PROS-järjestelmän käyttämä mallipohja

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE FASTIGHETS AB SILVERTÄRNAN POIKKEAMISHAKEMUKSESTA (ENTINEN ELOKUVATEATTERI CAPITOL)

Khs 2005-78

Fastighets Ab Silvertärnan pyytää (25.6.2004) poikkeamislupaa 4. kaupunginosan (Kamppi) korttelin 64 tontille nro 17 (Mannerheimintie 16) Capitolin elokuvasalin käyttötarkoituksen muuttamiseen monitoimi- ja myymälätilaksi, maanalaiset elokuvasalit liiketiloiksi ja pihan kattamiseen lämpimäksi tilaksi uudella lasikatolla. Mannerheimintien pysäköintilaitokselle rakennetaan yleisöhissit ja liiketiloille uusi sisäänkäynti avautumaan naapuritontin (64/5) Mercator-pihalle. Pihasiiven katolle rakennetaan iv-konehuone.

Hakemus poikkeaa voimassa olevan asemakaavan korkeusmerkinnöistä ja rakennusoikeusluvusta sekä liiketilojen luonnon valolla valaisua koskevista määräyksistä.

Hakemusta perustellaan sillä, että elokuvateatteritoiminnalle ei ole enää taloudellisia toimintaedellytyksiä. Kiinteistönomistajan selvittämistä kehittämismahdollisuuksista huolimatta elokuvateatterialan yritykset ovat todenneet, että parannustoimet eivät ole riittäviä toimintaedellytysten kannalta. Capitolin salin käyttötarkoituksen muutosta perustellaan sillä, että salitila säilyy asennuslattioiden ja -seinien takana ehjänä.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (13.1.2005), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Alueella on voimassa 23.12.1982 vahvistettu asemakaava nro 8451. Siinä alue on liike- ja toimistorakennusten korttelialuetta (K). Tontin rakennusoikeus on 12 700 k-m²(rakennettu kerrosala 13 015 k-m²).

Capitolin salitiloja koskevan suojelumääräyksen (sr-1) mukaan rakennuksen osaa ei tason +24.00 alapuolella saa purkaa eikä siinä saa suorittaa sellaisia lisärakentamis- tai muutostöitä, jotka tärvelevät sisätilojen rakennustaiteellista tai kulttuurihistoriallista tyyliä.

Liikekeskustan kaavoitus- ja kehittämisperiaatteiden mukaan (Khs 24.8.1987) keskustassa sallitaan toteuttaa katettuja pihoja.

Kadunvarsirakennusta on korotettu ja pihalle on rakennettu W.G. Palmqvistin ja Hilding Ekelundin suunnittelema elokuvateatterirakennus Capitol vuonna 1926. Capitolin interiöörin ovat koristelleet Toivo Vikstedt, Gunnar Finne, Göran Hogell ja Gunnar Forström. Nykyisin piharakennuksessa toimii yhteensä seitsemän salin elokuvakeskus.

Capitolin sali muutetaan myymälä- ja monitoimitilaksi poistamalla permannon istuimet ja rakentamalla tilaan asennuslattia ja 2,2 m korkeat kalusteseinät. Salin takaosasta avataan kaksi uutta oviaukkoa aulaan. Parvitiloihin ei ole esitetty muutoksia ja projektorihuone sekä valkokangas on tarkoitus jättää paikoilleen.

Salin seinäpinnat on tarkoitus säilyttää koskemattomina uusien seinäkkeiden takana. Tila on hahmotettavissa kokonaisuutena ja sen koristeltu sisäkatto näkyvissä seinäkkeiden yläpuolelta. Aulojen tilasarja kiinteine kalusteineen säilyy 1 ja 2 kerroksessa. Aulasta on tarkoitus avata oviaukot Mercator-pihalle.

Maanalaiset elokuvasalit on tarkoitus muuttaa myymälätiloiksi, jotka liittyvät osaksi ylempien kerrosten myymälöitä. Maanalaiset myymätilat on tarkoitus yhdistää nykyisen ensimmäisen kerroksen aulaan koneportailla.

Pihasiiven katolle, 4. kerroksen korkeuteen, on tarkoitus rakentaa uusi ilmanvaihtokonehuone. Se palvelee myös Mercatorin pihan (tontti 64/5) tarpeita. Ilmanvaihtokonehuone ylittää asemakaavan salliman vesikaton ylimmän kohdan korkeusaseman (+24.0) 1.7 metrillä.

Katetun sisääntulopihan lasikate on tarkoitus vaihtaa ja piha-alue muuttaa lämpimäksi sisätilaksi. Uusi teräslasikate on tarkoitus rakentaa olemassa olevan lasikatteen korkeuteen ja ilmeeltään kevyeksi.

Hakemus poikkeaa voimassa olevan asemakaavan korkeusmerkinnöistä ja rakennusoikeusluvusta, sekä liiketilojen luonnonvalolla valaisua ja suojelua koskevista määräyksistä.

Kaupunginmuseo toteaa lausunnossaan (3.12.2004), että se ei puolla arkkitehtuurin ja Suomen elokuvahistorian kannalta erittäin merkittävän salin käyttötarkoituksen muutosta.

Hakija on suorittanut naapureiden kuulemisen. Naapureiden suostumukset ovat hakemuksen liitteenä.

Hakemuksessa esitetyt käyttötarkoitukset ovat asemakaavan mukaisia.

Hakemus merkitsee myös suojeltavan salitilan käytön muuttamista asemakaavan mukaisen käyttötarkoituksen puitteissa.

Suojelumääräys ei koske käyttötarkoitusta tai harjoitettavaa toimintaa eikä kysymys näin ollen tältäkään osin ole poikkeamisesta asemakaavasta.

Salitilan rakenteet ja koristeaiheet säilyvät muutostöissä ehjinä asennuslattian alla ja kalusteseinien takana. Salitilan yläosa, parvekkeet ja näyttämö säilyvät näkyvillä kalusteseinien yläpuolella ja sivuilla. Projektorihuone säilyy. Salitila on mahdollista myöhemmin palauttaa elokuvateatteriksi.

Suoritettavat lisärakennus- ja muutostyöt muuttavat salin rakennushistoriallista ja kulttuurihistoriallista tyyliä ainoastaan väliaikaisesti. Nouseva lattiataso muutetaan ja permannon istuimet poistetaan. Istuimet ovat uudehkot eivätkä suojeltavia. Kaavamääräystä voitaisiin kaupunkisuunnitteluviraston käsityksen mukaan tulkita niinkin, että asemakaavamääräyksen rakennustaiteellisten ja kulttuurihistoriallisten arvojen tärveleminen käsitteenä merkitsisi suojeltujen arvojen muuttamista tai hävittämistä. Tällöin esitetyn kaltaisia väliaikaisia ja suojaavia muutostöitä ei välttämättä olisi tarpeen tulkita poikkeamiseksi suojelua koskevasta asemakaavamääräyksestä.

Kysymyksellä on merkitystä käsittelyjärjestyksen suhteen. Silloin kun kysymys on poikkeamisesta asemakaavan suojelumääräyksestä, asian ratkaisee maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n mukaan ympäristökeskus. Suojelua koskevaa kaavamääräystä ei tule tulkita kaventavasti ja kysymyksen tulkinnanvaraisuuden vuoksi asia tulisi saattaa Uudenmaan ympäristökeskuksen ratkaistavaksi. Muutostyöt vaikuttavat ainakin väliaikaisesti salin interiööriä ja tyyliä muuttavasti.

1980-luvulla rakennettujen maanalaisten elokuvasalien muuttaminen yhtenäiseksi yläkerran myymälään liittyväksi tilaksi on mahdollista. Tiloihin johtuu osittaista luonnonvaloa koneporrasaukon kautta.

Nykyisen kylmän katetun pihan muuttaminen lämpimäksi yleisen jalankulun pihaksi on keskustaa parantava toimenpide. Se ylittää asemakaavan salliman kerrosalan vähäisessä määrin (lämpimän tilan lisäys 157 k-m², 1,2 % rakennusoikeudesta).

Ilmanvaihtokonehuone ylittää asemakaavan salliman vesikaton ylimmän kohdan korkeusaseman 1.7 metrillä.

Uuden maanalaisen pysäköintilaitoksen yleisöhissien rakentaminen ja niiden avautuminen Mercatorin pihalle on kaupunginvaltuuston 15.12.2004 hyväksymän keskustan maanalaisen huoltoliikenteen ja pysäköinnin asemakaavan muutosehdotuksen mukainen toimenpide.

Sisäänkäyntien avaaminen merkitsee Mercatorin pihan varressa olevien tilojen parempaa toimivuutta ja liittää nykyisen rakennuksen umpinaisen rajaseinän paremmin ympäristöönsä.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että toimenpiteet merkitsevät kaupunkiympäristön kehittämistä ja parantamista mikäli jatkosuunnittelussa otetaan huomioon seuraavat ehdot:

- Salitilan asennuslattia ja kalusteseinät rakennetaan siten, että salitila, sen rakenteet, projektorihuone ja koristeaiheet säilyvät ehjinä, salitila ja sen näyttämö hahmottuvat kalusteseinien yläpuolella ja sivuilla ja että salitila on helposti palautettavissa alkuperäiseen asuunsa.

- Pihan lasikate rakennetaan mahdollisimman läpinäkyvänä ja kevyenä ja liitetään ympäröiviin rakennuksiin ilman raskaita reunusrakenteita siten, että lasiosa jatkuu mahdollisimman lähelle ympäröiviä seinäpintoja niin, että vanhojen suojeltujen rakennusten julkisivujen jatkuminen lasikatteen yläpuolelle hahmottuu.

- Myymälätiloiksi muutettavat maanalaiset uudet elokuvasalit liitetään osaksi ylempiä liiketiloja ja niihin ohjataan osittaista luonnonvaloa koneporrasaukon kautta.

- Uusi iv-konehuone tulee sovittaa suojeltaviin rakennuksiin siten, että tilojen ja rakennusten arvo ja henki säilyvät. Konehuoneen muotoiluun tulee kiinnittää huomiota, erityisesti sisäpihoille näkyviltä osin.

Poikkeamisen erityinen syy on olemassa olevien rakennusten tarkoituksenmukainen käyttö ja kehittäminen, kaupunkiympäristön parantaminen sekä keskustan elinvoimaisuuden turvaaminen.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Haettu toimenpide ei myöskään johda laajuudeltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta edellä olevilla salitilan säilymistä ja palautettavuutta sekä lasikatteen läpinäkyvyyttä ja suojeltaviin rakennuksiin liittymistä, myymälätilojen liittymistä yläkerrosten myymälätiloihin ja ilmastointikonehuoneen muotoilua koskevilla ehdoilla.

Kaj toteaa, että lausunnossaan kaupunginmuseo ei puolla rakennuksen sekä arkkitehtuurin että Suomen elokuvahistorian kannalta erittäin merkittävän nk. Capitolin salin (Forum 1) muuttamista liike- ja monitoimitilaksi vaan että suojellun salin kulttuurihistoriallisen arvon säilymistä tukee sen nykyinen käyttötarkoitus, johon salin historiallinen arvo erityisesti kytkeytyy. Asiakirjoista ei myöskään ilmene, mihin selvityksiin tai lausuntoihin rakennuksen omistaja on perustanut näkemyksensä siitä, että elokuvateatterialan yritykset ovat todenneet, ettei toiminnalle olisi enää taloudellisia toimintaedellytyksiä kyseisessä tilassa. Edellä esitetyn perusteella Kaj katsoo, ettei arkkitehtonisesti ja historiallisesti arvokkaan, asemakaavassa suojellun salin käyttötarkoituksen muuttamiselle ole esitetty erityistä syytä, että poikkeaminen saattaisi vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista ja ettei muuttaminen myöskään ole tarkoituksenmukaista.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee, viitaten kaupunginmuseon lausuntoon ja kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan lausumaan, ettei se puolla Uudenmaan ympäristökeskukselle annettavassa lausunnossaan arkkitehtuurin ja Suomen elokuvahistorian kannalta arvokkaan nk. Capitolin salin (Forum 1) käyttötarkoituksen muuttamista 4. kaupunginosan (Kampin) korttelin 64 tontille 17.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle sekä rakennusvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

LIITTEET	Liite 1	Ympäristökartta
	Liite 2	Kaupunginmuseon lausunto

14.2.2005 pöydälle pantu asia

RAKENNUSVALVONTAVIRASTON HALLINTOPÄÄLLIKÖN VIRAN TÄYTTÄMINEN

Khs 2005-130

Khs päätti 30.8.2004 kehottaa rakennusvalvontavirastoa julistamaan viraston yleisen osaston osastopäällikkönä olevan hallintopäällikön viran haettavaksi. Rakennusvalvontaviraston johtosäännön 21 §:n mukaan osastopäällikön valitsee Khs rakennuslautakunnan annettua hakijoista lausuntonsa.

Rakennuslautakunta toteaa (18.1.2005) lausunnossaan seuraavaa:

Rakennuslautakunta esittää kaupunginhallitukselle, että rakennusvalvontaviraston yleisen osaston osastopäällikkönä olevaan hallintopäällikön virkaan (vakanssinumero 017603) valitaan oikeustieteen kandidaatti Kirsti Kotaluoto (s. 1950) virkaan kuuluvan kokonaispalkan, 4 936,31 euroa/kk, mukaan määräytyvin palkkaeduin siten, ettei terveydentilaa koskevaa selvitystä vaadita, koska asianomainen on kaupungin palveluksessa jo esittänyt hyväksytyn selvityksen aiemmin.

HALLINTOPÄÄLLIKÖN VIRAN PÄTEVYYSVAATIMUKSET

Hallintopäällikön viran pätevyysvaatimuksena on rakennusvalvonnan 20 §:n mukaan tuomarin virkaan vaadittava tai muu soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, minkä lisäksi hänellä tulee olla kokemusta hallinnollisissa tehtävissä. Kielitaitovaatimuksena on suomen kielen täydellinen hallitseminen sekä ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito.

HALLINTOPÄÄLLIKÖN TEHTÄVÄT

Yleinen osasto muodostuu kolmesta yksiköstä: arkistopalvelu-, atk- ja hallinto- ja oikeusturvayksiköstä. Yleinen osasto on henkilömäärältään rakennusvalvontaviraston suurin osasto, johon kuuluu 57 henkilöä.

Rakennusvalvonnan johtosäännön 9 §:n mukaan osaston päällikkö johtaa osaston toimintaa ja vastaa siitä, että asetetut tavoitteet saavutetaan.

