HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUS

ESITYSLISTA

14 - 2006

Kokousaika	10.4.2006 klo 16
Kokouspaikka	Kaupungintalo, Khn istuntosali

Asia

Sivu

KAUPUNGINJOHTAJA

1

Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta

1

2

Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano

2

3

Helsingin Bussiliikenne Oy:n pääomalainasopimuksen ehtojen hyväksyminen

3

4

Edustajien nimeäminen Suomen Messut Osuuskunnan hallintoneuvostoon

5

5

Kemijoki Oy:n varsinainen yhtiökokous

6

6

Tytäryhteisöjen seurantaraportti 4/2005

8

7

20.3.2006 ja 3.4.2006 pöydälle pantu asia Helsingin kaupungin kuulutukset ja ilmoitukset

9

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

1

Vartiokylän tontin 45449/9 asemakaavan muuttaminen (nro 11511)

14

2

Svenska Handelsläroverket Fastighets Ab:n varsinainen yhtiökokous

19

3

Helsingin V Yhteiskoulun Talo Oy:n varsinainen yhtiökokous

21

4

Kiinteistö Oy Viikin viher- ja ympäristötietokeskus Fastighets Ab:n varsinainen yhtiökokous

23

5

Kiinteistö Oy Hiihtäjäntie 1:n varsinainen yhtiökokous

25

6

Kiinteistö Oy Torpparinmäen korttelitalon varsinainen yhtiökokous

26

7

Senaatti-kiinteistöjen poikkeamishakemus

28

8

Kiinteistö Oy Mannerheimintie 168:n poikkeamishakemus

34

9

Kiinteistö Oy Puistolan Pankkitalon varsinainen yhtiökokous

37

10

Ympäristöministeriön lausuntopyyntö tonttitarjontatyöryhmän mietinnöstä

38

SIVISTYS- JA HENKILÖSTÖTOIMI

1

Varastotilojen vuokraaminen kaupunginmuseolle

62

2

Uuden jäsenen valitseminen Helsingin Konservatorion Säätiön edustajistoon

65

3

Seure Henkilöstöpalvelut Oy:n varsinainen yhtiökokous

66

4

Kaupungin henkilöstöraportti

68

5

Teknisten sopimusta koskeva paikallinen sopimus

71

6

Helsingin Uusi Jalkapalloareena Oy:n varsinainen yhtiökokous

73

7

Vuosaaren Urheilutalo Oy:n varsinainen yhtiökokous

75

8

3.4.2006 pöydälle pantu asia Ammattikorkeakoulun koulutusjohtajan virkojen perustaminen

77

RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI

1

Lausunto Uudenmaan ympäristökeskukselle Helsingin kaupungin rakennusviraston ympäristölupahakemuksesta

82

2

Ruskeasuon Varikkokiinteistö Oy:n varsinainen yhtiökokous

89

3

Suomenlinnan Liikenne Oy:n varsinainen yhtiökokous

91

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

1

Tilintarkastajien valitseminen Helsingin Seniorisäätiöön vuodeksi 2006

93

2

Tilintarkastajien nimeäminen Niemikotisäätiöön vuodeksi 2006

94

3

Lastensuojelupalveluja koskeva selvitys valtiontilintarkastajille

95

4

Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle lasten tuettuja ja valvottuja tapaamisia koskevasta selvityksestä

108

1

KOKOUKSEN LAILLISUUDEN JA PÄÄTÖSVALTAISUUDEN TOTEAMINEN SEKÄ PÖYTÄKIRJAN TARKASTAJIEN VALINTA

KJ Kaupunginhallitus päättänee todeta kokouksen lailliseksi ja päätösvaltaiseksi sekä valita jäsenet Wallden-Pauligin (varalla Rautava) ja
Reinikaisen (varalla Malinen) tarkastamaan tämän kokouksen pöytäkirjan.

2

TÄMÄN KOKOUKSEN PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

KJ Kaupunginhallitus päättänee, että tämän kokouksen päätökset voidaan panna täytäntöön ennen kuin ne ovat saaneet lainvoiman, ellei erikseen toisin ole päätetty tai myöhemmin päätetä.

3

HELSINGIN BUSSILIIKENNE OY:N PÄÄOMALAINASOPIMUKSEN EHTOJEN HYVÄKSYMINEN

Khs 2006-843

Kj toteaa, että kaupunginvaltuusto hyväksyi 15.9.2004 (201 §) HKL-Bussiliikenteen ja Suomen Turistiauto Oy:n yhdistämisen kaupunkikonserniin kuuluvaan yhteiseen yhtiöön ja kehotti samalla kaupunginhallitusta päättämään yhdistämisen edellyttämistä jatkotoimenpiteistä niin, että yhdistetty ja yhtiömuotoinen toiminta voi alkaa 1.1.2005 alkaen.

Teknisesti yhdistäminen päätettiin toteuttaa liiketoimintakaupalla, jossa kaupunki myi HKL-Bussiliikenteen liiketoiminnan ja siihen liittyvän omaisuuden, oikeudet ja sopimukset Suomen Turistiauto Oy:n ja HKL-Bussiliikenteen yhdistynyttä liiketoimintaa jatkavalle Helsingin Bussiliikenne Oy:llle.

Em. päätöksensä yhteydessä kaupunginvaltuusto myös hyväksyi liiketoimintakaupassa yhtiölle siirtyvien HKL-Bussiliikenteen taseeseen sisältyvien omaisuuserien ja velkojen erotuksena kaupungille syntyvän saamisen muutettavaksi osakeyhtiölain mukaiseksi pääomalainaksi oikeuttaen samalla kaupunginhallituksen hyväksymään pääomalainan tarkemmat lainaehdot.

Kyseinen kaupan yhteydessä syntynyt 3 638 476,87 euron kaupungin saaminen yhtiöltä on kaupunginvaltuuston päätöksen mukaisesti kirjattu yhtiön aloittavaan taseeseen pääomalainaksi. Nyttemmin yhtiön tilintarkastajan vuoden 2005 tilivuotta koskevan tilintarkastuksen yhteydessä antaman ohjauksen mukaan kyseisestä pääomalainaksi kirjatusta kaupungin saatavasta on laadittava osakeyhtiölain mukaisesti kirjallinen lainasopimus.

Osakeyhtiölain mukaan sopimus pääomalainasta on tehtävä kirjallisesti, yhtiö ei saa antaa pääomalainalle vakuutta lainan pääoman taikka koron maksamisesta, pääomanlainan korkoa saadaan maksaa vain, jos maksettava määrä voidaan käyttää voitonjakoon yhtiön viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistettavan taseen mukaan. Pääomaa saadaan palauttaa vain, jos yhtiön viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistettavan taseen mukaiselle sidotulle omalle pääomalle ja muille jakokelvottomille erille jää täysi kate.

Kj pitää em. lainasopimuksen laatimista perusteltuna ja kaupunginvaltuuston tekemän päätöksen mukaisena. Lainaehdot ehdotetaan määritettäväksi samansisältöisiksi kuin kaupunginhallitus päätti 20.12.2004 (§ 1594) alussa mainitun kaupunginvaltuuston päätöksen täytäntöönpanopäätöksessään yhtiölle siirtyneen HKL-Bussiliikenteen taseessa olleen 12,2 milj. euron perustamislainan pääomalainaksi muuttamisen yhteydessä.

KJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä kaupunginvaltuuston 15.9.2004 (§ 201) päättämän HKL-Bussiliikennettä ja Suomen Turistiauto Oy:tä koskevan liiketoimintakaupan yhteydessä kaupungille syntyneen 3 638 476,87 euron pääomalainasaatavan lainaehdot seuraavasti:

– Lainasta peritään 6 %:n suuruinen korko.

– Korkoa saadaan maksaa vain, jos maksettava määrä voidaan käyttää voitonjakoon yhtiön ja, jos yhtiö on emoyhtiö, sen konsernin viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistettavan taseen mukaan.

– Lainapääomaa saadaan maksaa takaisin vain, jos yhtiön ja, jos yhtiö on emoyhtiö, sen konsernin viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistettavan taseen mukaiselle sidotulle omalle pääomalle ja muille jakokelvottomille erille jää täysi kate.

– Laina on vakuudeton.

– Pääoma ja korko saadaan maksaa yhtiön purkautuessa ja konkurssissa vain kaikkia muita velkoja huonommalla etuoikeudella.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunginkanslian oikeuspalveluita tekemään edellä mainitun päätöksen mukaisen lainasopimuksen.

Pöytäkirjanote talous- ja suunnittelukeskuksen varainhallinnalle, kaupunginkanslian oikeuspalveluille sekä Helsingin Bussiliikenne Oy:lle.

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 169 2538

4

EDUSTAJIEN NIMEÄMINEN SUOMEN MESSUT OSUUSKUNNAN HALLINTONEUVOSTOON

Khs 2006-445

Suomen Messut Osuuskunta ilmoittaa (28.2.2006), että osuuskunnan varsinaisessa kevätkokouksessa 28.4.2006 valitaan hallintoneuvoston jäsenet tulevaksi kolmivuotiskaudeksi. Suomen Messut Osuuskunta pyytää nimeämään kaupungin edustajat erovuoroisten tilalle 28.4.2006 mennessä

Helsingin kaupungin edustajista ovat erovuorossa vuonna 2006 seuraavat jäsenet

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen

Kauppatieteen maisteri Kristiina Lehtonen

Kansanedustaja Ben Zyskowicz.

Kj toteaa, että osuuskunnan sääntöjen 14 §:n mukaan hallintoneuvostoon ei tule valita 67 vuotta täyttänyttä henkilöä.

KJ Kaupunginhallitus päättänee nimetä kaupungin edustajiksi Suomen Messut Osuuskunnan hallintoneuvostoon 28.4.2006 alkaen seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi

__________________________________

__________________________________

__________________________________

Pöytäkirjanote Suomen Messut Osuuskunnalle, päätöksessä mainituille ja kaupunginkanslialle (Seija Kauppinen)

Lisätiedot:
Vallittu Anja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2272

LIITE

Suomen Messut Osuuskunnan kirje 28.2.2006

5

KEMIJOKI OY:N VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS

Khs 2006-858

Kemijoki Oy ilmoittaa (1.3.2006), että yhtiön varsinainen yhtiökokous pidetään 19.4.2006 klo 11.30 alkaen kauppa- ja teollisuusministeriön neuvotteluhuoneessa A 220, osoitteessa Aleksanterinkatu 4, Helsinki.

Yhtiökokouksessa käsitellään varsinaiselle yhtiökokoukselle kuuluvien tilinpäätösasioiden lisäksi hallituksen ehdotus hallituksen valtuuttamiseksi päättämään yhtiölle kuuluvien omien osakkeiden luovuttamisesta.

./. Yhtiökokouskutsu on esityslistan tämän asiakohdan liitteenä.

Vs. Kj toteaa, että kaupungin yleisomistusosuus yhtiöstä on 0,94 %, vesivoimaosakkeista 3,91 % ja rahaosakkeista 0,81 %. Helsingin Energia saa käyttöönsä vesivoimaosakkeita vastaavan määrän vesi- ja tuulivoimaa. Rahaosakkeet oikeuttavat osinkoon.

Sopimuksen mukaan kaupungilla on oikeus nimetä yksi edustaja sekä hallitukseen että hallintoneuvostoon. Seitsenjäsenisessä hallituksessa on kaupungin edustajana toiminut Helsingin Energian toimitusjohtaja Seppo Ruohonen ja kymmenjäsenisessä hallintoneuvostossa ylipormestari Eva-Riitta Siitonen.

Kj toteaa, että yhtiön hallituksen ehdotus yhtiölle kuuluvien omien osakkeiden luovuttamisesta on kaupungin edun mukainen ja voidaan hyväksyä. Ehdotus antaa myös Helsingin kaupungille yhtiön osakkaana mahdollisuuden halutessaan lunastaa omistusosuutta vastaavalla määrällä yhtiön hallussa olevia osakkeita.

VS. KJ Kaupunginhallitus päättänee

– kehottaa kaupunginkanslian oikeuspalveluita edustamaan kaupunkia Kemijoki Oy:n 19.4.2006 pidettävässä varsinaisessa yhtiökokouksessa ja hyväksymään asiat hallituksen ehdotusten mukaisesti, sekä

– nimeää kaupungin edustajaksi yhtiön hallitukseen Helsingin Energian toimitusjohtaja Seppo Ruohosen ja hallintoneuvostoon kaupunginjohtaja Jussi Pajusen seuraavaan varsinaiseen yhtiökokoukseen päättyväksi toimikaudeksi.

Pöytäkirjanote liitteineen kaupunginkanslian oikeuspalveluille ja ote nimetyille henkilöille, Helsingin Energialle, Kemijoki Oy:lle sekä talous- ja suunnittelukeskuksen varainhallinnalle.

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 169 2538

LIITE

Yhtiökokouskutsu 1.3.2006

6

TYTÄRYHTEISÖJEN SEURANTARAPORTTI 4/2005

Khs 2005-1148

Kj toteaa, että Kvston 8.6.2005 hyväksymien konserniohjeiden mukaan kaupunginhallitus seuraa kaupunkikonserniin kuuluvien tytäryhteisöjen toimintaa ja tuloksellisuutta määräajoin laadittavien seurantaraporttien pohjalta.

Talous- ja suunnittelukeskus on laatinut ohjeiden mukaisen seurantaraportin vuodelta 2005 raportissa luetelluista tytäryhteisöistä. Raportti on laadittu tytäryhteisöittäin niiden toimittamien tietojen perusteella.

./. Seurantaraportti on esityslistan tämän asiakohdan liitteenä.

Kj toteaa, ettei seurantaraportti anna katsauskautta koskevien tietojen perusteella tässä vaiheessa aihetta erityisiin toimenpiteisiin.

KJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä seurantaraportin tiedoksi ja todeta, ettei seurantaraportti anna tässä vaiheessa aihetta erityisiin toimenpiteisiin.

Pöytäkirjanote raportoiduille tytäryhteisöille, talous- ja suunnittelukeskuksen varainhallinnalle, kaupunginkanslian oikeuspalveluille ja tarkastusvirastolle

Lisätiedot:
Olli Seppo, kaupunginkamreeri, puhelin 169 2538

LIITE

Seurantaraportti 4/2005

7

20.3.2006 ja 3.4.2006 pöydälle pantu asia

HELSINGIN KAUPUNGIN KUULUTUKSET JA ILMOITUKSET

Khs 2006-533

Kvsto on päättänyt 27.3.1985 (asia 5), että Helsingin kaupungin lakimääräiset kuulutukset ja ilmoitukset julkaistaan Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Kansan Uutiset, Suomen Sosialidemokraatti ja Uusi Suomi -nimisissä sanomalehdissä, mikäli ne ilmestyvät sellaisena päivänä, jolloin kuulutus tai ilmoitus julkaistaan.

Uusi Suomi -sanomalehti lakkasi ilmestymästä vuonna 1991. Khs päätti 28.2.2000 (259 §) lisätä Alueuutiset -lehden kaupungin virallisten ilmoituslehtien luetteloon.

Lisäksi Khs päätti 22.3.2004 (369 §), että virkoja ja tehtäviä koskevat kaupungin ilmoitukset saatetaan 1.4.2004 lukien tiedoksi julkaisemalla ne julkisten kuulutusten ilmoitustaulun ja kaupungin päättämien ilmoituslehtien lisäksi Internetissä ja sähköinen rekrytointijärjestelmä hyväksytään kaupungin viralliseksi ilmoituskanavaksi. Samalla kaupunginhallitus päätti kehottaa kaupunginkanslian henkilöstöosastoa antamaan päätöksestä johtuvat tarkemmat ohjeet työpaikkailmoittelusta. Henkilöstökeskus on 25.1.2005 antanut tämän perusteella virkoja ja tehtäviä koskevien ilmoitusten osalta ohjeen, jossa todetaan ilmoittelusta mm., että mikäli sellainen virka laitetaan haettavaksi, johon henkilön valitsee jokin kaupungin "toimielin, kuten kaupunginvaltuusto, kaupunginhallitus, lautakunta tai johtokunta, pitää ilmoitus julkaista rekrytointipalvelun lisäksi myös kaupungin virallisissa lehdissä."

Voimassa olevat päätökset kaupungin ilmoituslehdistä on tehty ilman nykyisen hankintalain (Laki julkisista hankinnoista 23.12.1992/1505) edellyttämää tarjouskilpailua.

Nykyiset kaupungin ilmoittelua koskevat ohjeet, päätökset ja käytännöt ovat syntyneet eri aikoina, niitä on kirjattu lukuisiin eri asiakirjoihin ja niissä saattaa olla myös sisäisiä ristiriitaisuuksia.

Kunnan ilmoituksia ja julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö

Kuntalain (Kuntalaki 17.3.1995/365) 64 §:ssä on säädetty kunnan ilmoituksista: "Kunnan ilmoitukset saatetaan tiedoksi julkaisemalla ne julkisten kuulutusten ilmoitustaululla sekä tarpeen vaatiessa muulla kunnan päättämällä tavalla".

Hankintalain 5 §:n mukaan viranomaisen hankinta saadaan tehdä ilman tarjouskilpailua vain erityisestä syystä.

Kaupungin ilmoittelun kustannukset

Helsingin kaupungin viidessä virallisessa ilmoituslehdessä harjoittaman ilmoittelun kustannukset olivat vuonna 2005 yhteensä 1,94 miljoonaa euroa. Tästä Helsingin Sanomien osuus oli 1,30 miljoonaa euroa, Alueuutisten 0,21 miljoonaa euroa, Hufvudstadsbladetin 0,18 miljoonaa euroa, Kansan Uutisten 0,13 miljoonaa euroa ja Uutispäivä Demarin 0,13 miljoonaa euroa. Nämä luvut sisältävät sekä kaupungin lakimääräiset kuulutukset ja ilmoitukset että kaiken muunkin näissä medioissa julkaistun kaupungin virastojen ja laitosten ilmoittelun.

Lisäksi kaupungin virastot ja laitokset julkaisevat omia mainoksia yms. ilmoituksiaan muissa joukkoviestimissä, joiden ilmoitusmääristä ei kuitenkaan ole saatavissa täysin kattavaa koottua tilastoa. Neljässä muussa ilmaisjakelulehdessä (Uutislehti100, Vartti, Helsingin Uutiset ja Metro-lehti) sekä Talentumin julkaisemissa lehdissä kaupungin virastot ja laitokset ilmoittivat vuonna 2005 yhteensä 0,27 miljoonalla eurolla.

Kaupungin ilmoittelun kehittämistarpeet

Kj toteaa, että nykyinen lainsäädäntö yksiselitteisesti edellyttää, että Helsingin kaupunki luopuu aiemmasta hallinnollisesta ilmoituslehtikäytännöstä ja kilpailuttaa ilmoituslehdet jatkossa esimerkiksi valtuustokausittain hankintalain mukaisesti.

Samalla kaupungin ilmoittelukäytäntöä on tarpeen muutenkin kehittää mm. sähköisen verkkoviestinnän tarjoamien uusien mahdollisuuksien sekä asiakaspalvelun tarpeiden pohjalta.

Perinteinen ilmoituslehtikäytäntö Helsingissä ja useimmissa muissakin kunnissa on lähtenyt siitä, että lainsäädännön edellyttämän julkisten kuulutusten ilmoitustaulun rinnalla kunnalla on ollut joukko erikseen päätettyjä ilmoituslehtiä, joissa sekä kunnan lakisääteiset kuulutukset ja ilmoitukset että kaikki muutkin ilmoitukset tuli julkaista. Kaikille kuntalaisille tarkoitetun ilmoittelun osalta tällainen kattava ilmoituskäytäntö oli usein perusteltua, mutta se sopii huonosti nykyaikaisen asiakaspalvelukulttuurin edellyttämään, esimerkiksi erilaisille asiakassegmenteille tai erityisryhmille tarkoitettuun kohdennettuun viestintään.

Helsingin kaupungin ilmoittelussa onkin pyritty pitämään tiukasti kiinni lakimääräisten kuulutusten ja ilmoitusten julkaisemisesta kaikissa kaupungin virallisissa ilmoituslehdissä, kun sen sijaan muussa ilmoittelussa kaupungin virastot ja laitokset ovat voineet käyttää vapaammin harkintavaltaa saavuttaakseen omat kohderyhmänsä mahdollisimman tehokkaasti. Niinpä jatkossa onkin tarkoituksenmukaista, että esimerkiksi nuorisoasiainkeskus voi palvelujensa markkinoinnissa käyttää voimavaransa markkinointiin sellaisissa viestimissä, joita helsinkiläisten nuorten tiedetään seuraavan, ja äidinkielenään muita kuin kotimaisia kieliä puhuville maahanmuuttajaryhmille voidaan kohdentaa tiedottamista kaupungin palveluista heidän omalla kielellään ilmestyvissä lehdissä.

Kaupunginhallituksen päätöksellä keskitetysti säädelty ilmoittelu onkin jatkossa perusteltua ulottaa koskemaan ainoastaan lakimääräisiä kuulutuksia ja ilmoituksia sekä virkoja ja työsuhteisia tehtäviä koskevia hakuilmoituksia. Tällaisia ilmoituksia ja kuulutuksia ovat kuntalain ohella mm. maankäyttö- ja rakennuslaissa, ympäristönsuojelulaissa ja
-asetuksessa, vaalilaissa, jätelaissa ym. ilmoitettavat ja kuulutettavat asiat.

Näiden ilmoitusten osalta kaupungilla on syytä jatkossakin olla julkisten kuulutusten ilmoitustaulun lisäksi sopivaksi katsottu määrä sekä suomen- että ruotsinkielisiä ilmoituslehtiä. Näiden lisäksi kaupungin virastot ja laitokset tulisi velvoittaa julkaisemaan kaikki viralliset kuulutukset ja ilmoitukset myös kaupungin verkkosivuille perustettavassa "sähköisessä ilmoitustaulussa", joka tulisi tällöin erikseen päättää hyväksyä yhdeksi kaupungin viralliseksi ilmoitusvälineeksi nykyisen sähköisen rekrytointijärjestelmän lailla. Sähköinen rekrytointijärjestelmä luettaisiin tämän jälkeen osaksi tätä sähköistä ilmoitustaulua.

Periaatteena olisi, että kaikki kaupungin viralliset eli lakimääräiset kuulutukset ja ilmoitukset julkaistaisiin sähköisen ilmoitustaulun ohella edelleen kaikissa päätetyissä ilmoituslehdissä. Virkojen ja työsuhteisten tehtävien hakuilmoitusten osalta riittäisi kuitenkin nykyiseen tapaan se, että vain niiden virkojen hakuilmoitukset, joihin henkilön valitsee jokin kaupungin toimielin, kuten kaupunginvaltuusto, kaupunginhallitus, lautakunta tai johtokunta, pitää julkaista sähköisen ilmoitustaulun rekrytointipalvelun lisäksi myös kaupungin virallisissa lehdissä.

Ilmoituslehdet tulisi valita hankintalain mukaisesti järjestettävän tarjouskilpailun perusteella aina valtuustokaudeksi kerrallaan. Ensimmäisellä kerralla ilmoituslehdet on määrä valita nyt käynnissä olevan valtuustokauden jäljellä olevaksi ajaksi. Tarjouskilpailun valintakriteerit tulee määritellä hankintalain 6 §:n mukaisesti siten, että tarjouskilpailun
ehdokkaita ja tarjoajia kohdellaan tasapuolisesti ja syrjimättä kaikissa hankintamenettelyn vaiheissa. Kaupungin kannalta tavoitteena tulisi olla sellainen ilmoittelu, joka mahdollisimman edullisella hinnalla tavoittaa kaupungin asukkaat mahdollisimman laajasti ja kattavasti. Tällöin tarjouskilpailun valintakriteereinä tulisi käyttää toisaalta ilmoitusten kontaktihinnoittelua, toisaalta ilmoitusvälineen lukijamäärän kattavuutta.

Muun kuin virallisen ilmoittelun osalta on tarkoituksenmukaista jättää ilmoitusvälineistä päättäminen virastoille ja laitoksille edellyttäen kuitenkin samalla, että kaupungin virastot ja laitokset

– selvittävät päättäessään omista ilmoitusvälineistään riittävän luotettavasti oman asiakaskuntansa tai kohderyhmänsä kannalta mahdollisimman kattavan peiton ja edulliset kontaktihinnat käsittävän mediavalinnan;

– käyttävät koko kaupungin väestölle suunnatussa ilmoittelussa ensisijaisesti kaupungin virallisia ilmoituslehtiä;

– ottavat omassa ilmoittelussaan huomioon kielilain (423/2003) 23 §:n määräyksen, jonka mukaan kaksikielisen viranomaisen ilmoitukset, kuulutukset ja julkipanot sekä muut yleisölle annettavat tiedotteet tulee antaa sekä suomen että ruotsin kielellä.

KJ Kaupunginhallitus päättänee, että Helsingin kaupungin viralliset kuulutukset ja ilmoitukset julkaistaan jatkossa julkisten kuulutusten ilmoitustaulun ohella suomenkielisinä enintään kahdessa tarjouskilpailun perusteella valittavassa sellaisessa lehdessä, jonka toimituksellisesta sisällöstä merkittävä osa on suomenkielistä sekä ruotsinkielisinä yhdessä tarjouskilpailun perusteella valittavassa sellaisessa lehdessä, jonka toimituksellisesta sisällöstä merkittävä osa on ruotsinkielistä, sekä näiden lisäksi suomen- ja ruotsinkielisinä kaupungin verkkosivuille perustettavalla sähköisellä ilmoitustaululla. Kaupungin ilmoituslehdeksi voidaan valita säännöllisesti vähintään kaksi kertaa viikossa ilmestyvä lehti.

Edelleen kaupunginhallitus päättänee kehottaa hankintakeskusta ja kaupunginkanslian tiedotustoimistoa toteuttamaan kaupungin virallisten ilmoituslehtien tarjouskilpailun meneillään olevan valtuustokauden jäljellä olevaksi ajaksi ehdotuksen perusteluissa mainittujen periaatteiden mukaisesti ja tuomaan tarjouskilpailun tulokset kaupunginhallituksen päätettäväksi.

Vielä kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunginkansliaa laatimaan tämän ehdotuksen perusteluissa esitettyjen periaatteiden pohjalta uudet ohjeet kaupungin virastojen ja laitosten ilmoittelusta ja tuomaan ne kaupunginhallituksen käsiteltäväksi samanaikaisesti tarjouskilpailun tulosten kanssa.

Pöytäkirjanote hankintakeskukselle ja kaupunginkanslian tiedotustoimistolle.

Lisätiedot:
Waronen Eero, tiedotuspäällikkö, puhelin 169 2321

1

VARTIOKYLÄN TONTIN 45449/9 ASEMAKAAVAN MUUTTAMINEN (NRO 11511)

Khs 2006-425

45. kaupunginosan (Vartiokylän) korttelin nro 45449 tontin nro 9 asemakaavan muutosehdotus.

Kuutsalontie 33

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (19.1.2006) mm., että tontinomistaja on pyytänyt 8.6.2005 asemakaavan muuttamista siten, että tehokkuusluku nostetaan e = 0.25:een.

Asemakaavatilanne Tontilla on voimassa vuonna 1990 hyväksytty asemakaava nro 9732. Tontti on erillispientalojen korttelialuetta (AO). Tehokkuusluku on 0.20 ja suurin sallittu kerrosluku puolitoista. Tontille saa kerrosalan lisäksi rakentaa autosuojia sekä muita asuntojen ulkopuolisia, asumista palvelevia tiloja, kuten varasto-, huolto- ja askartelutiloja yhteensä enintään 25 k-m² asuntoa kohti, kuitenkin enintään 50 k-m².

Nykytilanne Tontti sijaitsee Vartioharjun omakotialueella Vartionkylän lahden läheisyydessä. Tontti on rakentamaton.

Asemakaavan muutosehdotus ja sen perustelut

Vartioharjun pientaloalueella noudatetaan kaavoitusperiaatetta, jonka mukaan tehokkuusluku voidaan nostaa luvusta 0.20 lukuun 0.25 edellyttäen, että ympäristönsuojelulliset syyt eivät ole esteenä. Asemakaavamääräykset noudattavat Vartioharjun pientaloalueen asemakaavan muutosperiaatteita.

Tontti on edelleen erillispientalojen korttelialuetta (AO). Tehokkuusluku on e = 0.25. Tontille saa asemakaavakartassa tehokkuusluvulla osoitetun rakennusoikeuden lisäksi rakentaa autotalleja ja -katoksia, varastotiloja, lasikuisteja ja kasvihuonetilaa yhteensä enintään 20 % sallitusta asuntokerrosalasta kuitenkin siten, että lasikuistien ja kasvihuoneiden kerrosala ei ylitä 5 % sallitusta asuntokerrosalasta.

Tontille saa rakentaa yhden asunnon kutakin tontin pinta-alan täyttä 400 m² kohti. Kuitenkin jos tontin pinta-ala on 600–799 m², saa rakentaa kaksi asuntoa.

Asemakaavaan merkitystä rakennusoikeudesta saa enintään 70 % rakentaa yhteen kerrokseen. Alimman asuinkerroksen lattian korkeusaseman tulee olla vähintään +3.00.

Maaperän rakennettavuus

Tontti sijaitsee savialueella. Humuskerroksen alapuolelta on savea 3,5 m:n syvyyteen, minkä alapuolella alkaa hiesuinen hiekka ja sen alapuolella on moreenia ennen kalliota. Maaperäolosuhteiden johdosta rakennukset tulee perustaa paalutusperustuksella. Pohjavesi on korkeustasolla n. +1.

Tontti on Vartiokylän lahden läheisyydessä n. 90 m:n päässä vesialueesta. Tontti on tulva-aluetta. Tontin rannanpuoleisen rajan korkeusasema merenpinnasta on +2.3. Rannanpuoleisen rakennusalan rajan kohdalla maanpinnan nykyinen korkeus on alimmillaan +2.6. Näin ollen tontti täyttää alimman suositeltavan rakentamiskorkeuden merenranta-alueella. Rakennuksen alimman asuinkerroksen lattian korkeusaseman tulee olla vähintään +3.00. Kellarin rakentamista ei suositella, mutta mikäli se rakennetaan, on tason +2.6 alapuolelle tulevat rakenteet tehtävä vesitiiviinä ja kellari on varustettava kuivatuspumppauksella.

