit ja matkailijaliput myös Helsingin myyntipisteitä varten.

Vuoden 2005 talousarvioon nähden liikenteen hoidon kuntaosuudet, yhteensä 63,5 milj. euroa, nousevat noin 4,5 milj. euroa (noin 7,5 %). Helsingin osalta vuoden 2006 kustannukset ovat käytännössä samat kuin vuoden 2005 talousarviossa, 8 milj. euroa.

Liikenteestä aiheutuvia menoja arvioitaessa on bussiliikenteen yksikköhintojen arvioitu nousevan keskimäärin 3 % vuoteen 2005 verrattuna. Vuonna 2006 kilpailutettavien linjojen osalta on arvioitu 6 %:n hintojen nousu.

Junaliikenteessä on kustannukset laskettu tänä vuonna voimassa olevan sopimuksen mukaisesti. Kustannustason nousu junaliikenteessä vuonna 2006 olisi 3,3 %.

Liikenteen kuntaosuudet perustuvat lipunhintojen keskimääräiseen 2,6 %:n korotukseen. Helsingin ja Vantaan opiskelija-lippujen alennus 50 %:iin ja muiden lippulajien keskimäärin 5,5 %:n korotus tuovat yhteensä lipputuloja vuonna 2006 noin 77,8 milj. euroa eli 2,1 % vuodelle 2005 ennustettua enemmän.

Ilman opiskelijoiden alennusryhmäkäytännön yhtenäistämistä kuntaosuudet yhteensä olisivat noin 2,2 milj. euroa pienemmät ja ilman edellisvuosien alijäämän kattamista (yhteensä 2 milj. euroa) kuntaosuudet yhteensä olisivat samat kuin vuoden 2005 talousarviossa.

Helsingin kuntaosuudet yhteensä ovat noin 14,3 milj. euroa eli yhden (1) prosentin talousarviota 2005 suuremmat.

Vuoden 2005 talousarvioon verrattuna ovat Helsingin kustannukset muuttuneet seuraavasti:

Liikenteen hoito:
2005	2006	Muutos
Milj. €	Milj. €	%
8,00	7,99	-0,1

Muut seutuliikenteen liikennepalvelut:
2005	2006	Muutos
Milj. €	Milj. €	%
2,78	2,54	-8,7

Matkakorttijärjestelmä, seutuliikenne:
2005	2006	Muutos
Milj. €	Milj. €	%
0,92	0,66	-28,6

Matkakorttijärjestelmä, sisäinen liikenne:
2005	2006	Muutos
Milj. €	Milj. €	%
2,41	3,07	+27,2

Matkakorttijärjestelmä yhteensä:
2005	2006	Muutos
Milj. €	Milj. €	%
3,33	3,73	+11,7

Vuoden 2006 palvelutaso- ja rahoitussuunnitelma on Helsingin kannalta hyväksyttävä.

Helsingin kuntaosuus laskee taloussuunnitelmavuotena 2007
0,3 milj. euroa (2,5 %) säilyen vuonna 2008 lähes edellisen vuoden tasolla. Kuntaosuuden lasku johtuu matkakorttijärjestelmän sisäisen liikenteen osuuden alentuvasta laskutuksesta.

Kun pääkaupunkiseudun kuntien taloudellisessa tilanteessa ei näy selvää kohentumista ja suunnitelmassa esitetyt arviot lipputulokertymästä ja menokehityksestä sisältävät epävarmuustekijöitä, lähivuosina on pidättäydyttävä seutuliikenteen kustannusten lisäyksistä ja varauduttava uusienkin säästökohteiden hakemiseen. Mm. liityntäliikennejärjestelyjen laajentamista tulisi suunnitella.

Talous- ja suunnittelukeskus ilmoittaa (15.8.2005), ettei sillä ole huomautettavaa suunnitelman johdosta.

Ryj toteaa, että Helsingin kuntaosuudet näyttäisivät suunnitelmavuosina pysyttelevän vakaalla tasolla, mikä on myönteistä. Tiukan talouden ja säästölinjan jatkaminen on kuitenkin perusteltua.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää lausuntonaan seutuliikenteen palvelutasoa ja rahoitusta koskevasta suunnitelmasta 2006 – 2008 joukkoliikennelautakunnan lausunnon.

Kirje Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:lle ja pöytäkirjanote liikennelaitokselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262

LIITE

Seutuliikenteen palvelutasoa ja rahoitusta koskeva suunnitelma 2006 - 2008

LAUSUNTO YTV:LLE LIPPUJÄRJESTELMÄN YKSINKERTAISTAMISESTA VUONNA 2006

Khs 2005-1092

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV toteaa (29.4.2005), että lähikuntien kanssa tehtävä taksa- ja lippuyhteistyö laajenee ja tiivistyy lähivuosina. YTV:n matkakortin kelpoisuusalueen suunnitellaan laajenevan Keravalle ja Kirkkonummelle vuonna 2006. Lähikuntien mukaantulo lisää lippulajeja. Nykyistä taksa- ja lippujärjestelmää on tarpeen yksinkertaistaa ja selkeyttää.

YTV:n hallitus päätti 29.4.2005 pitämässään kokouksessa alustavasti pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjestelmän muuttamisesta siten, että järjestelmästä poistetaan kuntien sisäiset ja seudulliset kimppaliput, päiväarvoliput ja yleiskausiliput 1.1.2006 alkaen. Esityksestä pyydetään jäsenkuntien lausunnot samassa yhteydessä kuin lausunnot seutuliikenteen, Espoon ja Kauniaisten alueen sekä Vantaan sisäisen liikenteen palvelutasosta ja rahoituksesta.

./. Laskelmat lippujärjestelmän yksinkertaistamisesta sekä ote YTV:n hallituksen pöytäkirjasta 29.4.2005 ovat liitteinä 1 ja 2.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (11.8.2005) seuraavaa:

Kimppalippu

Lipulla voi matkustaa samanaikaisesti 1-6 henkilöä, joista enintään kaksi saa olla aikuisia. Lippu on voimassa 24 tuntia ostohetkestä alkaen, myös yötaksan aikana. Lippuja voi ostaa automaateista ja kuljettajalta. Lipun hinta Helsingin sisäisessä liikenteessä on 8 euroa.

Kimppalipun osuus Helsingin vuoden 2004 lipputuloista oli 0,3 %

(n. 0,3 milj. euroa).

