Palomiehet suorittamassa tulipalon sammuttamista

Selvitys pelastustoiminnan työkuorman ajallisesta vaihtelusta julkaistu

Ovatko tehtävämäärät riittävä mittari pelastustoiminnan työkuorman mittaamiseen? Helsingin pelastuslaitoksen tuoreessa selvityksessä on tutkittu pelastustoiminnan työkuorman ajallista vaihtelua valtakunnallisesti. Tarkastelujen pohjalta on julkaistu raportti Helsingin pelastuslaitoksen julkaisusarjassa.

Pelastustoimen valtakunnallisen uudistustyön myötä myös pelastuslaitoksissa tehtävää riskianalyysityötä pyritään kehittämään ja resurssien mitoitukseen ja kohdentamiseen pyritään löytämään tehokkaimmat vaihtoehdot. Tässä työssä huomiota on haluttu kiinnittää pelastustoiminnan työkuorman ajalliseen ja maantieteelliseen vaihteluun. Aikaisemmat tarkastelut Helsingissä ja muualla ovat kuitenkin keskittyneet voimakkaasti päivittäisiin onnettomuusmääriin ja niistä laskettuihin keskiarvoihin. Vaihtoehtoisille näkökulmille ja perusteellisemmille tarkasteluille on edelleen kysyntää.

Helsingin selvityksessä pelastustoiminnan työkuormaa on arvioitu tehtävien vaatimien työtuntien ja pelastusyksiköiden tehtäväsidonnaisuuden pohjalta. Tarkasteluissa on huomioitu vain tehtävissä käytetty aika, eikä se huomioi esimerkiksi tehtävien jälkeisiä toimenpiteitä tai henkilöstön fyysistä kuormitusta, jotka ovat tärkeitä näkökulmia jatkotarkasteluja ajatellen.

Vaikka aikaisemmin on todettu, että tehtävämäärät ja käytettyjen henkilötyötuntien määrät ovat korkeimpia päiväaikaan, tuore selvitys osoitti, että onnettomuustyypeittäin tarkasteltuna tehtävien vaatimissa henkilötyötunneissa oli havaittavissa selkeitä eroja. Esimerkiksi rakennuspalojen vaatimat henkilötyötunnit painottuivat enemmän ilta- ja yöaikaan, liikenneonnettomuudet työmatkaruuhkien aikaan ja automaattikeikat toimistoaikoihin.

Selvityksen myötä todettiin myös, että yöllä sattuvat onnettomuudet vaativat yksittäin enemmän resurssia päiväaikaan sattuvaan samaakin onnettomuustyyppiä edustavaan onnettomuuteen verrattuna. Keskeiseksi kysymykseksi muodostuikin, missä määrin muutoin hiljaisina aikoina sattuu onnettomuuksia, jotka vaativat suurempia lähtöjä ja enemmän resurssia. Tehtävämäärien keskiarvoihin pohjautuvat tarkastelut eivät vaikuta antavan riittävää kokonaiskuvaa työkuorman todellisesta vaihtelusta.

Helsingin julkaisema raportti on tuotettu pelastustoimen uudistushankkeen riskianalyysityöryhmän tuella ja sen tavoitteena on jakaa toimiviksi koettuja lähestymistapoja ja keskeisiä havaintoja muille pelastusalan toimijoille ja kehittäjille. Valtakunnallisen uudistustyön myötä kysyntää systemaattisille ja perusteellisille tarkasteluille on olemassa ja tuoreen selvityksen näkökulmat antavat hieman aiempaa tarkemman kuvan pelastustoiminnan työkuorman vaihtelusta. Se toi myös esiin monia uusia näkökulmia ja jatkotarkastelun paikkoja.

Lisätietoja:

Valtakunnallisia tarkasteluja pelastustoiminnan työkuorman ajallisesta vaihtelusta