HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

JÄTKÄSAAREN JA HERNESAAREN KEHITTÄMINEN

Khs 2006-159

Yleistä Kj toteaa, että Vuosaaren sataman valmistuttua vuonna 2008 nykyisille tavarasatamien käytössä oleville alueille Jätkäsaareen, Kalasatamaan ja Keski-Pasilaan rakennetaan asuntoja ja toimitiloja. Päätös sataman rakentamisesta Vuosaareen merkitsee Helsingin kantakaupungin kenties suurinta maankäytön muutosta 1800-luvun loppupuoliskolla tapahtuneen teollistumisen jälkeen.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 25.11.2004 puoltaa Jätkäsaaren osayleiskaavaehdotuksen hyväksymistä. Lautakunta on 2.2.2006 antanut lausuntonsa pyydettyjen lausuntojen johdosta sekä muuttanut osayleiskaavaehdotusta.

Tavoitteet Helsingissä on tavoitteena rakentaa luonteeltaan, tyyliltään ja tehokkuudeltaan selkeästi erilaisia alueita. Jätkäsaari jatkaa kantakaupungille ominaista tiivistä rakennetta. Jätkäsaari on yksi Helsingin merkittävistä rakentamiskohteista 2010-luvulla. Tavoitteena on toiminnallisesti monipuolinen kaupunginosa, jossa työ, asuminen, vapaa-aika ja virkistys lomittuvat keskenään. Alueelle on tarkoitus sijoittaa toimintoja, jotka palvelevat koko kaupunkiseutua.

./. Jätkäsaaresta on tarkoitus muodostaa identiteetiltään urbaani kaupunginosa, jossa on erilaisia omaleimaisia osa-alueita. Kaikkia osa-alueita yhdistää tiivis kaupunkimainen rakenne, jossa rakennukset rajaavat katutilaa. Silhuetti on tarkoitus pitää Helsingille ominaisena n. 5–7 kerroksisena ja melko tasakorkeana. Lounaisrannalla rakennuskorkeus tulee olemaan matalampi. Keskeiseksi identiteettitekijäksi muodostuu kaupunginosapuisto, joka palvelee myös lähialueiden virkistysaluetarpeita. Rantapuistot muodostuvat osaksi Helsingin ympäri kulkevaa rantareittiä kaupunkilaisten virkistyskäyttöön. Liite 1.

Rakentamisen aloitus

./. Jätkäsaaren rakentaminen alkaa heti tavarasatamatoimintojen siirryttyä Vuosaareen vuoden 2008 lopulla. Uudisrakentamisalue tukeutuu valmiin kaupunkirakenteen infrastruktuuriin ja palveluihin, joten rakentaminen aloitetaan koillisesta, Ruoholahden reunasta sekä Saukonpaaden alueelta edeten lounaaseen Jätkäsaaren kärkeä kohden. Meritäytöt aloitetaan Saukonpaaden alueen edustalla v. 2009 ja jatketaan vuosittain Jätkäsaaren edustalla. Liite 2.

Matkustajasatama Tavarasataman poistuttua matkustajasatama jää edelleen Jätkäsaareen. Helsingin Satama lisää matkustajaliikenteen alusten laituripaikkoja ja kehittää edelleen satamatoimintaa.

Matkustaja-alusten pakokaasupäästöjen leviämisestä on laadittu osayleiskaavoituksen yhteydessä selvitys, jonka mukaan ohjearvopitoisuuksiin verrattavat rikkidioksidin, typpidioksidin ja hiukkasten vuorokausipitoisuudet ovat varsin pieniä. Tietyissä sääolosuhteissa laivojen piipuista purkautuvat savupäästöt voivat kuitenkin aiheuttaa haittoja lähiympäristölle.

Jatkosuunnittelun yhteydessä selvityksiä tarkennetaan ja arvioidaan matkustajasatamaan rajoittuvan lähialueen soveltuvuus asumiseen erityisesti savu- ja hajuhaittojen osalta. Uuden asutuksen sijoittaminen välittömästi vilkkaan matkustajasataman viereen edellyttää leviämismallitarkasteluja hajuhaittojen esiintymisestä ja niiden torjumiseksi mahdollisesti tarvittavista toimista.

Länsiterminaalilla on voimassa oleva ympäristölupa, jonka mukaan matkustajasataman toiminnan aiheuttama melu ei saa asuinalueilla ylittää päivällä tasoa LAeq 55 dB eikä yöllä tasoa LAeq 50 dB. Satamatoiminnan aiheuttamasta melusta on tehty valituksia.

Kaavoituksen yhteydessä laaditun meluselvityksen mukaan satamamelu rajoittaa kahden laituripaikan kohdalla lähimpien rakennusten käyttötarkoitusta. Näin ollen laituripaikkojen LJ3 ja LJ6 vaikutusalueelle ei tulisi sijoittaa asumista.

Jätkäsaaren liikenneyhteydet

Jätkäsaaren liikenteellisen saavutettavuuden ja imagon kannalta on tarpeellista turvata liikenneyhteydet jo rakentamisen alkuvaiheista lähtien. Jätkäsaari on nyt yksinomaan Mechelininkadun eteläpään liittymän varassa. Suunniteltu Crusellinsilta toisena liikenneyhteytenä mahdollistaa paremmat yhteydet Länsiväylän suuntaan ja rakennettavaan Keskustatunneliin. Crusellinsillan suunnitelmat ovat valmistuneet ja sillan rakentaminen olisi mahdollista vuosina 2008 – 09.

Mechelininkadun eteläpään liittymäjärjestelyt on tarkoitus parantaa rakentamalla kevyttä liikennettä varten sujuva alikulkuyhteys keskustan suuntaan, jolloin myös ajoneuvoliikenteen välityskyky paranee. Rakentaminen on mahdollista aloittaa vuonna 2009 rautatieyhteyksien purkamisen jälkeen, jolloin liittymä valmistuisi vuonna 2010. Sen lisäksi että liittymän rakentaminen helpottaa liikenteen sujuvuutta, sen valmistumisella on Jätkäsaaren rakentamisen aloituksen kannalta positiivinen imagovaikutus ja se samalla toimii osana kaupunkirakentamisnäyttelyn liikenne- ja lähiympäristöä.

Toteuttamisen erityiskysymykset

Massatalous

Ruoppaukset, meritäytöt ja maa-aluetäytöt alkavat vuonna 2009 ja jatkuvat seuraavalle vuosikymmenelle. Tehtävien täyttöjen massatarve on yhteensä n. 5,9 milj.m³. Meritäyttöjen kokonaislouhetarve on n. 1,5 milj.m³ ja muun täyttöaineksen tarve n. 4,4 milj.m³, josta pääosa on tehtävä merihiekalla.

Pääkaupunkiseudulla tiedossa olevista hankkeista saatavan louheen määrä on Jätkäsaaressa tehtäviä täyttöjä silmälläpitäen kokonaisuutena riittävä. Louhetta tuottavien hankkeiden toteutumiseen, ajoitukseen ja louheen saatavuuteen liittyy kuitenkin suurta epävarmuutta. Jätkäsaaren alueen täyttöjen ja kaupungin muun rakentamistoiminnan turvaaminen edellyttää, että louheen saatavuus varmistetaan sopimuksin tai muulla tavoin.

Merihiekan saatavuus on louheen saatavuutta helpommin ennakoitavaa. Vuosaaren sataman rakentamiseksi solmittuja sopimuksia merihiekan hankkimiseksi on mahdollista jatkaa. Morenia Oy:n jo voimassa olevat luvat kattavat pääosan Jätkäsaaren hiekkatarpeesta, ja merihiekan ottopaikkojen lisäreservit ovat riittävät. Liitteessä 2 on esitetty meritäyttöalueet ja niiden volyymit.

Kaupunginjohtajan tarkoituksena on asettaa työryhmä, jonka tehtävänä on koko kaupungin tarpeet kattavasti huolehtia kaupungin rakentamisessa tarvittavien täyttömassojen saatavuus asetettujen aikataulutavoitteiden mukaisesti.

Väliaikaiskäyttö

Kiinteistövirasto irtisanoo Helsingin Sataman voimassa olevan maanvuokrasopimuksen käytävissä neuvotteluissa sovittavalla tavalla päättyväksi tavarasatamatoimintojen siirtyessä Länsisatamasta Vuosaareen. Vuokrasopimuksen irtisanominen kytkeytyy väliaikaiskäyttöön ja se valmistellaan hallintokuntien ja kaupungin ao. liikelaitosten yhteistyönä siten, että maa-alueiden, rakennusten ja infrastruktuurin omistuksen, hallinnan ja ylläpidon vastuut tulevat määritellyiksi myös väliaikaiskäyttöä silmällä pitäen.

Länsisataman aluerakentamisprojektin johdolla laaditun Länsisataman väliaikaiskäytön suunnitelman pääperiaatteina on, että väliaikaiskäyttö ei estä uudisrakentamista tai sen toimintoja, kaupungin toimintoja palvelevat tilantarpeet ovat etusijalla ja väliaikaiskäyttöä varten kaupunki ei tee investointeja. Ulkopuolista väliaikaiskäyttöä sallitaan rakentamistoiminnan ja kaupungin muut tarpeet huomioon ottaen käytettävissä olevilla alueilla tai tiloissa määräaikaisin vuokrasopimuksin.

Kaupungin tarpeita väliaikaiskäytölle on mm. veneiden talvisäilytys, pilaantuneiden maa-ainesten käsittely ja mahdolliset liikunta-alue- ja tapahtuma-aluetarpeet. Niiden lisäksi on tiedossa mm. Saukonpaaden alueella sijaitsevan betoniaseman sijoittaminen alueen lounaiskärkeen.

Rakentamisen logistiikka

Jätkäsaaren viihtyisyys ja matkustajasataman toiminta on turvattava koko rakentamisen ajan. Koska Jätkäsaari on liikenteellisesti Crusellinsillan valmistumisen jälkeenkin kahden pääliikennesuunnan varassa, on syytä kiinnittää erityistä huomiota rakentamistoiminnan häiriövaikutuksen minimoimiseen.

Kaupungin toiminnan ja asukkaiden kannalta katsoen rakentamisen logistiikan kehittämisen tavoitteena on minimoida työmaiden tarvitsema tila ja näkyvyys sekä työmaaliikenteen aiheuttama häiriö. Rakentamistoiminnan hallinnan paranemisen ansiosta rakentaminen samalla tehostuu ja rakentamiskustannusten alenemiselle syntyy edellytyksiä.

Koska kyseessä on suuri kaupunkirakentamiskokonaisuus, rakentamisen logistiikan hallinta edellyttää aiempaa parempia menetelmiä. Länsisataman aluerakentamisprojekti on alustavasti käynyt neuvotteluja liittymisestä Rakennusteollisuus RT ry:n käynnistämään kehityshankkeeseen ’Rakennusteollisuuden toimitusketjun kehittäminen’, joka tähtää mm. tehostettuun materiaalivirran ohjaukseen nykyaikaisin menetelmin. Kaupungin osuus hankkeessa olisi aluerakentamisen uusien toimintatapojen kehittäminen ja ohjeistus, joiden perusteella voidaan määrittää rakentamisessa ja rakentamiseen liittyvässä toiminnassa noudatettavat ehdot. Hankkeen rahoituksen pääosa tulisi hankesuunnitelman mukaan Tekesiltä ja rakennusteollisuudelta.

Kaupunkirakentamisnäyttely ja informaatiostrategia

Helsingin kaupungin tavoitteiden mukaista on vahvistaa kaupungin ja erityisesti Jätkäsaaren tunnettavuutta merellisenä, modernina ja urbaanina asuinpaikkana, sekä saavuttaa uusien kaupunkiasumismuotojen esiintuomisen kautta uudelle asuinalueelle positiivinen asuntojen markkinointia vauhdittava imago.

Uuden asuin- ja työpaikka-alueen toteuttaminen edellyttää myös aktiivista viestintää ja tiedotusta. Sillä mahdollistetaan yleinen hyväksyntä, voidaan välttää muutosvastarintaa sekä luodaan pohja myönteisen imagon rakentamiselle. Viestinnällä ja tiedotuksella saavutetaan myös kaupunkirakentamisen ammattilaisten ja median mielenkiinto sekä arvostus niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Helsingin tavoitteena on esitellä uuden kaupunkirakentamisen ja ‑asumisen toteutuksia heti rakentamisen alkuvaiheessa. Kaupunkirakentamisnäyttely tarjoaa mahdollisuuden soveltaa uusia ratkaisuja käytännössä mm. arkkitehtuurikilpailujen ja muiden kehittämishankkeiden kautta.

Jätkäsaaren kaupunkirakentamisnäyttely muodostaisi uudisasuinalueen esittely- ja markkinointitapahtuman, johon voitaisiin yhdistää myös ammatillisia tavoitteita. Hankkeen järjestelyissä olisi tarkoituksenmukaista olla yhteydessä Tallinnan mahdollisesti vastaavan hankkeen kanssa pyrkimällä yhteistyössä samanaikaiseen toteutukseen, jolloin voitaisiin korostaa kaksoiskaupunkiajatusta ja pohjustaa kansainvälistä kiinnostusta tapahtumaa kohtaan. Perinteiset suomalaiset asuntomessut ei sovi kaupunkirakentamisen esittelyyn, koska se erityyppisenä tapahtumana on urbaaneista tavoitteista ja painotuksista poikkeava.

Jätkäsaaren näyttelyn esikuvina voidaan pitää Berliinin International Bauaustellung -tapahtumia (IBA) 1950- ja 1980-luvuilla. Molemmat saavuttivat laajan kansainvälisen mielenkiinnon ja vaikuttivat eri puolilla maailmaa kaupunkirakentamisratkaisuihin.

Jätkäsaaren kaupunkirakentamisnäyttelyn järjestelyn esivalmistelun päävastuu kuuluu kaupunkisuunnittelupainotteisuuden johdosta kaupunkisuunnitteluvirastolle. Ensi vaiheessa tehtävänä on määrittää hankkeen tavoitteet, sisältö sekä tarkempi ajoitus ympäröivän infrastruktuurin toteutusaikataulu huomioon ottaen. Osana informaatiostrategiaa on tehtävänä selvittää myös Jätkäsaaren esittelyä varten perustettavan pysyvän informaatiokeskuksen toteuttamiseen ja ylläpitoon liittyviä kysymyksiä.

Hernesaaren kehittäminen

./. Telakkatoiminnot ovat hallinneet Hernesaaren aluetta viime vuosikymmenet. Aker Finnyards on järjestellyt telakkatoimintojaan niin, että ne keskittyvät jatkossa pienemmälle alueelle Hietalahden altaan eteläpuolella. Helsingin kaupunki ja Aker Finnyards ovat uusineet Hernesaaren osalta maanvuokrasopimuksen siten, että telakka poistuu tältä alueelta 2010 - 2012 ja purkaa ennen lähtöään alueen rakennukset. Liite 3.

Yleiskaava 2002:ssa Hernesaari on määritetty merkinnällä: Työpaikka-alue, teollisuus/toimisto/satama. Kaakon puoleinen ranta ja kapea suikale lounaispäässä on merkitty kaupunkipuistoksi. Eteläkärjessä on ulostyöntyvällä niemekkeellä pieni alue varattu hallinnon ja julkisten palvelujen alueeksi.

Hernesaareen on tarkoitus laatia osayleiskaava. Kaavatyö käynnistyy vuoden 2006 aikana. Osayleiskaava-alueeseen kuuluvat telakan käytöstä vapautuva alue, telakan käyttöön jäävä alue ja ns. Telakkaranta meren ja Telakkakadun välissä. Osayleiskaavatyön keskeisiä kysymyksiä on helikopterikentän ja risteilijäaluslaitureiden sijoittaminen kaupunkirakenteeseen.

Tulevassa osayleiskaavassa Hernesaari tullaan varaamaan pääasiassa kerrostalovaltaiselle asumiselle, työpaikoille, virkistykseen, turismiin liittyville palveluille, helikopterikentälle, venesatamatoiminnoille sekä risteilijälaivojen satamakäyttöön. Kaupunkisuunnitteluviraston on tarkoitus tilata yleissuunnitelmat useammalta suunnittelijalta osayleiskaavatyössä hyödynnettäväksi.