Tontin pinta-ala on 773 m² ja tehokkuuden e = 0.25 mukainen rakennusoikeus 193 k-m² (lisäystä 38 k-m²).

Vaikutukset Asemakaavan muutoksella ei ole suurta vaikutusta ympäristön kannalta. Tontille on tarkoitus rakentaa kaksi omakotitaloa.

Vireilletulo, osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja vuorovaikutus

Kaavoitustyö on tullut vireille tontin 45449/4 omistajan hakemuksen johdosta (saapunut 23.3.2005). Kaavaluonnoksen laatimisen jälkeen tontti on vaihtanut omistajaa ja se on jaettu uusiksi tonteiksi 8 ja 9. Tontin 8 omistaja ei halua tehokkuusluvun nostamista, koska tontilla on jo asuinrakennus, jota ei ole tarvetta laajentaa. Tontin 45449/9 omistaja on hakenut asemakaavan muutosta 8.6.2005.

Vireilletulosta on ilmoitettu osallisille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä, jonka mukana lähetettiin osallistumis- ja arviointisuunnitelma (päivätty 3.8.2005) sekä asemakaavan muutosluonnos. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ja tonttia 45449/4 koskevasta kaavaluonnoksesta esitettiin yksi mielipide.

Esko Komonen (tontin 45450/11 omistaja) mainitsee mm., että aikoinaan kun ranta-alueen kaava laadittiin, päädyttiin kaupunkikuvallisista syistä siihen, että rantatonttien tonttitehokkuus oli alhaisempi kuin muun alueen. Samalla siirrettiin tonttien rannan puoleista rajaa ulommas, Vartiokylän lahden puolelle rannan luonnollisesta rantaviivasta, jolloin rakennusoikeus pysyi suhteessa samana kuin muillakin tonteilla. Nyt rakennusoikeutta on lisätty ja ollaan edelleen lisäämässä. Kun katsotaan jo rakennettua rannan osuutta ja verrataan sitä nyt esitettyyn, tulisi ehdotetun mukainen rakennus mittakaavaltaan poikkeamaan huomattavasti niistä.

Komonen ehdottaa, että rakennusoikeutta voidaan nostaa, mutta sallittaisiin suurempi rakennusoikeus ensimmäiseen kuin toiseen kerrokseen, jolloin tuleva uudisrakennus paremmin sopeutuisi ympäristöönsä.

Tämän mielipiteen takana ovat myös tonttien 45449/4, 45450/11 ja 12 sekä 45450/6 ja 7 omistajat.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa, että kortteleita 45449 ja 45451 koskevan, 14.3.1990 hyväksytyn asemakaavan nro 9732 selostuksessa todetaan, että asemakaavan valmistelun yhteydessä, rakennusvalvontaviraston kanssa käydyissä neuvotteluissa todettiin, että matalat rakennukset sopivat parhaiten kyseisille alaville rantatonteille. Tehokkuusluku on asemakaavassa e = 0.20 ja kerrosluku 1 ½. Rakennusten enimmäiskorkeus on 5 m.

Korttelin 45451 tontit on toteutettu kyseisen asemakaavan mukaisesti. Korttelissa 45449 on hakijatontin lisäksi asuinrakennukset tonteilla 6 ja 7. Tontit 1–3 ja 5 ovat rakentamattomia. Hakijatontin viereisille tonteille 45449/1–3 on 6.9.2004 hyväksytty asemakaavan muutos nro 11273, jossa tehokkuusluku on e = 0.5. Asemakaavamääräykset ovat samat kuin vireillä olevassa kaavamuutoksessa. Näin ollen myös rantatonteilla on käytetty asemakaavan muutoksessa Vartioharjun pientaloalueiden yleisiä kaavamuutosperiaatteita.

Esko Komonen ehdottaa, että hakijatontille sallittaisiin suurempi rakennusoikeus ensimmäiseen kerrokseen kuin toiseen kerrokseen, jolloin tuleva uudisrakennus paremmin sopeutuisi ympäristöönsä. Lautakunta toteaa, että kyseessä oleva rakentamistapa on siinä mielessä asemakaavan muutosehdotuksen mukainen, että ehdotuksen mukaan enintään 70 % rakennusoikeudesta saa rakentaa yhteen kerrokseen. Määräys siis estää vain täysin yksikerroksisen rakentamistavan, mutta ei edellytä kokonaan kaksikerroksista rakentamista. Kaava kuitenkin sallii myös kokonaan kaksikerroksisen rakentamistavan, mitä mielipiteessä vastustetaan.

Osallisille on lähetetty muutettu kaavaluonnos (päivätty 15.12.2005). Kaavaluonnosta on muutettu siten, että se koskee vain tonttia 45449/9. Lisäksi määräyksiä on täydennetty Vartiokylän lahden aiheuttaman tulvavaaran vuoksi siten, että asemakaavamääräyksiin on lisätty lause: "Alimman asuinkerroksen lattian korkeusaseman tulee olla vähintään +3.00."

Muutetusta tonttia 45449/9 koskevasta kaavaluonnoksesta ei esitetty mielipiteitä.

Ehdotus koskee valtion ylläpitämään kiinteistörekisteriin kuulumatonta aluetta.

Kaj ilmoittaa, että ehdotus on ollut julkisesti nähtävänä 10.–24.3.2006, mistä on ilmoitettu maankäyttö- ja rakennusasetuksessa säädetyllä tavalla. Ehdotusta vastaan ei ole tehty muistutuksia.

Kaj toteaa lisäksi, että Khs hyväksyy asemakaavan muutoksen Khn johtosäännön 8 §:n 6 kohdan 2 b, 3 ja 7 kohtien mukaan, milloin muutetaan rakennusoikeutta siten, että asuinpientalojen korttelialueen rakennusoikeutta lisätään vastaamaan enintään tehokkuuslukua 0.3 tai enintään 10 prosenttia (aputilat poislukien) voimassa olevassa kaavassa osoitetusta, muutetaan julkisivuja, rakennusmateriaaleja, rakentamistapaa, rakennusaloja, asuntojen enimmäismäärää tai keskipinta-alaa, autopaikkamäärää tai autopaikkojen sijoitusta, ajoyhteyttä, istutuksia tai viemärin taikka muun johdon sijoittamista koskevia asemakaavamerkintöjä tai ‑määräyksiä ja tehdään kaavaan edellä mainittuihin muutoksiin verrattavissa oleva tarkistus.

Muutosta ei ole pidettävä vähäisenä, jos se merkitsisi alueen maankäytön yleisen luonteen muuttumista kaavassa osoitetusta tai poikkeamista kaavaa laadittaessa omaksutuista periaatteista, alueella vallitsevan yhtenäisen rakennustavan muuttamista taikka ympäristölliseltä kannalta merkittävien arvojen säilymisen vaarantumista.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä 45. kaupunginosan korttelin nro 45449 tontin nro 9 asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 19.1.2006 päivätyn piirustuksen nro 11511 mukaisena.

Kirje ja pöytäkirjanote Uudenmaan ympäristökeskukselle sekä ote rakennuslautakunnalle, kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja kiinteistölautakunnalle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

LIITE

Asemakaavakartta nro 11511 (45449/9)

2

SVENSKA HANDELSLÄROVERKET FASTIGHETS AB:N VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS

Khs 2006-766

Kaj toteaa, että Fastighets Ab Svenska Handelsläroverket -nimisen yhtiön varsinainen yhtiökokous pidetään 19.4.2006 klo 15.30 kiinteistöviraston tilakeskuksessa, Sörnäistenkatu 1, 4. krs.

Yhtiö omistaa Lauttasaaressa, osoitteessa Haahkapolku 3 sijaitsevan koulurakennuksen. Kaupunki omistaa yhtiön kaikki osakkeet. Koulutoiminta on lakannut ja rakennus on tällä hetkellä pääosin tyhjillään. Rakennuksen jatkokäyttöä selvitellään.

Yhtiökokouksessa käsitellään vuoden 2005 tilinpäätös- ja vastuuvapausasiat sekä hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien valinta sekä talousarvion vahvistaminen ja vastikkeen määrääminen vuodelle 2006.

Kaj toteaa, että yhtiön hallitukseen toimikaudella 2005 ovat kuuluneet tilakeskuksen päällikkö Hannu Määttänen, toimitilatarkastaja Raija Mäkinen-Stormbom ja toimitilapäällikkö Unto Ojala kiinteistövirastosta.

Tarkastuslautakunta on 15.2.2006 nimennyt yhtiöön päätösehdotuksesta ilmenevän tilintarkastajan.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee määrätä kaupunginkanslian oikeuspalvelut edustamaan kaupunkia Fastighets Ab Svenska Handelsläroverket ‑nimisen yhtiön 19.4.2006 kiinteistöviraston tilakeskuksessa pidettävässä varsinaisessa yhtiökokouksessa.

Samalla kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön varsinaisiksi jäseniksi yhtiökokouksesta alkavalle toimikaudelle tilakeskuksen päällikkö Hannu Määttäsen, toimitilatarkastaja Raija Mäkinen-Stormbomin ja toimitilapäällikkö Unto Ojalan

Vielä kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön tilintarkastajaksi vuodelle 2006 BDO FinnPartners Oy:n (päävastuullinen tilintarkastaja KHT Pertti Hiltunen).

Pöytäkirjanote kaupunginkanslian oikeuspalveluille, nimetyille henkilöille, tilintarkastajayhteisölle ja tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

3

HELSINGIN V YHTEISKOULUN TALO OY:N VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS

Khs 2006-767

Kaj toteaa, että Helsingin V Yhteiskoulun Talo Oy:n varsinainen yhtiökokous pidetään 19.4.2006 klo 16.30 kiinteistöviraston tilakeskuksessa, Sörnäistenkatu 1, 4. krs. Kaupunki omistaa yhtiön osakekannan. Koulurakennuksessa toimii Apollon yhteiskoulun yläaste ja lukio.

Yhtiökokouksessa käsitellään mm. tilinpäätös- ja vastuuvapausasiat sekä hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien valinta.

Yhtiön hallitukseen kuuluvat tällä hetkellä varsinaisina jäseninä tilakeskuksen päällikkö Hannu Määttänen ja toimitilatarkastaja Raija Mäkinen-Stormbom kiinteistövirastosta sekä talousjohtaja Harri Pirkkalainen opetusvirastosta.

Tarkastuslautakunta on 15.2.2006 nimennyt yhtiöön päätösehdotuksesta ilmenevät tilintarkastajat.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee määrätä kaupunginkanslian oikeuspalvelut edustamaan kaupunkia Helsingin V Yhteiskoulu Talo Oy:n 19.4.2006 pidettävässä varsinaisessa yhtiökokouksessa.

Samalla kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön hallitukseen sanotusta kokouksesta alkavaksi toimikaudeksi varsinaisiksi jäseniksi tilakeskuksen päällikkö Hannu Määttäsen ja toimitilatarkastaja Raija Mäkinen-Stormbomin kiinteistövirastosta sekä talousjohtaja Harri Pirkkalaisen opetusvirastosta.

Vielä kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön tilintarkastajiksi vuodelle 2006 BDO FinnPartners Oy:n (päävastuullinen tilintarkastaja KHT, JHTT Reijo Peltola) ja KHT Pertti Hiltunen sekä varatilintarkastajaksi KHT Tomi Rimpisen.

Pöytäkirjanote kaupunginkanslian oikeuspalveluille, nimetyille henkilöille, tilintarkastajayhteisölle ja tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

4

KIINTEISTÖ OY VIIKIN VIHER- JA YMPÄRISTÖTIETOKESKUS FASTIGHETS AB:N VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS

Khs 2006-768

Kaj toteaa, että Kiinteistö Oy Viikin viher- ja ympäristötietokeskus Fastighets Ab:n varsinainen yhtiökokous pidetään 20.4.2006 klo 9.00 kaupunginkanslian oikeuspalveluiden tiloissa osoitteessa Aleksanterinkatu 24, 2. krs, 00170 Helsinki.

Varsinaisessa yhtiökokouksessa käsitellään yhtiöjärjestyksen 13 §:n mukaan varsinaiselle yhtiökokoukselle kuuluvat asiat, mm. hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien valinta.

Kiinteistö Oy Viikin viher- ja ympäristötietokeskus Fastighets Ab on perustettu hallitsemaan Helsinki-Gardenian tonttia ja omistamaan sille rakennettuja rakennuksia.

Yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön hallituksessa on vähintään kolme ja enintään viisi jäsentä. Yhtiön hallituksessa on toiminut neljä jäsentä, joista kolme on kaupungin nimeämiä ja yksi yliopiston nimeämä.

Yhtiön hallituksessa ovat kaupungin edustajina olleet osastopäällikkö Raimo K. Saarinen rakennusvirastosta, toimitilatarkastaja Raija Mäkinen-Stormbom kiinteistövirastosta ja kaupunginsihteeri Kristiina Matikainen kaupunginkansliasta.

Tarkastuslautakunta on 18.1.2006 nimennyt yhtiöön päätösehdotuksesta ilmenevät tilintarkastajat.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunginkanslian oikeuspalveluita edustamaan kaupunkia Kiinteistö Oy Viikin viher- ja ympäristötietokeskus Fastighets Ab:n varsinaisessa yhtiökokouksessa 20.4.2006 klo 9.00.

Samalla kaupunginhallitus päättänee nimetä kaupungin edustajaksi yhtiön hallitukseen yhtiökokouksesta alkavalle toimintakaudelle osastopäällikkö Raimo K. Saarisen rakennusvirastosta, toimitilatarkastaja Raija Mäkinen-Stormbomin kiinteistövirastosta ja kaupunginsihteeri Kristiina Matikaisen kaupunginkansliasta.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön tilintarkastajaksi PricewaterhouseCoopers Oy:n (päävastuullinen tilintarkastaja KHT Pekka Kaasalainen) ja varatilintarkastajaksi KHT Juha Tuomalan.

Pöytäkirjanote kaupunginkanslian oikeuspalveluille, nimetyille henkilöille, tilintarkastajayhteisölle ja tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

5

KIINTEISTÖ OY HIIHTÄJÄNTIE 1:N VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS

Khs 2006-790

Kaj toteaa, että Kiinteistö Oy Hiihtäjäntie 1:n, jonka talossa olevan nuorisokerhohuoneiston hallintaan oikeuttavat yhtiön osakkeet kaupunki omistaa, varsinainen yhtiökokous pidetään 19.4.2006 klo 14.00 Lkv Kauko Koskinen Oy:n tiloissa osoitteessa Malminkaari 5, 00700 Helsinki.

Yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön hallituksen yksi varsinainen ja yksi varajäsen sekä varsinainen tilintarkastaja ja tämän varamies on valittava Helsingin kaupungin ehdottamista henkilöistä. Khn 21.3.2005 nimeäminä ovat yhtiön hallitukseen kuuluneet varsinaisena jäsenenä diplomi-insinööri Kauko Koskinen ja varajäsenenä asiakaspäällikkö Sisko von Behr kiinteistöviraston tilakeskuksesta.

Tarkastuslautakunta on 26.10.2005 nimennyt yhtiöön päätösehdotuksesta ilmenevät tilintarkastajat.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunginkanslian oikeuspalveluita edustamaan kaupunkia Kiinteistö Oy Hiihtäjäntie 1:n 19.4.2006 pidettävässä varsinaisessa yhtiökokouksessa.

Samalla kaupunginhallitus päättänee nimetä kaupungin edustajaksi yhtiön hallitukseen yhtiökokouksesta alkavalle toimikaudelle varsinaiseksi jäseneksi diplomi-insinööri Kauko Koskisen ja varajäseneksi asiakaspäällikkö Sisko von Behrin kiinteistöviraston tilakeskuksesta sekä tilintarkastajaksi kaupunkitarkastaja, JHTT Ilpo Malisen ja varatilintarkastajaksi kaupunkitilintarkastaja, JHTT Jari Ritarin vuodelle 2006.

Pöytäkirjanote kaupunginkanslian oikeuspalveluille, nimetyille henkilöille, tilintarkastajayhteisölle sekä tarkastuslautakunnalle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

6

KIINTEISTÖ OY TORPPARINMÄEN KORTTELITALON VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS

Khs 2006-792

Kaj toteaa, että Kiinteistö Oy Torpparinmäen korttelitalon varsinainen yhtiökokous pidetään 25.4.2006 klo 9.00 kiinteistöviraston tilakeskuksessa, Sörnäistenkatu 1, 00580 Helsinki.

Yhtiökokouksessa on määrä käsitellä yhtiöjärjestyksen 15 §:n mukaiset asiat, mm. vuoden 2005 tilinpäätös- ja vastuuvapausasiat sekä hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien valinnat.

Kaupunki omistaa yhtiön koulutilan hallintaan oikeuttavat osakkeet. Kaupungin omistus on 82 % yhtiön koko osakemäärästä.

Yhtiön hallituksessa kaupungin edustajina ovat olleet varsinaisina jäseninä tilakeskuksen päällikkö Hannu Määttänen kiinteistövirastosta ja talousjohtaja Harri Pirkkalainen opetusvirastosta sekä varajäsenenä asiakaspäällikkö Sisko von Behr kiinteistövirastosta. Harri Pirkkalainen on ilmoittanut, ettei voi enää jatkaa yhtiön hallituksessa.

Tarkastuslautakunta on 15.2.2006 nimennyt yhtiöön päätösehdotuksesta ilmenevän tilintarkastajan.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunginkanslian oikeuspalveluita edustamaan kaupunkia Kiinteistö Oy Torpparinmäen korttelitalon 25.4.2006 pidettävässä varsinaisessa yhtiökokouksessa.

Samalla kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön hallitukseen sanotusta kokouksesta alkavaksi toimikaudeksi varsinaisiksi jäseniksi tilakeskuksen päällikkö Hannu Määttäsen kiinteistövirastosta ja kiinteistöpäällikkö Kari Kankaisen opetusvirastosta sekä varajäseneksi tilakeskuksen asiakaspäällikkö Sisko von Behrin kiinteistövirastosta.

Vielä kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön tilintarkastajaksi vuodelle 2006 BDO FinnPartners Oy:n (päävastuullinen tilintarkastaja KHT, JHTT Reijo Peltola) ja KHT Pertti Hiltusen sekä varatilintarkastajaksi KHT Tomi Rimpisen ja KHT Hannu Riipin.

Pöytäkirjanote kaupunginkanslian oikeuspalveluille, nimetyille henkilöille, tilintarkastajayhteisölle ja tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

7

SENAATTI-KIINTEISTÖJEN POIKKEAMISHAKEMUS

Khs 2005-2192

Senaatti-kiinteistöt pyytää (1.7.2005) poikkeamislupaa 16. kaupunginosan (Ruskeasuo) korttelin nro16711 tontille nro 8 (Mannerheimintie 166) uudisrakennuksen rakentamiseen tutkimustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialueelle poiketen rakennuksen käyttötarkoituksesta, sallitusta enimmäiskorkeudesta, rakennusaloista, kellarikerrosten määrästä ja autopaikkanormeista.

Asemakaavoista poikkeava rakennushanke sijoittuu kahdelle tontille. Senaatti-kiinteistöt toimii hankkeen nimellisenä hakijana maanomistajan ominaisuudessa. VVO-yhtymä Oyj, joka hallitsee naapuritonttia, on hankkeen alullepanija ja rakennuksen loppukäyttäjä. Kumpaakin tonttia koskee oma hakemus ja oma lausunto kaupunkisuunnitteluvirastolta. Hankkeen piirustukset ovat yhteiset kummankin tontin osalta.

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että VVO on pitkään etsinyt sijoituspaikkaa uudelle toimitalolle siten, että eri toimipaikat (nykyisin neljä) voitaisiin yhdistää yhdeksi yksiköksi ja näin parantaa yhtiön toimivuutta, viihtyisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Helsingin kaupungin ja Senaatti-kiinteistöjen edustajien kanssa käytyjen neuvottelujen perusteella kokonaisuudeltaan toimivammaksi sijoituspaikaksi on osoittautunut nykyisen VVO:n päärakennuksen eteläpuolella sijaitsevan korttelin 16711 tontti 8 osoitteessa Mannerheimintie 166.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (4.10.2005), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Alueella on voimassa 11.5.1989 vahvistettu asemakaava nro 9400. Hakemus kohdistuu osalle asemakaavan mukaista tutkimustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialuetta (YTU). Asemakaavan mukaan alueelle saa rakentaa julkishallintoa varten tarkoitettua virasto- ja toimistotilaa enintään 35 % tontin rakennusoikeudesta, joka on tontilla yhteensä 46 000 kerrosalaneliömetriä. Rakennusten korkeus on ilmoitettu rakennusalan osien vesikaton ylimmän kohdan korkeusasemina. Hakemuksen kohteena olevalla alueella enimmäiskorkeudet ovat +25.00, +36.00 ja +40.00. Autopaikkoja on rakennettava tutkimustoimintaa, toimistoja ja näyttelytiloja varten 1 autopaikka/ 250 k-m².

Tontti on nyt Kansanterveyslaitoksen käytössä. Rakennusoikeudesta on käytetty 22 765 m². Virasto- ja toimistotiloihin on käytetty 8 567 m² ja tutkimustoiminnan tiloihin 14 198 m². Kiinteistön rakennuskanta on täydentynyt vähitellen uusilla rakennuksilla. Rakennukset sijaitsevat tontin sisäosissa toisistaan pääosin irrallisina paviljonkeina eivätkä ne rajaudu selvästi Mannerheimintiehen. Tontilla on runsas puusto, josta osa on asemakaavan mukaan säilytettävä.

Hakijan tarkoituksena on antaa VVO-yhtymä Oyj:n rakentaa pääkonttorinsa laajennus tontin koilliskulmaan. Senaatti-kiinteistöt ja VVO-yhtymä Oyj ovat rajanneet kartalle alueen, jota hakemus koskee.
Uudisrakennuksen rakentamiseen tarvittava rakennusoikeus on 8 200 k-m².

Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta monin tavoin:

- Poiketaan tontin käyttötarkoituksesta.

Tontti on tutkimustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialuetta. VVO-talon toimistotila ei ole asemakaavassa määriteltyä julkishallintoa palvelevaa tilaa, vaan normaalia toimistotilaa. Lisäksi kaavassa määritelty 35 % toimistotilaosuus ylittyy, kun lasketaan yhteen Kansanterveyslaitoksen tontilla jo käytetty toimistokerrosala ja VVO-talon kerrosala. Siksi haetaan poikkeusta myös toimistotilan osuuden ylitykselle 667 k‑m² (n. 4,1 %).

- Poiketaan tontin rakennusaloista.

Rakennusala ylittyy Mannerheimintiehen rajautuvilla osilla 5–8,5 m. Pohjoissiipi ulottuu pohjoispäässä tontin rajaan ylittäen rakennusalan rajan n. 5 m:llä, koska uusi rakennus liittyy VVO:n nykyiseen toimitaloon yhdyskäytävällä. Rakennuksen länsisiiven jalustan muodostava, osittain maanpäällinen 1. kerros ja sen päällinen terassi ylittää pohjoisessa rakennusrajan n. 2 m. Pääosin maanalainen kellarikerros K1 ja kokonaan maanalaiset kellarikerrokset K2 ja K3, jotka kokonaisuudessaan ovat pysäköintikansia, ylittävät pohjoisosiltaan rakennusalan rajan n. 15 m.

- Poiketaan vesikaton enimmäiskorkeuksista.

Mannerheimintien varren rakennusmassojen, pohjois- ja eteläsiiven kuusi kerrosta korkeiden osien maksimikorkeudet ylittävät asemakaavan mukaisen korkeuden + 36.0 n. 2,5 m:llä.

Pihan puoleinen länsisiipi on osittain kolmekerroksinen ja osittain neljäkerroksinen. Niiden maksimikorkeuksien ylitykset ovat 2,1 m 3-kerroksisella osalla ja 5,5 m 4-kerroksisella osalla. Rakennusmassa porrastuu laskeutuen pohjoiseen päin siten, että länsisiipi ei kuitenkaan valokulmilla 45^o ja 30^o varjosta VVO:n toimitalon asuntosiipeä enempää kuin asemakaavan mukainen ratkaisu, mikäli se rakennettaisiin rakennusalan pohjoissivuun kiinni maksimikorkeuteen.

- Poiketaan kellarikerrosten maksimilukumäärästä.

Rakennuksessa on kolme kellarikerrosta, joten se ylittää rakennusasetuksen 75 § määrittelemän maksimimäärän.

- Poiketaan pysäköintinormista.

Asemakaavan mukainen toimistotilojen autopaikkavaatimus on 1 autopaikka/ 250 k-m². VVO-taloon esitetään 117 autopaikkaa, mikä vastaa normia 1 autopaikka/ 70 k-m².

- Poiketaan rakennuslain 131 a §:n 3 momentin mukaisesta kerrosalatulkinnasta siten, että ilmastointikonehuonetta ja sen huoltokäytävää ylimmässä kerroksessa ei lueta kerrosalaan.

- Poiketaan rakennuslain 131 a §:n 3 momentin mukaisesta kerrosalatulkinnasta siten, että 1. kerroksessa on kerrosalaan kuulumatonta kellaria.

Kaupunkikuvaneuvottelukunta on käsitellyt suunnitelmia kaksi kertaa. 6.4.2005 neuvottelukunta katsoi, että hanke on onnistunut ja luo hyvät edellytykset jatkosuunnittelulle. Tontin jäljelle jäävän kerrosalan sijoittumisesta tulisi esittää periaatteellinen selvitys.

7.9.2005 neuvottelukunta toteaa, että suunnitelmaa on tarkennettu edellisen neuvottelukuntakäsittelyn jälkeen. Neuvottelukunta pitää suunnitelmaa kokonaisuudessaan hallittuna ja huolella tutkittuna.

Rakennuksen kaupunkiin suuntautuva pääty ei saa viedä voimaa rakennuksen Mannerheimintien puoleiselta julkisivulta. Uuden ja vanhan rakennuksen katveeseen jäävät 1–2 asuntoa tulisi muuttaa toiseen käyttöön, koska asuntojen laatu kärsii näkymien suhteen. Neuvottelukunta on jatkossa kiinnostunut rakennuksen valaistussuunnitelmasta. Suunnitelma täyttää em. huomautuksin luvan myöntämisen edellytykset.

VVO:n suunnittelijana on toiminut arkkitehtitoimisto ARK-house arkkitehdit Oy. Rakennuttaja VVO:n, naapuritontin omistajan Senaatti-kiinteistöjen sekä kaupunkisuunnitteluviraston kesken on käyty lukuisia neuvotteluja suunnitelmaa kehitettäessä. Nyt esillä olevat suunnitelmat ovat neuvottelutulosten mukaiset.

Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (31.8.2005). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen huomautuksen tekemiseen. Huomautuksia ei ole esitetty.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakija on pitkäjänteisesti yrittänyt löytää toiminnalleen sopivia tilaratkaisuja Helsingin kaupungissa. Nyt löydetty ratkaisumalli, jossa olevaa pääkonttoria laajennetaan naapuritontille naapurin suostumuksella, on sekä hakijan että kaupungin kannalta hyvä ratkaisu. Hakijan kannalta häiriöt toiminnalle ovat pienet ja olevat tilat voidaan käyttää hyväksi. Kaupungin kannalta Pikku-Huopalahden korttelirakenne tiivistyy luontevalla tavalla Mannerheimintien varteen.

Asemakaavasta poiketaan monella tavalla. Normaalisti näin monet poikkeamat edellyttävät asemakaavan muutosta. Toisaalta voidaan todeta, että tontin kokonaisrakennusoikeutta ei ylitetä. Ympäristön kaupunkikuvaan tai toimintoihin ei myöskään ole paljon vaikutusta sillä, ovatko toimistotilat (asemakaavan mukaisesti) julkishallinnon käytössä tai käyttääkö niitä yksityinen yritys. Suurimmiksi poikkeuksiksi asemakaavasta jäävät siten rakennusalojen ylitykset. Asiakirjoista ilmenevät perustelut ovat niiden osalta hyväksyttävissä ja mahdollisia haittoja on lievennetty suunnitteluratkaisuin, mm. pihan alla oleva maanalainen pysäköintitila esitetään maisemoitavaksi viherkannella.

Kaupunkikuvaneuvottelukunnan 6.4.2005 lausunnossaan esittämä huoli yhdyskäytävän vieressä alimpana olevien asuntojen näkymistä on otettu huomioon siten, että uudisrakennuksen massaa on siirretty voimassa olevan asemakaavan rakennusalaan nähden etäämmäksi olevan rakennuksen asuntosiiven julkisivusta.

Kansanterveyslaitoksen käytössä oleva tontti on ollut rakennuskannaltaan vähitellen täydentyvä ja tässä vaiheessa koko tontin käyttösuunnitelma ei ole selvillä. Siksi asemakaavan muutoksen tekemiselle nyt ei ole ollut riittäviä edellytyksiä. Myöhemmin on tarkoitus laatia koko tontille asemakaavan muutos, johon nyt poikkeamisena haettu VVO:n hanke on tarkoitus sisällyttää omana tonttinaan.

VVO:n poikkeamishakemuksen mahdollistamiseksi on koko tontista ollut välttämätöntä kuitenkin laatia alustava maankäyttösuunnitelma. Myös sen on laatinut arkkitehtitoimisto ARK-house arkkitehdit Oy ja se on poikkeamishakemuksen liitteenä (päiväys 1.7.2005). Suunnitelma on laadittu siten, että sen esittämät rakennukset ovat voimassa olevan kaavan mukaiset lukuun ottamatta VVO-taloa. Maankäyttösuunnitelman mukaan VVO-talo on rakennettavissa esitettyjen suunnitelmien mukaan ilman, että tuotetaan Kansanterveyslaitoksen kehittymiselle tai ympäristölle nykyisestä asemakaavasta poikkeavia haittoja tai etuja.

Poikkeamisen erityinen syy on elinkeinoelämän toimintaedellytysten edistäminen sekä kaupunkikuvan rikastuttaminen kaupunkimaisella tavalla.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista, mikäli rakentamisessa noudatetaan 1.7.2005 päivättyä suunnitelmaa. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävästi voimassa olevasta kaavasta poikkeavaan rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta.

