HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

PASILAN KONEPAJA-ALUEEN RAKENNUSKIELLON PIDENTÄMINEN (NRO 11702)

Khs 2007-1640

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (14.6.2007) mm., että alue käsittää 22. kaupunginosan (Vallilan) osaa korttelista 390 ja ympäröivistä katualueista. Aluetta rajaavat Teollisuuskatu, Sturenkatu ja Aleksis Kiven katu.

Rakennuskielto Kvsto päätti 28.8.1991 muuttaa asemakaavaa Pasilan konepajan alueella (asemakaavaosaston piirustus nro 9904) ja asettaa alueen rakennuskieltoon rakennuslain 42 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaisesti

Khs on 15.8.2005 jatkanut alueen rakennuskieltoa 28.8.2007 saakka.

Nykyinen maankäyttö Alueen omistaa VR-yhtymä Oy. Konepajan toiminta alueella on päättynyt. Osa rakennuksista on tilapäisellä luvalla videopaja- ja filmistudio-, kirpputori- ja salibandykäytössä.

Alueen rakennuskanta on vuosilta 1899–1981. Museovirasto ja kaupunginmuseo ovat alueen historiallisista arvoista antamissaan lausunnoissa korostaneet alueen ainutlaatuisuutta hyvin säilyneenä rakennuskokonaisuutena. Alueen n. 30 rakennuksesta 7 on arkkitehtonisesti ja historiallisesti erittäin arvokkaita. Lisäksi alueella on esitetty säilytettäviksi 7 muuta rakennusta.

Aleksis Kiven kadun varrella olevien viiden asuinkorttelin, osa-alue 1:n rakentaminen on alkanut.

Alueen suunnittelutilanne

Yleiskaava

Helsingin yleiskaava 2002:ssa (Kvsto 26.11.2003, tullut alueella voimaan 23.12.2004) alue on merkitty kerrostalovaltaiseksi asuin- ja toimitila-alueeksi. Osa alueesta on merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi.

Asemakaava

Lukuun ottamatta Pasilan konepajakorttelin osa-aluetta 1 korttelissa 390 on voimassa vuonna 1901 vahvistettu asemakaava, jossa alue on merkitty tehdaskortteliksi (Fkv). Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi 6.3.2003 Pasilan konepaja-alueen asemakaavan muutosluonnoksen asemakaavan muutosehdotuksen laatimisen pohjaksi.

Konepajan korttelissa 390 osa-alueeksi 1 kutsutun alueen asemakaava on saanut lainvoiman 11.11.2005.

Lautakunta päätti 21.12.2006 lähettää osa-alue 2:n asemakaavan muutosehdotuksen Khlle puoltaen sen hyväksymistä.

Kvsto päätti 13.12.2006 hyväksyä osa-alue 3:n asemakaavan muutosehdotuksen. Päätöksestä on valitettu Helsingin hallinto-oikeuteen.

Pasilan konepajan osa-alueet

Kaavoituksen keskeneräisyyden vuoksi tulisi rakennuskieltoa alueella osa-alueita 1 ja 3 lukuun ottamatta jatkaa kahdella vuodella eli 28.8.2009 saakka maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 2 momentin perusteella (kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston piirustus nro 11702/14.6.2007).

KAJ Kaupunginhallitus päättänee pidentää 22. kaupunginosan korttelin nro 390 osan ja katualueen osan rakennuskieltoaikaa 28.8.2009 saakka.

Maankäyttö- ja rakennuslain 202 §:n ja tämän esityslistan Kj/2 kohdassa päätetyn perusteella tämä päätös tulee voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.

Kuulutettava sekä pöytäkirjanote karttaliitteineen Uudenmaan ympäristökeskukselle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja rakennuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Rakennuskieltokartta nro 11702 (Pasilan konepaja-alue)

STURENKADUN POHJOISPUOLISEN ALUEEN RAKENNUSKIELLON PIDENTÄMINEN VALLILAN TEOLLISUUSALUEELLA (NRO 11704)

Khs 2007-1642

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (14.6.2007) mm., että alue käsittää 22. kaupunginosan (Vallila) korttelit 689, 691–693, 695, 696, 699, 700, 703 ja 707 sekä tontit 694/21, 24, 25 ja 697/1. Aluetta rajaavat Sturenkatu, Teollisuuskatu, Kumpulantie, Mäkelänkatu, Elimäenkatu, Mäntsäläntie, Nilsiänkatu, Lemunkuja, Nokianpuisto ja Nokiankuja.

Kvsto päätti 1.9.1999 muuttaa 22. kaupunginosan (Vallila) asemakaavaa piirustuksen nro 10754 osoittamalta alueelta. Päätöksen perusteella alueella tuli voimaan rakennuskielto (rakennuslain 42 §:n 2 momentin 3 kohta). Rakennuskieltoa on jatkettu kaksi vuotta kerrallaan, viimeksi Khn 22.8.2005 tekemällä päätöksellä 1.9.2007 saakka.

Kaavatilanne

Yleiskaava

Alue on Helsingin yleiskaavassa 1992 (9.12.1992) tuotanto- ja varastotoimintojen aluetta (T). Alueelle saa rakentaa tiloja ympäristöhaittoja aiheuttamattoman tuotannon ja varastoinnin käyttöön sekä niille tarpeellisia palvelu- ja toimistotiloja. Lisäksi alueelle saa rakentaa tiloja julkisten palvelujen, yhdyskuntateknisen huollon, virkistyksen ja liikenteen käyttöön.

Helsingin yleiskaava 2002:ssa (Kvsto hyväksynyt 26.11.2003, tullut alueella voimaan 23.12.2004) on Vallilan Sturenkadun pohjoispuolinen alue merkitty kerrostalovaltaiseksi alueeksi, joka käsittää asumista, toimitila- ja työpaikkarakentamista.

Asemakaava

Vallilan teollisuusalueen nykyinen asemakaava (nro 8529) on vahvistettu 23.1.1984.

Teollisuusalueen asemakaava laadittiin silloisten yleiskaavaperiaatteiden mukaan ja lähes kaikki tontit säilytettiin teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueena (T). Poikkeuksena olivat Näkövammaisten Keskusliiton toimitalon tontti (YS, tontti 707/1, Mäkelänkatu 48–50) sekä ammattikoulujen hallintoa varten varattu tontti (tontti 699/6, Nilsiänkatu 6), joka merkittiin hallinto-, virasto- ja opetustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialueeksi (YHO). Alueella on ollut lisäksi yksi liikerakennusten korttelialue (KL, tontti 690/1), joka on Pälkäneen puiston ja Elimäenkadun välissä.

Teollisuus- ja varastotonttien rakennusoikeus on e = 2.3–3.8 korttelista riippuen. Lisäksi on sallittu maanalaista kerrosalaa e = 0.5 tehokkuudella.

Teollisuus- ja varastotonteilla saa tontin rakennetusta kerrosalasta käyttää tontilla tapahtuvalle toiminnalle välttämättömiin toimisto- ja vastaaviin tiloihin enintään 35 %. Tontilla tapahtuvaan toimintaan liittyviä tutkimus- ja opetustiloja saa tontin rakennetusta kerrosalasta olla enintään 10 % edellä mainittujen toimistotilojen lisäksi.

Nykytilanne alueella Vallilan teollisuusalue on monipuolinen työpaikka-alue. Osa rakennuksista on perinteisessä teollisuuskäytössä (lähinnä kokoonpano- ja elektroniikkateollisuutta). Osa rakennuksista on viestiliikennetekniikan ja siihen liittyvien toimintojen käytössä. Lisäksi alueella on graafista teollisuutta, tietojenkäsittelytoimintoja, varastomyyntiä, vartiointiyrityksen toimintoja, koulutustiloja, työpajoja ja toimistotiloja.

Alueen vanhin rakennus on vuodelta 1927. Huomattava osa rakennuksista on valmistunut 1930-luvulla ja 1990-luvulla. Alueella on rakentamattomia tontteja enää yksi, joka on nykyisin tilapäisesti autojen pysäköintialueena. Vajaasti rakennettuja on vielä muutamia.

Päätökset ja suunnittelutilanne

Päätökset

Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi 23.11.2000 Vallilan teollisuusalueen Sturenkadun pohjoispuolisen alueen suunnitteluperiaatteet seuraavasti:

1 Tonttien käyttötarkoitus muutetaan teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueesta (T) toimitilarakennusten korttelialueeksi (KTY). Uudisrakennettaessa tulee rakennus rakentaa siten, että se voidaan tarvittaessa ottaa teollisuustoiminnan käyttöön. Voimassa olevan asemakaavan mukainen liike- ja myymäläkerrosala säilyy lähtökohtaisesti ennallaan. Perustelluista syistä sitä voidaan tarkistaa.

2 Rakennusten suojelukysymyksissä tullaan tukeutumaan kaupunginmuseon tekemään ”Vallilan teollisuusalueen suojelutavoiteselvitykseen”, jossa on kartoitettu suojelukohteiksi yksittäiset rakennukset ja rakennusten muodostamat kokonaisuudet sekä yksittäiset rakenteet ja rakennelmat (selvitystyö päivätty 30.9.1999).

