ARKISTOT

VALIKOIMA PAIKALLISHISTORIALLISTA KIRJALLISUUTTA

VALIKOIMA PAIKALLISHISTORIALLISTA KIRJALLISUUTTA

Perustietoja rakennettujen alueiden synnystä ja rakentumisesta antaa Helsingin kadunnimet 1979 (uud.1995). Siinä on lyhyet asuinalue-esittelyt, sekä myös vanhojen alueiden uudet nimet. Myös vuonna 2000 ilmestyneen kolmannen osassa kerrotaan uusien alueiden menneisyydestä. Koko kaupungin alueelta ensikäden perustiedot alueiden synnystä löytyy Helsinki alueittain 2000-kirjasta, joka on katseltavissa myös internetin avulla Helsingin kaupungin tietokeskuksen tilasto- ja tietopalvelun sivujen kautta.

Useampia kaupunginosia käsitteleviä hyödyllisiä perusteoksia on julkaistu muutamia. Kantakaupungin kortteleista ja niiden rakennuksista löytyy tietoa, joskin sattumanvaraisesti, suosituista Kaija Hackzellin ja Kirsti Topparin tekemistä Helsingin vanhoja kortteleita osat (1-5) ösarjasta (Helsingin Sanomat, 1977-97). Esikaupunkialueiden ja niissä kasvaneiden ihmisten tarpeeseen on julkaistu myös kirjoja.

Helsingistä ja ydinkeskustasta on kirjoitettu paljon ja monesti on makuasia ovatko ne paikallishistoriaa vai Helsingin historiaa. Niitä ei kuitenkaan esitellä sen enempää tässä, vaan keskitytään ydinkeskustan ulkopuolisiin alueisiin. Toisen maailmansodan jälkeen kesti melko kauan ennen kuin eri kaupunginosista alettiin kirjoittaa omia historiikkeja. Näin oli etenkin vuoden 1946 alueliitoksessa kaupunkiin liitettyjen alueiden kohdalla, mikä olikin luonnollista, sillä uusia asuinalueita alettiin rakentaa esikaupunkialueille enemmän vasta 1960-luvulta lähtien. Useimpien liitosalueiden vielä nykyäänkin julkaistavien ennen alueliitosta tapahtuneiden vaiheiden peruslähde on Yrjö Harvian suurtyö Helsingin kaupungin esikaupunkiliitos I-II (Helsinki 1936 ja III, Helsinki 1940), johon on koottu kattavasti liitosalueiden historia 1930-luvulle asti.

1960- ja 1970-luvuilla alkoivat kantakaupungin reunaosien kaupunginosaseurat julkaista suppeita historiikkeja. Töölö- ja Ruskeasuo-seurojen historiikit, Käpylä-seuran Käpylä - Puutarhakaupunginosa 50 vuotta (Käpylä-seura, Helsinki 1970), Lions clubin Haaga albumi (Huopalahti, 1972) ja Lauttasaari-säätiön Lauttasaari helmi Helsingin kruunussa (Lauttasaaren kustannus, 1976) olivat tällaisia. Suuntaus oli kuitenkin kohti näyttävämpiä kirjoja sponsoreiden turvin.

Seuraava paikallishistoriikkien buumi alkoi 1980-luvun puolessa välissä. Vuonna 1985 ilmestyi Kaarlo Penttisen suuri Pakilan seudun historia (Pakilan seudun historia ry, 1985 - 304s.), joka sisälsi eri kirjoittajien muisteluita. Mauno Harmo kirjoitti Oulunkylästä historiasta vuonna 1987 ja Laura Kolbe Kulosaaresta seuraavana vuonna hyvät historiat, mutta ne molemmat päättyivät alueliitokseen.

Kaupunginosaseurat jatkoivat julkaisutoimintaa. Olli Mannisen Lauttasaari kaupungissa ilmestyi vuonna 1986 (toinen täydennetty painos vuodelta 1995). Juha Koskisen Kallion historia (Kallio-seura ry. - Sörkan gibat, 1990) kirjoitti tiiliskivimäisen lähes 600-sivuisen historian. Siinä on paljon tietoa, mutta hieman sekavasti jäsennettynä ja ilman lähdeviitteitä.

Helsingin kaupunki alkoi tukea 1980-luvun lopulla muutaman vuoden ajan Helsingin kaupunginosayhdistysten liittoa ja kaupunginosayhdistyksiä historiikkien julkaisemisessa. Näissä kirjoissa näkyy hyvin kirjoittajien kotiseuturakkaus, niissä on paljon haastatteluja ja muisteluita, mutta myös poimittu vanhoja karttoja esiin ja taltioitu uusien asuinalueiden rakennusajan historiaa. Ne on monesti koottu talkootyöllä, niissä ei ole lähdeviitteitä ja monesti niistä puuttuu suurempi visio. Tähän sarjaan saivat Käpylä, Marjaniemi, Pohjois-Haaga, Vuosaari, Kaarela ja Pirkkola oman kirjansa vuosina 1987-1991.

Kaupunginosayhdistykset ja seurat jatkoivat 1990-luvulla itsenäisesti omien kirjojen julkaisua, vaikka kaupungin tuki loppuikin. Santahamina-, Maunula-, Pihlajamäki- ja Pukinmäki-seura, sekä jälleen Lauttasaari-säätiö julkaisivat oman kirjansa vuosina 1992-1995.

Suomenlinna-seura julkaisi ilmeisesti paremmin varoin upean Ove Enqvistin ja Mikko Härön Varuskunnasta maailmanperinnöksi: Suomenlinnan itsenäisyysajan historia (Suomenlinnaseura ry, 1998. - 350 s.), jossa on todella kattava 1900-luvun historia lähdeviittein ja lisäksi siinä on hyvä lähdeluettelo.

Uusimpien kirjojen sarjassa ovat ilmestyneet Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja paikallisten vaikuttajien tai seurojen kanssa yhteistyössä tehdyt Harry Schulmanin ja Mikael Sundmanin toimittama Pasila, Helsingin uusi keskus (Helsingin kaupungin tietokeskus, 1998. - 120 s.), Pia Bäcklundin ja Vivi Niemenmaan toimittama Kirjoituksia kaupunginosasta ja paikasta nimeltä Töölö. (Helsingin kaupungin tietokeskus, 1998), sekä Jorma Kivistön ja Juha Laitalaisen toimittama Pikku Huopalahti ö elämää värien ja muotojen vuorovaikutuksessa (Helsingin kaupungin tietokeskus ja Pikku Huopalahden asukasyhdistys,1999).

Kaupunginosista tai asuinalueista kertovaa kirjallisuutta löytää helpoiten kirjastojen hakupalveluista paikan nimellä. Tällöin löytyy samalla eri kirjastoista myös muu paikkaan liittyvä aineisto. Etsittävästä alueesta kertovia tietoja löytyy todennäköisesti myös ympäröivistä alueista kertovasta kirjallisuudesta.