Vanhankaupunginlahdella tehtiin maaliskuussa koeruoppauksia. Suunnitelmissa on lisätä ruovikon keskelle avovettä ruoppaamalla umpeenkasvaneita lampareita. Kuva: Kalle Meller.

Vanhankaupunginlahden linnusto on monipuolistunut, mutta hoitotoimia tarvitaan

Vanhankaupunginlahti on yksi Suomen tärkeimmistä lintuvesistä, ja sen lintuja on tutkittu viime vuosisadan alkupuolelta saakka. Alueen linnusto on muuttunut suuresti tänä aikana.

Pesivien vesilintujen lajimäärä on yli kaksinkertaistunut

Vanhankaupunginlahden pesimälinnusto on monipuolistunut selvästi 30 viime vuoden aikana. Uusina lajeina alueelle asettuivat 1990-luvulla kaulushaikara, kyhmyjoutsen, tukkakoskelo, isokoskelo ja viiksitimali. 2000-luvun tulokkaita olivat harmaahaikara, harmaasorsa, sitruunavästäräkki, ruokosirkkalintu ja pussitiainen. 2010-luvulla pesimälinnustoon liittyivät laulujoutsen, merihanhi, kanadanhanhi, pikku-uikku, merimetso, kurki, pähkinänakkeli ja urpiainen. Viime vuonna Vanhankaupunginlahdella pesi 18 vesilintulajia ja 288 vesilintuparia. Pesivien vesilintujen lajimäärä on yli kaksinkertaistunut nykymuotoisten seurantojen aloitusvuodesta 1986.

Laidunnus ja rantaniittyjen niitto lisäsivät lajimäärää

Viime vuosikymmeninä tapahtunut Vanhankaupunginlahden linnuston monipuolistuminen on suurelta osin rantaniittyjen laajentuneen laidunnuksen ja niittämisen ansiota. Rantaniityillä pesii nykyään viisi kahlaajalajia: pikkutylli, tylli, töyhtöhyyppä, taivaanvuohi ja punajalkaviklo. Näistä ainoastaan taivaanvuohi pesi ennen kuin laidunnus aloitettiin uudelleen 1990-luvun puolivälissä. Tätä ennen rantaniityt olivat edellisen kerran olleet maatalouskäytössä viime vuosisadan alkupuolella.

Pesivien kahlaajien runsastumisen lisäksi laidunnuksen ja niittojen ansiosta Vanhankaupunginlahden rannoilla ruokailee nykyisin moninkertainen määrä muuttomatkallaan levähtäviä kahlaajia hoitotoimia edeltävään aikaan verrattuna.

Suomen sisävesillä 16 runsaimmasta vesilintulajista peräti kymmenen kanta on taantunut viime vuosikymmeninä. Vanhankaupunginlahdella suuntaus on ollut ilahduttavan toisenlainen: pesivistä 19:stä vesilintulajista kahdeksan on runsastunut ja neljä taantunut 34-vuotisen seurantajakson aikana. Hoitotoimenpiteet ovat pitäneet vesilintujen kannankehityksen muuta Suomea parempana, mutta poikastuotto on viime aikoina ollut huonoa sekä vesilinnuilla että rantaniityn kahlaajilla. 

Pienpetopyynti parantaa poikastuottoa 

Tehokkaan pienpetopyynnin vuosina poikastuotto on ollut parempaa, mikä osoittaa saalistuksen vaikuttavan merkittävästi pesimämenestykseen. Rantaniittyjen kahlaajien ja varpuslintujen poikastuottoa on lisäksi heikentänyt vuosi vuodelta kasvanut määrä pesimättömiä ”luppovariksia”, jotka viettävät kesiänsä ja tähystävät saalista rantaniityn keskellä sijaitsevassa Ruohokarin metsäsaarekkeessa. 

”Kyseisen metsikön kaataminen auttaisi rantaniittyjen lintuja sekä viemällä variksilta suoja- ja tähystyspaikan että lisäämällä kahlaajille ja muille avoalueen lajeille sopivan elinympäristön pinta-alaa merkittävästi”, linjaa Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos

Viime vuonna julkaistussa uusimmassa uhanalaisarviossa punasotka, tukkasotka, mustakurkku-uikku ja nokikana arvioitiin erittäin tai äärimmäisen uhanalaisiksi. Nämä vesihyönteisiä ravintonaan käyttävät linnut ovat olleet runsaita pesimälajeja Vanhankaupunginlahdella, mutta muun maan tapaan ne ovat taantuneet selvästi pitkällä aikavälillä. Mikkola-Roosin mukaan nopeasti uhanalaistuneiden vesilintujen syöksykierteen pysäyttäminen ja parimäärien kääntäminen kasvuun vaatii aktiivisia hoitotoimia. 

”Vanhankaupunginlahdella pitää ennallistaa umpeenkasvaneita lampareita ruoppaamalla ja vähentää haitallisia vieraslajeja, eli vesilintujen kanssa ravinnosta kilpailevaa hopearuutanaa sekä pesiä ja poikasia saalistavia minkkejä ja supikoiria”, toteaa Mikkola-Roos. 

Lisäksi naurulokin palauttaminen Vanhankaupunginlahden pesimälajistoon olisi tärkeää, sillä laji on tunnettu ärhäkkäästä pesiensä puolustamisesta, joka tuo samalla turvaa myös muille lajeille. Naurulokkikolonioihin mielellään hakeutuvien uhanalaisten sotkien pesimämenestyksen onkin havaittu olevan parempaa kolonioissa kuin muualla. 

”Helpoin keino yrittää aikanaan hyvin runsaana pesineen naurulokin palauttamista Vanhankaupunginlahdelle on rakentaa pieniä kelluvia tekosaaria avovesialueelle”, toteaa Helsingin kaupungin ympäristösuunnittelija Kalle Meller

Hoitotoimenpiteillä myönteisiä vaikutuksia linnustoon 

Vanhankaupunginlahden pitkäaikaisseurannat ovat osoittaneet, että lintuvesien hoitotoimenpiteet lisäävät sekä pesivien että muutolla levähtävien lintujen määriä. Mitä enemmän erilaisia hoitotoimia tehdään, sitä suurempia myönteiset vaikutukset ovat.

Vanhankaupunginlahden perusteelliset linnustoseurannat ovat tuottaneet arvokasta tietoa laidunnuksen, niittojen, hoitokalastuksen ja pienpetojen pyynnin vaikutuksista. Näitä tietoja hyödynnetään nyt Suomen muiden lintuvesien hoitoa suunniteltaessa. Lintuvesien uhanalaisten lajien väheneminen on mahdollista pysäyttää, jos erilaisia hoitotoimia toteutetaan riittävän laajamittaisesti.

Tänä vuonna käynnistyneen Helmi-elinympäristöohjelman myötä lintuvesien hoito- ja kunnostustoimiin on viimein kansallisesti osoitettu merkittävä summa rahaa. Helsingin kaupunki on investoinut omien lintuvesiensä kunnostamiseen, joten lintuvesien lajien alamäen pysäyttämiseen on sekä Helsingissä että laajemmin Suomessa ryhdytty määrätietoisemmin kuin koskaan aiemmin.

Helsingin Vanhankaupunginlahden linnustonseuranta. Vuosien 2013–2019 yhteenveto. (pdf 4 Mt)

Kuva: Kalle Meller.

JAA