Asiaa esittelevät

– apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen

– projektipäällikkö Matti Kaijansinkko

– projektinjohtaja Timo Laitinen

KJ Kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunkisuunnitteluvirastoa
ryhtymään toimenpiteisiin kaupunkirakentamisnäyttelyn toteuttamiseksi Jätkäsaaressa asuntorakentamisen alkuvaiheessa.

Kaupunginhallitus päättänee edelleen kehottaa kaupunkisuunnittelulautakuntaa sekä yleisten töiden lautakuntaa ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin Crusellin sillan rakentamiseksi vuosina 2008 - 09 ja Mechelininkadun eteläpään liittymän rakentamiseksi vuosina 2009 – 10.

Vielä kaupunginhallitus päättänee kehottaa Helsingin Satamaa ryhtymään toimenpiteisiin laivojen meluhaittojen vähentämiseksi sekä pakokaasupäästöjen minimoimiseksi.

Lopuksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunkisuunnitteluvirastoa Hernesaaren suunnitteluun liittyen tutkimaan mahdollisuuksia löytää helikopterikentälle sekä risteilijäaluslaitureille pysyvä sijainti.

Pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, yleisten töiden lautakunnalle, kaupunkisuunnitteluvirastolle, rakennusvirastolle ja Helsingin Satamalle sekä talous- ja suunnittelukeskuksen kehittämisosastolle.

Lisätiedot:
Laitinen Timo, projektinjohtaja, puhelin 169 2402
Kaijansinkko Matti, projektipäällikkö, puhelin 169 4211

LIITTEET	Liite 1	Jätkäsaaren osayleiskaavaillustraatio
	Liite 2	Meritäyttöalueet
	Liite 3	Hernesaaren nykytilanne

KHN STRATEGIAKOKOUKSESSA 24.4.2006 PÖYDÄLLE PANTU ASIA: EHDOTUS KAUPUNGINVALTUUSTOLLE: KAUPUNGIN OMISTAMIEN VUOKRA-ASUNTOJEN UUSTUOTANNON JA PERUSKORJAUSTEN RAHOITUS SEKÄ OSA-OMISTUSMALLI

Khs 2006-159

Kaupunginvaltuuston 10.12.2003 hyväksymään asunto-ohjelmaan 2004 -2008 sisältyi kaupungin oman asuntorahoitusmallia koskeva selvitystehtävä nro 5:

”Selvitetään edellytyksiä luoda Valtion asuntolainoittaman uudis- ja peruskorjaustuotannon rinnalle uusi valtiovallan rahoittamaa järjestelmää joustavampi järjestelmä, jossa kaupunki itse vastaa rahoituksen järjestämisestä ja päättää asukasvalinnan periaatteista. Järjestelmän pitää sisältää vuokralaiselle mahdollisuus lunastaa asunto omaksi ja omistajalle mahdollisuus myydä asuntoja sekä mahdollisuus toteuttaa sekataloja.”

Kaupunginhallitus kehotti 26.1.2004 asunto-ohjelman täytäntöönpanopäätöksessä kaupunginjohtajaa huolehtimaan selvitystehtävästä työryhmätyönä. Työryhmä asetettiin johtajistokäsittelyssä 10.3.2004.

Lisäksi kaupunginhallitus kehotti asunto-ohjelman täytäntöönpanopäätöksessä 26.1.2004 kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavaa apulaiskaupunginjohtajaa huolehtimaan asunto-ohjelman selvitystehtävässä nro 7 mainitusta kaupungin vuokra-asuntojen peruskorjausta koskevasta selvityksestä siten, että työryhmä selvittää yhteistyössä kaupungin aravakiinteistöyhtiöiden kanssa kaupungin vuokra-asuntojen peruskorjaustoiminnan toteuttamistapaa ja taloudellisuutta tutkimalla myös olisiko purkamisen, tiivistävän uudelleenkaavoituksen ja uudisrakentamisen tai myymisen kautta saavutettavissa laadultaan ja sosiaaliselta kestävyydeltään purettavaa rakennusta parempi asuinrakennus taloudellisesti tarkoituksenmukaisella tavalla.

Kaupungin oman asuntorahoitusmallin kehittämistä selvittävän työryhmän työ koordinoitiin kaupungin omistaman vuokra-asuntokannan peruskorjausten toteuttamistapaa ja taloudellisuutta selvittävän työryhmän työhön sekä kaupungin omistamien asuinkiinteistöyhtiöiden peruskorjauksen omistajaohjauksen järjestämisestä koskevan asian valmisteluun, josta kaupunginhallitus teki päätöksen 4.4.2005.

Kaupunginjohtajan johdolla toimiva asuntoasiain rahoitustyöryhmä käsitteli 2.11.2005 valmistelevasti asunto-ohjelman 2004 – 2008 täytäntöönpanoon liittyvää kahta työryhmäraporttia:” Kaupungin oman asuntorahoitusmallin kehittäminen” sekä ” Selvitys kaupungin omistaman aravavuokra-asuntokannan peruskorjaustoiminnan menettelytavoista ja kehittämisestä”. Molemmat em. raportit sekä asuntoasiaintyöryhmän suositukset kaupungin oman asuntorahoitusmallin ja peruskorjaustoiminnan kehittämiseksi olivat kaupunginvaltuustossa 30.11.2005 asunto-ohjelman lähetekeskustelun liiteaineistona (Liite 1: Asuntoasiainrahoitustyöryhmän suositukset kaupungin oman asuntorahoitusmallin ja peruskorjaustoiminnan kehittämiseksi.)

Asuntoasian rahoitustyöryhmä ehdottaa, että kaupungin normaalissa vuokra-asuntotuotannossa siirrytään kaupungin itsensä järjestämään rahoitukseen. Erityisryhmille toteutettavat hankkeet rahoitettaisiin kuitenkin valtion kokotukilainalla ja siihen liittyvällä 35 %:n avustuksella.

Myös perusparantamisen rahoituksessa tulisi siirtyä kaupungin järjestämään lainoitukseen.

Peruskorjausten rahoittaminen valtion lainalla jatkaisi käyttö- ja luovutusrajoitusten aikaa, jolloin vuokra-asuntokannan joustava käyttö on vaikeampaa. Kaupungin itse järjestämä rahoitus luo mahdollisuudet sille, että rajoitusten päätyttyä kaupunki voi itse päättää asukasvalintakriteereistä. Tällöin voidaan mm. vuokralaisvalintojen ja mahdollisen myymisen avulla huolehtia väestörakenteen monipuolistamisesta ja turvata myös elinkeinoelämän tarvitseman työvoiman asuntojen saanti.

Osaomistusmalliin perustustuvan tuotannon aloittaminen kaupungin omana tuotantona sisältyy asunto-ohjelman 2004 - 2008 tavoitteisiin.

Kaupungin rahoittama vuokra-asuntotuotanto

Kaupungin omalla rahoituksella toteutettavat, ara-vuokra-asuntotuo-tantoa korvaavat vapaarahoitteiset vuokra-asunnot ehdotetaan toteutettavaksi suoraan Koy Auroranlinnan omistukseen, joka on kokonaan kaupungin omistama, vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja hallitseva yhtiö. Järjestelmä mahdollistaa asuntojen myynnin ilman veroseuraamuksia. Myytäessä kiinteistöt erotetaan diffuusiolla erilliseksi asunto-osakeyhtiöksi, jonka kaupunki omistaa.

Talous- ja suunnittelukeskus kilpailuttaa yhteistyössä asuntotuotantotoimiston kanssa lainat, joilla rahoitetaan Koy Auroranlinnan omistukseen rakennettavat kiinteistöyhtiöt 100 %:sti. Lainat myönnetään suoraan Koy Auroranlinnalle. Lainoituksessa käytetään 35 - 40 vuoden takapainotteisia lainoja, jotka kaupunki täytetakaa.

Kaupungin omalla rahoituksella toteutettavien vuokra-asuntojen huoneistotyyppi, asuntojen koko, hinta, laatu ja muut tavoitteet määritellään hankesuunnitelmissa, jotka hyväksyy asuntotuotantotoimikunta. Asuntotuotantotoimikunta valvoo, että hankesuunnitelman tavoitteet toteutuvat.

Vuokrat tulee määritellä siten, että vuokrataso on pitkällä tähtäyksellä omakustannusperusteinen. Vuokrien jyvityksessä käytetään sekä huoneisto- että talokohtaista jyvitystä. Omakustannusvuokraa määriteltäessä otetaan huomioon koko syntyvä asuntokanta.

Asukasdemokratiassa noudatetaan kaupunginvaltuuston hyväksymää, kaupungin omistamissa korkotukilainoitetuissa vuokra-asunnoissa käytettävää vuokralaisdemokratiasääntöä soveltuvin osin. Asukasvalinnassa sovellettavia valintakriteerejä varten on perustettu erillinen työryhmä, jonka määräaika on 31.5.2006. Asukasvalintaperiaatteista päätetään kaupunginhallituksessa erillisen esityksen perusteella.

Peruskorjausten rahoitus

Kaupungin omistamien vuokratalojen perusparantamisen rahoituksessa ehdotetaan noudatettavaksi samaa mallia kuin uustuotannossa. Joissakin tapauksissa kiinteistöjen vakuusarvot eivät riitä, jolloin tarvitaan kaupungin täytetakaus.

Peruskorjauksen lainoitus kaupungin järjestämillä lainoilla poistaa kyseiset kohteen aravan rajoitusmerkintöjen piiristä. Kohteet, joiden rajoitusaika on päättynyt ja joiden vuokra tulee kaupungin järjestämällä lainalla rahoitettuna yhtiön keskiarvoa korkeammiksi, joudutaan erottamaan vuokrantasauksesta.

Kaupungin oma osaomistusmalli

Kaupungin oma osaomistusmalli on Att:n yksi omistusasumismuoto, jossa tuleva omistaja ostaa asunnon muutaman vuoden kuluttua omaksi. Osaomistusmallilla luodaan monipuolisuutta asuntotarjontaan sekä madalletaan kynnystä oman asunnon hankintaan. Omaksilunastettavat osaomistusasunnot tarjoavat mm. nuorille perheille mahdollisuuden edetä asumisuralla vuokra-asunnosta omaan asuntoon. Osaomistusasunnoilla voitaneen saada vaihtuvuutta myös valtion tukemaan vuokra-asuntokantaan.

Osaomistusmallilla tarkoitetaan omistusasumisen muotoa, jossa asunnon myyjä (enemmistöomistaja) ja ostaja (vähemmistöomistaja) omistavat alkuvaiheessa yhdessä erisuuruisin osuuksin asunnon hallintaan oikeuttavat osakkeet. Osaomistusmalli alentaa kynnystä omistusasunnon hankintaan, kun asunnon hallintaan oikeuttavia osakkeita ei tarvitse ostaa kerralla. Osaomistusasunnosta luopuminen on myös helpompaa, kun myyjällä on velvollisuus lunastaa ostajan vähemmistöosuus tämän sitä vaatiessa.

Ostaja hankkii alkuvaiheessa 30 %:n osuuden asunnon hallintaan oikeuttavista osakkeista ja voi kasvattaa tätä osuutta erikseen sovittavalla tavalla enintään 49 %:iin. Yhteisomistussuhteen aikana asuminen perustuu vuokrasuhteeseen myyjän ja ostajan välillä. Yhteisomistus-suhde päättyy, kun määräaikainen vuokrasopimus ostajan ja myyjän välillä päättyy. Ostajan on lunastettava tällöin loppuosuus asunnon hallintaan oikeuttavista osakkeista, mikäli haluaa jatkaa asumistaan. Mikäli ostaja ei lunasta osakkeiden loppuosuutta, myyjällä on velvollisuus lunastaa ostajan vähemmistöosuus itselleen. Ostajalla on myös oikeus milloin tahansa luopua vähemmistöosuudestaan vaatimalla myyjää lunastamaan sen takaisin tai myymällä osuutensa eteenpäin myyjän hyväksymälle siirronsaajalle. Takaisinlunastustapauksissa lunastushinta laskisi alkuperäisestä kauppahinnasta 1 % vuodessa asunnon kulumisen johdosta. Osaomistusasuntotuotannossa sovellettaisiin Hitas-ehtoja.

Osaomistusjärjestelmän hallinnointi

Osaomistusasunnot tuotetaan asunto-osakeyhtiömuodossa. Koska asunnon hallintaan oikeuttavien osakkeiden omistus on jakautunut myyjän ja ostajan välille, myyjän ja ostajan välille tehdään osakassopimus, jossa sovitaan asunto-osakeyhtiön osakkaalle kuuluvien oikeuksien ja velvollisuuksien käyttämisestä. Yhteisomistussuhteen aikana näistä oikeuksista ja velvoitteista vastaa enemmistöomistaja (myyjä). Keskeisin oikeus on päätösvallan käyttäminen yhtiökokouksessa ja keskeisin velvollisuus vastikkeenmaksuvelvollisuus.

Kaupungin suoraa omistusta asunto-osakeyhtiöissä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. Tämän johdosta osakkeiden omistajaksi tulee perustaa erillinen osakeyhtiö (holdingyhtiö), joka vastaa järjestelyssä enemmistöomistajalle kuuluvista oikeuksista ja velvoitteista. Asuntojen myynnistä yhtiön lukuun vastaa asuntotuotantotoimisto.

Rahoitus

Perustettaville asunto-osakeyhtiöille hankitaan 70 % yhtiölaina rahalaitoksesta. Lainojen hankkimisesta vastaa asuntotuotantotoimisto yhteistyössä talous- ja suunnittelukeskuksen kanssa. Rahoituksen loppuosuus 30 % on osakkeiden kauppahintaa. Kun ostaja kasvattaa omistusosuuttaan, myyjä lyhentää suorituksella yhtiölainaosuutta ja ostajan vuokra alenee vastaavalla määrällä.

Enemmistöomistajana toimiva yhtiö (holdingyhtiö) tarvitsee rahoitusta osakkeiden merkitsemiseen ja takaisinlunastettavien osuuksien rahoitukseen sekä hallinnollisten kulujensa kattamiseen. Rahoitus voidaan järjestää asuntotuotantorahastoon varatuista määrärahoista. Takaisinlunastettavat osuudet on tarkoitus myydä edelleen. Mikäli ostaja ei osta loppuosuutta itselleen yhteisomistussuhteen päättyessä ja lunastuttaa vähemmistöosuuden myyjällä, tulee asunto kokonaisuudessaan uudelleen myyntiin. Tarkoituksena on, että asunto voidaan myydä edelleen siten, että myyjä saa siitä alkuperäisen kauppahinnan. Tästä johtuen osaomistuskohteiden aloittamisajankohta on harkittava tapauskohtaisesti ottaen huomioon asuntojen yleinen hintataso ja odotettavissa oleva hintakehitys.

Asukasliitto ry on 3.3.2006 päivätyssä kirjeessään ilmaissut huolestumisensa kaupungin ara-tuotannon korvaamisesta omarahoitteisella ”haravatuotanolla”. Suurimpina ongelmina Asukasliitto pitää haravatuotannossa vuokrien kohtuullisuusvaatimusten purkautumista, asukasdemokratian heikkenemistä ja asuntojen myymisen helppoutta (liite 2: Asukasliitto ry:n kirje).

Khs toteaa, että yksityiskohtainen ehdotus kaupungin omaksi asuntorahoitusmalliksi vuokra-asuntojen toteuttamiseksi ja kaupungin omistamien vuokra-asuntojen perusparantamiseksi sekä osa-omistusmalliksi on valmisteltu yhteistyössä talous- ja suunnittelukeskuksen, kiinteistöviraston ja asuntotuotantotoimiston kanssa. Tuotantoon luovutettavat tontit ehdotetaan luovutettavaksi ara-ehdoilla, jolloin vuokrataso pysyy kohtuullisena ja on kilpailukykyinen aravuokrien kanssa. Kohtuuhintaisuudesta huolehditaan myös vuokrien jyvityksellä asunnon koon ja sijainnin mukaan.