3 Rakennusoikeudet säilytetään periaatteessa ennallaan. Vanhan rakennuksen suojelun yhteydessä voidaan tontin rakennusoikeutta tarkistaa.

4 Valokatteisen sisäpihan rakentaminen sallitaan sellaisissa tapauksissa, joissa se luontevasti asettuu jo rakennettujen rakennusosien väliin tai keskelle tai uudisrakennuksen osaksi. Sisäpihaa saadaan käyttää jalankulku- ja vastaanottotilana, se voi toimia henkilökuntaravintolan tarjoilutilana ja siihen saadaan sijoittaa tarpeellisia portaita ja jalankulkusiltoja sekä hissitiloja. Valokatteinen sisäpiha ja siihen kuuluvat portaat ja jalankulkusillat sekä hissitilat saadaan rakentaa asemakaavaan merkityn kerrosalan lisäksi.

5 Vallilan teollisuusalueen KTY-tonttien autopaikat määräytyvät normin: vähintään 1 autopaikka/280 k-m² ja enintään 1 autopaikka/120 k-m² mukaan silloin, kun määritellään tonttikohtaiset autopaikat. Kun autopaikat sijoitetaan keskitetysti (pysäköintiluola), silloin enintään 1 autopaikka/170 k-m².

6 Vallilan teollisuusalueelle tutkitaan pysäköintiluolan rakentamismahdollisuus tonteilta puuttuvien autopaikkojen (suojeltavat rakennukset, vanhat kellarittomat kiinteistöt) sijoittamista varten alueella olevan kallion sisään siten, että luolaan voisi sijoittaa n. 600–650 autoa. Tarkka suuruus määräytyy selvitystyön aikana. Sisäänajo luolaan järjestetään ensisijaisesti Elimäenkadun kautta.

Suunnittelutilanne

Edellä olevien periaatteiden mukaan on alueelle hyväksytty asemakaavan muutokset tontille 694/23 (Kvsto 18.4.2001), tontille 697/17 (Kvsto 12.9.2001) ja tontille 690/1 (Kvsto 25.9.2002). Alueet, joita hyväksytyt kaavat koskevat, on rajattu pois rakennuskieltoalueesta.

Lisäksi alueelle on Kvsto hyväksynyt 29.1.2003 maanalaisen pysäköintiluolan asemakaavan muutoksen. Pysäköintiluola mitoitettiin 700 autopaikalle.

Alueen kaavoitustyö jatkuu osa-alueittain kiireellisyysjärjestyksessä. Korttelin 693 asemakaavan muutosluonnos on valmistunut ja ollut nähtävillä 21.5.–8.6.2007.

Rakennuskiellon jatkaminen

Kaavoituksen keskeneräisyyden vuoksi tulisi em. alueen rakennuskieltoa jatkaa kahdella vuodella eli 1.9.2009 saakka maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n 2 momentin perusteella (kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston piirustus nro 11704/14.6.2007).

KAJ Kaupunginhallitus päättänee pidentää 22. kaupunginosan kortteleiden nro 689, 691–693, 695, 696, 699, 700, 703 ja 707 sekä korttelin nro 694 tonttien nro 21, 24 ja 25 ja korttelin nro 697 tontin nro 1 rakennuskieltoaikaa 1.9.2009 saakka.

Maankäyttö- ja rakennuslain 202 §:n ja tämän esityslistan Kj/2 kohdassa päätetyn perusteella tämä päätös tulee voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.

Kuulutettava sekä pöytäkirjanote karttaliitteineen Uudenmaan ympäristökeskukselle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja rakennuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36024

LIITE

Rakennuskieltokartta nro 11704 (Sturenkadun pohjoispuolinen alue Vallilan teollisuusalueella)

TERVALAMMEN NAISYHTEISÖN UUDISRAKENNUKSEN HANKESUUNNITELMAN HYVÄKSYMINEN

Khs 2007-1584

Kiinteistölautakunta esittää (12.6.2007) mm. seuraavaa:

Tiivistelmä Tervalammen kartano, Kuntoutuskeskus, sijaitsee Vihdin Tervalammella. Naistenyhteisölle rakennetaan uusi rakennus ja entinen liian pieni ja toimimaton parakki jää laitoksen eläkeläisasukkaiden käyttöön.

Hankkeen laajuus on 712 brm² ja hankesuunnitteluvaiheen kustannusarvio arvonlisäverottomana 1 870 000 euroa, 2 624 euroa/brm² ja arvonlisäverollisena 2 280 000 euroa, 3 196 euroa/brm² kustannustasossa 3/2007 RI= 120,6 THI= 144,1.

Hanke suunnitellaan vuoden 2007 aikana ja rakentaminen on vuosien 2008 - 2009 aikana. Hankkeelle on vuosien 2008–2012 talonrakennushankkeiden rakentamisohjelmassa varattu määrärahaa vuosille 2008–2010.

Tervalammen kartano on Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ylläpitämä 163-paikkainen päihdehuollon laitos, jossa kuntoutetaan päihdeongelmaisia miehiä, naisia ja perheitä. Kuntoutuskeskuksessa on 6 majoitusrakennusta eri kuntoutusohjelmien käytössä.

Tervalammen kartanon naisten yhteisö on tällä hetkellä ainoa Helsingin kaupungin oma pidempää laitoskuntoutusta tarjoava, naisten päihdehoitoon erikoistunut yksikkö. Kuntoutuspaikkaa jonottaa keskimäärin 10–15 asiakasta, paikkakyselyjen määrä on viime vuosina selkeästi kasvanut. Asiakaspaikkoja on 13 ja työntekijöitä 4.

Toiminta nykyisissä tiloissa on muuttunut yhä hankalammaksi. Nykyinen parakkirakennus on rakennettu asumispalvelua varten. Toiminta on muuttunut asumispalvelusta kuntoutukseksi. Nykyisin kuntoutuksen toiminta-ajatus perustuu yhteisökuntoutuksen menetelmään. Ryhmätapaamiset joudutaan nykyisen osaston ahtauden vuoksi pitämään eri puolilla kartanoaluetta, mutta koska valtaosa laitoksen asiakastoiminnasta tapahtuu ryhmissä, on nimenomaan ryhmätiloista jatkuva puute.

Henkilökunnan työtilat ovat nykyisin eri rakennuksessa asumistiloiksi suunnitelluissa huoneissa. Työtiloissa tehdään asiakkaiden tulo- ja lähtöhaastattelut, pidetään asiakkaiden pienryhmiä, kokoonnutaan verkostopalavereihin, pidetään työryhmän tapaamisia. Kuntoutuksen yhteisöllinen luonne kärsii siitä, että työtilat ovat eri rakennuksessa. Uudis-hankkeen lähtökohta on Naisyhteisön toiminnan kasvu ja sen myötä lisääntynyt tilantarve, ei nykyisten tilojen korjaustarve. Uudisrakennuksen myötä paikkaluvuksi tulee 15.

Suunnitelmien kuvaus Uudisrakennus sijoittuu nykyisen naistenyhteisön parakkirakennuksen vieressä sijaitsevalle peltoalueelle, josta avautuu näkymät lammelle. Uudisrakennus liittyy hyvin vanhan kartanomiljöön uudempien rakennusten kokonaisuuteen kasvihuoneiden vierelle. Rakennus on ehdotettu jaettavaksi massaltaan useampaan osaan, jotta se mittakaavansa puolesta sopeutuu alueen muuhun rakennuskantaan.

Tilaohjelman perusratkaisussa asuinhuoneet on jaettu kolmeen ryhmään eli soluun. Asuinhuoneita on 15, asukkaita on 4–6 kussakin solussa. Asuinsolut muodostavat kaksi erillistä siipeä.

Pääsisäänkäynnistä pääsee suoraan yhteistiloihin, toimistotiloihin ja henkilökunnan sosiaalitiloihin, asuinhuoneet sijoittuvat kauemmaksi omaan rauhaan. Rakennuksen on suunniteltu olevan harjakattoinen, puurunkoinen ja lautaverhoiltu. Kantava alapohja on tuuletettu ontelolaattarakenne. Kattopalkit ja pilarit ovat kertopuuta.

Rakennus liitetään alueen kaukolämpö-, vesi- ja viemäriverkostoihin. Tervalammen kartanon alue on Vihdin kunnan yleiskaavassa v. 1986 merkitty julkisten palvelujen ja hallinnon alueeksi, jonka kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennuskanta ja ympäristö säilytetään.

Hankkeesta on neuvoteltu Uudenmaan maakuntamuseon, Vihdin museon ja Vihdin kunnan kaavoittajan kanssa. Alue on rakennuskiellossa Yleiskaavan laatimiseksi, ja hankkeelle haetaan poikkeuslupaa rakennuskiellon vuoksi.

Laajuus, kustannukset, rahoitus

Hankkeen laajuus on 472 hym², 612 hum² ja 712 brm². HKR-Raken-nuttajan laatiman kustannusarvion mukaan peruskorjauskustannukset ovat arvonlisäverottomana 1 870 000 euroa, 2 624 euroa/brm², arvonlisäverollisena 2 280 000 euroa, 3 196 euroa/brm².

Hankkeelle on vuosien 2008–2012 talonrakentamishankkeiden rakentamisohjelmassa varattu rahoitus vuosille 2008–2010.

