Santtu kertoo elämästä Kannelmäessä, Maria Ohisalo ja Seppo Kolehmainen kuuntelevat

Nuorten tilanne ja turvallisuus puhuttivat Kannelmäessä

Helsingin poliisi ja Nuorisopalvelut järjestivät 1.7. Kannelmäen nuorisotalolla keskustelutilaisuuden nuorten tilanteesta Helsingissä. Tilaisuuteen osallistuneille nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille ja asiantuntijoille nuorison viimeaikainen liikehdintä ja laajat kokoontumiset poikkeuksellisen ja suljetun kevään jälkeen eivät ole tulleet yllätyksenä, eikä niitä nähdä erityisen huolestuttavana ilmiönä. Sen sijaan toivottiin resursseja nuorten syrjäytymiseen johtavien juurisyiden kitkemiseen.

Tilaisuuteen osallistuivat mm. sisäministeri Maria Ohisalo, poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen, poliisikomentaja Lasse Aapio ja Helsingin pormestari Jan Vapaavuori. Tilaisuuden taustalla oli mm. juhannuksena tapahtunut nuorten ja poliisin välinen yhteenotto Hietaniemen uimarannalla. Keskustelun tavoitteena oli yhtenäisen tilannekuvan luominen kaikille osapuolille ja yhteisen turvallisen arjen edellytysten pohtiminen.

Pormestari Vapaavuori ja nuorisoasianjohtaja Mikko Vatka korostivat alkupuheenvuoroissaan, että Helsingin kaupungilla on entuudestaankin tiivis ja monialainen suhde poliisilaitokseen, ja koronakevään aikana yhteistyö ja tiedon välittäminen tiivistyivät puolin ja toisin. Nuorisopalvelut koulutti kevään aikana pikavauhtia lisää nuorisotyöntekijöitä jalkautuvaan nuorisotyöhön ja yhteistyö tiivistyi myös yli pääkaupunkiseudun kuntarajojen.

Marko Forss ja Katja Nissinen kertovat nuorten tilanteesta Helsingissä, Omar Tariq kuuntelee

Tilaisuuden alkupuolella kuultiin komisario Katja Nissisen ja rikoskomisario Marko "Fobba" Forssin katsaus nuorten tilanteeseen Helsingissä. Nissinen ja Forss eivät olleet erityisen yllättyneitä tai huolissaan nuorten kevään ja alkukesän liikehdinnästä Helsingissä. Kun nuorilta on otettu pitkäksi aikaa pois sosiaalinen kohtaaminen, kokoontumis- ja harrastuspaikat, on selvää, että sillä on seurauksia. Nuorten kokoontumisia ja niihin liittyvää ”häröilyä” oli siis osattu poliisin piirissä odottaa, eikä niihin ole todettu liittyvän mitään suunnitelmallisuutta tai radikaalia liikehdintää.

Nissisen ja Forssin mukaan media antaa usein liioitellun kuvan tapahtumista ja esimerkiksi suurimmassa osassa julkisuuteen päätyneistä ”joukkotappeluista” kyseessä on ollut muutaman ihmisen nahistelu, jota muut nuoret ovat kerääntyneet seuraaman. Paljon sometyössä toimiva vanhempi konstaapeli Tiina Alanen muistutti, että somessa tieto tappeluista leviää nopeasti ja saattaa houkutella paikalle nopeasti paljonkin kiinnostuneita sivustaseuraajia, joilla ei ole sinänsä mitään tekemistä tapahtumien kanssa. Nuorilla on tapana kokoontua, eikä viimeaikaisissa tapahtumissa ole kyse mistään uudesta ilmiöstä. Poliisin mukaan suurempi huolenaihe Helsingissä on esimerkiksi se, että alaikäisiä rekrytoidaan enenevässä määrin mukaan huumausainebisnekseen.

Nissinen ja Forss totesivat myös, että jos poliisin tilannekuvasta puuttuu jokin näkökulma, asiaan puututaan välittömästi. Myös poliisiylijohtaja Kolehmainen korosti, että poliisi tarkastelee jatkuvasti myös omaa toimintaansa, sekä tekee uudelleenarviointia ja koulutusta tarvittaessa. Tavoitteena on säilyttää kansalaisten luottamus poliisia kohtaan ja luottamus on poliisille kaikki kaikessa.

