Euroopan uusjakoa tanssin lomassa
Wienin Kongressi 1814-15 oli yksi kansainvälisten suhteiden historian suurimpia rauhankonferensseja, johon ottivat osaa lähes kaikki silloiset Euroopan valtiot ja ruhtinaskunnat. Keskeisiä hahmoja olivat Venäjän Aleksanteri I, Preussin Fredrik Vilhelm III, Itävallan Frans I ja kansleri Metternich, sekä Englannin ulkoministeri Casterleigh. Näistä neljästä valtiosta muodostunut komissio valmisteli käsiteltävät asiat ja käytännössä myös ratkaisi ne keskenään. Ranskaa edustanut diplomaatti Charles-Maurice de Talleyrand - entinen Napoleonin ulkoministeri - oli kääntynyt Bourbon-suvun kannattajaksi ja sai ujutettua Ranskan kongressin johtoytimeen.
Kongressin yleisiä periaatteita olivat: restauraatio, laillisuus, tasapaino ja turvallisuus. Ranskan voittajavaltiot päättivät näin luoda "ikuisen liigan" pitääkseen Ranskan kanssa tehdyt rauhansopimukset voimassa. Näin haluttiin vakauttaa koko Euroopan voimatasapainoa. Yhteistoiminnan kiinteyttämiseksi voittajavallat sopivat järjestävänsä säännöllisiä konferensseja.
Kongressi oli myös kruunupäiden ja aikansa "julkkisten" seurapiiritapahtuma. Vanhan sanonnan mukaan siellä tanssittiin, mutta ei edistytty. On totta, että koolla ollut seurapiirikerma kiinnitti huomiota politiikan teon ohella myös juhlimiseen. Samppanjapullojen korkit varmasti poksahtelivat konserttien, tanssiaisten sekä metsästysretkien lomassa. Sekä isäntämaan että vieraiden valtionkassat joutuivat lujille tarjoiluista: Venäjän keisarikin tarjosi Volgan sampea, Ostenden ostereita ja Périgordin tryffeleitä, Moskovan kasvihuoneista tuotuja ananaksia, englantilaisia mansikoita ja ranskalaisia viinirypäleitä.