Tiedote 16.10.2003

"Kakspiippunen juttu” – tutkimus helsinkiläisten suhtautumisesta kameravalvontaan

Helsingin kaupungin tietokeskuksessa on julkaistu kameravalvontaa käsittelevä tutkimus. Sen ovat tehneet tutkijatohtori Hille Koskela Suomen Akatemiasta sekä tutkija Martti Tuominen Helsingin kaupungin tietokeskuksesta.

Tutkimuksessa on kartoitettu helsinkiläisten näkemyksiä, kokemuksia ja mielipiteitä kameravalvonnasta sekä selvitetty suhtautumista valvontakameroiden nauhojen mediakäyttöön ja valvontaa koskevaan lainsäädäntöön. Näitä asioita ei ole aiemmin tutkittu, vaikka Suomi on yksi Euroopan valvotuimpia maita – valvontakameroiden määrällä mitaten.

Tutkimuksen aineiston muodostaa 16-69-vuotiaille helsinkiläisille suunnattu kysely. Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä poimitun otoksen koko oli 2 000 henkeä. Hyväksyttyjä vastauksia kertyi kaikkiaan 1 240, eli 62 %.

Valvontakamerat koetaan hyödyllisiksi, mutta yksityisyys on turvattava

Tutkimuksen perusteella piirtyi kuva helsinkiläisten asenteista: kameravalvonta on hyvä asia, kun se kohdistetaan sellaisiin kohteisiin, joissa siitä on hyötyä, mutta valvonnalla olisi oltava selvät rajat. Rikosten torjunnassa ja tutkinnassa kameravalvonnan arvioitiin pääosin olevan hyödyllistä ja tarpeellista. Myös valvonnan kohteena oleminen koettiin pääosin myönteiseksi ja turvallisuutta lisääväksi asiaksi. Vastaajien mukaan kameravalvonnalle tulisi kuitenkin saada selkeämpi lainsäädäntö, joka turvaisi sen, että tietty yksityisyys säilyy niin työpaikoilla, asuinympäristössä, julkisessa kaupunkitilassa kuin mediassakin. Tulisi huolehtia siitä, että valvojia valvotaan, eikä kameroilla kerättyä materiaalia käytetä väärin.

Enemmistö hyväksyy valvonnan kaupunkitilassa

LVastaajista 70 % arveli kameravalvonnasta olevan hyötyä rikosten selvittämisessä ja 58 % uskoi sen myös ehkäisevän rikoksia ennalta. Käsitys valvonnan vaikutuksesta rikoksiin oli siis varsin optimistinen. Kyselyssä selvitettiin myös kameravalvonnan kohteena olemisen herättämiä tunteita: enemmistö (63 %) yhtyi väittämään "mielestäni on hyvä, että kaupunkitilaa valvotaan". Henkilökohtaista turvallisuuden tunnetta lisäävänä valvontaa piti hieman yli kolmannes (38 %) vastaajista. Monet ilmaisivat, etteivät ole juurikaan ajatelleet asiaa (38 %) tai että asia on heille yhdentekevä (25 %). Kielteisiä tunteita – kuten kiusaantuneisuutta tai ärtymystä – kamerat herättivät vastaajien vähemmistössä. Suhtautuminen kameravalvontaan näyttääkin syntyvän koetun turvallisuuden tarpeen kautta.

Kameravalvonnan sopivuudesta erilaisiin tiloihin saatiin selkeä kuva: yleisillä paikoilla kuten asemilla, pysäköintitiloissa ja liikehuoneistoissa sitä piti sopivana yli 90 % vastaajista. Sitä vastoin suuri enemmistö piti kameravalvontaa sopimattomana moniin sisätiloihin ja etenkin intiimeihin tiloihin (sovituskopit, ravintoloiden wc:t). Omaan asuintaloonsa kameravalvontaa haluaisi 32 % vastaajista, mutta 45 % ei sitä kaipaa. Asuintaloihin valvontaa haluavien osuus oli yllättävän korkea, mikä kertoo siitä, että asuinympäristössä koettu turvattomuus ja rikoksen uhka arvioidaan todelliseksi. h3>Tiukempaa lainsäädäntöä ja avoimempaa tiedotusta kaivataan

Valvontaan toivottiin nykyistä selkeämpiä pelisääntöjä. Vastaajista 75 % oli sitä mieltä, että kameravalvonnan pitäisi olla luvanvaraista. Niitä tahoja, joilla vastaajien enemmistön mukaan pitäisi olla oikeus käyttää valvontakameroita olivat poliisit, vartijat ja yrittäjät. Vain kaksi prosenttia vastaajista katsoi, että yksityishenkilöiden tulisi saada vapaasti käyttää valvontakameroita. Suhtautuminen kameroiden nauhojen käyttöön erilaisissa yhteyksissä oli kaksijakoinen. Käyttö rikostutkinnassa ja oikeudenkäyntien apuna hyväksyttiin 90-prosenttisesti. Mediakäyttöön suhtauduttiin kriittisesti. Vain 14 % oli valmis hyväksymään käytön televisiouutisissa ja viihdekäyttö tuomittiin vielä yksimielisemmin. Kameravalvonnasta tiedetään vähän eikä se ole myöskään keskusteluissa paljoa esillä. Vastaajista 71 % oli sitä mieltä, että aiheesta ei ole käyty riittävästi tai lainkaan julkista keskustelua lehdistössä ja televisiossa. Suurin osa myös katsoi, ettei valvonnasta tiedoteta yleisölle riittävän avoimesti.