Kuvassa neljä naista istuu keskustelemassa pöydän ääressä

Yhdessä haasteiden äärellä - sparrausta ja vertaistukea kaupungin esihenkilöille uudella konseptilla

Mielenterveyteen ja työssä uupumiseen liittyvät poissaolot ovat olleet kasvussa jo ennen koronapandemiaa, ja tarve ennaltaehkäisevälle työlle on tunnistettu Työterveys Helsingissä. Erityisesti esihenkilöt ovat olleet koronapandemian myötä kovassa prässissä. Painetta esihenkilötyöhön tulee helposti monesta suunnasta. Jää lähiesihenkilöiden vastuulle päättää, miten vaatimuksiin vastataan huolehtien samalla siitä, että työntekijät voivat hyvin ja jaksavat työssä.

Työterveys Helsingissä on viime kevään aikana pilotoitu kaupungin esihenkilöille suunnattua ryhmämuotoista tukea esihenkilötyöhön liittyviin kysymyksiin. Ryhmän tarkoituksena on ollut tuoda yhteen esihenkilöitä samasta ammattiryhmästä ja tarjota mahdollisuus puhua omaan työhön liittyvistä teemoista. Esihenkilösparrauksen tavoitteena on ollut tukea työssä jaksamista hyvissä ajoin, ennen kuin kuormitus pääsee kasautumaan. Ennaltaehkäisyyn panostaminen kannattaa aikaa ja resurssejakin ajatellen. Korjaava työ vaatii huomattavasti enemmän molempia.

Vertaistukea yksilötapaamisten sijaan

Ajatus ryhmäpilotista syntyi työterveyspsykologi Heidi Petäjäjärvelle samankaltaisten teemojen toistuessa esihenkilökonsultaatioissa eri asiakkaiden kanssa.

−Arjessa on harvoin aikaa pysähtyä työn äärelle, mutta omien työskentelytapojen ja eri vaihtoehtojen tunnistaminen on keskeistä työssä jaksamisen kannalta. Ryhmäsparraus toimi tässä tapauksessa hyvin, sillä fokus keskusteluissa oli nimenomaan työhön ja esihenkilöyteen liittyvissä teemoissa, haasteissa ja onnistumisisissa, Petäjäjärvi sanoo.

Keskustelunaiheina oli esimerkiksi itsestä ja omasta jaksamisesta huolehtiminen, työntekijöiden motivoiminen ja tukeminen, haastavat johtamistilanteet, työnhallinta sekä yleiset työn kuormitustekijät.

Pilotti toteutettiin keväällä 2021 kahden esihenkilöistä kootun ryhmän kanssa, joissa kummassakin oli neljä osallistujaa. Kummallakin ryhmällä oli kevään aikana kolme puolentoistatunnin tapaamiskertaa.

−Jo verrattain pienellä ajallisella panostuksella osallistujat kokivat saaneensa hyötyä päivittäiseen työhönsä. Tärkeitä teemoja olivat esimerkiksi työroolin vahvistaminen, työn tauottaminen ja työstä palautuminen.

Viime keväänä toteutetuissa ryhmissä keskeiseksi kannattelevaksi tekijäksi muodostui se, että osallistujat olivat samaa ammattikuntaa.

−Vertaistuki ja kokemusten jakaminen koettiin osallistujien keskuudessa erittäin tärkeänä. Samaa työtä tekevillä saatiin tällä tavoin hyödynnettyä kokemuksen myötä karttuva hiljainen tieto. Osallistujille oli merkityksellistä huomata, että muut painivat samanlaisten haasteiden kanssa, ja että osallistujien kesken pystyttiin jakamaan myös hyväksi koettuja käytäntöjä.

Psykologilta struktuuria keskusteluun

Erityisen hyödylliseksi ryhmissä koettiin avoin ja luottamuksellinen keskustelu. Keskustelu koettiin myös syvällisemmäksi kuin perinteisissä kokouksissa totuttu puhekulttuuri. Vaikka kollegoiden kanssa puhuminen koettiinkin tapaamisten tärkeimmäksi anniksi, pelkkä asioista jutustelu voi jäädä liian abstraktiksi. Psykologin tehtävänä oli luoda keskustelulle struktuuria sekä tarvittaessa sopia ja alustaa seuraavan tapaamisen teema. Kiitosta saikin vertaistuen lisäksi keskustelun rakenne: ”Koin tosi hyödylliseksi ryhmästä saadun vertaistuen. Keskustelu pysyi kuitenkin strukturoituna ja eteenpäin vievänä, koska mukana oli myös työterveyspsykologi. Tosi toimiva konsepti!”

Ryhmämuotoisen esihenkilösparrauksen kehittäminen on jatkunut syksyllä uusien ryhmien kanssa. Lisäksi suunnitelmissa on vahvistaa vertaismentorointityyppistä rakennetta esihenkilöiden säännöllisin tapaamisiin, jotta hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvä keskustelu laajenisi enemmän osaksi työn arkea. Tarkoituksena on, että hyvinvointikeskustelua olisi luontevaa käydä työyhteisöissä myös ilman psykologia.

−Yksi tai kaksi tyhy-päivää vuodessa eivät välttämättä riitä luomaan riittävää hyvinvointia arkeen, vaan hyvinvointiin on tärkeää panostaa jokapäiväisessä työssä. Kokoukset täyttyvät helposti arkisista, juoksevista asioista, mutta työhyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta puhuminen voivat olla keskeisiä myös työn tavoitteiden saavuttamisessa.


Kirjoittajat: Emilia Asikainen ja Heidi Petäjäjärvi
Kuva: Jussi Hellsten / City of Helsinki