Kalalokki ja kaksi poikasta. Kuva: Raisa Ranta.

Lokin- ja variksenpoikasia pihoilla ja puistoissa

Helsingin kerrostalojen katoilla pesii noin tuhat paria kalalokkeja sekä pienempiä määriä harmaa-, selkä- ja merilokkeja. Kaikkien lokkilajien pesinnät ovat edenneet poikasvaiheeseen.

Lokinpoikaset ovat pesäpakoisia, eli ne alkavat liikkua pesän lähiympäristössä jo parin päivän ikäisinä. Rauhallisissa oloissa ne voivat käyttää pesää nukkumapaikkana pitkäänkin ja pysytellä katolla lentokykyiseksi saakka. Varsinkin kalalokin poikasilla on kuitenkin niille itselleen vaarallinen ja ihmisten kannalta toisinaan harmillinen tapa hypätä tai pudota katolta katutasolle jo lentokyvyttöminä.

Poikuettaan puolustavat lokkiemot tekevät äänekkäitä valehyökkäyksiä ihmisten kimppuun. Jos poikaset ovat asettuneet pihoille tai kulkuväylille, tästä syntyy hämminkiä ja joskus vaaratilanteita. Koska kaikki lokkilajit ovat pesimäaikana rauhoitettuja, poikasia tai emoja ei saa vahingoittaa.

Syöksyileviä lokkiemoja voi pitää loitommalla sateenvarjon tai muun kättä pitemmän avulla tai yksinkertaisesti nostamalla käden pään yläpuolelle.

Varis puolestaan on nykyisin yleinen lintu puistoissa ja kerrostalopihoilla. Sen poikaset pysyvät pesässä pari viikkoa, mutta hyppäävät alas vielä lentokyvyttömänä.

Koirasvaris on ihmisille vaarallisempi kuin lokki. Varoiteltuaan aikansa se vie hyökkäyksen loppuun asti ja voi iskeä lakittomaan päähän verihaavan. Se vaatii terveyskeskuskäynnin, koska eläinten tekemät haavat on puhdistettava hyvin. Variksenpoikasten lentokyvyttömyysaika pesän ulkopuolella on kuitenkin yleensä vain pari päivää, ja tilanne rauhoittuu, kun poikanen kykenee nousemaan puuhun.

Ongelmatilanteet lintujen kanssa laukeavat usein itsestään, kun emolinnut houkuttelevat poikasensa rauhallisempaan paikkaan. Tämä tapahtuu usein varhain aamulla, kun liikenne on vähäistä. Viranomaisten apu eläinten tai ihmisten pelastamisessa on varsin harvoin tarpeen.

Kuva: Raisa Ranta.