Rakennusvalvonnan johtosäännön 3 §:n 2 momentin mukaan osaston päällikkö esittelee lautakunnan kokouksessa osaston toimialaan kuuluvat asiat.

HAKIJAT

Hakuaikana, joka päättyi 27.10.2004, jätettiin yhteensä 18 hakemusta. Kolme hakijaa peruutti myöhemmin hakemuksensa. Hakuajan jälkeen 8.11.2004 saapui yksi hakemus, joka jätettiin myöhästyneenä huomioon ottamatta. Huomioon otettavat 15 hakijaa ovat :

[ Lista hakijoista ]

Vaadittava ylempi korkeakoulututkinto on hakijoista muilla paitsi xxxxxxxxxx ja xxxxxxxxx. Heidän hakemuksiansa ei näin ollen tule ottaa huomioon. Kaikki vaadittavan tutkinnon suorittaneet omaavat vaaditun kielitaidon sekä kokemusta hallinnollisista tehtävistä.

HAASTATTELUT

Rakennusvalvontaviraston virastopäällikkö haastatteli marraskuussa 2004 seuraavat hakijat: xxxx, xxxxx, Kotaluoto, Nortomaa, xxxxxxxxxx, xxxxxxxxxxxx ja xxxxxxxx.

Haastateltujen ansiot painottuvat osittain eri suuntiin.

[ Hakijan henkilötietoja sisältävä kappale poistettu ]

Kirsti Kotaluoto on suorittanut oikeustieteen kandidaatin tutkinnon

v.1977. Kotaluodolla on pitkä, yli 25 vuoden kokemus Helsingin kaupungilta. Valtaosan ajasta, yli 24 vuotta, hän on toiminut rakennusvalvontavirastossa, minkä lisäksi lyhyemmän ajanjakson kaupunkisuunnitteluvirastossa. Hallintopäällikön virkaa Kotaluoto on hoitanut ensin sijaisena ja sitten avoimen viran hoitajana marraskuun 2000 alusta lähtien. Hänen vakituinen virkansa virastossa on hallinto- ja oikeusturvayksikön päällikkö.

Juhani Nortomaa on suorittanut diplomi-insinöörin tutkinnon v. 1972, ja oikeustieteen kandidaatin tutkinnon v. 1984. Myös Nortomaalla on takanaan pitkä työura Helsingin kaupungilta, jossa hän aloitti metrotoimistossa v. 1975. Rakennusvalvontaviraston palvelukseen Nortomaa tuli v. 1979. Muuta työkokemusta Nortomaalla on ilmailuhallituksesta. Nortomaan virka-asema virastossa on toimistopäällikkö, mutta kyseinen toimisto on v. 1991 toteutetun organisaatiomuutoksen yhteydessä lakkautettu. Nortomaa on tehnyt erilaisia selvitystehtäviä Afrikassa ja Kiinassa useaan otteeseen, viimeksi vuosina 2003 – 2004.

[ Hakijan henkilötietoja sisältävä kappale poistettu ]

Haastattelujen perusteella virastopäällikkö päätti hankkia neljästä hakijasta soveltuvuusarvioinnit. Yhden hakijan peruutettua myöhemmin hakemuksensa, soveltuvuusarvioinnit ovat käytettävissä hakijoista Kotaluoto, Nortomaa ja xxxxxxxxxx.

VIRASTOPÄÄLLIKÖN ARVIO

Hakemusasiakirjojen, haastattelujen ja soveltuvuusarviointien perusteella virastopäällikkö katsoi, että Kirsti Kotaluoto ja Juhani Nortomaa soveltuvat hakijoista parhaiten rakennusvalvontaviraston hallintopäällikön virkaan.

Virastopäällikkö arvioi Nortomaan koulutustaustansa, laaja-alaisen työkokemuksensa, taitojensa ja kykyjensä sekä muiden ansioidensa perusteella parhaat edellytykset omaavaksi hakijaksi rakennusvalvontaviraston hallintopäällikön tehtävään.

RAKENNUSLAUTAKUNNAN ARVIO

Rakennuslautakunta päätti virastopäällikön esityksestä poiketen

äänestyksen 6 - 2 (1 tyhjä) jälkeen esittää Kirsti Kotaluotoa rakennusvalvontaviraston hallintopäällikön virkaan. Enemmistöön kuuluivat Hakalehto, Jääskeläinen, Lehto, Hämäläinen, Björnberg-Enckell ja Wahlberg. Esittelijän esityksen kannalla olivat vähemmistöön kuuluneet Koivula ja Koskinen. Varapuheenjohtaja Eskola äänesti tyhjää.

Rakennuslautakunta katsoo, että hakijoista tähän virkaan on ensisijainen Kirsti Kotaluoto. Hän on rakennusvalvontaviraston vs. hallintopäällikön ja yleisen osaston osastopäällikön tehtävissä toimiessaan aktiivisesti ja ammattitaitoa sekä yhteistyökykyä osoittaen antanut merkittävän panoksen rakennusvalvontaviraston toimintaan ja sen kehittämiseen.

Kotaluodon hallinnollinen kokemus on vankka ja johtamistaidot käytännössä koeteltu. Kirsti Kotaluoto on myös henkilökohtaisten ominaisuuksien puolesta osoittanut olevansa kykenevä hoitamaan menestyksellisesti vaativiakin tehtäviä niin henkilöstöhallinnollisissa kuin rakennuslainsäädäntöäkin koskevissa asioissa. Rakennuslautakunnan esittelijänä hän on osoittanut ammattitaitoa ja joustavuutta.

Edellä mainitun perusteella hänellä on katsottava olevan hakijoista parhaat edellytykset rakennusvalvontaviraston hallintopäällikön viran hoitamiseen. Asiassa tulee huomioida myös se seikka, että kaikki muut johtoryhmään kuuluvat jäsenet ovat miehiä.

Rakennuslautakunnan 18.1.2005 pöytäkirjanotteen mukaan rakennusvalvontaviraston virastopäällikkö on perustellut Juhani Nortomaan valintaa hallintopäälliköksi mm. seuraavasti:

Kun virastopäällikkö lähti haastattelujen perusteella arvioimaan haastateltujen hakijoiden menestymismahdollisuuksia hallintopäällikön virassa, hän painotti eräitä tekijöitä.

Yhteistyökyky viraston sisällä on tärkeätä. Se lähtee jo johtoryhmätyöskentelystä, ulottuu lautakuntatasolle, kulminoituu osaston sisällä ja viraston eri osastojen välisenä. Yleisen osaston tulee olla avoin, kuunnella muilta osastoilta tulevia toiveita ja olla herkkä reagoimaan.

Kumppanuussuhteiden kehittäminen viraston sidosryhmiin on tärkeätä kaikille osastoille, mutta erityisesti asiakassuhteista huolehtiminen korostuu yleisellä osastolla. Paitsi että yleisen osaston vastuulla ovat viraston suurimmat asiakasvirrat, painottuvat ulkoinen tiedotus, yleinen laadun kehittäminen ja toimintojen mukauttaminen asiakkaiden tarpeisiin juuri yleiselle osastolle.

Hallintopäällikkö toimii myös viraston henkilöstöpäällikkönä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hallintopäälliköltä odotetaan voimassa olevien henkilöstöhallintoa koskevien valtakunnallisten sopimusten ja kaupungin omien ohjeiden hyvää hallintaa. Viime vuosina on erityisesti työssä jaksaminen ja työhyvinvointi nousseet suomalaisen työelämän keskeisiksi kysymyksiksi. Aktiivinen hallintopäällikkö voi yhteistyössä viraston muiden toimijoiden kanssa ideoida ja kehittää hankkeita, joilla henkilöstön työhyvinvointia voidaan edistää. Sama koskee henkilöstön osaamis- ja kouluttautumiskysymyksiä.

Kansainvälistyvä maailma on tosiasia. Vaikka rakentamista koskeva normisto Euroopan unioninkin puitteissa on edelleen lähtökohtaisesti kansallisen tason kysymys, esiintyy voimakkaita pyrkimyksiä rakentamisen sääntelyn yhdenmukaistamiseen. Suurimmat edistysaskeleet on otettu rakennustuotedirektiivin kautta. CE –merkityt rakennustuotteet ovat nopeasti yleistymässä. Seuraava, vielä merkittävämpi muutos tulee tapahtumaan rakennussuunnittelua koskevan yleiseurooppalaisen normiston, eurocodes, omaksumisen muodossa. Helsingin rakennusvalvontaviraston hallintopäällikkö ei voi olla sivustaseuraaja tässä yleiseurooppalaisessa rakentamisen normiston kehityksessä.

Viraston sisällä hallintopäällikön tärkeänä tehtävänä on tukea virastopäällikköä strategisen tason linjaus- ja kehittämiskysymyksissä. Tätä roolia kuuluu luonnollisesti kaikille osastopäälliköille. Hallintopäälliköllä on strategisissa kysymyksissä erityisasema ennen kaikkea sitä kautta, että keskeistä taloutta, henkilöstöä, tietojenkäsittelyä, johtosääntö- ja vastaavien muutoksia sekä yleistä toiminnan laadun kehittämistä koskevat kysymykset valmistellaan lähinnä yleisen osaston puitteissa.

Haastattelujen perusteella virastopäällikkö päätti pyytää neljästä hakijasta tarkemman soveltuvuusarvioinnin. Nämä olivat: Kotaluoto, Nortomaa, xxxxxxxxxx ja xxxxxxxx. Arvioinnit tilattiin Työterveyslaitoksen psykologian osastolta, joka varasi hakijoille arviointipäivän viikolle 50. Hakija xxxxxxxxxx varattu ajankohta ei kuitenkaan soveltunut, minkä vuoksi hänelle etsittiin uusi aika viikolle 53. Uudenkin päivän osalta tuli xxxxxxxxx este, ja viikolla 2/05 xxxxxxxx ilmoitti peruvansa hakemuksensa hallintopäällikön virkaan. Soveltuvuusarvioinnit ovat näin olleet käytettävissä kolmesta hakijasta: Kotaluoto, Nortomaa ja xxxxxxxxxx.

Arviointitulokset raportoitiin sekä suullisesti että kirjallisesti virastopäällikölle.

Hakemusasiakirjojen, haastattelujen ja soveltuvuusarviointien perusteella virastopäällikkö katsoo, että Kirsti Kotaluoto ja Juhani Nortomaa soveltuvat hakijoista parhaiten rakennusvalvontaviraston hallintopäällikön virkaan.

Molemmilla on pitkäaikainen ja vankka rakennusvalvonnan kokemus ja tuntemus. Molemmat ovat toimineet esimiestehtävissä, ja osoittaneet johtamistaitonsa. Molemmilla on julkiseen virkaan vaadittava taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto.

Kotaluoto on hallintopäällikön virkaa sijaisena hoitaessaan saavuttanut yleisen osaston henkilöstön luottamuksen. Hän on osoittautunut henkilöstöä kuuntelevaksi, ja saanut myös aikaan hedelmällistä vuoropuhelua osaston sisällä.

Nortomaan esimieskokemus ajoittuu ennen kaikkea ajankohtaan vuosina 1979 - 91, jolloin hän toimi sittemmin lakkautetun valvontaosaston valvontatoimiston päällikkönä. Mutta myös sen jälkeen hän on ollut vastuullisissa johtamistehtävissä toimiessaan Kiinan rakentamismääräyksistä selvitystä tehneen konsulttiryhmän vetäjänä.

Nortomaan koulutustausta on Kotaluotoa monipuolisempi. Myös hänen työkokemuksensa on Kotaluotoon verrattuna laaja-alaisempi. Nortomaa on myös toiminut erilaisissa luottamustehtävissä rakennustarkastajien aatteellisessa yhdistyksessä. Tämä vapaaehtoistyö on monipuolistanut hänen näkemystään rakennusvalvonnasta.

Virastopäällikkö katsoo, että Juhani Nortomaalla on koulutustaustansa, laaja-alaisen työkokemuksensa, taitojensa ja kykyjensä sekä muiden ansioidensa perusteella parhaat edellytykset suoriutua rakennusvalvontaviraston hallintopäällikön tehtävistä.

Kaj toteaa, että hakemusasiakirjat ja luottamukselliset soveltuvuusarviointilausunnot ovat nähtävänä Khn jäsenille kokoushuoneessa.

./. Hakijoiden ansioista laadittu yhdistelmä on esityslistan liitteenä 1.

Virkaan valittaessa tulee kunnallisissa viroissa varsinaisten kelpoisuusehtojen täyttämisen lisäksi kiinnittää huomiota perustuslain 125 §:n mukaisiin yleisiin nimitysperusteisiin eli taitoon, kykyyn ja koeteltuun kansalaiskuntoon.

Virastopäällikön arviossa on painottunut tärkeäksi valintatekijäksi hakijaehdokkaiden kyky ja valmius kehittämistehtäviin yleisen osaston monissa, rakennusvalvontaviraston kannalta keskeisissä asiakokonaisuuksissa. Virastopäällikön mukaan nämä vaatimukset täyttää hakijoista parhaiten Juhani Nortomaa. Kirsti Kotaluoto on hoitanut sijaisena hallintopäällikön virkaa tähän saakka. Hänellä ei virastopäällikön mukaan kuitenkaan ole riittäviä valmiuksia rakennusvalvonnan toimintaympäristön muutosten ja kansainvälistymisen myötä tuleviin kehittämistehtäviin.

Kaj pitää hakemusasiakirjojen ja rakennusvalvontaviraston virastopäällikön tekemän arvion perusteella Juhani Nortomaata parhaimpana hallintopäällikön virkaan. Käsitystä tukee myös hakijoista tehty soveltuvuusarviointi.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee valita rakennusvalvontaviraston yleisen osaston osastopäällikkönä olevaan hallintopäällikön virkaan (vakanssinumero 017603) diplomi-insinööri, oikeustieteen kandidaatti Juhani Nortomaan 1.3.2005 lukien 4 936,31 euroa/ kk suuruisella kokonaispalkkauksella.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee, että mikäli valituksi tulee henkilö, joka ei ole kaupungin palveluksessa eikä terveydellisiä tietoja ole käytettävissä virkaan valittaessa, ottaminen on ehdollinen, kunnes kaupunginhallitus on henkilön terveydentilasta saadun selvityksen perusteella vahvistanut viranhaltijan ottamisen. Selvitys on esitettävä kahden kuukauden kuluessa virkaan ottamista koskevan päätöksen tiedoksisaannista lukien.