Aikataulu Hankkeen toteutussuunnitelmat valmistuvat vuoden 2007 aikana.
Hankkeen toteutusta aikaistetaan mikäli muilta hankkeilta säästyvät investointimäärärahat sen mahdollistavat.

Käyttötalous ja henkilöstö

Tilojen pääomavuokra rakennuksen valmistumisen jälkeen tulee Tilakeskuksen tilapalvelujen laskelman mukaan olemaan 12,03 euroa/ m²/kk, 7 362 euroa/kk ja 88 348,32 euroa/vuosi. Nykyisen parakkirakennuksen pääomavuokra on 1 324 euroa/kk, 15 891,96 euroa/vuosi. Laitoksen ylläpito on käyttäjän vastuulla. Se hoidetaan laitoksen oman kiinteistöyksikön toimesta sekä kuntouttavana työtoimintana. Henkilöstön määrä ei lisäänny uudisrakentamisen johdosta.

Lausunnot Sosiaalivirasto on hyväksynyt Tervalammen 18.4.2007 päivätyn hankesuunnitelman 4.6.2007 ja esittänyt tilakeskukselle, että se suunnitteluttaa ja toteuttaa hankkeen niin, että se voidaan ottaa käyttöön tammikuussa 2009.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (6.8.2007), että hanke korvaa nykyisen parakkityyppisen rakennuksen. Toiminnan muutos asumispalvelusta kuntoutukseksi edellyttää uudisrakennuksen rakentamista ja sen sopeuttamista ympäröivään rakennuskantaan.

Hankkeen laajuus on 712 brm² ja arvonlisäverolliset rakentamiskustannukset 2 280 000 euroa (veroton hinta 1 870 000 euroa) hintatasossa 3/2007. Neliökustannus, 3 196 euroa/brm², on hyväksyttävissä.

Hanke sisältyy voimassaolevaan taloussuunnitelmaan vuosille 2007–2008 ajoitettuna. Aikataulu tarkentuu vuoden 2008 talousarvioehdotuksen käsittelyn yhteydessä.

Talous- ja suunnittelukeskus puoltaa hankesuunnitelman hyväksymistä esityksen mukaisena.

Kaj toteaa, että päätösesitys on kiinteistölautakunnan esityksen mukainen.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä Tervalammen naisyhteisön uudisrakennuksen 18.4.2007 päivätyn hankesuunnitelman siten, että kustannukset ovat arvonlisäverottomana 1 870 000 euroa, arvonlisäverollisena 2 280 000 euroa kustannustasossa RI=120,6 ja THI= 144,1 ja laajuus 712 brm².

Pöytäkirjanote kiinteistölautakunnalle, sosiaalivirastolle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Raunila Marjatta, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36683

LIITTEET	Liite 1	Hankesuunnitelma 18.4.2007
	Liite 2	Hankesuunnitteluvaiheen kustannusarvio 18.4.2007

TÖÖLÖNLAHDEN PYSÄKÖINTIYHTIÖN PERUSTAMINEN

Khs 2007-1678

Kiinteistölautakunta toteaa (26.6.2007) seuraavaa:

Kvsto hyväksyi Töölönlahden pysäköintilaitoksen 1. vaiheen hankesuunnitelman 11.4.2007. Päätös perustui kiinteistölautakunnan esitykseen 8.2.2007. Lautakunnan esityksen mukaan hankkeen toteuttamiseksi perustetaan Töölönlahden Pysäköinti Oy-niminen yhtiö. Pysäköintiyhtiö järjestää HKR-Rakennuttajan toimesta ensimmäisen vaiheen louhinta- ja lujitustöiden urakkakilpailun ja valvoo rakentamisen.

Tämän urakan valmistumisen jälkeen kaupunki järjestää toisen vaiheen varsinaisesta pysäköintiluolasta ja ensimmäisen vaiheen sisustamisesta tarjouskilpailun. Tarjouskilpailussa urakoitsija saa esittää omat suunnitelmansa varsinaisen luolan rakentamisesta.

Kilpailun tuloksena kaupunki myy yhtiön koko osakekannan kilpailussa kokonaistaloudellisesti ja laadullisesti edullisimman tarjouksen tehneelle yritykselle. Osakekaupan yhteydessä uudelle omistajalle siirtyvät kaikki pysäköintiyhtiön tekemät sopimukset ja maanvuokrasopimuksen velvoitteet.

Töölönlahden pysäköintilaitoksen suunnittelu on edennyt siihen vaiheeseen, että rakennuslupa saataneen elokuussa ja rakentamaan päästään syksyllä 2007. Pysäköintilaitoksen rakentaminen on sidoksissa Musiikkitalon ja muun Töölönlahden rakentamisen kanssa. Kun rakennustyöt aloitetaan syksyllä 2007, saadaan 1. vaihe valmiiksi vuoden 2008 lopussa ja yksityisrahoituksella toteutettava toinen vaihe valmistuisi 2010.

Kiinteistövirasto on valmistellut liitteenä olevan Töölönlahden pysäköinti Oy:n yhtiöjärjestyksen. Yhtiöjärjestys on normaali liiketoimintayhtiön yhtiöjärjestys. Kiinteistölautakunnan esityksen mukaan yhtiön osakkeet tullaan myymään 2. vaiheen kilpailun yhteydessä edullisimman tarjouksen tehneelle yrittäjälle.

Kaupungin ohjeiden mukaan kaupunginhallitus päättää kaupungin yhtiöiden perustamisesta. Kiinteistövirasto tulee esittämään kiinteistölautakunnalle syksyn 2007 aikana Töölönlahden pysäköintilaitoksen maavuokrauksen ehdot ja siihen liittyvät velvollisuudet, jotka tulevat määrittämään tulevan pysäköintilaitoksen haltijan oikeudet ja velvollisuudet.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee

- perustaa Töölönlahden pysäköintilaitoksen toteuttamista varten Töölönlahden pysäköinti Oy -nimisen yhtiön,

- hyväksyä yhtiölle esityslistan tämän asian liitteenä olevan luonnoksen mukaisen yhtiöjärjestyksen ja perustamissopimuksen,

- merkitä yhtiön koko osakekannan ja myöntää vuoden 2007 talousarvion tililtä 8 22 19 arvopaperit 100 000 euroa, hallintokeskuksen oikeuspalveluille osakepääoman maksamista varten,

- nimetä yhtiön hallitukseen puheenjohtajaksi kehittämispäällikkö Harri Kauppisen ja jäseniksi toimistopäällikkö Jaakko Staufferin ja kiinteistölakimies Pasi Lehtiön,

- nimetä yhtiön tilintarkastajaksi tarkastuslautakunnan nimeämänä KHT-yhteisö Ernst & Young Oy:n, päävastuullisena tilintarkastajana KHT, JHTT Tiina Lind.

Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistasta päätöksessä mainituille, hallintokeskuksen oikeuspalveluille, talous- ja suunnittelukeskukselle, kiinteistölautakunnalle ja tarkastuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Raunila Marjatta, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36683

LIITTEET	Liite 1	Yhtiöjärjestysluonnos
	Liite 2	Perustamissopimusluonnos 9.8.2007

ARABIAN RANTAPUISTON PUISTOSUUNNITELMAN HYVÄKSYMINEN

Khs 2007-945

Yleisten töiden lautakunta toteaa (29.3.2007) seuraavaa:

Suunnittelualueen kuvaus

Suunnittelualue on osa Arabianrannan kaupunginosan laajaa ranta-puistoa. Etelässä alue rajautuu Kaj Franckin katuun ja lähes valmiiksi rakennettuun Arabian rantapuiston eteläosaan. Pohjoisrajana on 1990-luvulla rakennettu Verkatehtaanpuisto. Täällä on myös asema-kaavassa suojelumerkinnällä rajattu tervaleppäkorpi, joka jatkuu Verkatehtaanpuiston puolelle. Asuinkortteleiden tontit muodostavat puiston länsirajan. Täyttöranta on osaksi vanhaa teollisuuden käytössä ollutta ranta-aluetta, osaksi 1980-luvulla puistoksi täytettyä ranta-vyöhykettä.

Suunnittelun lähtökohta ja tavoite

Suunnitelman pohjana on vuonna 1997 valmistunut yleissuunnitelma, jonka jälkeen muutokset asemakaavassa ja pilaantuneen maa-perän kunnostus ovat edellyttäneet suunnitelman päivityksen. Arabian rantapuisto on kokonaisuudessaan uusiin asuinkortteleihin rajautuva, täyttöalueelle rakennettava uusi puisto. Puistoalue tulee olemaan asukkaille tärkeä lähivirkistysalue. Myös sen seudullinen merkitys Vanhankaupunginlahtea kiertävän ja Viikkiin johtavan viher-aluekokonaisuuden osana on varsin suuri.

Savipohjalle täytetyn rantavyöhykkeen kantavuus ei kestä suuria lisätäyttöjä. Vain korttelin rajavyöhykkeelle sijoittuva jalankulkureitti voidaan perustaa kantavalle pohjalle. Tälle käytävälle sijoittuu myös reunimmaisten asuinrakennusten pelastustie.

