Elinajanodote edelleen lyhempi Helsingissä kuin muualla Suomessa

Kuolleisuus on Helsingissä suurempaa ja elinajanodote lyhempi kuin koko maassa keskimäärin. Ajanjakson 2001–2010 aikana 25–64-vuotiaiden helsinkiläismiesten ja -naisten ikävakioitu kuolleisuus oli noin 15 prosenttia suurempi kuin muualla maassa. 65–79-vuotiaiden kohdalla kuolleisuus oli Helsingissä miehillä 6 ja naisilla 11 prosenttia suurempi kuin muualla. Sen sijaan 80 vuotta täyttäneiden miesten ikävakioitu kuolleisuus ei eronnut alueellisesti, ja naisten kuolleisuus oli Helsingissä hieman pienempää kuin muualla maassa. Asiat selviävät Helsingin kaupungin tietokeskuksen tuoreesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin kuolleisuuseroja Helsingissä ja muualla maassa.

25-vuotiaiden elinajanodotteen ero pääkaupungin ja muun maan välillä oli miehillä 0,8 vuotta miehillä ja naisilla 0,5 vuotta. Osa helsinkiläisten korkeammasta kuolleisuudesta johtuu siitä, että kaupungissa on suurempi osuus naimattomia ja eronneita, joiden kuolleisuus keskimäärin on suurempaa.

Alkoholiin ja tupakointiin liittyvät kuolemansyyt erojen taustalla

Sekä miehillä että naisilla alkoholiin ja tupakointiin liittyvät kuolemansyyt selittivät eniten elinajanodotteen alueellista eroa. Alkoholisairaudet ja tapaturmainen alkoholimyrkytys vastasivat sekä miehillä että naisilla reilusta neljänneksestä elinajanodotteen erosta. Alkoholi on myös tapaturmien ja monien syöpien riskitekijä, ja esimerkiksi maksasyöpä oli Helsingissä yleisempi kuin muualla maassa lisäten osaltaan elinajanodotteen eroa. Niin ikään ero keuhkosyöpäkuolleisuudessa Helsingin ja muun maan välillä selitti huomattavan osan elinajanodotteen erosta. Toisaalta kuolleisuus verenkiertoelinten sairauksiin oli Helsingissä pienempää, mikä kavensi elinajanodotteen eroa suhteessa muuhun maahan.

Korkeasti koulutettujen kuolleisuudessa ei eroa, vähän koulutettujen kuolleisuus korkea Helsingissä

Pääsääntöisesti kuolleisuus ei eronnut Helsingin ja muun maan välillä korkeasti koulutetuilla ja ylemmillä toimihenkilöillä. Sen sijaan vähemmän koulutettujen ja työntekijäasemassa olevien kuolleisuus oli huomattavasti suurempi Helsingissä kun vastaavilla ryhmillä muualla maassa. Erityisen suuret nämä alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevien alue-erot olivat alkoholikuolemansyissä sekä keuhkosyövässä.

Alkoholin ongelmakäyttö tavanomaisempaa kaupungeissa

Kaupunkimaisuudella – erityisesti helsinkiläisyydellä – näyttää olevan itsenäinen, väestörakennetekijöistä riippumaton vaikutus alkoholikuolleisuuteen. Kaupungeissa alkoholin saatavuus on parempi, ja alkoholinkäyttö on todennäköisemmin osa kaupunkikulttuuriin kuuluvaa elämäntyyliä. Myös valikoiva muuttoliike voi lisätä kaupunkien alkoholiongelmia: maaseudulle jäävät saattavat käyttää alkoholia vähemmän kuin ne, jotka tuntevat vetoa muuttaa kaupunkiin, ja toisaalta maaseudulla asuva alkoholiongelmainen saattaa päätyä muuttamaan anonyymimpään ja liberaalimpaan kaupunkiympäristöön. On myös todennäköistä, että Helsingin kaltaisessa suuressa kaupungissa sosiaalinen kontrolli, joka osaltaan vaikuttaa myös alkoholinkäyttötapoihin ja haitallisen käytön tarkkailuun, on vähäisempää.

Niin Helsingissä kuin koko maassakin koulutustaso on käänteisessä yhteydessä sekä alkoholin liikakäyttöön että humalahakuiseen juomiseen ja näitä molempia esiintyi eniten matalan koulutustason ryhmässä. Erityisen suuret Helsingin ja muun Suomen väliset erot humalahakuisessa juomisessa ovatkin vähän koulutetuilla miehillä. Alkoholinkäytön vakavat seuraukset tässä alemmassa sosioekonomisessa ryhmässä voivat myös liittyä yleiseen huono-osaisuuden kasautumiseen.

Tupakoinnin ja alkoholinkäytön vähentäminen sekä alkoholihaittojen ehkäiseminen keskeistä

Alueellisista ja väestöryhmien välisistä terveys- ja kuolleisuuseroista ja erojen muutoksesta on kannettu huolta pitkään. Erityisesti on pyritty parantamaan heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien hyvinvointia ja suhteellista asemaa. Nyt tehdyssä tutkimuksessa on Helsingin osalta pystytty selkeästi tunnistamaan niitä väestön osaryhmiä, joiden kohdalla terveysero muihin suomalaisiin verrattuna on suurin ja jotka selkeimmin hyötyisivät terveys- ja hyvinvointipalveluista. Alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevien helsinkiläisten terveyteen ja elintapoihin olisikin syytä kiinnittää huomiota ja tukea sairauksien ennaltaehkäisyä. Erityisesti tämän ryhmän alkoholin ongelmakäytön ja humalahakuisen juomisen ehkäisyyn tulisikin panostaa voimakkaasti kaikilla terveydenhuollon tasoilla.

Tutkimus kattaa kaikki suomalaiset

Tutkimuksen toteuttivat yhteystyössä Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkija, VTT Netta Mäki ja Helsingin yliopiston väestötieteen professori Pekka Martikainen. Aineistona käytettiin Helsingin yliopiston Väestöntutkimuksen yksikölle hankittua Tilastokeskuksen väestörekistereistä poimittua kokonaisaineistoa suomalaisista vuosilta 1975–2010. Kuolleisuutta katsottiin sekä elinajanodotteen näkökulmasta, jolloin päästiin kiinni absoluuttisiin kuolleisuuseroihin, että regressiomalleilla, jolloin kiinnostuksen kohteena olivat suhteelliset kuolleisuuserot.

Lisätietoja: 

Tutkija Netta Mäki puh. 09 310 36373, e-mail: etunimi.sukunimi(at)hel.fi

Lähde:

Kuolleisuus Helsingissä ja muualla Suomessa, Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 2016:5, pdf-julkaisu. 
Julkaisu on saatavilla painettuna marraskuussa.

Nyheten på svenska.