KHS Kaupunginvaltuusto päättänee, että kaupunki ryhtyy toteuttamaan
ara-vuokra-asuntotuotantoa korvaavaa vuokra-asuntotuotantoa ja kaupungin omistamien vuokrataloyhtiöiden peruskorjaamista kaupungin itsensä järjestämällä rahoituksella.

Samalla kaupunginvaltuusto päättänee, että kaupungin omalla rahoituksella toteutettavien vuokra-asuntojen uustuotantoon ja perusparantamiseen rahalaitoksilta otettavia lainoja varten kaupunki myöntää täytetakauksen myöhemmin erikseen tehtävän yksityiskohtaisen päätöksen perusteella.

Edelleen kaupunginvaltuusto päättänee, että osaomistusasuntojen tuotanto aloitetaan kaupungin omalla mallilla.

Lisäksi kaupunginvaltuusto päättänee kehottaa kaupunginhallitusta huolehtimaan kaupungin osaomistusasuntojen toteuttamisen järjestelyistä.

Vielä kaupunginvaltuusto päättänee, että eri rahoitusmuodoilla toteutettavien asuntojen tuotantomäärät määritellään asunto-ohjelmassa ja, että tontit vapaarahoitteiseen vuokra-asuntotuotantoon luovutetaan samoilla ehdoilla kuin ara-vuokra-asuntotuotannon tontit.

Lisätiedot:
Mäkinen Kirsi, suunnittelupäällikkö, puhelin 169 3928

LIITTEET	Liite 1	Asuntoasiainrahoitustyöryhmän suositukset kaupungin oman asuntorahoitusmallin ja peruskorjaustoiminnan kehittämiseksi
	Liite 2	Asukasliitto ry:n kirje 3.3.2006

HELSINGIN KOULURAKENNUSTEN SUOJELU

Khs 2005-596

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (24.2.2005) seuraavaa:

Selvityksen tekeminen Helsingin koulurakennusten suojelusta on osoittautunut tarpeelliseksi, kun monien kaavahankkeiden yhteydessä on täytynyt ottaa kantaa myös alueella sijaitsevan koulurakennuksen suojeluarvoihin. Yksittäisen kohteen oikea arviointi on ollut vaikeaa ilman kokonaisnäkemystä ja tietoa kaikkien helsinkiläiskoulujen arvoista. Myös lausuntojen antaminen kouluissa tehtävien perusparannus- ja kunnossapitohankkeiden sekä koulujen laajennusten yhteydessä on kokonaisnäkemyksen puuttuessa aiheuttanut ongelmia. Kattava ja laaja selvitys on osoittautunut tarpeelliseksi, jotta kaavoitus samoin kuin erilaiset kouluissa tapahtuvat muutokset ja korjaukset voidaan toteuttaa tietoisena rakennuksen arkkitehtonisista, kaupunkikuvallisista ja historiallisista arvoista.

Helsingin koulurakennusten arkkitehtonisten, kaupunkikuvallisten ja historiallisten arvojen selvittämiseksi muodostettiin kaupunkisuunnitteluviraston aloitteesta syksyllä 2002 virastojen välinen työryhmä. Työryhmässä on ollut edustettuna kaupunkisuunnitteluvirasto, kaupunginmuseo, rakennusvalvontavirasto sekä opetusvirasto. Selvityksen päämääräksi asetettiin paitsi koulurakennusten arviointi, myös sopiminen menettelytavoista, joiden avulla virastojen välisellä yhteistyöllä voidaan edistää kouluarkkitehtuurin arvojen säilymistä.

Työryhmässä todettiin, että arviointityö vaatii mittavan ja laajan kartoituksen, jonka puitteissa tulee käydä paikalla kaikissa kouluissa. Selvityksessä on ollut mukana 135 koulurakennusta. Kohderyhmäksi valittiin kaikki ennen vuotta 1980 valmistuneet helsinkiläiset koulut.

Kartoitus- ja arviointityö käynnistyi keväällä 2003. Maastokäyntien yhteydessä arvioitiin koulujen rakennustaiteellista laatua sekä rakennusten säilyneisyyttä alkuperäisessä tai sitä vastaavassa asussa. Tarkasteltavana olivat koulurakennusten sisätilat ja ulkoarkkitehtuuri sekä koulujen asema kaupunkikuvassa. Lisäksi arviointiperusteena oli kouluihin useasti liittyvä merkittävä historiallinen tausta. Näihin kriteereihin perustuen koulurakennukset arvioitiin ja jaettiin yhteensä neljään arvoluokkaan.

Suojelutavoitteet Helsingissä on tällä hetkellä 22 asemakaavalla suojeltua koulua. Ottaen huomioon Helsingin koulurakennusten suuren määrän on todettava, että suojeltujen kohteiden lukumäärä on varsin vähäinen. Tehdyn selvityksen perusteella on osoittautunut, että koulurakennusten joukossa on lukuisasti kohteita, jotka on tärkeää saada asemakaavallisen suojelun piiriin. Niiden suuresta määrästä johtuen suojelukaavojen laatiminen tulee olemaan pitkä prosessi. Pelkästään koulujen suojeluun tähtäävää kaavoitusta ei ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaista ryhtyä tekemään, vaan se toteutetaan asemakaavoituksen ajankohtaistuessa alueella myös muista syistä. Sen takia, ennen kaavamerkintöjen ajanmukaistamista, on varsin tarpeellista sopia virastojen välisistä yhteisistä toimintatavoista arvojen säilyttämiseksi.

Työryhmässä on laadittu yhteiset suojelutavoitteet, joiden on tarkoitettu toimivan lähtökohtana kunnossapito-, perusparannus- ja laajentamishankkeissa samoin kuin suojelukaavoituksessa asemakaavahankkeiden ajankohtaistuessa. Tavoitteet toimivat suunnittelua ohjaavana apuvälineenä, päämääränä on edesauttaa kunkin kohteen arvoja kunnioittavien suunnitteluratkaisuiden löytymistä.

Raportti: "Opintiellä – helsinkiläisiä koulurakennuksia 1880–1980"

Selvityksen tuloksista on koottu raportti "Opintiellä – helsinkiläisiä koulurakennuksia 1880–1980". Selvitystyössä mukana olleiden koulujen joukosta on valittu viisitoista koulurakennusta, jotka esitellään raportissa (osa 1) tarkemmin. Eri-ikäisten koulurakennusten esittelyn myötä on haluttu tuoda esiin näkökohtia kouluarkkitehtuurissa tapahtuneesta kehityksestä. Tarkoitus on näin kuvata kunkin ajan ilmiöitä samoin kuin suunnitteluihanteiden ja pedagogisten periaatteiden kehitystä sekä samalla havainnollistaa koulurakennuksiin sisältyviä erilaisia arvoja.

Raporttiin sisältyy myös luku, jossa kuvataan koulurakennuksiin kohdistuvia muutostarpeita. Toimintaa parantavat muutokset samoin kuin erityyppiset kunnossapito- ja perusparannustoimenpiteet ovat välttämättömiä varsin suurelle kulutukselle alttiissa koulurakennuksissa. Selvityksen tavoitteena on tuoda esiin seikka, että arkkitehtoniset ja kaupunkikuvalliset tekijät sekä koulujen historialliset arvot tulee kaikissa toimenpiteissä ottaa huomioon painavina osatekijöinä teknisten ja taloudellisten näkökohtien rinnalla.

Raportti sisältää luettelon (osa 2) kaikista selvityksessä mukana olleista koulurakennuksista arvoluokittain. Luokitus on saatu aikaan, kun kunkin koulurakennuksen arkkitehtonisia, kaupunkikuvallisia ja historiallisia arvoja sekä säilyneisyyttä on punnittu ja rinnastettu muihin selvityksessä mukana olleisiin kouluihin. Luettelon yhteydessä on kuvattu arviointikriteereitä ja luokituksen perusteita. Raportin lopussa on lista arvoluokkien mukaisista suojelutavoitteista.

Tietokantakortisto Raportin sisältämää luetteloa laajemmin ja yksityiskohtaisemmin koulujen suojeluarvoja kuvataan kaupunginmuseon laatimassa tietokantakortistossa. Kartoitus- ja arviointityön yhteydessä tehdyt havainnot ja arviot kirjataan jo aiemmin kaupunginmuseossa luotuun tietokantaan. Koulukohtaiset kortit toimitetaan opetusviraston, rakennusvalvontaviraston sekä kaupunkisuunnitteluviraston käyttöön.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti hyväksyä seuraavat asemakaavalliset tavoitteet noudatettaviksi tulevissa asemakaavahankkeissa sekä lausuntoja valmisteltaessa. Lopullinen ratkaisu tehdään kuitenkin kunkin asemakaavan yhteydessä erikseen.

- Luokitusta voidaan pitää suuntaa antavana koulurakennusten suojelumerkintöjä pohdittaessa asemakaavan muuttamisen ajankohtaistuessa.

- Luokan 1+ ja 1 kohteet tulisi suojella asemakaavalla kulttuurihistoriallisesti arvokkaina niiden rakennustaiteellisten, kaupunkikuvallisten ja/tai historiallisten arvojen perusteella. Myös sisätiloista tulee olla maininta asemakaavamääräyksessä. Koulurakennuksessa aiemmin tehdyt, sen rakennustaiteellista, kaupunkikuvallista ja/tai historiallista arvoa heikentäneet muutokset tulisi palauttaa rakennuksen ominaisluonteen mukaisiksi.

- Useimmat luokan 2 kohteet ovat kaupunkikuvallisesti arvokkaita. Mahdollisesti niillä on myös rakennustaiteellista ja/tai kulttuurihistoriallista merkitystä. Joissakin niistä on myös arvokkaita sisätiloja. Suojelumääräys on mahdollinen näillä perusteilla.

- Luokan 3 kohteilla ei yleensä ole sellaisia rakennustaiteellisia, kaupunkikuvallisia tai historiallisia arvoja, joita tulisi asemakaavalla suojella.

- Koska rakennuksen alkuperäinen käyttötarkoitus on yleensä paras vaihtoehto, tulisi ainakin kulttuurihistoriallisesti arvokkaimmat koulurakennukset pyrkiä säilyttämään koulukäytössä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta esittää, että Khs kehottaisi asianomaisia virastoja ottamaan huomioon raportissa esitetyt suojelutavoitteet.

Kiinteistölautakunta toteaa (4.10.2005) kaupunkisuunnittelulautakunnan esityksestä seuraavaa:

Suojelutavoitteet ja vapautuvat koulurakennukset

Kaupunkisuunnitteluviraston julkaisu, joka nyt on lausunnolla, kattaa kaikki kaupungin omistuksessa olevat yli 25 vuotta vanhat koulut.

Opetustoimi on selvittänyt suomenkielisen perusopetuksen kouluverkon laajuutta vähenevän lapsilukumäärän ja opetustoiminnan tarpeiden perusteella. Tämän kouluverkkotarkastelun ja kouluverkon laajuudesta tehtävien päätösten tuloksena tullee vapautumaan n. 10 000 m² koulutilaa vuoteen 2009 mennessä. Viimeisten tietojen mukaan vuonna 2006 vapautunee Haagan peruskoulun Steniuksentien koulutalo, Ala-Malmin Riihenkulma 2:ssa sijaitseva sivukoulu, vuonna 2008 Roihu-vuoren ala-asteen Vuorenpeikontie 7:ssä sijaitseva koulutalo ja vuonna 2009 Käpylässä yksi koulutalo. Opetusvirasto on pyrkinyt vapauttamaan koulurakennuksia, jotka ovat teknisesti tai toiminnallisesti huonossa kunnossa ja jotka vaativat laajan peruskorjauksen lähitulevaisuudessa. Opetusvirasto ei ole kuitenkaan irtisanonut vielä yhtäkään kouluverkkotarkastelun koulutaloa.

Raportissa on esitetty, että em. opetusviraston käytöstä vapautuvista tiloista kaikki kuuluvat vähintäänkin raportin luokkaan 2. Roihuvuoren ala-aste Vuorenpeikontiellä kuuluu luokkaan +1, eli ko. ”koulurakennus kuuluu Helsingin arvokkaimpien koulurakennusten joukkoon, se täyttää kulttuurihistorialliset kriteerit ja sillä on huomattava identiteetti”.

Opetusvirasto jatkaa kouluverkkotarkastelua lukio-, ammattioppilaitos-, ja ruotsinkielisen perusopetuksen osalta. Todennäköistä on, että myös näiden tarkastelujen ja niistä tehtävien päätösten tuloksena tullee opetustoiminta päättymään muissakin kuin edellä mainituissa koulutaloissa.

Kiinteistölautakunta toteaa, että kaupunkisuunnittelulautakunnan esitys säilyttää em. koulurakennukset opetuskäytössä on vastakkainen opetuslautakunnan esitykselle supistaa kouluverkkoaan. Mikäli kummatkin esitykset hyväksytään, syntyy kaupungille tilanne, jossa kaupunki omistaa rakennuksia, joiden tiukat opetuskäytön sisältävät suojelutavoitteet ovat este rakennusten uuskäytölle. Jos suojelumerkinnän omaavat koulurakennukset säilyvät opetusviraston koulukäytössä, voidaan harkita vuokran tuottovaatimuksen pienentämistä.

Suojelutavoitteet ja voimassa oleva asemakaava

Koulurakennukset sijaitsevat yleensä tontilla, joka on asemakaavassa määritelty julkisen palvelun korttelialueeksi. Mikäli rakennuksen käyttö koulurakennuksena päättyy, on sen uuteen käyttöön korjaamiseksi muutettava asemakaavaa ainakin rakennuksen käyttötarkoituksen, autopaikkojen ym. osalta.

Suojelutavoitteet ja rakennuksen uusi käyttö

Koulurakennuksen korjaaminen uuteen käyttöön, esimerkiksi toimistoksi tai erityisasumiseen, edellyttää merkittäviä muutostöitä. Muutosten suunnittelun lähtökohtina ovat uuden käytön tarpeet, joten ne tulee voida suunnitella ilman edellisen käytön asettamia sitovia rajoituksia. Rakennusten rakennustaiteelliset arvot sekä julkisivujen ja massoittelun kaupunkirakenteelliset erityispiirteet pyritään kuitenkin ottamaan huomioon tai suojelumääräysten tulee olla niin joustavia, että mahdollistetaan suojeltavan rakennuksen jatkuva uusiokäyttö eikä museoida rakennusta tyhjäksi.

Suojelutavoitteet ja rakennushankkeet

Suunniteltaessa rakennushanketta rakennukseen, jolle on määrätty tiukat suojelumääräykset, ovat rakennuskustannukset merkittävästi korkeammat kuin tavanomaisessa rakentamisessa. Tällöin uudelle toiminnalle aiheutuvat tilakustannukset saattavat jo estää hankkeen toteutumisen.

Kiinteistölautakunta katsoo, että suojelutavoitteiden tulee koskea vain pysyvässä koulukäytössä olevaa rakennusta.

Rakennusten säilyessä koulukäytössäkin vaativat toiminnalliset muutokset, laajennukset sekä uuden atk- ja talotekniikan tilamuutokset joustavuutta suojelumääräyksiltä ja päinvastoin.

Lautakunnan päätös syntyi kahden äänestyksen jälkeen. Jäsen Paalimäki ehdotti jäsen Moision kannattamana, että esittelijän lausuntoehdotuksesta poistetaan otsikolla "Suojelutavoitteet ja rakennushankkeet" merkityn kohdan toinen kappale. Ensimmäisessä äänestyksessä esittelijän ehdotus hyväksyttiin äänin 5 - 4. Vähemmistönä olivat Kaunola, Liemola, Moisio ja Paalimäki. Lisäksi jäsen Paalimäki ehdotti jäsen Moision kannattamana, että otsikolla "Suojelutavoitteet ja rakennushankkeet" merkityn kohdan kolmannen kappaleen loppu muutetaan kuulumaan seuraavasti: ".. joustavuutta suojelumääräyksiltä ja päinvastoin." Toisessa äänestyksessä jäsen Paalimäen muutosehdotus voitti esittelijän ehdotuksen äänin 9 - 0. Esittelijän ehdotuksen mukaan ko. kohta kuului seuraavasti: "..joustavuutta myös suojelumääräyksiltä."