Kiinteistölautakunta toteaa (7.3.2006), että sillä ei ole huomauttamista poikkeamisluvan suhteen.

Senaatti-kiinteistöjen kanssa on neuvoteltu kaupunginhallituksen maapoliittisen päätöksen mukainen sopimus, jonka hyväksymisestä kiinteistölautakunta on 7.3.2006 tehnyt esityksen kaupunginhallitukselle. Poikkeamisluvan käsittelyä ei kiinteistölautakunnan mukaan tulisi jatkaa ennen kuin sopimus on allekirjoitettu.

Kaj toteaa, että poikkeamislupa korottaa tontin arvoa merkittävästi, joten poikkeamisluvasta on neuvoteltu kaupunginhallituksen 9.2.2004 tekemän maapoliittisen päätöksen edellyttämällä tavalla. Neuvottelujen tuloksena on laadittu sopimusluonnos, jonka mukaan Senaatti-kiinteistöt suorittaa kaupungille 512 000 euron korvauksen tontin 16711/8 rakentamismahdollisuuksien paranemisesta. Tarkoituksena on, että Senaatti-kiinteistöt myy VVO-yhtymä Oyj:lle tarvittavan määräalan tontista 16711/8. Neuvoteltu sopimus on kaupunginhallituksen maapoliittisen päätöksen ja noudatetun käytännön mukainen. Helsingin kaupunki ja Senaatti-kiinteistöt pyrkivät sopimuksen allekirjoittamiseen ennen poikkeamisluvan käsittelyä.

Kaupunginhallitus on 3.4.2006 oikeuttanut kiinteistölautakunnan tekemään edellä selvitetyn sopimuksen Senaatti-kiinteistöjen kanssa.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee suostua hakemukseen ehdolla, että rakentamisessa noudatetaan 1.7.2005 päivättyä suunnitelmaa päätöksen nro 2005-2192/526 mukaisesti.

Poikkeamispäätös tulee voimaan kiinteistölautakunnan ja Senaatti-kiinteistöjen välisen maapoliittisen päätöksen mukaisen sopimuksen tultua allekirjoitetuksi.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Ruskeasuon tontti 16711/8)
	Liite 2	Ympäristökartta (Ruskeasuon tontti 16711/8)
	Liite 3	Asemapiirustus 1.7.2005 (Ruskeasuon tontti 16711/8)
	Liite 4	Ilmakuvasovitus (Maankäyttösuunnitelma 1.7.2005)

8

KIINTEISTÖ OY MANNERHEIMINTIE 168:N POIKKEAMISHAKEMUS

Khs 2005-2346

Kiinteistö Oy Mannerheimintie 168 pyytää (1.7.2005) poikkeamislupaa 16. kaupunginosan (Ruskeasuo) korttelin nro 16711 tontille nro 7 (Mannerheimintie 168) yhdyskäytävän rakentamiseen tontin rakennusalan ulkopuolella ja sallitun kerrosalan ylittämiseen vähäisessä määrin. Yhdyskäytävä halutaan rakentaa tontin rajan yli ilman palomuuria. Kiinteistöyhtiön pääomistaja on VVO-yhtymä Oyj.

Asemakaavoista poikkeava rakennushanke sijoittuu kahdelle tontille. Senaatti-kiinteistöt, joka omistaa naapuritontin nro 16711/8, toimii toisena hankkeen nimellisenä hakijana. Kumpaakin tonttia koskee oma hakemus ja oma lausunto kaupunkisuunnitteluvirastolta. Hankkeen piirustukset ovat yhteiset kummankin tontin osalta.

Hakija perustelee hakemustaan sillä, että VVO-yhtymä Oyj:n tarkoituksena on rakentaa toimitalonsa laajennus naapuritontille nro 16711/8. Yhdyskäytävää tarvitaan vanhan toimiston liittämiseksi uuteen. Hakijan mielestä yhdyskäytävä on mahdollista sijoittaa vain suunnitelmissa esitettyyn paikkaan. Palomuuri tontin rajalla rajoittaisi yhdyskäytävän käyttöä.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (4.10.2005), että haettu toimenpide on vastoin voimassa olevaa asemakaavaa ja siten vastoin maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momenttia.

Alueella on voimassa 16.2.1987 vahvistettu asemakaava nro 9090. Asemakaavan mukaan tontille saa rakentaa yhdistetyn asuin-, liike- ja toimistorakennuksen. Rakennusoikeus ilman pysäköintitiloja on 7 650 k-m². Enimmäiskerrosluku on kuusi. Pihan alle on osoitettu maanalainen pysäköintitila. Myös naapuruston asuintonttien autopaikkoja on osoitettu tontille.

Tontti on Helsingin kaupungin omistuksessa. Se on vuokrattu 31.12.2050 asti hakijalle.

Nykyisin tontilla sijaitsee kaavan mukainen yhdistetty asuin-, liike - ja toimistokiinteistö, mm. VVO:n pääkonttori, VVO:n vuokra-asuntoja sekä paikallisen pysäköintiyhtiön hallinnoima pysäköintilaitos. Mannerheimintien katutasossa on liikekiinteistöjä.

Hakijan tarkoituksena on rakentaa uusi toimistotalo naapuritontille, joka liitetään olemassa olevaan kiinteistöön. Haettu toimenpide poikkeaa asemakaavasta siten, että rakennusala ylittyy 5 m eteläisen naapuritontin suuntaan Mannerheimintien varressa sekä rakennusoikeus ylittyy 147 k-m².

Kaupunkikuvaneuvottelukunta on käsitellyt suunnitelmia 6.4.2005 ja 7.9.2005. Neuvottelukunta on pitänyt suunnitelmaa kokonaisuudessaan hallittuna ja huolella tutkittuna. Rakennusten väliseen yhdyskäytävään liittyen neuvottelukunta esittää, että siihen välittömästi rajautuvat asunnot alemmissa kerroksissa tulisi muuttaa toiseen käyttöön, koska näkymät niistä huononevat uudisrakennuksen johdosta.

VVO:n suunnittelijana on toiminut arkkitehtitoimisto ARK-house Arkkitehdit Oy. Heidän, Rakennuttaja VVO:n, naapuritontin omistajan Senaatti-kiinteistöjen sekä kaupunkisuunnitteluviraston kesken on käyty lukuisia neuvotteluja. Nyt esillä olevat suunnitelmat ovat neuvottelutulosten mukaiset.

Hakemuksesta on tiedotettu naapureille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä (31.8.2005). Heille on varattu tilaisuus kirjallisen huomautuksen tekemiseen. Huomautuksia ei ole esitetty.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa, että hakija on pitkäjänteisesti yrittänyt löytää toiminnalleen sopivia tilaratkaisuja Helsingin kaupungissa. Nyt löydetty ratkaisumalli, jossa olevaa pääkonttoria laajennetaan naapuritontille naapurin suostumuksella, on sekä hakijan että kaupungin kannalta hyvä ratkaisu. Hakijan kannalta häiriöt toiminnalle ovat pienet ja olevat tilat voidaan käyttää hyväksi. Kaupungin kannalta Pikku-Huopalahden korttelirakenne tiivistyy luontevalla tavalla Mannerheimintien varteen.

Kaupunkikuvaneuvottelukunnan 6.4.2005 lausunnossaan esittämä huoli yhdyskäytävän vieressä alimpana olevien asuntojen näkymistä on otettu huomioon siten, että uudisrakennuksen massaa on siirretty voimassa olevan asemakaavan rakennusalaan nähden etäämmäksi olevan rakennuksen asuntosiiven julkisivusta.

Poikkeamisen erityinen syy on elinkeinoelämän toimintaedellytysten edistäminen sekä kaupunkikuvan rikastuttaminen kaupunkimaisella tavalla.

Senaatti-kiinteistöjen omistama naapuritontti 16711/8, jonne pääosa hanketta sijoittuu, on Kansanterveyslaitoksen käytössä ja rakennuskannaltaan vähitellen täydentyvä. Tässä vaiheessa koko tontin käyttösuunnitelma ei ole vielä selvillä. Myöhemmin on tarkoitus laatia koko tontille asemakaavan muutos, johon nyt poikkeamisena haettu VVO:n hanke on tarkoitus sisällyttää omana tonttinaan.

Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista, mikäli rakentamisessa noudatetaan 1.7.2005 päivättyä suunnitelmaa. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävästi voimassa olevasta kaavasta poikkeavaan rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia. Kaupunkisuunnitteluvirasto puoltaa hakemusta.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee suostua hakemukseen ehdolla, että rakentamisessa noudatetaan 1.7.2005 päivättyä suunnitelmaa päätöksen nro 2005-2346/526 mukaisesti.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Poikkeamispäätösluonnos (Ruskeasuon tontti 16711/7)
	Liite 2	Ympäristökartta (Ruskeasuon tontti 16711/7)
	Liite 3	Asemapiirustus (Ruskeasuon tontti 16711/7)
	Liite 4	Ilmakuvasovitus (Maankäyttösuunnitelma 1.7.2005)

9

KIINTEISTÖ OY PUISTOLAN PANKKITALON VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS

Khs 2006-836

Kaj toteaa, että Kiinteistö Oy Puistolan Pankkitalon varsinainen yhtiökokous pidetään 12.4.2006 klo 15.00 kiinteistövirastossa, kabinetti 4, Sörnäistenkatu 1, 00580 Helsinki.

Kokouksessa päätetään yhtiöjärjestyksen 9 §:ssä mainituista asioista, mm. tilinpäätös- ja vastuuvapausasiat sekä valitaan hallituksen jäsenet ja tilintarkastajat.

Kaupunki omistaa yhtiöstä terveysasematilahuoneiston. Kaupungin omistus yhtiöstä on 58,2 %.

Yhtiön hallitukseen ovat kuuluneet tilakeskuksen päällikkö Hannu Määttänen ja asiakaspäällikkö Sisko von Behr kiinteistövirastosta.

Tarkastuslautakunta on 15.2.2006 nimennyt yhtiöön päätösehdotuksesta ilmenevän tilintarkastajan.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunginkanslian oikeuspalveluita edustamaan kaupunkia Kiinteistö Oy Puistolan Pankkitalon yhtiökokouksessa 12.4.2006.

Samalla kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön hallitukseen varsinaisiksi jäseniksi kiinteistöviraston tilakeskuksen päällikkö Hannu Määttäsen ja asiakaspäällikkö Sisko von Behrin sekä tilintarkastajaksi BDO FinnPartners Oy:n (päävastuullinen tilintarkastaja KHT Pertti Hiltunen).

Pöytäkirjanote kaupunginkanslian oikeuspalveluille, nimetyille henkilöille, tilintarkastajayhteisölle ja tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Venesmaa Riitta, vs. kaupunginsihteeri, puhelin 169 2252

10

YMPÄRISTÖMINISTERIÖN LAUSUNTOPYYNTÖ TONTTITARJONTATYÖRYHMÄN MIETINNÖSTÄ

Khs 2006-693

Kaj toteaa, että Ympäristöministeriö pyytää (14.3.2006) Helsingin kaupungilta lausuntoa 7.4.2006 mennessä. Lausuntoaikaa on pyynnöstä pidennetty 10.4.2006 saakka. Lausuntoa pyydetään maankäyttö- ja rakennuslain sekä ‑asetuksen muuttamisesta ministeriön asettaman tonttitarjontatyöryhmän ehdottamalla tavalla. Lausuntokierroksen jälkeen on tarkoitus viimeistellä hallituksen esitys niin, että se voitaisiin mahdollisimman pian antaa Eduskunnalle. Tiivistelmä ehdotuksesta on ympäristöministeriön asiasta 14.3.2006 antaman tiedotteen mukaan seuraava:

1. Kaavoitustarve

Järjestelmäämme sopii huonosti ajatus kuntien velvoittamisesta kaavojen laatimiseen kaikissa olosuhteissa siten, että tonttitarjonta vastaa kysyntää. Asuntotuotantotarve tulee asemakaavoja laadittaessa ja muutoinkin ottaa kuitenkin nykyistä paremmin huomioon. Ehdotus, jossa kaavoituskatsaukseen liitettäisiin arviointi asumiseen varattujen tonttien riittävyydestä, korostaa maapolitiikan ja kaavoituksen keskeistä strategista merkitystä kunnan kehittämisen välineenä.

2. Kehittämisalueet

Maankäyttö- ja rakennuslain lähes soveltamatta jääneitä kehittämisalueita koskevia säännöksiä parannetaan alueellisen rakentamisen edistämiseksi sallimalla kuntien yhteiset kehittämisalueet, poistamalla rajoitteet valtion tukitoimilta sekä kannustamalla kuntien ja valtion välisiin neuvotteluihin mahdollisista erityistoimista.

3. Viranomaisneuvottelu

Tätä tärkeäksi koettua neuvottelua kaavoista on syytä joustavoittaa korottamalla neuvottelujen kynnystä sekä esittämällä valtionhallinnon käsitys tutkimus- ja selvitystarpeista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

4. Arvio tuomioistuimen päätöksen antamisajasta

Hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden tulisi kunnan pyynnöstä antaa arvio päätöksen antopäivästä merkittävissä asemakaava-asioissa. Ehdotus on tärkeä kaikkien kaavan toteuttajien kannalta. Usein vielä tärkeämpää kuin nopea käsittely on tietää, milloin päätös annetaan, jotta resurssien käyttö voidaan aikatauluttaa. Ehdotus merkitsisi uudenlaista käytäntöä tuomioistuimissa.

5. Kahdenkertainen valittaminen samasta asiasta

Samasta asiasta kahteen kertaan valittaminen lisää prosesseja ja viivettä toteuttamiseen. Asemakaavan hyväksymistä koskevasta hallinto-oikeuden päätöksestä ei enää tulisi saada valittaa siltä osin kuin asia jo on ratkaistu lainvoimaisessa oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa eikä rakennuslupaa ja katusuunnitelmaa koskevasta hallinto-oikeuden päätöksestä siltä osin kuin asia on ratkaistu asemakaavassa.

6. Valituslupa

Työryhmä päätyi selvitysten perusteella ehdottamaan

valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta sellaisissa hallinto-oikeuden päätöksissä rakennuslupaa, toimenpidelupaa ja katusuunnitelmaa koskevissa asioissa, joissa ei ole muutettu valituksen kohteena ollutta viranomaisen päätöstä taikka sen määräyksiä tai ehtoja. Oikeusturva ei tällöin vaarannu. Ehdotus on uusi, mutta sillä voisi olla laajempaakin sovellutusta tulevaisuudessa. Kaavoihin niiden laadun ja merkityksen vuoksi lupajärjestelmä ei yhtä hyvin sovi.

7. Muuta

Työryhmän muita ehdotuksia ovat:

- Vaikutukseltaan vähäisestä asemakaavan muutoksesta valitusoikeus poistuisi kunnan jäseniltä, koska tällainen asia koskee lähinnä asianosaisia, kuntaa ja järjestöjä.

- Hallinto-oikeuden kaavapäätökset annettaisiin julkipanon jälkeen, mikä nopeuttaisi päätöksen lainvoimaiseksi tuloa yhdenmukaistamalla valitusaikojen alkaminen.

- Rakennuslupa voitaisiin valitusajan kuluttua umpeen myöntää lainvoimaa vailla olevan, hyväksytyn asemakaavan perusteella, mikä sallisi näiden asioiden yhtäaikaisen käsittelyn. Rakentamista ei kuitenkaan saisi aloittaa ennen kuin asemakaava on tullut voimaan.

- Muutoksenhakuviranomainen voisi tehdä eräin ehdoin kaavaan kunnan suostumuksella vähäisiä tarkistuksia palauttamatta kaavaa kuntaan, millä voitaisiin estää joissakin tapauksissa tarpeeton uusi käsittelykierros. 

Markkinataloudessa asuntojen hintoihin vaikuttaa keskeisesti kysynnän ja tarjonnan tasapaino. Viimeisten 10 vuoden aikana ovat kerrostaloasuntojen hinnat yli kaksinkertaistuneet ja omakotitonttien hinnat kolmikertaistuneet Helsingin seudulla. Tämä on johtunut kasvaneesta asuntokysynnästä. Keskeiset tekijät ovat olleet kotitalouksien hyvä taloudellinen tilanne ja luottamus tulevaisuuteen, asuntorahoituksen kustannusten merkittävä aleneminen, rahoituksen saatavuuden parantuminen ja seudun asuntokuntien määrän lisääntyminen. Kysynnän rajuun kasvuun ei kaavoituksella ole kuitenkaan kaikissa kunnissa pystytty riittävästi vastaamaan mm. johtuen kuntien vaikeuksista vastata palveluvelvoitteisiin.

Työryhmän ehdotukset menevät lausuntokierrokselle ennen kuin lopullinen esitys hallituksen esitykseksi eduskunnalle annetaan.

./. Tonttitarjontatyöryhmän mietintö, Tonttitarjonnan edellytysten parantaminen, on jaettu erillisenä liitteenä. Liite on saatavissa myös internetistä osoitteesta http://www.ymparisto.fi > Ympäristöministeriö > Julkaisut > Ympäristöministeriön raportteja -sarja.

Kaupunginkanslian oikeuspalvelut toteaa (31.3.2006) lausunnossaan mm. seuraavaa:

Yleistä mietinnöstä Oikeuspalvelut toteaa, että työryhmän esittämät muutokset eivät tuo, rakennuslupamenettelyyn liittyviä muutosesityksiä lukuun ottamatta, käytännössä merkittävää muutosta vallitsevaan oikeustilaan ja asuntotonttien tarjontaan pääkaupunkiseudulla. Esityksessä ei ole otettu huomioon Helsingin ja muiden suurten kaupunkien huomattavaa osuutta kaavoituksesta ja tonttien kysynnästä.

Oikeuspalvelut pitää esitettyjä muutoksia kuitenkin pääosin perusteltuina jäljempänä esitetyin huomautuksin ja tarkennuksin. Oikeuspalvelut lisäksi katsoo, että esitettyä valituslupajärjestelmää tulisi laajentaa myös kaavoitusasioihin.

Asuntotuotannon edellytysten edistäminen, kaavoitusvelvollisuus ja kaavoituskatsaus

Työryhmän mietinnössä esitetään, että maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 5 §:ään lisätään tavoite edistää riittävän asuntotuotannon edellytyksiä maankäytön suunnittelussa ja että asemakaavan laatimistarvetta koskevaa 51 §:ää täydennetään asuntotuotannon edellytysten turvaamista koskevalla vaatimuksella. Lain 7 §:ään esitetään lisättäväksi vaatimus asumiseen varattujen tonttien riittävyyden arvioimisesta vuosittaisen kaavoituskatsauksen yhteydessä. Esityksen perustelujen mukaan muutosten tarkoituksena on mm. tuoda suunnittelun tavoitteisiin riittävän asuntotuotannon turvaamisen näkökulma, korostaa asuntotuotannon tarpeiden huomioon ottamista kehityksen edellytysten arvioinnissa ja kiinnittää kunnissa säännöllisesti huomiota hyvään maapolitiikan hoitamiseen.

Oikeuspalvelut toteaa, että MRL 5 ja 51 §:ää sovelletaan jo Helsingin kaupungissa esitetyllä tavalla. MRL 51 §:ssä mainittu kunnan kehitys ja maankäytön ohjaustarve katsotaan sisältävän myös asuntotuotannon edellytysten turvaamisen. Lisäksi esitettyä MRL 5 §:n tavoitesäännöstä vastaava vaatimus on jo yleis- ja asemakaavojen oikeudellisissa sisältövaatimuksissa (MRL 39 ja 54 §). Tavoitesäännöksen ohjaus on yleistä siten, että sen vastaisuutta ei voida saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi, eikä se siten voi olla, sisältövaatimuksen vastaisuuden tavoin, muutoksenhakuperusteena. Esitys ei siten tuo oleellista muutosta vallitsevaan oikeustilaan.

Helsingin kaupungin kaavoituskatsauksen lähtökohtana on asuntotonttien turvaaminen ja siinä otetaan yleisesti kantaa asumiseen varattujen tonttien riittävyyteen (mm. Helsingin kaavoituskatsaus 2005 s. 2). Katsauksessa esitetään mm. merkittävimmät kaavoituksen kohteet. Kaupunginvaltuuston päättämässä asunto-ohjelmassa vuosille 2004–2008 arvioidaan kuitenkin tarkemmin asumiseen varattujen tonttien riittävyyttä. Ohjelmassa esitetään mm. asuntotuotannon määrä, siihen kaavoituksessa varattu kerrosala, asumisväljyys ja väestökehitys. Ohjelma soveltuu käytännössä paremmin mainittujen tietojen esittämiseen kuin kaavoituskatsaus. Ohjelmassa esitetään myös kaavoituksen tavoitteet, asuntopoliittiset toimenpiteet ja kehittämishankkeet. Ohjelmassa voidaan siten ottaa tarkoituksenmukaisemmin huomioon hyvän maapolitiikan hoitaminen.

Esitystä tulisi muuttaa mm. siten, että arvio asumiseen varattujen tonttien riittävyydestä voidaan esittää myös kunnan määräajaksi hyväksymän asunto-ohjelman yhteydessä.

Valitusmahdollisuuden rajoittaminen

Esityksen mukaan asemakaavan hyväksymistä koskevaan hallinto-oikeuden päätökseen ei saisi hakea muutosta, jos asia on ratkaistu oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa. Lisäksi rakennuslupaa ja katusuunnitelmaa koskevassa asiassa ei saisi hakea muutosta, jos asia on jo ratkaistu asemakaavassa (MRL 188.2 ja 190.2 §).

Kuten esityksen perusteluista käy ilmi, kaavavalitukset kohdistuvat käytännössä vain harvoin pelkästään niihin kysymyksiin, jotka on jo ratkaistu yleiskaavassa. Yleis- ja asemakaavassa ratkaistaan kaavojen erilaisten tehtävien ja tarkkuustason vuoksi erilaisia asioita. Esityksellä ei siten ole käytännössä vaikutusta kaavavalitusmenettelyyn.

Oikeusministeriön työryhmämietinnön 1/2004 (Valitusten käsittelyn nopeuttaminen yhteiskunnan tai alueiden kehittämisen kannalta merkittävissä asioissa) mukaan aikaisemmassa rakennuslaissa oli voimassa noin kymmenen vuoden ajan säännös, jonka mukaan valittaa ei saanut asemakaava-asioissa ministeriön tai ympäristökeskuksen päätöksestä siltä osin, kuin alueen maankäyttö oli ratkaistu oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa. Rajoituksen merkitys ja sen käyttö jäi vähäiseksi, koska asemakaavassa ratkaistaan yleiskaavaa tarkempia kysymyksiä. Uuteen maankäyttö- ja rakennuslakiin ei otettu vastaavaa säännöstä.

Valitusoikeuden rajoittaminen

Esityksessä kunnan jäsenten valitusoikeutta esitetään rajattavaksi vaikutukseltaan vähäisissä asemakaavamuutoksissa niihin, joiden oikeuksiin, velvollisuuksiin tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (MRL 191.2 §). Muutoksen perustelujen mukaan muihin kuntalaisiin ulotettu valitusoikeus ei ole tarpeen. Vähäisenä muutoksena voidaan perustelujen mukaan pitää muutosta, jolla ei ole yleistä merkitystä kuntalaisten kannalta ja jonka vaikutukset kohdistuvat kaavan vaikutusalueelle.

Oikeuspalvelut toteaa, että muutoksella ei ole käytännössä vaikutusta kaavoitusmenettelyyn. Valittajina esiintyy hyvin harvoin sellainen kuntalainen, jonka oikeuksiin, velvollisuuteen tai etuun kaavapäätöksellä ei ole välitöntä vaikutusta. Valittajina esiintyvät lähes poikkeuksetta tahot, joiden osalta valitusoikeuteen ei esitetä muutoksia.

Perustelujen mukaan valitukseen oikeutettuina pidetään mm. alueen asukkaita ja yrityksiä, jos kaava vaikuttaa heihin. Kaavan vaikutusten moninaisuuden vuoksi voi olla vaikeaa määritellä mainittuja asukkaita ja yrityksiä ja kaavan vaikutusaluetta. Esityksen perusteluissa tulisi tulkintaongelmien välttämiseksi tarkemmin määritellä, milloin kaavalla on välitöntä vaikutusta alueen asukkaaseen tai yritykseen.

Lisäksi vähäisen kaavamuutoksen määritelmää tulisi esityksen perusteluissa tarkentaa. Muun muassa perusteluissa vähäistä suuremman muutoksen esimerkkinä mainittu ”rakennusoikeuden tai -korkeuden nostaminen tavalla, joka vaikuttaa ympäristöön”, voi synnyttää käytännössä tulkintaepäselvyyksiä.

Valituslupajärjestelmä Mietinnössä esitetään, että rakennuslupaa, toimenpidelupaa tai katusuunnitelmaa koskevista asioista, joissa ratkaisua ei ole hallinto-oikeudessa muutettu, saataisiin valittaa vain korkeimman hallinto-oikeuden myönnettyä asiassa valitusluvan (MRL 190.1 §).

Oikeuspalvelut pitää muutosesitystä perusteltuna. Oikeuspalvelut kuitenkin toteaa, että vastaava valituslupajärjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön myös tietyissä kaava-asioissa. Valituslupajärjestelmä voisi soveltua esimerkiksi vähäisiin asemakaavamuutoksiin, joita on tarkoitettu esityksen 191 §:ssä. Oikeusministeriön työryhmämietinnön 1/2004 mukaan valituslupajärjestelmä ei sovellu yhteiskunnan tai alueiden kehittämisen kannalta merkittäviin asioihin. Valituslupajärjestelmä soveltuu sen sijaan merkitykseltään vähäisimmissä asioissa, joita on paljon ja joissa tapaukset ovat usein samankaltaisia.

Perustuslakivaliokunta on lausumissaan (mm. PeVL 37/2005 vp) katsonut, että valituslupajärjestelmä voidaan ottaa käyttöön asiaryhmissä, joissa korkeinta hallinto-oikeutta edeltäviä muutoksenhakukeinoja voidaan pitää riittävinä. Tällaisina asioina on mainittu esimerkiksi asiat, jotka ovat oikeudellisesti melko yksinkertaisia ja joissa oikeuskäytäntö on jo vakiintunut.

Vähäisiä kaavamuutoksia, joissa valituslupajärjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön, voisivat olla esimerkiksi kaavamuutokset, joilla muutetaan yksittäisen tontin tai korttelin sisäisiä järjestelyjä ja jonka vaikutukset kohdistuisivat vain saman tai naapurikorttelin maanomistajiin tai asukkaisiin. Tällaisia kaavamuutoksia on määrältään huomattavasti enemmän kuin edellä mainittuja merkittäviä kaava-asioita ja niitä koskevissa valituksissa on usein kysymys samankaltaisista asioista, kuten rakennusoikeudesta ja -tehokkuudesta, rakennusten sijoittelusta tai kerrosluvusta.

Vähäisiä kaavamuutoksia koskevien valitusten ratkaiseminen ei yleensä sisällä oikeudellisesti vaikeita kysymyksiä. Kaava-asioissa voidaan valittaa vain sillä perusteella, että kaavapäätös on lainvastainen. Esimerkiksi Helsingissä rakennuslupa-asiat, joihin valituslupamenettelyä esitetään, sisältävät usein vaikeampia oikeudellisia ongelmia kuin vähäiset asemakaava-asiat.

Valitusmahdollisuus ilman valituslupaa säilyisi kuitenkin edelleen kaavamuutoksissa, joilla on vaikutusta laajempaan ympäristöön tai erityisiin ympäristöarvoihin, kuten rakennussuojeluun tai luonnonarvioihin, tai joilla on muuten yleisempää merkitystä kuntalaisten kannalta.

Kaavan osallisilla on vaikutusmahdollisuus kaavan valmisteluun laajan osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyn kautta. Kunnan kaavapäätöksestä on valitusoikeus hallinto-oikeuteen. Korkeimmalla hallinto-oikeudella olisi valituslupamenettelyssä mahdollisuus ottaa vähäistä kaavamuutosta koskeva valitus tutkittavakseen aina silloin, kun on kysymys hallintolainkäyttölain 13 §:ssä mainituista painavista syistä. Valituslupamenettelyä käytettäisiin lisäksi vain sellaisissa asioissa, joissa on samanlainen hallintoviranomaisen ja hallinto-oikeuden ratkaisu. Valituslupajärjestelmän ottaminen käyttöön vähäisissä kaavamuutoksissa ei olisi siten vastoin perustuslaissa säädettyjä perusoikeuksia, eli mm. oikeutta saattaa asia tuomioistuimen tutkittavaksi (21 §), osallistumis- ja vaikuttamisoikeuksia (2.2 § ja 20.2§) ja omaisuuden suojaa (15 §).

Perustuslain ja kansainvälisten sopimusten säännökset jokaisen oikeudesta saattaa oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi eivät edellytä kaksiportaista valitustietä. Hallintotuomioistuimissa valituslupajärjestelmä on jo käytössä mm. veroasioissa, ulkomaalaisasioissa ja toimeentulotukiasioissa, jotka koskevat usein asianosaista henkilökohtaisesti. Siviilituomioistuimissa valituslupajärjestelmä on käytössä valitettaessa kaikissa asioissa hovioikeudesta korkeimpaan oikeuteen.

Käytännössä kaavapäätöksistä valitetaan lisäksi perusteilla, jotka hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta mm. sen johdosta, että asia ratkaistaan muussa yhteydessä kuin asemakaavassa esimerkiksi rakennuslupamenettelyssä (MRL 117 ja 135 §), katusuunnitelman laatimisen yhteydessä (MRL 85 § ja MRA 41§) tai yksityisoikeudellisessa järjestyksessä. Hallinto-oikeus jättää usein valitusperusteen tutkimatta myös silloin, kun asiasta päättäminen kuuluu kunnan tarkoituksenmukaisuusharkintaan tai kun peruste on liian myöhään esitetty. Valitukset korkeimpaan hallinto-oikeuteen näissä asioissa pitkittävät turhaan valitusprosessia, eikä valittajalla ole niissä oikeusturvan tarvetta. Valituslupamenettelyn käyttöön ottoa myös asioissa, joissa on tehty jatkovalitus vain tutkimatta jätetyillä perusteilla, tulisi siten harkita.