Maanpinnan korkotaso on puiston länsirajalla noin +3.00. Asuinkortteleiden rajalle rakennetaan yhtenäinen kivikorimuuri julkisen puiston ja yksityisluontoisten pihojen rajaksi. Tervaleppäkorven kohdalla käytävä lasketaan mahdollisimman alas, jolloin vältytään puiden juurien täytöiltä. Muuri tontin rajalla rakennetaan tällä osuudella rakennushankkeeseen kuuluvana tukimuurina.

Vaikeat perustamisolot on pyritty puiston suunnittelussa näkemään hyödyksi puistolle niin ekologisessa kuin esteettisessä mielessä. Muotoilussa hyödynnetään sekä maapohjan painumista, korttelien ja rannan korkeuseroja että asuinkortteleilta johdettavia hulevesiuomia. Muotoilussa tavoitellaan nykyistä vaihtelevampaa ilmettä niin puistolle kuin rantaviivallekin. Rantaviivaan suunniteltujen muotojen on tarkoitus tulla painumisen kautta ja korkean veden aikoina esiin. Painuminen edellyttää tulevaisuudessa lisää täyttöä.

Täyttörannalla on maaperän puhdistuksen jälkeen varsin vähän säilyvää kasvillisuutta. Tavoitteena on luonteeltaan saariston rantaniittyjen kaltainen avoin puisto. Istutettavat puut sijoitetaan ryhmiksi, jotka korostavat näkymiä asunnoista merelle ja samalla antavat puistossa liikkuville tuulensuojaa.

Suunnitteluprosessi

Arabian rantapuiston ja Verkatehtaanpuiston muutosalueiden puistosuunnitelman on laatinut rakennusviraston katu- ja puisto-osaston toimeksiannosta Maisemasuunnittelu Hemgård. Suunnittelutyö on tehty katu- ja puisto-osaston kanssa yhteistyössä. Työn aikana on oltu myös tiiviissä yhteydessä kaupunkisuunnitteluvirastoon ja geotekniseen osastoon. Koko puistoalueen yleissuunnitelma on ollut esillä vuonna 1995, jolloin yleissuunnitelma on hyväksytty kaupunginhallituksessa (30.10.1995 § 1617). Suunnittelun aikana ei ole tullut muutoksia hyväksyttyyn yleissuunnitelmaan.

Kustannukset ja aikataulu

Arabian rantapuiston ja Verkatehtaanpuiston suunnittelualueen kokonaispinta-ala on yhteensä 42 014m².

Puisto on hoitoluokkaa A3, B3 ja C1.

Rakentamiskustannukset ovat (alv 0 %) 1 261 000 euroa eli 30 euroa/m².

Vuosittaiset hoitokustannukset ovat noin 18 700 euroa (alv 0 %)

Arabian rantapuiston rakentamisen rahoitus sisältyy katu- ja puisto-osaston vuosien 2007 - 2010 taloussuunnitelmaan.

Yleisten töiden lautakunta esittää kaupunginhallitukselle Arabian rantapuiston puistosuunnitelman nro 5431/1 hyväksymistä.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (8.5.2007), että suunnitelma on osa Arabianrannan laajaa rantapuistoa, joka rajoittuu etelässä Kaj Franckin katuun ja pohjoisessa Verkatehtaanpuistoon. Puistoalue on paitsi asukkaiden lähivirkistysalue myös osa Vanhankaupunginlahtea kiertävää ja Viikiin johtavaa seudullista viheralueyhteyttä.

Puistoalueen koko on yhteensä 4,2 hehtaaria ja rakentamiskustannukset 1 261 000 euroa (alv=0). Puiston yksikkökustannukseksi tulee noin 30 euroa/m².

Puiston rakentaminen sisältyy katu- ja puisto-osaston vuosien 2007 – 2010 rakentamisohjelmaan.

Talous- ja suunnittelukeskus puoltaa suunnitelman hyväksymistä esityksen mukaisena.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä Arabian rantapuiston puistosuunnitelman nro 5431/1 siten, että hankkeen rakentamiskustannukset ovat 1 261 000 euroa (alv 0 %).

Pöytäkirjanote rakennusvirastolle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	Suunnitelmaselostus 5431/1
	Liite 2	Suunnitelmapiirustus nro 5431/1

TOUKOLAN RANTAPUISTON PUISTOSUUNNITELMAN HYVÄKSYMINEN

Khs 2007-944

Yleisten töiden lautakunta toteaa (29.3.2007) seuraavaa:

Suunnittelualueen kuvaus

Toukolan rantapuisto sijaitsee läntisintä osaa lukuun ottamatta 1980-luvulla tehdyllä täyttömaalla. Alue on osa laajaa rantapuistoa, joka koillisessa jatkuu Arabian rantapuistona. Pohjoisrajana on Toukolan-rannan asuinkerrostalojen, erityisasumisen ja opetustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialueet. Lännessä puisto rajautuu kapeana kiilana Hermannin rantatiehen. Alueen poikki mereen virtaa Kumpulanpuro, joka puiston keskiosalla on johdettu uuteen, vuonna 2005 valmistuneeseen massiiviseen betonikanaaliin. Rannan läheisyydessä puro kulkee avouomana.

Alueen halki länsi - itäsuunnassa kulkee tie, joka on ollut kevyen liikenteen ja Arabianrannan rakentamisen työmaaliikenteen käytössä. Länsiosassa kasvaa tiheä lehtipuusto. Etelärajalla on Kyläsaaren entisen jätteenpolttolaitoksen alkuajoilta (1960-luvulta) oleva vaahteraistutus.

Suunnittelun lähtökohta ja tavoite

Suunnitelma pohjautuu vuonna 1997 tehtyyn yleissuunnitelmaan. Kaavamuutokset puiston rajalla sekä alueen stabilointiin ja puron kunnostukseen liittyvät muutokset ovat edellyttäneet puistosuunnitelman päivityksen.

Alueen ongelmallinen maapohja sekä tehdyt kanaaliratkaisut ovat keskeisesti vaikuttaneet suunnitteluratkaisuun.

Pohjoisrajalla on laaja entisen täyttöpenkereen vyöhyke, jonka stabilointityö on edellyttänyt maamassojen vaihtoa kevytmassoiksi. Alue ei tule kestämään raskaita kuormia, mikä on tärkeä lähtökohta erityisesti puiston huoltoreitin suunnittelussa ja muiden käytävien linjauksessa sekä maanpinnan muotoilussa.

Massiivisen katetun betonikanavan sijainti puiston keskeisellä paikalla on yksi tärkeä haaste puistosuunnittelulle. Kanava purkautuu suunnitelmassa isoon tekolampeen, joka meriveden korkeudesta riippuen joko täyttyy Vanhankaupunginlahden suunnasta tai Kumpulanpuron pintavesistä.

Puisto muodostaa tärkeän lähivirkistysalueen, mutta myös merkittävän viheryhteyden Vallilan laakson viheralueilta Vanhankaupungin lahden rannoille ja Viikkiin. Käytävien toimivuuteen, linjauksiin ja mitoituksiin samoin kuin siltojen sijaintiin ja ulkoasuun on kiinnitetty erityistä huomiota.

Suunnitteluprosessi

Toukolan rantapuiston eteläosan ja Kumpulanpuron alueen puisto-suunnitelman on laatinut rakennusviraston katu- ja puisto-osaston toimeksiannosta Maisemasuunnittelu Hemgård. Suunnittelutyö on tehty katu- ja puisto-osaston kanssa yhteistyössä. Työtä on tehty samanaikaisesti laaditun pohjarakennussuunnittelun (Ramboll Finland Oy) kanssa sekä ns. KTK -pengervyöhykkeen suunnittelijoiden (WSP Finland Oy) kanssa Työ on myös vaatinut tiivistä yhteydenpitoa kaupunkisuunnitteluvirastoon. Koko puistoalueen yleissuunnitelma on ollut esillä vuonna 1995, jolloin yleissuunnitelma on hyväksytty (30.10.1995 § 1617) kaupunginhallituksessa.

Suunnittelun aikana ei ole tullut muutoksia hyväksyttyyn yleissuunnitemaan.

Kustannukset ja aikataulu

Toukolan rantapuiston ja Kumpulanpuron suunnittelualueen koko-naispinta-ala on yhteensä 105 311 m².

Puisto on hoitoluokkaa A2, A3,B1 ja B2.

Rakentamiskustannukset ovat (alv 0 %) 1 617 000 euroa eli 15 euroa/m².

Vuosittaiset hoitokustannukset ovat noin 60 000 euroa (alv 0 %).

Toukolan rantapuiston rakentamisen rahoitus sisältyy katu- ja puisto-osaston vuosien 2007 - 2010 taloussuunnitelmaan.

Yleisten töiden lautakunta esittää kaupunginhallitukselle Toukolan rantapuiston puistosuunnitelman nro 5410/1 hyväksymistä.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (8.5.2007), että suunnitelma on osa Arabianrannan laajaa rantapuistoa, joka jatkuu koillisessa Arabian rantapuistona. Alueen poikki virtaa Kumpulanpuro. Puistoalue on paitsi asukkaiden lähivirkistysalue myös osa Vallilan laaksosta Vanhankaupunginlahden rannoille ja Viikkiin johtavaa viheryhteyttä

Puistoalueen koko on yhteensä 10,5 hehtaaria ja rakentamiskustannukset 1 617 000 euroa (alv=0). Puiston yksikkökustannukseksi tulee noin 15 euroa/m2.