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (27.9.2006), että esityksessä on tehty varsin laaja ja perusteellinen kartoitustyö kaupungin yli 25 vuotta vanhoista koulurakennuksista ja niiden suojelutarpeista.

Esitys on luonteensa mukaisesti painottunut arkkitehtoniseen ja kaupunkikuvalliseen näkökulmaan. Muutostarpeiden yhteensovittaminen suojelutavoitteisiin on jäänyt varsin vähälle huomiolle. Tilakeskus on perustellusti huolestunut siitä, ettei selvitys ota huomioon kouluverkkotarkastelun tuloksia. Jo nyt yksi vapautuva koulurakennus kuuluu kaikkein tiukimmin suojeltavaan +1 luokkaan. Koulukäytöstä tyhjilleen jäävät koulurakennukset jäävät tilakeskuksen vastuulle. Onkin tärkeätä, että suojeltavien listassa olevien koulujen asemakaavoja valmisteltaessa kuullaan tilakeskusta, jonka hallintaan koulurakennukset siirtyvät vuoden 2006 alusta.

Mikäli koulukäyttö koulussa loppuu, ei ole tarkoituksenmukaista museoida tyhjää rakennusta. Myös rakennuksen suojelutavoitteiden kannalta on hyvä, että sille löydetään uusi sopiva käyttötarkoitus. Uuden käytön kannalta suojelutavoitteet eivät saa olla liian tiukat, sillä muutoin tarvittavat muutostyöt tulevat liian kalliiksi ja uusi käyttö ei toteudu.

Pysyvässä koulukäytössä säilyvien rakennusten osalta tilanne on helpompi. On kuitenkin huomattava, että suojelumääräykset nostavat aina rakennusten peruskorjauskustannuksia.

Jatkossa tuleekin suojelutavoitteiden ja uusien käyttötarkoitusten aiheuttamien muutostarpeiden yhteensovittaminen olemaan suuri haaste.

Pelastuslaitos toteaa (28.10.2005) lausunnossaan seuraavaa:

Yleistä Helsingin kaupungin pelastuslaitos on saanut lausuntopyynnön koskien raporttia "Opintiellä - helsinkiläisiä koulurakennuksia 1880–1980". Raportti sisältää luettelon kaikista selvityksessä mukana olleista koulurakennuksista arvoluokittain. Luokitus on saatu aikaan, kun kunkin koulurakennuksen arkkitehtonisia, kaupunkikuvallisia ja historiallisia arvoja sekä säilyneisyyttä on punnittu ja rinnastettu muihin selvityksessä mukana olleisiin kouluihin. Raportin lopussa on lista arvoluokkien mukaisista suojelutavoitteista.

Kehittämisehdotukset Raporttiin sisältyy myös luku, jossa kuvataan koulurakennuksiin kohdistuvia muutostarpeita. Toimintaa parantavat muutokset samoin kuin erityyppiset kunnossapitoja perusparannustoimenpiteet ovat välttämättömiä, mutta raportissa ei käsitellä mitenkään paloturvallisuutta parantavia tarpeita.

Raporttiin tulisi myös sisällyttää osio turvallisuudesta ja sen parantamisesta. Pelastuslaitos edellyttää turvallisuustason nostoa perusparannuksien yhteydessä kohteisiin, joissa turvallisuustaso jää selkeästi alle nykymääräyksien. Pelastuslaitoksen kanta noudattaa ympäristöministeriön kantaa, missä edellytetään paloturvallisuustason nostoa vanhoissa kohteissa (Ympäristöministeriö, sisäistä turvaa - hanke / korjausrakentamisen strategia).

Helsingin kihlakunnan poliisilaitos esittää (29.8.2005) lausuntonaan seuraavaa:

Helsingin koulurakennusten arkkitehtonisten, kaupunkikuvallisten ja historiallisten arvojen selvittäminen on ollut mittava ja arvokas työ. Helsingin kihlakunnan poliisilaitos yhtyy siihen, että Helsingin asemakaavalla suojeltujen koulujen määrä on toistaiseksi varsin vähäinen ja että koulurakennusten joukossa on lukuisasti kohteita, jotka olisi tärkeää saada asemakaavallisen suojelun piiriin.

Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen näkemyksen mukaan suojelutavoitteiden edistäminen poliisin osalta voidaan toteuttaa jokapäiväisen poliisitoiminnan yhteydessä puuttumalla nykyiseen tapaan havaittuihin suojelutavoitteita vaarantaviin rikollisiin tekoihin ja ennalta estävästi näkyvän valvonnan muodossa sekä erityisten ongelmien ilmetessä perustamalla esimerkiksi Helsingin kaupungin ja poliisilaitoksen yhteinen projekti (projekteja).

Kaj toteaa, että koulurakennusten suojeluperiaatteita koskevasta Opintiellä - helsinkiläisiä koulurakennuksia 1880–1980 -nimisestä raportista saadut lausunnot ovat pääasiassa myönteisiä. Suomen koululaitos on aiheellisesti saanut tunnustusta myös kansainvälisesti ja pääkaupungin arkkitehtonisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaimmat rakennukset ansaitsevat pysyvän paikkansa kaupunkikuvassa. Korkeimpaan arvoluokkaan kuuluvat 15 rakennusta tulisi pyrkiä säilyttämään, mikäli suinkin mahdollista, koulukäytössä.

Saaduissa lausunnoissa korostuu huoli suojelumääräysten huomioon ottamisesta uuden, mahdollisesti muun kuin koulukäytön tilanteissa. Samoin hallintokuntien yhteistyötä on tehostettava suojelumääräysten ja palo- ja pelastusturvallisuusmääräysten riittävässä, mutta myös rakennuksen henkeä vaalivassa yhteensovittamisessa.

Suojelumääräysten heijastuminen vuokriin tuodaan Khn käsiteltäväksi erillisenä asiana.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi Opintiellä - helsinkiläisiä koulurakennuksia 1880–1980 -nimisen raportin ja kehottaa eri hallintokuntia ottamaan huomioon siinä esitetyt suojelutavoitteet.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa raportin laadinnassa mukana olleita virastoja jatkamaan yhteistyötä kiinteistöviraston, talous- ja suunnittelukeskuksen ja pelastuslaitoksen kanssa, jotta rakennusten mahdollinen uusi käyttö ja rakennusten korjaus mahdollisimman hyvin voitaisiin yhteen sovittaa kouluverkon kokonaistaloudellisuuden sekä ja palo- ja pelastusturvallisuutta koskevien määräysten kanssa.

Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistatekstistä kaupunkisuunnitteluvirastolle, museovirastolle, rakennusvalvontavirastolle, talous- ja suunnittelukeskukselle, opetusvirastolle, kiinteistövirastolle, Pelastuslaitokselle ja poliisilaitokselle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

LIITE

Opintiellä - helsinkiläisiä koulurakennuksia 1880-1980

22.5.2006 pöydälle pantu asia

LAUSUNTO HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE KAUPUNGINVALTUUSTON PÄÄTÖKSESTÄ TEHDYISTÄ VALITUKSISTA NS. MYLLYPURON PUISEN KAUPUNKIKYLÄN ASEMAKAAVA-ASIASSA (NRO 11425)

Khs 2005-1535

Kaupunginvaltuusto hyväksyi 15.2.2006 (asia nro 15) 45. kaupunginosan (Vartiokylä, Myllypuro, Puotinharju) korttelin nro 45100 sekä puisto-, urheilu-, erityis- ja katualueiden asemakaavan muutoksen (muodostuvat uudet korttelit nro 45563–45574) kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 2.6.2005 päivätyn ja 10.11.2005 muutetun

piirustuksen nro 11425.

Xxxxx-Xxxx Xxxxxxxx, Xxxxx Xxxxx, Xxxxxx Xxxxx ja Xxxx Xxxxxx sekä Xxxxx Xxxxxxxxx, Xxxxxxx Xxxxxx, Xxx Xxxx ja Xxxxx Xxxxxxxx omasta ja Myllypuron ateljeekylän asukkaiden puolesta ovat hakeneet muutosta Helsingin hallinto-oikeudelta kaupunginvaltuuston päätökseen. Valittajat ovat pyytäneet hallinto-oikeudelta valtuuston päätöksen kumoamista ja palauttamista uudelleen käsiteltäväksi.

./. Valitukset ovat esityslistan tämän asian liitteenä.

Helsingin hallinto-oikeus pyytää (3.4.2006) kaupunginhallitusta hankkimaan kaupunginvaltuuston lausunnon asiasta.

Hallintokeskuksen oikeuspalvelut lausuu (4.5.2006) asiassa kaupunkisuunnitteluviraston kanssa yhteistyönä valmisteltuna lausuntona mm. seuraavaa.

Valituksen laillisuus ja valitusoikeus

Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 188 §:n mukaan valtuuston kaavapäätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen siten kuin kuntalaissa säädetään, eli 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Asianosaiset saavat päätöksestä tiedon silloin, kun päätös asetetaan yleisesti nähtäville. Päätös on asetettu yleisesti nähtäville 24.2.2006. Xxxxx-Xxxx Xxxxxxxx on toimittanut valituksen hallinto-oikeuteen 24.3.2006, Xxxx Xxxxxx 24.3.2006, Xxxxxx Xxxxxx ja Xxxx Xxxxx 27.3.2006 sekä Xxxx Xxxxxxxx ja Xxxxxxx Xxxxxx ym. 24.3.2006. Valitukset on siten tehty määräajassa ja oikealle viranomaiselle.

Valittajilla on asiassa lain mukaan valitusoikeus. Xxxxx Xxxxxxxx ym. Myllypuron ateljeekylän asukkaiden puolesta tekemä valitus voidaan tutkia hallinto-oikeudessa vain valituksen allekirjoittajina toimineiden asukkaiden, eli Xxxx Xxxxxxxxxx, Xxxxxxx Xxxxx, Xxxx Xxxxx ja Xxxx Xxxxxxxxxx, osalta.

Valitusten pääasiallinen sisältö

Xxxxx-Xxxx Xxxxxxxxxx

Xxxxx-Xxxx Xxxxxxxxx on valituksessaan mm. todennut, että puisen kaupunkikylän rakentaminen ei täytä alueiden käytön suunnittelun tavoitteita. Pientaloasukkaiden asuttaminen bussi-jokerilinjan pysäkin läheisyyteen ei edistä raideliikenteen aikaansaamista itä-länsisuunnassa. Kerrostalorakentaminen edistäisi Roihuvuoren metroaseman rakentamista.

Asuinalue rakennetaan virkistysalueen päälle ja se tuhoaa ja katkaisee alueen kevyen liikenteen reitit. Ratasmyllyntien reitit ovat epäyhtenäisiä ja osittain samalla tonttikatuja. Kadunvarsipysäköinti haittaa pyöräilyä. Kevyen liikenteen näkemäalueet ovat puutteelliset mm. Ratasmyllyntien risteyksessä, Ratasmyllyntien länsipuolisen pyörätien ja Kauppamyllyntien liittymän kohdalla sekä Samoilijanpolun ja Myllyväenpolun risteyksessä. Ratasmyllyntien pyörätiet päättyvät etelässä hallitsemattomasti. Katujen linjauksiin tulisi tehdä muutoksia Ratasmyllyntien itäpuolisella osalla. Muun muassa koillisesta tuleva kevyen liikenteen väylä tulee ohjata Myllyväenaukion kautta Myllyväenkadun pyörätielle.

Valittaja on lisäksi todennut, että Samoilijanpolku (Myllytaival) on Helsingin pääulkoilureitti ja seudullinen ulkoilureitti. Reitin ainoa metsäosuus jää nyt asutuksen alle ja metsäluonnon tulevaisuus vaarantuu.

Xxxxx Xxxxxx

Xxxx Xxxxxx on katsonut, että kaavamuutos on MRL 54 §:n vastainen, koska se ei täytä viheralueiden säilyttämistä koskevaa sisältövaatimusta. Arvokas metsä tuhoutuu, mikä on korvaamaton ympäristövahinko ja aiheuttaa asukkaille kohtuutonta haittaa. Kaavamuutos haittaa valittajan työrauhaa taiteilijana. Muutos on kansalaisten yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

Asiassa tulisi tutkia toista vaihtoehtoa, jossa alueelle perustettaisiin virallinen kaupunkimetsä. Suoritetut tutkimukset ja alustavat ympäristövaikutusten kartoitukset on tehty puukylähankkeen edistämisen näkökulmasta sivuuttaen luontoarvot ja metsää puolustava näkemys. Maankäyttö- ja rakennuslaki korostaa asukasosallisuutta ja asukkaiden kuulemista.

MRL 12 §:n mukaiset rakentamisen ohjauksen tavoitteet eivät ole riittävästi toteutuneet. Viheryhteyden säilyttämisen merkitys on luonnolle, eläimistölle ja asukkaille tärkeää. Valituksessa on viitattu viheryhteyden osalta myös Helsingin Luonnonsuojeluyhdistyksen muistutukseen sekä Uudenmaan maakuntakaavan ja Helsingin yleiskaavan sisältöön.

Asiassa on valittajan mukaan tapahtunut menettelyvirhe. Kaava ei täytä MRL 9 §:n mukaista osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa, sillä kaavan oikeusvaikutuksia ei ole tutkittu riittävästi. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma on lisäksi riittämätön. Asukkaiden osaaminen ja huomiot olisi tullut ottaa huomioon kaavoitusprosessissa. Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta ja kaupunginvaltuusto eivät ole riittävästi perehtyneet alueen ekologiaan, eikä päätöksenteon taustalla ole riittävää luonnonarvojen tuntemusta.

Valituksessa on edelleen mm. todettu, että ulkoilutie on linjattu liian lähelle Myllypadontie 5:n tonttia ja alikulkutunneli on tarpeeton. Kallioiden louhiminen ja maiseman turmeleminen ovat kulttuuriskandaali. Asiassa tulee tehdä lisätutkimuksia lepakkojen lisääntymispaikkojen osalta, koska luonnonsuojelulain 49 § kieltää lisääntymispaikkojen hävittämisen.

Xxxxx Xxxxxx ja Xxxx Xxxxxx

Xxxxx Xxxxxxx ja Xxxx Xxxxx ovat katsoneet, että kaavamuutos on perustuslain, julkisuuslain sekä MRL:n vastainen. Kaava ei täytä alueiden suunnittelun tavoitteita, asemakaavan sisältövaatimuksia eikä perustu riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin.

Perustuslaki (2 §, 6 § ja 20 §) turvaa jokaisen oikeuden terveelliseen ympäristöön ja mahdollisuuden vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Kaavamuutos hävittää Myllypuron metsän ja sen terveysvaikutukset. Valituksessa korostetaan metsän merkitystä rauhallisena luonnonympäristönä ja suojana pölyltä ja liikenteen päästöiltä. Valituksessa viitataan mm. ympäristölautakunnan päätökseen 8.9.2004 hyvän ulkoiluympäristön menettämisen seurauksista.

Asukkaat ovat vaatineet metsän säilyttämistä jo valmisteltaessa Helsingin yleiskaavaa 2002, jossa tärkeät viheralueet on merkitty asuntorakentamiselle. Asemakaavaa valmisteltaessa, asukastilaisuuksissa ja Puisen kaupunkikylän arkkitehtuurikilpailussa ei ole huomioitu asukkaiden ja monien yhdistysten vastustusta kaavamuutokselle. Myllypuron metsän puolesta -liike on pääasiassa Myllypuron kerrostaloalueella kerännyt 3000 asukkaan allekirjoittaman kansalaisadressin, joka on ollut myös esillä Myllypuron lähiöasemalla ja Itäkeskuksen ja Herttoniemen kirjastoissa.

