joka todennäköisesti oli italialainen malli ja vain teoksen luonnosvaiheessa mallina pariisilainen Leonie Tavier. Kuitenkin Vallgrenin mukaan molem- mat olivat pariisilaisia. Mallien valintaa Ranskan kansallisarkistossa säilytetään École des Beaux Arts koulun eli Pa- riisin taideakatemian listoja malleista.12) Mallien kuvailu on viety niissä yk- sityiskohtiin asti. Erään täyteen kirjoitetun vihkon väliin oli lisätty käsin- kirjoitettu kirje, jossa ilmaistaan paheksunta listojen julkiseen esittelyyn. Julkisuus olisi rikkonut kirjoittajan mukaan tiettyjä tabuja. Mallien välitys- toimistot aloittivat toimintansa 1800-luvun lopussa, kuten esimerkiksi enti- sen italialaisen miesmallin perustama Soccin agentuuri.13) Pariisissa julkaistiin myös useampia alan lehtiä kuten Le Massier, jossa mallien ulkonäköä kuvail- tiin erittäin tarkasti.14) 1900-luvun alussa mallin työtä tekevät olivat edelleen kaiken ikäisiä, pienistä lapsista vanhuksiin, mutta mallit edustivat laajem- min kaikkia yhteiskuntaluokkia ja useampaa kansallisuutta kuin aiemmin. Suurin osa niistä sadoista malleista, jotka työskentelivät Pariisin malli- markkinoilla 1900-luvun vaihteessa, on jäänyt nimettömiksi. Näin on käy- nyt myös Ville Vallgrenin käyttämien mallien kohdalla. Heitä ei tunneta nimeltä yhtä hyvin kuin esimerkiksi Vallgrenin aikalaisten Albert Edelfel- tin tai ranskalaisen kuvanveistäjän Auguste Rodinin malleja. Rodinin mal- leja on kuvailtu ja kirjattu muistiin tarkkoine osoitetietoineen yhteensä yli kolmesataaviisikymmentä.15) Ilmeisesti suuripiirteinen suomalainen taitei- lija ei ollut niin tarkka. Vallgrenin muistelmista kuitenkin selviää, että hän työskenteli kymmenien eri mallien kanssa, jotka edustivat useita eri kansal- lisuuksia. Vallgrenin suvussa kulkevan muistitiedon mukaan Havis Aman- dan mallien elämä jatkui hyvin.16) Toinen malleista meni tiettävästi naimi- siin aatelismiehen kanssa. Pariisin Villen kiehtova työ Suomessa kritisoitu suihkulähteen pääfi guurin rohkean keimaileva asento oli juuri se mitä Ranskassa ylistettiin. Valmis suihkulähde esiteltiin vuonna 1907 Pariisissa ranskalaisten taiteilijoiden salongissa, jonka virallinen avaa- ja oli Ranskan presidentti. Avajaispäivänä Figarossa ilmestyneessä artikke- lissa arveltiin, että Vallgrenin suihkulähde tulee olemaan salongin katsotuin teos.17) Taiteilija itse kirjoitti suihkulähteestä, että salongissa oli ollut puhet- ta sen ostamisesta Pariisiin, ellei se olisi ollut Helsingin kaupungin tilaus.18) Suihkulähde paljastettiin Helsingin Kauppatorilla 20.9.1908. Vuonna 1902 Ranskan kansalaisuuden saanut Ville Vallgren onnistui tuo- maan pohjoisen kotimaansa pääkaupunkiin keskieurooppalaista estetiikkaa, palan hymyilevää Pariisia. Teoksen tekijä oli yhtä ainutlaatuinen kuin itse tai- deteos 1900-luvun alun Helsingissä. Yli 30 vuotta Ranskassa asunut kuvan- veistäjä oli poikkeuksellinen hahmo suomalaisen taiteen kentällä. Taiteilijan 38
Havis Amanda
To see the actual publication please follow the link above