Puiston rakentaminen sisältyy katu- ja puisto-osaston vuosien 2007 – 2010 rakentamisohjelmaan.

Talous- ja suunnittelukeskus puoltaa suunnitelman hyväksymistä esityksen mukaisena.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä Toukolan rantapuiston puistosuunnitelman 5410/1 siten, että hankkeen rakentamiskustannukset ovat 1 617 000 euroa (alv 0 %).

Pöytäkirjanote rakennusvirastolle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITTEET	Liite 1	Suunnitelmaselostus nro 5410/1
	Liite 2	Suunnitelmapiirustus nro 5410/1

ENERGIANSÄÄSTÖNEUVOTTELUKUNNAN TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 2006

Khs 2007-1261

Energiansäästöneuvottelukunta toteaa (30.4.2007) mm., että kaupunginhallitus asetti 7.2.2005 toimikaudeksi 2005 - 2006 energiansäästöneuvottelukunnan, jonka tehtävänä oli:

- Kaupungin energiansäästötoiminnan koordinointi pitkällä aikavälillä, virastojen, laitosten ja kaikkien kiinteistöhallintoyksiköiden aktivointi energian säästämiseen sekä aloitteiden tekeminen ja lausuntojen antaminen yleisissä energiankäyttöön liittyvissä kysymyksissä.

- Säästötuloksista säännöllisesti tapahtuva raportointi sekä alan yleisen kehityksen seuraaminen Suomessa ja Euroopassa.

- Kaupungin ja KTM:n välisen sopimuksen tehtävien toteuttaminen ja seurantaraportin laatiminen vuosittain sopimuksen mukaisten velvoitteiden toteutumisesta.

- Kaupungin omaa energiankäyttötilannetta ja siinä tapahtunutta kehitystä kuvaavan raportin laatiminen ja julkaiseminen vuosittain.

- Energiansäästöstä tiedottaminen ja koulutus.

- Energiankäyttöön liittyvien vaikuttamiskeinojen tutkiminen, kokeilu ja toteuttaminen sekä ympäristövaikutuksien seuraaminen.

- Uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisäävien toimenpiteiden edistäminen.

- Kaupungin oman organisaation energiankäytön taloudellisuuden arvioiminen ja siitä huolehtiminen.

Neuvottelukunta kokoontui yhteensä 4 kertaa vuoden 2006 aikana.

Kaupungin ja KTM:n välinen Energia- ja ilmastosopimus allekirjoitettiin 9.12.2003. Tällä sopimuksella kauppa- ja teollisuusministeriö ja Helsingin kaupunki sopivat yhteistoiminnasta niiden toimenpiteiden toteuttamiseksi, joita vuonna 2001 hyväksytyn kansallisen ilmastostrategian sekä siihen sisältyvän energiansäästö-ohjelman ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman tavoitteet ja toteutus edellyttävät. Sopimuksella jatketaan ja laajennetaan 27.10.1993 ja 10.11.1997 kauppa- ja teollisuusministeriön ja Helsingin kaupungin välillä allekirjoitettujen sopimusten toteuttamista. Uuden Energiatehokkuussopimuksen laadinta käynnistyi vuonna 2005 ja uusi sopimus allekirjoitetaan vuoden 2007 lopulla.

Energiansäästöneuvottelukunnan toimintakertomus toimii samalla Helsingin kaupungin ja kauppa- ja teollisuusministeriön välisen Energia- ja ilmastosopimuksen toteutumisen seurantaraporttina vuodelta 2006.

Yhteenvetona toimintakertomuksesta/seurantaraportista voidaan todeta, että kaupunki on pysynyt sopimuksen mukaisissa toiminnallisissa tavoitteissaan.

Kuukausittaisen kulutusseurannan kattavuus oli 89 % vuoden 2006 lopussa koskien kaupungin julkisia palvelukiinteistöjä. Energia- ja ilmastosopimuksessa asetettu tavoite 90 % siis lähes saavutettiin.

Tehtyjen energiakatselmusten prosentuaalinen osuus koko kaupungin palvelukiinteistökannasta on kasvanut tasaisesti. Katselmustavoite, joka oli 80 % koko kaupungin palvelurakennusten rakennustilavuudesta katselmoituna vuoden 2005 loppuun mennessä, saavutettiin. Vuoden 2006 loppuun mennessä oli katselmoitu 80 % julkisista palvelukiinteistöistä.

Energiakatselmuksissa ehdotettujen energiansäästötoimenpiteiden toteuttaminen etenee HKR-Rakennuttajan KEY-yksikön laatiman toteuttamisohjelman mukaisesti. Toiminnasta saatua säästötulosta valvotaan ja seurataan KEY-yksikön toimesta.

Kaupungin lämmön ja sähkön kulutukseen palataan raportissa "Tietoja Helsingin kaupungin energiankäytöstä vuodelta 2006". Raportissa on esitetty energian ominaiskulutuksen tavoitteiden toteutuminen Helsingissä vuonna 2006.

Energiansäästöneuvottelukunta esittää, että kaupunginhallitus päättäisi

- merkitä energiansäästöneuvottelukunnan toimintakertomuksen/seurantaraportin vuodelta 2006 tiedoksi

- oikeuttaa energiansäästöneuvottelukunnan lähettämään KTM:lle ja Kuntaliitolle tämän toimintakertomuksen /seurantaraportin raporttina KTM:n ja Helsingin kaupungin välisen Energia- ja ilmastosopimuksen velvoitteiden toteutumisesta.

./. Toimintakertomus on liitteenä 1.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi energiansäästöneuvottelukunnan toimintakertomuksen vuodelta 2006 sekä oikeuttaa neuvottelukunnan lähettämään kauppa- ja teollisuusministeriölle ja Kuntaliitolle toimintakertomuksen/seurantaraportin raporttina kauppa- ja teollisuusministeriön ja Helsingin kaupungin välisen energia- ja ilmastosopimuksen velvoitteiden toteutumisesta.

Pöytäkirjanote energiansäästöneuvottelukunnalle sekä jäljennöksin toimintakertomuksesta/seurantaraportista kaikille virastoille ja laitoksille.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36035

LIITE

Toimintakertomus vuodelta 2006

LAUSUNTO SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE KUNTA- JA PALVELURAKENNEUUDISTUKSEN TOIMEENPANOSTA YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON OSALTA

Khs 2006-2228

Ryj toteaa, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annettu laki (ns. puitelaki) ja asetus ovat tulleet voimaan 23.2.2007. Puitelaissa ei oteta erikseen kantaa ympäristöterveydenhuollon järjestämiseen.

./. Sosiaali- ja terveysministeriö, Kauppa- ja teollisuusministeriö sekä Maa- ja metsätalousministeriö toteavat (20.3.2007) antamassaan suosituksessa kunnille kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanosta ympäristöterveydenhuollossa mm., että ympäristöterveydenhuolto voidaan järjestää yhdessä perusterveydenhuollon kanssa tai kansanterveyslain ja puitelain perustelut huomioiden erillään perusterveydenhuollosta. Ympäristöterveydenhuolto voidaan järjestää yhdessä esimerkiksi ympäristönsuojelun kanssa.

Kuntien tulee puitelain ja sen nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen mukaisesti 31.8.2007 mennessä toimittaa kunta- ja palvelurakennetta koskevat tiedot valtioneuvostolle.

Ympäristölautakunta päätti (26.6.2007) antaa seuraavan lausunnon:

Valtioneuvoston elintarvikevalvonnan kehittämisestä 30.10.2003 tekemän periaatepäätöksen mukaan kunnilla oli lokakuun 2006 loppuun mennessä aikaa vapaaehtoisin järjestelyin muodostaa maahan 50 - 85 seudullista ympäristöterveydenhuollon yksikköä. Sosiaali- ja terveysministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö pyysivät halukkaita kuntia osallistumaan kokeiluun vuonna 2004. Helsingin kaupunki ilmoitti tuolloin, että suuresta asukasluvusta ja toiminnallisten perusteiden puuttumisesta johtuen Helsingin ei ollut tarpeellista osallistua kokeiluun.

Valtioneuvosto hyväksyi 1.3.2007 elintarvikevalvonnan kehittämisestä tekemän periaatepäätöksen kohdan ”toimenpiteet – seudullinen yhteistyö” tarkistamisen. Periaatepäätöksen muuttamisen tarkoituksena on sovittaa ympäristöterveydenhuollon kehittäminen yhteen puitelain toteutusaikataulun kanssa. Tavoitteena säilyy 50 - 85 seudullisen ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen muodostaminen.