Valituksessa on viitattu professori Liisa Tyrväisen työryhmän tutkimukseen viheralueiden läheisyyden merkityksestä. Osallistuminen ei ole turvannut kansalaisten mahdollisuutta vaikuttaa kaavan valmisteluun. Kolmen omakotiasukkaan vaatimuksesta kaavasta on poistettu omakotialueen lähelle ulottuvat pientalot. Kaavapäätös on julkisuuslain 20 §:n ja MRL 6 §:n vastainen, koska kaavamuutosta koskevat keskeiset asiakirjat eivät ole olleet helposti saatavilla. Kaavoittaja on kieltänyt kaavaehdotuksen esillä pitämisen Myllypuron lähiöasemalla. Kaavaehdotukseen liittyvä selostusosa ja alueen luontosuunnitelma eivät ole olleet kaupunkisuunnitteluvirastossa nähtävillä.

Valituksessa on viitattu alueiden suunnittelun tavoitteiden osalta MRL 5 §:ään ja korostettu metsän arvoja eri henkilöryhmien mm. vanhusten, koululaisten, kuntoilijoiden ja liikuntaesteisten näkökulmasta. Kaavamuutos ei tunnusta rakennetun ympäristön kauneutta eikä edistä luonnon monimuotoisuuden ja luonnonarvojen säilymistä. Jäljelle jäävät viheralueet ovat jyrkkiä kallioita tai entisen kaatopaikan valuma-alueella märkäpohjaista metsää.

Kaupunkisuunnitteluviraston teettämän Myllypuron purouoman ja luontoalueen yleissuunnitelman mukaan luonnonmetsien säilyttäminen on vaikeaa osana rakennettua ympäristöä. Helsingin ympäristökeskus on pyytänyt asiassa arvokkaan luontoalueen poistamista kaavasta. Valituksessa on viitattu Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon putkilokasviselvitykseen. Uhanalaisen kasvin, sääskenvalkun esiintymispaikka on peitetty hakkuujätteillä. Lepakkopopulaatiota ei ole riittävästi tutkittu. Uudet asukkaat tuovat alueelle ympäristöhaittoja mm. autojen sekä polttopuiden hiukkaspäästöjä.

Maakuntakaavaan merkitty viheryhteys menetetään viherkäytävän supistumisen johdosta. Valituksessa on viitattu viheryhteyden merkityksen osalta myös Helsingin Luonnonsuojeluyhdistyksen muistutukseen kaavaehdotuksesta.

Kaavamuutos ei edistä yhdyskuntien toimivuutta ja hyvää rakentamista. Alueen paloturvallisuus on myös kokeilun kohteena. Uusi alue ei ole houkutteleva pientalokohde uusille asukkaille pienine pihoineen. Uudet asukkaat eivät todennäköisesti käyttäisi Myllypuron palveluja, joten asuinalue ei paranna palveluiden saatavuutta.

Kaava ei perustu MRL 9 §:n mukaisesti riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Alueen luontosuunnitelma on ilmestynyt vasta 8 vuotta kaavan suunnittelun aloittamisen jälkeen. Kaavan sosiaalisia seurauksia ja vaikutuksia Myllypuron ja Puotinharjun kerrostalolähiöihin ei ole selvitetty. Myllypuron ja Roihupellon alueelle on tulossa noin 10 000 uutta asukasta.

MRL 54 §:n mukaan kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä tulee olla riittävästi lähivirkistykseen soveltuvia alueita. Kaava-alueen tulisi käsittää myös kerrostaloalue kokonaisarvion suorittamista varten. Tutkimusten mukaan 5 minuuttia tai 500 metriä on kohtuuetäisyys virkistysalueesta. Kaavamuutoksen jälkeen lähin virkistysalue on Viikissä, jonne alueelta on keskimäärin 45 minuutin tai 3000–4000 metrin matka.

Xxxx Xxxxxxxxx, Xxxxxxx Xxxxx ym.

Valittajat ovat katsoneet, että kaavapäätös on MRL:n vastainen. Kaavamuutos ei täytä MRL 54 §:n sisältövaatimuksia viheralueiden osalta. Kaavassa alueen luontoarvot hävitetään ja alueelta tulevat puuttumaan riittävät viheralueet. Kaavaratkaisu aiheuttaa pysyvää haittaa alueen asukkaille, joiden työntekoon ja asumiseen se vaikuttaa kohtuuttomalla tavalla. Viikki ei palvele lähiluontokohteena alueen asukkaita, koska se on lähivirkistysalueeksi liian kaukana, 2–3 kilometrin päässä Myllypuron keskustasta. Kaava ei myöskään takaa terveellistä ja turvallista, viihtyisää, sosiaalisesti toimivaa ja eriväestöryhmien, lasten, vanhusten ja vammaisten tyydyttävää elin- ja toimintaympäristöä. Jäljelle jäävä viheralue on vaikeakulkuista. Nykyinen metsä on liikuntaesteetön.

Viheryhteyden ja ulkoilualueen säilyttäminen ovat merkityksellisiä kaupunkiluonnolle, eläimistölle ja alueen asukkaille. Valituksessa on viheryhteyden riittämättömyyden osalta viitattu myös Helsingin Luonnonsuojeluyhdistyksen muistutukseen.

Valituksessa on viitattu lepakkojen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämisen osalta luonnonsuojelulain 49 §:ään. Metsässä elää myös palokärkiä, haukkoja ja pöllöjä. Alueella kasvaa myös luonnonsuojelulailla suojeltu ja rauhoitettu sääskenvalkku.

Kaavan sisältövaatimuksia ei ole tarpeellisessa määrin tutkittu ja selvitetty. Kaavamuutos edustaa elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua.

MRL 12 §:n mukaiset rakentamisen ohjauksen tavoitteet eivät ole toteutuneet kaavassa riittävästi. Myllypuron taiteilijakylän tontin ja puisen kaupunkikylän väliin jäävä viheryhteys turmellaan kaavassa kaupungin omien viheraluesuunnitelmien vastaisesti. Puita kaadetaan kapenevan viherkäytävän läpi linjatun ulkoilutien ja alikulkutien tieltä. Alikulkusillan betonirakenteet tulevat suoraan asuntojen ulko-ovien ja ikkunoiden eteen. Ulkoilutie ja sen alikulku heikentävät myös asukasturvallisuutta tullessaan 20 metrin päähän Myllypadontie 5:n tontinrajasta. Arkkitehtikilpailun tulosten esittelyvaiheessa on esitetty, ettei tunnelia saa rakentaa 100 metriä lähemmäs asuntoja. Valittajien muistutusta, jossa on esitetty liikennevaloja ulkoilutien ja Ratasmyllyntien risteykseen, ei ole otettu asiassa huomioon.

Valittajien mukaan MRL 9 §:n mukaista osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa ei ole tehty riittävästi, eikä kaavan oikeusvaikutuksia ole tutkittu riittävällä tavalla. Kulttuuri- ja luontovaikutuksista ei ole esitetty mitään selvityksiä. Asukkaiden osaamista ja mielipiteitä ei ole otettu huomioon.

Lausunto valitusten johdosta

Oikeuspalvelut viittaa asiassa valtuuston päätöksessä, kaavaselostuksessa, kaupunginhallituksen kannanotossa 13.2.2006 tehtyihin muistutuksiin sekä kaupunkisuunnittelulautakunnan esityksissä 2.6.2005 ja 10.11.2005 kaupunginhallitukselle lausuttuun ja toteaa, että hallinto-oikeudelle annettavassa lausunnossa tulisi pyytää valitusten hylkäämistä jäljempänä esitettävin perustein.

Asemakaavamuutoksen sisältö

Asemakaavan muutos mahdollistaa tiiviin pientaloalueen rakentamisen noin 1500–2000 asukkaalle Myllypuron liikuntapuiston ja Myllypuron nykyisten rakennettujen kortteleiden väliselle alueelle. Tavoitteena on Myllypuron asunto- ja ikärakenteen monipuolistaminen, Myllypuron palvelujen tukeminen sekä yleensä uusien pientalotonttien tarjoaminen Itä-Helsingissä.

Tavoitteena on lisäksi tarjota korkeatasoista pientaloasumista kohtuukustannuksin, pohjautuen perinteisten puukaupunkiemme rakentamistapaan, mutta modernia rakentamistekniikkaa käyttäen.

Alueen virkistys- ja luontoarvojen turvaaminen, myös uusien asukkaiden näkökulmasta, on ollut kaavatyön lähtökohtia.

Kaavan vaikutusten selvittäminen ja arviointi

Valituksissa on mm. katsottu, että kaavan oikeusvaikutuksia ei ole tutkittu riittävästi sekä vedottu osallistumis- ja arviointisuunnitelman riittämättömyyteen.

Asemakaavan muutos perustuu MRL 9 §:n ja MRA 1 §:n mukaisesti riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitetty suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehty koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan on sisällytetty luettelo vaikutusarvioinneista, joita suunnittelun edetessä on tarpeen arvioida. Kaavaa valmisteltaessa on jäljempänä mainituin tavoin tarpeellisessa määrin arvioitu näitä vaikutuksia mm. luonnon, maiseman, virkistyksen, yhdyskuntarakenteen, palvelujen, liikenteen, ihmisten terveyden ja turvallisuuden, sosiaalisten olojen sekä kulttuurivaikutusten osalta. Asiassa tehdyt selvitykset ja vaikutusarvioinnit ilmenevät kaavaselostuksesta. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa laadittaessa ei ole aina vielä tiedossa, mitkä vaikutusarvioinnit ovat asiassa tarpeellisia.

Asiassa ei ole siten tapahtunut valituksissa väitettyä menettelyvirhettä. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma on myös MRL 63 §:ssä tarkoitetulla tavalla kaavan tarkoitukseen ja merkitykseen nähden riittävä.

Asukkaiden paikantuntemusta ja muuta asiantuntemusta sekä mielipiteitä on käytetty jäljempänä mainituin tavoin hyväksi kaavaa laadittaessa.

Alueiden käytön suunnittelun tavoitteiden ja asemakaavan

sisältövaatimusten toteutuminen

Suunnittelun tavoitteet

Valituksissa viitattu MRL 5 §:n säännös on alueiden käytön suunnittelua yleisesti ohjaava tavoitesäännös. Asemakaavan lainmukaisuus arvioidaan MRL 54 §:n sisältövaatimusten perusteella. Tavoitesäännöstä ei voida käyttää muutoksenhaun perusteena (hallituksen esitys 101/1998 s. 40). Asemakaavan muutos täyttää kuitenkin MRL 5 §:n mukaiset alueiden käytön suunnittelun tavoitteet, vuorovaikutteisen suunnittelun ja riittävän vaikutusten arvioinnin.

Yleiskaavan ja maakuntakaavan vaikutus

Pientaloalueen vaikutukset Myllypuron ja Puotinharjun kerrostaloalueisiin sekä tulevan Roihupellon varikkoalueen uusi maankäyttö ja sen vaikutukset sekä virkistysalueiden riittävyys ja yhdyskuntien toimivuus ovat yleiskaavatasolla suunniteltavia kysymyksiä, jotka ovat arvioitu ja ratkaistu Helsingin oikeusvaikutteisen Yleiskaavan 2002 hyväksymisen yhteydessä. Myös Myllypuron puisen kaupunkikylän laajuus ja sijainti on ratkaistu yleiskaavan yhteydessä perustuen edellä mainittujen alueiden kokonaistarkasteluun ja vaikutusarviointeihin.

Yleiskaavassa pääosa asemakaava-alueesta on pientalovaltaista aluetta. Reunamilla on kaupunkipuistoa ja virkistysaluetta. Asemakaavassa on rakentamista jonkin verran vähemmän kuin yleiskaavan mukainen aluerajaus mahdollistaisi. Kaavamuutos on MRL 54 ja 42 §:n edellyttämällä tavalla yleiskaavan mukainen. Helsingin yleiskaava 2002 on tullut voimaan kaava-alueella 23.12.2004.

Valituksissa on vedottu myös Uudenmaan maakuntakaavan sisältöön. Maakuntavaltuusto on hyväksynyt 14.12.2004 maakuntakaavan, joka on ympäristöministeriössä vahvistettavana. Vahvistuessaan maakuntakaava on MRL 32 §:n mukaisesti ohjeena muutettaessa Helsingin yleiskaava 2002:ta. Maakuntakaavassa kysymyksessä oleva alue on taajamatoimintojen aluetta, jolla on viheryhteystarve.

Virkistys- ja viheralueet sekä kaavan vaikutukset terveyteen,
turvallisuuteen ja sosiaalisiin oloihin

On selvää, että rakentaminen vähentää virkistysalueen määrää kaava-alueella. Jäljelle jää kuitenkin runsaasti lähivirkistysaluetta, myös metsää, yhteensä noin puolet kaava-alueen pinta-alasta (16,6 ha). Seudullinen viheryhteys länteen kulkee kaava-alueen pohjoisosassa. Lisäksi kaava-alueeseen liittyy samanaikaisesti kaavoitettu Myllypuron liikuntapuiston alue, jonka on Helsingin suurimpia liikuntapuistoja (valtuusto 15.2.2006, kaava nro 11420,). Myllypuron länsireunan ja Viikin laajat metsäalueet ovat kävelymatkan päässä. Myllypuron kerrostaloalueen pohjoisosasta katsoen länsireunan metsä on jopa lähempänä kuin nyt kysymyksessä oleva metsä.

Edelleen Myllypuron kerrostaloalueen sisällä on suurehkoja metsäisiä puistoja ja pihoja. Korvaavaa virkistysaluetta syntyy lisäksi puretulta Alakiventien asuntoalueelta, joka kunnostetaan ja muutetaan laajaksi puistoalueeksi.

Uudenmaan ympäristökeskus on kaavaehdotuksesta antamassaan lausunnossaan 5.10.2005 todennut, että kaavamuutos mm. turvaa virkistysyhteyksien jatkuvuuden.

Suuri osa olemassa olevista kulkureiteistä säilyy joko lähes nykyisillä paikoillaan tai ohjataan uuden pientaloalueen läpi viherkäytävää pitkin. Kulkureittien osalta alue on nykyisten asukkaiden käytössä, kuten tähänkin saakka. Alueelle jäävän metsäalueen vaikeakulkuisuutta koskevan väitteen osalta voidaan todeta, että maasto on koko alueella melko samantyyppistä. Rakentamisen alle ja toisaalta sen ulkopuolelle jää sekä vaikeakulkuisia että helppokulkuisia maaston kohtia. Muun muassa suurkortteli 45565 on lähes kokonaan alue, jossa liikkuminen on erittäin hankalaa, eikä siellä juuri koskaan nykyisin kuljeta. Ratasmyllyntien itäpuolella hienoimmat kallioalueet on säilytetty virkistysalueina.

Kaavaehdotuksen vaikutusarvioinnit ihmisen terveyteen, turvallisuuteen, virkistykseen ja sosiaalisiin oloihin on selostettu mm. kaavapäätöksen esityslistatekstillä sekä kaavaselostuksessa.

Vaikka metsällä yleisesti ottaen on ilmanlaadun kokemisen kannalta myönteisiä vaikutuksia, metsäalueen rakentamisella ei ole arvioitu olevan sellaisia todennäköisiä terveysvaikutuksia, joita olisi tullut ryhtyä laajemmin selvittämään.

Kaupunkisuunnittelun tavoitteena on vähentää päästöjä koko kaupungin alueella sijoitettaessa uusia asuntoalueita jo olevien palvelujen viereen ja julkisten liikenneyhteyksien ulottuville. Myllypuron pientaloalue on hyvä esimerkki kestävään kehitykseen ja ilmanlaadun parantamiseen tähtäävästä suunnittelusta. Noin 500 perheen ei tarvitse muuttaa pitkien etäisyyksien päähän kehyskuntiin halutessaan asua pientalossa. Tämän lisäksi uudet asukkaat eivät välttämättä tarvitse omaa autoa hyvien julkisten liikenneyhteyksien vuoksi.

Sekä kevyenliikenteen reitit, ulkoilureitit virkistysalueilla että kadut ja määräykset rakennusten osalta mahdollistavat liikuntaesteettömän ympäristön.

Myllypuron taitelijakorttelin ja alueen muiden asukkaiden työntekoon ja asuinympäristöön kaavan ei voida katsoa vaikuttavan kohtuuttomalla tavalla.

