Mies esittää tekemiään patiineja OmaStadi-verstaan vetäjälle teknisen työn luokassa.

OmaStadi-verstas on kaupunkilaisen henkireikä

Ensimmäisen OmaStadi-äänestyksen tuloksena kaupunkilaisille avattiin teknisen työn tiloja maksuttomaan iltakäyttöön viidellä ala-asteen koululla. Syksyn aikana verstaissa on syntynyt muun muassa siilin pesiä, kengän lestejä ja koristekaiverruksia.

– Kun on koko viikon tehnyt töitä näyttöpäätteen ääressä, on kova hinku päästä tekemään käsillä. Tämä on todellinen henkireikä, toteaa perjantai-iltaisin Maunulan ala-asteen verstaalla käyvä Jarmo Heikkilä.

Verstaat ovat olleet henkireikänä monelle muullekin, vahvistaa ohjaajana työskentelevä Timo Pitkänen ja kertoo käyttäjien palautteen olleen pelkästään positiivista.

Verstaita käyttäneet ovat toivoneet toiminnalle pysyvää jatkoa. Myös lokakuussa käynnissä olleessa OmaStadi 2.0 -ideoinnissa moni kaupunkilainen on ehdottanut verstaiden jatkumista ja vakinaistamista.

Koronarajoitusten takia osallistujamääriä jouduttiin vähentämään puoleen luokkien kapasiteetista, niinpä iltaa kohden mukaan mahtuu kahdeksan osallistujaa.

Valitettavasti välillä käy myös niin, että paikan varannut ei ilmaannu verstaalle eikä vaivaudu perumaan varaustaan.

– Käyttämättömät varaukset harmittavat tosi paljon, sillä tulijoita riittää enemmän kuin voidaan ottaa, tuumaa Pitkänen.

Osallistujia aloittelijasta viulunrakentajaan

OmaStadi-verstaan idea on, että kaupunki tarjoaa tilat ja välineet, osallistuja puolestaan tuo omat materiaalinsa. Varsinaista opetusta verstailla ei ole. Ohjaaja luonnollisesti auttaa tekniikoissa ja erilaisten koneiden käytössä.

– Mukana on ollut vasta-alkajiakin ja heille olen saattanut antaa idean, mistä kannattaa aloittaa ja millä välineillä. Työskentelyssä on aina paljon vaihtoehtoja, Pitkänen valottaa.

Pitkänen jututtaa aina uudet tulijat, jotta pääsee kartalle asiakkaan taidoista.

– Jos on vaikkapa epävarma sirkkelin käyttäjä, niin opastan ja näytän etenkin, mitä sirkkelillä ei saa tehdä.

Vaikka ohjaaja onkin ykkösauttaja verstaalla, puhalletaan myös käyttäjien kesken yhteen hiileen: he auttavat ja neuvovat toisiaan tarpeen tullen. Paikalle kertyykin ilta illan jälkeen taitavaa väkeä työstämään mitä erilaisempia töitä.

Kaksi verstaalla kävijää tutkailee yhdessä metalliporaa.
Vertaisapua on aina tarjolla. Moni asia selviää yhdessä kokeilemalla.

Vanhan tuunausta ja uusvanhoja tuotteita

Syksyn aikana tiloissa on tehty kymmeniä erilaisia töitä, kuten työkalukaappi, hyönteishotelli, kenkäteline, sähkökitara, lasten varsijousi, viipsinpuu ja kaiutinkaapit.

– Tulin tänne kunnostamaan vuonna 1969 koulussa tekemääni satulavyöjakkaraa, kertoo Juha Arbelius ja hioo samalla jakkaran jalkaa.

Mies istuu ja hioo jakkaran jalkaa.
Juha Arbeliuksen 13-vuotiaana koulussa tekemä jakkara on pian kuin uusi.

Arbelius osoittautuu varsinaiseksi puutyöalan ammattilaiseksi: vuosikymmenien varrella on miehen käsissä muovautunut muun muassa kanteleita, könninkelloja ja lastenhuoneen kalusteita.

– Radiossa kertoivat tästä verstaasta ja tässä sitä nyt ollaan. Eiköhän tämä jakkarakin palvele vielä toiset 50 vuotta, kun sen kuntoon laitan, Arbelius myhäilee.

Mies kaivertaa taltalla patiinien pohjia.
Käsillä tekeminen on hyvää vastapainoa Jarmo Heikkilän päivätyölle.

Jarmo Heikkilällä puolestaan on työn alla keskiaikaiset puukengät eli patiinit.

Heikkilä kertoo olevansa keskiaikaharrastaja ja tekevänsä itse asusteensa. Puutöiden lisäksi häneltä luonnistuvat myös lankatyöt.

– Käyn työväenopistossa parasta aikaa pitsinnypläyskurssilla. Olen myös osallistunut nyytinkikurssille sekä lautanauhakurssille. Lisäksi olen ihan hurahtanut kankaankudontaan, taustoittaa Heikkilä.

Keskiaikainen puukenkä eli patiini nahkaremmeineen sekä puinen pohjan aihio.
Keskiaikaisia puukenkiä käytetään omien kenkien alla.

Jarmo Heikkilää voisi kutsua varsinaiseksi kurssibongariksi. Hän on valmis matkustamaan pitkiäkin matkoja mielenkiintoisen kurssin perässä.

Ihannekurssiksi hän kuvailee lyhytkurssia, jolla oppii tietyn taidon ja samalla saa täsmäiskuna tietoutta asiaan liittyvistä perinteistä.

– Kävin Turun linnassa piparkakkumuottikurssilla. Sellainen voisi tulla työväenopistoonkin. Eli puusta tehdään muotti ja sillä sitten leivotaan pipareita, vinkkaa Heikkilä.


OmaStadi-verstaat toimivat Hietakummun, Vattuniemen, Maunulan ja Pikku-Huopalahden ala-asteen kouluissa sekä Itäkeskuksen peruskoulussa. Lisätiedot ja varaukset ilmonet.fi

Kuvat: Mari Larkovirta