Kuva: Mika Viitanen / Visit Espoo

Upeimmat soutumaisemat ovat pääkaupunkiseudun edustalla – Jari Saario soutaa Kööpenhaminasta asti

Palomies ja ennätysmatkojen soutaja Jari Saario souti viime kesäkuussa Tallinnaan mutta jo elokuussa teki saman reissun edestakaisin. Parhaillaan Saario soutaa Kööpenhaminasta Helsinkiin. Hänen suosikkireittinsä ovat kuitenkin Helsingin ja Espoon edustalla, eikä hän kyllästy niihin koskaan.

– Ne ovat hauskoja veijareita, tulevat joskus parin metrin päähän veneestä ja tuijottavat suoraan kohti. Usein ne lähtevät seuraamaan minua.

Kyseessä ovat hylkeet, joista palomies Jari Saario kertoo ja näyttää samalla kuvia kännykästään. Yhdessä kuvassa hylkeitä on toistakymmentä.

Toisinaan Saario kuulee takaapäin voimakkaan hengityksen ennen kuin näkee hylkeestä vilaustakaan. Uloshengitys on äänekäs, mutta ei vedä vertoja hylkeiden aamuiselle karjunnalle. Sitä voisi erehtyä luulemaan isommankin pedon ulvaisuksi.

Peilityyntä merenpintaa pitkin on joskus uinut vastaan hirvi, ja toisinaan hiljaisella merellä on tullut vastaan ainoastaan peura.

Lisää hienoja kuvia: Helsingin siluetti aamu-usvassa. Auringonlasku Katajaluodolla, kun meri on aivan tyyni. Aamun kaje Espoon edustalla, kun pilven ja meren sävyt ovat kuin upeimmasta maalauksesta. Kuvista saa aavistuksen siitä, kuinka ainutlaatuinen on pääkaupunkiseudun edustan merellinen luonto.

Maisemat ovat Lauttasaaressa asuvalle Saariolle hyvin tutut, sillä hän tekee muutaman tunnin soutureissuja Helsingin ja Espoon edustalla pari kertaa viikossa.

Edes talvi ei tuo harrastukseen pitkää taukoa. Viime syksynä ulkosoutukausi ylsi meren jäätymiseen, lähes tammikuun puoliväliin saakka. Kuukauden kuluttua reitit olivat taas sulat.

– Tuohon aikaan vuodesta soutamisessa on oma viehätyksensä. Liikkeellä ei ole juuri muita kuin luotsivene. On kiva sujahtaa kaikessa rauhassa kahville Suomenlinnaan ja takaisin.

47-vuotias Saario kilpailee soutusprintissä ja treenaa soutulaitteella olohuoneessaan. Tunnelma on ihan toinen ulkona merellä, eikä sisä- ja ulkoharjoituksia voi oikeastaan edes verrata toisiinsa.

– Pari tuntia merellä näissä maisemissa hujahtaa niin ettei ajankulua huomaa lainkaan.

Upeita paikkoja on pääkaupunkiseudun edustalla useita, yhtä parasta on mahdoton nimetä. Osa viehättävyyttä on, että lyhyelläkin soutureissulla pääsee täydellisesti luontoon ja voi kuvitella olevansa kaukana sivistyksen parista.

Mahtavaa, että saaret avautuvat

Saario on seurannut ilahtuneena pääkaupunkiseudun edustan saarien avaamista vapaa-ajan käyttöön. Hän kehuu vuolaasti Vallisaarta ja Isosaarta.

– Älyttömän upea juttu, että saariin kulkee yhteysaluksia ja veneettömätkin pääsevät saaristoon.

Helsingin kaupungin merellinen strategia on toisin sanoen tervetullut. Sen tavoitteena on jatkaa lähisaariston avaamista sekä edistää merellisiä palveluja, saariin pääsyä sekä merellisiä tapahtumia.

Myös Espoon saaristoon pääsee helposti yhteysaluksilla, ja tarjolla on vaikka lounas- ja illallisristeilyjä.

Espoon ja Helsingin kaupunkisoutuveneet ovat Saarion mielestään loistava palvelu. Hän toivoo, että mahdollisimman moni tarttuisi tilaisuuteen ja lähtisi katsomaan tuttuja maisemia toisesta kulmasta, soutamalla.

Pitkälle ei tarvitse soutaa, kun pääsee rannoille, joilla on aina tilaa. Ja usein saa olla tyystin omassa rauhassa. 

Saario pohtii, että sitä mukaa kun ihmiset tutustuvat lähemmin pääkaupunkiseudun saaristoon, he todennäköisesti kiinnostuvat myös Itämeren suojelusta.

Itämeren vesi oli paljon nykyistä kirkkaampi hänen ollessaan teini-ikäinen. Hän aloitti laitesukelluksen 15-vuotiaana, ja tuolloin merenpohjaan näki kymmenestä metristä. Nykyään vedessä seistessä näkee hädin tuskin omia varpaitaan.