Ympäristölautakunta toteaa, että Helsingin osalta ei ole tarkoituksenmukaista perustaa yhteistoiminta-aluetta. Helsingin ympäristöterveydenhuollon organisaatio tulee säilyttää nykyisellään. Jos ympäristöterveydenhuollon toiminta-alueita muodostetaan koko maassa 50 eli suunniteltu minimimäärä, keskimääräinen asukasluku yhteistoiminta-alueella olisi hieman yli 100 000. Helsingissä on tällä hetkellä asukkaita runsaat 560 000. Kun valvontayksikön minimikokona pidetään koko ympäristöterveydenhuollon toimialalla 10-15 henkilötyövuotta, Helsingissä ympäristönsuojelun ja -terveydenhuollon tehtävissä toimii kaikkiaan noin 180 henkilöä. Näistä henkilöistä noin 70 työskentelee ympäristöterveydenhuollon tehtävissä. Kyseessä on selkeästi maamme suurin ympäristöterveydenhuollon kunnallinen yksikkö, jossa tehtävien hoitamisen vaatima erikoistuminen on voitu viedä pidemmälle kuin muualla. Helsingin kaupungin ympäristöterveydenhuollon tehtävien hoitamiseen liittyy runsaasti erityispiirteitä. Helsingissä on esimerkiksi noin 4 400 elintarvikevalvontakohdetta, joiden valvontaan liittyy erityisosaamista vaativia tehtäviä.

Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kunnallisen ympäristöterveyshallinnon organisaatiot poikkeavat huomattavasti toisistaan. Helsingissä ja Vantaalla ympäristökeskus toimii kunnallisena terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaisena toisin kuin Espoossa, jossa ympäristöterveydenhuollon tehtävät hoidetaan sosiaali- ja terveystoimen terveydensuojeluyksikössä. Lisäksi ympäristötoimeen kuuluvien asioiden laajuudessa on eroja. Hyvin erilaisesta organisaatiorakenteesta johtuen pääkaupunkiseudun ympäristöterveydenhuollon organisaatioita eri kaupunkien välillä on vaikea vertailla.

Espoo on käynnistänyt Kauniaisten ja Kirkkonummen kanssa ympäristöterveydenhuollon seutuhankkeen. Muodostettava ympäristöterveyshuollon yksikkö sijoitettaneen Espoon sosiaali- ja terveystoimeen terveyspalvelujen tulosyksikköön. Sen on tarkoitus aloittaa toimintansa vuonna 2008. Sekä Helsinki että Vantaa aikovat jatkaa erillisinä yksikköinä kuten nykyisinkin.

Pääkaupunkiseudulla on tehty yhteistyötä ympäristöterveydenhuollon osalta. Esimerkiksi Helsingin, Espoon ja Vantaan yhteinen löytöeläintalo Viikissä avattiin lokakuussa 2006. Eläinsuojelulain 15 §:n mukaan kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan tavattujen ja talteen otettujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seuraeläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä.

Helsinki on järjestänyt eläinlääkintähuoltolain mukaisen velvoitteen järjestää eläinten perusterveydenhoito tekemällä Helsingin yliopistollisen eläinsairaalan kanssa sopimuksen, joka koskee sekä pien- että suureläinten hoitoa. Espoo on tehnyt osaltaan päivystystä koskevan sopimuksen. Vantaa hoitaa eläinlääkintähuoltolain mukaiset eläinlääkintäpalvelut omana toimintanaan.

RYJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Sosiaali- ja terveysministeriölle kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanosta ympäristöterveydenhuollossa annetusta suosituksesta seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus toteaa, että Helsingin osalta ei ole tarkoituksenmukaista perustaa ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-aluetta.

Jos ympäristöterveydenhuollon toiminta-alueita muodostetaan koko maassa suunniteltu minimimäärä 50, keskimääräinen asukasluku yhteistoiminta-alueella olisi hieman yli 100 000. Helsingissä on tällä hetkellä asukkaita runsaat 560 000.

Kun valvontayksikön minimikokona pidetään koko ympäristöterveydenhuollon toimialalla 10-15 henkilötyövuotta, Helsingissä ympäristönsuojelun ja -terveydenhuollon tehtävissä toimii kaikkiaan noin 180 henkilöä. Näistä henkilöistä noin 70 työskentelee ympäristöterveydenhuollon tehtävissä. Kyseessä on siten selkeästi maamme suurin ympäristöterveydenhuollon kunnallinen yksikkö.

Kaupunginhallitus toteaa lisäksi, että Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kunnallisen ympäristöterveyshallinnon organisaatiot poikkeavat huomattavasti toisistaan. Helsingissä ja Vantaalla ympäristökeskus toimii kunnallisena terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaisena toisin kuin Espoossa, jossa ympäristöterveydenhuollon tehtävät hoidetaan sosiaali- ja terveystoimen terveydensuojeluyksikössä. Lisäksi ympäristötoimeen kuuluvien asioiden laajuudessa on eroja. Hyvin erilaisesta organisaatiorakenteesta johtuen pääkaupunkiseudun ympäristöterveydenhuollon organisaatioita eri kaupunkien välillä on vaikea vertailla.

Pääkaupunkiseudulla tehdään yhteistyötä ympäristöterveydenhuollon alalla. Esimerkiksi Helsingin, Espoon ja Vantaan yhteinen löytöeläintalo Viikissä avattiin lokakuussa 2006.

Kaupunginhallitus katsoo, että Helsingin ympäristöterveydenhuollon organisaatio tulee säilyttää nykyisellään.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 310 36102

LIITE

Sosiaali- ja terveysministeriön, Kauppa- ja teollisuusministeriön sekä Maa- ja metsätalousministeriön suositus kunnille kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanosta ympäristöterveydenhuollossa 20.3.2007

LAUSUNTO EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE HAMMASHUOLLON JÄRJESTÄMISTÄ KOSKEVISTA KANTELUISTA

Khs 2007-1412, 2007-1410, 2007-1520

./. Eduskunnan oikeusasiamies toteaa kolmessa erillisessä lausunto- ja selityspyynnössään 29.5. ja 7.6.2007 mm., että esityslistan tämän asian liitteissä 1 – 3 mainitut henkilöt arvostelevat Helsingin terveyskeskuksen menettelyä hammashoitoon pääsyssä. Yksi kantelija kertoo (1.3.2007) jonottaneensa hammashoitoon jo kohta vuoden ajan. Toinen on vastaanottokäynnillä 28.2.2006 asetettu hoitojonoon, ja hänelle oli 28.2.2007 ilmoitettu, että jonotusaika on vielä kahdesta neljään kuukautta. Kolmas kantelija ilmoittaa käyneensä tarkastuksessa 2.5.2006, ja olevansa vielä kantelun tekemisen ajankohtana 23.2.2007 jonossa.

Etelä-Suomen lääninhallitus on 14.5. ja 21.5.2007 antanut kantelukirjoitusten johdosta lausuntonsa. Lääninhallitus viittaa lausunnoissaan kansanterveyslain 15 b §:ään ja katsoo ”Helsingin terveyskeskuksen hammashuolto-osaston toimineen lainvastaisesti laiminlyömällä järjestää kantelijoiden kiireetön hammashoito hoitotakuulainsäädännön asettamien enimmäisrajojen sisällä sekä tietoisena siitä, ettei hoitoa voida itse antaa enimmäisrajoissa Helsingin terveyskeskus on laiminlyönyt tarjota ja hankkia kantelijoiden hoito muilta palveluntuottajilta.”

Kansanterveyslain 15 b §:n mukaan terveyskeskuksen tulee järjestää toimintansa siten, että potilas voi saada arkipäivisin virka-aikana välittömästi yhteyden terveyskeskukseen. Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee tehdä hoidon tarpeen arviointi viimeistään kolmantena arkipäivänä siitä, kun potilas otti yhteyden terveyskeskukseen, jollei arviota ole voitu tehdä ensimmäisen yhteydenoton aikana. Kiireelliseen hoitoon on kuitenkin päästävä välittömästi. Hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä lääketieteellisesti tai hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi todettu hoito tulee järjestää potilaan terveydentila ja sairauden ennakoitavissa oleva kehitys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa, kuitenkin kolmessa kuukaudessa siitä, kun hoidon tarve on arvioitu. Tämä kolmen kuukauden enimmäisaika voidaan ylittää suun terveydenhuollossa enintään kolmella kuukaudella, jos lääketieteellisistä, hoidollisista tai muista vastaavista syistä hoidon antamista voidaan lykätä potilaan terveydentilan vaarantumatta. Jos terveyskeskus ei itse voi antaa hoitoa enimmäisajoissa, sen on järjestettävä hoito hankkimalla se muilta palveluntuottajilta sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/1992) 4 §:n mukaisesti.

Selvityksen valossa Helsingin terveyskeskus on laiminlyönyt lakisääteisen velvollisuutensa järjestää kantelijoille tarpeellinen hammashoito kansanterveyslain 15 b §:ssä säädetyllä tavalla.

Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 9 §:ään viitaten oikeusasiamies pyytää Khta hankkimaan terveyskeskuksen selitykset ja antamaan niiden johdosta oman lausuntonsa.

Lausunnoissa ja selityksissä oikeusasiamies pyytää erityisesti vastausta seuraaviin kysymyksiin:

1 Miksi kantelijoille ei ole järjestetty hoitoa hankkimalla sitä muilta palveluntuottajilta sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 4 §:n mukaisesti, kun terveyskeskus on ollut tietoinen siitä, että se ei itse kykene antamaan hoitoa kansanterveyslaissa säädetyissä enimmäisajoissa.

