Nykyään kehittyneemmät digikuvaajat tuntevat sellaiset digipanoraamat, jotka yhdistetään usein kameroitten mukana tulevilla ohjelmilla. Kamerat sisältävät lisäksi ohjelmallisesti toiminnon, jossa panoraamakuvaa otettaessa näkee edellisen panoraaman osan kameran näytöllä ja voi näin asettaa seuraavan kuvaosan tarkalleen panoraamanesityksen jatkoksi.

Stich-ohjelmmalla kuvat sulautetaan reunoiltaan liukuvasti toisiinsa ja saadaan aikaiseksi saumaton panoraama.

Tällaisia mahdollisuuksia ei ollut Signe Branderin aikoihin 1900-luvun alkupuolella. Niinpä sen aikaiset panoraamakuvat on otettu erillisinä otoksina, jotka vierekkäin pantuna muodostavat panoraaman.