Osassa oppilaitoksia on etsitty aktiivisesti keinoja sukupuolijakauman tasoittamiseen. Esimerkiksi sirkuksen puolella mielikuvaa lajista on pyritty muokkaamaan sukupuolineutraalimmaksi ja harrastajakuntaa laajentamaan yhteistyökuvioiden avulla. Tanssissa poikaryhmille on ollut kysyntää. Musiikin puolella sukupuolittuneiden käytäntöjen nähtiin koskevan lähinnä soitinvalintoja. Toisaalta esimerkiksi Musiikkikoulu Groovessa ja Pohjois-Helsingin bändikoulussa, jotka keskittyvät rytmimusiikkiin, enemmistö (64–74 %) oppilaista on poikia, mikä voi kertoa poikiin vetoavista erilaisista opetustavoista ja -sisällöistä. Viime vuosikymmenten aikana taideaineiden tuntimäärä on vähentynyt ja valinnaisuus lisääntynyt peruskoulun tuntijaon muutosten myötä. Muutoksen seurauksena etenkin pojat valitsevat yläkoulussa ja lukiossa muita kuin taideaineita. Samaan aikaan pojat harrastavat yhä enemmän ohjattua ja tavoitteellista liikuntaa, mikä saattaa viedä käytännössä kaiken käytettävissä olevan vapaa-ajan. Omissa sosiaalisissa ympäristöissään pojat myös sosiaalistuvat pitämään populäärikulttuurin ja nettimaailman tuottamia maailmoja kiinnostavina ja tavoiteltavina. Mikäli taidekasvatuksessa ohitetaan tämänkaltaiset, tarpeet ja kiinnostuksen kohteet, ohitetaan helposti myös iso osa lapsia ja nuoria. Voidaankin kysyä miten hyvin peruskoulun nykyiset taidekasvatuskäytännöt tukevat lasten ja nuorten kasvamista taiteeseen sekä huomataanko tyttöjen ja poikien erilaisia tarpeita (Vira 2010). Kysymykset ovat relevantteja myös taiteen perusopetuksen kohdalla, jossa osallistujajoukko on edelleen tyttövoittoista. Vaikuttaakin siltä, että taiteen perusopetuksessa olisi tarpeellista kehittää sellaisia lähestymis- ja opetustapoja, jotka vetoavat erityisesti poikiin. Tämä näyttäisi koskevan kaikkia taiteenaloja Helsingissä, mutta etenkin sirkusta, teatteria ja tanssia. Myös Koulutuksen arviointineuvoston raportissa (2012) linjataan, että tasaisempi sukupuolijakauma on alueellisen tarjonnan ohella keskeistä, jotta taiteen perusopetuksen yhdenvertainen saatavuus turvataan kaikille lapsille ja nuorille. Poikien kiinnostuksen lisäämistä taiteen perusopintoihin voidaan edistää jakamalla tietoa toimivista käytänteistä, kouluttamalla opettajia poikien opettamisesta, lisäämällä valinnaisuutta ja poikia motivoivia sisältöjä opetussuunnitelmien perusteisiin sekä kehittämällä uusia menetelmiä ja erilaisia oppimisympäristöratkaisuja (Tiainen, Heikkinen, Kontunen, Lavaste, Nysten, Seilo, Välitalo & Korkeakoski 2012). Kysely- ja haastatteluaineistojen valossa nämä ovat toimenpiteitä, joiden toteuttamismahdollisuuksia olisi pohdittava myös Helsingin osalta. 2.5 Vieraskieliset oppilaat Kyselyyn vastanneista oppilaitoksista puolet (49 %) ilmoitti opettavansa tällä hetkellä useammalla kuin yhdellä opetuskielellä. Lisäksi 57 % oppilaitoksista arvioi vieraskielisten oppilaiden osuuden kasvaneen viimeisen viiden vuoden aikana. Arviot vieraskielisten oppilaiden tämänhetkisestä osuudesta vaihtelivat 2–15 prosentin välillä6. Väestöennusteen mukaan vieraskielisiä 0–6-vuotiaita arvioidaan olevan 10 500 ja vieraskielisiä 7–18-vuotiaita 18 300 vuonna 2030. Vieraskielisten 0–18-vuotiaiden osuuden ikäryhmästään ennustetaan siten olevan 22–24 % vuonna 2030 (Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennuste 2015–2030). Jos vieraskielisiä lapsia ja nuoria osallistuisi taiteen perusopetukseen samassa suhteessa kuin mikä on heidän osuutensa ikäluokassaan, olisi 16–17 % taiteen perusopetuksen oppilaista tällä hetkellä vieraskielisiä. Vuonna 2030 runsas viidennes oppilaista olisi vieraskielisiä. Kyseessä on kehityssuunta, johon tulisi kiinnittää huomiota myös pohtiessa taiteen perusopetuksen kehittämistarpeita Helsingissä. Myös Helsingin kaupungin strategiaohjelmassa 2013–2016 arvioidaan lapsiperheiden sekä vieraskielisten määrän kasvun heijastuvan eri alojen palvelukysyntään ja palvelujen järjestämiseen. Huomionarvoista on myös se, että ikäluokkien määrälliset muutokset eivät jakaannu tasaisesti kaupunkirakenteessa. Alueelliset erot väestörakenteessa tulisikin huomioida myös kehitettäessä taiteiden perusopetuksen opetustarjontaa. 2.6 Opetustilat Kyselyyn vastanneilla oppilaitoksilla oli käytössään lähemmäs 200 taiteen perusopetuksen opetustilaa Helsingissä. Valtaosa oli vuokrattuja tiloja ja vain 4 % oppilaitosten omistamia tiloja. Pitkäaikaisten vuokrasuhteiden lisäksi jonkin verran opetusta annettiin myös koulujen luokka- ja salitiloissa iltakäyttönä. Toimitilojen riittävyyttä arvioitaessa jakautuivat näkemykset, sillä puolet oppilaitoksista arvioi nykyiset toimitilansa riittäväksi ja puolet riittämättömiksi. Myös rehtoreiden haastatteluissa korostui kahtalainen suhtautuminen opetustilojen toimivuuteen: osa oppilaitoksista oli erittäin tyytyväisiä nykyisiin 5. Musiikin opetus toteutuu pitkälti yksilöopetuksena, mikä on kalliimpaa kuin ryhmämuotoinen opetus. Lisäksi vain kaupunginavustuksella toimiessa korostuu oppilasmaksujen merkitys tulolähteenä. 6. 14 oppilaitosta esitti prosentuaalisen arvion vieraskielisten oppilaiden määrästä. Taiteen perusopetuksen saatavuus ja saavutettavuus Helsingissä 21
TPOselvitys_kupo_kevat_2016
To see the actual publication please follow the link above