Saario sukeltaa työkseen pelastuslaitoksella ja kuvailee meressä sukeltamista räntäsateessa etenemiseksi. Sinilevän määrä kesäisin on lisääntynyt nuoruusvuosista nopeasti.

– Periksi ei pidä antaa, vaikka sinilevälauttojen keskellä puhdistusurakka voi tuntua mahdottomalta. Vertaan tilannetta soutamiseen. Päämäärään mennään veto kerrallaan.

Kirjaimellisesti kauramoottori

Suomalaisille soutaminen on tuttua, ja Saariolle se tarkoittaa miellyttävää peruskunnon ylläpitoa. Hän soutaa mieluummin kuin käy esimerkiksi juoksemassa.

– Merellä soutuveneessä saa olla aivan omassa rauhassa. Soutu on pehmeä laji, jossa ei rasita niveliä.

Tuntien soutulenkkejä hän harrastaa niin, että ne sopivat paitsi työvuoroihin, myös perheen kalenteriin. Lenkki saattaa alkaa illalla yhdeksän korvilla, kotiin hän tulee yöllä yhden maissa.

Pitkiä soutureissuja varten teetetty mahonkivanerinen vene painaa ilman varusteita 240 kiloa. Kaunis kapine, ja sen kuvia on useita Saarion kännykässä. Veneen keulassa on makuutila, johon mennään 60 senttimetriä leveästä aukosta. Veneen sivuilla on tilaa varusteille.

Kaikkine varustuksineen veneen paino nousee yli 400 kiloon. Käytännössä Saario soutaa kuin kirkkovenettä, mutta yksin.

Varustukseen kuuluvat aurinkopaneeli ja navigointilaitteet, mutta moottoria tästä veneestä ei löydy. Vene kulkee kirjaimellisesti kauramoottorilla, sillä Saario ottaa usein evääkseen kauraa eri muodoissa.

1 100 kilometriä, 2-4 viikkoa

Saario laskeskeli tarkasti, miten paljon ruokaa tarvitaan 1 100 kilometrin soutuun Kööpenhaminasta Helsinkiin, joka vie aikaa kahdesta viikosta neljään. Tarkkaa aikaa on mahdoton sanoa, sillä se riippuu erityisesti säästä ja merivirtauksista.

Hän soutaa ennätyspitkän matkan ilman vierellä kulkevaa turvavenettä nyt kesäkuussa, kesälomansa aikaan.

– Tarkoitus on, etten käy maissa matkan aikana ollenkaan. Olen laskenut, että päivittäin minun tulisi soutaa 12 tuntia.

Saarion pitkiä soutuja on ihmetelty, mutta suurimmaksi osaksi palaute on ollut kannustavaa. Hänelle itselleen tulevan kesän ultrasoutu on pitkälti seikkailu ja testi omista rajoista.

– Oikein kovan suorituksen jälkeen muut murheet tuntuvat pienemmiltä. Tämän tietävät kaikki itsensä ylittäneet.

Mutta eikö jopa useiksi viikoiksi venyvä soutu hirvitä kaiken muun lisäksi jo yksinäisyyden takia? Etkö ala kaivata seuraa?

– Tuo ei pelota, mutta olen huomannut, että pitkien soutujen aikana alan puhua itsekseni. Tai sitten juttelen linnuille tai hylkeille.

Esimerkiksi eväiksi hän pakkasi kuivamuonaa, mutta juomavetensä hän pumppaa merestä. Vesi puhdistuu suodattimen avulla juomakelpoiseksi. Urakka muistuttaa polkupyörän kumin pumppaamista, ja tähän operaatioon on varattava päivittäin kaksi tuntia.

– Toivottavasti ei ole pahoja sinilevälauttoja, sillä tuskin mikään laite selviää hernerokkamaisesta levästä.

Hänellä on tarkoitus jakaa sosiaalisessa mediassa kuvia upeasta Itämerestä soutunsa aikana ja toivoo, että edistäisi samalla Itämeren suojelua.

Hän on pohtinut myös mahdollisuutta kertoa tietyin välimatkoin, millainen veden laatu on milläkin kohdalla ja mistä kuormitukset juuri tässä tulevat.

Soututahti on pidettävä kuitenkin ripeänä, eikä pitkien blogien kirjoittamiseen jää aikaa. Kannustava ja huumorintajuinen työporukka on kehottanut pitämään huolta siitä, että töistä ei myöhästytä, kun kesäloma loppuu.

Saarion Kööpenhamina–Helsinki-soutumatka on tällä hetkellä noin puolivälissä.


Lue koko artikkeli

Helsinki & Espoo Kompass -lehti

Teksti: Kirsi Riipinen

Sosiaalisessa mediassa

Instagram: Jari ”soutaja” Saario

Twitter: Video Jari Saarion tunnelmista Kööpenhamina–Helsinki-soudun alla


Lisätietoja

Hel.fi – Saaristossa
Palvelukartta – saaristo
HSL:n Reittiopas
MyHelsinki – Merellinen Helsinki
Skipperin kaupunkisoutuveneet
Helsingin merellinen strategia