Oikeuspalvelut lisäksi katsoo, että valituslupajärjestelmän käyttöön ottamista edellä mainituin perustein kaikissa kaava-asioissa on tulevaisuudessa syytä arvioida vielä tarkemmin.

Rakennusluvan käsitteleminen hyväksytyn asemakaavan perusteella

Mietinnössä esitetään rakennuslupamenettelyä muutettavaksi siten, että rakennuslupa voitaisiin myöntää, vaikka hyväksytty asemakaava ei vielä olisi lainvoimainen. Rakentamista ei saisi kuitenkaan aloittaa ennen kaavan lainvoimaisuutta (MRL 201 a §).

Oikeuspalvelut pitää esitettyä muutosta perusteltuna. Oikeuspalvelut kuitenkin toteaa, että esitetyssä säädöstekstissä (MRL 201a §) todetaan, että rakennuslupa voidaan myöntää valitusajan umpeen kuluttua lainvoimaa vailla olevan hyväksytyn asemakaavan perusteella. Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa tämän lisäksi todetaan, että lupamenettely voitaisiin panna vireille sitten kun valitusaika kaavaa koskevasta päätöksestä on kulunut umpeen. Asiassa jää säädöstekstin sanamuodon osalta hieman tulkinnanvaraiseksi, voidaanko rakennuslupa panna vireille jo heti asemakaavan hyväksymisen jälkeen ennen valitusajan umpeen kulumista tai jo ennen asemakaavan hyväksymistä, vai vasta valitusajan kuluttua umpeen, kuten perusteluissa on todettu.

Lisäksi lainsäädäntöteknisesti on epäselvää, raukeaako rakennuslupa kuitenkin MRL 143 §:n perusteella, jos rakennustyötä ei ole aloitettu säännöksen mukaisesti kolmessa vuodessa rakennusluvan lainvoimaiseksi tulosta. Muutoksenhaku kaava-asiassa saattaa poikkeuksellisesti kestää yli kolme vuotta.

Asiassa jää edelleen hieman epäselväksi myönnetyn rakennusluvan oikeudellinen asema, mikäli asemakaava kumoutuu muutoksenhaussa. Lakitekstissä tai sen perusteluissa voisi mainita esimerkiksi rakennusluvan kumoutumisesta tai sen voimassaolon päättymisestä tällaisissa tapauksissa sekä tätä koskevan maininnan ottamisesta myönnettyyn rakennuslupaan. Rakennuslupa muussa tapauksessa raukeaa MRL 143 §:n mukaisesti, jos rakennustyötä ei ole aloitettu kolmessa vuodessa.

Rakennusvalvontavirasto toteaa (30.3.2006) mietinnön johdosta seuraavaa:

Työryhmän ehdotuksista rakennusvalvonnan toimialaan sivuavat lähinnä maankäyttö- ja rakennuslain 190 § (Muutoksenhaku muusta viranomaisen päätöksestä ja 201 a § (Rakennusluvan käsitteleminen lainvoimaa vailla olevan asemakaavan perusteella). Välillisiä vaikutuksia on sen lisäksi ainakin 188 §:llä (Muutoksenhaku kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymispäätöksestä) ja 191 §:llä (Valitusoikeus kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevasta päätöksestä).

Muutoksenhaku muusta viranomaisen päätöksestä (MRL 190 §)

Ehdotettu uusi 3 momentti tuo valitusluvan piiriin jatkovalituksen lupapäätöksistä, kun hallinto-oikeus ei ole muuttanut alemman viranomaisen päätöstä. Ehdotus saa viraston varauksettoman tuen.

Ehdotettu uusi 4 momentti on myös kannatettava. Hiukan pelkoa on siitä, että syntyy tulkintaeroja kysymyksestä, mikä asia on ratkaistu asemakaavassa ja mikä ei. Hallituksen esityksessä olisi tähän asiaan hyvä syventyä. Viime kädessä asiaan saadaan aikanaan selvyyttä tuomioistuinkäytännön kautta.

Rakennusluvan käsitteleminen lainvoimaa vailla olevan asemakaavan perusteella (MRL 201 a §)

Jo nyt on tavallista, että rakennuslupahakemuksia ryhdytään ennakollisesti ja alustavasti käsittelemään tilanteessa, jossa asemakaavaa vasta laaditaan ja ollaan hyväksymässä. Ehdotettu uusi säännös on hiukan samantapainen kuin poikkeuslupien osalta omaksuttiin jo rakennuslain aikana. Maankäyttö- ja rakennuslain osalta lainvoimaa vailla olevien poikkeamispäätösten perusteella myönnettävien rakennuslupien mahdollisuudesta säädetään asetuksen puolella (MRA 89 §). Kovin johdonmukaiselta ei tunnu, että asemakaavojen kohdalla samantapaisesta asiasta säänneltäisiin laissa. Hiukan tulee mieleen, että kohta ollaan rakennuslain aikaisessa tilanteessa, jossa laki ja asetus kymmenien muutosten myötä muuttuivat lakisystemaattiselta kannalta äärimmäisen sekavaksi kokonaisuudeksi.

Mitä itse asiaan tulee, saa se viraston tuen.

Muutoksenhaku kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymispäätöksestä (MRL 188 §)

Lupamenettelyt mahdollistuvat ja nopeutuvat ilman muuta, jos ehdotetulla tavalla kaksinkertaiset valituskierrokset maankäytöllisistä ratkaisuista estyvät. Rakennushankkeisiin ryhtyville asia on tärkeä. Tärkeä se on myös kunnille, joiden tehtävänä on edistää ihmisten mahdollisuuksia päästä rakentamaan itsellensä koteja ja muita tiloja.

Vastapainona on huoli kuntalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien kaventumisesta. Totta onkin, että usein vasta siinä vaiheessa, kun naapurustoon ilmestyy työkoneita ja puustoa lähdetään raivaamaan, muut kuin aivan lähinaapurit havahtuvat ihmettelemään, millä oikeutuksella rakentaminen tapahtuu. Silloin ei protestoivia asukkaita kauheasti lohduta, että heille todistetaan, kuinka tärkeimmät maankäytölliset ratkaisut on tehty jo kauan aikaa sitten yleiskaavoitusvaiheessa.

Tärkein juridinen huoli kilpistyy kysymykseen, millä tarkkuudella yleiskaava tehdään. Tullaan aivan varmasti käymään keskustelua siitä, onko jokin kiistanalainen asia riittävällä tarkkuudella ratkaistu yleiskaavassa vai ei. Ehdotettu muutos merkinneekin uusia vaatimuksia yleiskaavojen tarkkuusasteeseen.

Rakennusvalvontavirasto kannattaa ehdotettua muutosta, joka sitä paitsi on linjassa useimmissa muissa Euroopan maissa jo vuosia sovellettavina olevien vastaavien rajoitusten kanssa.

Valitusoikeus kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevasta päätöksestä (MRL 191 §)

Ehdotetun uuden 3 momentin kohdalla tullaan käytännössä paljon aikaa käyttämään sen pohtimiseen, milloin asemakaavan muutos on vaikutukseltaan vähäinen ja milloin ei. Odotettavissa on, että viranomaisen näkemys, milloin esimerkiksi rakennusoikeuden tai rakennusten korkeuden nostaminen on vähäistä, on eri kuin asujaimiston näkemys.

Lieneekin niin, että melko pian tullaan kysymään tarkkoja metri- ja muita lukuarvoja.

Rakennusvalvontavirasto kannattaa tätäkin valitusoikeuden rajoitusehdotusta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (31.3.2006) mm. seuraavaa:

Yleistä mietinnöstä Yleisesti ottaen pyrkimys vähentää mahdollisuuksia kaavoituksen viivyttämiseen prosesseja rajaamalla sekä karsimalla päällekkäisiä ja eri asteessa tehtäviä valituksia kansalaisten oikeusturvaa vaarantamatta, on kannatettava. Samoin kannatettava on pyrkimys vähentää mahdollisuuksia viivyttää rakentamisen aloittamista sallimalla rakennusluvan käsitteleminen lainvoimaa vailla olevan asemakaavan perusteella. Käytännössä tärkeät kaavahankkeet ovat saattaneet viivästyä vuosia edellä mainituista syistä.

Työryhmän esittämät muutokset eivät kaupunkisuunnitteluviraston käsityksen mukaan tuo käytännössä kaavoitusmenettelyn osalta merkittäviä muutoksia vallitseviin, olemassa oleviin käytäntöihin. Esitetyt muutokset ovat kuitenkin pääsääntöisesti kannatettavia ja tarkoituksenmukaisia. Monet tarkistuksista olisivat olleet perusteltuja myös ilman, että niitä olisi kytketty asuntotuotannon tonttitarjonnan tarpeisiin.

Asuntotuotannon edellytysten edistäminen

Työryhmän mietinnössä esitetään, että maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 5 §:ään lisätään tavoite edistää riittävän asuntotuotannon edellytyksiä maankäytön suunnittelussa ja että asemakaavan laatimistarvetta koskevaa 51 §:ää täydennetään asuntotuotannon edellytysten turvaamista koskevalla vaatimuksella

Helsingin ongelma on tällä hetkellä asuntorakentamisen määrän väheneminen rakentamiskelpoisen tonttimaan riittämättömyyden vuoksi ja seudullisen asuntotuotannon koordinoimattomuus. Tästä syystä Helsingin näkökulmasta olisi ensisijaista päästä laajempiin seudullisiin ratkaisuihin koko pääkaupunkiseudun asuntorakenteen ja -tuotannon puitteissa.

Kehittämisalueiden mahdollistaminen myös useamman kunnan alueelle ulottuvana on periaatteessa hyvä ja se on erityisesti mainittu mahdollisuutena pääkaupunkiseudun ongelmien ratkaisemiseksi. Kehittämisaluemenettelyyn liittyy ilmeisesti heikkouksia, koska se on jäänyt maankäyttö- ja rakennuslain soveltamisaikana käytännössä käyttämättömäksi instrumentiksi. Sen käyttöön ottamiseksi tulisi olla riittävän houkuttelevia, mietinnössä viitattuja tukitoimenpiteitä.

Kaupunkisuunnitteluviraston käsityksen mukaan riittävän asuntotuotannon edellytysten huomioon ottaminen kaikessa alueiden käytön suunnittelussa ja tavoitteen lisääminen myös alueiden käytön suunnittelun tavoitteisiin on perusteltua. Merkitykseltään tavoite on rinnastettavissa lainkohdassa lueteltuihin muihin tavoitteisiin.

Lisäys korostaa myös ympäristöministeriön ja alueellisten ympäristökeskusten velvollisuutta ja toivottavasti myös mahdollisuuksia painottaa asuntotuotannon merkitystä laajempienkin aluekokonaisuuksien puitteissa tarkasteltuna. Tältä osin kaupunkisuunnitteluvirasto viittaa edellä Helsingin asuntotuotannon ongelmista lausuttuun.

Kunnan kehityksen ja maankäytön ohjaustarpeen arvioinnissa (MRL 51§) asuntotuotannon edellytysten turvaaminen on Helsingissä ollut jo yksi tärkeimmistä lähtökohdista. Kaupungin asuntopoliittiset tavoitteet ja toimenpiteet arvioidaan monipuolisesti eri hallintokuntien yhteistyönä viisivuotiskausiksi laadittavassa asunto-ohjelmassa ja sen toteutumisen seurannassa, minkä pohjalta syntyvät myös kaavoituksen määrälliset tavoitteet

Lain 7 §:ään esitetään lisättäväksi vaatimus asumiseen varattujen tonttien riittävyyden arvioimisesta vuosittaisessa kaavoituskatsauksessa sen sisällön ja laajan tiedottamisen vuoksi. Esityksen perustelujen mukaan tarkoituksena on mm. tuoda suunnittelun tavoitteisiin riittävän asuntotuotannon turvaamisen näkökulma ja kiinnittää kunnissa säännöllisesti huomiota hyvään maapolitiikan hoitamiseen.

Kaupunkisuunnitteluviraston käsityksen mukaan, on kyseenalaista saavutettaisiinko 7 §:n muutoksella tavoiteltua vaikutusta. Kaavoituskatsausta ei tulisi itseisarvoisesti laventaa sen informaatioarvoa mahdollisesti vähentäen, vaan huomion kiinnittämisen hyvän maapolitiikan hoitamiseen tulisi tapahtua muilla keinoin. Esityksestä ei käy myöskään ilmi, minkä tasoista arviointia edellytettäisiin. Helsingin kaavoituskatsauksessa kaupunkilaisten mielenkiinto ja suurin informaatioarvo kokemusten mukaan sisältyy tietoon oman asuinalueen ja ympäristön kaavoitushankkeista.

Valitusmahdollisuuden rajoittaminen

Esityksen mukaan asemakaavan hyväksymistä koskevaan hallinto-oikeuden päätökseen ei saisi hakea muutosta, jos asia on ratkaistu oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa.

Kuten esityksen perusteluistakin käy ilmi, kaavavalitukset kohdistuvat käytännössä vain harvoin pelkästään niihin kysymyksiin, jotka on jo ratkaistu yleiskaavassa. Voidaan myös todeta, että kuntalaisten tekemissä, asemakaavoja koskevissa valituksissa, valituksenalaiset seikat ovat käytännössä nykyisellään useimmiten kaavoittajan tarkoituksenmukaisuusharkintaan kuuluvia kysymyksiä - eivät niinkään lain mukaisista valitusperusteista lähteviin. Lainkohdan merkitys tulisi tästä syystä todennäköisesti olemaan melko vähäinen, mutta ehdotus on oikeasuuntainen.

Yleiskaavojen yleispiirteisyyden ja tarkkuustasojen erilaisuuden vuoksi ainakin valituksen tekijän voi olla vaikea tulkita rajauksen sisältöä ja merkitystä.

Valitusoikeuden rajoittaminen

Esityksessä kunnan jäsenten valitusoikeutta esitetään rajattavaksi vaikutukseltaan vähäisissä asemakaavamuutoksissa siten, että valituksen voivat tehdä ne, joiden oikeuksiin, velvollisuuksiin tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (MRL 191.2 §). Muutoksen perustelujen mukaan muihin kuntalaisiin ulotettu valitusoikeus ei ole tarpeen. Vähäisenä muutoksena voidaan perustelujen mukaan pitää muutosta, jolla ei ole yleistä merkitystä kuntalaisten kannalta ja jonka vaikutukset kohdistuvat kaavan vaikutusalueelle.

Esitetyssä muutoksessa valitusoikeuden rajaus lähentelee sanamuodoltaan hallintolain mukaista asianosaiskäsitettä. Asianosaisaseman syntyminen kaavoituksessa tai se milloin kaavapäätös vaikuttaa välittömästi jonkun oikeuksiin, velvollisuuksiin tai etuun, on sekä oikeuskirjallisuuden että oikeuskäytännön valossa epäselvä kysymys. Vähäisillä asemakaavan muutoksilla on oletettavasti harvoin välittömiä vaikutuksia muihin kuin asianomaisen maanomistajan asemaan. Ehdotetun muutoksen sanamuoto on tulkinnanvarainen ja siihen ja perustelujen kirjaamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Olisi myös aiheellista tarkentaa lainkohdan perusteluissa vaikutuksiltaan vähäisen kaavamuutoksen määritelmää.

Kaupunkisuunnitteluviraston mielestä tulisi harkita, että myös valituslupajärjestelmä ulotettaisiin vähäisiin kaavamuutoksiin, joiden ratkaisemiseen harvoin sisältyy oikeudellisesti vaikeita kysymyksiä.

Muutoksenhakuviranomaisen oikeus tehdä vähäisiä tarkistuksia kaavaan

Kaupunkisuunnitteluvirasto pitää esitetty muutosta perusteltuna ja tervetulleena, koska kokemukset rakennuslaissa aiemmin olleen samansisältöisen lainkohdan tulkinnasta ja käyttökelpoisuudesta olivat hyviä.

Viranomaisneuvottelut, osallistumismenettelyn helpottaminen ym.

Viranomaisneuvottelujen kohdentaminen merkittävimpiin kaavoihin on kannatettava muutosehdotus. Käytännössä yhteistyö alueellisen ympäristökeskuksen kanssa ainakin Helsingissä on muotoutunut tapahtuvaksi epävirallisemmissa kuukausikokouksissa, joissa voidaan käsitellä viranomaisneuvottelua edellyttämättömiin tärkeisiin kaavoihin liittyvät periaatekysymykset.

Ensimmäisen viranomaisneuvottelun ajoittaminen tapahtuvaksi ennen mielipiteiden esittämistä on parannus. Viranomaisneuvottelun pitäminen kaavoitukseen ryhdyttäessä on käytännössä saattanut johtaa siihen, ettei neuvottelussa käsiteltävien asioiden sisältö ole vielä ollut tiedossa eikä esimerkiksi tarvittavien selvitysten riittävyyttä ole voitu arvioida. Kaavoituksen kulun turvaamiseksi on myös hyvä, että asetukseen on viranomaisille asetettu erityinen velvollisuus esittää käsitys kaavaa koskevista tutkimus- ja selvitystarpeista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Helsinki osaltaan on käyttänyt maankäyttö- ja rakennuslain suomaa harkintavaltaa suhteuttaen osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyt kaavan tarkoitukseen ja merkitykseen Asetuksen 30 §:n muutos on kuitenkin perusteltu, erityisesti mitä tulee velvollisuuteen lehti-ilmoitusten julkaisemisesta.

Kiinteistövirasto toteaa (31.3.2006) seuraavaa:

Tonttitarjonnan edellytysten parantamista käsittelevä työryhmä käsitteli pääkaupunkiseudun ja Helsingin kannalta erityisen tärkeää aihepiiriä.

Työryhmän tehtävä oli kuitenkin rajattu niin, ettei se voinut käsitellä kaikkia tehtävänsä kannalta olennaisia kysymyksiä. Se ei voinut tehdä ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla voitaisiin pyrkiä vaikuttamaan tehokkaasti asuntojen kysynnän ja tarjonnan tasapainoon. Tehtävään ei myöskään kuulunut talous- ja veropoliittisten toimenpide-ehdotusten tekeminen, joilla olisi vaikutettu rakennusmaan ja asuntojen hintakehitykseen eikä myöskään ehdotusten tekeminen esim. valtion maiden luovuttamisesta asuntotuotantoon.

Työryhmä on joutunut rajaamaan ehdotuksensa vain pieniin kaavoitus- ja rakennuslupaprosessin parannuksiin.

Mietinnössä todetaan, että vain harvoista kaavoista ja rakennusluvista valitetaan, ja valitusten käsittely sujuu keskimäärin joutuisasti. Tilastollisesti tiedot varmaankin pitävät paikkansa, mutta käytännössä valitukset ja niiden hidas käsittely ovat Helsingissä viivyttäneet olennaisesti asuntotuotantoa ja sitä kautta nostaneet asuntojen hintoja. Esimeriksi Vuosaaren sataman rakentamisen aloittamisen lykkääntymisellä on ollut merkittävä vaikutus tonttitarjontaan, maanhintaan ja asuntojen hintoihin. Myös monet muut asuntotuotannon kannalta tärkeät kaavat ovat viipyneet valitusprosessissa huomattavasti tilastollista keskiarvoa kauemmin.

Työryhmän ehdotukset kaksinkertaisen valittamisen kieltämisestä ovat kannatettavia. Samasta asiasta ei siis enää saisi valittaa samoin perustein kaava- ja lupaprosessin eri vaiheissa. Tosin valittaja keksinee eri vaiheissa uusia valitusperusteita.

Kannatettava on myös ehdotus valitusviranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa kunnalle määräaika tärkeitä kaavoja koskevien valituksen käsittelylle. Toivottavaa on, että määräajoille asetetaan selkeät normit, jotta niitä ei määriteltäisi kovin pitkiksi.

Hyvä myös on, jos rakennuslupamenettely voidaan aloittaa vaikka kaava valitusten käsittely olisikin kesken. Tosin joustavasti toimivat viranomaiset ovat tähänkin asti voineet käsitellä rakennuslupia epävirallisesti ennakkoon ja virallisesti heti, kun kaava on saanut lainvoiman.

Mahdollisuus kehittämisalueen nimeämisestä useamman kunnan alueelle voi olla pääkaupunkiseudulla käytännöllistä. Tosin tarvetta kehittämisalueiden nimeämiseen ei vielä ole ilmennyt.

Työryhmän mietinnössä käsitellään laajasti kunnallisen maapolitiikan ja tehokkaan kaavoituksen tärkeyttä tonttitarjonnan sekä maan ja asuntojen hinnan kannalta. Helsingissä ei kuitenkaan ole enää edellytyksiä harjoittaa periteistä maanhankintapolitiikkaa, koska rakentamiseen käytettävissä oleva maa on valtaosin yhteiskunnan eli kaupungin ja valtion omistuksessa. Olennainen edellytys hyvän maapolitiikan harjoittamiselle ja tonttitarjonnan edellytysten parantamiselle pääkaupunkiseudulla olisi kunnallisen jaotuksen muuttaminen nykyistä tarkoituksenmukaisemmaksi sekä valtion maiden saaminen kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon.

Kaikki työryhmän ehdotukset ovat kannatettavia, mutta työtä tulisi jatkaa muiden tonttitarjonnan lisäämisen kannalta tärkeiden ongelmien ratkaisemiseksi.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa Ympäristöministeriölle tonttitarjontatyöryhmän ehdotuksesta maankäyttö- ja rakennuslain sekä ‑asetuksen muuttamiseksi seuraavan sisältöisen lausunnon:

Helsingin kaupunginhallitus toteaa ensinnäkin yleisesti, että ympäristöministeriö on oikeassa arvioidessaan, ettei suomalaiseen järjestelmään sovi ajatus kuntien velvoittamisesta kaavojen laatimiseen kaikissa olosuhteissa siten, että tarjonta vastaa kysyntää. Sen sijaan pitkäjänteisen maapolitiikan korostaminen ja näkemys kaavoituksesta kunnan keskeisenä kehittämisinstrumenttina on oikea. Pieniä tarkennusehdotuksia lukuun ottamatta kaupunginhallitus pitää työryhmän esityksiä hyvinä ja oikean suuntaisina.

Työryhmän tehtävä oli kuitenkin rajattu niin, ettei se voinut käsitellä kaikkia tehtävänsä kannalta olennaisia kysymyksiä. Se ei voinut tehdä ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla voitaisiin pyrkiä vaikuttamaan tehokkaasti asuntojen kysynnän ja tarjonnan tasapainoon. Tehtävään ei myöskään kuulunut talous- ja veropoliittisten toimenpide-ehdotusten tekeminen, joilla olisi vaikutettu rakennusmaan ja asuntojen hintakehitykseen eikä myöskään ehdotusten tekeminen esim. valtion maiden luovuttamisesta asuntotuotantoon. Pelkästään maankäyttö- ja rakennuslain säädöksiä muuttamalla ei voida vaikuttaa kovin paljon tähän monitahoiseen ongelmaan.

Jo pitkään on ollut vallalla suuntaus, jossa normeja on pyritty karsimaan ja kaikenlaista sääntelyä on joko EU:n vaatimuksesta tai oma-aloitteisesti nimenomaan pyritty vähentämään. Kun markkinoita vapautetaan, on seurauksena se, että alalla toimivat yksityiset toimijat pyrkivät pitämään mahdollisimman hyvää huolta taloudellisista eduistaan. Tähän ajatteluun puolestaan sopii huonosti se, että tontteja tai asuntoja myytäisiin alihintaan tai rakennusliikkeitä velvoitettaisiin asuntojen hintakehitystä hillitsevään ylituotantoon kohtuuhintaisen asuntotuotannon hyväksi.

Kun kunnilta vastaavasti edellytetään heti alueen rakentamisen alkaessa kunnallistekniikan ja palveluiden järjestämistä uusille alueille, myös niiden on toimittava käytettävissä olevien taloudellisten resurssiensa puitteissa.

Edellä esitystä puolestaan seuraa, että pelkästään kaavoittamalla lisää ei varmuudella pystytä takaamaan vuosittaista riittävää asuntotuotantoa.

Pääkaupunkiseudun ja laajemman Helsingin seudun kunnat ovat merkittävästi lisänneet yhteistyötään etsiäkseen syitä alhaiseen tuotantoon ja liialliseksi koettuun hintojen nousuun ja tehostaakseen seudun asuntotuotantoa. Kaavoitusmenettelyä ja valitusprosessia nopeuttavat toimet valtion taholta ovat erittäin toivottavia.

Työryhmän esittämät muutokset eivät kuitenkaan tuo, rakennuslupamenettelyyn liittyviä muutosesityksiä lukuun ottamatta, käytännössä merkittävää muutosta vallitsevaan oikeustilaan ja asuntotonttien tarjontaan pääkaupunkiseudulla. Esityksessä ei myöskään ole otettu huomioon Helsingin ja muiden suurten kaupunkien huomattavaa osuutta kaavoituksesta ja tonttien kysynnästä.

Seuraavassa esitetään säännöskohtaiset huomautukset ehdotuksiin.

Asuntotuotannon edellytysten edistäminen, kaavoitusvelvollisuus ja kaavoituskatsaus

Työryhmän mietinnössä esitetään, että maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 5 §:ään lisätään tavoite edistää riittävän asuntotuotannon edellytyksiä maankäytön suunnittelussa ja että asemakaavan laatimistarvetta koskevaa 51 §:ää täydennetään asuntotuotannon edellytysten turvaamista koskevalla vaatimuksella. Lain 7 §:ään esitetään lisättäväksi vaatimus asumiseen varattujen tonttien riittävyyden arvioimisesta vuosittaisen kaavoituskatsauksen yhteydessä

Helsingin ongelma on tällä hetkellä asuntorakentamisen määrän väheneminen rakentamiskelpoisen tonttimaan riittämättömyyden vuoksi ja seudullisen asuntotuotannon koordinoimattomuus. Tästä syystä Helsingin näkökulmasta olisi ensisijaista päästä laajempiin seudullisiin ratkaisuihin koko pääkaupunkiseudun asuntorakenteen ja -tuotannon puitteissa.

Helsingin asuntopoliittiset tavoitteet ja toimenpiteet arvioidaan monipuolisesti eri virastojen yhteistyönä viisivuotiskausiksi laadittavassa ja valtuuston hyväksymässä asunto-ohjelmassa ja sen toteutumisen seurannassa. Asunto-ohjelman pohjalta syntyvät kaavoituksen määrälliset tavoitteet. Kaupunginvaltuuston päättämässä asunto-ohjelmassa vuosille 2004–2008 arvioidaan tarkemmin asumiseen varattujen tonttien riittävyyttä. Ohjelmassa esitetään mm. tavoiteltu asuntotuotannon määrä, siihen kaavoituksessa varattu kerrosala, asumisväljyys ja väestökehitys.

MRL 5 ja 51 §:ää sovelletaan jo nyt Helsingissä esitetyllä tavalla. Kaupungin kehityksen ja maankäytön ohjaustarpeen arvioinnissa asuntotuotannon edellytysten turvaaminen on Helsingissä yksi tärkeimmistä lähtökohdista. Tavoitetta on tehostettu mm. määrittämällä asuntotuotantotavoitteisiin nähden riittävä asuntokerrosalan kaavoittaminen kaupunkisuunnitteluviraston sitovaksi tulostavoitteeksi kaupungin talousarviossa.

MRL 7 §:ään esitetään lisättäväksi vaatimus asumiseen varattujen tonttien riittävyyden arvioimisesta vuosittaisessa kaavoituskatsauksessa.

Helsingin kaavoituskatsauksessa näin tehdään yleisellä tasolla jo nyt (esim. Helsingin kaavoituskatsaus 2005 s. 2). Katsauksessa esitetään mm. merkittävimmät kaavoituksen kohteet. Kaavoituskatsausta ei kuitenkaan tule itseisarvoisesti laventaa sen informaatioarvoa mahdollisesti vähentäen. Esityksestä ei käy myöskään ilmi, minkä tasoista arviointia edellytettäisiin. Helsingin kaavoituskatsauksessa kaupunkilaisten mielenkiinto ja suurin informaatioarvo kokemusten mukaan sisältyy tietoon oman asuinalueen ja ympäristön kaavoitushankkeista.

Asunto-ohjelma soveltuu käytännössä paremmin mainittujen tietojen ja maapoliittisten tavoitteiden esittämiseen kuin kaavoituskatsaus. Ohjelmassa esitetään kaavoituksen tavoitteet, asuntopoliittiset toimenpiteet ja kehittämishankkeet. Ohjelmassa voidaan siten ottaa tarkoituksenmukaisemmin huomioon hyvän maapolitiikan hoitaminen. Sinänsä ei ole estettä sille, että asiaa käsitellään molemmissa asiakirjoissa.

Kaupunginhallitus kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että tavoitesäännöksen ohjaus on yleistä eikä se siten voi olla, sisältövaatimuksen vastaisuuden tavoin, muutoksenhakuperusteena. Esitys ei siten tuo oleellista muutosta vallitsevaan oikeustilaan. Lisäys kuitenkin korostaa myös ympäristöministeriön ja alueellisten ympäristökeskusten velvollisuutta ja toivottavasti myös mahdollisuuksia painottaa asuntotuotannon merkitystä kaavaohjauksessa.

Viranomaisneuvottelut, osallistumismenettelyn helpottaminen ym.

Viranomaisneuvottelujen kohdentaminen merkittävimpiin kaavoihin on kannatettava muutosehdotus. Käytännössä yhteistyö alueellisen ympäristökeskuksen kanssa ainakin Helsingissä on muotoutunut tapahtuvaksi epävirallisemmissa kuukausikokouksissa, joissa voidaan käsitellä viranomaisneuvottelua edellyttämättömiin tärkeisiin kaavoihin liittyvät periaatekysymykset.