Kaavamuutos luo MRL 54 §:n mukaisesti edellytykset terveelliselle, turvalliselle, viihtyisälle ja sosiaalisesti toimivalle elinympäristölle sekä täyttää lainkohdan vaatimuksen kaava-alueella ja sen lähiympäristössä sijaitsevista riittävistä virkistysalueista. Kaavamuutos ottaa huomioon eri väestöryhmät, kuten lapset, vanhukset, vammaiset.

Rakennettu ympäristö sekä kulttuuri- ja luonnonarvot

Kaavaratkaisu edistää rakennetun ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista. Rakentamisen osalta vaalitaan perinteistä rakentamiskulttuuria kehittämällä vanhoihin puukaupunkiperinteisiimme pohjautuvaa rakentamistapaa.

Kulttuurin kannalta merkittävät maalinnoituslaitteet on kaavassa otettu huomioon. Kaava-alueella jää rakentamisen ulkopuolelle merkittävät sosiaalisen toiminnallisuuden paikat, kuten laakea kallioalue pulkkamäkineen, luonnonmuodostumat, kuten hiidenkirnut, ja merkittäviksi maisemallisiksi elementeiksi arvioidut jyrkät kallioharjanteet tai painanteet. Korttelialueilla sijaitsevat siirtolohkareet on kaavassa suojeltu. Virkistysalueiden luonnonmukaisuuden säilyttämisestä annetaan kaavassa erillisiä ohjeita. Kasvillisuudesta ja kallioiden säilyttämisestä annettavat kaavamääräykset ulottuvat jopa tonttien piha-alueille, kasvillisuuden ja luonnonmuotojen sopeuttamiseksi ympäröivien metsäalueiden kasvillisuuteen ja pinnanmuotoihin.

Valituksissa on viitattu Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen edustajan mielipiteeseen kaavaluonnoksesta koskien kaava-alueen eteläpuolista lehtokorpea. Kasvillisuudeltaan alueen arvokkain osa jää rakentamisen ulkopuolelle ja on Myllypuron liikuntapuiston kaavamuutoksessa merkitty lähivirkistysalueeksi, joka on säilytettävä luonnonmukaisena. Kaavaluonnoksen laatimisen jälkeen lehtokorven luonnonmukaisuuden turvaamiseksi on laadittu selvitys alueen vesiolosuhteista yhteistyössä Helsingin ympäristökeskuksen kanssa. Selvitysten pohjalta on valmistunut kaavaselostuksen liitteenä oleva suunnitelma ”Myllypuron purouoman ja luontoalueen yleissuunnitelma”, joka on pohjana yksityiskohtaisille kaavamääräyksille, joilla lehtokorven vesiolosuhteet turvataan ja edistetään siten luonnon monimuotoisuuden säilymistä.

Asemakaavaehdotuksesta tulleessa ympäristölautakunnan lausunnossa 4.10.2005 ei ole puututtu rakentamisen alle jäävään osaan aluetta, vaan on todettu ympäristölautakunnan edellyttävän, että Matokallion ja ehdotettujen kortteleiden välinen alue säilytetään luonnontilaiseksi jätettävänä virkistysalueena. Tämä on pohjana alueen toteutussuunnittelussa.

Valituksissa on lisäksi viitattu edellä mainitun luontosuunnitelman valmistumiseen 8 vuotta kaavasuunnittelun aloittamisen jälkeen. Luontosuunnitelmassa on ollut lähtökohtana rakentamisen määrä ja korttelien tuleva rakenne. Mm. pintavesien ohjauksen vuoksi luontosuunnitelmaa ei ole ollut tarkoituksenmukaista tehdä, ennen kuin koko alueen korttelirakenne luonnoksesta saatujen mielipiteiden ja jatkosuunnittelun pohjalta on ollut selvillä.

Myös muutoin kaava-alueella turvataan luonnonarvot ja luonnon monimuotoisuus. Virkistys- ja luontoalueiden laadun ja säilyttämisen osalta on kaavassa sekä suojelumääräyksiä että runsaasti suojeluluonteisia määräyksiä. Nämä suojeluluonteiset määräykset ulottuvat jopa korttelialueiden sisään, piha-alueille. Kaavassa on yksityiskohtaisia määräyksiä metsien luonnonmukaisesta hoidosta. Luonnonsuojelulain 47 §:n nojalla suojellun kasvin, sääskenvalkun, elinympäristö on suojeltu kaavassa.

Helsingin kaupungin ympäristökeskus on kartoittanut vuonna 2003 koko kaupungin alueelta tärkeimmät lepakkoalueet (Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 3/2004: Helsingin lepakkolajisto ja tärkeät lepakkoalueet vuonna 2003) ja jakaneet ne kolmeen luokkaan: arvokkaat (I luokka), tärkeät (II luokka) ja paikallisesti arvokkaat (III luokka). Nyt kaavoitettu alue ei kuulu mainittuihin alueisiin. Valituksessa ei ole myöskään tuotu esille sellaisia uusia seikkoja, joiden nojalla olisi syytä epäillä asemakaavan toteuttamisen hävittävän tai heikentävän luonnonsuojelulain 49 §:n tarkoittamien eläinlajien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

Viheraluerakenteen kannalta tärkeä Viikkiä ja Myllypuroa yhdistävä Yleiskaava 2002:n mukainen viheryhteys on osoitettu asemakaava-alueen pohjoisosaan, jossa se yhtyy Myllypuron länsireunan nykyistä asuinaluetta halkovaan kapeaan nauhamaiseen viheryhteyteen. Kaava-alueella viheryhteyden leveys on 30–300 metriä ja keskimäärin noin 100 metriä. Valituksissa viitattu viherkäytävän kapein 30 metrin levyinen kohta on vain lyhyt osuus käytävästä. Viherkäytävä mahdollistaa puuston ja muun kasvillisuuden säilymisen alueella samoin kuin sen halki kulkevan seudullisen ulkoilureitin säilymisen ja eliöstön liikkuvuuden. Tätä leveämpi vihervyöhyke eriyttäisi uuden alueen omaksi saarekkeekseen. Uusien asukkaiden yhteystarpeiden ja Myllypuron kehittämisen näkökulmasta alue on oltava osa jo rakennettua Myllypuroa.

Myllyväenpolku noudattelee pääosin nykyisin maastossa olevaa reittiä. Ratasmyllyntien alikulkutunnelin tarpeellisuuden osalta viitataan jäljempänä lausuttuun. Kaavamuutos täyttää siten MRL 54 §:n vaatimuksen rakennetun ja luonnonympäristön vaalimisesta.

Rakentamisen ohjauksen tavoitteet

Valituksissa on katsottu, että MRL 12 §:n mukaiset rakentamisen ohjauksen tavoitteet eivät ole toteutuneet kaavamuutoksessa. MRL 12 §:n ohjaustavoitteet koskevat kuitenkin asemakaavan nojalla tapahtuvaa rakentamista, eivät itse asemakaavan laatimista. Tavoitteisiin ei voida siten vedota valitusperusteena.

Kaavamuutos ohjaa kuitenkin hyvän ja käyttäjien tarpeita palvelevan, terveellisen, turvallisen ja viihtyisän sekä sosiaalisesti toimivan ja esteettisesti tasapainoisen elinympäristön aikaansaamiseen. Tämän ohjausvaikutuksen toteutumiseksi kaavassa on runsaasti rakentamisen laatua, kauneusarvoja sekä rakentamisen turvallisuutta edistäviä kaavamääräyksiä ja merkintöjä, jotka johtavat elinkaariominaisuuksiltaan kestäviin, taloudellisiin, sosiaalisesti ja ekologisesti toimiviin sekä kulttuuriarvoja luoviin ja säilyttäviin ratkaisuihin rakentamisessa.

Kaava-alueen rakentaminen ei ole myöskään kokeilukohde, vaan valtioneuvoston tekemän periaatepäätöksen mukainen kehittämishanke. Paloturvallisuuden osalta alue on esimerkkikohteena selvitettäessä uusien tiiviiden pientalokaupunkien paloturvallisuuskysymyksiä. Tässä kaavamuutoksessa paloturvallisuusmääräykset on sisällytetty kaavaan ja ne ovat nykyisen lainsäädännön mukaiset. Uusi ympäristöministeriön ja Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) sekä puualan toimijoiden yhteistyössä tekemä selvitys etsii mahdollisuutta vastaisuudessa tarkentaa rakentamismääräyksiä tiiviissä rakentamisessa ja puurakentamisessa yleisesti lähtökohtana nykyisten normien väljentäminen.

Rakennusten soveltuminen ympäristöön, niiden kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset sekä rakentamisen tekniset mm. paloturvallisuutta koskevat vaatimukset, tutkitaan vielä tarkemmin rakennuslupamenettelyn yhteydessä.

Edellytykset liikenteen järjestämiselle

Xxxxx-Xxxx Xxxxxxxxxx on valituksessaan vedonnut mm. kevyenliikenteen reittien tuhoutumiseen. Pyöräily-yhteydet kaava-alueella eivät kuitenkaan katkea uuden alueen rakentamisen myötä. Kaikki nykyiset pyöräily-yhteydet jatkuvat joko nykyisillä paikoillaan tai niitä on hiukan linjattu uudelleen. Muutoinkin kevyen liikenteen järjestelyt ja sujuvien yhteyksien varmistaminen on ollut yksi päätehtävistä uutta kaavaa laadittaessa.

Kevyen liikenteen yhteyksien näkemäalueet ja muu liikennegeometria ovat normaalia liikennesuunnittelua, joka sisältyy asemakaavan laadintaan. Liikennesuunnitelma on esitetty kaavakartalla väylien tilavarauksina. Yksityiskohtainen suunnittelu tehdään toteutusvaiheessa MRL 85 § ja MRA 41§:n mukaisen katusuunnitelman laatimisen yhteydessä. Katusuunnitelma pohjautuu kaavan tilavarauksiin ja siinä otetaan huomioon toimivuuden, turvallisuuden ja viihtyisyyden vaatimukset sekä esitetään liikennejärjestelyperiaatteet. Asemakaava mahdollistaa turvallisen ja toimivan kevyen liikenteen näkemäalueineen.

Jalankulku- ja pyöräilyreitit on suunniteltu erillisinä reitteinä metsäalueella tai istutuskaistalla kadusta erotettuina. Ratasmyllyntien varressa pyöräily on osittain ohjattu uuden asuntoalueen tonttikaduille. Tätä pidetään mahdollisena, koska katujen liikennemäärä tulee olemaan vähäinen.

Ratasmyllyntien eteläpäässä, kaava-alueen ulkopuolella pyörätie voidaan rakentaa Ratasmyllyntien itäpuolella kulkevan asuntokadun päästä Varikkotielle. Tähän on esitetty alustava määrärahavaraus liikenneinvestointien talousarvioehdotuksessa vuosille 2006–2011. Toteutusaikataulu tullaan sovittamaan yhteen tämän asuntoalueen ja liikuntapuistoon tulevien hankkeiden kanssa. Näin ollen pyörätieverkosto jatkuu myös tämän kaava-alueen ulkopuolella.

Kauppamyllyntien ja Ratasmyllyntien, mutta myös Kauppamyllyntien ja Viilarintien liittymään on suunniteltu kiertoliittymät. Tämän seurauksena näkemät Kauppamyllyntien ylittävällä suojatiellä paranevat, kun suojatie siirtyy idemmäksi. Näkemäolosuhteet suunnitellaan vielä tarkemmin katusuunnitelman laadinnan yhteydessä.

Maalinnoitteiden suunnasta tuleva ns. Purupolku jatkuu Myllyväenaukiolle ja edelleen Myllyväenaukion läpi valittajan ehdottamalla tavalla sekä edelleen Myllyväenkadun yli ulkoilutienä palvellen lähinnä paikallisia virkistystarpeita.

Myllytaipaleen (nykyinen Samoilijanpolku) ja Myllyväenpolun sekä Thunberginraitin (liikuntapuistoa koskevassa kaavassa) näkemät voidaan ottaa parhaiten huomioon raittien risteysalueen lähimetsän hoidon MRL 90 §:n mukaisessa suunnittelussa. Asemakaava ei aseta tälle rajoitteita.

Asutus on kaavaa laadittaessa tuotu lähelle Myllytaivalta asukkailta jo kaavoitustyön alkuvaiheen keskustelutilaisuuksissa tulleiden mielipiteiden pohjalta. Monet asukkaat ovat kokeneet tämän Myllypuroa ja Itäkeskusta yhdistävän tärkeän kevyenliikenteen reitin nykyisellään turvattomaksi liikkua.

Julkisiin liikenneyhteyksien tukeutuvien uusien asuinalueiden sijoittelua ja rakentamistapaa koskevat kysymykset on ratkaistu Helsingin Yleiskaava 2002:ssa, jossa kysymyksessä oleva kaava alue on osoitettu pientalovaltaiseksi alueeksi.

Roihupellon metroaseman rakentamiseen tai bussi-jokerin muuttamiseen raidejokeriksi ei asuntoalueen toteuttamisella ole olennaista vaikutusta. Roihupellon metroaseman toteuttaminen edellyttää merkittävää maankäytön lisääntymistä suunnitellun aseman läheisyydessä. Raidejokerin rakentaminen lisäksi edellyttää, että matkustajamäärät bussijokerissa kasvavat niin paljon, että bussilinjan kapasiteetti todetaan riittämättömäksi.

Alueen halki kulkevan metron liityntäliikenteen bussin pysäkkejä varten on varattu tilaa Ratasmyllyntiellä.

Valituksissa on lisäksi esitetty, että alikulkutunneli on tarpeeton ja se tulisi korvata liikennevaloilla. Ratasmyllyntien alikulkutunneli on tarpeellinen. Reitti on tärkeä seudullinen ulkoilureitti, jolla talvisin on myös latu. Alikulku lisää virkistysreitin käyttäjien turvallisuutta ja on siten perusteltu. Alikuku on tarkoituksenmukainen ottaen huomioon myös Ratasmyllyntien ja sen jatkeena olevan Myllypadontien muut risteysjärjestelyt. Lisäksi alikulkusillan betonirakenteet eivät valituksissa väitetyllä tavalla tule Myllypadontie 5 rakennusten ikkunoiden alle tai ulko-ovien eteen.

Kaava ei kuitenkaan edellytä alikulkutunnelin rakentamista eikä estä liikennevalojen asentamista. Kaava vain mahdollistaa alikulkutunnelin rakentamisen, minkä vuoksi kaavaan on merkitty sille tilavaraus. Alueen liikennejärjestelyperiaatteet esitetään tarkemmin katusuunnitelman laatimisen yhteydessä.

Kaavamuutos täyttää edellä todetun mukaisesti MRL 54 §:n vaatimuksen edellytysten luomisesta liikenteen järjestämiselle.

Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen

Uusi alue tukeutuu Myllypuron kävelyetäisyydellä sijaitseviin nykyisiin palveluihin. Tällaisia palveluja ovat mm. päiväkodit ja koulut. Rakentamisalueen keskipisteestä noin 600 metrin etäisyydellä on kolme päiväkotia, kaksi ala- ja yläastetta, lukio sekä korkeatasoinen, rakennettu leikkipuisto. Liikuntapuiston kentät, sekä nykyiset ja tulevat suorituspaikat, kuten jäähalli, salibandykeskus, jalkapallo- ja luisteluhalli ovat niin ikään kävelyetäisyydellä.

Uusi pientaloalue edistää yhdyskuntien toimivuutta ja hyvää rakentamista. Se ei heikennä Myllypuron ja Puotinharjun kerrostaloalueita. Jäljelle jää runsaasti virkistysalueita. Kuten edellä on todettu, uusi pientaloalue tukeutuu olemassa olevaan kaupunkirakenteeseen, palveluihin, yhdyskuntatekniikkaan ja joukkoliikenteeseen, ja on siten kestävän kehityksen mukaista kaupunkirakentamista. Se tukee näiltä osin palvelujen pysyvyyttä Myllypurossa. Tällä tarkoitetaan ensi sijassa kunnallisia lähipalveluita, kuten kouluja ja päiväkoteja, mutta myös kaupallisia palveluja. Näiden palvelujen pysyvyydellä on merkitystä myös nykyisille asukkaille. Hyvän rakentamisen osalta kaavassa on runsaasti rakentamisen laatua koskevia kaavamääräyksiä. Tämän lisäksi kohde on rakentamisen kehittämishanke ja siltä osin pilottikohteena valtioneuvoston hyväksymässä puurakentamisen edistämisohjelmassa 2004–2010.