Pöytäkirjanote Juhani Nortomaalle ja rakennusvalvontavirastolle sekä oikaisuvaatimusosoituksin muille hakijoille.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITE

Yhdistelmä hakijoista

31.1.2005 ja 7.2.2005 pöydälle pantu asia

MUSTIKKAMAAN TANSSIKESKUSTA KOSKEVAN RAKENTAMISVELVOLLISUUDEN MÄÄRÄAJAN PIDENTÄMISTÄ KOSKEVA ASIA

Khs 2004-2435

Kaj toteaa, että Khs päätti 29.11.2004 ottaa käsiteltäväkseen kiinteistölautakunnan 23.11.2004 pöytäkirjan 601 §: n kohdalla tekemän päätöksen.

Kiinteistölautakunnan päätös kuului:

Lautakunta päätti pidentää Tanssin ja Tanssilavakulttuurin Edistämisyhdistys TAKU ry:lle vuokratun Mustikkamaan tontin 19001/1 noin 4 778 m²:n suuruisen alueen vuokrasopimuksen rakentamisaikaa toistaiseksi ja kunnes korkein hallinto-oikeus on antanut ratkaisunsa asiassa, enintään kuitenkin 31.10.2005 saakka.

Valtuutettu Ilkka Hakalehto oli kaupungille 28.11.2004 osoittamassaan kirjeessä pyytänyt Khta ottamaan kyseisen kiinteistölautakunnan päätöksen käsiteltäväkseen ja kumoamaan päätöksen. Pyyntöä oli perusteltu seuraavasti:

Helsingin kiinteistölautakunta päätti esittelijän esityksestä viime tiistaina 23.11.2004 vuokrata TAKU ry:lle Mustikkamaalta saman maa-alueen kuin aikaisemmin. Päätöksellään kiinteistölautakunta jatkoi aikaisempaa 31.10.2004 päättynyttä vuokrasopimusta, vaikka se samoin kuin asian esittelijä olivat tietoisia siitä, että TAKU ry:lle vuokratusta alueesta oli jo aikaisemmin vuokrattu Helsingin Työväenyhdistys ry:lle. Tämä osoittaa, että tehtiin tietoisesti ja jostakin syystä myös tarkoituksellisesti lainvastainen päätös. Tästä syystä pyydän, että Te arvoisa kaupunkisuunnittelua ja kiinteistötointa johtava apulaiskaupunginjohtaja kiinteistölautakunnan hyväksymän laittomuuden estämiseksi ja Helsingin kaupungin maineen pelastamiseksi huolehditte siitä, että kaupunginhallitus ottaa kyseessä olevan, lain vastaiseksi tehdyn päätöksen käsiteltäväkseen ja kumoaa sen. Tämä lienee myös ainoa keino torjua ko. päätöksen esittelijään ja lautakunnan jäseniin kohdistuvat oikeusseuraamukset.

Kaupunginkanslian oikeuspalvelut toteaa lausuntonaan asiasta, että vuokrasopimuksen mukaan vuokralaisen on tullut rakentaa alueelle hyväksyttyjen piirustusten mukaiset rakennukset kahden vuoden kuluessa vuokra-ajan alkamisesta, eli 31.10.2003 mennessä. Vuokranantajalla on oikeus sopimuksen irtisanomiseen rakentamisvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta. Vuokranantaja voi sopimuksen mukaan pidentää hakemuksesta mainittua rakentamisaikaa. Vuokrasopimus on voimassa 1.11.2001–31.3.2031.

Kiinteistölautakunta on 11.1.2003 pidentänyt TAKU ry:n hakemuksesta rakentamisaikaa 31.10.2004 saakka, koska kohteen rakennuslupaa koskeva oikeudenkäyntimenettely on ollut vielä kesken. Helsingin hallinto-oikeus on antanut 20.4.2004 rakennuslupa-asiassa päätöksen, josta on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen. TAKU ry:n uudistettua 3.11.2004 hakemuksensa on lautakunta pidentänyt 23.11.2004 rakentamisaikaa toistaiseksi ja kunnes korkein hallinto-oikeus on antanut ratkaisunsa asiassa, enintään kuitenkin 31.10.2005 saakka.

TAKU ry:n vuokrasopimuksen voimassaolo ei ole päättynyt. Kysymys ei siten ole vuokrasopimuksen jatkamisesta ja alueen vuokraamisesta, kuten Hakalehdon vaatimuksessa esitetään, vaan sopimukseen sisältyvän rakentamisvelvollisuuden määräajan pidentämisestä. Lautakunnan päätöksellä ei ole vaikutusta sopimuksen voimassaoloon.

Lisäksi päätös rakennuslupa-asiassa ei ole hallintolainkäyttölain 31 §:n 1 momentin nojalla täytäntöönpanokelpoinen ennen kuin se on saanut lainvoiman. Rakentamista ei saa siten aloittaa, koska lupa-asia on lainvoimaisesti ratkaisematta. Rakentaminen on estynyt vuokralaisesta riippumattoman laillisen esteen vuoksi. Asiassa on siten perusteltua, että vuokrasopimuksen mukaista rakentamisaikaa jatketaan.

Kaupungin käytännön mukaan sopimuksen mukaista rakentamisaikaa on yleensä pidennetty, kun rakennuslupa on ollut vielä lainvoimaisesti ratkaisematta. Samanlaisia tapauksia on yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan kohdeltava tasapuolisesti ja noudatettava johdonmukaista ratkaisulinjaa.

Vuokra-alueiden päällekkäisyys ja vaikutus rakentamisajan pidentämiseen

Maanvuokralain (MVL) 3 §:n mukaan vuokrasopimuksen muutos on tehtävä kirjallisesti ja sopijapuolten on se allekirjoitettava. Vuokraoikeus sitoo MVL 12 §:n mukaan kiinteistön myöhempää kilpailevaa oikeudenhaltijaa, jos vuokramies on saanut kiinteistön hallintaansa ennen oikeuden perustamista.

Kiinteistölautakunta on 23.10.2001 muuttanut HTY ry:n kanssa 14.4.1992 tehtyä vuokrasopimusta 1.11.2001 lukien siten, että vuokra-alueen pinta-alaa on pienennetty 5 000 m²:stä 2 262 m²:iin. Muuttaminen on perustunut siihen, että vuokrasopimus on uusittu ennen kaavan valmistumista ja sopimuksen mukainen piha-alue on ylittänyt huvi- ja viihdetarkoitukseen kaavoitetun tontin rajat ja ulottunut lisäksi suunnitellulle Tanssikulttuurikeskuksen alueelle. Kyseinen pienennetty alue on vuokrattu 13.11.2001 TAKU ry:lle 4 778 m²:n alueen vuokrauksen yhteydessä.

Lautakunnan esityslistatekstin 23.10.2001 mukaan HTY ry on suostunut vuokra-alueen pienentämiseen.

HTY ry ei ole kuitenkaan myöhemmin tullut allekirjoittamaan sopimuksen muutosta, mutta ei ole lautakunnan 31.8.2004 Hakalehdolle antaman vastauksen mukaan nimenomaisesti kieltäytynytkään siitä tai ilmoittanut kaupungille yhdistyksen muuttuneesta kannasta.

Hallinto-oikeus on rakennuslupa-asiassa todennut, että HTY ry hallitsee vuokrasopimuksensa mukaan osaa rakennuspaikkana pidettävän tontin maa-alueesta. TAKU ry:n rakennushanke sijoittuu osittain alueelle, jota HTY ry hallitsee. Luvan myöntämiselle ei ole ollut edellytyksiä, koska asiassa ei ole saatu sen hakemiselle kaikkien rakennuspaikan haltijoiden suostumusta.

Rakennuslupa-asiaa ei ole vielä lainvoimaisesti ratkaistu. Hallintotuomioistuimilla ei ole kuitenkaan toimivaltaa ratkaista yksityisoikeudellisten vuokrasopimusten sisältöön, alueelliseen ulottuvuuteen ja keskinäiseen etusijaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä eikä siten ratkaista sopimusten päällekkäisyyteen liittyvää ongelmaa. Mainittujen kysymysten ratkaiseminen kuuluu siviilituomioistuinten toimivaltaan.

Lautakunnan kirjeen 31.8.2004 mukaan päällekkäisten sopimusten ongelma pyritään ratkaisemaan löytämällä osapuolia tyydyttävä toiminnallinen ratkaisu.

Asiassa on kuitenkin kysymys vain TAKU ry:n vuokrasopimuksen sisältämän rakentamisvelvoitteen määräajan pidentämisestä. Lautakunnan päätöksellä ei ole otettu kantaa eikä sillä ole vaikutusta muihin sopimussuhteen ehtoihin tai sopimusten päällekkäisyyteen liittyviin seikkoihin.

Mikäli vuokralainen esimerkiksi joutuu kaksoisvuokrauksen johdosta luopumaan vain osasta vuokra-aluettaan, jää sopimus muilta osin voimaan ja sen sisältämä rakentamisvelvoite juridisesti säilyy. Tässä tapauksessa TAKU ry:n rakennushanke ulottuu kuitenkin päällekkäin vuokratulle alueelle, minkä vuoksi suunniteltu rakentaminen tulisi alueen menetyksen johdosta käytännössä estymään.

Lautakunta on voinut pidentää sopimuksen mukaisen rakentamis-velvoitteen määräaikaa. Päätöksellä ei ole ratkaistu muita sopimussuhteeseen eikä vuokraoikeuksien keskinäisiin suhteisiin liittyviä kysymyksiä.

Sopimusten päällekkäisyys ja edellytykset TAKU ry:n sopimuksen voimassa pitämiselle tulee ratkaista muussa yhteydessä muun muassa sopimalla vuokralaisten kanssa vuokra-alueiden rajojen tarkistamisesta tai, mikäli tähän ei ole edellytyksiä, saattamalla asia viimekädessä käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Vuokrasopimuksen irtisanominen ja lakkauttaminen

Rakentamisvelvollisuuden rikkominen

TAKU ry:n ja HTY ry:n vuokrasopimukset ovat määräaikaisia ja MVL 5 luvussa tarkoitettuja muuta maanvuokraa koskevia sopimuksia. MVL:n 4 §:n mukaan vuokrasopimusta ei voida irtisanoa muulla kuin laissa säädetyllä perusteella, paitsi milloin on kysymys lain 5 luvussa tarkoitetusta vuokrasta. Lain 5 luvun 74 §:n mukaan voidaan muuta maanvuokraa koskevassa sopimuksessa pidättää oikeus irtisanoa sopimus muullakin kuin laissa säädetyllä perusteella.

TAKU ry:n vuokrasopimuksessa on sovittu, että vuokranantajalla on oikeus irtisanoa sopimus, mikäli vuokralainen laiminlyö sopimuksen mukaisen rakentamisvelvollisuutensa. Velvollisuuden rikkomisena pidetään myös sitä, että rakentaminen estyy vuokralaisesta riippumattoman mm. laista johtuvan esteen vuoksi.

Mikäli TAKU ry ei ole rakentanut alueelle hyväksyttyjen piirustusten mukaista rakennusta asetetun määräajan kuluessa esimerkiksi sen johdosta, että rakentamiselle ei ole myönnetty lainvoimaisella päätöksellä rakennuslupaa, eikä rakentamisaikaa perustellusta syystä jatketa, on kaupungilla oikeus irtisanoa sopimus. Irtisanomisessa tulee noudattaa MVL:ssa säädettyä menettelyä.

Kaksoisvuokraustilanne

Kuten edellä on mainittu, vuokrasopimus voidaan sanoa irti vain laissa tai sopimuksessa mainitulla perusteella. Laissa tai TAKU ry:n sopimuksessa ei ole kuitenkaan mainintaa vuokranantajan oikeudesta irtisanomiseen tilanteessa, jossa sama alue on vuokrattu kahdelle taholle.

Vuokralaisella on sen sijaan oikeus MVL 15.3 §:n nojalla irtisanoa sopimus, jos osa vuokra-alueesta on kaksoisvuokrauksen johdosta joutunut pois vuokralaisen hallinnasta ja sopimuksen pysyttämistä voimassa ei voida pitää kohtuullisena. Irtisanominen tulee tehdä kolmen kuukauden kuluessa muutoksen tapahtumisesta.

Mikäli väistymään joutuva vuokralainen ei kaksoisvuokraustilanteessa vapaaehtoisesti luovuta alueen hallintaa siihen oikeutetulle vuokralaiselle, voidaan tämä velvoittaa luopumaan alueesta vain siviilituomioistuimen antaman häätötuomion nojalla.

Vuokrasuhteen lakkauttaminen sopimuksin

Osapuolet voivat lakkauttaa vuokrasuhteen myös sopimalla kirjallisesti sen purkamisesta. Vuokrasuhde lakkaa välittömästi, ellei muusta lakkaamisajankohdasta ole sovittu.

Johtopäätös

Kiinteistölautakunta on voinut edellä mainituin perustein pidentää TAKU ry:lle asetettua vuokrasopimuksen mukaisen rakentamisvelvoitteen määräaikaa. Lautakunnan päätöksellä ei ole jatkettu vuokrasopimusta eikä muutettu sitä muilta osin. Asiassa ei ole myöskään otettu kantaa vuokraoikeuksien keskinäisen suhteeseen.

Vuokraoikeuksien päällekkäisyys ja edellytykset TAKU ry:n vuokrasopimuksen voimassapitämiselle tulee käsitellä ja ratkaista muussa yhteydessä.

Asiassa ei ole siten ilmennyt oikeudellista perustetta ottaa kiinteistölautakunnan päätöstä kuntalain 51 §:n nojalla Khn käsiteltäväksi.

Kiinteistövirasto mainitsee (17.1.2005) selvityksessään mm. että maanvuokraus, josta on kysymys, on lautakunnan 23.10.2001 (807 §) tekemän päätöksen perusteella tehty ajaksi 1.11.2001–31.3.2031, eikä sitä siten ole 23.11.2004 (601 §) tehdyllä lautakunnan päätöksellä erikseen jatkettu. Mainitulla päätöksellä pidennettiin voimassa olevan sopimuksen rakentamisvelvollisuutta koskevassa ehdossa asetettua määräaikaa.

Sopimusehdon mukaan kaupungilla on oikeus irtisanoa sopimus, mikäli vuokralainen laiminlyö rakentamisvelvollisuutensa. Rakentaminen ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa viivästynyt vuokralaisen laiminlyönnin johdosta vaan siksi, että rakentaminen ei ole ollut mahdollista sinänsä ajoissa vireille pannun rakennuslupaprosessin keskeneräisyyden vuoksi, joten irtisanominen ei olisi ollut kohtuullista.