Myös jalkautuvat nuorisotyöntekijät Anki Herlin ja Abdi Omar Ahmed sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijä Hanna Setälä toivat esiin, että heidän kokemuksensa mukaan valtaosa nuorista pääkaupunkiseudulla voi hyvin. Hyvin pieni osa nuorista kuitenkin oirehtii vakavasti, ja he tarvitsevat apua sitäkin enemmän. Setälä peräänkuulutti yhteistyötä myös terveydenhuollon ja psykiatrian kanssa, sillä liian usein ongelmanuoret nähdään vain rikosoikeuden ja sosiaalihuollon ongelmana. Etsivän nuorisotyön toiminnanjohtaja Timo Kontio huomioi, että usein näiden nuorten ongelmat ovat intersektionaalisia, eli moninaisia ja toisiinsa limittyviä. Tämä on omiaan aiheuttamaan syrjäytymistä, sillä yhteiskunnassa, joka on rakennettu palvelemaan keskivertoihmisen tarpeita, on tukijärjestelmätkin usein räätälöity ihmisille, joilla on korkeintaan yksi ongelma.

Maahanmuuttajien päihde- ja mielenterveysongelmat ry:n edustaja Omar Tariq ja Suomen somalialaisten koalition edustaja Ikram Dirir peräänkuuluttivat lisää resursseja ja virallisempaa asemaa yhteistyölle viranomaisten kanssa. Yhteisössä on vahva tahtotila tehdä työtä nuorten hyväksi ja toimia välittäjänä viranomaisten suuntaan, mutta yhteistyölle toivotaan selkeämpiä yhteisiä rakenteita ja työtapoja. Omar Tariq ja Omar Ahmed korostivat, että suomen kieli on usein avainasemassa syrjäytymisen ehkäisyssä; jos nuori ei 9.-luokan jälkeen osaa suomea kunnolla, töihin ja opiskelemaan pääsy vaikeutuu huomattavasti.

Nuorten ääntä keskustelussa edustivat Kannelmäkeläiset Santtu ja Heri. Heidän mukaansa Kantsu on alueena jees, sillä harrastusmahdollisuuksia riittää ja liikenneyhteydet ovat hyvät. Pojat kertoivat, että eivät tunnista mediassa mainittuja eri kaupunkien tai kaupunginosien nuorten välisiä kahnauksia. Kannelmäen asemanseudun rauhattomuus huolettaa poikia hieman, mutta toisaalta myös poliisit ovat alueella tuttu näky. Tiina Alanen muistutti, että virkavalta ei ole käytettävissä vain silloin kun rikos on jo tapahtunut, vaan poliisille voi mennä jutteleman myös ennakoivasti tai ihan muuten vain. Poliisi toimii myös nuorten suosimissa somekanavissa, kuten Snapchatissa ja Instagramissa, ja yhteyttä voi pitää matalalla kynnyksellä.

Kannelmäen nuorisotyöyksikön toiminnanjohtaja Marjo Poteri summasi, että nuorten kanssa työskentelee useita erilaisia ammattilaisryhmiä; osa palveluista on ennaltaehkäiseviä ja osa korjaavia. Kun kukin tekee oman työnsä hyvin ja yhteistyö ammattiryhmien välillä on hyvää ja riittävää, pystytään parhaiten auttamaan nuoria, eikä tämänkaltaisia keskustelutilaisuuksia enää tarvita.

Sisäministeri Maria Ohisalo kuunteli keskustelua kiinnostuneena ja kiitti osallistujia eri näkökulmien esille tuomisesta. Ohisalo kertoo huomanneensa, että on ihmisryhmiä, joiden näkökulma jää usein puuttumaan virallisista tutkimuksista ja kyselyistä, ja siksi hänen tavoitteenaan on tavata mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä, keskustella ja kartoittaa näitä näkökulmia. Esimerkiksi nuorten kuuleminen heitä koskevissa asioissa toistuu usein asiakirjoissa ja puheissa, mutta toteutuuko se myös käytännössä, Ohisalo pohti. Sisäministeri totesi, että kulunut kevät on ollut raskas kaikille, myös nuorille, mutta kaikkien yhteisellä ponnistuksella olemme siitä selvinneet.

Kuvat: Virpi Peltola