Kaavamuutoksella luodaan MRL 54 §:n mukaisesti edellytykset hyvälle elinympäristölle ja palvelujen alueelliselle saatavuudelle.

Sisältövaatimusten toteutuminen

Kaavamuutos täyttää edellä esitetyn perusteella MRL 54 §:n sisältövaatimukset. Kaavalla ei aiheuteta kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen.

Vuorovaikutus ja tiedottaminen

Asiassa järjestetty osallistumis- ja vuorovaikutusmenettely ilmenee kaavaselostuksesta. Kaavamuutosta valmisteltaessa on tehty Myllypuron asukkaiden kanssa tiivistä yhteistyötä. Asemakaavatyö on edennyt rinnan Yleiskaavan 2002 laadinnan kanssa, johon on myös liittynyt runsas vuorovaikutus asukaspajoineen. Asemakaavatyöhön liittyen on järjestetty keskustelutilaisuuksia vuodesta 1998 lähtien eri suunnitteluvaiheissa.

Suunnittelusta ja keskustelutilaisuuksista on tiedotettu lehti-ilmoituksilla, kirjeitse alueen naapureille, Myllypuron lähiöasemalla ja alueen ilmoitustauluilla sekä kaupungin nettisivuilla. Kaavoittaja on lisäksi ollut kutsuttuna useissa lähiprojektin järjestämissä sekä alueen yhdistysten järjestämissä tilaisuuksissa esittelemässä ja keskustelemassa kulloisestakin suunnitteluvaiheesta.

Joka kotiin jaettavassa Helsingin kaavoituskatsauksessa on Etelä-Myllypuron suunnittelu ollut esillä vuodesta 1999 lähtien kaavoittajan yhteystietojen ohella.

Valittajat ovat viitanneet yleisötilaisuuksien puheenvuoroihin ja yli 3000 nimeä käsittävään, pääosin Myllypuron kerrostaloalueelta kerättyyn kansalaisadressiin.

Keskustelutilaisuuksien puheenvuorot ovat olleet valtaosin uuden pientaloalueen rakentamiselle myönteisiä. Alue on nähty kohentavana tekijänä Myllypuron imagolle ja palveluiden pysymisen turvaamisen kannalta tärkeänä hankkeena. Esimerkiksi alueen suunnittelun pohjaksi järjestetyn kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun voittaneen suunnitelman esittelytilaisuudessa keväällä 2004 ei esitetty alueen rakentamista vastustavia kommentteja lainkaan. Voittanutta ehdotusta on pidetty yleisesti hyvänä mm. tiiviin rakenteen huomioon ottaen erityisen suurten ja luonnonmukaisten pihojensa ansiosta.

Asiassa on keskustelutilaisuuksien kanssa samanaikaisesti päivitetty osallistumis- ja arviointisuunnitelma (18.2.2004), josta on pyydetty osallisilta kirjallisia mielipiteitä. Esitetyissä mielipiteissä ei vastustettu alueen rakentamista. Yhdessä mielipiteessä on katsottu rakentamisen tulevan liian lähelle Samoilijanpolkua.

Uudelta alueelta on kysytty jo runsaasti asuntoja. Kaupunkisuunnitteluvirastoon tulee jatkuvasti kyselyjä rakentamisaikatauluista. Osa soittajista on myllypurolaisia, jotka haluavat muuttaa uudelle alueelle pientaloon. Tämä ei tue valittajien esittämää väitettä siitä, ettei uusi asuntoalue olisi houkutteleva pientalokohde.

Kaavan laadinnassa on otettu huomioon osallisten esittämiä mielipiteitä. Rakentamisalueen rajaus pohjoisessa on määräytynyt paljolti asukasvuoropuhelun pohjalta. Rakentamisalueesta on rajattu jo suunnittelun alkuvaiheessa pois koillispuolella sijaitseva laaja kallioalue, jolla sijaitsee mm. asukkaiden arvostama pulkkamäki. Rakennusten ulottaminen Myllytaipaleen laitaan on esimerkki keskusteluista, joissa asukkaat totesivat Itäkeskukseen johtavan reitin pelottavaksi kulkea. Kevään 2005 aikana Myllypuron taiteilijayhteisön edustajan kanssa käydyn keskustelun pohjalta on kevyen liikenteen reitin linjausta muutettu hieman etelämmäs ja taiteilijayhteisön ja uuden asuinalueen väliin jäävä metsä merkitty kaavaehdotukseen luonnonmukaisena, monikerroksisena metsänä säilytettäväksi lähivirkistysalueeksi.

Vuorovaikutus asukkaiden kanssa on ollut kattavaa ja mahdollistanut laajat osallistumismahdollisuudet. Osallisilla on kaavoitusmenettelyssä ollut MRL 62 §:ssä tarkoitetulla tavalla mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida sen vaikutuksia ja lausua mielipiteensä. Suunnittelu on perustunut eri tavoitteiden ja lähtökohtien yhteensovittamiseen ja sisältänyt vaikutusten arviointia eri näkökulmista kaikissa suunnitteluvaiheissa.

Valituksissa viitattua adressia on aloitettu keräämään marraskuussa 2004 kaavaluonnoksen nähtävillä ollessa eli 7 vuotta suunnittelun aloittamisen jälkeen. Adressin allekirjoittajia on erään kaavaehdotuksesta tehdyn muistutuksen mukaan ollut kaiken kaikkiaan 3076. Näistä on toimitettu kaavaehdotuksen lautakuntakäsittelyyn mennessä noin 1300 nimeä. Muistutusten ohella toimitettuja nimiä on ollut 1765 kappaletta. Erityisesti jälkimmäisestä adressista on katsottu myös allekirjoittajien asuinpaikkatietoja. Näistä 429 on ilmoittanut asuvansa Myllypurossa. Muut allekirjoittajat ovat lähikaupunginosista ja muualta Helsingistä. Muista kunnista on 35 allekirjoittajaa ja 235 ei ole ilmoittanut asuinpaikkaansa. Muutoksenhakijoiden väite siitä, että suurin osa adressin nimistä olisi kerätty Myllypuron kerrostaloalueelta, ei voine pitää paikkaansa. Myllypurossa asuu noin 9500 asukasta.

Valittajat ovat lisäksi maininneet kaavahankkeen herättäneen vastustusta monissa yhdistyksissä. Rakentamista vastustavan mielipiteen ovat esittäneet Myllypuron taiteilijakylän asukasyhdistys ja Helsingin Ateljeetalosäätiö. Esimerkiksi Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, jonka muistutukseen valituksissa viitataan, pitää luonnoksesta antamassaan mielipiteessä pientaloalueen sijaintia hyvänä, joskin liian laajana. Myllypuron Omakotiyhdistys ry sekä Lions Club Helsinki Myllypuro ovat kirjallisesti ilmoittaneet kannattavansa kaavahanketta.

Kaavasta ei ole poistettu omakotialueen lähelle ulottuvia pientaloja omakotiasukkaan vaatimuksesta, kuten valituksissa on väitetty. Alkuperäisestä osayleiskaava-alueen rajauksesta on poistettu nykyiset omakotitontit, koska niiden sisällyttäminen kaava-alueeseen on herättänyt väärinkäsityksiä määräysten muuttumisesta olemassa olevilla, jo rakennetuilla tonteilla.

Menettelyn julkisuus

Valittajat ovat katsoneet, että kaavapäätös tulee kumota julkisuuslain 20 §:n perusteella ja viitanneet kaavaehdotuksen nähtävillä oloon sekä siitä tiedottamiseen.

Asemakaavan muutosehdotus on ollut MRL 65 ja MRA 27 §:n mukaisesti julkisesti nähtävillä 5.8. - 5.9.2005.

Kaavaehdotus on ollut Helsingin kaupungin vakiintuneen käytännön mukaisesti esillä kaupunkisuunnitteluviraston ala-aulassa ja siitä on tiedotettu lehti-ilmoituksella ja internetissä. Kaavaselostus on ollut normaalin käytännön mukaisesti saatavilla kaupunkisuunnitteluviraston kaavaesittelystä, samasta kerroksesta kuin missä kaava on ollut nähtävillä. Kaikki valmisteluaineisto on ollut nähtävissä kaavoittajalla pyydettäessä. Kaavoittajan yhteystiedot ovat olleet saatavilla mm. osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa, internetissä kaupunkisuunnitteluviraston sivuilla sekä vuosittain ilmestyvässä joka kotiin jaettavassa kaavoituskatsauksessa.

Helsingin kaupunki on siten huolehtinut riittävässä määrin siitä, että keskeiset asiakirjat ovat helposti osallisten käytettävissä ja tiedottanut kaavoituksesta siten, että osallisilla on mahdollisuus seurata kaavoitusta ja vaikuttaa siihen. Kaavoituksesta on tiedotettu kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla ja osallisille on varattu tilaisuus esittää mielipiteensä asiasta. Kaavaa valmisteltaessa on oltu vuorovaikutuksessa niiden henkilöiden ja yhteisöjen kanssa, joiden oloihin tai etuihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa. Vuorovaikutus on järjestetty MRL 62-65 §:n edellyttämällä tavalla.

Perustuslain mukaisuus

Muutoksenhakijoiden valituksessa on viitattu perustuslain säännöksiin jokaisen oikeudesta elinympäristöön ja mahdollisuudesta vaikuttaa ympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Maankäyttö- ja rakennuslaki tähtää osaltaan perustuslain yhdenvertaisuutta ja ympäristövastuuta edellyttävien kansanvaltaisuuden ja oikeusvaltion periaatteiden toteutumiseen. MRL:n noudattaminen kaavoituksessa turvaa myös perustuslaillisten oikeuksien toteutumisen. Kaavamuutos ei loukkaa perustuslain mukaisia oikeuksia.

Yhteenveto Oikeuspalvelut toteaa, että valituksissa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden vuoksi kaavapäätös olisi kumottava. Kaavamuutos perustuu lain edellyttämiin riittäviin selvityksiin ja vaikutusten arviointiin sekä täyttää lain asettamat menettely- ja sisältövaatimukset.

Päätös ei ole siten syntynyt kuntalain 90 §:n tarkoittamalla tavalla virheellisessä järjestyksessä, viranomainen ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutenkaan lainvastainen. Kunnallisvalitusmenettelyssä ei voida vedota kaavaratkaisujen mahdolliseen epätarkoituksenmukaisuuteen.

Hallinto-oikeudelle annettavassa lausunnossa tulisi näin ollen pyytää valitusten hylkäämistä aiheettomina ja perusteettomina.

Kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan hallitus antaa selityksen kaupunginvaltuuston päätöstä koskevan valituksen johdosta, jos hallitus katsoo voivansa yhtyä valtuuston päätöksen lopputulokseen

Kaj toteaa, että Myllypuron puinen kaupunkikylä on itäisen Helsingin asuntotuotannon kannalta erittäin tärkeä rakentamiskohde. Tämän vuoksi valitus tulisi MRL 188 §:n mukaisesti käsitellä kiireellisesti.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa asiasta Helsingin hallinto-oikeudelle edellä esityslistalta ilmenevän hallintokeskuksen oikeuspalveluiden ehdotukseen ja kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan lausumaan perustuvan lausunnon.

Pöytäkirjanote hallintokeskuksen oikeuspalveluille lausunnon laatimista ja antamista varten sekä kaupunkisuunnitteluvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

LIITE

Valitukset kaupunginvaltuuston päätöksestä Myllypuron puisen kaupunkikylän asemakaava-asiassa

22.5.2006 pöydälle pantu asia

LAUSUNNON ANTAMINEN SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE KRIMINAALIPOTILAITA KOSKEVIEN SÄÄDÖSTEN YHTEENSOVITTAMISESTA RIKOS- JA MIELENTERVEYSLAEISSA KOSKEVASTA TYÖRYHMÄMUISTIOSTA

Khs 2006-1152

Asia tulisi käsitellä 29.5.2006

Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa 28.2.2006 terveyskeskukseen saapuneessa kirjeessään, että ministeriön 24.8.2004 asettama rikos- ja mielenterveyslakien yhteensovittamista pohtinut työryhmä on 1.2.2006 jättämässään työryhmämuistiossa, joka jaettiin Khn kokouksen 22.5.2006 esityslistan liitteenä, arvioinut rikoksesta syytetyn ja rangaistukseen tuomitsematta jätetyn hoitoa ja tutkimista koskevien mielenterveyslain säännösten asianmukaisuutta ja sijaintia. Arvioinnin tarpeen taustalla ovat olleet rikoslain uudistetut syyntakeisuussäädökset, joiden mukaan vakava mielenterveyden häiriö voi poistaa rikoksen tekijän syyntakeisuuden tai alentaa sitä.

Ministeriö pyytää lausuntoa rikos- ja mielenterveyslakien yhteensovittamista koskevista työryhmän ehdotuksista ja erityisesti:

1 syyntakeettomana rangaistukseen tuomitsematta jätettyjen henkilöiden

a tahdosta riippumattoman hoidon alan laajentamisesta muihinkin vakaviin mielenterveyden häiriöihin kuin varsinaisiin mielisairauksiin ja

b velvoitteellisen avohoidon käyttöön otosta sekä

2 vankilasta vapautuvien mielenterveyspalvelujen suunnitelmallisesta järjestämisestä.

Lisäksi ministeriö pyytää kannanottoa mielenterveyslain 4 a luvun uudistamistarpeista ennen tarkkailuun ottamista koskevan tahdosta riippumattoman lääkityksen osalta sekä potilaan eristämistä ja sitomista koskevan ilmoitusvelvollisuuden toteutumisen ongelmien vuoksi. Ko. kysymyksiä ei käsitellä työryhmäraportissa.

Työryhmän muistion tiivistelmä

Työryhmän tehtävänä oli selvitellä ja pohtia mielenterveyden häiriöistä aiheutuvien rikosten ehkäisemiseen liittyviä kysymyksiä, aihepiiriin liittyvän lainsäädännön tilaa ja muutostarpeita sekä tehdä tarvittavat esitykset ilmenneiden epäkohtien korjaamiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 24.8.2004 työryhmän arvioimaan rikoksesta syytetyn ja rangaistukseen tuomitsematta jätetyn hoitoa ja tutkimista koskevien mielenterveyslain säännösten asianmukaisuuden ja sijainnin. Arvioinnin tarpeen taustalla ovat etenkin rikoslain uudistetut syyntakeisuussäädökset, joiden mukaan vakava mielenterveyden häiriö voi poistaa rikoksen tekijän syyntakeisuuden tai alentaa sitä. Mielentilansa vuoksi syyntakeettomaksi todettua ei tuomita rangaistukseen, mutta valtaosa heistä määrätään mielenterveyslain nojalla tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon. Vaikka alaikäinen voidaan määrätä hoitoon myös vakavan mielenterveyden häiriön perusteella, aikuinen voidaan nykyisen lain mukaan määrätä vain todetun mielisairauden perusteella.

Työryhmän ehdotukset:

Mielenterveyslakia muutetaan siten, että rikollisen teon tehnyt syyntakeettomaksi todettu henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon myös tiettyjen lähellä mielisairauksia olevien persoonallisuushäiriöiden perusteella. Näitä häiriöitä sairastavat henkilöt hyötyvät hoitomenetelmistä, jotka ovat lähes samoja kuin mielisairauksien hoitamiseen tarkoitetut menetelmät.

Mielenterveyslakiin lisätään säädökset kriminaalipotilaita koskevasta velvoitteisesta avohoidosta. Jos velvoitteisessa avohoidossa oleva potilas ei noudata hänen kanssaan laadittua suunnitelmaa, hänet voitaisiin lähettää sairaalahoitoon ilman erillistä tarkkailulähetettä. Sairaalaan toimittamisessa voidaan käyttää poliisin virka-apua mielenterveyslain tarkennettavien säädösten mukaisesti. Työryhmän käsityksen mukaan velvoitteisen avohoidon käyttämisellä voitaisiin lyhentää kriminaalipotilaiden sairaalahoidon pituutta, vähentää uusintarikollisuutta ja psyykkisen voinnin huononemisesta aiheutuvia raskaita hoitoja sekä näiden henkilöiden kohdalla yleisesti runsasta akuuttipalveluiden käyttöä.