Vaikka lippu on edullinen, se ei ole kovin suosittu. Lipputulojen lisäys vuonna 2006 olisi 0,07 milj. euroa.

Koska tariffissa on korvaavia, satunnaiskäyttöön soveltuvia lippuja, kuten kerta- ja matkailijaliput, voidaan kimppalipusta luopua.

Päiväarvolippu

Päiväarvolippu veloitetaan asiakkaan matkakortilta automaattisesti arkisin klo 9 – 14 alkavilla matkoilla normaalia arvolippua alempaan hintaan.

Päiväarvolipun osuus Helsingin vuoden 2004 lipputuloista oli 3,5 % (n. 3,6 milj. euroa).

Kaupunginhallitus on lähettänyt YTV:lle joukkoliikennelautakunnan antaman lausunnon (28 §, 27.1.2005), jonka mukaan päiväarvolipusta ei tule luopua mutta alennusprosentti voidaan pienentää 10 %:iin. Perusteluna kannanotolle pidettiin sitä, että alennus ohjaa matkustamista jossain määrin ruuhka-aikojen ulkopuolelle ja houkuttelee käyttämään joukkoliikennettä. YTV:n laskelmista poiketen päiväarvolipusta luovuttaessa lipputulojen lisäys olisi vuonna 2006 0,66 milj. euroa verrattuna nykyisen tason mukaiseen yli 17 % alennettuun hintaan. Laskelmissa on huomioitu arvio 2006 tulevista hinnankorotuksista ja hintajousto

(-0,30).

Päiväarvolipun hinnoittelun ohjausvaikutuksen arvioimiseksi verrattiin keväällä tehdyssä selvityksessä metron automaattisen laskentajärjestelmän tiedoista saatujen keskipäivän matkojen osuutta vuorokauden matkoista vuosina 1994, 1997, 2001 ja 2004. Näissä ei todettu matkojen siirtymää klo 9 – 14 väliseksi ajaksi. Alennus ei siis ohjaa ainakaan ilman mittavaa markkinointia matkustajavirtoja tavoitetulla tavalla.

Joukkoliikennelautakunta katsoo nyt, että mikäli seudullisesta ja muiden kuntien sisäisestä päiväarvolipusta luovutaan, voidaan yhtenäisen tariffin säilyttämiseksi niin tehdä myös Helsingissä.

Yleiskausiliput ja haltijakohtaiset kausiliput

Henkilökohtaiset yleiskausiliput otettiin käyttöön lähikuntien lippuyhteistyötä varten. Yleiskausilippujen hinnat ovat lähellä haltijakohtaisten kausilippujen hintoja, haltijakohtaisten hintojen ollessa hieman kalliimmat, joten lipputuotteina ne ovat toistensa kaltaisia.

Yleiskausilippujen osuus Helsingin vuoden 2004 lipputuloista oli 0,4 % (n. 0,45 milj. euroa).

Yleiskausilippujen korvaaminen haltijakohtaisilla kausilipuilla lisää Helsingin sisäisiä lipputuloja marginaalisesti (0,02 milj. euroa). Laskelmissa on huomioitu arvio 2006 tulevista hinnankorotuksista ja hintajoustot.

Henkilökohtaiset yleiskausiliput monimutkaistavat tarpeettomasti tariffia, joten niistä on tarkoituksenmukaista luopua, kun lähikuntien lippuyhteistyö voidaan hoitaa muutoinkin.

Ryj viittaa joukkoliikennelautakunnan lausuntoon.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää lausuntonaan lippujärjestelmän yksinkertaistamisesta vuonna 2006 joukkoliikennelautakunnan lausunnon.

Kirje Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:lle ja pöytäkirjanote liikennelaitokselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262

LIITTEET	Liite 1	Lippujärjestelmän yksinkertaistaminen vuonna 2006, laskelmat
	Liite 2	Ote YTV:n hallituksen pöytäkirjasta 29.4.2005

VEIKKO LAINE OY:N VUOKRASOPIMUKSEN JATKAMINEN

Khs

Liikepalvelulautakunta päätti 6.4.2005 § 61 oikeuttaa Tukkutorin uusimaan Veikko Laine Oy:n ja Kiinteistö Oy Helsingin Varastokatu 14:n maanvuokrasopimukset niin, että ne ovat voimassa 31.12.2020 saakka.

Ryj toteaa, että liikepalvelulautakunnan esityslistalla 6.4.2005 todettiin asiasta mm. seuraavaa:

Veikko Laine Oy ja Kiinteistö Oy Helsingin Varastokatu 14 ovat toimittaneet 21.3.2005 mennessä Tukkutorille anomuksen, missä ne esittävät vuokrasopimustensa maanvuokra-ajan pidennystä nykyisten sopimusten päättymisestä 31.3.2014 eteenpäin.

Veikko Laine Oy harjoittaa vihannes- ja hedelmäkauppaa, ja OP-Eläkekassan Kiinteistö Oy Helsingin Varastokatu 14:ltä vuokraamaa toimitilaa kunnostetaan alueella toimivan elintarvikeyrittäjän tarpeisiin sopivaksi. Vuokrasopimukset ovat alkaneet tällä yhteensä 10 729 neliön tontilla vuosina 1988 ja 1985. Ne päättyvät vastaavasti 31.12.2014 ja 31.10.2010.

Vuokra-ajan pidennys on tullut ajankohtaiseksi vuokralaisille, koska rakennuksien toimitiloja suunnitellaan uudelleen. OP-Eläkekassa kunnostaa tilat kokonaan elintarviketuotantoon soveltuviksi. Aikaisemmin tilat ovat olleet vihannesvarastoina. Muutostyöt aiheuttavat investointeja, joiden takaisinmaksuajat ylittävät nykyisen vuokrasopimuksen pituuden.

Nykyiset maanvuokraajat ja heidän toimintonsa tukevat hyvin Tukkutorin muita toimintoja ja edesauttavat alueen kehittämistä elintarvikekaupan ja –tuotannon alalla.

Tukkutorin alueen voimassa oleva kaava oikeuttaa vuokraamaan alueelta maata 31.12.2020 saakka.

Anomuksissaan maanvuokraajat esittävät perustelut ja taustatietonsa, joiden perusteella vuokra-ajan pidennystä haetaan.

Anomuksiin tulisi suostua viitaten perusteluihin investoida kiinteistöjen toimintaa parantaviin muutoksiin.

