Lepakot ovat ainoita lentämään kykeneviä nisäkkäitä. Maailmassa on noin 1 000 lepakkolajia. Suomessa on tavattu 11 lepakkolajia. Lajeistamme kaksi kolmannesta jää talveksi Suomeen ja kolmannes muuttaa etelämmäksi. Helsingin lepakkokartoituksessa vuonna 2003 tavattiin yhdeksän lepakkolajia.

Kaikki lepakkomme ovat hyönteissyöjiä. Ne saalistavat pimeässä päästämiensä korkeiden äänien kaikujen avulla. Jokaisella lajilla on tyypillinen ääntelynsä. Korviin palautuvien kaikujen avulla muodostuu tarkka kuva ympäristöstä. Lepakoiden ääniä voi kuunnella detektorin  avulla.

Lepakot parittelevat syksyllä tai talvella. Naaras säilöö koiraiden siittiöt ja hedelmöittää itsensä keväällä. Se synnyttää yleensä yhden poikasen keskikesällä. Naaraat kasvattavat jälkeläisiään kolonioissa. Koiraat hajaantuvat omille teilleen.

Lepakoistamme suurin osa horrostaa täällä talven. Muutamat lajit muuttavat talveksi etelämmäksi. Suomen lepakot viettävät horroksessa puolet elämästään.

Kaikki  Suomen lepakot ovat rauhoitettuja luonnonsuojelulain  ja luonnonsuojeluasetuksen (Finlex) nojalla ja EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeja (Ympäristöhallinto). Lepakoiden lisääntymis-, levähdys- ja säännöllisten ruokailupaikkojen hävittäminen tai heikentäminen sekä kaikki tahallinen häirintä erikoisesti lisääntymisaikaan tai muuhun niiden elämänkierron kannalta tärkeään aikaan on kielletty. Suomi on ratifioinut muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelua koskevan yleissopimuksen (Bonn Convention on the Conservation of Migratory Species of Wild Animals, 1979, suomalaiset lepakkolajit kattava täydennys 1985) sekä Euroopan lepakoiden suojelusopimuksen (Lontoon eli Eurobats-sopimus) 1991.