Kriminaalipotilaiden hoidon järjestämisestä laaditaan sairaanhoitopiirikohtaiset mallit.

Vankilasta vapautuvien psyykkistä hoitoa tarvitsevien hoidon varmistamiseksi laaditaan paikalliset ja alueelliset mielenterveyspalveluiden kokonaissuunnitelmat, joissa myös tämän ryhmän erityistarpeet on huomioitu.

Terveyslautakunta toteaa (25.4.2006), että työryhmän muistiossa kuvataan arviointityön taustana rikoslain syyntakeisuussäädöksen muutosta ja siihen liittyvää valmistelutyötä. Samoin kuvataan mielentilatutkimusten, syyntakeisuusratkaisujen ja hoitoonmääräysten vuosittaisia lukumääriä sekä rinnakkaisia tuomioistuin– ja terveydenhoitoprosesseja. Työryhmä päätyy ehdotuksissaan pitäytymään kriminaalipotilaita koskevien säädösten laaja-alaisen uudistamisen sijasta mielenterveyslakiin ehdotettuihin muutoksiin.

Muistion keskeiset sisällölliset mielenterveyslain muutostarpeita koskevat luvut käsittelevät vakavan mielenterveyden häiriön käsitettä erityisesti tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon määräämisen ja hoidon ja kuntoutuksen toteutumisen kannalta sekä ns. kriminaalipotilaiden hoidon ja kuntoutuksen toteutumista.

Työryhmän selvitystyötä vaikeutti selvästi luotettavien tilastotietojen puute. Myöskään kriminaalipotilaiden hoidon ja kuntoutuksen sisällöllisestä toteutumisesta etenkään jatkohoidon osalta ei ole olemassa systemaattista tietoa. Kriminaalipotilaiden uusintarikollisuutta koskevia tutkimuksia on kuitenkin julkaistu Suomessa 1980-luvun lopulta alkaen.

Tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että kriminaalipotilaiden jatkohoito toteutuu asianmukaisesti siihen saakka, kun virallinen valvonta-aika on olemassa, mutta useat potilaat lopettavat hoitonsa sen jälkeen.

Työryhmän toteamus, että kriminaalipotilaita koskeva tietotuotanto, seuranta ja tilastointi vaativat kehittämistä, on perusteltu.

Lautakunta pitää perusteltuna työryhmän ehdotusta mielenterveyslain muuttamisesta siten, että rikollisen teon tehnyt syyntakeettomaksi todettu henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon myös lähellä mielisairauksia olevien työryhmämuistiossa todettujen persoonallisuushäiriöiden perusteella. Kyseeseen tulevat vaikeat persoonallisuushäiriöt, joista kärsivät henkilöt hyötyvät samoista hoitomenetelmistä kuin mielisairauksia sairastavat. Käytännön toiminnan ja oikeusturvan kannalta on tärkeää, että ko. potilasryhmä määritellään riittävän selkeästi.

Kriminaalipotilaiden velvoitteista avohoitoa koskevien säädösten lisääminen mielenterveyslakiin on kriminaalipotilaiden hoidon ja kuntoutuksen pitkäjännitteisen toteutumisen kannalta perusteltua. Työryhmän ehdotukset velvoitteisen avohoidon toteuttamista koskevista yksityiskohtaisista menettelytavoista edellyttävät terveyslautakunnan käsityksen mukaan vielä selkiyttämistä. Sinänsä ehdotus sairaanhoitopiirikohtaisten mallien laatimiseksi kriminaalipotilaiden hoidossa on kannatettava. Samoin on erittäin toivottavaa, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskus laatisi ohjeet kriminaalipotilaiden hoitoon liittyvistä erityiskysymyksistä tilanteessa, jossa velvoitteista avohoitoa toteutetaan hajautetusti eri puolilla maata olevissa psykiatrian toimintayksiköissä.

Työryhmän muistioon on sisällytetty kaksi lukua vankien psykiatrisen hoidon ja psykososiaalisen kuntoutuksen toteutumisesta sekä niiden jatkumisesta vankilasta vapautumisen jälkeen. Nämä sinänsä informatiiviset, vankien terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia koskevat kohdat tuovat työryhmän esitysten piiriin kunnan järjestämisvastuulla olevan palvelualueen, jonka selkiyttämiseksi työryhmä esittää varsin yleisellä tasolla paikallisten ja alueellisten mielenterveyspalvelujen kokonaissuunnitelmien laatimista. Ehdotus tuntuu tässä yhteydessä oudolta varsinkin kun useissa kunnissa, myös Helsingissä, on laadittu mielenterveysohjelma, jota toteutetaan mm vuosittaisten toimintasuunnitelmien laatimisen kautta. Sinänsä tarpeellista voi olla erikseen selkiyttää vapautuvien vankien hoidon suunnitelmallista toteutumista.

Tahdosta riippumattoman hoidon ja tutkimuksen aikana tapahtuvia potilaan perusoikeuksien rajoittamista koskevia mielenterveyslain 4a luvun mukaisia säädöksiä on ollut ongelmallista tulkita siltä osin, kun eristämisestä ja sitomisesta velvoitetaan ilmoittamaan potilaan edunvalvojalle tai lailliselle edustajalle. Ongelmana on, ettei edunvalvojaa joko ole tai hänestä ei ole tietoa hoitoyksikössä. Lainkohta edellyttää täsmentämistä.

Sosiaalilautakunta toteaa (16.5.2006), että työryhmän keskeiset ehdotukset koskevat mielenterveyslain muuttamista siten, että rikoksen tehnyt mutta syyntakeettomana tuomitsematta jätetty henkilö voitaisiin määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon paitsi mielisairauden myös eräiden muiden vakavien mielenterveyden häiriöiden perusteella. Työryhmä ehdottaa lisäksi ns. velvoitteista psykiatrista avohoitoa kriminaalipotilaille.

Kriminaalipotilailla tarkoitetaan tuomioistuimen mielentilatutkimukseen määräämää ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen hoitoon määräämää syytettyä, siihen asti, kun asia on käsitelty tuomioistuimessa sekä tuomioistuimen syyntakeettomana rangaistukseen tuomitsematta jättämää ja Teo:n tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon määräämää potilasta.

Velvoitteisesta avohoidon järjestämisestä laaditaan työryhmän ehdotuksen mukaan sairaanhoitopiirikohtaiset mallit ja siihen määräämisestä päättäisi Teo. Mikäli tässä hoidossa oleva potilas ei noudattaisi hänen kanssaan laadittua suunnitelmaa, hänet voitaisiin lähettää sairaalahoitoon ilman erillistä tarkkailulähetettä.

Rikoslakia on muutettu vuoden 2004 alusta siten, että perusteeksi rikoksen tekijän tuomitsematta jättämiselle syyntakeettomana lisättiin mielisairauden ohella vakava mielenterveyden häiriö (RL 31 luku, 4 § 2 mom.). Mielenterveyslain 8 §:n mukaan edellytyksenä henkilön määräämiselle tahdostaan riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon on mm., että hänen todetaan olevan mielisairas. Poikkeuksena ovat lapset, joiden osalta tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämiselle riittää perusteeksi vakava mielenterveyden häiriö.

Sosiaalilautakunta katsoo, että rikosoikeudellista syyntakeettomuutta määrittävien säännösten ja tahdosta riippumattoman hoidon edellytyksiä määrittävien säännösten tulisi olla saman sisältöisiä.

Aikuispsykiatrisen hoidon mahdollisuudet auttaa mielenterveyden ongelmista kärsivää ihmistä ovat lähtökohtaisesti sitä paremmat, mitä aikaisemmin tehokas hoito voidaan aloittaa – jopa henkilön tahdosta riippumatta.

Henkilön jäädessä rangaistukseen tuomitsematta vakavan mielenterveyden häiriön johdosta on hän pääsääntöisesti psykiatrisen hoidon tarpeessa. Tarpeenmukaisen hoidon järjestämisen esteenä on usein yksilön mielenterveyden ongelmiin kytkeytyvä sairauden tunnon puute sekä torjuva suhtautuminen viranomaisten tarjoamiin mielenterveyspalveluihin.

Henkilöt, joilla on vakavia mielenterveyden ongelmia, tarvitsevat yleensä runsaasti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Tarjotuilla ja järjestetyillä palveluilla ei ole kuitenkaan vaikuttavuutta erityisesti silloin, kun vakavaa mielenterveysongelmaa poteva henkilö tarvitsee psykiatrista sairaanhoitoa, mutta ei sairaudestaan johtuen pysty tiedostamaan tarvettaan siihen.

Kriminaalipotilaita koskevan työryhmän ehdottama velvoitteinen avohoito on sosiaalilautakunnan käsityksen mukaan edellä mainituista syistä tarpeellinen. Mainittu hoito tulisi säännellä siten, että psykiatrisesta laitoshoidosta velvoitteiseen avohoitoon siirtyvä säilyttäisi hoitokontaktin hoidosta pääasiallisesti vastuussa oleviin tahoihin, ja että häntä riittävästi tuettaisiin mielenterveyslain mukaisesti - sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla ja tukitoimilla - itsenäiseen elämään ja elämänhallintaan.

Kuten työryhmäkin toteaa, ei velvoitteisesta avohoidosta ole kattavaa tutkimusaineistoa. Tämän johdosta tulisi mainittua hoitoa kokeilla rajatulle kohderyhmälle, jossa voitaisiin arvioida hoidon tarkoituksenmukaisuutta sekä erityisesti hoidon järjestämiseen osallistuvien tahojen mahdollisuuksia vastata kriminaalipotilaan hoidosta ja kuntoutuksesta.

Lausuntopyynnössä on pyydetty myös kannanottoja vankilasta vapautuvien henkilöiden mielenterveyspalvelujen suunnitelmallisesta järjestämisestä. Työryhmäraportti ei tältä osin sisällä muita konkreettisia ehdotuksia kuin ehdotuksen paikallisesti ja alueellisesti laadituista mielenterveyspalveluiden kokonaissuunnitelmista. Raportissa on lisäksi kuvattu niitä ongelmia, joita lainsäädännön puutteellisuudesta on aiheutunut ja aiheutuu.

Sosiaalilautakunnan näkemyksen mukaan vapautuvien vankien mielenterveysongelmien hoito on järjestettävä suunnitelmallisesti yhteistyössä vankeinhoitoviranomaisten ja mielenterveyslain mukaisesti vastuussa olevien viranomaisten kesken. Tässä yhteydessä on ratkaistava myös se miten näiden henkilöiden asuminen ja siihen välittömästi liittyvät hoito, palvelut ja tukitoimet tulisi järjestää. Kyse on mitä ilmeisimmin usein sellaisesta tuetusta asumisesta, johon on liitettävä sekä psykiatrisen hoidon että sosiaalihuollon hoitokontaktit. Samoin on ratkaistava henkilön selviytymiseen ja taloudelliseen elämänhallintaan liittyvät kysymykset. Sosiaalilautakunnan näkemyksen mukaan tältä osin asia tulisi saattaa pikaisesti jatkovalmisteluun.

Jatkovalmistelussa on arvioitava myös se, miten kustannusvastuu valtion ja kuntien välillä on jaettava. Kun kyse on erityisesti velvoitteisen avohuollon sekä osin myös vankilasta vapautuvien henkilöiden jälkihuollon osalta valtion järjestettäväksi kuuluvasta kriminaalihuollosta, on sosiaalilautakunnan näkemyksen mukaan kyse sellaisesta tehtävästä, joiden kustannuksia ei voida sälyttää yksinomaan kunnille.

Stj toteaa, että sosiaali- ja terveysministeriö on lähettänyt lausuntopyynnöt suoraan terveyskeskukselle ja sosiaalivirastolle. Terveystoimen ja sosiaalitoimen johtosääntöjen mukaan lautakunnan ja viraston lausunnot kaupungin ulkopuolisille tahoille on toimitettava Khn välityksellä, jollei tätä asian vähäisen periaatteellisen tai taloudellisen merkityksen johdosta ole pidettävä tarpeettomana tai ellei toisin ole määrätty.

STJ Kaupunginhallitus päättänee antaa sosiaali- ja terveysministeriölle työryhmämuistiosta seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus pitää perusteltuna työryhmän ehdotusta mielenterveyslain muuttamisesta siten, että rikollisen teon tehnyt syyntakeettomaksi todettu henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon myös lähellä mielisairauksia olevien työryhmämuistiossa todettujen persoonallisuushäiriöiden perusteella. Kyseeseen tulevat vaikeat persoonallisuushäiriöt, joista kärsivät henkilöt hyötyvät samoista hoitomenetelmistä kuin mielisairauksia sairastavat. Käytännön toiminnan ja oikeusturvan kannalta on tärkeää, että ko. potilasryhmä määritellään riittävän selkeästi.

Kriminaalipotilaita koskevan työryhmän ehdottama velvoitteinen avohoito, jonka laiminlyönyt potilas voitaisiin lähettää sairaalahoitoon ilman tarkkailulähetettä, on tarpeellinen. Mainittu hoito tulisi säännellä siten, että psykiatrisesta laitoshoidosta velvoitteiseen avohoitoon siirtyvä säilyttäisi hoitokontaktin hoidosta pääasiallisesti vastuussa oleviin tahoihin, ja että häntä riittävästi tuettaisiin mielenterveyslain mukaisesti - sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla ja tukitoimilla - itsenäiseen elämään ja elämänhallintaan.

Työryhmän ehdotukset velvoitteisen avohoidon toteuttamista koskevista yksityiskohtaisista menettelytavoista edellyttävät vielä selkiyttämistä mm. sairaanhoitopiirin määrittelyssä. Sinänsä ehdotus sairaanhoitopiirikohtaisten mallien laatimiseksi kriminaalipotilaiden hoidossa on kannatettava. Samoin on erittäin toivottavaa, että laaditaan ohjeet kriminaalipotilaiden hoitoon liittyvistä erityiskysymyksistä tilanteessa, jossa velvoitteista avohoitoa toteutetaan hajautetusti eri puolilla maata olevissa psykiatrian toimintayksiköissä.

Työryhmän muistioon on sisällytetty kaksi lukua vankien psykiatrisen hoidon ja psykososiaalisen kuntoutuksen toteutumisesta sekä niiden jatkumisesta vankilasta vapautumisen jälkeen.

Kun kyse on erityisesti velvoitteisen avohuollon sekä osin myös vankilasta vapautuvien henkilöiden jälkihuollon osalta valtion järjestettäväksi kuuluvasta kriminaalihuollosta, on kyse sellaisesta tehtävästä, jonka kustannuksia ei voida sälyttää yksinomaan kunnille. Tämän vuoksi on jatkovalmistelussa arvioitava myös se, miten kustannusvastuu valtion ja kuntien välillä on jaettava.

Lisäksi kaupunginhallitus toteaa vastauksena ministeriön kyselyyn, että tahdosta riippumattoman hoidon ja tutkimuksen aikana tapahtuvia potilaan perusoikeuksien rajoittamista koskevia mielenterveyslain 4a luvun mukaisia säädöksiä on ollut ongelmallista tulkita siltä osin, kun eristämisestä ja sitomisesta velvoitetaan ilmoittamaan potilaan edunvalvojalle tai lailliselle edustajalle. Ongelmana on, ettei edunvalvojaa joko ole tai hänestä ei ole tietoa hoitoyksikössä. Lainkohta edellyttää täsmentämistä.

Kirje sosiaali- ja terveysministeriölle sekä pöytäkirjanote sosiaalilautakunnalle ja terveyslautakunnalle.

Lisätiedot:
Frantsi Anneli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2292

LIITE

Rikos- ja mielenterveyslain yhteesovittamista koskeva työryhmämuistio 1.2.2006



Kokousaika	29.5.2006 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

LIITTEET	Liite 1	Sopimusluonnos
	Liite 2	Sopimukseen liittyvät kartat
	Liite 3	Kapiteeli Oyj:n antama sitoumus