Liikepalvelulautakunta päättänee oikeuttaa Tukkutorin uusimaan Veikko Laine Oy:n ja Kiinteistö Oy Helsingin Varastokatu 14:n maanvuokrasopimukset niin, että ne ovat voimassa 31.12.2020 saakka.

./. Veikko Laine Oy:n anomus on liitteenä 1 ja nykyinen vuokrasopimus liitteenä 2.

Khs päätti 11.4.2005 § 525 ottaa edellä mainitun asian käsiteltäväkseen. Liikepalvelulautakunnan johtosäännön mukainen toimivalta vuokrasopimusten tekemiseen koskee vain enintään viideksi vuodeksi tehtäviä sopimuksia.

Ryj toteaa, että liikepalvelulautakunta päättää hallinnassaan olevien maa-alueiden ym. vuokralle antamisesta enintään viideksi vuodeksi tai toistaiseksi, jos vuokrasuhde on sovittu päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajoin. Khs päättää yli viiden vuoden määräaikaisista vuokrauksista.

Vuokra-alue sijaitsee 10 kaupunginosan korttelin 21274 tontilla 7 (aikaisemmin tontti nro 3). Kiinteistö Oy Helsingin Varastokatu 14:n osalta Khs on tehnyt päätöksen vuokra-ajan pidentämisestä 13.6.2005. Veikko Laine Oy:n osalta vuokrasopimuksen jatkoa ei yrittäjän omien lisäselvitysten vuoksi tuolloin vielä käsitelty.

Veikko Laine Oy:n harjoittama vihannes- ja hedelmäkauppa on toimitiloiltaan uusiutumassa. Ryj pitää esitettyä vuokra-ajan pidentämistä perusteltuna Tukkutorin alueen tarkoituksenmukaisen käytön kannalta. Se takaa myös jatkuvuutta alueen yritystoiminnalle, mikä on myös elinkeinopoliittisesti hyvä asia.

Tukkutori tekee uuden vuokrasopimuksen nykyisen sopimuksen päättymisestä alkaen siten, että vuokratasoa korotetaan pidentyvän vuokra-ajan osalta 6 %:lla uuden sopimuskauden alusta lukien. Tukkutori on neuvotellut asiasta sekä kiinteistöviraston että vuokralaisen kanssa. Vuokratason nostaminen on perusteltua mm. Kalasataman metroaseman valmistumisen aiheuttaman maan arvon nousun takia. Myös kiinteistö Oy Helsingin Varastokatu 14:n osalta päädyttiin mainitunlaiseen ratkaisuun.

Kiinteistövirastosta saadun tiedon mukaan vuokrauksen jatkamiseen ei ole estettä.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee oikeuttaa Helsingin Tukkutorin jatkamaan Veikko Laine Oy:n maanvuokrasopimuksia nykyisen sopimuksen päättymisestä siten, että uusi vuokrasopimus on voimassa 31.12.2020 saakka ja vuokratasoa korotetaan noin 6 %:lla uuden vuokrakauden alusta lukien.

Pöytäkirjanote Tukkutorille.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262

LIITTEET	Liite 1	Anomus 21.3.2005
	Liite 2	Nykyinen vuokrasopimus

SELVITYS HELSINGIN PELASTUSTOIMEN TOIMINTAVALMIUDESTA

Khs 2005-1429

Etelä-Suomen lääninhallitus pyytää selvitystä Helsingin pelastustoimen toimintavalmiudesta 1.8.2005 mennessä.

./. Selvityspyyntö ja Etelä-Suomen lääninhallituksen pelastusosaston selvitys 19.5.2005 Helsingin pelastustoimen toimintavalmiudesta ovat liitteinä 1 ja 2.

Ryj toteaa, että lausunnon antamiselle on myönnetty lisäaikaa 26.8.2005 saakka.

Pelastuslautakunta toteaa (9.8.2005) mm. seuraavaa:

Selvityksen kohde ja aineisto

Sisäasiainministeriön pelastusosasto on 10.3.2005 asiakirjoista tarkemmin ilmi käymättömien epäilyjen johdosta määrännyt Etelä-Suomen lääninhallituksen pelastusosaston selvittämään, onko Helsingin pelastuslaitoksen operatiivinen toimintavalmius sisäasiainministeriön antaman toimintavalmiusohjeen (13.6.2003 A:71) mukaisella tasolla. Etelä-Suomen lääninhallitus on 19.5.2005 saanut selvityksensä valmiiksi ja lähettänyt sen Helsingin kaupungille 13.6.2005 asian johdosta ja pyytänyt selvityksen parannustoimenpiteistä ja niiden aikataulusta.

Etelä-Suomen lääninhallituksen selvityksen lähdeaineistona on pääsääntöisesti käytetty valtakunnallista pelastustoimen Pronto-tietokantaa, jonne pelastusyksiköiden toiminnalliset tiedot tallentuvat ajoneuvoissa olevien tilatietolaitteiden avulla. Kuten selvityksessä todetaan, laite välittää yksikön tilatiedot lähdöstä, kohteeseen saapumisesta ja paluusta, edellyttäen laitteen käyttäjän painavan tarvittavaa painiketta tiedon lähettämiseksi. Lääninhallituksen selvityksenkin mukaan osa yksiköiden tilatiedoista puuttuu kokonaan tietojärjestelmästä. Lisäksi on todettava, että osa tehtävistä ei rekisteröidy tietokantaan asianmukaisesti. Pelastuslaitos katsookin, että menetelmää ei voida pitää riittävän luotettavana silloin, kun sen pohjalta laaditaan sekuntikohtaisia selvityksiä, kuten lääninhallitus nyt on tehnyt. Kyseinen menetelmä on käytössä ainoastaan Helsingin hätäkeskuksen toiminta-alueella, ja tarkasteltaessa suurten kaupunkien osalta kyseisiä lukemia on helposti todettavissa, että juuri Helsingin, Espoon ja Vantaan alueella tulokset ovat yhteneväisiä toisiinsa verrattuna, ja taas toisaalta niissä suurissa kaupungeissa, joissa kyseistä teknistä järjestelmää ei ole käytetty, tulokset ovat keskenään sekä yhdensuuntaisia, mutta selvästi Helsinki, Espoo, Vantaa –alueesta eroavia. Tietojen vertailukelpoisuus esim. Tampereen ja Turun kanssa ei ole mahdollinen. Selvitystyön yhteydessä saatuja lopputuloksia voidaan pitää ainoastaan suuntaa-antavina.