Kiinteistövirasto katsoo, että lautakunnan päätös on ollut lainmukainen.

Kaj ilmoittaa, että kun asia on otettu kaupunginhallituksen käsiteltäväksi on se lakannut olemasta vireillä alemmassa viranomaisessa ja Khs päättää asiasta harkintansa mukaan voimassaolevien säännösten puitteissa.

Korkein hallinto-oikeus on 11.2.2005 hylännyt Tanssin ja Tanssilavakulttuurin edistämisyhdistys TAKU ry:n rakennuslupaa koskevan valituksen. Korkein hallinto-oikeus katsoi samoin kuin Helsingin hallinto-oikeus aikaisemmin, ettei rakennuslupaa voida myöntää, koska luvan hakija TAKU ry ei hallitse koko rakennuspaikkaa. Näin ollen Mustikkamaan tanssikeskusta koskevan rakennusvelvollisuuden määräajan pidentäminen on menettänyt merkityksensä. Kyseinen alue on nyt rakennuskiellossa. TAKU ry:n vuokrasopimuksen ehto koskien rakennusvelvollisuutta ei voi nykyisellään toteutua. Kiinteistölautakunnan tulisikin ottaa tämä huomioon TAKU ry:n vuokrasopimukseen liittyvissä jatkopäätöksissä.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee todeta, että koska Tanssin ja Tanssilavakulttuurin edistämisyhdistys TAKU ry:lle ei ole myönnetty rakennuslupaa on Mustikkamaan tontin 19001/1, noin 4 778 m²:n suuruisen alueen vuokrasopimuksen rakentamisajan pidentämistä koskeva asia menettänyt merkityksensä.

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa kiinteistölautakuntaa ottamaan huomioon TAKU ry:n vuokrasopimukseen liittyvissä jatkopäätöksissä Korkeimman hallinto-oikeuden 11.2.2005 tekemä päätös, että kyseinen alue on rakennuskiellossa ja että edellytyksiä 23.10.2001 tehdyn vuokrasopimuksen ehtojen täyttämiselle ei ole.

Pöytäkirjanote Tanssin ja tanssilavakulttuurin Edistämisyhdistys TAKU ry:lle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

LIITTEET	Liite 1	Tanssin ja Tanssilavakulttuurin Edistämisyhdistys Taku ry:n hakemus 27.10.2004
	Liite 2	Kiinteistölautakunnan päätös 23.11.2004 ja lautakunnan esityslistateksti
	Liite 3	Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 11.2.2005

LAUSUNTO PÄÄKAUPUNKISEUDUN YHTEISTYÖVALTUUSKUNTA YTV:LLE SEUDUN JOUKKOLIIKENNESUUNNITELMAN 2005 - 2009 LUONNOKSESTA

Khs 2005-19

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV toteaa (30.12.2004), että YTV:n sekä Espoon, Helsingin. Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien yhteistyönä on valmisteltu Seudun joukkoliikennesuunnitelman 2005 – 2009 luonnos. Suunnitelmaluonnoksessa on esitetty ajovuosien 2005 – 2009 aikana tehtävät liikennöintimuutokset ja niistä aiheutuvat suorite- ja kustannusmuutokset seutuliikenteessä, Espoon ja Kauniaisten sekä Vantaan sisäisessä liikenteessä.

YTV pyytää lausuntoa suunnitelmaluonnoksesta 11.3.2005 mennessä.

./. Suunnitelmaluonnos on liitteenä 1. Suunnitelma on myös luettavissa YTV:n sivulta: www.ytv.fi/liikenne/kamp/linjasto/index.htm.

Joukkoliikennelautakunta toteaa (3.2.2005) seuraavaa:

Suunnitelma kattaa pääkaupunkiseudun bussi- ja junaliikenteen lukuun ottamatta Helsingin sisäistä liikennettä, jota vain sivutaan poikittaisliikennettä koskevissa ehdotuksissa. Edellinen suunnitelma tehtiin vuosille 2001 - 2005.

Suunnitteluohje ja palvelutasoanalyysit

Helsingin suunnitteluohjeeseen verrattuna YTV:n suunnitteluohje on huomattavasti normimaisempi ja yksityiskohtia sisältävä.

Palvelutasoanalyysin mukaan Espoossa ja Vantaalla joukkoliikenteen palvelutaso on kaikkiaan alueille asetettuja tavoitteita parempi.

Linjastosuunnitelmat

BUSSILIIKENNE

Merkittävin bussiliikenteen muutos koskee poikittaislinjastoa.

Jokeri-linja käynnistyy. Syksyllä 2006 linjan 550 liikennöintiaika laajenee ruuhkaliikenteessä ja vuorovälit tihenevät. Samalla otetaan käyttöön uusi kalusto, pysäkkikatokset ja reaaliaikainen info. Liikenteeksi ehdotetaan arkisin ruuhka-aikana viiden (5) minuutin vuoroväliä, päivällä kymmenen (10) minuutin vuoroväliä ja illalla viidentoista (15) minuutin vuoroväliä. Lauantaisin vuoroväliksi esitetään viittätoista (15) minuuttia ja sunnuntaisin 20 minuuttia.

Liikennöintiehdotus poikkeaa alkuperäisistä Jokeri-liikenteen suunnitelmista. Lähtökohtana Jokeri-linjan suunnittelussa oli viiden (5) minuutin vuorovälit ruuhka-aikoina ja muulloin kymmenen (10) minuutin vuorovälit. Liikennöintisuunnitelma tulee muuttaa alkuperäisen suunnitelman mukaiseksi.

Jokeri esitetään nykyisestä seutulinjasta 550 poiketen johdettavaksi Otaniemestä suoraan Tapiolaan ja sieltä Westendin asemalle. Reittimuutos lyhentää matka-aikaa ja kattaa näin tärkeimmät alueet Espoossa ja on täten perusteltu. Reittimuutoksen myötä menetetään kuitenkin tässä suunnassa joustava vaihtoyhteys Länsiväylän bussiliikenteeseen, joka tulee vähentämään Jokerin houkuttelevuutta. Tähän epäkohtaan tulee jatkossa etsiä ratkaisua.

Jokerin Helsingin sisäisille linjoille tuomat muutokset esitetään suunnitelmassa Helsingin esittämässä muodossa. Seutulinja 522 lakkautetaan. Sitä korvaava liikenne Itäkeskuksen ja Pitäjänmäen välillä hoidetaan joka päivä liikennöitävällä Helsingin sisäisellä linjalla 54, Itäkeskus (M) – Pitäjänmäki. Linja 54 muutettaisiin kulkemaan Malmin kautta. Viikonvaihteessa linja 54 kiertäisi Maunulan kautta.

Muut Jokerin Helsingin sisäiseen liikenteeseen tuomat muutokset, linjaa 57, Itäkeskus(M) – Käpylä – Munkkivuori, lukuun ottamatta, on kirjattu suunnitelmaan. Aiempien suunnitelmien mukaan linjan 52A, Viikki – Oulunkylä – Munkkiniemi, lähtöpaikka siirtyisi Viikistä Malmin asemalle ja linja 57 päätettäisiin idässä Viikkiin/Latokartanoon.

Seutulinjalle 512, Malmi – Maunula – Leppävaara, esitetty lisäystarve ei ole vahvasti perusteltu. Linjalla nykyisin olevia Otaniemeen saakka ulotettuja A-vuoroja voidaan jossain määrin lisätä. Linjan ulottaminen Keilaniemen kautta Westendinasemalle tuo Jokeriliikenteen toteutuessa vain päällekkäistä tarjontaa. Keilaniemestä Westendin asemalle poistuvaa Jokeri-liikennettä korvaa arkisin riittävällä tavalla seutulinjan 510, Vantaankoski – Tapiola – Westendin asema, reittimuutos Keilaniemen kautta. Jokeri-liikenne tuo lisätarjontaa välille Leppävaara – Otaniemi – Tapiola.

Suunnitelman mukaan tiedelinjan (linja 506, Viikki – Arabianranta – Kumpula – Pasila – Meilahti – Otaniemi – Pohjois-Tapiola) tavoitteellinen toteuttamisajankohta on vuosi 2007. Suunnitelman valmistumisen jälkeen on kuitenkin käynyt ilmi, että tiedelinjajärjestelyihin liittyvän Helsingin sisäisen uuden linjan 53, Hakaniemi – Munkkiniemi, käynnistäminen voi toteutua aiemmin. Tiedelinja ja siihen liittyvät järjestelyt voidaan toteuttaa mahdollisesti alkuperäisen suunnitelman mukaan syksyllä 2005.

Linjoja 194, Helsinki – Tapiola, ja 195, Helsinki – Tapiola – Olari – Latokaski, koskevat muutokset ovat perusteltuja.

Muilla kuin Kehä I:tä koskevilla bussiliikenteen esityksillä ei ole mainittavaa vaikutusta Helsingin sisäiselle liikenteelle.

Suunnitelmaluonnoksen sivulla 76 on lueteltu merkittävimmät suunnitelmakauden jälkeiset hankkeet. HKL:n liikennevisiossa vuodelle 2012 (hyväksytty joukkoliikennelautakunnassa 4.3.2004) on esitetty Jokeri II jo toteutetuksi. Hanke on merkittävä keino kasvattaa joukkoliikenteen kulkumuoto-osuutta poikittaisliikenteessä. Jokeri II tulisi lisätä suunnitelman hankelistaan.

JUNALIIKENNE

Pääradalle esitetään uutta junaryhmää ”J”, jota liikennöitäisiin päivällä ja lauantaisin 20 minuutin vuorovälillä. J-juna pysähtyisi kaikilla Helsingin alueen asemilla ja Vantaalla Tikkurilassa, Koivukylässä ja Korsossa. Junaryhmä mahdollistaisi 10 minuutin vuorovälit arjen päiväliikenteessä ja lauantaisin Koivukylässä ja Korsossa, jolloin liityntäliikenteen edellytykset näillä asemilla paranisivat.

Esitetty pääradan muutos on perusteltu lähivuosia ajatellen. Marja-radan toteutuessa järjestely tulee kuitenkin purkaa liikennevähennyksin. Esitetty järjestely johtaa Marja-radan toteutuessa ylimitoitettuun tarjontaan päivä- ja lauantailiikenteessä.

Rantaradalla esitetään Kauklahteen saakka ulottuvien junavuorojen kaksinkertaistamista uuden maankäytön ja alueella 2006 järjestettävien asuntomessujen vuoksi. Muutos tehtäisiin jatkamalla E-junien liikenne Kauklahteen.

Suunniteltujen muutosten aikataulu 2005 – 2009 ja kustannukset

Suunnitelman mukaan kustannusmuutokset (milj. euroa) olisivat vuosittain seuraavat:

2005 2006 2007 2008 2009 Yhteensä

+/- 0 + 0,860 - 0,691 + 0,601 - 0,808 - 0,038

Esitettyjen muutosten kustannusvaikutukset olisivat eo. mukaan kaikkiaan vähäiset. Espoon sisäisille linjoille vuosien 2005 – 2009 muutokset merkitsisivät 2,913 miljoonan euron lisäystä ja Vantaan sisäisille linjoille 0,202 miljoonan euron lisäystä.

Vuodelle 2006 esitetyt muutokset, joihin sisältyy junaliikenteen kustannusten lisäys 0,7 milj. eurolla, merkitsevät kustannusten kasvua ja tarvetta joko tariffituen tai tariffin korotuksiin.

Yhteenveto ja johtopäätökset

Jokerilinjan perustaminen on suurin suunnitelmassa esitetty parannus. Jokerilinja ja sen toteuttamiseen liittyvät järjestelyt koskevat merkittävästi myös Helsinkiä. Jokeri-linjan liikennöinti ei kuitenkaan kaikilta osin vastaa sille asetettua palvelua seudullisena runkoväylänä. Arki-iltojen ja viikonvaihteen osalta esitetyt vuorovälit ovat liian pitkiä. Sen sijaan muut Jokeri-linjaan liittyvät linjastojärjestelyt ovat oikeita.

Tiedelinja voidaan toteuttaa mahdollisesti jo alkuperäisten suunnitelmien mukaan syksyllä 2005.

Linjoille 194, Helsinki – Tapiola, ja 195, Helsinki – Tapiola – Olari – Latokaski, esitetyt muutokset ovat perusteltuja. Linja 195 lakkautetaan ja osa linjan 195 tarjonnasta siirretään linjalle 194. Pitkällä seutulinjalla ei ole tarkoituksenmukaista hoitaa pääasiassa yhden kaupungin, Espoon, sisäisiä matkoja.

Junaliikenteessä pääradalle esitetään uutta junaryhmää J parantamaan Koivukylän ja Korson liityntäliikenteen edellytyksiä. Järjestely tuo Marja-radan toteutuessa ylitarjontaa. Jatkossa tavoite tulee toteuttaa esitystä muuttamalla.

Suunnitelman mukaan esitettyjen muutosten kustannusvaikutukset seutulinjoille ja junaliikenteelle yhteensä 2005 – 2009 olisivat vähäiset.

Vuodelle 2006, jolloin Jokeri-linjan liikennöinti käynnistyy, tulee kuitenkin kustannuslisäyksiä, jotka edellyttävät todennäköisesti tariffien tai tariffituen nousua.

Ryj toteaa, että suunnitelmaluonnos on valmisteltu yhteistyössä pääkaupunkiseudun kaupunkien kanssa.

YTV on 26.1.2005 tehnyt päätöksen tiedelinjan käynnistämisestä syksyllä 2005. Joukkoliikennelautakunta on 3.2.2005 päättänyt tiedelinjajärjestelyihin liittyvän Helsingin sisäisen linjan 53 (Hakaniemi – Munkkiniemi) perustamisesta. Linja aloittaa liikennöinnin samanaikaisesti tiedelinjan kanssa. Linjasta aiheutuvat lisäkustannukset, n. 330 000 euroa/vuosi, hoidetaan kaupungin lisärahoituksella.

Muilta osin Ryj viittaa joukkoliikennelautakunnan lausuntoon.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:lle lausuntonaan seudun joukkoliikennesuunnitelman 2005 – 2008 luonnoksesta seuraavan lausunnon:

Suunnitteluohje ja palvelutasoanalyysit

Helsingin suunnitteluohjeeseen verrattuna YTV:n suunnitteluohje on huomattavasti normimaisempi ja yksityiskohtia sisältävä.

Palvelutasoanalyysin mukaan Espoossa ja Vantaalla joukkoliikenteen palvelutaso on kaikkiaan alueille asetettuja tavoitteita parempi.