Ensimmäisen viranomaisneuvottelun ajoittaminen tapahtuvaksi ennen mielipiteiden esittämistä on parannus. Viranomaisneuvottelun pitäminen kaavoitukseen ryhdyttäessä on käytännössä saattanut johtaa siihen, ettei neuvottelussa käsiteltävien asioiden sisältö ole vielä ollut tiedossa eikä esimerkiksi tarvittavien selvitysten riittävyyttä ole voitu arvioida. Kaavoituksen kulun turvaamiseksi on myös hyvä, että asetukseen on viranomaisille asetettu erityinen velvollisuus esittää käsitys kaavaa koskevista tutkimus- ja selvitystarpeista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Helsinki osaltaan on käyttänyt maankäyttö- ja rakennuslain suomaa harkintavaltaa suhteuttaen osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyt kaavan tarkoitukseen ja merkitykseen Asetuksen 30 §:n muutos on kuitenkin perusteltu, erityisesti mitä tulee velvollisuuteen lehti-ilmoitusten julkaisemisesta.

Valitusmahdollisuuden rajoittaminen asemakaavoissa

Esityksen mukaan asemakaavan hyväksymistä koskevaan hallinto-oikeuden päätökseen ei saisi hakea muutosta, jos asia on ratkaistu oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa. Kuten esityksen perusteluista käy ilmi, kaavavalitukset kohdistuvat käytännössä vain harvoin pelkästään niihin kysymyksiin, jotka on jo ratkaistu yleiskaavassa. Yleis- ja asemakaavassa ratkaistaan kaavojen erilaisten tehtävien ja tarkkuustason vuoksi erilaisia asioita. Esityksellä ei siten ole käytännössä suurta vaikutusta kaavavalitusmenettelyyn.

Tästä huolimatta muutos on kannatettava. Keskustelua tullaan kuitenkin käymään siitä, onko jokin kiistanalainen asia riittävällä tarkkuudella ratkaistu yleiskaavassa vai ei. joten ehdotettu muutos merkinneekin uusia vaatimuksia yleiskaavojen tarkkuusasteeseen.

Valitusoikeuden rajoittaminen

Esityksessä kunnan jäsenten valitusoikeutta esitetään rajattavaksi vaikutukseltaan vähäisissä asemakaavamuutoksissa niihin, joiden oikeuksiin, velvollisuuksiin tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (MRL 191.2 §). Muutoksen perustelujen mukaan muihin kuntalaisiin ulotettu valitusoikeus ei ole tarpeen. Vähäisenä muutoksena voidaan perustelujen mukaan pitää muutosta, jolla ei ole yleistä merkitystä kuntalaisten kannalta ja jonka vaikutukset kohdistuvat kaavan vaikutusalueelle.

Kaupunginhallitus toteaa, että hyvin harvoin valituksen tekee sellainen kuntalainen, jonka oikeuksiin, velvollisuuteen tai etuun kaavapäätöksellä ei ole välitöntä vaikutusta. Valittajina esiintyvät lähes poikkeuksetta sellaiset tahot, kuten yhdistykset, joiden osalta valitusoikeuteen ei esitetä muutoksia.

Perustelujen mukaan valitukseen oikeutettuina pidetään mm. alueen asukkaita ja yrityksiä, jos kaava vaikuttaa heihin. Kaavan vaikutusten moninaisuuden vuoksi voi olla vaikeaa määritellä mainittuja asukkaita ja yrityksiä ja kaavan vaikutusaluetta. Esityksen perusteluissa tulisi tulkintaongelmien välttämiseksi tarkemmin määritellä, milloin kaavalla katsotaan olevan välitöntä vaikutusta alueen asukkaaseen tai yritykseen. Kaava-asioissa asianosaisuuden käsite on ollut tulkinnallisesti hieman epäselvä.

Lisäksi vähäisen kaavamuutoksen määritelmää tulisi esityksen perusteluissa tarkentaa. Muun muassa perusteluissa vähäistä suuremman muutoksen esimerkkinä mainittu ”rakennusoikeuden tai -korkeuden nostaminen tavalla, joka vaikuttaa ympäristöön”, voi synnyttää käytännössä tulkintaepäselvyyksiä.

Valituslupajärjestelmän käyttöönotto

Mietinnössä esitetään, että rakennuslupaa, toimenpidelupaa tai katusuunnitelmaa koskevista asioista, joissa ratkaisua ei ole hallinto-oikeudessa muutettu, saataisiin valittaa vain korkeimman hallinto-oikeuden myönnettyä asiassa valitusluvan (MRL 190.1 §). Kaupunginhallitus pitää esitystä perusteltuna ja toteaa, että vastaava valituslupajärjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön myös tietyissä kaava-asioissa.

Valituslupajärjestelmä voisi soveltua esimerkiksi vähäisiin asemakaavamuutoksiin, joita on tarkoitettu esityksen 191 §:ssä. Oikeusministeriön työryhmämietinnön 1/2004 mukaan valituslupajärjestelmä ei sovellu yhteiskunnan tai alueiden kehittämisen kannalta merkittäviin asioihin. Valituslupajärjestelmä soveltuu sen sijaan merkitykseltään vähäisimmissä asioissa, joita on paljon ja joissa tapaukset ovat usein samankaltaisia.

Perustuslakivaliokunta on lausumissaan (mm. PeVL 37/2005 vp) katsonut, että valituslupajärjestelmä voidaan ottaa käyttöön asiaryhmissä, joissa korkeinta hallinto-oikeutta edeltäviä muutoksenhakukeinoja voidaan pitää riittävinä. Tällaisina asioina on mainittu esimerkiksi asiat, jotka ovat oikeudellisesti melko yksinkertaisia ja joissa oikeuskäytäntö on jo vakiintunut.

Vähäisiä kaavamuutoksia, joissa valituslupajärjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön, voisivat olla esimerkiksi kaavamuutokset, joilla muutetaan yksittäisen tontin tai korttelin sisäisiä järjestelyjä ja jonka vaikutukset kohdistuisivat vain saman tai naapurikorttelin maanomistajiin tai asukkaisiin. Tällaisia kaavamuutoksia on määrältään huomattavasti enemmän kuin edellä mainittuja merkittäviä kaava-asioita ja niitä koskevissa valituksissa on usein kysymys samankaltaisista asioista, kuten rakennusoikeudesta ja -tehokkuudesta, rakennusten sijoittelusta tai kerrosluvusta.

Vähäisiä kaavamuutoksia koskevien valitusten ratkaiseminen ei yleensä sisällä oikeudellisesti vaikeita kysymyksiä. Kaava-asioissa voidaan valittaa vain sillä perusteella, että kaavapäätös on lainvastainen. Esimerkiksi Helsingissä rakennuslupa-asiat, joihin valituslupamenettelyä esitetään, sisältävät usein vaikeampia oikeudellisia ongelmia kuin vähäiset asemakaava-asiat.

Valitusmahdollisuus ilman valituslupaa säilyisi kuitenkin edelleen kaavamuutoksissa, joilla on vaikutusta laajempaan ympäristöön tai erityisiin ympäristöarvoihin, kuten rakennussuojeluun tai luonnonarvioihin, tai joilla on muuten yleisempää merkitystä kuntalaisten kannalta.

Kaavan osallisilla on vaikutusmahdollisuus kaavan valmisteluun laajan osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyn kautta. Kunnan kaavapäätöksestä on valitusoikeus hallinto-oikeuteen. Korkeimmalla hallinto-oikeudella olisi valituslupamenettelyssä mahdollisuus ottaa vähäistä kaavamuutosta koskeva valitus tutkittavakseen aina silloin, kun on kysymys hallintolainkäyttölain 13 §:ssä mainituista painavista syistä. Valituslupamenettelyä käytettäisiin lisäksi vain sellaisissa asioissa, joissa on samanlainen hallintoviranomaisen ja hallinto-oikeuden ratkaisu. Valituslupajärjestelmän ottaminen käyttöön vähäisissä kaavamuutoksissa ei olisi siten vastoin perustuslaissa säädettyjä perusoikeuksia, eli mm. oikeutta saattaa asia tuomioistuimen tutkittavaksi (21 §), osallistumis- ja vaikuttamisoikeuksia (2.2 § ja 20.2§) ja omaisuuden suojaa (15 §).

Perustuslain ja kansainvälisten sopimusten säännökset jokaisen oikeudesta saattaa oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi eivät edellytä kaksiportaista valitustietä. Hallintotuomioistuimissa valituslupajärjestelmä on jo käytössä mm. veroasioissa, ulkomaalaisasioissa ja toimeentulotukiasioissa, jotka koskevat usein asianosaista henkilökohtaisesti. Siviilituomioistuimissa valituslupajärjestelmä on käytössä valitettaessa kaikissa asioissa hovioikeudesta korkeimpaan oikeuteen.

Käytännössä kaavapäätöksistä valitetaan lisäksi perusteilla, jotka hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta mm. sen johdosta, että asia ratkaistaan muussa yhteydessä kuin asemakaavassa esimerkiksi rakennuslupamenettelyssä (MRL 117 ja 135 §), katusuunnitelman laatimisen yhteydessä (MRL 85 § ja MRA 41§) tai yksityisoikeudellisessa järjestyksessä. Hallinto-oikeus jättää usein valitusperusteen tutkimatta myös silloin, kun asiasta päättäminen kuuluu kunnan tarkoituksenmukaisuusharkintaan tai kun peruste on liian myöhään esitetty. Valitukset korkeimpaan hallinto-oikeuteen näissä asioissa pitkittävät turhaan valitusprosessia, eikä valittajalla ole niissä oikeusturvan tarvetta. Valituslupamenettelyn käyttöön ottoa myös asioissa, joissa on tehty jatkovalitus vain tutkimatta jätetyillä perusteilla, tulisi siten harkita.

Kaupunginhallitus katsoo edellä esitetyin perustein, että valituslupajärjestelmän käyttöön ottamista kaikissa kaava-asioissa on tulevaisuudessa syytä arvioida vielä tarkemmin.

Rakennusluvan käsitteleminen hyväksytyn asemakaavan perusteella

Mietinnössä esitetään rakennuslupamenettelyä muutettavaksi siten, että rakennuslupa voitaisiin myöntää, vaikka hyväksytty asemakaava ei vielä olisi lainvoimainen. Rakentamista ei saisi kuitenkaan aloittaa ennen kaavan lainvoimaisuutta (MRL 201 a §). Kaupunginhallitus pitää esitettyä muutosta perusteltuna.

Jo nyt on tavallista, että rakennuslupahakemuksia ryhdytään ennakollisesti ja alustavasti käsittelemään tilanteessa, jossa asemakaavaa vasta laaditaan ja ollaan hyväksymässä. Ehdotettu uusi säännös on hiukan samantapainen kuin poikkeuslupien osalta omaksuttiin jo rakennuslain aikana. Maankäyttö- ja rakennuslain osalta lainvoimaa vailla olevien poikkeamispäätösten perusteella myönnettävien rakennuslupien mahdollisuudesta säädetään asetuksen puolella (MRA 89 §). Kovin johdonmukaiselta ei tunnu, että asemakaavojen kohdalla samantapaisesta asiasta säänneltäisiin laissa, minkä vuoksi säännös tulisi siirtää asetukseen.

Esitetyssä säädöstekstissä (MRL 201a §) todetaan, että rakennuslupa voidaan myöntää valitusajan umpeen kuluttua lainvoimaa vailla olevan hyväksytyn asemakaavan perusteella. Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa tämän lisäksi todetaan, että lupamenettely voitaisiin panna vireille sitten kun valitusaika kaavaa koskevasta päätöksestä on kulunut umpeen. Asiassa jää säädöstekstin sanamuodon osalta hieman tulkinnanvaraiseksi, voidaanko rakennuslupa panna vireille jo heti asemakaavan hyväksymisen jälkeen ennen valitusajan umpeen kulumista tai jo ennen asemakaavan hyväksymistä, vai vasta valitusajan kuluttua umpeen, kuten perusteluissa on todettu.

Lisäksi lainsäädäntöteknisesti on epäselvää, raukeaako rakennuslupa kuitenkin MRL 143 §:n perusteella, jos rakennustyötä ei ole aloitettu säännöksen mukaisesti kolmessa vuodessa rakennusluvan lainvoimaiseksi tulosta. Muutoksenhaku kaava-asiassa saattaa poikkeuksellisesti kestää yli kolme vuotta.

Asiassa jää myös hieman epäselväksi myönnetyn rakennusluvan oikeudellinen asema, mikäli asemakaava kumoutuu muutoksenhaussa. Lakitekstissä tai sen perusteluissa voisi mainita esimerkiksi rakennusluvan kumoutumisesta tai sen voimassaolon päättymisestä tällaisissa tapauksissa sekä tätä koskevan maininnan ottamisesta myönnettyyn rakennuslupaan. Rakennuslupa muussa tapauksessa raukeaa MRL 143 §:n mukaisesti, jos rakennustyötä ei ole aloitettu kolmessa vuodessa.

Joka tapauksessa lupamenettelyt mahdollistuvat ja nopeutuvat, jos kaksinkertaiset valituskierrokset maankäytöllisistä ratkaisuista estyvät. Rakennushankkeisiin ryhtyville asia on tärkeä. Tärkeää se on myös kunnille, joiden tehtävänä on edistää ihmisten mahdollisuuksia päästä rakentamaan itsellensä koteja ja muita tiloja. Pyrkimys vähentää mahdollisuuksia kaavoituksen viivyttämiseen prosesseja rajaamalla ja karsimalla päällekkäisiä ja eri asteessa tehtäviä valituksia kansalaisten oikeusturvaa vaarantamatta, on erittäin kannatettava. Samoin pyrkimys vähentää mahdollisuuksia viivyttää rakentamisen aloittamista sallimalla rakennusluvan käsitteleminen lainvoimaa vailla olevan asemakaavan perusteella. Käytännössä tärkeät kaavahankkeet ovat saattaneet viivästyä vuosia edellä mainituista syistä.

Asuntotuotannon edellytysten edistäminen kehittämisaluesäännöksin

Kehittämisalueiden mahdollistaminen myös useamman kunnan alueelle ulottuvana on hyvä ja se on erityisesti mainittu mahdollisuutena pääkaupunkiseudun ongelmien ratkaisemiseksi. Kehittämisaluemenettely on jäänyt maankäyttö- ja rakennuslain soveltamisaikana lähes käyttämättömäksi instrumentiksi. Järjestelmän tulisi olla riittävän väljä ja muulla tavoin houkutteleva, jotta se koettaisiin hyödylliseksi.

Kaupunginhallitus toteaa, että parhaimmillaan kehittämisalueet voisivat mahdollistaa merkittävienkin uusien asuntotuotantoalueiden rakentamisen tiiviissä yhteistyössä valtion, kaupunkien ja yksityisten toimijoiden kesken. Valtakunnallisesti merkittäviksi katsottavat uudet alueet tulisi ottaa valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin osaksi pääkaupunkiseudun erityistavoitteita. Eri toimijoiden keskinäisessä yhteistyössä nämä alueet otettaisiin erikseen määriteltyjen erityistoimenpiteiden, kuten tukien ja avustusten kohdealueiksi ja samalla pyrittäisiin alueiden tavanomaista nopeampaan toteuttamiseen. Asuntotuotannon monipuolistamisen, rakentamisen laadun ja kustannus- ja toteuttamisvastuiden jakautumisen suhteen niillä voitaisiin tehdä monenlaisia uusia avauksia ja pilottikokeiluja.

Muutoksenhakuviranomaisen oikeus tehdä vähäisiä tarkistuksia kaavaan

Kaupunginhallitus pitää esitettyä muutosta perusteltuna ja tervetulleena, koska kokemukset rakennuslaissa aiemmin olleen samansisältöisen lainkohdan tulkinnasta ja käyttökelpoisuudesta olivat hyviä.

Lopuksi kaupunginhallitus toteaa, että työryhmän mietinnössä käsitellään laajasti kunnallisen maapolitiikan ja tehokkaan kaavoituksen tärkeyttä tonttitarjonnan sekä maan ja asuntojen hinnan kannalta. Helsingissä ei kuitenkaan ole enää edellytyksiä harjoittaa perinteistä maanhankintapolitiikkaa, koska rakentamiseen käytettävissä oleva maa on valtaosin yhteiskunnan eli kaupungin ja valtion omistuksessa. Yksi olennainen edellytys hyvän maapolitiikan harjoittamiselle ja tonttitarjonnan edellytysten parantamiselle pääkaupunkiseudulla olisi kunnallisen jaotuksen muuttaminen nykyistä tarkoituksenmukaisemmaksi sekä valtion maiden saaminen kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon.

Kaikki työryhmän ehdotukset ovat kannatettavia, mutta työtä tulisi jatkaa muiden tonttitarjonnan lisäämisen kannalta tärkeiden ongelmien ratkaisemiseksi.

Kirje ympäristöministeriölle ja pöytäkirjanote kaupunginkanslian oikeuspalveluille, kaupunkisuunnitteluvirastolle, kiinteistövirastolle, rakennusvalvontavirastolle ja rakennusvirastolle.

Lisätiedot:
Sippola-Alho Tanja, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2244

LIITTEET	Liite 1	Tonttitarjontatyöryhmän mietintö (jaettu erillisliitteenä)
	Liite 2	Kaupunginkanslian oikeuspalveluiden lausunto 31.3.2006
	Liite 3	Kaupunkisuunnitteluviraston lausunto 31.3.2006
	Liite 4	Rakennusvalvontaviraston lausunto 30.3.2006
	Liite 5	Kiinteistöviraston lausunto 31.3.2006

1

VARASTOTILOJEN VUOKRAAMINEN KAUPUNGINMUSEOLLE

Khs 2005-585

Kaupunginmuseon johtokunta toteaa (7.3.2006), että se on kokouksessaan 8.3.2005 hyväksynyt pysyvän kokoelma- ja konservointikeskuksen tarveselvityksen ja esittänyt sen edelleen Khlle. Tarveselvitykseen liittyy ensivaiheessa toteutettavat kaksi vuokratilahanketta, joista ensimmäinen on jo toteutunut ja toista esitetään nyt hyväksyttäväksi.

Ensimmäinen erillinen tilapäisvuokratilahanke hyväksyttiin Khssa 16.5.2005. Päätöksen perusteella solmittiin vuokrasopimus ja ensimmäinen vuokratila saatiin museon hallintaan Malmilta 1.10.2005. Sinne on muutettu taide- ja tekstiilivarastossa olleet kokoelmaesineet ja muutetaan 31.3.2006 mennessä ns. päävarastossa säilytetyt kokoelmat.

Toinen tilapäinen vuokratila tarvitaan museon ns. julkisten kokoelmien varastossa säilytettäville kokoelmille. Julkisten kokoelmien varaston yhteydessä on myös museomestareiden verstas. Julkisten kokoelmien varasto on vuokrattu kaupungin liikennelaitokselta. Vuokranantajalta syksyllä 2004 saadun tiedon mukaan tiloista on luovuttava 1.8.2006 lähtien. Irtisanottavien tilojen pinta-ala on n. 5 500 m² ja niissä säilytetään n. 150 000 esinettä. Syynä irtisanomiseen on alueen asemakaavamuutos ja siihen liittyvä varikkoalueen uudisrakentamishanke. Hanke edellyttää olemassa olevien rakennusten purkamista ja vuokranantajan omien toimintojen uudelleensijoittelua. Koska vuokranantaja ei ole hankkeen viivästyksien vuoksi toistaiseksi antanut museon varastotilan poismuutolle tarkempaa aikataulua eikä irtisanonut tiloja, museo joutuu oman toimintansa ja vuosisuunnitelmiensa vuoksi itse irtisanoutumaan tiloista 1.9.2006 lähtien.

Kiinteistöviraston tilakeskuksen edustaja on toiminut hankkeen asiantuntijana. Tilakeskus on ilmoittanut, ettei sillä ole tarjota kokoelmavarastotilaa ja ohjannut museon etsimään tarvittavia tiloja kaupungin ulkopuolisilta vuokrantarjoajilta. Myöskään kaupungin muilta hallintokunnilta ei tarvittavia tiloja ole löydetty.

Kaupunginmuseolle on laajan etsinnän tuloksena tarjottu vuokrattavaksi Vantaan Hakkilasta yksityinen n. 3 456 m²:n suuruinen varastorakennus. Tilan vuokraamisella nostettaisiin edelleen museokokoelmien varastoinnin tasoa ja kokoelmien säilyvyyttä. Vuokrasuhde on alivuokralaissuhde, jossa vuokranantajana on vakuutusyhtiön vuokralaisena toimiva yksityinen yritys, joka itse toimii osassa rakennusta. Sekä kiinteistön omistajan että päävuokralaisen kanssa on neuvotteluissa sovittu, että vuokranantaja sitoutuu pitämään kaupunginmuseon vuokrasuhteen voimassa myös siinä tapauksessa että vuokranantajan ja päävuokralaisen vuokrasuhde purkaantuisi.

Vuokrasopimusaika alkaisi 1.6.2006 ja jatkuisi 31.12.2012 asti, jonka jälkeen sopimus on voimassa toistaiseksi, ellei sitä jommankumman osapuolen toimesta irtisanota. Irtisanomisaika on kaksitoista kuukautta. Ensimmäinen mahdollinen irtisanomisilmoituspäivä on siten 31.12.2011. Päävuokralaisen oma vuokrasopimus ulottuu vuoteen 2015.

Kohteen vuokrahinta on 29 000 euroa/kk (ilman alv:tä) eli neliöhinta n. 8,39 euroa/m²/kk. Se sidotaan elinkustannusindeksiin. Siihen sisältyy kiinteistön tavanomainen hoito ja ylläpito, mm. lämmitys, vedenkulutus, kiinteistön jätehuolto, piha-alueiden talvikunnossapito, taloteknisten järjestelmien ja laitteiden huolto ja määräaikaistarkastukset, perusvartiointi, kiinteistövero- ja vakuutus sekä vuosikorjaukset.

Vuokrasopimuksen mukaiselle vuokra-ajalle laskettu pääomitettu vuokra on 1 960 000 euroa.

Tilakeskuksen alustavan näkemyksen mukaan sopimuksen mukainen vuokra vastaisi alueen nykyistä markkinavuokraa ja vuokra-aikana vuokran kehitys pysyy kilpailukykyisenä.

Muuttaminen uusiin väliaikaistiloihin 1.9.2006 mennessä on laajuudeltaan huomattavan suuri projekti. Museo on vuoden 2006 vahvistetussa talousarviossa varautunut muutosta aiheutuviin kustannuksiin verstaan uudesta sijoituksesta syntyviä vuokrakuluja lukuun ottamatta. Seuraavien vuosien osalta kustannukset otetaan huomioon vuoden 2007 raamissa ja toiminta- ja taloussuunnitelmassa.

Tämän esityksen ulkopuolelle ja selvitettäväksi jää edelleen ns. julkisten kokoelmien varaston yhteydessä toimiva museomestareiden verstaan sijoituspaikkakysymys. Verstas jakautuu puutyö- ja metalliverstaisiin sekä maalaamoon. Museomestareiden verstas vastaa mm. näyttelyrakenteiden sekä kokoelmien säilytyksessä tarvittavien erikoisrakenteiden ja -kalusteiden valmistamisesta ja muusta tekniikasta. Verstaalle tarvittava vuokratila on n. 500 – 600 m² ja asia tullaan esittelemään johtokunnalle erikseen sopivan tilan löydyttyä.

Kaupungin tilahankkeiden käsittelyohjeiden mukaisesti arvoltaan 1 milj. euroa ylittävästä vuokratilahankkeesta päättää Khs. Johtokunta päätti tehdä vuokratilahankkeesta em. esityksen Khlle.

Talous- ja suunnittelukeskus toteaa (23.3.2006), ettei sillä ole huomautettavaa hankkeen suhteen.

Sj mainitsee, että käsiteltäessä 16.5.2005 Khssa ensimmäisen vaiheen vuokratilan hankesuunnitelmaa todettiin, että myöhemmin tullaan tekemään esitys toisen varastotilan vuokraamisesta museon käyttöön. Museo on yhteistyössä kiinteistöviraston tilakeskuksen kanssa etsinyt nyt puheena olevan kohteen. Tilakeskuksella ei ole tarjota kaupungin omistuksessa olevaa tämän kaltaista kokoelmavarastotilaa.

SJ Kaupunginhallitus päättänee hyväksyä kaupunginmuseon tilapäisen varaston vuokratilojen hankesuunnitelman toisen vaiheen osalta esityslistalla selostetun mukaisesti siten, että hankkeen pääoma-arvo on vuokra-ajalta 1.6.2006 – 31.12.2012 yhteensä enintään 1 960 000 euroa.

Pöytäkirjanote jäljennöksin esityslistasta kaupunginmuseon johtokunnalle, kaupunginmuseolle, kiinteistöviraston tilakeskukselle sekä talous- ja suunnittelukeskukselle.

Lisätiedot:
Makkonen Antero, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2242

2

UUDEN JÄSENEN VALITSEMINEN HELSINGIN KONSERVATORION SÄÄTIÖN EDUSTAJISTOON

Khs 2005-174

Khs päätti 14.2.2005 valita Helsingin Konservatorion Säätiön edustajistoon nelivuotiskaudeksi 2005 – 2008 kaupungin edustajiksi luokanopettaja Anja Hinkkasen, taloussihteeri Pauli Löijan sekä tiedesihteeri Petri Miralan.

Tiedesihteeri Petri Mirala pyytää (27.3.2006) eroa edustajiston jäsenyydestä ulkomaille muuton vuoksi.

SJ Kaupunginhallitus päättänee myöntää tiedesihteeri Petri Miralalle eron Helsingin Konservatorion Säätiön edustajiston jäsenen tehtävästä.

Samalla kaupunginhallitus päättänee valita edustajiston uudeksi jäseneksi

-

edustajiston vuoden 2008 lopussa päättyväksi toimikaudeksi.

Pöytäkirjanote säätiölle sekä mainituille henkilöille.

Lisätiedot:
Makkonen Antero, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2242

3

SEURE HENKILÖSTÖPALVELUT OY:N VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS

Khs 2006-572

Seure Henkilöstöpalvelut Oy ilmoittaa (10.3.2006), että yhtiön varsinainen yhtiökokous pidetään 21.4.2006 kello 9.00 Seuren tiloissa osoitteessa Fredrikinkatu 51-53 B. Kokouksessa käsitellään yhtiöjärjestyksen 10 §:n mukaan varsinaiselle yhtiökokoukselle kuuluvat asiat.

Vs. Sj toteaa, että yhtiöjärjestyksen 4 §:n mukaan yhtiön hallitukseen kuuluu vähintään viisi ja enintään yhdeksän varsinaista jäsentä. Jokaisella varsinaisella jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Hallituksen jäsenten toimikausi päättyy vaalia ensiksi seuraavan varsinaisen yhtiökokouksen päättyessä.

Nykyisen hallituksen jäseninä ovat jäseninä apulaiskaupunginjohtaja Ilkka-Christian Björklund, henkilöstöjohtaja Hannu Tulensalo, erityissuunnittelija Birgitta Rickman, henkilöstöpäällikkö Kaarina Valjus, hallintopalvelujohtaja Sirkku Ilmonen sekä heidän varajäseninään vastaavassa järjestyksessä kaupunginsihteeri Leena Mickwitz, osastopäällikkö Raija Peltonen, erityissuunnittelija Matti Malinen, kehittämisjohtaja Paula Sermilä ja toimitusjohtaja Lauri Turja.

Yhtiön tilintarkastajina vuoden 2005 osalta on toiminut KPMG Oy Ab (päävastuullinen tilintarkastaja KHT, JHTT Leif-Erik Forsberg).

Tarkastuslautakunta on 30.11.2006 nimennyt päätösehdotuksessa mainitun ehdokkaan tilintarkastajaksi.

VS. SJ Kaupunginhallitus päättänee määrätä kaupunginkanslian oikeuspalvelut edustamaan kaupunkia 21.4.2006 pidettävässä Seure Henkilöstöpalelut Oy:n varsinaisessa yhtiökokouksessa sekä kehottaa kaupungin edustajaa esittämään yhtiön hallitukseen seuraavaksi toimikaudeksi, joka päättyy vaalia ensiksi seuraavan varsinaisen yhtiökokouksen päättyessä, seuraavat viisi jäsentä:

henkilöstöjohtaja Hannu Tulensalo

erityissuunnittelija Birgitta Rickman

henkilöstöpäällikkö Kaarina Valjus

toimitusjohtaja Lauri Turja

kaupunginsihteeri Leena Mickwitz

ja heidän varajäsenikseen vastaavassa järjestyksessä:

osastopäällikkö Raija Peltonen

erityissuunnittelija Matti Malinen

kehittämisjohtaja Paula Sermilä

hallintopalvelujohtaja Sirkku Ilmonen

apulaiskaupunginlakimies Harry Åhlgren.

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupungin edustajaa esittämään yhtiön tilintarkastajaksi vuodeksi 2006 KPMG Oy Ab:tä (päävastuullinen tilintarkastaja KHT, JHTT Leif-Erik Forsberg).

Pöytäkirjanote nimetyille, Seure Henkilöstöpalvelut Oy:lle, kaupunginkanslian oikeuspalveluille, jolle myös kokouskutsu toimitetaan, ja tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Makkonen Antero, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2242

4

KAUPUNGIN HENKILÖSTÖRAPORTTI

Khs 2006-806

Sj toteaa, että vuoden 2005 henkilöstöraportti on valmistunut.

Henkilöstöraportti on esityslistan tämän asian liitteenä.

Henkilöstöraportti antaa kokonaiskuvan kaupungin henkilöstöstä ja toimii henkilöstöpolitiikan kehittämisestä käytävän keskustelun apuvälineenä.

Henkilöstöraportti julkaistaan nyt kymmenennen kerran. Sen rakennetta on edelleen uudistettu siten, että se kytkeytyy aikaisempaa selkeämmin kaupungin yhteisstrategioiden ja henkilöstöstrategian toteutumiseen ja palvelee näin entistä paremmin strategista päätöksentekoa ja seurantaa.

Henkilöstöraportin johdannossa kerrotaan tiivistetysti kaupungin arvoista, visiosta, yhteisstrategioista ja henkilöstöstrategiasta sekä strategiavalintojen perusteluista. Henkilöstöraportissa kuvataan henkilöstöön liittyviä tilastoja ja tietoja, kerrotaan henkilöstön työhyvinvoinnista ja osallistumisesta työyhteisöissä sekä panostuksista henkilöstön osaamiseen ja palkitsemiseen.