Helsingin pelastustoimi on valtakunnallisesti katsoen tietoteknisten ratkaisujensa ja käytäntöjen kannalta edelläkävijä ja huippuosaaja. Tietojärjestelmiä on kehitetty jo useita vuosia tehtävän aikaisen tukitiedon saamiseksi kaikkiin yksiköihin ja johtamispaikkoihin yhdenmukaisena ja mahdollisimman reaaliaikaisena. Helmikuun alusta 2005 otettiin käyttöön operatiivinen johtamisjärjestelmä JOSO. Samanaikaisesti siirryttiin koko hälytysalueella valtakunnalliseen viranomaisverkkoon (VIRVE) yksinomaisena viestivälineenä hätäkeskuksen ja yksiköiden välillä. Käyttöönoton voidaan kokonaisuudessaan arvioida toteutuneen kohtuullisesti, mutta järjestelmien välisessä rajapinnassa ja VIRVE-verkossa esiintyneiden puutteiden vuoksi on saattanut aiheutua viiveitä.

Edellä mainitut viat on havaittu ja todennettu yhteistyössä pelastuslaitoksen, WM-datan, Suomen Erillisverkkojen ja Nokian kanssa. Kevätkaudella ja alkukesästä tehtyjen korjaustoimenpiteiden ja testausten ansiosta viat on tämän hetkisen tiedon perusteella saatu korjattua, mutta verkko ei kaikilta osin ole vieläkään operatiivisen toiminnan vaatimalla tasolla. Edellä sanotun nojalla voidaan olettaa, että kevätkaudella kuluvana vuonna on jonkin verran hälytysviiveitä aiheutunut uuden tietojärjestelmän ja viestijärjestelmän käyttöönotosta.

Lääninhallitus on selvityspyynnössään myös kiinnittänyt huomiota siihen, ettei Helsingin kaupunki ollut toimittanut laissa edellytettyä palvelutasopäätöstä lääninhallitukselle. Etelä-Suomen lääninhallituksen selvityspyyntö on lähetetty Helsingin kaupungille 13.6.2005. Pelastuslautakunta on puolestaan päivää myöhemmin 14.6.2005 hyväksynyt Helsingin pelastustoimen palvelutasopäätöksen vuosille 2005-2008. Kyseistä palvelutasopäätöstä on käsitelty pelastuslautakunnan kokouksissa sekä 10.5. että 24.5.2005. Tiedustelemalla lääninhallitus olisi voinut todeta palvelustasopäätöksen valmistelun olevan hyvässä mallissa ja työn alla sen oman selvitystyön aikana. Koko Etelä-Suomen läänissä palvelutasopäätösten valmistelu on keväällä tiettävästi ollut kesken.

Helsingin pelastuslautakunta on siis 14.6.2005 hyväksynyt pelastustoimen palvelutason Helsingissä vuosiksi 2005 – 2008. Palvelutasopäätöksen valmistelun yhteydessä Helsingissä on selvitetty riskikohteita, toimintavalmiusajan määrittymistä ja kaikkia niitä tekijöitä, joilla on vaikutusta onnettomuuksien ennaltaehkäisyyn ja onnettomuuksien torjuntaan Helsingissä. Päätöksen valmistelun yhteydessä on analysoitu ja selvitetty Helsingin erityisongelmia ja muun muassa todettu, että henkilöstövoimavarat ovat rajallisia ja että pidemmän aikavälin tavoitteena on kaikin mahdollisiin keinoin korjata miehistövahvuuksien jälkeenjääneisyyttä verrattuna muun muassa valtakunnallisiin ohjeisiin. Palvelutasopäätösasiakirjaa on tarkoitus kehittää osana vuosittaista kaupungin talous- ja budjettisuunnittelua. Muun muassa kustannusselvitykset ovat asiakirjan tässä vaiheessa vielä puutteellisia.

Pelastuslautakunta toteaa edelleen, että lääninhallituksen selvityksessä esitetyt asiat ja huomiot eivät ole lautakunnalle tai pelastuslaitokselle uusia. Laitoksen oma selvitys on tarkempi ja yksityiskohtaisempi. Samoihin asioihin on kiinnitetty huomiota kaupungin sisällä jo usean vuoden ajan. Kaupungin viime vuosien voimakkaiden säästötoimenpiteiden ja toisaalta tiukkoihin raameihin perustuvan taloussuunnittelun johdosta ei esityksiä tilanteen parantamiseksi ole ollut mahdollista tehdä lisäresurssien osalta. Esimerkkinä voidaan mainita muun muassa Suomenlinnan pelastusaseman sulkeminen talvikaudeksi. Asia on ollut yleisesti jo vuosia kaikkien tiedossa säästötoimenpiteenä. Lautakunta on antanut asiasta selvityksen, ja lääninhallitus on 16.2.2005 päätöksellään ratkaissut tehdyn kantelun todeten, ettei Suomenlinnassa ole osoitettavissa riskien ja valmiuden välistä ristiriitaa.

Lääninhallituksen nyt puheena olevan selvityksen sisältö on suurelta osin samansuuntainen pelastuslautakunnan hyväksymän palvelutasosuunnitelman sisällön kanssa. Pelastuslaitoksen huonontuneesta operatiivisesta tilanteesta voidaan mainita esimerkkinä vuoden 2004 tilasto, jonka mukaan Käpylän pelastusasema jouduttiin sulkemaan pelastustoimen osalta yhteensä 20 työvuorona sekä lisäksi Kipparlahden pelastusasema 8 työvuorona. Tällaisten toimenpiteiden lisäksi on muilla asemilla jouduttu pelastusyksiköitä yhdistämään resurssipulan vuoksi, esimerkiksi keskuspelastusasemalla 58 työvuorona sekä Erottajalla 63 työvuorona.

Pelastusasemien määrä

Etelä-Suomen lääninhallitus toteaa, että pelastusasemia ei ole riittävästi tai oikein sijoitettuna siten, että I-riskialueet saavutettaisiin toimintavalmiusohjeen mukaisesti (6 minuutissa hälytyksestä).