Linjastosuunnitelmat

BUSSILIIKENNE

Merkittävin bussiliikenteen muutos koskee poikittaislinjastoa.

Suunnitelman mukaan tiedelinjan (linja 506, Viikki – Arabianranta – Kumpula – Pasila – Meilahti – Otaniemi – Pohjois-Tapiola) tavoitteellinen toteuttamisajankohta on vuosi 2007. Tiedelinjajärjestelyihin liittyvän Helsingin sisäisen uuden linjan 53, Hakaniemi – Munkkiniemi, käynnistäminen voi joukkoliikennelautakunnan 3.2.2005 tekemän päätöksen johdosta toteutua jo aiemmin. Tiedelinja ja siihen liittyvät järjestelyt voidaan toteuttaa alkuperäisen suunnitelman mukaan syksyllä 2005.

Linjoja 194, Helsinki – Tapiola, ja 195, Helsinki – Tapiola – Olari – Latokaski, koskevat muutokset ovat perusteltuja.

Muilla kuin Kehä I:tä koskevilla bussiliikenteen esityksillä ei ole mainittavaa vaikutusta Helsingin sisäiselle liikenteelle.

JUNALIIKENNE

Suunniteltujen muutosten aikataulu 2005 – 2009 ja kustannukset

Suunnitelman mukaan kustannusmuutokset (milj. euroa) olisivat vuosittain seuraavat:

2005 2006 2007 2008 2009 Yhteensä

+/- 0 + 0,860 - 0,691 + 0,601 - 0,808 - 0,038

Vuodelle 2006 esitetyt muutokset, joihin sisältyy junaliikenteen kustannusten lisäys 0,7 milj. eurolla, merkitsevät kustannusten kasvua ja tarvetta joko tariffituen tai tariffin korotuksiin.

Yhteenveto ja johtopäätökset

Tiedelinja voidaan toteuttaa jo alkuperäisten suunnitelmien mukaan syksyllä 2005.

Suunnitelman mukaan esitettyjen muutosten kustannusvaikutukset seutulinjoille ja junaliikenteelle yhteensä 2005 – 2009 olisivat vähäiset.

Vuodelle 2006, jolloin Jokeri-linjan liikennöinti käynnistyy, tulee kuitenkin kustannuslisäyksiä, jotka edellyttävät todennäköisesti tariffien tai tariffituen nousua.

Kirje Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:lle ja pöytäkirjanote liikennelaitokselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262

LIITE

Joukkoliikennesuunnitelman 2005 - 2009 luonnos

LAUSUNTO VALTIONTILINTARKASTAJIEN KANSLIALLE YMPÄRISTÖLUPAMENETTELYN TOIMIVUUDESTA JA MELUNTORJUNNASTA

Khs 2004-2674

Eduskunnan valtiontilintarkastajien kanslia toteaa (16.12.2004), että valtiontilintarkastajat ovat päättäneet selvittää ympäristöministeriön hallinnonalalla ympäristölupajärjestelmän toimivuutta ja meluntorjuntaa. Aihetta koskeva selvityspyyntö on lähetetty ympäristöministeriölle. Valtiontilintarkastajien kanslia varaa myös kaupungille mahdollisuuden esittää näkemyksensä selvityspyynnössä käsiteltävistä aiheista siltä osin, kuin katsoo sen aiheelliseksi.

Vastaus pyydetään toimittamaan 28.2.2005 mennessä.

./. Ympäristöministeriölle lähetetty selvityspyyntö on liitteenä 1.

Ympäristökeskus toteaa (11.2.2005) seuraavaa:

Ympäristökeskus on kaupunginkanslian lausuntopyynnön johdosta edelleen pyytänyt lausunnot kaupunkisuunnitteluvirastolta ja rakennusvirastolta.

./. Kaupunkisuunnitteluviraston ja rakennusviraston lausunnot ovat liitteinä 2 ja 3.

Ympäristölupajärjestelmän toimivuus

Vuonna 2000 toteutetun ympäristönsuojelulainsäädännön uudistuksen keskeisenä lähtökohtana on ollut poistaa integroidulla ympäristönsuojelusääntelyllä aiemmin vallinnut hajanainen sääntely. Lain yleisenä tavoitteena on pilaantumisen estäminen ennaltaehkäisyperiaatetta noudattaen. Ympäristönsuojelulain piirissä on kolme ennakkovalvonnan tärkeää muotoa: lupajärjestelmä, ilmoitusjärjestelmä ja rekisteröintijärjestelmä. Näistä tärkein on ympäristölupajärjestelmä, jonka keskeinen lähtökohta on ollut keskitetty lupaprosessi. Ympäristöön kohdistuvien pilaantumisriskien samanaikainen tarkastelu ja lupaharkinta on ollut olennainen ja onnistunut uudistus.

Ympäristölupauudistuksen onnistumisen arviointia on toistaiseksi vielä vaikea kokonaisuudessaan tehdä. Lupajärjestelmän vakiintuminen vie oman aikansa, samoin kuin muutoksiin liittyvien vaikutusten arviointi. Ympäristölupajärjestelmän uudistus on ollut merkittävä ja muutosten vaikutus selvinnee vähitellen, kun luvanvaraisen toiminnan ympäristövaikutuksista on saatu riittävästi pitemmän aikavälin tietoa. Järjestelmän nykyinen toimivuus on melko hyvä, mutta uudistus on aiheuttanut ennakoitua suuremman tarpeen viranomaisresursseille. Tämä on pitkälti seurausta lupaprosessin uusista asiakokonaisuuksista, kuten BAT-tarkastelu, toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailumääräykset sekä onnettomuus- ja häiriötilanteisiin varautuminen, joihin ei vanhemmissa ympäristöluvissa puututtu.

Ympäristölupajärjestelmän mukainen perusteellinen ja kaikki ympäristövaikutukset yhdellä kertaa läpikäyvä lupaprosessi vaatii lupaviranomaiselta runsaasti ammattitaitoista henkilökuntaa ja muita resursseja. Riittävien resurssien turvaaminen ympäristölupien valmisteluun on yleisesti tuottanut vaikeuksia. Resurssien suuntaaminen lupamenettelyyn on entisestäänkin vienyt viranomaisten voimavaroja jälkivalvonnalta.

Helsingin näkökulmasta arvioituna uudistus kyetty viemään läpi ilman ylipääsemättömiä ongelmia. Lupaprosessi on kuitenkin hallinnollisesti raskas ja monipolvinen. Asianosaiskuulemiset sekä hakemuksista ja päätöksistä tiedottaminen vaativat nekin melko paljon viranomaisen resursseja. Suunnitelmalliseen jälkivalvontaan ei ole resurssien puutteessa kyetty.

Tilastotiedot

Ympäristölupia käsitellään Helsingissä vuosittain noin 20 -25. Aiemman lainsäädännön ja ympäristönsuojelulain mukaisia ympäristölupia Helsingissä on myönnetty 323 toiminnalle, joista ympäristölupaviraston toimivaltaan kuuluvia 14, alueellisen ympäristökeskuksen 42 ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen 267.

Ympäristönsuojelulain mukaisia luparatkaisuja on vuosina 2001-2004 Helsingissä tehty yhteensä 88, joista polttoaineen jakeluasemia 49, jätteen käsittelyä 11, kivenmurskaamoja 8, elintarvikkeiden valmistusta 5, varikkoja ja lentopaikkoja 4, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä käyttäviä toimintoja 3, energiantuotantoa 2, pesuloita 2, ampumaratoja 1, pintakäsittelylaitoksia 1, betoniasemia 1 ja naapuruussuhdelain mukaista rasitusta aiheuttavia 1. Mukaan lukien ympäristölupamenettelylain mukaiset luvat ovat lupien käsittelyajat ovat olleet vuonna 2001 ka. 161 päivää (vaihteluväli 41-1251 päivää), vuonna 2002 ka. 143 päivää (vaihteluväli 46-776 päivää), vuonna 2003 ka.127 päivää (vaihteluväli 41-459 päivää) ja vuonna 2004 ka.165 päivää (vaihteluväli 43-496 päivää).

Lupahakemusten määrän arvioidaan pysyvän samalla tasolla. Lupamääräysten tarkastamisen vuoksi tulee enemmän hakemuksia uudelleen vireille vuodesta 2011 lähtien.

Keskeiset ongelmat ja kehittämistarpeet

Lainsäädännön puutteet, säädösten ja ohjeistuksen selkeys

Kuntien kannalta ohjeistuksen ja koulutuksen puute on ollut ajoittain ongelmana. Alueellisille ympäristökeskuksille ja lupavirastoille on järjestetty koulutusta huomattavasti enemmän kuin kuntien lupavalmistelijoille. Ympäristöministeriön ohjeistus ei ole kaikilta osin riittävästi kattanut kuntien erityistarpeita. Kuntien voimavarat ovat valtionhallintoa pienemmät, joten tässä suhteessa kaivattaisiin valtionhallinnolta systemaattista kuntien avustamista vaativien tehtävien hoitamisessa. Yhteistyö kuntien ja alueellisten ympäristökeskusten välillä ei ole ympäristölupa-asioissa ollut toistaiseksi riittävää. Alueellisten ympäristökeskusten tulisi pystyä tarjoamaan kunnille enemmän asiantuntemustaan ympäristölupa-asioiden valmisteluun liittyen. Lupa-asioiden valmistelu vaatii nykyään erittäin paljon monialaista asiantuntemusta ja hyvää peruskoulutusta.

Lainsäädännön yksityiskohtaisista puutteista voisi ehkä mainita esimerkiksi YSL:n 101 §:n, joka sisältää säännökset päätösten täytäntöönpanosta muutoksenhausta huolimatta. Harkinnan perustana on hakijalta vaadittava ”perusteltu syy”. Säännös on ollut käytännössä vaikeasti tulkittavissa ja epäselvä. Ympäristönsuojelulain muuttamista koskeva hallituksen esitys on paraikaa eduskunnan käsittelyssä ja tähän kohtaan saadaan mahdollisesti selvennyksiä.

Myös toimintakokonaisuuden käsite on YSL:ssä ollut määritelty epäselvästi. Toimintakokonaisuus on YSL:n määritelmä tilanteessa, jossa muutoin erikseen luvanvaraiset toiminnat katsotaan kuitenkin yhdeksi toiminnaksi lupaa käsiteltäessä. Myös tätä kohtaa ollaan ympäristönsuojelulaissa muutosten yhteydessä uusimassa.

Meluntorjunnan säädöspohjaa ja ohjeistusta koskevat esitykset ovat jäljempänä.

Viranomaisten toimivaltajako, kuntien resurssit, erilaiset menettelyt, yhteistyö ja tietojärjestelmät

Lupaviranomaisuus on järjestetty kolmeen tasoon ympäristölupavirastoihin, alueellisiin ympäristökeskuksiin ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaisiin. Laitokset on jaettu lupaviranomaisten kesken kapasiteetin, toimialan ja ympäristövaikutusten mukaisesti. Lupajärjestelmän hajauttaminen kolmeen eri viranomaiseen ei ole lupavelvollisten kannalta ollut onnistunut ratkaisu. Kunnallisen lupaviranomaisen kannalta järjestelmä on ollut kuitenkin toimiva. Kyse on kuntatason päätöksistä, jotka on järkevä tehdä siellä, missä on hyvä paikallinen asiantuntemus. Kaikkiaan lupahallinto on kolmessa tasossa moniportainen ja tavoitteena tulisi olla lupahallinnon keskittäminen kahteen viranomaistasoon. Paikallinen taso huolehtisi pienimuotoisemman paikallisen tason lupatehtävistä ja valtion viranomaiset suuremman toiminnan luvittamisesta.

Kunnilla on niiden koosta ja taloudellisesta tilanteesta johtuen erilaiset mahdollisuudet huolehtia ympäristönsuojelulain mukaisista tehtävistä.

Elintarvikevalvonnan tarpeista lähtien ovat sosiaali- ja terveysministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö käynnistäneet kunnissa ns. YTAKE-kokeiluja. Niiden tarkoituksena on koota alueellisia kuntayhtymiä, jotka järjestävät alueellaan yhteisesti ympäristöterveydenhuollon. Suuressa osassa näistä kokeiluhankkeista on ympäristönsuojelu mukana. Tällaisessa kuntayhteistyössä on asiantuntemuksen parantaminen ja resurssien tehokas käyttö ilmeisenä tavoitteena. Alueellinen kuntayhtymä tai riittävän suuri kunta olisi resursseiltaan riittävä toisena lupaviranomaistasona käsittelemään ympäristölupia.

Lupaviranomaisiin ja niiden työnjakoon liittyy käytännössä myös kysymys lupavelvollisten toimintojen rajaamisesta. Valtioneuvosto voi YSL 12 §:n nojalla asetuksella säätää eräiden toimialojen ympäristönsuojeluvaatimuksista ja keinoista niihin pääsemiseksi. Tällöin ympäristölupamenettelystä voitaisiin ympäristönsuojelun tasosta tinkimättä luopua ja korvata se ilmoitusmenettelyllä. Toiminnot ovat tyypillisesti kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimialaan kuuluvia. Tällaisia toimintoja ovat esimerkiksi polttoaineteholtaan alle 10 MW energiatuotantolaitos tai kattilalaitos, kivenmurskaus, asfaltin valmistus ja polttoaineen jakelu.

Jos kuntien ympäristönsuojeluviranomaisilta vähennettäisiin lupatehtäviä edellä mainitun YSL 12 §:n kautta, voitaisiin kuntien ja valtion välistä toimivaltajakoa muuttaa niin, että kunnille voitaisiin osoittaa osa nyt valtion toimivallasta olevista toiminnoista. Samalla valtion lupahallinto voitaisiin siirtää yhteen viranomaistasoon. Lisää joustavuutta tarjoaisi ympäristöministeriön mahdollisuus päättää lupatoimivallan siirroista kunnalle sen esityksestä ja alueellista ympäristökeskusta kuultuaan.

Ympäristönsuojelulaissa ja –asetuksessa on määrätty lupa-, ilmoitus- ja hallintomenettelyistä. Eroja alueellisten ympäristökeskusten ja kuntien välillä ei periaatteessa pitäisi olla. Toimivaltajaosta johtuen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen käsittelee sellaisten toimintojen lupa-asioita, joilla on vain paikallisia ympäristövaikutuksia. Lupahakemuksen vireilläolosta ja lupapäätöksestä on vain harvoin tarpeen tiedottaa sanomalehdessä ympäristönsuojelulain 38 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla.

