tymisen vuosina 1917–1918 mahtavimmillaan, vaikka maassa ei juuri talou- dellisia resursseja ollutkaan. Valtioneuvoston asettama komitea tutki niinikään Unioninkadun koko ra- kennuskannan uudistamista yliopiston kirjaston ja Kaisaniemen välillä 1918. Mietinnössä vuodelta 1920 ehdotettiin mm. aiemman venäläisen sotilassai- raalan kortteliin ”valtion keskuskirjastoa”, ”oikeuspalatsia” ja sen pääkoh- teeksi uutta eduskuntataloa. Raskaiden pylväsrivistöjen hallitsemien uudis- rakennusten luonnospiirustukset laati arkkitehti J. S. Sirén. Modernismin läpimurto 1930-luvulla arvioitiin uudelleen yliopiston uudisrakennustarpeita, ja myös kirjaston korttelin täydellistä uudisrakentamista harkittiin, Unioninkadun varrella olevaa vanhinta osaa lukuunottamatta. Vajaan parinkymmenen vuo- den ikäinen Rotunda-osa tuomittiin yleisesti purettavaksi ja vuosina 1937 ja 1938 järjestetyt arkkitehtikilpailut täyttivät korttelin uudisrakennuksilla kir- javarastoja, lukusaleja ja toimistotiloja varten. Alvar Aallon palkitsematta jäänyt ehdotus kirjastokorttelin arkkitehtuurikilpailussa 1938. Kortteli on käsitelty vapaamuotoisena kokonaisuutena: vanha osa eräänlaisena museona, uusien osien näkyvimpänä olisi ollut suuri lukusali. Kuva: Helsingin yliopistomuseo. Kilpailuehdotuksissa kärjistyivät myös arkkitehtien sukupolvierot ja tyy- linmurros klassismista äärifunktionalismiin, moderniin betoni-lasirakenta miseen. Esimerkiksi J. S. Sirén ehdotti kirjaston tilojen kaksinkertaistamis- ta vanhan kirjastorakennuksen kanssa ulkonaisesti täysin identtisellä uu- disrakennuksella, ”Engelin henkeen”. Kilpailut voitti nuori arkkitehti Aarne 18
Kansalliskirjasto
To see the actual publication please follow the link above