Helsingin palvelutasopäätöksen valmistelun yhteydessä on todettu pelastusasemien sijoituksesta ja toimintavalmiusajoista mm., että toimintavalmiusaikojen laskentaa kehitetään pelastuslaitoksen oman pelastustoimen johtamisjärjestelmän sekä onnettomuustietokannan antamien tietojen sekä kaupungin yhteistyökumppanilta saatavalla liikennesuunnitteluohjelmalla vuoden 2005 loppuun mennessä. Tarkoituksena on saada mahdollisimman tarkka kuvaus siitä miten toimintavalmiusajat jakaantuvat kaupungin eri alueilla.

Toimintavalmiusaikoja on tarkasteltu MapInfo-ohjelman avulla sekä pelastustoimen onnettomuustietokanta Prontosta saatujen ajoaikojen perusteella. Nykyiset pelastusasemat ovat aikoinaan sijoitettu kaupungin riskejä tarkastellen hyvin. Kaupungin kasvu on kuitenkin aiheuttanut sen, että pelastusasemien sijoittuminen ei enää ole optimaalinen.

Kymmenen minuutin toimintavalmiusajassa saavutetaan kaikki Helsingin maa-alueen kohteet. Tämä ei kuitenkaan täytä ministeriön toimintavalmiusohjeen edellyttämää tasoa, jossa 1-riskialue tulee saavuttaa 6 minuutissa hälytyksestä.

Pohjois-Helsingin alueella riskialueesta jää Helsingin yksiköiltä eniten saavuttamatta. Tätä tilannetta korjaa hieman yhteistoimintasopimus Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen kanssa. Tulevassa pelastusasemasuunnittelussa on syytä huomioida Pohjois-Helsingin, Ruoholahden ja Lauttasaaren alue sekä Laajasalon ja Santahaminan alue. Läntisen Helsingin osalta Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen yksiköt eivät saavuta aluetta alle kuudessa minuutissa.

Laajasaloon on Yleiskaava 2002 mukaisesti syntymässä uusi asuinalue, Kruunuvuorenranta, nykyisen öljyhuoltoalueen paikalle. Tämä tulee lisäämään alueen pelastustehtävien kokonaismäärää sekä laajentamaan riskialuetta I. Laajasalon aluetta tulee osaltaan tukemaan rakenteilla oleva Sorvaajankadun pelastusasema, joka korvaa Kipparlahden aseman.

Malmin lentoasemalla olevan pelastusaseman olemassaolo on Yleiskaava 2002 mukaan epävarmaa. Alueelle on kaavailtu Kivikon pelastusasemaa. Toimintavalmiusajan perusteella tulee tämän lisäksi harkita pelastusaseman sijoittamista lähelle Malmin juna-asemaa.

Uusien pelastusasemien suunnittelun lähtökohtana tulee pitää asemaa, jolta operoi yksi pelastusyksikkö vahvuudella esimies ja 5 palomies-sairaankuljettajaa (1+5) sekä sairaankuljetusyksikkö vahvuudella kaksi palomies-sairaankuljettajaa (0+2).

Pelastuslaitos hoitaa Helsingin terveyskeskuksen kanssa tehdyn sopimuksen perusteella kiireelliset sairaankuljetukset alueellaan. Pelastusasemille on sijoitettu sekä pelastusyksikkö että ambulanssi. Palomies-sairaankuljettajat hoitavat ambulanssitehtävät työsuojelupiirin antaman poikkeusluvan mukaisen pitkän työvuoron (24 t) aikana. Järjestelmä on käytännössä osoittautunut hyvin tehokkaaksi.

Palvelutasopäätöksen perusteluosassa on esitetty neljää uutta pelastusasemaa Helsinkiin. Nämä pelastusasemat tulisivat korjaamaan saavutettavuutta siten, että kaikki I-riskialueen kohteet saavutettaisiin kuudessa minuutissa.

Pelastusyksiköiden lukumäärä

Etelä-Suomen lääninhallitus toteaa, että valmiudessa olevien pelastusyksiköiden lukumäärä ei ole riittävä samanaikaisesti tapahtuvien onnettomuuksien määrän suhteen.

Palvelutasopäätöksen perusteluosassa on todettu pelastusyksiköiden lukumäärästä mm. seuraavaa: Helsingin ydinkeskustan ja kantakaupungin tiivis asuminen ja rakennettu kerrosala aiheuttavat runsaasti päällekkäisiä pelastustoimentehtäviä. Riittävän pelastustoimen palvelun tuottamiseksi Erottajan sekä Kallion pelastusasemien alueet tarvitsevat lisäksi jatkuvassa vahvuudessa olevan toisen pelastusyksikön. Käytännössä tämä yksikkö on jo olemassa molemmilla asemilla (H15 ja H25). Molempien asemien pelastusyksikköjen vahvuus tulisi olla kuitenkin 1+5. Näillä molemmilla alueilla 1.riskialueen kriteerit ylittyvät 20-25-kertaisesti.

Pelastusasemien osalta on tarkasteltava saavutetaanko riskikohteita ja alueita oikealla muodostelmavahvuudella tehtävätyypin mukaisesti. Tulipalon sammutukseen tai tiettyihin pelastustehtäviin on saatava vähintään vahvuus 1+5, jotta esim. sisäasiainministeriön savusukellusohjeen vaatimukset voidaan täyttää. Vaadittu vahvuus 1+5 voidaan toteuttaa joko yhdellä yksiköllä tai useammalla yksiköllä, mikäli yksikön vahvuus on alle 1+5. Merkitsevää on, että vaadittu vahvuus on paikalla 6 minuutissa. Vuoden 2004 aikana pelastuslaitoksen kaikki pelastusyksiköt oli miehitetty vahvuudella 1+5 vain yhtenä vuorokautena. Vahvuutta 1+3 ei saavutettu kaikilla pelastusyksiköillä kaikkien työvuorojen aikana vuonna 2004.

Lääninhallituksen esittämä yksiköiden vahvuus 1+4 ei ole riittävä ottaen huomioon pelastuslautakunnan hyväksymässä pelastustoimen palvelutasopäätöksessä esitetyt perustelut.

Palvelutasopäätöksessä on selvitetty vähintään kahdella pelastusyksiköllä kuudessa minuutissa saavutettava alue. Eri pelastusasemien yksiköt eivät ehdi kuudessa minuutissa I-riskialueen sisältämiin kohteisiin samanaikaisesti. Tästä voidaan todeta, että pelastuslaitoksen kaikki pelastusyksiköt tulee miehittää minimivahvuudella 1+5, jotta ohjeen mukainen toimintavalmius saavutetaan.

