Lapsi leikkii Playmobil-nukella ja pienellä jalkapallolla.

Tukihenkilötoiminta tuo iloa elämään, molemmille osapuolille

Noin kaksi vuotta sitten Henri Hussinki näki ilmoituksen, jossa Helsingin kaupunki etsi uusia tukihenkilöitä lapsille.
”Huomasin, että koulutus tukihenkilöksi on alkamassa. Ajattelin, että haluan käyttää vapaa-aikani hyvin ja mielekkäästi. Kävin haastattelussa ja pääsin koulutukseen mukaan.”

Henri kävi 16 tuntia kestävän koulutusrupeaman ja ehti hetkeksi muuttaa tutkijavaihtoonkin Australiaan, kunnes pääsi tapaamaan tuettavan lapsen ensimmäisen kerran.

Heti ensimmäinen kohtaaminen lapsen kanssa oli luonteva ja yhdessä oleminen ja tekeminen lähti sujuvasti käyntiin.
”Lähdin liikkeelle melko avoimin mielin, mutta toki minua myös jännitti, että sujuuko kaikki hyvin ja miten tulemme toimeen.”

Huoli oli turhaa. Henri ja tuolloin 12-vuotias lapsi löysivät nopeasti yhteisen sävelen ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita. He tapaavat pari kolme kertaa kuukaudessa, yleensä tehden jotain kivaa ja erilaista. Ja  toisaalta myös ihan tavallisia asioita.
”Meillä synkkaa hyvin. Oleminen ja tekeminen on meille hyvin helppoa. Uskon, että saamme molemmat tätä kautta iloa elämään. On kiva juttu, kun lapsi pääsee olemaan vähän kuin valokeilassa ja saa hetken ajan täyden huomion aikuiselta.”

Henri huomauttaa kuitenkin, että hän ei tukihenkilönä hae itselleen mitään sädekehää vaan nauttii itsekin täysillä tekemisestä ja yhdessäolosta.
”Kyllä koko homma lähtee siitä, että jos tuettavalla lapsella on hyvä fiilis, niin se tulee itsellekin.”

Sosiaaliohjaaja Kati Heinonen ja tukihenkilönä toimiva Henri Hussinki.

Sosiaaliohjaaja Kati Heinonen ja tukihenkilö Henri Hussinki rohkaisevat tulemaan mukaan tukihenkilötoimintaan.

Tukihenkilöitä tarvitaan

Sosiaaliohjaaja Kati Heinonen kertoo, että pääsääntöisesti tuettavat lapset ja tukihenkilöt tapaavat muualla kuin kummankaan kotona. Tapaamisia on yleensä noin kaksi kuukaudessa ja ne kestävät muutamasta tunnista koko päivään, ihan miten sovitaan ja miten koetaan omaksi tavaksi.

Omaa tukihenkilöään odottavia lapsia on jatkuvasti ja erityisesti miespuolisia tukihenkilöitä kaivataan kovasti toimintaan mukaan.

Sosiaalialan ammattilaiset valmentavat tukihenkilöt toimintaan ja ovat vapaaehtoisen tukena. Tuettavat lapset ja nuoret ovat iältään 7–18 -vuotiaita ja asuvat Helsingissä. Tukihenkilöiksi kaivataan ihan tavallisia ihmisiä, tukihenkilön ei tarvitse osata mitään erityistä. Lapselle riittää, että tukihenkilö on oma itsensä ja on hetken ajan läsnä lasta varten.

Futista ja uimista – tavallisia asioita ja yhdessäoloa

Henri ja tuettava lapsi harrastavat erityisesti liikuntaa eri muodoissa. 

”Käymme uimassa ja joskus esimerkiksi parkour-puistossa. Myös trampoliinipuistossa olemme käyneet hyppimässä tai pelanneet futista. Piipahdamme myös leffoissa ja syömässä sekä joskus pidemmillä reissuilla, kuten Särkänniemessä.”

Tukihenkilöksi harkitsevia Henri rohkaisee lähtemään avoimin mielin mukaan.
”Loppujen lopuksi tämä on ihan tavallista ihmisten välistä kanssakäymistä. Ei kannata liikaa jännittää, että miten itse pärjää tai millainen lapsi siellä on odottamassa. Takana on varmasti monenlaisia tarinoita, mutta se riittää, että olen oma itseni ja annan oman panokseni yhteiskuntaan tällä tavalla.”

Olisitko sinä kiinnostunut tukihenkilötoiminnasta? Lue lisää: www.hel.fi/tukihenkilotoiminta


Lisätietoja:

tukihenkilotoiminta@hel.fi
Sosiaaliohjaaja Kati Heinonen, puh. 09 310 43794
Sosiaaliohjaaja Mari Mehtonen, puh. 09 310 43112