Sj kiinnittää huomiota mm. seuraaviin raportin tietoihin:

- Kaupungin henkilöstömäärä väheni edelleen ja oli vuoden lopussa 37875 eli 929 henkilöä pienempi kuin vuoden 2004 lopussa. Henkilöstön määrän lasku johtuu lähes yksinomaan bussiliikenteen yhtiöittämisestä.

- Sairauspoissaolojen kokonaismäärä on edelleen lisääntynyt edellisestä vuodesta ja oli 5,5 % kokonaistyöajasta. Poissaolot ovat lisääntyneet kaikilla toimialoilla ja kaikissa ikäluokissa. Erityisesti pitkät sairauslomat ovat lisääntyneet trendinomaisesti. Samanaikaisesti työhyvinvointikyselyn tulosten perusteella näyttää siltä, että työhön liittyvä hyvinvointi on parantunut toisena vuonna peräkkäin kyselyn jokaisella osa-alueella.

- Vakinaisesta palveluksesta eronneiden määrä kasvoi 3,2 %:iin (2004: 2,7 %). Eroamiset kohdistuivat merkittävässä määrin sellaisiin terveydenhuollon tehtäviin, joihin on vaikeuksia saada uutta henkilöstöä. Eronneiden keski-ikä oli 40,3 vuotta, mikä on selvästi alhaisempi kuin vakinaisen henkilöstön keski-ikä.

- Koulutuksen ja kehittämisen painopisteitä olivat johtamisvalmiuksien ja esimiestyön kehittäminen, talous- ja henkilöstöasiantuntijoiden valmennus sekä hankintakoulutus.

- Kaupungin palkkataso nousi vuonna 2005 noin kaksi prosenttia. Tulospalkkiojärjestelmien soveltaminen lisääntyi ja palkkioita maksettiin enemmän kuin edellisinä vuosina. Myös kannustuslisien käyttö kasvoi erityisesti nopean palkitsemisen kokeilun ansiosta.

- Työsuojelun ja työhyvinvoinnin yhteistoiminnan rakenteita keskitettiin muodostamalla 15 viraston tai virastoryhmän toimialuetta. Taustalla oli uusi työsuojelulainsäädäntö ja laaja näkemys työsuojelun ja työhyvinvoinnin sisällöstä. Uudistuksen keskeisiä linjoja ovat johdon vastuun korostaminen, ennakoiva toiminta ja konsultoiva työote sekä työyhteisötason työhyvinvointiosaamisen vahvistaminen.

Sj toteaa henkilöstöraportin johtopäätöksistä seuraavaa:

- Kilpailu työvoimasta kiristyy. Riittävän osaavan ja ammattitaitoisen henkilöstön varmistaminen tulee yhä haasteellisemmaksi. Työvoimapula asettaa myös yhä suurempia haasteita koulutustarpeen ennakoinnille.

- Työkykynsä hyväksi kokevat voivat entistä paremmin, huonovointiset taas voivat entistä huonommin. Näköpiirissä olevaan sekä yksittäisten työntekijöiden että työyhteisöjen polarisoitumiseen pitää kiinnittää erityistä huomiota. Sairauspoissaolojen lisääntymiseen johtaneet syyt on perusteellisesti selvitettävä.

- Eronneiden joukossa on suhteellisen merkittävä määrä työvoimapula-alojen henkilöstöä. Eroamisten tärkeimmät syyt tullaan analysoimaan ja ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin. Lisäksi kiinnitetään huomiota erityisesti näiden alojen tehtävien sisällön ja työprosessien kehittämiseen.

- Osaamisen johtamisen avulla varmistetaan se, että osaamista kyetään ennakoimaan ja kehittämään suunnitelmallisesti. Ydinosaamisten määrittelyyn, niiden kartoitukseen ja vahvistamiseen tulee kiinnittää huomiota.

- Esimiesten palkitsemisosaamista on parannettava. Palkitsemisjärjestelmän kehittämistä jatketaan siten, että painopisteenä on palkkauksen ja nopean palkitsemisen kehittäminen.

- Työsuojelu- ja työhyvinvointitoiminnan uudistuksesta saatavat hyödyt on varmistettava riittävällä koulutuksella ja valmennuksella. Osallistumisjärjestelmien kehittämistä jatketaan. Lisäksi keskeneräisten muutosten yhteiseen työstämiseen ja työn perustehtävän selkiyttämiseen kiinnitetään lisääntyvää huomiota.

Henkilöstötoimikunta on 2.3.2006 käsitellyt henkilöstöraportin.

Henkilöstöraportti painatetaan kaupunginhallituksen käsittelyn jälkeen ja jaetaan virastoille ja laitoksille sekä kaupungin yhteistyökumppaneille.

SJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi kaupungin henkilöstöraportin vuodelta 2005.

Pöytäkirjanote henkilöstökeskukselle.

Lisätiedot:
Peltonen Raija, osastopäällikkö, puhelin 169 2446
Korppi Kirsi, kehittämiskonsultti, puhelin 3104 3956
Kario Markku, erityissuunnittelija, puhelin 169 2438
Tulensalo Hannu, henkilöstöjohtaja, puhelin 169 2442

LIITE Henkilöstöraportti

5

TEKNISTEN SOPIMUSTA KOSKEVA PAIKALLINEN SOPIMUS

Khs 2006-827

Sj toteaa, että Helsingissä on sovellettu Kunnallisen teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimuksen (TS) palkkamääräyksiä 1.12.1995 alkaen tavalla, joka perustuu kaupunginhallituksen 7.4.1997, 632 §, tekemään päätökseen. Tällöin käyttöön otettua tehtävien vaativuudenarviointijärjestelmää on sen jälkeen uudistettu yhteistyössä henkilöstöjärjestöjen kanssa siten, että kokonaan muutettu tehtävien vaativuuden arviointijärjestelmä voidaan ottaa käyttöön 1.3.2006 alkaen. Uutta järjestelmää sovelletaan valmistauduttaessa tämän vuoden syyskuussa toteutettavaan järjestelyvarakierrokseen.

Henkilöstökeskuksen ja teknisten sopimuksen allekirjoittajajärjestöjen paikallisyhdistysten ja vastaavien välillä saavutetun yksimielisen neuvottelutuloksen mukaan teknisten sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien tehtävien vaativuudenarviointi tehdään sovitulla tavalla kokonaisarviointina. Arviointitekijöinä käytetään Kunnallisen teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimuksen mukaisia arviointitekijöitä. Tehtävät sijoitetaan virastoissa ja laitoksissa toteutettavan arvioinnin perusteella kahdeksaan vertailuryhmään, joiden sisällä tehtävien vaativuusjärjestys määritellään. Kullekin vertailuryhmälle on määritelty tehtäväkohtaisten palkkojen vähimmäistaso. Tavoitteena on, että tehtäväkohtaiset palkat ovat tehtävien vaativuuden mukaisessa järjestyksessä kunkin vertailuryhmän sisällä. Mahdolliset palkkaepäkohdat korjataan Kunnallisen teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimuksen ja Kunnallisen palkkauksen kehittämisohjelman mukaisia järjestelyvaroja käyttäen. Kunnallisen teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimuksen II luvun 8 §:n palkkaryhmittely ei ole sellaisenaan käytössä.

Uuden järjestelmän laatimisen aikana on varauduttu sen jatkokehittämiseen siten, että järjestelmä mahdollistaa sopimusalan tehtävien vaativuudenarvioinnin eri virastojen ja laitosten välillä.

./. Neuvottelutulos paikalliseksi sopimukseksi on esityslistan tämän asian liitteenä.

Sj katsoo, että teknisten sopimusta koskeva paikallinen sopimus tulisi hyväksyä sellaisenaan.

SJ Kaupunginhallitus päättänee omalta osaltaan hyväksyä saavutetun neuvottelutuloksen mukaisen paikallisen sopimuksen ja valtuuttaa henkilöstökeskuksen kaupungin puolesta allekirjoittamaan sen.

Pöytäkirjanote henkilöstökeskukselle

Lisätiedot:
Pohjaniemi Marju, palvelussuhdepäällikkö, puhelin 169 2451

LIITTEET	Liite 1	Ehdotus paikalliseksi sopimukseksi
	Liite 2	Paikallisen sopimusehdotuksen liite 1: Teknisten tehtävien vertailuryhmät
	Liite 3	Paikallisen sopimusehdotuksen liite 2: Khn päätös 7.4.1997, 632 §

6

HELSINGIN UUSI JALKAPALLOAREENA OY:N VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS

Khs 2006-776

Helsingin Uusi Jalkapalloareena Oy toteaa, että yhtiön varsinainen yhtiökokous pidetään 25.4.2006 klo 14.30 Finnair Stadiumilla osoitteessa Urheilukatu 5. Yhtiökokouksessa käsitellään yhtiöjärjestyksen 16 §:n mukaan varsinaiselle yhtiökokoukselle kuuluvat asiat, mm. hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien valinta.

Sj toteaa, että yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön hallitukseen kuuluu vähintään kolme ja enintään viisi varsinaista jäsentä. Yhtiössä on yksi varsinainen ja yksi varatilintarkastaja. Mikäli varsinaiseksi tilintarkastajaksi valitaan tilintarkastusyhteisö, ei varatilintarkastajaa tarvitse valita.

Hallituksen jäseninä vuonna 2005 ovat toimineet kaupunginlakimies Eila Ratasvuori, lainapäällikkö Eija Venetkoski-Kukka ja kiinteistöjen kehittämispäällikkö Harri Kauppinen.

Yhtiön tilintarkastajana on toiminut KPMG Oy Ab (päävastuullinen tilintarkastaja Leif-Erik Forsberg).

Tarkastuslautakunta on (30.11.2005) nimennyt tilintarkastajaksi ja varatilintarkastajaksi päätösehdotuksessa mainitut.

SJ Kaupunginhallitus päättänee määrätä kaupunginkanslian oikeuspalvelut edustamaan kaupunkia Helsingin Uusi Jalkapalloareena Oy:n 25.4.2006 pidettävässä varsinaisessa yhtiökokouksessa ja ja esittämään, että hallituksen jäsenille maksetaan samansuuruiset palkkiot kuin Helsingin luottamushenkilöiden palkkiosäännön 2 §:ssä tarkoitetun jaoston puheenjohtajan kokouspalkkio.

Samalla kaupunginhallitus päättänee nimetä Helsingin Uusi Jalkapalloareena Oy:n hallitukseen vuoden 2006 varsinaisen yhtiökokouksen päättyessä alkavaksi toimikaudeksi seuraavat henkilöt:

kaupunginlakimies Eila Ratasvuori

lainapäällikkö Eija Venetkoski-Kukka ja

kiinteistöjen kehittämispäällikkö Harri Kauppinen.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön vuoden 2006 varsinaiseksi tilintarkastajaksi KPMG Oy Ab:n (päävastuullinen tilintarkastaja KHT, JHT Leif-Erik Forsberg).

Pöytäkirjanote kaupunginkanslian oikeuspalveluille, mainituille henkilöille ja tilitarkastusyhtiölle, Helsingin Uusi Jalkapalloareena Oy:lle ja tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Mickwitz Leena, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2295

7

VUOSAAREN URHEILUTALO OY:N VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS

Khs 2006-774

Vuosaaren Urheilutalo Oy ilmoittaa (23.3.2006), että yhtiön varsinainen yhtiökokous pidetään 26.4.2006 kello 18.00.

Sj toteaa, että yhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan hallitukseen kuuluu vähintään viisi ja enintään yksitoista jäsentä. Yhtiössä on uudistetun yhtiöjärjestyksen mukaan yksi varsinainen ja yksi varatilintarkastaja. Mikäli varsinaiseksi tilintarkastajaksi valitaan tilintarkastusyhteisö, ei varatilintarkastajaa tarvitse valita. Hallituksen jäsenten toimikausi päättyy vaalia ensiksi seuraavan varsinaisen yhtiökokouksen päättyessä.

Kaupunki on yhtiön pääosakas. Khs on viimeksi nimennyt kaupunginkanslian lainopillisen osaston toimimaan yhtiökokouksessa siten, että yhtiön hallitukseen valitaan seitsemän jäsentä. Vuoden 2006 vuosikokoukseen asti yhtiön hallituksessa ovat henkilöstöpäällikkö Liisa Vanhala, erityissuunnittelija Birgitta Rickman, rikosylikonstaapeli Juha Hakola, Reima Linnanvirta, Heikki Pohja, Eija Loukoila ja projektipäällikkö Kerstin Ekman

Tarkastuslautakunta on 30.11.2005 nimennyt tilintarkastajaehdokkaiksi päätösehdotuksessa ilmenevän yhtiön ja henkilöt.

Sj mainitsee, että tasa-arvolain ja kaupungin omaksuman tasa-arvon edistämisperiaatteen mukaisesti kyseisen yhtiön hallitukseen tulisi valita tasapuolisesti sekä miehiä että naisia.

SJ Kaupunginhallitus päättänee määrätä kaupunginkanslian oikeuspalvelut edustamaan kaupunkia Vuosaaren Urheilutalo Oy:n 26.4.2006 pidettävässä varsinaisessa yhtiökokouksessa ja kehottaa osastoa toimimaan siten, että yhtiön hallitukseen valitaan seitsemän jäsentä ja esittämään, että hallituksen jäsenille maksetaan samansuuruiset palkkiot kuin Helsingin luottamushenkilöiden palkkiosäännön 2 §:ssä tarkoitetun jaoston puheenjohtajan kokouspalkkio.

Samalla kaupunginhallitus päättänee nimetä Vuosaaren Urheilutalo Oy:n hallitukseen seuraavaksi toimikaudeksi, joka alkaa vuoden 2006 yhtiökokouksen päättyessä, seuraavat henkilöt:

henkilöstöpäällikkö Liisa Vanhala

erityissuunnittelija Birgitta Rickman

-

-

-

-

-

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön vuoden 2006 varsinaiseksi tilintarkastajaksi KPMG Oy Ab:n (päävastuullinen tilintarkastaja KHT, JHTT Leif-Erik Forsberg).

Pöytäkirjanote kaupunginkanslian oikeuspalveluille, mainituille henkilöille ja yhtiölle, Vuosaaren Urheilutalo Oy:lle, Vuosaari-säätiölle ja tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Mickwitz Leena, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2295

8

3.4.2006 pöydälle pantu asia

AMMATTIKORKEAKOULUN KOULUTUSJOHTAJAN VIRKOJEN PERUSTAMINEN

Khs 2006-724

Ammattikorkeakoulun hallitus toteaa (9.3.2006), että se hyväksyi 31.1.2006 Stadian uuden sisäisen organisaation olemaan voimassa 1.8.2006 alkaen. Uudessa organisaatiossa nykyisten kolmen toimialan tilalle muodostetaan seitsemän osaamisyhteisöä Stadian koulutusohjelmista.

Stadian organisaatiomuutoksella tavoitellaan organisaation madaltamista ja monialaisuuden lisäämistä. Opetustoiminnalle pyritään saamaan lisää voimavaroja ja sitä kehitetään mm. osaamisyhteisöjen avulla. Päätöksenteko tuodaan lähelle koulutusohjelmia ja koulutusohjelmien toimintaa tukevia sisäisiä palvelu- ja tukitoimintoja kehitetään asiakaslähtöisiksi.

Hallitus ja sen asettama organisaatiojaos ovat valmistelleet Stadian sisäistä organisaatiouudistusta aiemmin tehtyjen päätösten pohjalta.

Organisaatiomuutoksen taustalla ovat yhteiskunnalliset, alueelliset ja ammattikorkeakoulun sisäiset muutosvaatimukset. Helsingin ammattikorkeakoululta edellytetään alueellisena toimijana valmiutta ottaa huomioon muuttuvan yhteiskunnan ja ympäristön erilaiset tarpeet. Koulutusohjelmien toiminnan ja niiden kehittymisen tukeminen on oleellista, jotta opetuksen laatu ja määrä vastaavat niille asetettuja tavoitteita. Aikuiskoulutus ja laajentuva tutkimus- ja kehitystyö vaativat uusia toimintamalleja. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota koulutustehtävän, tutkimus- ja kehitystehtävän sekä aikuiskoulutus- ja työelämäpalvelujen väliseen yhteistyöhön, jotta ne eivät erkane toisistaan erillisiksi toiminnoiksi. Yhteistyö alueen eri toimijoiden kanssa tulee entisestään lisääntymään, koska ammattikorkeakoulun opetus sekä tutkimus- ja kehitystyö perustuvat alueen työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin.

Sisäisen organisaation kehittäminen toteutetaan seuraavilla periaatteilla:

- Nykyisten kolmen toimialan tilalle muodostetaan seitsemän osaamisyhteisöä ammattikorkeakoulun koulutusohjelmista. Osaamisyhteisöjen toimintaa johtavat koulutusjohtajat. Koulutusohjelmien toiminnasta vastaavat koulutuspäälliköt. Osaamisyhteisökohtaisilla koulutusjohtajilla ja koulutuspäälliköillä vahvistetaan koulutusohjelmien lähellä tapahtuvaa päätöksentekoa. Osaamisyhteisömalli on joustava, mikä mahdollistaa kokemusten ja kommenttien perusteella mallin edelleen kehittämisen muutostarpeen mukaan.

- Osaamisyhteisöt vastaavat ammattikorkeakoululle asetetuista perustehtävistä; koulutustehtävästä, tutkimus- ja kehitystyöstä ja aikuiskoulutustehtävästä. Osaamisyhteisöjen tehtävien toteuttamista tukevat palveluperiaatteella toimivat opetuksen kehittämisen tuki (OpKe), tutkimus- ja kehitystyön koordinoinnin ja kehittämisen tuki sekä aikuiskoulutuksen ja työelämäpalvelujen koordinoinnin, markkinoinnin ja kehittämisen tuki. Kielikeskus koordinoi ja kehittää ammattialojen kieltenopetusta yhteistyössä koulutusohjelmien kanssa.

Jatkovalmistelua varten hallitus perusti 31.1.2006 jaoston. Jaosto on käsitellyt ensimmäisenä asianaan koulutusjohtajien virkojen perustamista ja on päätynyt esittämään hallitukselle ja edelleen Khlle esitettäväksi seuraavaa.

Koulutusjohtajan virkojen (7) perustaminen

Nykyisessä organisaatiossa on 17 koulutusjohtajan tehtävää, joita hoidetaan joko yliopettajan tai lehtorin viroissa. Palvelussuhteen ehdot ovat määräytyneet OVTESin mukaan.

Uudessa organisaatiossa 1.8.2006 alkaen on seitsemän (7) koulutusjohtajan virkaa.

Ehdotus viroista/tehtävistä, jotka muutetaan koulutusjohtajan (7 kpl) viroiksi

1.8.2006 alkaen

kolme toimialajohtajan vakinaista virkaa

- toimialajohtajat on otettu virkoihin määräajaksi 31.7.2006 asti

- tekniikan sekä kulttuuri- ja palvelualan toimialajohtajilla on taustavirat, joista he ovat virkavapaalla

- sosiaali- ja terveysalan toimialajohtaja on virkavapaana 31.7.2006 asti. (Nykyisin hän hoitaa vakinaisena Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen vakinaisen rehtorin virkaa opetusvirastossa).

yksi kehittämispäällikön vakinainen virka

- kehittämispäällikkö on otettu virkaan 31.7.2006 asti.

(Nykyisellä kehittämispäälliköllä on lehtorin (suunnittelija) taustavirka, josta hän on virkavapaana 31.7.2006 asti.)

kaksi johtavan suunnittelijan vakinaista tehtävää

- johtavilla suunnittelijoilla on määräaikainen työsopimus tehtävän hoidosta 31.7.2006 asti. (Molemmilla on lehtorin taustavirka. He ovat virkavapaalla.)

yksi suunnittelija (lehtorin virka).

Viranhaltija on osa-aikaeläkkeellä (65 %). Virka käytetään yhden koulutusjohtajan virkaan. Viranhaltijan palvelussuhteen ehdot säilyvät ennallaan, vaikka hänen virkamääräyksensä jaetaan kahden jo osa-aikaeläkkeellä olevan lehtorin viran kanssa.

Muutettavien virkojen/tehtävien nykyiset kuukausipalkat

Toimialajohtajat

- Tekniikka 4 841 euroa

- Sosiaali- ja terveysala 5 318 euroa

- Kulttuuri- ja palveluala 4 409 euroa

Kehittämispäällikkö 4 611 euroa

Johtavat suunnittelijat 3 535 euroa

Lehtori 3 415 – 4 323 euroa (amk-ves).

Nykyisten koulutusjohtajien tehtävien palkat toimialoittain (OVTES)

- Tekniikka 4 737 – 5 821 euroa (C63-65 + ylitunnit)

- Sosiaali- ja terveysala 3 741 – 4 280 euroa (yliopettajan palkka + 5 tai 10 %)

- Kulttuuri- ja palveluala 3 741 – 3 922 euroa (yliopettajan palkka + 5 %).

Palvelussuhteen ehdot määräytyvät KVTESin mukaan, koska esitettävien koulutusjohtajien viranhoitoon ei sisälly opetusvelvollisuutta. Lisäksi KVTESin soveltaminen sopii parhaiten esitettävien virkojen (7kpl) palvelussuhteen ehtojen tarkoituksenmukaisessa määrittelyssä. KVTES-palkkausjärjestelmän soveltaminen mahdollistaa lisäksi henkilökohtaisen työnsuorituksen arvioinnin. Koulutusjohtajien kelpoisuusvaatimuksiin tulee liittyä virkaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, johtamansa koulutusalan tuntemus, riittävä perehtyneisyys kunnan- ja koulutuksen hallintoon sekä kokemus hallinto- ja johtamistehtävistä.

Koulutusjohtajien tehtäväkohtaisten palkkojen määräytymisen perustana käytetään toimialajohtajien/kehittämispäällikön ja nykyisten koulutusjohtajien palkkoja. Koulutusjohtajien virkojen kokonaispalkkojen tulee jäädä alhaisemmiksi kuin vararehtorien kokonaispalkat (5 100 – 5 300 euroa).

Uusien koulutusjohtajan virkojen tehtäväkohtaiset palkat asetetaan edellisen perusteella osaamisyhteisön koon ym. mukaan palkkahaarukkaan 4 200 – 4 600 euroa/kk. Tämän lisäksi tulee KVTES-palkkausjärjestelmän mukaan hyväksyttävistä palveluvuosista henkilökohtainen vuosisidonnainen osa (max 10 %).

Esitetyn tehtäväkohtaisen palkan lisäksi koulutusjohtajille voidaan tarvittaessa alan kehittämisvastuun ja koulutusjohtajien oman erityisosaamisen perusteella sopia mahdollisuudesta toimia sivutoimisena tuntiopettajana virkaan kuuluvan työajan ulkopuolella. Asiasta sovitaan tapauskohtaisesti tutkintoon johtavasta koulutuksesta vastaavan vararehtorin kanssa.

Esitys on otettu huomioon ammattikorkeakoulun talousarviossa eikä se lisää kustannuksia.

Koulutusjohtajan virkojen perustamisesta ja esityksestä on neuvoteltu ja menettelystä sovittu henkilöstökeskuksen edustajien kanssa 1.3.2006.

Ammattikorkeakoulun hallitus esittää Khlle viiden viran nimikemuutosta koulutusjohtajaksi ja kahden koulutusjohtajan viran perustamista lakkautettavien työsopimussuhteisten tehtävien tilalle päätösehdotuksen mukaisesti. Uusien koulutusjohtajan virkojen palvelussuhteen ehdot määräytyvät KVTES:n mukaisesti ja niiden tehtäväkohtainen palkka on 4 200 – 4 600 euroa/kk. Tehtäväkohtaiset palkat määritellään näissä rajoissa tehtävän vaativuuden perusteella.

Sj toteaa, että järjestelystä on keskusteltu henkilöstökeskuksen sekä talous- ja suunnittelukeskuksen kanssa. Ehdotus perustuu vireillä olevaan organisaatiomuutokseen ja on ammattikorkeakoulun opetustehtävän kehittämisen kannalta tarkoituksenmukainen. Aiemmat virat on tarkoituksenmukaista lakkauttaa ja perustaa uudet virat niiden tilalle.

SJ Kaupunginhallitus päättänee perustaa ammattikorkeakouluun sijoitettaviksi 1.8.2006 lukien seuraavat uudet virat työsuhteisten toimien tilalle:

toimen nimike	vakanssinro	uuden viran nimike	tehtäväkohtainen palkka euroa/kk
johtava suunnittelija	047044	koulutusjohtaja	4 200 – 4 600
johtava suunnittelija	047045	koulutusjohtaja	4 200 – 4 600

Samalla kaupunginhallitus päättänee lakkauttaa ammattikorkeakouluun sijoitetut eräät virat ja perustaa uudet virat 1.8.2006 lukien seuraavasti:

nykyinen virka	vakanssinro	uusi virka	tehtäväkohtainen palkka euroa/kk
toimialajohtaja	046759	koulutusjohtaja	4 200 – 4 600
toimialajohtaja	046760	koulutusjohtaja	4 200 – 4 600
toimialajohtaja	046761	koulutusjohtaja	4 200 – 4 600
kehittämispäällikkö	046765	koulutusjohtaja	4 200 – 4 600
lehtori	046042	koulutusjohtaja	4 200 – 4 600

Pöytäkirjanote ammattikorkeakoulun hallitukselle, ammattikorkeakoululle, talous- ja suunnittelukeskukselle sekä henkilöstökeskukselle.

Lisätiedot:
Makkonen Antero, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2242

1

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE HELSINGIN KAUPUNGIN RAKENNUSVIRASTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUKSESTA

Khs 2006-443

Uudenmaan ympäristökeskus pyytää lausuntoa Helsingin kaupungin rakennusviraston ympäristölupahakemuksen johdosta 4.4.2006 mennessä. Hakemus koskee betonijätteen hyötykäyttöä maisemointimäen rakennusmateriaalina Viikinmäessä.

./. Kuulutus ja kartta ovat liitteinä 1 ja 2.

Vs. Ryj toteaa, että lausunnon antamiselle on myönnetty lisäaikaa 10.4.2006 saakka.

Kaupunkisuunnittelulautakunta toteaa (23.3.2006) mm. seuraavaa:

Viikinmäen länsiosaan, suunnitellun asuinalueen ja Viikinmäen keskuspuhdistamon väliin, rakennetaan maisemointimäki. Mäkeen sijoitetaan Helsingin kaupungin eri kohteista syntyvää betonijätettä, paloiteltuna, pulveroituna tai murskattuna, n. 20 000 tonnia. Mäkeen pyritään sijoittamaan mm. nykyisin alueella olevan ampumaradan rakenteiden purkutöistä syntyvä betonijäte. Materiaalin sijoittaminen maisemointimäkeen alkaa keväällä 2006 ja pintarakenteet viimeistellään vuoden 2008 aikana. Maisemointimäen alueella myös välivarastoidaan tarvittaessa paloiteltua, pulveroitua tai murskattua betonijätettä.

Betonijätteen alueelle toimittava organisaatio valvoo materiaalin laatua purku-, paloittelu ja murskaustöiden aikana. Maisemointimäen rakentaja valvoo betonijätteen laatua vastaanoton ja rakentamisen aikana.

Rakennusmateriaalien uusiokäyttö on kestävän kehityksen mukaista toimintaa, jolla säästetään mm. kaatopaikkatilaa sekä vähennetään luonnonvarojen käyttöä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta puoltaa ympäristöluvan myöntämistä Helsingin kaupungin rakennusvirastolle.

Kiinteistövirasto toteaa (24.3.2006) mm., että purkubetonin käytöllä maisemamäen rakennemateriaalina voidaan säästää luontaisia kiviaineksia. Mäkeen on suunniteltu käytettävän esim. ampumaradan rakenteista saatavaa betoni- ja tiilijätettä, joiden sijoittamisella mäkeen voidaan säästää kuljetus- ja sijoituskustannuksia.

Kiinteistövirasto on ollut mukana valmistelemassa purkubetonin hyöty-käyttösuunnitelmaa ja puoltaa maanomistajana ympäristöluvan antamista. Ympäristölupa tarvittaisiin viimeistään toukokuussa 2006, jotta ampumaradan rakenteiden purkuajankohtaa ei jouduttaisi siirtämään.

Ympäristölautakunta päätti (28.3.2006) antaa seuraavan lausunnon.

Toiminnan sijainti ja alueen kaavoitustilanne

Maisemamäki sijaitsee Helsingin Viikinmäen kaupunginosan länsiosassa, kaava-alueella 11380. Paikka on kaavassa viheraluetta.

Maisemamäen viereen on kaavoitettu asuinkortteli. Asuinrakennukset rakennetaan vasta sen jälkeen kun maisemointimäki on valmistunut. Tällä hetkellä lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat yli 200 metrin päässä tulevasta maisemamäestä.

Maaperä purkujätteiden sijoituspaikalla on kivistä hiekkaa. Tulevan mäen koillisosassa on kuitenkin enimmillään vajaan neljän merin syvyyteen ulottuva jätetäyttö (metallia, betonia, kumia yms.). Tulevan maisemamäen alueella maaperä ei ole tutkimusten mukaan pilaantunutta.

Toiminta-alue ei sijaitse tärkeällä pohjavesialueella tai sen läheisyydessä. Kalliohalkeamiin valuva vesi kerätään alapuolella olevassa luolastossa sijaitsevista puhdistamotiloista jäteveden käsittelyyn.

Toiminnan kuvaus Maisemamäen kuvaus

Maisemamäki on suunniteltu rakennettavaksi korkoon + 40 metriä, jolloin sen laki olisi noin 8 metriä ympäristöään ylempänä. Maisemointimäen alasta noin 2 500 m² on hakemuksen mukaan sellaista, jonne betonijätettä voitaisiin sijoittaa. Tähän kuuluu myös alue, josta löydetty jätetäyttö poistetaan.

Ennen täyttöä pintamaat poistetaan ja varastoidaan myöhempää käyttöä varten. Jätetäyttö poistetaan ja toimitetaan luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan. Myös jonkin verran louhetta ja hiekkaa on suunniteltu poistettavan maisemamäen alueelta.