Helsingissä on toukokuussa 2005 allekirjoitettu uudet yhteistoimintasopimukset viidentoista sopimuspalokunnan kanssa.

Operatiivinen henkilövahvuus

Etelä-Suomen lääninhallitus toteaa, että pelastuslaitoksen todellinen operatiivinen henkilövahvuus on pienentynyt merkittävästi.

Palvelutasopäätöksen perusteluosassa on todettu henkilövahvuuksista mm, että pelastustoiminnan järjestämisen kannalta on erittäin oleellista ylläpitää kaikki pelastusasemat toimintavalmiudessa. Yksittäisen pelastusaseman sulkeminen tarkoittaa Helsingin kokoisessa kaupungissa vastaavaa tilannetta, jossa kokonainen keskisuuri kaupunki toimisi ilman pelastuslaitosta. Pelastuslaitos on vuosien 2004–2005 aikana joutunut tilapäisesti sulkemaan pelastusasemia pois käytöstä miehistövajeen takia, kuten alussa on todettu.

Asian merkitystä voidaan valaista esimerkillä, joka on saatu pelastusasemien toimintavalmiusaikoja sijoittamalla kartalle. Käpylän pelastusaseman kuuden minuutin toimintavalmiusajan kattaman alueen tilastotietojen mukaan alueella asuu yli 35 000 ihmistä. Alueella on rakennettua kerrosalaa 2 944 000 kem². Tilastollisesti tuolla alueella on 65 tulipaloa vuodessa. Käpylän pelastusyksiköllä on keskimäärin 500 pelastustehtävää vuosittain. Käpylän pelastusasema oli suljettuna riittämättömän vuorovahvuuden takia 20 vuorokautta vuoden 2004 aikana. Käpylän pelastusasema suljettiin kokonaan peruskorjausta varten lokakuussa 2004. Korvaavia tiloja ei alueelta voitu osoittaa, vaan pelastusyksiköt siirrettiin Haagan pelastusasemalle. Käpylän pelastusaseman pelastusyksikön ollessa poissa joudutaan siis alueelle tulevaan hälytykseen lähettämään pelastusyksikkö toiselta alueelta, jolloin toimintavalmiusaika luonnollisesti kasvaa.

Pelastuslaitoksen henkilöstön vakanssien määrä ei ole viime vuosina pienentynyt. Vuodeksi 2005 pelastustoimeen saatiin kaksi uutta vakanssia öljyntorjuntavalmiuden parantamiseen. Vakanssien määrä ei kuitenkaan anna oikeaa kuvaa pelastustoimen valmiudesta. Valmius toimintaan on ympärivuorokautinen. Olennaista on jatkuvassa pelastusvalmiudessa kulloinkin oleva henkilömäärä. Pelastuslaitoksen operatiivisen henkilöstön viikottainen työaika on viime vuosina lyhentynyt. Syyskuun alusta lukien se on 42 tuntia 23 minuuttia. Verrattuna esim. vuoteen 2001 työajan lyhennys on merkinnyt noin 30 viran työpanoksen menetystä. Käytännössä tämä vastaa yhden pelastusyksikön päivittäin vaatimaa (1+5) henkilöresurssia. Henkilöstön määrä on viime aikoina vähentynyt myös sen johdosta, että henkilöstön poistuma on ollut suurempi kuin uusien palkattavien määrä. Palohenkilöstöstä pääkaupunkiseudulla ja koko maassa on pulaa. Vuonna 2004 pelastuslaitoksen palveluksesta erosi 16 operatiivisen toimialan viranhaltijaa. Vuoden 2005 puolella operatiiviselta toimialalta on irtisanoutunut 13. Eronneista muutamat ovat kuitenkin myöhemmin palanneet Helsingin pelastuslaitokselle.

Palohenkilöstön eläkeiän nostaminen aiheuttaa ikääntyneimpien palomiesten suorituskyvyn huononemista, joka sekin vaikeuttaa toimintavalmiuden ylläpitämistä. Noin 10 % laitoksen operatiivisesta henkilöstöstä ei kykene kaikkein vaativimpiin savusukellus- tai vastaaviin tehtäviin.

Helsinki on pyrkinyt parantamaan pelastustoimen operatiivisen henkilöstön asemaa mm. palkka- ja työaikaratkaisuilla sekä uusia henkilöitä rekrytoimalla. Mm. palomiesten pysyvyyden varmistamiseksi ja rekrytoinnin tukemiseksi on alettu myöntää 3 prosentin suuruista erillislisää niille, yleensä nuorille palomies-sairaankuljettajille, joilta puuttuvat palveluaikaan perustuvat lisät.

Helsingin pelastuslaitos käyttää tänä vuonna käytettävissä olevat palkankorotusvarat miltei sataprosenttisesti operatiivisen henkilöstön palkkausvajeen korjaamiseen. Näihin varoihin sisältyy myös kaupungin keskushallinnon osoittamia erillismäärärahoja. Näiden toimenpiteiden jälkeen palomiesten palkkataso on sama kuin muissa pääkaupunkiseudun kunnissa. Avoimia operatiivisen toimialan virkoja Helsingin pelastuslaitoksella on tällä hetkellä 26.

Pelastuslautakunta on 10.5.2005 tehnyt esityksen kaupunginhallitukselle virkapaketiksi, joka toteutuessaan tuo seitsemän virkaa tarkastus- ja valistustehtäviin niille, joiden fyysinen kyky pelastustoimen operatiiviseen työhön on pysyvästi alentunut. Tämä vapauttaa vakansseja toimintavalmiuden nostamiseen. Kaikkiaan virkapaketti mahdollistaa 23 uutta palomies-sairaankuljettajan vakanssia täytettäväksi.

Pelastuskoulussa aloittaa uusi palomies-sairaankuljettajien kurssi 5.9.2005. Kurssilla avoinna olleille 20 aloituspaikalle valittiin 17 uutta opiskelijaa. Hakijoita palomies-sairaankuljettajaksi oli yhteensä 115. Pelastuskoulussa on alkamassa syyskuun alussa myös täydennyskurssi Pelastusopistosta valmistuneille. Tälle kurssille on tulossa yhteensä seitsemän Kuopiosta valmistunutta.