Valtion ympäristöhallinnon VAHTI-tietojärjestelmä on hitaasti tullut kuntien käyttöön. Sen tehokas käyttöönotto on edelleen kesken. Kuntien omat tietojärjestelmät ovat huonosti yhteensopivia VAHTI-järjestelmän kanssa. Yhteistyö ja VAHDIN käyttöönotossa ja tietojärjestelmiä uusittaessa onkin välttämätöntä.

Lupien käsittely, lupavelvolliset ja lupamaksut

Lupamaksut on valtionhallinnon osalta ratkaistu ympäristöministeriön asetuksilla ja ovat siten yhdenmukaiset koko maassa. Kuntien osalta tilanne on toinen. Kuntaliitto ohjeisti 29.2.2000 yleiskirjeellä kuntia ympäristönsuojelulain mukaisen taksan laadinnassa. Kunnalle perittävän maksun perusteen on soveltuvin osin vastattava valtion maksuperustelakia. Maksun perusteista määrätään tarkemmin kunnan hyväksymässä taksassa. Taksan määräytyminen ns. omakustannusperiaatteen mukaan on järkevä lähtökohta. Lupien ja ilmoitusten valmistelun ja käsittelyn vaatima työmäärä vaihtelee huomattavasti, joten on tarkoituksenmukaista, että myös luvista perittävät taksat määräytyvät sen mukaisesti.

Valvonta

On nähtävissä, että ympäristölupien ruuhka yleisesti ottaen pienenee vuodesta 2006 lähtien. Resursseja on tällöin siirrettävä jälkivalvontaan. Tehokkaan jälkivalvonnan järjestäminen ja toteuttaminen edellyttää alueellisen ympäristökeskuksen saumatonta yhteistyötä kuntien kanssa.

Lausunnot, muistutukset ja ilmoitukset

Ilmoitusmenettelyyn on myös liittynyt joitakin käytännön ongelmia. Ympäristönsuojelulain 60 §:n mukaan tilapäisestä melua tai tärinää aiheuttavasta toimenpiteestä on tehtävä kirjallinen ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle 30 päivää ennen toiminnan aloittamista. Maanrakennustöissä käy kuitenkin usein niin, että ilmoitusvelvollisuus sovitaan sopimuksessa urakoitsijan tehtäväksi ja toiminnanharjoittaja saa urakan aloittamisen tietoonsa vain vähää ennen määrättyä työn aloitushetkeä. Käytännössä ilmoitukset tulevat viranomaiselle joskus niin myöhään, että ilmoitusta ei ehditä käsitellä ennen työ aloittamista. Jos kyseessä on esimerkiksi ulkoilmakonsertti ei mahdollista valitusta ehditä käsitellä ennen kuin esimerkiksi tilaisuus on jo pidetty.

Lupa-asioiden huolellinen käsittely laajoine kuulemisineen saattaa myös vaikuttaa käsittelyaikojen venymiseen. Muistutusten ja mielipiteiden käsittelyyn on viime aikoina keskitytty aiempaa tarkemmin. Lausunnot ovat myös olennainen ja tärkeä osa ympäristölupakäsittelyä. Niiden laatimiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

Helsingissä käsitellään vuosittain noin 200 ympäristönsuojelulain 60 §:n mukaista ilmoitusta. Niistä noin 60 - 65 % koskee rakentamista. Eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen esitys ympäristönsuojelulain muuttamisesta (HE 227/2004) tehostaisi tilapäisten töiden ja tapahtumien ympäristön pilaantumisen ehkäisyä. YSL 64 §:n mukaisen päätöksen antaminen julkipanon jälkeen sen sijaan kuormittaisi hallintoa kohtuuttomasti.

Helsingin kaupungin ympäristönsuojelumääräyksillä on pyritty antamaan pysyväisluonteisia määräyksiä muun muassa YSL 60 §:n mukaisten ilmoitusten vähentämiseksi.

Muutoksenhakujärjestelmä

Kunnallisen lupaviranomaisen kannalta katsottuna ympäristölupiin liittyvä muutoksenhakujärjestelmä on toimiva. Valitusten käsittelyajat saattavat venyä, mutta on tärkeätä turvata valituskäsittelyn korkea laatu. Ilmoitusmenettelyssä esiintyneisiin muutoksenhakuongelmiin on viitattu edellä.

Helsingin lupapäätösten valitusprosentti on ollut melko alhainen. YSL:n mukaisista lupapäätöksistä on neljästä valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen, jossa yhden lupa-asian käsittely on kesken. Yhdestä lupapäätöksestä on valitettu edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Todennäköisesti tilanne tulee jatkumaan samankaltaisena. Helsingissä ei ole juurikaan esiintynyt ongelmia siinä, että valittajalla olisikaan ollut valitusoikeutta, ja että tämä asia olisi selvinnyt vasta myöhäisessä prosessin vaiheessa. Helsingissä ei ole toistaiseksi systemaattisesti analysoitu muutoksenhakuun liittyviä asioista.

Tulevaisuus

Lupajärjestelmä vakiintunee lähitulevaisuudessa. Tärkeää olisi, että valtion lupaviranomaisia koskevat ratkaisut saataisiin tehtyä mahdollisimman pysyviksi, ja että lupavalmistelulle turvataan kaikkien viranomaisten osalta riittävät viranomaisresurssit. Samalla on huolehdittava siitä, etteivät lupaprosessit veny toiminnanharjoittajan kannalta liian pitkiksi.

Lupajärjestelmän tulee pystyä lopullisesti vakiinnuttamaan asemansa puolueettomana ja asiantuntevana lupajärjestelmänä, joka huolehtii YSL:n tavoitteiden toteuttamisesta. Ympäristönsuojelulain tavoitteet sinänsä ovat asianmukaiset, eikä niissä ole todennäköisesti mitään merkittäviä korjaamistarpeita.

Erittäin tärkeätä on myös pystyä kehittämään ympäristölupien nojalla tapahtuvan toiminnan ympäristövaikutusten arviointia. Erityisesti vaikutustarkkailun osalta tarvitaan kehittelyä. Toistaiseksi luvanvaraisen toiminnan pitkäaikaisia ympäristövaikutuksia ei kyetä vielä riittävästi arvioimaan.

MELUNTORJUNTA

Meluongelman laajuus ja tehdyt meluntorjuntatoimet

Melusta on Helsingissä tullut merkittävä elinympäristön laatua ja viihtyisyyttä heikentävä tekijä. Liikennemäärien kasvun sekä kaupunkirakenteen tiivistymisen myötä meluhaittojen arvioidaan edelleen kasvavan.

Suurin meluhaittojen aiheuttaja Helsingissä on tie- ja katuliikenne, jonka aiheuttamalla yli 55 dB:n melualueella asuu noin 92 000 helsinkiläistä. Näistä noin 47 000 asuu yleisten teiden ja loput katujen varsilla. Rautatieliikenteen aiheuttamille meluhaitoille altistuvien määrä on olennaisesti vähäisempi, noin 6 500 asukasta, ja lentoliikenteen meluhaitoille altistuvien määrä on marginaalinen.

Yli 55 dB:n ajoneuvoliikenteen melulle altistuvien määrän on arvioitu kasvavan vuoteen 2020 mennessä noin 25 000 asukkaalla (27 %) yhteensä 117 500 asukkaaseen, mikäli uusia meluesteitä ei rakenneta. Kasvu keskittyisi suurimmaksi osaksi sisääntulo- ja kehäväylien varsille, missä ajoneuvoliikenteen kasvu on voimakkainta.

Helsingissä meluntorjunta maankäytön ja liikenteen suunnittelun keinoin on vakiintunutta suunnittelukäytäntöä, jolla yritetään estää meluhaittojen synty uusilla alueilla. Sen sijaan rakennetuilla alueilla suunnittelun keinoin ei voida ratkaisevasti supistaa melulle altistuvan väestön määrää. Niillä pääpaino meluhaittojen torjunnassa on meluesteiden rakentamisessa, mitä on tehty vuodesta 1979 alkaen. Helsingin alueelle on rakennettu kaupungin, tiehallinnon ja ratahallintokeskuksen toimesta yhteensä runsaat 40 km meluesteitä. Rakentaminen on kohdistettu keskeisille sisääntulo- ja kehäväylille sekä ranta- ja pääradan varteen.

Kaupunki on käyttänyt viime vuosina meluesteiden rakentamiseen jo olevassa katuverkossa 0,5 – 1 miljoonaa euroa ja uusissa liikenneväylähankkeissa 1 – 2 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi kaupunki on osallistunut tiehallinnon ja ratahallintokeskuksen yhteishankkeisiin, joihin on sisältynyt myös meluesteiden rakentamista. Kaupungin koko-naisinvestoinnit meluntorjuntaan ovat olleet yhteensä 2 – 5 miljoonaa euroa vuodessa.

Meluntorjunnalle asetetut päämäärät ja niiden toteutuminen

Meluntorjunnan keskeinen päämäärä Helsingissä on hillitä meluhaittojen kasvua nykytasolta. Tavoite on haastava, sillä Pääkaupunkiseudun pääväylien meluntorjuntaohjelman ja Helsingin katuverkon meluntorjuntaselvityksen mukaisilla toimenpiteillä on arvioitu voitavan vähentää melulle altistuvien määrää noin 5 500 asukkaalla. Liikennemelusta kärsivien määrä tulee siten kasvamaan, vaikka kaikki suunnitellut meluntorjuntatoimenpiteet saataisiin toteutettua. Tällä hetkellä etenkin pääkaupunkiseudun yleisten teiden meluntorjuntaohjelman toteutus laahaa huomattavasti alunperin ohjelmoitua jäljessä.

Uusilla kaava-alueilla meluntorjunnan vaatimukset otetaan huomioon ja alueet pyritään suunnittelemaan ääniolosuhteiltaan mahdollisimman miellyttäviksi. Helsingin maa-alasta on tällä hetkellä kuitenkin huomattava osa melun nykyiset ohjearvot ylittävää, ja kaavoittajan mahdollisuudet ovat rajalliset erityisesti vanhoilla asuin- ja virkistysalueilla. Liikenneväylien peruskorjaus-, laajennus- ja uudisrakennushankkeissa tehdään meluntorjunnan osalta kaikki realistisesti mahdollinen, mutta siitä huolimatta niiden osalta ei ole mahdollista päästä kaikilta osin tavoitteena oleviin valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaisiin melutason ohjearvoihin. Myöskään erillisillä liikenneväylä- tai ratalinjakohtaisilla melunsuojaustoimenpiteillä ei yleensä kyetä poistamaan kohteen koko meluongelmaa, vaan ainoastaan rajoittamaan sitä. Tiiviisti rakennetussa kantakaupungissa ulkomelun estäminen meluesteillä ei ole mahdollista.

Vuonna 2002 valmistunut Helsingin katuverkon meluntorjuntaselvitys sisältää suuruudeltaan noin 15 kilometrin mittaisen meluesteiden toteuttamisohjelman. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan, tiehallinnon ja kuntien yhteistyönä laadittu pääväylien meluntorjuntaohjelma vuodelta 2000 sisältää noin 20 kilometriä meluesteitä Helsingin alueella. Rautateiden osalta pääkaupunkiseudun rataverkon meluntorjuntaohjelma vuodelta 2001 sisältää yhteensä noin 30 kilometriä meluesteitä Helsingin alueella. Helsingin kustannukset ohjelmien toteutuksesta ovat suuruusluokaltaan noin 30 miljoonaa euroa, minkä lisäksi tulevat uusien asuntoalueiden ja väylähankkeiden meluntorjuntainvestoinnit.

Näiden kolmen ohjelman toteutuksella voidaan vähentää melulle altistuvien asukkaiden määrää 7 000 – 8 000 asukkaalla noin 130 000 asukkaasta (noin 6 %). Vaikka tämä jää huomattavan suurista investoinneista huolimatta selvästi alle mietinnössä "Meluntorjunnan valtakunnalliset linjaukset ja toimintaohjelma" esitetystä tavoitteesta, tehtyjä toimenpiteitä voidaan pitää tarkoituksenmukaisina ja välttämättöminä. Tähän mennessä toteutettu ja suunniteltu melusuojauksen rakentaminen on kohdistunut paikkoihin, joissa saavutetaan merkittäviä paikallisia parannuksia. Sen sijaan koko ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan uusia keinoja tavanomaisten meluesteiden rakentamisen lisäksi.

Meluntorjunnan keskeiset ongelmat ja kehittämistarpeet

Helsingissä ei ole mahdollista saavuttaa em. mietinnössä esitetyn toimintaohjelman mukaista meluhaittojen vähennystä meluesteiden rakentamisella, vaikka esteiden määrää rakentamisohjelmassa lisättäisiin nykyisestä. Lisäksi Helsingin katuverkon meluntorjuntaselvityksen laadinnan yhteydessä havaittiin, että useassa tapauksessa meluesteiden rakentaminen on kaupunkikuvallisista syistä tai katualueen tilanahtauden vuoksi mahdotonta. Toisin sanoen mahdollisuudet lisätä esteiden rakentamista ovat rajoitetut.

Rakennetuilla asuntoalueilla tarvitaan pääväylien ja katuverkon meluesteohjelmien toteutuksen lisäksi kiinteistökohtaisen meluntorjunnan tehostamista, koska muutoin melulle altistuvien asukkaiden määrää ei kyetä supistamaan. Tämän vuoksi valtion ja kuntien yhteistyönä tulee käynnistää yksityiskohtainen selvitystyö kiinteistökohtaisen meluntorjunnan tarpeesta ja menetelmistä kustannusvaikutuksineen ja rahoitusjärjestelyineen.

Meluesteiden rakentaminen tulee keskittää rakennettuja asuntoalueita sivuaville pääväylille, joiden meluhaitat ovat kasvaneet ja kasvavat liikennemäärien kasvun myötä voimakkaasti. Ensi vaiheessa toimenpiteet tulee kohdistaa säteittäisille pääväylille (Turunväylä, Hämeenlinnanväylä, Lahdenväylä ja Itäväylä) ja Kehä I:lle, joiden meluesteiden rakentaminen on viivästynyt alkuperäisestä, pääkaupunkiseudun meluntorjuntaohjelman 2000 – 2020 tavoiteaikataulusta. Helsinki on osaltaan varautunut näihin hankkeisiin muun katuverkon meluesteiden rakentamisen rinnalla. Näin ollen myös valtion tulee viipymättä osoittaa näille väylille Uudenmaan tiepiirin esittämät kehittämismäärärahat, jotta suunnitellut tiepiirin ja kaupungin yhteishankkeet voidaan toteuttaa.

