Korvayökkö

Korvayökkö on hiljainen, joten sitä on usein vaikea löytää. Hyvä paikka korvayökön havaitsemiseen on hautausmaan penkki. Suurikorvaisena ja erinomaisella kuulolla varustettuna korvayökkö paremminkin kuuntelee saaliidensa pitämiä ääniä kuin kaikuluotaa. Joskus se roikkuu oksalla kaikuluotaamassa hyönteisiä metronomin tikitystä muistuttavalla äänellään. Äänen voi kuulla vain detektorilla. Se pudottautuu hakemaan saaliin ja palaa sitten samaan paikkaan tikittelemään.

Toisinaan korvayökkö lepattelee puun oksien välissä kuulostellen hyönteisiä ja pitää ajoittain hiljaista sirisevää kaikuluotausääntä. Kun korvayökkö paikantaa seuraavaa puuta, sen ultraääntelyt ovat kuin pyssyn pamauksia.

 

 



Korvayökkö
. Kuva ©
Helsingin kaupungin ympäristökeskus / Yrjö Siivonen
 

Korvayökköä tapaa yleensä hautausmailta, puutarhoista, kartanon puistoista tai muista jaloja lehtipuita kasvavista paikoista tai vanhoista kuusikoista. Jos taivas on vaalea, saattaa korvayökön tunnistaa pitkistä korvista.

Korvayökön voi tavata talvehtimasta esimerkiksi vanhan kellarin katosta. Tuolloin pitkät korvat ovat kuitenkin yleensä taivutettuina ylös. Usein horrostava korvayökkö on suojannut itsensä puolittain siivillään.

Vuosaaren Tullisaari

Korvayökön voi tavata Vuosaaren Tullisaaresta
. Kuva ©
Yrjö Siivonen

Suomen lepakkolajit -sivulle
Lepakot harrastuksena