Kiireellisen sairaankuljetuksen järjestämisen voidaan todeta vaikuttavan pelastustoimintaan osallistuvien vahvuuksiin. Pelastuslaitos näkee kiireellisen sairaankuljetuksen olevan pelastustoimen kokonaisuuden järjestämisen kannalta varsin oleellista. Tehtävät tukevat voimakkaasti toisiaan. Näiden toimintojen yhdistäminen saman organisaation hoidettavaksi tuo kaupungille huomattavan synergiaedun sekä taloudellisesti että toiminnallisesti. Henkilöstösuunnittelun järjestämisellä ja vahvuuksien korjaamisella palvelutasopäätöksessä esitetylle tasolle, pelastustoiminta ja kiireellinen sairaankuljetus voidaan toteuttaa asianmukaisesti ja korkeatasoisesti.

Lääninhallituksen toimivalta

Yleisesti voi todeta, että lääninhallituksella on oikeus valvoa pelastuslain valtuutuksen nojalla pelastustoimen alueiden palvelutasoa. Palvelutasoa tarkastellaan juuri esim. pelastuslain 12 §:n edellyttämää palvelutasopäätöstä seuraamalla.

Lääninhallituksen nyt puheena oleva selvitys, jossa Helsingin pelastustoiminnan palvelutaso katsotaan riittämättömäksi, on perustettu sisäasiainministeriön toimintavalmiusohjeeseen (A:71). Toimintavalmiusohje on kuitenkin tarkoitettu ainoastaan antamaan yleiset periaatteet pelastuslain 12 §:n 2 momentin edellyttämän toimintavalmiuden järjestämiseksi. Koko ohje on suunnittelun apuväline eikä velvoittava normi. Helsingin pelastustoimen riskianalyysit ja palvelutasopäätös on laadittu kyseisen toimintavalmiusohjeen suuntaviivoja noudattaen.

Pelastuslain em. säännös edellyttää, että pelastustoimi on suunniteltava ja toteutettava siten, että onnettomuuksien ehkäisy on järjestetty ja että onnettomuus- ja vaaratilanteissa tarvittavat toimenpiteet voidaan suorittaa viivytyksettä ja tehokkaasti. Oikeudellisesti tarkasteltuna tämän lainkohdan sisältö osoittaa, että kyseessä on joustava normi, josta ei ole mitenkään saatavissa raja-arvoja tai muita määrittelyjä toimintojen järjestämiseksi. Toimintavalmiusohjeen sanamuodot, kuten ...arviointi on tarpeen tehdä, ...on erikseen harkittava, ...on tarpeellista tunnistaa jne. osoittavat asiakirjan ohjeelliseksi. Lain sanonnat - tehokkaasti tai viivytyksettä - jäävät kokonaan lainkohdassa velvoitetun tahon harkittavaksi tai viime kädessä oikeuskäytännössä vahvennettavaksi. Ministeriöltä itseltään puuttuu toimivalta määritellä tällaisia seikkoja. Tämä määrittely on lainsäätäjän tehtävä. Laissa annetaan yksilöity valtuus antaa asetuksia. Asetuksessa saattaisi olla valtuus antaa ohjeita tai määräyksiä. Tässä tapauksessa mitään valtuutusta ei ole olemassa.

Koko pelastuslainsäädännön systematiikka lähtee tänä päivänä siitä, että riskialttiin kohteen omistajalla tai haltijalla tai esimerkiksi rakennuksessa toimintaa harjoittavalla on itsellään vastuu riskeihin varautumisesta. Ensisijaisena keinona riskien hallinnassa on kohteen oman suojaustason nostaminen. Helsingissä, jossa on kansainvälistenkin mittapuiden mukaan tehokas pelastustoimen organisaatio ja asiantuntija-, tarkastus-, suunnittelu- yms. työvoimaa saatavilla operatiivisen pelastustoimen henkilöstön lisäksi, on varauduttu suuronnettomuuksiin ja poikkeusoloihin hyvin. Helsingin pelastustoimen asiantuntemusta on laajasti hyödynnetty niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Helsingin pelastustoimi myös vastaa valtion keskeisten toimintojen ja laitosten turvallisuudesta alueellaan.

Etelä-Suomen lääninhallitus vaati vuonna 2003 Helsingissä palotarkastusten lukumäärää nostettavaksi ja nyt vuorostaan vaatii lisää voimavaroja pelastusvalmiuden ja pelastusmuodostelmien miehittämiseksi. Tuskin nimenomaisesti Helsingin kohdalla näissä on erityisiä puutteita verrattuna muuhun maahan. Jos voimavaroja halutaan siirrettäväksi esim. tarkastustyöhön, ovat vastaavat henkilöresurssit poissa muista toiminnoista. Mikäli lääninhallitus vaatii merkittäviä lisäpanostuksia Helsingin pelastuslaitoksen henkilöstöresursseihin, voi syntyä tilanne, jossa valtion viranomainen ilman, että osoittaa varat toimintaan, puuttuu kunnan perustuslailliseen oikeuteen suunnitella ja järjestää sille kuuluvat tehtävät kunnan verotusoikeuden kautta keräämillä tuloilla.

Helsingin palvelutasopäätös on laadittu kaupungin talousarviovalmisteluun nivellettynä. Kunnan taloudenhoidossa noudatetaan valtuuston hyväksymää talousarviota. Kuntalain 65 §:n mukaan talousarviossa ja taloussuunnitelmassa hyväksytään myös kunnan toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet. Viime kädessä pelastuslautakunta on kaupunginvaltuustolle vastuussa toimialansa tavoitteiden toteutumisesta. Talousarvion yhteydessä valmisteltuna lautakunnan hyväksymien suunnitelmien tavoitetaso ja painopisteet tulevat oikeassa yhteydessä arvioitavaksi.

Lääninhallituksen selvityspyynnössä kiinnitetään kriittistä huomiota pelastuslaitoksen terveysviraston (oikeammin: Helsingin kaupungin terveyskeskuksen) kanssa suorittamaan kiireelliseen sairaankuljetukseen. Näkökulma on hyvin kaukana käytännön pelastustoiminnasta. Näkökulma kokonaan sivuuttaa sen tosiasian, että Helsingissä olemassa oleva ensihoidon palvelutuotantomalli, jossa hätäkeskustoiminta, pelastuslaitos ja terveystoimi muodostavat yhteisen prosessin, on tuottanut valtakukunnallisestikin kiitosta saanutta tehokkuutta ja laatua. Asiaa ei voi ymmärtää sillä perusteella, että lääninhallituksessa on pelastustoimelle ja lääkintätoimelle eri osastot ja valtioneuvostotasolla asioita hoidetaan eri ministeriöistä.