Helsingin osalta tulee meluntorjunnassa panostaa myös kantakaupungin kerrostalokiinteistöjen meluntorjunnan parantamiseen, jos mietinnön tavoiteohjelma halutaan toteuttaa. Toimenpiteinä tulevat kysymykseen lähinnä ikkunoiden uusiminen ja ilmanvaihtojärjestelmän parantaminen. Toimenpiteet on kiinteistöjen itsensä tehtävä, ja toimenpiteiden toteuttamista tulisi tehostaa valtion tukitoimin.

Meluntorjunnan kehittämistä on osaltaan haitannut ympäristöluvissa käytettävien oikeusohjeiden puute. Nyt on vakiintunut käytäntö ympäristölupapäätöksissä viitata valtioneuvoston päätökseen melutason ohjearvoista (VNp 993/1992), joiden soveltamisalaan ympäristöluvat eivät kuitenkaan kuulu. Tämä on tyhjentävästi kirjoitettu päätöksen 1 §:ään. Päätöksen perustelumuistion mukaan sitä ei sovellettaisi terveydenhoitolain mukaisissa sijoitusratkaisuissa vaan tällöin sovellettaisiin lääkintöhallituksen ohjekirjettä 21/87. Nyt voimassa oleva sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohje (Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:1) ei sellaisenaan sovellu ympäristölupaharkintaan. Melutason ohjearvoista tulisi antaa valtioneuvoston asetus, jonka valmistelussa tulisi ottaa huomioon myös niiden soveltuvuus ympäristölupamenettelyyn. Asetuksessa voitaisiin samalla ottaa huomioon ne erityispiirteet, jotka liittyvät moottoriratojen, lentopaikkojen ja teollisuuslaitosten aiheuttamaan meluun. Myös valtioneuvoston päätöstä ampumaratojen aiheuttaman melutason ohjearvoista (VNp 53/1997) tulisi tarkistaa niin, että sitä voitaisiin soveltaa myös ympäristölupamenettelyssä.

Melun leviämisen arvioinnissa yleisesti käyttöön levinneet pistemäisten melulähteiden, kuten ampuma- ja moottoriradat sekä teollisuuslaitokset, laskentamallit eivät ole saaneet virallista asemaa. Näiden melulähteiden melun leviämisen arvioinnista tulisi ympäristöministeriön antaa ohjeet.

Meluntorjunnan toimintaohjelman merkitys jatkokehityksessä

Meluntorjuntaa koskeva mietintö on kattava, yleispiirteinen selvitys melu- ja tärinähaittojen vaikutuksista, ongelman laajuudesta ja haittojen torjunnan keinoista valtakunnan tasolla. Sen tarkoituksena on koordinoida ja tehostaa melu- ja tärinähaittojen torjunnan tutkimusta, suunnittelua ja ohjausta siten, että asetetut tavoitteet saavutetaan.

Mietintöön sisältyvän toimintaohjelman päämääränä on turvata kansalaisille terveellinen, viihtyisä ja vähämeluinen ympäristö ennaltaehkäisemällä melun syntymistä, estämällä melun leviämistä ja vähentämällä meluhaittoja. Tavoitteena on myös säilyttää erityppisiä hiljaisia alueita sekä estää tärinän syntymistä ja vähentää sen haittoja.

Toimintaohjelmassa on esitetty yhteensä 33 toimenpidettä asetettujen päämäärien ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Esitetyistä toimenpiteistä kymmenen on asetettu etusijalle, loput ovat tärkeimpiä toimenpiteitä tukevia tai täydentäviä. Työryhmän ehdotus kattaa vuodet 2005-2020, mutta tärkeimmiksi valitut toimenpiteet painottuvat vuosille 2005-2010.

Ehdotuksen toimenpiteet eivät sisällä merkittävästi uutta niihin menettelyihin ja toimenpiteisiin, joita Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on noudatettu meluntorjunnan edistämiseksi. Uutena päämääränä voidaan pitää tietoista hiljaisten alueiden säilyttämistä riittävässä määrin.

Esitetty päämäärä hiljaisuuden suojelemisesta meluntorjunnan rinnalla on kannatettava edellyttäen, että kriteerit ja määritelmät sekä tarvittavat toimenpiteet mitoitetaan paikallisesti. Näin voidaan ottaa huomioon kunnan kehitystilanne, maankäyttö ja muut olosuhteet. Hiljaisten alueiden säilyttämisestä tulee luoda maankäytön kehittämistä ohjaava eikä estävä tekijä.

Nykyinen meluntorjunta on perustunut pääosin melun leviämisen ehkäisemiseen, ja jatkossa tulisikin panostaa melupäästöjen vähentämiseen jo lähteessä.

Koska tie- ja katuliikenne on suurin meluongelmien aiheuttaja, tulisi hiljaisten tiemateriaalien ja renkaiden tutkimusta ja tuotekehittelyä huomattavasti lisätä. Tavoitteena tulisi olla turvallisuus, kestävyys ja kilpailukykyisyys muihin vaihtoehtoihin nähden. Myös liikennevälineiden ja erilaisten työkoneiden tuotekehittelyä vähämeluisampaan suuntaan tulisi lisätä.

Kiinteistökohtaisesta meluntorjunnasta tulisi laatia ohje, josta löytyy tietoa mm. ikkunoiden vaihtamisesta, melua torjuvan tonttiaidan rakenteesta ja sijoittamisesta sekä mahdollisesti tarvittavasta lupamenettelystä. Informaatio-ohjauksen lisäksi asukkailla tulisi olla mahdollisuus saada myös taloudellista tukea omatoimiseen meluntorjuntaan.

Melun terveysvaikutuksista ja häiritsevyydestä tarvitaan lisää tietoa. Tietoa voidaan käyttää hyödyksi mm. melun ohjearvojen tarkistuksessa. Nykyiset melun ohjearvot kuvaavat huonosti melun häiritsevyyttä, ja niitä olisi tarkistettava niin, että ne ottaisivat paremmin huomioon enimmäismelutasot sekä yksittäisistä melutapahtumista aiheutuvat häiriöt.

Mietinnössä esitetty meluntorjunnan toimintasuunnitelma ylittää kustannuksiltaan huomattavasti nykyiset meluntorjuntainvestoinnit. Helsingin mahdollisuudet osoittaa tarvittava lisärahoitus meluntorjuntaan ovat vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa huonot. Toisaalta myöskään tiehallinto ei ole kyennyt toteuttamaan sisääntulo- ja kehäväylien meluntorjuntaa suunnitellulla tavalla.

Meluntorjunnan kustannukset mietinnössä esitetään kohdistettavaksi aiheuttamisperiaatteen mukaisesti siten, että kaupungit vastaavat katuverkon ja tiehallinto yleisten teiden meluntorjunnasta. Meluntorjunnan tarpeen aiheuttaa katu- ja tieverkkoa käyttävä liikenne, jonka maksamat ajoneuvo- ja polttoaineverot kertyvät valtiolle. Tämän liikennetulokertymän perusteella valtion tulisikin ottaa nykyistä huomattavasti suurempi osuus meluntorjunnan kustannuksista. Näin etenkin, koska mietinnön mukainen toimintaohjelma edellyttää meluntorjunnan investointitason voimakasta nostamista.

Toteuttamisohjelman läpivieminen edellyttää sen rahoituksen järjestämistä siten, että kaikilla osallisilla on riittävät taloudelliset resurssit osallistua siihen täysipainoisesti. Toimenpiteiden vaatima rahoitustarve on arvioitava realistisesti ja kustannusjako harkittava huolellisesti.

Meluongelman ja meluntorjunnan kehittyminen tulevaisuudessa

Pääkaupunkiseudun liikennemäärien ennustettu kasvu on suurimmaksi osaksi kasvukeskuksien sisäistä liikennettä ja seudullista poikittaisliikennettä. Liikennemäärien kasvun seurauksena melulle altistuvien määrä kasvaa Helsingissä nykytilanteesta, vaikka katuverkon sekä pääkaupunkiseudun pääväylien ja rataverkon meluntorjuntaohjelmat toteutetaan ja uusien asuinalueiden meluntorjunta varmistetaan jo kaavoitusvaiheessa. Helsingissä meluongelmien paheneminen kohdistuu tulevaisuudessa etupäässä esikaupunkialueille. Sen sijaan kantakaupungin melutilanne ei ainakaan sanottavasti huonone nykyisestä tilanteesta.

Meluesteiden rakentaminen on kallista ja esteiden suojausvaikutus kohdistuu suhteellisen pienelle alueelle. Edellä mainittujen meluntorjuntaohjelmien toteuttamiskustannukset vuoteen 2020 mennessä ovat noin 23 – 25 milj. euroa. Näihin ohjelmiin sisältymättömät pääväylien, metroradan ja uusien asuntoalueiden meluntorjuntatarpeet huomioon ottaen kokonaiskustannukset noussevat 30 – 35 milj. euroon. Kokonaiskustannukset nousevat niin suuriksi, että meluesteiden rakentamisen rinnalle olisi tarpeen kehittää muita, kustannustehokkuudeltaan parempia meluntorjunnan keinoja.

Myös toiminnalliset syyt edellyttäisivät uusia ratkaisuja ja toimintatapoja katuverkon meluntorjunnassa. Meluesteet ovat ongelmallisia estevaikutuksensa takia ja kaupunkikuvallisista syistä sekä katualueen tilanahtaudesta johtuen. Uusilla asuntoalueilla ongelmat voidaan välttää asianmukaisella suunnittelulla. Sen sijaan vanhoilla alueilla meluesteiden rakentaminen jälkikäteen on näistä tekijöistä johtuen miltei mahdotonta jälkikäteen.

Kiinteistökohtaisina toimenpiteinä tulevat kysymykseen ikkunoiden rakenteellinen parantaminen ja tonttimeluaitojen rakentaminen. Ikkunoiden rakenteellinen parantaminen on usein ainoa käytettävissä oleva meluntorjuntakeino kantakaupungissa ja kerrostalojen ylemmissä kerroksissa. Vanhoissa kerrostaloissa asuntojen ilmanvaihtojärjestelmä saattaa aiheuttaa ongelmia meluntorjunnan kannalta. Ikkunoiden ja ilmanvaihtoaukkojen ääneneristävyyden parantaminen on meluntorjuntakeino, jonka laajempaa soveltamista tulisi edistää. Samoin tonttiaitojen toteuttamista meluesteinä tulisi rohkaista etenkin pientaloalueilla.

Ratkaisu olisi useimmissa tapauksissa paitsi meluntorjunnan ja asumisviihtyisyyden kannalta myös kustannustehokkuudeltaan parempi kuin tavanomainen melueste.

Hiljaiset päällysteet tulevat kysymykseen meluntorjunnan keinona ensi sijassa pääkaduilla, joilla ajonopeudet ovat yli 50 km tunnissa. Ne vähentävät melua joka paikasta vaikutusalueellaan, myös kerrostalojen ylimpien kerrosten osalta. Hiljaisten päällysteiden kulutuskestävyys ei nykyisellään ole vielä riittävän hyvä laajamittaiseen käyttöön. Käyttöteknisesti tyydyttävän ratkaisun löydyttyä tulee selvittää, missä kohteissa Helsingissä hiljaisen asfaltin käytöllä saadaan tavoiteltu meluntorjunnan taso.

Paikallisina meluntorjuntakeinoina voidaan käyttää liikenteen rajoituksia, kuten nopeusrajoituksia ja raskaan liikenteen pysäköinti- ja läpiajokieltoja. Rajoitusten tulee olla liikenteen kannalta perustelluiksi koettavissa, jotta niitä noudatetaan. Ne johtavat kuitenkin helposti meluhaitan siirtymiseen toiselle, liikenteellisesti samantasoiselle lähikadulle.

Yhteenveto

Vuonna 2000 toteutettu ympäristönsuojelulainsäädännön uudistus on kokonaisuutena arvioiden ympäristölupajärjestelmän toimivuuden osalta onnistunut varsin hyvin. Uudistus on ollut merkittävä ja niiden vaikutus selviää vähitellen, kun luvanvaraisen toiminnan ympäristövaikutuksista on saatu riittävästi pitemmän aikavälin tietoa.

Lupaprosessi vaatii aikaisempaa enemmän resursseja, joita Helsingissä on voitu tyydyttävästi voitu lupavalmisteluun osoittaa. Tämän seurauksena on jälkivalvonta kärsinyt ja vasta nyt voidaan järjestelmällistä jälkivalvontaa suunnitella.

Kuntien kannalta ei koulutusta ja ohjeistusta ole ollut riittävästi. Valtionhallinnolle on koulutusta ollut huomattavasti enemmän saatavilla. Alueellisten ympäristökeskusten resurssitkaan eivät ole riittäneet kuntien ohjaamiseen ja neuvontaan.

Vähentämällä kuntien ympäristönsuojeluviranomaisilta lupatehtäviä antamalla YSL 12 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksia eräiden toimialojen ympäristönsuojeluvaatimuksista ja kokoamalla kuntien osaaminen kuntayhtymiin voitaisiin kuntien ja valtion välistä toimivaltajakoa muuttaa niin, että kunnille voitaisiin osoittaa osa nyt valtion toimivallasta olevista toiminnoista. Samalla valtion lupahallinto voitaisiin siirtää yhteen viranomaistasoon. Lisää joustavuutta tarjoaisi ympäristöministeriön mahdollisuus päättää lupatoimivallan siirroista kunnalle sen esityksestä ja alueellista ympäristökeskusta kuultuaan.

Meluntorjunnan on katsottu kuuluvan yhteiskunnan vastuulle. Keinovalikoimaan on kuulunut lähes yksinomaan meluesteiden rakentaminen, joka on suhteellisen kallista ja niinpä meluntorjunnan rakentuminen edistyy hyvin hitaasti. Meluhaitoille altistuvan asutuksen määrä kasvaa meluesteiden rakentamisesta toimenpiteistä huolimatta.

Meluesteitä on toteutettu etupäässä melullisesti vaikeimmilla alueilla vilkkaimmin liikennöityjen teiden ja katujen varsilla. Kaupungin keskustassa, avoimilla kerrostalovaltaisilla alueilla ja vähemmän liikennöidyn katuverkon alueella perinteisten meluesteiden rakentaminen on monessa tapauksessa joko mahdotonta vallitsevaan tilaan tai suhteellisen tehotonta.