2 Terveyskeskuksen antaman selvityksen mukaan kiireettömän hoidon osalta potilaat odottavat hoitojonossa nyt yli 16 kuukautta. Mistä johtuu näin pitkä, lainvastainen odotusaika? Mihin toimenpiteisiin terveyskeskuksessa on ryhdytty tilanteen saattamiseksi lainmukaiseksi? Järjestetäänkö jonossa odottaville potilaille hoitoa hankkimalla sitä muilta palveluntuottajilta?

Oikeusasiamies pyytää selitykset ja lausunnot viimeistään 30.8.2007.

Terveyskeskus on 1.8.2007 antanut kantelujen johdosta seuraavan

selityksen:

Kunnan velvollisuus hammashuollon palvelujen järjestämiseen

Kunnan velvollisuutta hammashuollon palvelujen järjestämiseen on hyvin lyhyen ajan sisällä laajennettu lainmuutoksilla olennaisesti. Vuonna 2002 koko väestö tuli verovaroin tuetun hammashoidon piiriin ja vuonna 2005 ns. hoitotakuulainsäädäntö asetti aikarajat myös terveyskeskushammashoitoon pääsylle.

Aiemmin ainoastaan lailla erikseen säädettyjä ikäluokkia ja eräitä erityisryhmiä koskeva oikeus saada hammashuollon palveluja kunnan terveyskeskukselta laajeni koko kunnan väestön kattavaksi 1.12.2002 alkaen. Samasta ajankohdasta alkaen on koko väestöllä ollut myös oikeus saada Kela-korvausta yksityishammaslääkärin antamasta hammashoidosta. Tätä säädösmuutosta valmisteltaessa oli lähtökohtana käsitys, että terveyskeskushammashoitoon hakeutuisi vain osa potilaista. Siten palvelujen kysynnän ajateltiin jakautuvan tasaisesti kunnallisen ja yksityisen sektorin kesken. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan yhä suurempi osa väestöstä on hakeutunut kunnan hammashuollon palveluihin. Keskeisin peruste kunnan hammashoidon priorisoinnille on, että yksityisestä hammashoidosta jää potilaan maksettavaksi huomattavasti enemmän kuin terveyskeskushammashoidosta perittävät asiakasmaksut ovat. Kela-korvauksia yksityisestä hammashoidosta on korotettu viimeksi vuonna 1989.

Helsingissä oli vuonna 2001 kunnallisen hammashoidon piirissä noin puolet väestöstä eli alle 40-vuotiaat sekä eräisiin erityisryhmiin kuuluvat (yhteensä n. 280 000 henkeä). Hammashuollon uudistusta valmisteltaessa Helsingin kaupungin terveysvirasto (nyk. terveyskeskus) esitti eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, että kansanterveyslain muutoksen voimaantuloa siirrettäisiin usealla vuodella, jotta suuret kaupunkikunnat, joissa merkittävä osa väestöstä oli siihen asti ollut kunnallisen hammashoidon ulkopuolella, voisivat varautua tulevien vuosien talousarvioissaan hammashoidon laajentamiseen.

Hallituksen esityksen perusteluissa siteerataan mm. Paavo Lipposen II hallituksen hallitusohjelmaan kirjattua kannanottoa, että koko väestön mahdollisuus saada yhteisistä varoista tuettua hammashuoltoa toteutetaan kustannusneutraalisti vaiheittain. Kuntien maksuosuuden ei siis pitänyt kasvaa. Perusteluissa todetaan myös, että ”.. eikä ole odotettavissa, että yksityisestä hoidosta tapahtuisi merkittävässä määrin siirtymää kunnalliseen hammashoitoon”.

Vielä vuonna 2004 Kelan ja kaupungin tilastojen mukaan lähes yhtä suuri määrä helsinkiläisistä käytti Kelan korvaamia yksityishammashoidon palveluja (141 248 henkilöä) ja kunnallisen hammashoidon palveluja (141 902). Vuonna 2005 lähes kaikissa suurissa kaupungeissa tapahtui merkittävä muutos, kun yksityishoidossa käyneiden henkilöiden määrät alenivat ja kunnallisen hoidon asiakkaiden määrä kasvoi. Helsingissä sai v. 2005 Kelalta korvausta hammashoidosta 138 558 henkilöä (alenema 2 690 henkilöä) ja kunnallisessa hammashoidossa kävijöiden määrä oli 154 083 (lisäys 12 181 henkilöä). Havaittu kehitys osoittaa vääräksi arvion, ettei yksityisestä hoidosta tapahtuisi merkittävää siirtymistä kunnallisen hammashoidon puolelle.

Edellä kuvattujen muutosten lisäksi hoitotakuulainsäädännön voimaan tulon jälkeen ei-kiireellisten potilaiden hammashoito tulee järjestää viimeistään kuuden kuukauden kuluttua hoitoon hakeutumisesta. Helsingin terveyskeskuksen hammashuollossa hoito aloitetaan kuuden kuukauden kuluessa yhteydenotosta ja kiireelliseksi arvioitu hoito toteutetaan yhtenä hoitojaksona, mutta kiireetöntä hoitoa potilaat odottavat hoitojonossa yli vuoden. Hoitotakuulainsäädännön velvoite toteutuu näin ollen siltä osin, että kiireetön hoito aloitetaan puolen vuoden sisällä potilaan yhteydenotosta. Hammaslääkäri on tutkinut hoitojonoon laitettavat potilaat. Ministeriö on todennut aiemmassa lausunnossaan, että ”Hoidon kiireellisyyden perusteella jaksotettu hoito ja sen toteuttaminen pidemmällä aikavälillä on ministeriön näkemyksen mukaan tasapuolista ja mahdollistaa kuntalaisille edellytykset riittävien palvelujen saantiin ja on vaikuttavaa väestön suun terveyden kannalta.” Eduskunnan oikeusasiamies (EOA) on puolestaan niin ikään aiemmin todennut, että ”Jos järjestelmällistä suun terveydenhoitoa ei voida toteuttaa kaikille hoitoon hakeutuville, voidaan hammaslääkärin tekemän potilaan suun tutkimuksen, hoitosuunnitelman ja hoidon kiireellisyyden arvioinnin perusteella hoitoja jaksottaa pidemmälle ajalle yksilöllisin hoitovälein.” Lisäksi EOA on todennut, että ”Käsitykseni mukaan nämä hammashuollon järjestämisen periaatteet ja linjaukset (potilaat asetetaan kiireellisyysjärjestykseen vain tutkimukseen perustuvan arvioinnin perusteella) ovat lainmukaisia.”

Terveyskeskuksen hammashuollossa käynnistetyt ja toteutetut kehittämistoimenpiteet

Säädösmuutosten seurauksena voimakkaasti lisääntyneen hammashoitopalvelujen kysynnän kattamiseksi Helsingin kaupunki lisäsi vuosina 2001 ja 2002 omaa hammashuollon henkilöstöään 84:llä uudella vakanssilla (hammaslääkäreitä, suuhygienisteja, hammashoitajia, vastaanottoavustajia/välinehuoltajia), joista 25 oli hammaslääkäreitä. Tämän laajentamisen vuosikustannus oli noin 4.5 milj. euroa. Vuonna 2005 perustettiin vielä 51 uutta vakanssia, joista 18 oli hammaslääkäreitä. Tämän laajentamisen vuosikustannus oli noin 3.6 milj. euroa. Ostopalveluja yksityisiltä hammaslääkäreiltä ryhdyttiin hankkimaan vuonna 2001. Niiden määrää on lisätty niin, että esimerkiksi vuonna 2003 niihin oli käytettävissä 3.671 milj. euroa ja vuonna 2005 jo 4.5 milj. euroa. Tänä vuonna ostopalveluihin käytetään yli 6 milj. euroa. Helsingin terveyskeskuksen hammashuollon budjetti vuodelle 2002 oli 37 milj. euroa. Tämän vuoden budjetti on 47 milj. euroa. Lisäresursseja on siis muutaman viime vuoden aikana kohdennettu hammashuoltoon merkittävästi (=27 %), mutta sekään ei ole vastannut jatkuvasti kasvavaa kysyntää.

Kesällä 2006 terveyskeskuksen hammashuollossa käynnistettiin ns. jonopurkuprojekti vuosille 2006 - 2008. Projektin tehtävänä on suunnitella ja esittää toteutettavaksi omaan ja ostopalvelutoimintaan kohdistuvia toimenpiteitä, joilla jononpurkua saataisiin tehostetuksi. Projektin tuloksena on kahdessa terveyskeskuksen hammashoitolassa alkanut kolmen hammaslääkäri - hammashoitajatyöparin voimin ilta-aikaisin tapahtuva palveluhankinta, jolla puretaan vain hoitojonoa. Näin terveyskeskuksen tilojen ja laitteiden vuorokautista käyttöaikaa on merkittävästi kasvatettu. Lisäksi terveyslautakunta hyväksyi loppuvuodeksi 2007 palvelusetelikokeilun, jonka avulla pyritään saamaan käyttöön yksityishammaslääkärien vapaa kapasiteetti myös sellaisilta vastaanotoilta, jotka eivät osallistu ostopalvelutoimintaamme.