Edellä olevaan viitaten pelastuslautakunta toteaa, että lääninhallituksen selvityksessä ja kirjelmässä esitettyihin ongelmiin ja asioihin voidaan löytää ratkaisut hyväksytystä palvelutasopäätöksestä vuosille 2005-2008.

Ryj viittaa saatuun lausuntoon ja toteaa, että palvelutasopäätöksen käytäntöön saattaminen tapahtuu parhaiten tulevien vuosien talousarvion ja taloussuunnitelman puitteissa.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää Etelä-Suomen lääninhallitukselle pelastuslautakunnan 9.8.2005 antaman lausunnon mukaisen selvityksen Helsingin pelastustoimen toimintavalmiudesta.

Kirje Etelä-Suomen lääninhallitukselle ja pöytäkirjanote pelastuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET Liite 1 Etelä-Suomen lääninhallituksen selvityspyyntö

Liite 2 Helsingin pelastustoimen toimintavalmius

LAUSUNTO RAHA-AUTOMAATTIYHDISTYKSELLE HANKEAVUSTUSHAKEMUKSISTA

Khs 2005-1155

./. Raha-automaattiyhdistys pyytää (1.6.2005) Helsingin kaupungin lausuntoa investointihankkeista, joille on haettu avustusta Raha-automaattiyhdistykseltä. Hankkeet on jaettu lausuntopyynnössä sosiaalitoimelle kuuluviin hankkeisiin ja asuntotoimelle kuuluviin hankkeisiin. Lausunnon määräaika on 31.8.2005. Lausuntopyyntö on esityslistan tämän asian liitteenä 1.

./. Asuntolautakunta on antanut omalta osaltaan lausunnon hankkeista (21.6.2005) ja sosiaalilautakunta omalta osaltaan (9.8.2005). Lautakuntien lausunnot ovat esityslistan tämän asian liitteinä 2 ja 3. Vastaus sosiaali- ja terveyspalvelujen mitoitusta vuonna 2005 koskevaan kyselyyn on esityslistan tämän asian liitteenä 4.

Vs.Stj toteaa, että Raha-automaattiavustuksista päätetään lopullisesti vasta talvella. Avustusten painopiste on viime vuosina siirtynyt vanhainkotien ja vanhusten palveluasumisen tukemisesta uusien palvelumuotojen kehittämiseen esim. mielenterveyspotilaille ja päihdeongelmaisille. Päätösehdotus perustuu asuntolautakunnan ja sosiaalilautakunnan lausuntoihin.

VS.STJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Raha-automaattiyhdistykselle seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus toteaa, että Helsingissä on erinomaista työtä tekeviä yksityisiä yhteisöjä, joiden toiminnan rahoituksessa Raha-automaattiyhdistyksen avustukset ovat erittäin keskeisiä. Kaupunginhallitus pitää tärkeänä avustuskäytännön jatkumista niin, että Helsingin alueelle myönnetään edelleen Raha-automaattiyhdistyksen avustuksia.

Kannanottoihin yksittäisistä hankkeista liittyy epävarmuustekijöitä. Kaupunginhallitus esittää, että Raha-automaattiyhdistyksen ja kaupungin edustajien kesken pidettäisiin tarkistusneuvottelu myöhemmin syksyllä kunkin hankkeen ajankohtaisesta tilanteesta.

Kaupunginhallituksen lausunto perustuu Helsingin asuntolautakunnan ja sosiaalilautakunnan lausuntoihin.

Sosiaalitoimen hankkeet

Erityisryhmien asumisen helpottamiseksi lähivuosina on tarpeen kehittää ja ottaa käyttöön erilaisia, useamman hallintokunnan ja kolmannen sektorin yhteisiä toimintamalleja - esim. asumisneuvojat, ilta- yöpartiot, tukihenkilötoiminta - sekä tiivistää entisestään yhteistyötä sosiaali- terveys- ja asuntotoimessa pääkaupunkiseudulla. Vaikeimmin asutettaville tulee löytää uusia, pysyviä ratkaisuja myös rahoitukseen.

Y-säätiön ja Sininauhasäätiön hankkeet tukevat pääkaupunkiseudun asunnottomuuden vähentämisohjelmaa. Pysyviä tukiasuntoja, hoitokoteja, tuetun asumisen yhteisöjä sekä asumisen tukipalveluja tarvitaan edelleen lisää pääkaupunkiseudun asunnottomuuden vähentämiseksi. Vuoden 2004 marraskuussa pääkaupunkiseudulla oli noin 4 200 asunnotonta yksinäisruokakuntaa, joista Helsingissä noin 3 300.

Kaupunginhallituksen näkemyksen mukaan hankkeet, joista Raha-automaattiyhdistys on pyytänyt lausuntoa, ovat erittäin tarpeellisia. On kuitenkin syytä todeta, että asumiseen liittyvien palvelujen tuottajat valitaan kilpailuttamalla, ellei kaupunki itse tuota palveluja. Kilpailuttamisen jälkeen palvelujen osto tai tilojen vuokraaminen voi tapahtua vain vuosittaisen kaupunginvaltuuston hyväksymän talousarvion puitteissa. Tärkeää on, että hankkeiden kokonaiskustannukset pysyvät kohtuullisina.

1009 Y-SÄÄTIÖ

Y-säätiö hankkii ja peruskorjaa kiinteistön kaikkein vaikeimmin asutettavien asunnottomien hätä- ja ensiasunnoiksi. Asuntoja tulee 24 kappaletta. Alustavasti tilaksi on suunniteltu Kiinteistö Oy Helsingin Kartanonkaari 29 tiloja. Hanke on tarkoitus toteuttaa yhdessä Helsingin kaupungin kanssa osana pääkaupunkiseudun asunnottomuusohjelmaa. Alustavien suunnitelmien mukaan sosiaalivirasto järjestäisi asumispalvelut. Helsingissä ei ole riittävästi yksityisiä tai muita palveluntarjoajia kaikkein vaikeimmin asutettavien, kadulla asuvien tai äkillisesti ilman kotia jäävien auttamiseksi.