Betonijäte sijoitetaan rakenteeseen kerroksittain tiivistäen. Kunkin tiivistyskerroksen paksuus on enintään 0,6 metriä. Eri purkukohteista tuleva betonijäte pyritään pitämään erillään muista kohteista tulevista betonijätteistä ja niiden sijoituspaikat mitataan.

Betonikerroksen päälle levitetään vähintään 1,5 metrin paksuinen kerros maata peitteeksi ja kasvualustaksi.

Purkujätteiden alkuperä

Rakentamisalueelle voidaan sijoittaa eri purkukohteissa syntyviä paloiteltuja, pulveroituja tai murskattuja betonijätteitä yhteensä 20 000 tonnia. Hakemuksessa mainittuja kohteita, joista jätettä voitaisiin esimerkiksi tuoda, ovat esimerkiksi Viikinmäen ampumaradan betonirakenteet ja Masa Yardsin jäälaboratorio Arabianrannassa.

Töiden aikataulu

Jätteiden sijoittaminen on tarkoitus aloittaa keväällä 2006. Mäki olisi valmiiksi viimeistelty viimeistään vuoden 2008 loppuun mennessä. Päivittäinen työaika on pääsääntöisesti maanantaista perjantaihin klo 7–18 pois lukien arkipyhät. Töitä saatetaan tehdä tarvittaessa maanantaista perjantaihin klo 21 saakka ja lauantaisin klo 7–14.

Betonijätteen laadunvarmennus

Hakemuksen mukaan sijoitettavan betonijätteen laatuvaatimukset ovat betonijätteen maarakennuskäyttöä koskevan asetusluonnoksen (luonnos 7.7.2005) mukaiset. Betonijätteen toimittajan on osoitettava, että vaatimukset täyttyvät. Tarvittaessa betonijätteen toimittajan on varmistettava jätteen haitattomuus lisätutkimuksin. Vastaanottaja valvoo tuotavan jätteen laatua aistinvaraisesti (epäpuhtaudet, kuten puu, metalli, eristeet, muovi tms.) ja analyysein. Tuotavasta betonijätteestä otetaan tuontipaikkaa kohti yksi kokoomanäyte jokaista 5 000 tonnin vastaanotettua betonijäte-erää kohti. Siitä tehdään edellä mainitun valtioneuvoston asetusluonnoksen (luonnos 7.7.2005) mukaiset liukoisuustestit. Jos yhdestä paikasta tuodaan alle 1 000 tonnia jätettä, joka on etukäteen todettu sijoituskelpoiseksi, ei siitä erästä tehdä enää liukoisuustestejä ilman erityistä syytä.

Kaikista laadunvalvontaan liittyvistä toimenpiteistä ja havainnoista pidetään kirjaa.

Muu ympäristökuormitus ja sen rajoittaminen

Toiminnasta aiheutuvat päästöt ilmaan

Betonin käsittely ja liikennöinti voi aiheuttaa pölyämistä. Sitä ehkäistään kastelemalla käsiteltävää materiaalia ja liikenneväyliä puhdistamalla, kastelemalla ja suolaamalla.

Päästöt vesiin

Kastelussa käytettävä vesi imeytyy käsiteltävään materiaaliin ja ylijäämävesi imeytyy maaperään. Sijoitettava jäte ei sisällä merkittävästi haitta-aineita, joten haitallisia aineita ei joudu valumavesien mukana ympäristöön.

Melu

Toiminnasta aiheutuva melu aiheutuu työkoneen käyntiäänistä, purkujätteiden kuljetuksesta ja kuormien purkamisesta. Lähimmät asunnot sijaitsevat yli 200 metrin päässä työkohteesta. Betonin käyttö maisemamäen rakentamismateriaalina ei lisää melua verrattuna siihen, että työ tehtäisiin käyttäen luonnonmateriaaleja ja kiviaineksia.

Päästöt maaperään

Sijoitettava betonijäte ei sisällä haitallisia aineita. Jätteen haitattomuutta seurataan silmämääräisesti. Haitta-aineita sisältävät jätteet toimitetaan muualle käsittelyyn, eivätkä ne joudu sijoitettavan jätteen joukkoon.

Liikenne

Purkubetonin ja -tiilen käsittely ja käyttö maarakentamisessa hakemuksen mukaisesti vähentää raskasta liikennettä, koska jätettä ei tarvitse viedä alueelta pois eikä tuoda vastaavaa määrää korvaavaa materiaalia tilalle. Esimerkiksi käyttämällä Viikinmäen ampumaradan betonirakenteita (noin 3 500 tonnia) hyödyksi, tarvitaan yhteensä noin 200 kuorma-auton ajokertaa vähemmän alueelle ja alueelta pois.

Toiminnan seuranta

Töiden aikana pidetään kirjaa mm.

- hylätyistä purkujäte-eristä

- tehdyistä pitoisuus- ja liukoisuuskokeista

- betonijätteen sijoituspaikoista

- täyttöpaksuuksista ja vastaanotetuista materiaaleista

- suunnitelmia koskevista poikkeamista

Vuosittain hankkeesta tehdään väliraportti ja lopuksi täyttötöiden loputtua tehdään sitä koskeva loppuraportti, joka toimitetaan valvontaviranomaisille.

Varautuminen odottamattomiin tilanteisiin

Toiminta ei ole erityisen riskialtista ympäristön pilaantumisen kannalta. Täyttöihin sopimattomat ja epäpuhtaat jätteet toimitetaan hyväksyttyyn loppusijoituspaikkaan tai välivarastoidaan odottamaan ympäristökelpoisuustestejä.

Paras käyttökelpoinen tekniikka

Jätteiden hyötykäytön ansioista luonnonvaroja säästyy ja liikennehaitat vähenevät.

Toiminnan aloittaminen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta

Rakennusvirasto anoo lupaa aloittaa toiminta lupapäätöstä noudattaen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Hakija perustelee anomusta toiminnan riskittömyydellä ja sillä, että ympäristö voidaan palauttaa alkuperäiseen tilaan. Jätteitä ei kuitenkaan peitettäisi ennen päätöksen lainvoimaisuutta.

Ympäristölautakunnan lausunto

Ympäristölautakunta puoltaa Helsingin rakennusviraston purkubetonin sijoittamista Viikinmäen maisemamäkeen koskevan ympäristölupahakemuksen hyväksymistä. Hyödyntämällä maarakennuskäyttöön kelpaavia jätteitä, säästetään luonnonvaroja. Hyödyntämällä jätteet lähellä niiden syntypaikkaa vähennetään mm. raskaan liikenteen aiheuttamia haittoja.

Ympäristölautakunta katsoo, että Viikinmäen ns. maisemamäen rakentamisessa tulee pyrkiä betonijätteiden ja ylijäämämaa-ainesten kokonaishyötykäytön kannalta optimaaliseen tulokseen. Sen vuoksi etusijalla tulee olla Viikinmäen alueella syntyvät betonijätteet ja ylijäämämaa-ainekset. Mäestä ei saa muodostua betonijätteen kaatopaikkaa. Muualla syntyneiden betonijätteiden sijoittaminen maisemamäkeen on hyväksyttävää siinä tapauksessa, että mäen rakenne vaatii betonijätteen tyyppistä materiaalia ja sopivalla etäisyydellä ei synny vastaavaa ylijäämäainesta, joka jouduttaisiin viemään sopivan sijoituskohteen puuttumisen vuoksi maankaatopaikalle.

Ympäristölautakunta korostaa lisäksi, että jätteiden laadunvalvonnassa on varmistuttava siitä, että haitallisia aineita sisältävää mursketta ei sijoiteta mäkeen. Valvontaviranomaiselle on lisäksi ilmoitettava ne purkutyömaat, joista jätettä aiotaan tuoda rakentamisalueelle, ennen kuin jätteiden tuontiin ryhdytään.

Toiminnassa on huolehdittava siitä, että vaaralliset kemikaalit kuten polttonesteet varastoidaan siten, ettei ole vaaraa niiden joutumisesta maaperään.

Ympäristölautakunta toteaa, että betonijätteiden sijoittaminen maisemamäkeen voi alkaa vasta sitten, kun lupapäätös on lainvoimainen. Sijoitettavat jätemäärät ovat suuria. Jos mäki ehdittäisiin tehdä lähes valmiiksi, olisi ennallistamisen käytännössä mahdotonta.

Vs. Ryj viittaa saatuihin lausuntoihin.

VS. RYJ Kaupunginhallitus päättänee lähettää Uudenmaan ympäristökes-kukselle Helsingin kaupungin rakennusviraston ympäristölupa-hakemuksesta seuraavan lausunnon:

Kaupunginhallitus puoltaa Helsingin kaupungin rakennusviraston ympäristönsuojelulain mukaista lupahakemusta betonijätteen hyötykäytöstä maisemointimäen rakennusmateriaalina Viikinmäessä.

Kaupunginhallitus katsoo, että jätteiden laadunvalvonnassa on varmistuttava siitä, että haitallisia aineita sisältävää mursketta ei sijoiteta mäkeen. Valvontaviranomaiselle on lisäksi ilmoitettava ne purkutyömaat, joista jätettä aiotaan tuoda rakentamisalueelle, ennen kuin jätteiden tuontiin ryhdytään.

Toiminnassa on huolehdittava siitä, että vaaralliset kemikaalit kuten polttonesteet varastoidaan siten, ettei ole vaaraa niiden joutumisesta maaperään.

Betonijätteiden sijoittaminen maisemamäkeen voi alkaa vasta sitten, kun lupapäätös on lainvoimainen.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnittelulautakunnalle, kiinteistövirastolle ja ympäristölautakunnalle.

Lisätiedot:
Saarinen Erja, apulaiskaupunginsihteeri, puhelin 169 2361

LIITTEET	Liite 1	Kuulutus
	Liite 2	Kartta

2

RUSKEASUON VARIKKOKIINTEISTÖ OY:N VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS

Khs 2006-837

Vs. Ryj toteaa, että Ruskeasuon Varikkokiinteistö Oy:n varsinainen yhtiökokous pidetään 28.4.2006 klo 9.00 liikennelaitoksella. Yhtiökokouksessa käsitellään mm. hallituksen jäsenten valinta.

Yhtiö on Helsingin kaupungin (67,1 %) ja Helsingin Bussiliikenne Oy:n (32,9 %) yhdessä omistama kiinteistöyhtiö. Sen toimialana on hallita vuokrasopimuksen nojalla Helsingin kaupungin 16. kaupunginosan korttelin nro 740 tonttia nro 1 ja omistaa sillä olevat linja-autovarikon rakennukset.

Yhtiön hallitukseen kuuluu vähintään kolme ja enintään viisi varsinaista jäsentä. Kuluvalla kaudella jäsenmäärä on kolme, joista kaupunki on nimennyt kaksi ja Helsingin Bussiliikenne Oy yhden. Hallituksen toimikausi päättyy valintaa seuraavan varsinaisen yhtiökokouksen päättyessä.

Yhtiön hallituksessa ovat toimineet hallintojohtaja Yrjö Judström ja hankintapäällikkö Eeva Hänninen liikennelaitokselta. Varsinaisena tilintarkastajana on toiminut KPGM Oy Ab (päävastuullinen tilintarkastaja KHT, JHTT Leif-Erik Forsberg).

Ryj toteaa, että ehdotus tilintarkastajista on tarkastuslautakunnan ehdotuksen (18.1.2006) mukainen.

VS. RYJ Kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunginkanslian oikeuspalveluja edustamaan kaupunkia Ruskeasuon Varikkokiinteistö Oy:n yhtiökokouksessa 28.4.2006 klo 9.00 liikennelaitoksella.

Samalla kaupunginhallitus päättänee nimetä kaupungin edustajiksi yhtiön hallitukseen vuoden 2007 varsinaisessa yhtiökokouksessa päättyväksi toimikaudeksi hallintojohtaja Yrjö Judströmin ja hankintapäällikkö Eeva Hännisen liikennelaitokselta.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön varsinaiseksi tilintarkastajaksi KPMG Oy Ab:n (päävastuullinen tilintarkastaja KHT, JHTT Leif-Erik Forsberg).

Pöytäkirjanote nimetyille henkilöille, Ruskeasuon Varikkokiinteistö Oy:lle sekä kaupunginkanslian oikeuspalveluille ja tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262

3

SUOMENLINNAN LIIKENNE OY:N VARSINAINEN YHTIÖKOKOUS

Khs 2006-847

Suomenlinnan Liikenne Oy ilmoittaa 3.4.2006 saapuneessa kirjeessään, että sen varsinainen yhtiökokous pidetään 20.4.2006 klo 12.00.

Kokouksessa käsitellään yhtiöjärjestyksen varsinaisessa yhtiökokouksessa käsiteltäväksi määräämät asiat.

Vs. Ryj toteaa, että valtio ja Helsingin kaupunki omistavat tämän Suomenlinnaan liikennettä hoitavan yhtiön osakekannan puoliksi. Omistajien välisen sopimuksen mukaan hallituksen kuudesta jäsenestä varajäsenineen kaupunki valitsee kolme.

Kaupungin edustajina yhtiön hallituksessa ovat toimineet satamakapteeni Kari Noroviita satamalaitokselta, talousarviopäällikkö Lauri A. Manninen talous- ja suunnittelukeskuksesta sekä hankintapäällikkö Eeva Hänninen liikennelaitokselta ja heidän henkilökohtaisina varajäseninään mainitussa järjestyksessä apulaissatamakapteeni Kaj Sarpaneva satamalaitokselta, taloushallintopäällikkö Tuula Jäppinen talous- ja suunnittelukeskuksesta sekä hallintojohtaja Yrjö Judström liikennelaitokselta.

Tilintarkastajana on toiminut KPGM Oy Ab (vastuullinen tilintarkastaja KHT, JTT Leif-Erik Forsberg) ja varatilintarkastajana KHT Jari Murmi.

Ehdotus tilintarkastajiksi on tarkastuslautakunnan ehdotuksen (30.11.2005) mukainen.

VS. RYJ Kaupunginhallitus päättänee kehottaa kaupunginkanslian oikeuspalveluja edustamaan kaupunkia Suomenlinnan Liikenne Oy:n 20.4.2006 pidettävässä yhtiökokouksessa.

Samalla kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön hallitukseen seuraavat henkilöt: satamakapteeni Kari Noroviita satamalaitokselta, talousarviopäällikkö Lauri A. Manninen talous- ja suunnittelukeskuksesta sekä hankintapäällikkö Eeva Hänninen liikennelaitokselta ja heidän henkilökohtaisina varajäseninään mainitussa järjestyksessä apulaissatamakapteeni Kaj Sarpaneva satamalaitokselta, taloushallintopäällikkö Tuula Jäppinen talous- ja suunnittelukeskuksesta sekä hallintojohtaja Yrjö Judström liikennelaitokselta.

Samalla kaupunginhallitus päättänee nimetä yhtiön tilintarkastajaksi KPGM Oy Ab:n (päävastuullinen tilintarkastaja KHT, JTT Leif-Erik Forsberg) ja varatilintarkastajaksi KHT Jari Nurmen.

Pöytäkirjanote kaupunginkanslian oikeuspalveluille, nimetyille sekä tarkastusvirastolle

Lisätiedot:
Matikainen Kristiina, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2262

1

TILINTARKASTAJIEN VALITSEMINEN HELSINGIN SENIORISÄÄTIÖÖN VUODEKSI 2006

Khs 2006-771

Helsingin Seniorisäätiön (ent. Helsingin yhdistetty sairas- ja vanhainkotisäätiö) hallitus esittää (13.3.2006), että Helsingin kaupunginhallitus valitsisi säätiölle vuoden 2006 tilejä tarkastamaan kaksi tilintarkastajaa ja kaksi varatilintarkastajaa.

Stj toteaa, että Helsingin Seniorisäätiön sääntöjen mukaan hallituksen vuosikokous pidetään vuosittain ennen toukokuun 1 päivää. Vuosikokouksessa todetaan Helsingin kaupunginhallituksen valitsemat kaksi varsinaista tilintarkastajaa ja kaksi varatilintarkastajaa, joista vähintään yhden tilintarkastajan ja tämän varamiehen tulee olla hyväksytty tilintarkastaja.

Tarkastuslautakunta on 30.11.2005 päättänyt nimetä ehdolle Helsingin yhdistetyn sairas- ja vanhainkotisäätiön tilintarkastajiksi ja varantilintarkastajiksi päätösehdotuksessa mainitun tilintarkastusyhteisön ja tilintarkastajat vuodeksi 2006.

STJ Kaupunginhallitus päättänee valita vuodeksi 2006 Helsingin Seniorisäätiön tilintarkastajiksi KPMG Oy Ab:n (päävastuullinen tilintarkastaja KHT, JHTT Leif-Erik Forsberg) ja KHT Jari Nurmen sekä varatilintarkastajiksi KHT Heidi Vierroksen ja KHT Outi Hiedan.

Pöytäkirjanote Helsingin Seniorisäätiölle, tehtäviin nimetyille ja tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285

2

TILINTARKASTAJIEN NIMEÄMINEN NIEMIKOTISÄÄTIÖÖN VUODEKSI 2006

Khs 2006-564

Niemikotisäätiö pyytää (13.3.2006) Khta nimeämään kaksi tilintarkastajaa ja heille henkilökohtaiset varamiehet tarkastamaan säätiön vuoden 2006 tilejä.

Stj toteaa, että Kvsto perusti Niemikotisäätiön vuonna 1983. Säätiön tarkoituksena on toteuttaa sosiaalipsykiatrista kuntoutustyötä ja ehkäisevää mielenterveystyötä Helsingin kaupungissa kotipaikan omaavien asiakkaiden keskuudessa.

Sääntöjen 13 §:n mukaan säätiön hallituksen vuosikokous pidetään vuosittain ennen toukokuun loppua, jolloin mm. valitaan kaksi (2) tilintarkastajaa, joiden tulee edustaa Helsingin kaupunkia ja näille varamiehet; tilintarkastajista yhden varsinaisen ja hänen varamiehensä tulee olla KHT tai HTM.

Tarkastuslautakunta on 26.10.2005 nimennyt päätösehdotuksessa mainitut ehdolle Niemikotisäätiön tilintarkastajiksi vuodeksi 2006.

STJ Kaupunginhallitus päättänee nimetä Niemikotisäätiön tilintarkastajiksi vuodeksi 2006 kaupunkitarkastaja, HTM, JHTT Kari Roineen ja hänen henkilökohtaiseksi varamiehekseen kaupunginreviisori, HTM, JHTT Vesa Ikäheimon sekä kaupunkitarkastaja, JHTT Ilpo Malisen ja hänen henkilökohtaiseksi varamiehekseen kaupunkitarkastaja, JHTT Jari Ritarin.

Pöytäkirjanote mainituille henkilöille, Niemikotisäätiölle, terveysvirastolle, sosiaalivirastolle, kaupunginkanslialle ja tarkastusvirastolle.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285

3

LASTENSUOJELUPALVELUJA KOSKEVA SELVITYS VALTIONTILINTARKASTAJILLE

Khs 2006-324

Asia tulisi käsitellä 10.4.2006

Valtiontilintarkastajien kanslia toteaa (8.2.2006), että valtiontilintarkastajat ovat päättäneet selvittää lastensuojelupalveluja ja niiden toimivuutta. Tätä aihetta koskeva selvityspyyntö on lähetetty sosiaali- ja terveysministeriölle sekä mm. Suomen Kuntaliitolle. Valtiontilintarkastajien kanslia pyytää myös Helsingin kaupunkia esittämään näkemyksensä selvityspyynnössä käsiteltävistä asioista siltä osin, kuin katsoo sen aiheelliseksi.

./. Vastaus pyydetään toimittamaan valtiontilintarkastajien kansliaan 12.4.2006 mennessä. Lähetekirje ja selvityspyyntö ovat esityslistan tämän asian liitteenä 1.

./. Sosiaalilautakunta selostaa (21.3.2006) mm. lastensuojelun eri palvelumuotoja ja niiden kehittymistä Helsingissä. Lautakunta toteaa yhteenvetona, että Helsingissä suurimmat tulevaisuuden haasteet liittyvät lastensuojelun asiakaskehitykseen ja sijaishuollon tarpeen vähentämiseen. Erityisesti varhaisen tuen kohdentumisessa ja lastensuojelun prosessien kehittämisessä on paljon tehtävää. Laadukkaan lastensuojelutyön takaamisen haasteena tulee olemaan pätevän ammattihenkilöstön saatavuus ja pysyvyys. Sosiaalilautakunnan lausunto on esityslistan tämän asian liitteenä 2.

Stj toteaa, että päätösehdotus perustuu sosiaalilautakunnan lausuntoon.

STJ Kaupunginhallitus päättänee antaa eduskunnan valtiontilintarkastajille seuraavan lastensuojelupalveluja koskevan selvityksen:

Lastensuojelun asiakkaiden määrällinen kehitys ja keskeisimmät syyt

lastensuojelupalvelujen tarpeeseen

Useilla indikaattoreilla mitattuna Helsingissä esiintyy, muiden suurkaupunkien ohella, enemmän huono-osaisuutta, kuten rikollisuutta, toimeentuloturvan tarvetta ja asunnottomuutta. Helsingissä on suhteellisesti enemmän myös ulkomaan kansalaisia kuin valtakunnallisesti. Vuonna 2004 helsinkiläisistä ulkomaalaisia oli 5,2 %, kun koko maassa ulkomaalaisten osuus oli 2 %. Suurkaupungin väestölle ominaiset piirteet aiheuttavat myös suurempaa lastensuojelutarvetta. Vuonna 2004 lastensuojelun avohuollon piirissä oli 6,3 % alle 18-vuotiaasta väestöstä kun valtakunnallisesti luku oli 5 %. Samana vuonna väestöstä kodin ulkopuolelle sijoitettuja 0-17-vuotiaita oli Helsingissä 2,2 % ja valtakunnallisesti vain 1,1 %. Yli puolet maan huostaanotoista tehdään Etelä-Suomen alueella (Etelä-Suomen lääninhallitus 2004).

Helsingissä lastensuojelussa oli vuonna 2005 asiakkaita 7734, 6969 lasta oli avohuollon ja 2431 sijaishuollon asiakkaana. Avohuollon asiakkaiden määrä näyttää olevan laskeva; vuonna 2004 vastaavat luvut olivat 7969 asiakasta, 7235 avo- ja 2425 sijaishuollon asiakkaana. Osa asiakkaista oli sekä avohuollon että sijaishuollon asiakkaina vuoden aikana.

Helsingissä lasten määrä on laskenut, mikä vaikuttaa osaltaan myös lastensuojelun asiakasmääriin. Lastensuojelun asiakkaista erityisesti 7-12 – vuotiaiden ikäryhmän ennustetaan vähenevän. Kuten alla olevasta kuviosta nähdään, 13–17 –vuotiaiden määrän kasvu jatkunee vuoteen 2008, mikä tuottaa lastensuojelupalvelujen kehittämiselle suuria haasteita. Kiireellisten huostaanottojen osuus on kasvanut; 2005 kiireellisesti huostaan otettuja lapsia ja nuoria oli 329 ja vuonna 2004 lukumäärä oli 292. Asiakasperheiden ongelmat sekä lasten ja nuorten vaikeudet ovat entistä monimutkaisempia, mikä pidentää asiakkuuden kestoa.

Kuvassa väestön määrä esitetään palkkeina siten, että asteikko on vasemmalla. Lastensuojelun asiakkaiden määrä on esitetty viivoina siten, että asteikko on oikealla sivulla.

Helsingissä vanhempien päihteiden käyttö on yleisin lastensuojelun tarvetta ja huostaanottoja aiheuttava tekijä. Vuonna 2005 lastensuojelun tarvetta aiheuttava tekijänä oli noin 18 %:lla vanhemman alkoholin, huumeiden tai päihteiden sekakäyttö. Huostaanotoissa päihteidenkäyttö oli syytekijänä yli 30 %:ssa tapauksia. Huumeiden käyttäjistä 40 %:ia asuu Helsingissä. Lisäksi yleisimpiä lastensuojelupalvelujen tarpeeseen johtavia tekijöitä ovat sekä vanhempien että lasten erilaiset mielenterveydelliset ongelmat (n. 14 %), mikä on heijastumaa sekä mielenterveysongelmien ja niiden diagnosoinnin lisääntymisestä että mielenterveyspalvelujen ja psykiatrisen hoidon saannin vähäisyydestä suhteessa kasvaneisiin tarpeisiin. Muita lastensuojelun tarvetta aiheuttavia tekijöitä ovat perheenjäsenten vuorovaikutukseen ja ihmissuhteisiin liittyvät vaikeudet, lapsen tai nuoren kasvattamiseen liittyvät vaikeudet sekä vanhemman uupumus (vuoden 2005 lastensuojelun vuositilasto). Pääkaupunkiseudun huostaanottoja koskevan tutkimuksen mukaan 13–17 -vuotiaiden huostaanotoista peräti 51 % oli sellaisia, joissa huostaanottoa oli toivonut joku asianosainen, usein oma vanhempi. (Myllärniemi 2005).

Lapsiperheiden köyhyydestä Helsingissä 2000-luvulla ja keinoja

sen vähentämiseen

Voidaan katsoa, että jos perhe saa toimeentulotukea pitkäaikaisesti tai jopa jatkuvasti, perhe on köyhä.

Helsingissä lapsiperheiden osuus toimeentulotukitalouksista on ollut viime vuosina laskeva: arvio vuonna 2005 on 16,7 %, vuonna 2004 se oli 17,9 % ja vuonna 2003 18,2 %. Toimeentulotukea saavien yksinhuoltajien osuus kaikista Helsingin yksinhuoltajaperheistä vuonna 2004 oli 27,3 %. Parien, joilla on lapsia, vastaava osuus oli vain 6,7 %.

Lähde: Sosiaaliviraston vuositilastot

Toimeentulotukea saavista talouksista yksinhuoltajatalouksien osuus on siis pysynyt suunnilleen samana koko 2000-luvun ajan. Yksinhuoltajaperheet saivat toimeentulotukea suhteellisesti enemmän kuin kahden huoltajan perheet. Lapsiperheiden toimeentulotuen saanti on kuitenkin laskenut sekä kahden huoltajan että yksinhuoltajaperheissä vuodesta 2003 vuoteen 2004. Vuoden 2004 alussa lapsilisät nousivat jonkin verran. Muita oleellisia muutoksia lapsiperheiden tulonsiirroissa ei ole tapahtunut. Myös toimeentulotuen myöntämisperusteet ovat pysyneet samana koko 2000-luvun. Ainoastaan vuosittaiset indeksikorotukset ovat nostaneet hiukan toimeentulotuen tasoa.

Yksinhuoltajien taloudellinen tilanne on monien tutkimuksien mukaan heikompi kuin kahden huoltajan talouksien. Yksinhuoltajatalouksien tulokehitys on jopa heikentynyt laman aikana ja 2000-luvun alussa (s. 78 Moisio (toim.): Lapsiperheiden taloudellisen tilanteen kehitys 1990–2002, Stakes 4/2005). Saman raportin mukaan köyhyys on erityisen yleistä työttömyyttä kokeneissa lapsiperheissä, mutta myös opiskelijatalouksien osuus köyhistä lapsiperheistä on korkea (s.78). Helsingissä erityisesti nuorten lapsiperheiden ja yksinhuoltajien taloudellista tilannetta vaikeuttavat korkeat asumiskustannukset.

Nuorten perheiden vanhemmat joutuvat tekemään paljon pätkätöitä. Taloudellisen tilanteen epävarmuus vaikuttaa mm. mahdollisuuteen hankkia omistusasunto.

Yksinhuoltajaperheiden kohdalla heihin kohdistuvien tulonsiirtojen tason nosto vähentäisi näiden perheiden köyhyyttä. Lapsiperheisiin kohdennetut normaalit tulonsiirrot ovat kohdelleet yleensä yksinhuoltajaperheitä, ja erityisesti vielä monilapsisia yksinhuoltajaperheitä huonosti (Heino, Lamminpää: Yksinhuoltajaperheiden taloudellinen ahdinko ei näytä hellittävän, artikkeli 20.2.2006, Stakes).

Lastensuojelun ennalta ehkäisevä toiminta sekä avohuollon palvelujen tila

Helsingissä lapsiperheiden palveluissa on strategiseksi tavoitteeksi asetettu toiminnan painopisteen siirtäminen korjaavasta työstä lasten, nuorten ja perheiden varhaiseen tukemiseen. Vuoden 2005 organisaatiomuutoksessa lapsiperheiden palvelujen vastuualueelle muodostettiin perhekeskustoiminnan kokonaisuus, sisältäen leikkipuistotoiminnan, lapsiperheiden kotipalvelun, perhetyön ja sosiaalityön, nuorten päihdepalvelut ja sosiaalipäivystyksen. Kaikissa näissä palveluissa, mukaan lukien perheneuvolan palvelut, painotetaan varhaisen tuen vahvistamista ammatillisissa työkäytännöissä. Lisäksi varhaisen tuen työmuotoja kehitetään ja käyttöä levitetään Helsingissä myös positiivisen diskriminaation (PD) määrärahojen turvin (0,5 milj. euroa v. 2006) niillä asuinalueilla, joilla lasten ja nuorten kasvuoloissa on tilastollisesti muita enemmän riskitekijöitä. Näitä PD –hankkeita toteutetaan erityisesti yhteistyössä päivähoidon ja terveystoimen kanssa.

Lähtökohtana on, että lapsella tulee olla mahdollisuus kasvaa turvallisissa ja jatkuvissa aikuissuhteissa: olla riittävästi kotona omien vanhempiensa ja sisarusten kanssa ja myös viettää aikaa ikätovereiden seurassa. Valtaosalle lapsista lapsen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi 3 - 5 tuntia päivässä tai muutamana päivänä viikossa päivähoidossa riittää. Lapselle tulee kuitenkin aina järjestää hoito kokopäiväisenä silloin, kun se on lapsen hyvinvoinnille tärkeää. Olennaista on antaa perheelle yksilöllistä palveluohjausta lapsen tarpeiden pohjalta. Päivähoidon ja lapsiperhepalvelujen yhteiseksi tulostavoitteeksi vuodelle 2006 on asetettu palvelusuunnitelmien laatiminen kaikille, myös yhteisille asiakkaille. Vanhemmat, päivähoito ja lastensuojelu sopivat yhteisistä tavoitteista ja seurannasta, kun päivähoito on yksi perheen lastensuojelun avohuollon tukimuoto.

