Tiedote 3.12.2004

Helsinki kansallisen EU-politiikan toimijaksi?

Riikka Lahdensuo pohtii tuoreessa keskustelualoitteessa, voisiko Helsingin kaupungin käytännön EU-asiantuntemusta hyödyntää nykyistä paremmin Suomen EU-kantojen valmistelussa. Kirjoitus pohjautuu Helsingin kaupunginhallinnon ja valtionhallinnon viranhaltijoiden sekä yrityselämän edustajien haastatteluihin.

Euroopan unionissa raja kansallisen ja kansainvälisen politiikan välillä on muuttunut hyvin häilyväksi. Erillisen sisä- ja ulkopolitiikan sijaan EU-jäsenvaltiot harjoittavat eurooppalaista kansallista politiikkaa. Ne pyrkivät saamaan unionista lisäarvoa muotoilemalla omat kansalliset intressinsä yhteisiksi eurooppalaisiksi tavoitteiksi.

Syvenevä EU-integraatio vaikuttaa suoraan paikallishallinnon toimintaedellytyksiin. Siksi olisi perusteltua, että Suomen kaupungeilla ja kunnilla olisi merkittävämpi rooli kansallisten EU-tavoitteiden määrittelyssä. Koska paikallistaso vastaa pitkälti EU-lakien toimeenpanosta, kaupunkien käytännön asiantuntemus voisi olla apuna yhä toimivampien eurooppalaisten asetusten valmistelussa.

Tuoreen keskustelualoitteen mukaan Helsingin kaupungin organisaatioon kertynyttä käytännön EU-asiantuntemusta ei ole vielä otettu järjestelmällisesti kansallisen valmistelun tueksi. Tämä tuli ilmi haastatteluissa, jotka käsittelivät Helsingin kansainvälistymisen kehityskaarta vuosina 1992–2002. Useiden arvioiden mukaan Helsingin kaupunki on toiminut viimeisen vuosikymmenen ajan eurooppalaisella kentällä hyvin itsenäisesti. Se on pyrkinyt vaikuttamaan erilaisten verkostojen ja instituutioiden kautta eurooppalaisesta kaupunkipolitiikasta käytävään keskusteluun. Ilman oman valtionsa tukea kaupunkien vaikuttamispyrkimykset jäävät kuitenkin hyvin ohuiksi.

Kansallisen EU-politiikan edistäminen vaatii laajentuneessa unionissa yhä kattavampaa koordinointia. Pienen jäsenvaltion on varmistettava, että eri foorumeilla vaikuttavat toimijat puhuvat yhdellä äänellä. Näin myös vaikutusvalta vahvistuu.

Helsingin kaupunginhallinto on ajanut viime vuosien aikana kaupunkipoliittisen EU-keskustelun kehittämistä. Myös sisäasiainministeriöstä on tehty tämänsuuntaisia keskustelunavauksia. Olisiko aika jo kypsä valtion ja pääkaupungin keskinäisen riippuvuuden tunnistavan EU-yhteistyön syntymiselle?