Tehdyt selvitykset Helsingin meluntorjuntatilanteesta osoittavat, että mikäli liikennemelulle altistuvaa asukasmäärää halutaan supistaa, tulee meluntorjunnan keinovalikoimaa ja kustannustehokkuutta lisätä aktiivisesti. Erityisesti kiinteistökohtaista meluntorjuntaa tulee edistää tavoitteellisesti tiedotuksella ja tarkoitukseen sopivilla ohjaus- ja tukimenettelyillä. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi tonttikohtaista meluntorjuntaa edellyttävät kaavamääräykset kaavamuutosten yhteydessä ja lupa sijoittaa tonttimeluaita katualueelle korvauksetta.

Ryj toteaa, että valtiontilintarkastajien selvityspyynnön aihepiiri on varsin laaja, kun se käsittää koko ympäristölupajärjestelmän ja meluntorjunnan kokonaisuudessaan. Ympäristölupamenettelyn toimivuuden kannalta keskeisimmät ongelmat liittyvät raskaaseen ja moniportaiseen lupaprosessiin, jota tulisi lainsäädäntötoimin ja delegoinnein keventää.

Meluntorjunnassa päähuomio kiinnittyy meluntorjunnan suureen tarpeeseen pääkaupunkiseudulla ja meluntorjuntatoimien riittämättömään rahoitukseen, erityisesti valtion rahoitusosuuden jälkeenjääneisyyteen.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa ympäristölupajärjestelmän toimivuudesta ja meluntorjunnasta valtiontilintarkastajien kanslialle seuraavan lausunnon:

1. Ympäristölupajärjestelmä

Ympäristölupajärjestelmän toimivuus

Tilastotiedot

Lupahakemusten määrän arvioidaan pysyvän samalla tasolla. Lupamääräysten tarkastamisen vuoksi tulee enemmän hakemuksia uudelleen vireille vuodesta 2011 lähtien.

Keskeiset ongelmat ja kehittämistarpeet

Lainsäädännön puutteet, säädösten ja ohjeistuksen selkeys

Myös toimintakokonaisuuden käsite on YSL:ssä ollut määritelty epäselvästi. Toimintakokonaisuus on YSL:n määritelmä tilanteessa, jossa muutoin erikseen luvanvaraiset toiminnat katsotaan kuitenkin yhdeksi toiminnaksi lupaa käsiteltäessä. Myös tätä kohtaa on lainsäädännön uudistuksen yhteydessä syytä uusia.

Viranomaisten toimivaltajako, kuntien resurssit, erilaiset menettelyt, yhteistyö ja tietojärjestelmät

Kunnilla on niiden koosta ja taloudellisesta tilanteesta johtuen erilaiset mahdollisuudet huolehtia ympäristönsuojelulain mukaisista tehtävistä. Elintarvikevalvonnan tarpeista lähtien ovat sosiaali- ja terveysministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö käynnistäneet kunnissa ns. YTAKE-kokeiluja. Niiden tarkoituksena on koota alueellisia kuntayhtymiä, jotka järjestävät alueellaan yhteisesti ympäristöterveydenhuollon. Suuressa osassa näistä kokeiluhankkeista on ympäristönsuojelu mukana. Tällaisessa kuntayhteistyössä on asiantuntemuksen parantaminen ja resurssien tehokas käyttö ilmeisenä tavoitteena. Alueellinen kuntayhtymä tai riittävän suuri kunta olisi resursseiltaan riittävä toisena lupaviranomaistasona käsittelemään ympäristölupia.

Lupien käsittely, lupavelvolliset ja lupamaksut

Valvonta

Lausunnot, muistutukset ja ilmoitukset

Helsingin kaupungin ympäristönsuojelumääräyksillä on pyritty antamaan pysyväisluonteisia määräyksiä muun muassa YSL 60 §:n mukaisten ilmoitusten vähentämiseksi.

Muutoksenhakujärjestelmä

Tulevaisuus

2. Meluntorjunta

Meluongelman laajuus ja tehdyt meluntorjuntatoimet

Melusta on Helsingissä tullut merkittävä elinympäristön laatua ja viihtyisyyttä heikentävä tekijä. Suurin meluhaittojen aiheuttaja Helsingissä on tie- ja katuliikenne, jonka aiheuttamalla yli 55 dB:n melualueella asuu noin 92 000 helsinkiläistä. Näistä noin 47 000 asuu yleisten teiden ja loput katujen varsilla. Rautatieliikenteen aiheuttamille meluhaitoille altistuvien määrä on olennaisesti vähäisempi, noin 6 500 asukasta, ja lentoliikenteen meluhaitoille altistuvien määrä on marginaalinen.

Helsingissä meluntorjunta maankäytön ja liikenteen suunnittelun keinoin on vakiintunutta suunnittelukäytäntöä, jolla yritetään estää meluhaittojen synty uusilla alueilla. Helsingin alueelle on rakennettu kaupungin, tiehallinnon ja ratahallintokeskuksen toimesta yhteensä runsaat 40 km meluesteitä. Rakentaminen on kohdistettu keskeisille sisääntulo- ja kehäväylille sekä ranta- ja pääradan varteen.

Meluntorjunnalle asetetut päämäärät ja niiden toteutuminen

Meluntorjunnan keskeinen päämäärä Helsingissä on hillitä meluhaittojen kasvua nykytasolta. Tavoite on haastava, sillä Pääkaupunkiseudun pääväylien meluntorjuntaohjelman ja Helsingin katuverkon meluntorjuntaselvityksen mukaisilla toimenpiteillä on arvioitu voitavan vähentää melulle altistuvien määrää noin 5 500 asukkaalla. Liikennemelusta kärsivien määrä tulee siten kasvamaan, vaikka kaikki suunnitellut meluntorjuntatoimenpiteet saataisiin toteutettua. Ongelmana on, ettei pääkaupunkiseudun yleisten teiden meluntorjuntaohjelman toteutus ole edennyt suunnitellulla tavalla. Pääsyynä tähän on ollut valtion riittämätön rahoitusosuus yhteisille hankkeille.

Meluntorjunnan keskeiset ongelmat ja kehittämistarpeet

Meluntorjunnan keskeiset ongelmat liittyvät tällä hetkellä toisaalta rahoitukseen, toisaalta mahdollisuuksiin toteuttaa melunsuojausta.

Helsinki on 4.10.2004 antamassaan lausunnossa Meluntorjunnan valtakunnalliset linjaukset ja toimintaohjelma –mietinnöstä kiinnittänyt huomiota meluntorjunnan riittämättömään rahoitukseen. Rakennettuja asuntoalueita sivuavilla pääväylillä meluhaitat ovat kasvaneet ja kasvavat liikennemäärien kasvun myötä voimakkaasti. Meluesteiden rakentamistarve on ankarin ko. väylillä. Säteittäisten pääväylien (Turunväylä, Hämeenlinnanväylä, Lahdenväylä ja Itäväylä) ja Kehä I:n meluesteiden rakentaminen on viivästynyt alkuperäisestä, pääkaupunkiseudun meluntorjuntaohjelman 2000 – 2020 tavoiteaikataulusta. Helsinki on osaltaan varautunut näihin hankkeisiin muun katuverkon meluesteiden rakentamisen rinnalla. Näin ollen myös valtion tulee viipymättä osoittaa näille väylille Uudenmaan tiepiirin esittämät kehittämismäärärahat, jotta suunnitellut tiepiirin ja kaupungin yhteishankkeet voidaan toteuttaa.

"Meluntorjunnan valtakunnalliset linjaukset ja toimintaohjelma" -mietinnössä esitetty meluntorjuntatyö vaatisi runsaasti lisää resursseja. Kymmenen tärkeimmän toimenpiteen toteuttaminen jo yksinään edellyttäisi noin 30 miljoonaa euron panostusta. Jotta meluntorjuntatoimenpiteitä voitaisiin tehdä nykyistä monipuolisemmin, olisi valtion lisättävä rahoitustaan meluntorjuntatyöhön.

Helsingissä ei ole mahdollista saavuttaa esitetyn toimintaohjelman mukaista meluhaittojen vähennystä meluesteiden rakentamisella, vaikka esteiden määrää rakentamisohjelmassa lisättäisiin nykyisestä. Lisäksi Helsingin katuverkon meluntorjuntaselvityksen laadinnan yhteydessä havaittiin, että useassa tapauksessa meluesteiden rakentaminen on kaupunkikuvallisista syistä tai katualueen tilanahtauden vuoksi mahdotonta. Toisin sanoen mahdollisuudet lisätä esteiden rakentamista ovat rajoitetut.

Meluhaittoja pyritään ehkäisemään paitsi liikennemelun haittoja vähentämällä, myös maankäytön suunnittelulla. Kaavoittajan mahdollisuudet korjata tilannetta ovat kuitenkin erittäin rajalliset vanhoilla asuin- tai virkistysalueilla. Kaavasuunnittelun keinot toimivat lähinnä laajempien kokonaisuuksien kuten uusien asuinalueiden tai kokonaisten kortteleiden yhteydessä. Kaavoitus on strategisesti tärkeä keino pitkällä aikavälillä, mutta se ei tuo pikaisia ratkaisuja meluongelmiin.

Nykyinen meluntorjunta on perustunut pääosin melun leviämisen ehkäisemiseen, ja jatkossa tulisikin panostaa melupäästöjen vähentämiseen jo lähteessä. Koska tie- ja katuliikenne on suurin meluongelmien aiheuttaja, tulisi hiljaisten tiemateriaalien ja renkaiden tutkimusta ja tuotekehittelyä huomattavasti lisätä. Tavoitteena tulisi olla turvallisuus, kestävyys ja kilpailukykyisyys muihin vaihtoehtoihin nähden. Myös liikennevälineiden ja erilaisten työkoneiden tuotekehittelyä vähämeluisampaan suuntaan tulisi lisätä.

Rakennetuilla asuntoalueilla tarvitaan pääväylien ja katuverkon meluesteohjelmien toteutuksen lisäksi kiinteistökohtaisen meluntorjunnan tehostamista. Tämän vuoksi valtion ja kuntien yhteistyönä tulee käynnistää yksityiskohtainen selvitystyö kiinteistökohtaisen meluntorjunnan tarpeesta ja menetelmistä kustannusvaikutuksineen ja rahoitusjärjestelyineen. Toimenpiteinä tulevat kysymykseen lähinnä ikkunoiden uusiminen, ilmanvaihtojärjestelmän parantaminen ja tonttimeluaitojen rakentaminen. Toimenpiteet on kiinteistöjen itsensä tehtävä, ja toimenpiteiden toteuttamista tulisi tehostaa valtion tukitoimin.

Lainsäädännön ja ohjeistuksen uusimisessa tulisi ottaa huomioon aluerakenteeseen liittyvät näkökohdat ja kaupunkien ominaispiirteet, jotka poikkeavat maaseudun meluongelmien ratkaisumalleista.

Meluntorjunnan toimintaohjelman merkitys jatkokehityksessä

Meluntorjunnan toimintaohjelman osalta kaupunki viittaa 4.10.2004 antamaansa lausuntoon sekä toteaa, että toimintaohjelman toimenpiteet eivät sisällä merkittävästi uutta niihin menettelyihin ja toimenpiteisiin, joita Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on noudatettu meluntorjunnan edistämiseksi. Uutena päämääränä voidaan pitää tietoista hiljaisten alueiden säilyttämistä riittävässä määrin.

Toteuttamisohjelman läpivieminen edellyttää rahoituksen järjestämistä siten, että kaikilla osallisilla on riittävät taloudelliset resurssit osallistua siihen täysipainoisesti. Toimenpiteiden vaatima rahoitustarve on arvioitava realistisesti ja kustannusjako harkittava huolellisesti.

Meluongelman ja meluntorjunnan kehittyminen tulevaisuudessa

gissä meluongelmien paheneminen kohdistuu tulevaisuudessa etupäässä esikaupunkialueille. Sen sijaan kantakaupungin melutilanne ei ainakaan sanottavasti huonone nykyisestä tilanteesta.

Yhteenveto

Lupaprosessi vaatii aikaisempaa enemmän resursseja, joita Helsingissä on tyydyttävästi voitu lupavalmisteluun osoittaa. Tämän seurauksena on jälkivalvonta kärsinyt ja vasta nyt voidaan järjestelmällistä jälkivalvontaa suunnitella.

Meluntorjunnassa meluesteiden rakentamisen rahoitus on ollut pääkaupunkiseudulla pitkään pahimpana ongelmana ja siihen tulisikin panostaa nykyistä enemmän.

Kirje valtiontilintarkastajien kanslialle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle, rakennusvirastolle ja ympäristökeskukselle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262

LIITTEET	Liite 1	Valtiontilintarkastajien selvityspyyntö ympäristöministeriölle
	Liite 2	Kaupunkisuunnitteluviraston lausunto 28.1.2005
	Liite 3	Rakennusviraston lausunto 31.1.2005



Kokousaika	21.2.2005 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

Jäsenet	Varajäsenet

kehittämisjohtaja	hallintojohtaja
Arto Antman	Yrjö Judström
koulutus- ja kehittämiskeskus	liikennelaitos

puheterapeutti	perushoitaja
Ritva Kalenius	Irmeli Snellman
JUKO	TNJ

rahoitusjohtaja	toimistopäällikkö
Tapio Korhonen	Martti Sundström
talous- ja suunnittelukeskus	sosiaalivirasto

rakennusmestari	taloussihteeri
Jorma Kaukovalta	Margit Tuominen
KTN	Kunta-alan unioni/KVL

va. hallintopalvelujohtaja	lakimies
Sirkku Ilmonen	Merja Aalto-Setälä
sosiaalivirasto	opetusvirasto

Jäsenet	Varajäsenet

rahoitusjohtaja	toimistopäällikkö
Tapio Korhonen	Martti Sundström
talous- ja suunnittelukeskus	sosiaalivirasto

henkilöstöjohtaja	henkilöstöpäällikkö
Hannu Tulensalo	Kirsti Aho
henkilöstökeskus	Helsingin Energia

kunnossapitoteknikko	lastenkodinjohtaja
Simo Karhu	Jussi Ruokonen
KTV	Jyty

puheterapeutti	toimistopäällikkö
Ritva Kalenius	Ismo Vantola
JUKO	KTN

hallintopalvelupäällikkö	lakimies
Sirkku Ilmonen	Merja Aalto-Setälä
sosiaalivirasto	opetusvirasto

LIITTEET	Liite 1	Asunto Oy Albertinmäen poikkeamispäätös
	Liite 2	Ympäristökartta

Medlemmar	Personliga suppleanter

-	-
-	-
-	-

Jäsen	Henkilökohtainen varajäsen

-	-
-	-
-	-