Haasteena varhaisen tuen kohdentamisessa on mm. se, kuinka eri auttajatahot tunnistavat riskiolosuhteissa kasvavat lapset, ottavat huolen puheeksi ja osaavat tarjota tukea sekä ohjata tarvittaessa tarpeellisen avun piiriin riittävän varhaisessa vaiheessa. Suurkaupungissa ongelmien varhaiselle havaitsemiselle ja tiedonkululle haastetta tuottavat mm. nopeasti muuttuva toimintaympäristö uusine riski-ilmiöineen, laaja toimijaverkosto sekä henkilökunnan suuri vaihtuvuus.

Riskiolosuhteiden tunnistaminen, huolen ilmaiseminen ja tiedonkulun kehittäminen ovat Helsingissä poikkihallinnollisen (mm. päivähoito, neuvolapalvelut) kehittämistyön painopisteitä, joihin panostetaan mm. koulutuksen (riskiolosuhteet ja niiden tunnistaminen), alueiden toimijoiden verkostoitumisen sekä yhteisten toimintatapojen kehittämisen avulla (mm. Huoli puheeksi –koulutukset ja moniammatillisten tilannearvioiden kehittämistyö).

Lastensuojelun palvelujärjestelmän toimivuus ja kehittämishaasteet

Helsingin sosiaalivirastossa lastensuojelupalvelut on organisoitu vuoden 2005 alusta saman johdon alle tavoitteena edistää palvelujärjestelmän toimivuutta. Suurkaupungissa mahdollinen oma erityispalvelujen tuottaminen ja niiden keskittäminen edesauttaa myös kehittämistyötä. Vuoteen 2008 mennessä lastensuojeluprosessi on tarkoitus arvioida kokonaisuutena ja kehittää prosessia tuotetun tiedon pohjalta.

Helsingissä lastensuojelussa tehdään paljon sisällöllistä kehittämistyötä, jolla pyritään lisäämään toiminnan vaikuttavuutta. Pääkaupunkisedun kunnat tekevät tätä työtä myös yhdessä. Kuntien yhteistyönä on suunnitteilla pääkaupunkiseudun lastensuojelun seudullinen kehittämisyksikkö, jolle on haettu valtion rahoitusta.

Suurten kuntien yhteistyö (Kuusikkokuntien vertailut, 8 suurimman kunnan yhteistyöfoorumit, perhehoidon Viisikkokuntien yhteistyö) on myös tukenut erityisesti sijaishuollon palvelujen toimivuuden kehittämistä ja kustannusten tarkastelua. Yhteistyö on mahdollistanut kuntien välisen yhteistoiminnan kehittämisen sekä palvelutuotannon yksityiskohtaisen tarkastelun ja vertailun.

Palvelujärjestelmän toimivuuden parantamiseksi Helsingissä on myös paljon kehittämishaasteita. Pääkaupunkiseudun huostaanottokriteerien tutkimus (Myllärniemi 2005) nosti esiin pääkaupunkiseudun kuntien osalta eroavuuksia niin lastensuojelun avohuollon kuin huostaanottojen ja sijaishuollon järjestämisessä. Tutkimuksessa todettiin, että lastensuojelun avohuollon palveluja käytetään Helsingissä suhteessa enemmän kuin Espoossa ja Vantaalla ja niiden kattavuus on hyvä erityisesti pikkulapsiperheiden osalta. Nuorten ja heidän perheidensä kohdalla on nähtävissä vajetta avohuollon palvelutarjonnassa ja Helsingissä nuorten osuus sijoitetusta lapsista onkin kasvanut viime vuosien ajan. Tärkeänä kehittämiskohteena on nyt nuorten ja heidän perheidensä palveluvalikon kehittäminen niin, että avun tarjoaminen mahdollistuu nykyistä varhaisemmassa vaiheessa ja mahdollisimman konkreettisena sekä intensiivisenä avohuollon työnä. Yhä useamman vanhemman toivoessa nuoren huostaanottoa vanhempien tukeminen ja heidän tarpeidensa huomioiminen on nuorten itsensä auttamisen ohella tärkeä kehittämisen alue.

Helsingin perhekeskustoimijoiden vuonna 2005 tuottama sosiaalinen raportointi osoitti, että erityisesti henkilöstöpulasta johtuva psykiatristen palvelujen puute niin lasten, nuorten kuin vanhempien osalta kuormittaa lastensuojelun palvelujärjestelmää. Psykiatrisen hoidon jonot ovat pitkät ja hoitoon pääsy hyvin rajattua, jolloin suuri osa psyykkisesti oirehtivista perheistä jää lastensuojelun tukitoimien varaan. Tämä uuvuttaa lastensuojelun toimijat ja johtaa mm. sijaishuollon paikkojen täyttymiseen. Ongelmakohtina lastensuojelupalvelujen järjestämisessä ovatkin sijaishuollon ja erityisesti vastaanottolaitosten paikkojen ylikuormitus sekä perheneuvoloiden jonotilanne.

Yksi tärkeä kehittämiskohde lapsiperheiden palveluissa on tapauskohtaisen arvioinnin kehittäminen, jonka avulla halutaan lisätä lastensuojelutyön suunnitelmallisuutta, tavoitteellisuutta ja vaikuttavuutta. Kehittämistyöhön on saatu myös valtiolta kehittämisrahaa. Arviointiosaamisen kehittämisen osa-alueita ovat alkuvaiheen tilannearvio eri-ikäisten lasten ja nuorten kohdalla, lapsen ja perheen kanssa tehdyt huolto- ja palvelusuunnitelmat sekä lastensuojelun omat ja moniammatilliset tilannearviot asiakkuuden eri vaiheessa. Lastensuojelun henkilökunnan arviointiosaamisen lisääminen edesauttaa sitä, että lapsi ja perhe saavat tarpeitaan vastaavaa tukea oikea-aikaisesti. Hyvä arviointi estää myös palvelujen epätarkoituksenmukaista käyttöä, mikä edesauttaa myös lastensuojelun kustannusten hallintaa.

Muut palvelujärjestelmän toimijat

Järjestöjen rooli on ollut jo pitkään sijaishuollossa vahva. Järjestöiltä on ostettu sijaishuoltoa kaupungin omien laitosten toiminnan lisäksi. Avohuollossa tehdään myös järjestöjen kanssa yhteistyötä erityisesti niillä osa-alueilla, joissa niillä on tarjottavana vahvaa erityisosaamista. Helsinki myös tukee järjestöjen toimintaa taloudellisin avustuksin.

Erityisongelmat maahanmuuttajien lastensuojelutyössä

Helsingissä lastensuojelun asiakkaista vuonna 2004 oli 12,5 % muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä nuoria. Turvapaikanhakijalapset ja B-statuksen, eli väliaikaisen oleskeluluvan saaneet lapset pääsevät Helsingissä kouluun samalla tavalla kuin kuntalaisetkin. Yhteistyö opetusviraston kanssa on koettu hyväksi.

Vanhempien ongelmana on, että B-status ei sisällä työnteko-oikeutta eli sama henkilö, joka on ollut turvapaikanhakijana esim. neljä vuotta ansiotyössä, eikä ole tarvinnut toimeentulotukea, menettää työnteko-oikeuden saatuaan nykyisenkaltaisen B-statuksella olevan väliaikaisen oleskeluluvan.

Kehittämishaasteena on vastaanottokeskusten ja lapsiperheiden palvelujen (avo- ja sijaishuolto) yhteistyön kehittäminen lastensuojelutapauksissa. Mm. sijoituspaikan osalta on huomioitava kieli- ja kulttuurikysymykset, mikä vaikeuttaa sopivan paikan löytymistä.

Perhesijoitusten näkymät sekä jälkihuolto

Helsingissä perhehoidon ja ammatillisen perhekotihoidon osuus kaikista sijaishuollon vuorokausista oli 47,4 % vuonna 2005. Perhesijoitusten määrää nähdään olevan mahdollista lisätä sekä parantamalla perhehoidon laatua erilaisten tukipalvelujen avulla että palkkiojärjestelmää kehittämällä. Esimerkiksi sijaisperheen mahdollisuus keskittyä vain muutamaan sijoitettuun lapseen ja toisen vanhemman mahdollisuus jäädä kotiin lisäisivät perhehoidon laatua. Perhehoidon palkkioiden kehityksen tulisi olla valtakunnallisesti yhdenmukainen. Tukipalveluista tärkeitä ovat työnohjaus, koulutus sekä erilaiset erityispalvelut, kuten lasten arviointi.

Keskeisiä kehittämistarpeita ovat mm. kattava sijaisvanhempien ”lomittajaverkosto” tai muut tukimuodot heidän vapaidensa turvaamiseksi. Biologisten vanhempien ja lasten yhteydenpidon turvaaminen voi tuottaa hankaluuksia perhehoidossa ja turvalliset, kohtuuhintaiset valvotut tapaamispaikat ovat tarpeellisia. Maahanmuuttajalapsia sijoitetaan yhä useammin perhehoitoon ja yksi tärkeä kehittämisalue on maahanmuuttajien saaminen laajemmin sijaisperheiksi. Perhehoidossa kuntien (sijoittaja ja lapsen tuleva asuinkunta) yhteistyö on erittäin tärkeää. Lapselle tulee sijoituskunnassa turvata tarpeensa mukaiset peruspalvelut (päivähoito, koulu, terveydenhoito) sekä erityispalvelut, kuten esimerkiksi terapia vanhempainohjauksineen.

Perhehoitolain kehittämistarpeiden osalta nähdään ehdottoman tärkeäksi, että yksityisissä ammatillisissa perhekodeissa sijaisvanhemmilla on alan koulutus. Heille sijoitetaan vaativahoitoisia asiakkaita ja yleensä sijoitettujen lasten määrä on lähellä seitsemää.

Sijaisperhehoidon nähdään takaavan lapselle useimmiten parhaimman hoidon ja huolenpidon sijaishuollossa, silloin kun lasta ei ole kuntoutumisen vuoksi tarpeellista sijoittaa laitoshuoltoon. Sijaisperheessä lapsi voi kiintyä ja kiinnittyä, saada perhemallin, mikä tukee tasapainoista kehitystä. Sijaisperhetoimintaa on tärkeä kehittää valtakunnallisesti.

Laitoshoidon tarvetta ei kuitenkaan pystytä täysin vähentämään perhehoidon keinoin. Mm. psykiatrisen hoidon saatavuuden väheneminen on johtanut siihen, että laitoshoitoa tarvitaan lapsen tai nuoren psyykkisen hoidon turvaamiseksi. Myös päihdeongelmaisten nuorten määrän kasvu vaatii lisää hoitoa laitoksissa. Vanhemmat ovat yhä moniongelmaisempia, jolloin perhehoito ei sovellu lapsen sijoituspaikaksi. Laitoshoidon määrän lisääntymiseen Helsingissä on myös vaikuttanut yksityisten perhekotien muuttuminen lisääntyvästi ammatillisiksi perhekodeiksi eli laitosmuotoisiksi. 1990 –luvun puolivälin jälkeen tapahtunut voimakas huostaanottomäärien kasvu johti myös siihen, että sijoituspaikkoja piti saada nopeasti lisää, mikä oli mahdollista vain rakentamalla lisää laitosmuotoista sijaishuoltoa.

Helsingissä jälkihuoltopalvelut on organisoitu sekä sijaishuollon että perhekeskuksen palveluihin. Sijaishuollossa panostetaan jälkihuoltopalveluihin tarjoamalla tuettua asumista sekä räätälöityä työllistymispalvelua, joka sisältää työpajatoimintaa ja ohjausta.

Suuri osa jälkihuollossa olevista nuorista on lastensuojelun sosiaalityön asiakkaana perhekeskuksissa. Jälkihuoltopalvelujen kehittämishaasteet liittyvät lastensuojelun sosiaalityöhön sekä nuorten taloudelliseen tukemiseen, koulutukseen ohjaukseen ja työllistymiseen.

Palvelujen osto ja kilpailuttaminen

Helsingin lapsiperheiden palveluista pisimpään kokemusta ostopalveluista ja kilpailutuksesta on sijaishuollossa. Ympärivuorokautinen lastensuojelun laitoshoito on kilpailutettu pääkaupunkiseudun yhteistyönä ja kilpailuttamisen tavoitteena on ollut laadukkaan kumppanuuden syntyminen yksiköiden ja sijaishuollon välillä. Kilpailutus v. 2005 ei tuottanut kustannussäästöjä.

Ostopalvelusopimusten koetaan tuoneen luotettavuutta palvelujen ostoon. Palvelujen laatua pystytään varmentamaan ja Helsinki on pääkaupunkiseudun kuntien kanssa yhteistyössä luonut yhtenevät laatukriteerit sijaishuollon palveluille. Ostopalvelusopimusyksiköiden kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä mm. yhteisten kokemustenvaihtofoorumien muodossa. Sijaishuollossa oman palvelutuotannon säilyttämiselle ja vahvistamiselle nähdään kuitenkin olevan painavia perusteita. Se mahdollistaa mm. palvelujen hyvän valvonnan ja vastuunkantamisen palvelun laadusta. Sosiaalivirastossa valmisteilla olevassa palvelustrategiassa ehdotetaan lastensuojelun sijaishuollon linjausta siten, että yksittäisten eri puolilta Suomea hankittavien kalliiden ostopalvelupaikkojen määrää vähennetään. Sekä asiakas- että kustannusnäkökulmasta nähdään tarkoituksenmukaiseksi vahvistaa mieluummin omaa toimintaa.

Lastensuojelun avohuollossa on ostettu lähinnä perhetyön palveluja. Kriteerinä on ollut, että ostettava palvelu vaatii erityisasiantuntemusta ja palvelua käyttää pieni asiakasryhmä, jolloin oma toiminta ei ole perusteltua.

Lastensuojelun kustannuskehitys

Helsingin kaupungissa lastensuojelun kustannukset ovat kasvaneet vuodesta 2001 vuoteen 2005 noin 20 %. Seuraavassa on eriteltyä tietoa kustannusten jakautumisesta. Luvut eivät ole deflatoituja eli ne antavat lähinnä viitteellistä tietoa kustannusten jakautumisesta avo- ja sijaishuollossa Helsingissä.

Lastensuojelun avohuollon sosiaali- ja perhetyön asiakasmäärä ja kustannuskehitys (suluissa kasvuprosentit vuodesta 2001 vuoteen 2005)

	2001	2002	2003	2004	2005
asiakkaita	6 378	6 463	6 655	6 954	6 729 (+5,5 %)
kustannukset	9 113	10 312	10 456	11 662	12 502 (+37 %)

Yllä olevassa taulukossa on esitetty lastensuojelun asiakkaina olevien lasten ja nuorten yhteismäärä. Asiakasmäärä sisältää myös ruotsinkielisen lastensuojelun sosiaalityön palvelua saaneet. Kustannuksiin sisältyvät sosiaalityön ja perhetyön kustannukset.

Lapsiperheiden kotipalvelun asiakasmäärä ja kustannuskehitys

	2001	2002	2003	2004	2005
asiakkaita	1 583	1 394	1 266	1 039	1 187 (-25 %)
kustannukset (1000 €)	3 197	3 185	3 194	3 123	3 202 (+0,2 %)

Taulukosta on nähtävissä, että lapsiperheiden kotipalvelun asiakasmäärät ovat laskeneet hieman vuosituhannen alusta, mutta kustannuksissa ei ole tapahtunut suurta muutosta.

Laitoshuollon asiakkaina olleet lapset ja nuoret sekä toiminnan kustannukset

	2001	2002	2003	2004	2005
asiakkaita	1 503	1 531	1 510	1 505	1 546  (+2,9 %)
kustannukset (1000 €)	47 370	50 212	53 546	55 364	58 255 (+23 %)

Sijaishuollon laitoshoidossa asiakasmäärä on noussut 2000 -luvun ajan. Asiakaspalvelujen ostojen kasvaviin kustannuksiin ovat vaikuttaneet ulkopuolisten sijaishuollon erityisyksiköiden käytön lisääntyminen sekä hoitoaikojen pidentyminen. Hoitovuorokausien hinnat erityyppisissä laitoksissa vaihtelevat suuresti niiden tarjoamien erityispalvelujen mukaan.

Kuusikkovertailun mukaan Helsingissä on sijoitettuja lapsia muita vertailukaupunkeja enemmän ja sijaishuollon laitoshoidon osuus on muita suurempi. Näistä syistä sekä asukas- että asiakaskohtaiset kustannukset ovat suuremmat kuin muissa Kuusikkokunnissa. Sijaishuollon kustannukset hoitovuorokautta kohden ovat sen sijaan samalla tasolla kuin muissa Kuusikko-kunnissa. Ostopalvelujen osuus sijaishuollon laitoshoidosta on Helsingissä hieman yli puolet.

Perhehoidon asiakasmäärät ja kustannukset (sisältää perhehoidon sosiaalityöntekijöiden työn)

	2001	2002	2003	2004	2005
asiakkaita	1 030	1 081	1 004	1 015	1 005 (-2,4 %)
kustannukset (1000 €)	8 937	9 232	10 025	10 560	11 322 (+26,7 %)

Perhehoidon asiakasmäärä on viiden viimeisen vuoden aikana pysynyt runsaana 1000:na. Sen sijaan hoitovuorokausien määrä on kasvanut, koska hoitoajat ovat perhehoidossa pidentyneet. Kasvua on tapahtunut etenkin pitkäaikaisen perhehoidon puolella. Yksityisen ammatillisen perhehoidon vuorokaudet ovat sen sijaan vähentyneet. Kokonaiskustannusten kehitys on ollut mm. kuusikkokaupunkien kustannuksiin verrattuna hallittua. Kustannuksia ovat nostaneet vuotuiset palkkioiden henkilökustannusten indeksikorotukset.

Kustannusten hallintaa pyritään parantamaan kiinnittämällä huomiota palvelurakenteeseen sekä keskimääräisiin asiakaskohtaisiin hoitoaikoihin.

Henkilöstön pätevyys ja riittävyys

Lastensuojelussa on myös Helsingissä pulaa pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Vuoden 2005 lopussa tilanne oli hieman aikaisempaa parempi. Vastuualueen sosiaalityöntekijöiden 228 virasta 16 oli täytetty määräaikaisesti kelpoisuusehdot täyttämättömillä sijaisilla. Kokonaan ilman viranhoitajaa oli vuoden lopussa 13 sosiaalityöntekijän vakanssia. Vuoden 2005 aikana perhekeskuksista erosi 9 vakituista sosiaalityöntekijää. Vaihtuvuus oli noin 6 %. Sosiaaliohjaajien saatavuus on sen sijaan ollut hyvä.

Henkilökunnan lähtövaihtuvuuteen pyritään vaikuttamaan keräämällä tietoa lähtövaihtuvuuden syistä ja hyödyntämällä saatua tietoa johtamisessa. Lapsiperheiden palvelujen vastuualueella panostetaan esimiesten johtamisvalmiuksiin jatkuvan koulutuksen avulla. Henkilöstön työnohjaus on turvattu kaikissa yksiköissä. Työhyvinvoinnin tilaa seurataan myös aktiivisesti ja työhyvinvointikyselyn antamaa tietoa hyödynnetään koko viraston tasolla sekä työyksikkökohtaisesti. Vuonna 2002 lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden peruspalkkaan lisättiin tehtäväkohtainen korotus.

Sosiaalivirastossa on vv. 2005 - 2007 meneillään tehtävä- ja henkilöstörakenteiden kehittämishanke. Hankkeen tavoitteena on yhdessä perhekeskusten henkilöstön kanssa kehittää työ- ja tehtäväjärjestelyjä siten, että ne edesauttaisivat työn tavoitteiden saavuttamista ja tukisivat henkilöstön kehittymismahdollisuuksia ja työssä pysymistä.

Helsingin sosiaaliviraston kehittämispalvelun oman ja ostetun koulutustarjonnan avulla pystytään vastaamaan täydennyskoulutusvelvoitteen toteutumiseen. Täydennyskoulutusvelvoitteen myötä huomiota on kiinnitetty erityisesti osaamisen kehittämiseen. Lapsiperhepalveluihin on perustettu vuoden 2006 alusta osaamisen kehittämisen työryhmä, jonka tehtävä on käsitellä osaamisen kehittämiseen ja työhyvinvointiin liittyviä tarpeita erityisesti tämän vastuualueen näkökulmasta. Tulevaisuuden haasteena nähdään mm. koulutuksen vaikuttavuuden arvioinnin kehittäminen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Helsingissä suurimmat tulevaisuuden haasteet liittyvät lastensuojelun asiakaskehitykseen ja sijaishuollon tarpeen vähentämiseen. Erityisesti varhaisen tuen kohdentumisessa ja lastensuojelun prosessien kehittämisessä on paljon tehtävää. Laadukkaan lastensuojelutyön haasteena tulee olemaan pätevän ammattihenkilöstön saatavuus ja pysyvyys.

Kirje eduskunnan valtiontilintarkastajille sekä pöytäkirjanote sosiaalilautakunnalle.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285

LIITTEET	Liite 1	Valtiontilintarkastajien lähete 8.2.2006 ja selvityspyyntö
	Liite 2	Sosiaalilautakunnan lausunto 21.3.2006

4

LAUSUNTO SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE LASTEN TUETTUJA JA VALVOTTUJA TAPAAMISIA KOSKEVASTA SELVITYKSESTÄ

Khs 2006-419

Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää (21.2.2006) mm. Helsingin kaupungin lausuntoa lasten tuettuja ja valvottuja tapaamisia koskevasta selvityksestä.

Oikeusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijoista muodostettu työpari ehdottaa sosiaalihuoltolakiin otettavaksi säännökset kunnan velvollisuudesta järjestää tukea ja valvontaa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa tarkoitettuihin lapsen ja vanhemman välisiin tapaamisiin. Järjestämisvelvollisuus koskisi tilanteita, joissa tapaamiset on tuomioistuimen päätöksen tai sosiaalilautakunnan vahvistaman sopimuksen mukaan toteutettava tuettuina tai valvottuina. Lisäksi laissa ehdotetaan määriteltävän tarkemmin, mitä tällä palvelulla tarkoitetaan ja missä ajassa palvelu on annettava. Palvelun ehdotetaan olevan maksuton sosiaalipalvelu.

Työpari ehdottaa lisäksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettuun lakiin otettavaksi nykyistä täsmällisemmät säännökset siitä, millä edellytyksillä lapsen ja vanhemman väliset tapaamiset voidaan määrätä toteutettaviksi tuettuina tai valvottuina, sekä tapaamisoikeutta koskevan sopimuksen tai päätöksen voimassaolosta.

Lisäksi lakiin ehdotetaan säännöksiä, joilla pyritään jouduttamaan sosiaalilautakunnan selvitysten saamista lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa. Ehdotuksen mukaan sosiaalilautakunnan olisi tehtävä tuomioistuimen pyytämä olosuhdeselvitys ilman aiheetonta viivytystä ja otettava selvitystyön aloittamiseksi yhteyttä asiassa kuultaviin viipymättä ja viimeistään kahden viikon kuluessa selvityspyynnön saapumisesta.

./. Lausuntopyyntö ja selvitys ovat esityslistan tämän asian liitteenä 1. Asiakirja on myös saatavissa sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilta http://www.stm.fi/Resource.phs/julkt/monis/Moniste-2006-short.htx Lausuntopyynnössä mainittua määräaikaa on Helsingin pyynnöstä jatkettu siten, että ministeriö toivoo saavansa lausunnon mahdollisimman pian.

./. Sosiaalivirasto on (22.3.2006) antanut lausunnon työryhmän selvityksestä. Lausunto on esityslistan tämän asian liitteenä 2.

./. Suomen Kuntaliitto on 30.3.2006 antanut sosiaali- ja terveysministeriölle lausunnon, jossa liitto vastustaa sitä, että valvottujen tapaamisen järjestäminen annettaisiin kuntien tehtäväksi. Kuntaliiton näkemyksen mukaan tuettujen ja valvottujen tapaamisten tulisi olla valtion järjestämisvastuulla. Lausunto on esityslistan tämän asian liitteenä 3.

Stj toteaa, että useimmat oikeusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijoista muodostetun työparin ehdotuksista ovat sinänsä kannatettavia. Mutta työpari ehdottaa kunnille uusia lakisääteisiä velvollisuuksia selvittämättä ehdotustensa kustannusvaikutuksia.

STJ Kaupunginhallitus päättänee antaa sosiaali- ja terveysministeriölle seuraavan lausunnon lasten tuettuja ja valvottuja tapaamisia koskevasta selvityksestä:

Kaupunginhallitus katsoo, ettei valvottujen tapaamisten järjestämisestä pidä luoda kunnille uutta tehtävää. Peruspalveluohjelmassa vuosille 2007-2011 on todettu, että kokonaan uusiin palveluvelvoitteisiin suhtaudutaan hallituskaudella pidättyvästi. Sama asia on todettu myös valtiontalouden kehyspäätöksessä vuosille 2007-2011.

Kunnille ehdotetusta uudesta tehtävästä aiheutuvat kustannukset on jätetty selvittämättä. Selvityksessä on todettu esityksen aiheuttavan vain vähäisen lisäyksen kuntien tehtäviin. Esityksen taloudelliset ja henkilöstövaikutukset on selvitettävä ennen kuin esityksiä voidaan viedä eteenpäin.

Esitykset ovat pääosin sinänsä hyviä ja lasten edun huomioon ottavia. Tuettujen ja valvottujen tapaamisten järjestäminen on sinänsä tärkeää kaikkialla maassa. Ehdotus tuettujen ja valvottujen tapaamisten järjestämisestä aiheuttaisi Helsingin kaupungille uuden tehtävän. Helsingin sosiaalivirasto ei tällä hetkellä järjestä tapaamisten valvontaa itse, vaan vanhemmat ohjataan käyttämään alueella toimivien järjestöjen palveluja.

Palvelun kustannuksia laskettaessa on syytä ottaa huomioon se, että tapaamiset eivät yleensä tapahdu virka-aikana, vaan iltaisin ja viikonloppuisin, mikä vaikuttaa kustannuksia korottavasti. Jos tapaamispalvelu olisi maksuton tai siitä perittäisiin vain nimellinen maksu, se vaikuttaisi epäilemättä palvelun kysyntään. Järjestelyistä ja maksuista mahdollisesti säädettäessä tulisi myös harkita sitä, että varatun tapaamisajan käyttämättä jättämisestä perittäisiin maksu.

Selvityksessä ehdotetaan lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettuun lakiin otettavaksi nykyistä täsmällisemmät säännökset siitä, millä edellytyksillä lapsen ja vanhemman väliset tapaamiset voitaisiin määrätä toteutettaviksi tuettuina ja valvottuina. Edellytysten kirjaaminen lakiin selkeyttäisi ja yhdenmukaistaisi nykyisiä käytäntöjä. Valvottuja tapaamisia on nykykäytännön aikana saatettu vaatia myös perusteettomasti ja niitä on voitu määrätä varmuuden vuoksi. On tärkeää, että harkittaessa tapaamisen määräämistä tuetusti tai valvotusti aina arvioitaisiin, millainen ratkaisu parhaiten vastaa lapsen etua. On perusteltua, että tapaamisoikeutta koskevan sopimuksen tai päätöksen voimassaolo esitetään lähtökohtaisesti määräaikaiseksi ja että uudet säädökset eivät koskisi jo tehtyjä päätöksiä.

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat asiat ovat ihmisten elämässä suuria asioita, joiden työstäminen vie paljon aikaa. Yhteiskunta tarjoaa ongelmien ratkaisemiseksi esim. sovittelutoimintaa. Vanhemmat valitsevat itse, vievätkö he asian tuomioistuimen ratkaistavaksi. Usein kyseessä on parisuhteen käsittelemättömät ristiriidat, jotka siirtyvät lasten tapaamista koskeviin asioihin. Tuomioistuimen nopea päätös tapaamisasiassa ei useinkaan ratkaise varsinaista ongelmaa. Tuomioistuimessa käsittely voi myös pitkittää prosessia. Esimerkiksi vuonna 2006 Helsingin kihlakunnanoikeudesta tulleissa selvityspyynnöissä asia on pantu vireille 1 kk - 6 kk ennen selvityspyynnön saapumista sosiaalivirastoon. Päätöksen antaminen asiassa on tapahtunut (vv. 2004 - 2005) noin 1-6 kk:n kuluessa.

Huoltajuusasian ratkaisemisessa tulisi vastuuta siirtää takaisin vanhemmille. Helsingissä perheoikeudellisissa asioissa ollaan kehittämässä työskentelytapoja, joilla pyritään auttamaan vanhempia asioiden käsittelyssä ennen niiden kärjistymistä ja ihmisten riitautumista.

Mikäli lakiin tulisi velvoite aloittaa selvitystyöskentely kahden viikon kuluessa selvityspyynnön saapumisesta, jouduttaisiin luopumaan paremmin ja tehokkaammin asiakkaiden tarpeisiin vastaavasta varhaisesta puuttumisesta.

Kahden viikon määräaika olisi nykyisillä voimavaroilla epärealistinen tavoite Helsingissä. Lisäksi etenkin Helsingissä, mutta myös muissa suuremmissa kaupungeissa maahanmuuttajat ja monikulttuurisuus tuovat omat haasteensa ja lisää voimavarojen tarvetta selvitystyöhön. Lakimuutos tiukkoine aikarajoineen edellyttäisi lisähenkilökuntaa ruuhkan purkuun. Mikäli uuden lain täytäntöönpanon kustannukset jäisivät yksistään kunnan vastuulle, olisi voimavarat niihin siirrettävä muista tehtävistä.

Kirje sosiaali- ja terveysministeriölle sekä pöytäkirjanote sosiaalilautakunnalle ja sosiaalivirastolle.

Lisätiedot:
Hari Olli, kaupunginsihteeri, puhelin 169 2285

LIITTEET	Liite 1	Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö sekä selvitys lasten tuetuista ja valvotuista tapaamisista
	Liite 2	Sosiaaliviraston lausunto 22.3.2006
	Liite 3	Suomen Kuntaliiton lausunto 30.3.2006