Ostopalvelutoimintaa on kehitetty niin, että yksityiset ostopalveluhammaslääkärit käyttävät suojatussa ympäristössä terveyskeskuksen potilastietojärjestelmää hoitaessaan terveyskeskuksen potilaita. Tämä takaa, että potilasasiakirjat ovat ajantasaisina siellä, missä potilaskin. Sähköisen asioinnin kokeilu alkoi heinäkuun alussa. Kokeilussa mukana olevat potilaat voivat perua tai siirtää vastaanottoaikansa ja tarkastella jonotietojaan kaupungin www-sivujen kautta. Potilaan tekemät vastaanottoaikojen siirrot välittyvät suoraan potilastietojärjestelmään ja vapauttavat näin ollen ajanvaraushenkilökuntaa hoitotyöhön.

Palveluhankintana tehtävä ilta-aikainen jononpurku sekä vuokratyövoiman käyttö ovat jo vakiintuneita toimintamalleja.

Omaa henkilökuntaa kannustetaan tekemään lisätyötä mm. esittämällä hoitohenkilökunnalle paikallista sopimusta.

Helsingin terveyskeskuksen hammashuollossa on toteutettu eri ammattiryhmien välistä työnjakoa jo pitkään. Sitä on kehitetty mm. siten, että alle 18-vuotiaiden hammashoitoa on siirretty suuhygienistien toteuttamaksi. Hammaslääkärien työpanosta on näin voitu enenevästi kohdentaa aikuisväestöön.

Palvelusetelikokeilu on puolestaan ensimmäinen laatuaan koko valtakunnassa.

Hammashuollon henkilökunnasta on pula jo pääkaupunkiseudullakin. Tämän vuoden keväällä ei Helsingin terveyskeskuksen avoinna olleisiin hammaslääkärin toimiin saatu terveyskeskushammaslääkäreitä eikä erikoishammaslääkäriä. Ostopalveluja viimeksi kilpailutettaessa ei yksityishammaslääkäreiltä saatu tarvittavaa palvelumäärää kattavaa määrää tarjouksia. Vuokratyöyritykset eivät pysty tarjoamaan pyytämäämme määrää työntekijöitä.

Helsingin kaupungissa on siis suun terveydenhuoltoon kohdennettu huomattava määrä lisävoimavaroja ja tämän ohella on ao. toimintaa tehostettu lukuisin toimenpitein ja tavoin.

Selitys yksittäisten potilaiden osalta

Terveyskeskuksessa on pystytty kiireetöntä hoitoa tarvitseville potilaille tarjoamaan ensimmäinen vastaanottoaika viimeistään kuuden kuukauden päähän yhteydenotosta. Potilaat, joilla kliinisesti todetaan tarve kiireettömäänkin hoitoon, kuten myös jäljempänä mainitut potilaat, joudutaan asettamaan hoitojonoon. Hoitojonossa oli 16.7.2007 yhteensä 10 483 potilasta. Heistä 8 919 oli odottanut kiireettömään jatkohoitoon pääsyä yli kuusi kuukautta. Hoitojonossa pisimpään olleet pystytään tällä hetkellä ottamaan hoitoon noin 16 kuukaudessa. Huomioitavaa on, että vuoden 2006 alussa hoitojonossa oli 7 560 potilasta, ja hoitoon pääsi seitsemässä kuukaudessa. Vaikka resursseja kunnalliseen suun terveydenhuoltoon on lisätty Helsingissä huomattavasti, tilanne ei ole helpottunut, vaan entisestään vaikeutunut. Kunnallisten suun terveydenhuollon palvelujen kysyntä näyttää jatkuvasti lisääntyvän samalla, kun yksityisten palvelujen käyttö näyttää vähentyvän. Terveyskeskus katsoo, että yksityisten ja kunnallisten palveluiden potilaan maksettavaksi jäävien kustannusten saattaminen lähemmäs toisiaan eli sekä potilaalle yksityishammashoidosta maksettavien Kela-korvausten samoin kuin kunnan hammashuollosta potilaalta perittävien asiakasmaksujen korottaminen, on ainoa keino, jolla kunnan hammashoidon kestämätöntä tilannetta voitaisiin ainakin jossakin määrin helpottaa.

Terveyskeskus toteaa, että kantelijoille, kuten kaikille muillekin hoitojonossa oleville potilaille on annettu yksilölliseen hammaslääkärin tekemään tutkimukseen perustuva kiireisimmän hoidon osuus, mutta kaikkein kiireettömimmän hoidon osalta heidät on pantu hoitojonoon. Helsingin kaupunki on aktiivisesti hankkinut oman toiminnan tueksi yksityisten hammaslääkärien palveluja sekä hyödyntänyt vuokratyövoimaa välittävien firmojen palveluja. Toimintaprosesseja on kehitetty innovatiivisesti ja omaan toimintaan on etsitty uusia toimenhaltijoita. Nämäkään toimet eivät ole riittäneet vastaamaan edelleen kasvavaan kysyntään. Terveyskeskus korostaa, että tällä hetkellä valtakunnallinen työvoimapula on hammashuollossa sellainen, että vaikka terveyskeskus haluaisi palkata lisää työvoimaa, hankkia lisää ostopalveluita tai vuokrata lisää työvoimaa, niin etenkään hammaslääkäreitä ei ole saatavilla.

Stjn mielestä eduskunnan oikeusasiamiehelle tulisi lähettää terveyskeskuksen kanteluista antama selitys ja antaa päätösehdotuksesta ilmenevä lausunto.

STJ Kaupunginhallitus päättänee toimittaa eduskunnan oikeusasiamiehelle terveyskeskuksen 1.8.2007 antaman selityksen hammashuollon järjestämistä koskevien kantelujen johdosta, ja ilmoittaa omana lausuntonaan yhtyvänsä selityksessä esitettyyn.

Kaupunginhallitus korostaa, että Helsinki on kohdentanut hammashuoltoon muutaman viime vuoden aikana lisävoimavaroja runsaasti. Uusia virkoja on perustettu 135 vuodesta 2001 lähtien. Ostopalvelujen käyttö aloitettiin vuonna 2001 ja sitä on lisätty vuosittain, niin että tänä vuonna ostopalveluihin käytetään yli 6 milj. euroa. Hammashuollon budjetti on kasvanut vuoden 2002 noin 37 milj. eurosta tämän vuoden 47 milj. euroon (27 %). Terveyslautakunta on edelleen talousarvioehdotuksessaan vuodelle 2008 esittänyt hammashuoltoon lisättäväksi 1,7 milj. euroa jonojen purkamiseksi.

Hallituksen esityksen perusteluissa kansanterveyslain muutokseksi, jolla kunnallinen hammashuolto ulotettiin kaikkiin ikäluokkiin, todettiin harhaanjohtavasti, että koko väestön mahdollisuus saada yhteisistä varoista tuettua hammashuoltoa toteutetaan kustannusneutraalisti. Näinhän ei ole tapahtunut, kuten terveyskeskuksen selitys osoittaa.

Edelleen hallituksen esityksen perusteluissa todettiin, että ei ole odotettavissa yksityisestä hoidosta tapahtuvaa merkittävää siirtymistä kunnalliseen hammashoitoon. Kuten terveyskeskuksen selityksestä ilmenee, niin tämäkin arvio on ollut harhaanjohtava: kuten oli odotettavissa, niin siirtymää on tapahtunut runsaasti.

Kaupunginhallitus yhtyy terveyskeskuksen näkemykseen, että yksityisten ja kunnallisten palvelujen potilaalle maksettavaksi jäävien kustannusten saattaminen lähemmäksi toisiaan eli sekä potilaalle yksityishammashoidosta maksettavien Kela-korvausten samoin kuin kunnan hammashuollosta potilaalta perittävien asiakasmaksujen korottaminen on ainoa keino, jolla kunnan hammashoidon kestämätöntä tilannetta voitaisiin ainakin jossakin määrin helpottaa. Kaupunginhallitus on jo 5.3.2007 tehnyt sosiaali- ja terveysministeriölle esityksen sairausvakuutuskorvausten nostamisesta, mutta vastausta esitykseen ei ole saatu.

Kuten terveyskeskuksen selityksestä edelleen ilmenee, hammaslääkäreitä ei ole saatavissa, ja tätä hammashuollon valtakunnallista työvoimapulaa ei voida ratkaista Helsingin kaupungin keinoin, siihen tarvitaan valtiovallan toimenpiteitä.

Edellä olevaan viitaten kaupunginhallitus toteaa Helsingin kaupungin tehneen parhaansa lainsäädännön asettamien velvoitteiden täyttämiseksi, ja esittää, etteivät kantelut antaisi aihetta enempiin toimenpiteisiin Helsingin kaupungin osalta.

Samalla kaupunginhallitus katsoo, että merkittäviä yhteiskunnallisia uudistuksia koskevan lainsäädännön vaikutukset tulisi arvioida huolellisesti.

Kirje eduskunnan oikeusasiamiehelle, jolle kanteluasiakirjat palautetaan, sekä pöytäkirjanote terveyslautakunnalle ja terveyskeskukselle.

Lisätiedot:
Frantsi Anneli, kaupunginsihteeri, puhelin 310 36184

LIITTEET	Liite 1	Salassa pidettävä liite JulkL 24.1 § 25 k
	Liite 2	Salassa pidettävä liite JulkL 24.1 § 25 k
	Liite 3	Salassa pidettävä liite JulkL 24.1 § 25 k



Kokousaika	20.8.2007 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali