Miten asuntokuntien asumisväljyys on pääkaupunkiseudulla viime vuosina muuttunut?

Viime vuosina uudistuotannon keskipinta-ala on Helsingissä pienentynyt. Valmistuneiden asuntojen keskipinta-alat ovat pääkaupunkiseudulla pienentyneet vielä selkeämmin Vantaalla ja Espoossa. Tämä on herättänyt julkisuudessa eripuraa siitä, että rakennetaanko pieniä asuntoja liikaa, vai tarvitaanko niitä lisää purkamaan ns. patoutunutta pienten asuntojen kysyntää. Vastakkain ovat olleet toisaalta huoli asuntojen ja asuntokannan sekä väestön riittävän monipuolisesta rakenteesta, toisin sanoen huoli toimivasta kaupungista pitkällä aikavälillä, ja toisaalta tarve turvata mahdollisuudet rakentaa ja tehdä kannattavaa liiketoimintaa pienillä vuokra-asunnoilla tilanteessa, jossa asuntohinnat ovat voimakkaasti nousseet, vuokra-asunnoilla on kysyntää ja sijoitustoiminta vuokra-asunnoilla on yleistynyt.

Miten uudistuotannon keskipinta-alan pieneneminen näkyy asuntokuntien arjessa? Onko myös asuntokuntien asumisväljyys pääkaupunkiseudulla pienentynyt? Tuoreimman vuoden 2019 elinolotilaston haastattelutietojen mukaan merkittävin puute kotitalouksien asunnossa oli asuintilan riittämättömyys. Erityisesti tämä päti isompiin kaupunkeihin, joissa vuokra-asukkaita on suhteellisesti eniten.

Pitkällä aikavälillä asumisväljyys on pääkaupunkiseudulla ja koko maassa kasvanut

Asumisväljyys kasvoi ja asumisahtaus väheni Helsingissä hitaasti mutta tasaisesti 1990-luvun alusta aina vuoteen 2010 saakka. Sitä ennen asumisväljyys oli kasvanut Helsingissä ja koko maassa vuosittain ripeää tahtia.

Vuonna 1990 henkilöä kohden laskettu asuinpinta-ala ylitti Helsingissä 30 neliömetriä. Vuoteen 2007 mennessä asuinpinta-ala oli Helsingissä kivunnut 34,2 neliömetriin per asukas.

Vastaavasti asuntokuntien asuntojen keskikoko oli vuonna 1990 keskimäärin 61,1 neliömetriä ja kasvoi vuoteen 2010 mennessä 63,7 neliömetriin per asuntokunta.

Asumisväljyyden kasvun seurauksena asumisahtaus puolestaan väheni. Vuonna 2006 helsinkiläisistä asuntokunnista enää 9,6 prosenttia eli runsaat 28 000 asuntokuntaa asui ahtaasti.

Samaan aikaan koko maassa ahtaasti asuvien asuntokuntien osuus oli vuonna 2006 saman suuruinen kuin Helsingissä, eli 9,6 prosenttia, joka tarkoitti Suomessa 273 000 ahtaasti asuvaa asuntokuntaa.

Pääkaupunkiseudulla asumisväljyyden kasvu pysähtyi vuoteen 2010 mennessä...

Asumisväljyyden kasvu ja asumisahtauden väheneminen pysähtyivät kuitenkin pääkaupunkiseudulla vuoden 2010 jälkeen. Asuntojen keskikoko oli vuoden 2019 lopussa Helsingissä 63,7 neliömetriä per asuntokunta eli täsmälleen saman verran kuin vuonna 2010. Samoin henkeä kohden laskettu asuinpinta-ala oli vuoden 2019 lopussa 34,2 neliömetriä eli saman verran kuin vuonna 2007.

Ahtaasti asuvien asuntokuntien osuus oli vuoden 2019 lopussa 10,3 prosenttia eli hieman suurempi kuin vuonna 2006, jolloin ahtaasti asuvien asuntokuntien osuus oli Helsingissä matalin kautta aikojen. Vuoden 2019 lopussa helsinkiläisistä asuntokunnista 35 000 ja asukkaista lähes 130 000 asui ahtaasti.

Koko Suomessa sen sijaan asumisväljyys kasvoi ja ahtaasti asuvien määrä ja osuus vähenivät myös vuoden 2010 jälkeen. Entä sitten viime aikojen kehitys, miten asuntokuntien asumisväljyys on pääkaupunkiseudulla aivan viime vuosina muuttunut?

...ja kääntyi vuonna 2016 lievään laskuun

Vuosina 2016-2019 asuntokuntien asuntojen keskikoko pieneni niin Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla kuin koko Suomessa. Helsingissä ja koko maassa muutos oli kuitenkin vähäistä, mutta Vantaalla ja Espoossa asuntojen keskikoko pieneni enemmän.

Vantaalaisten asuntokuntien käytettävissä oleva asuinpinta-ala oli vuonna 2019 keskimäärin 71,8 neliömetriä, mikä oli lähes kolme neliömetriä vähemmän kuin vuonna 2015, yhtä vähän kuin viimeksi vuonna 1990. Vastaavasti Espoossa asuntokuntien keskimääräinen asuinpinta-ala pieneni vuosina 2016-2019 yhteensä kahdella neliömetrillä. Helsingissä vastaava pieneneminen jäi 0,2 ja koko maassa 0,1 neliömetriin. Asuinpinta-alojen kehitys kuitenkin vaihteli asuntokuntakoon ja asuinkunnan mukaan.

Suurilla asuntokunnilla asuinpinta-alat pienenivät selvästi ja asuinkunnasta riippumatta. Kuuden henkilön asuntokunnilla asuinpinta-alat pienenivät vuosina 2016-2019 Espoossa yhteensä 5,6 ja Helsingissä 2,2 sekä Vantaalla 1,6 neliömetriä. Koko maassa vastaava pieneneminen oli vuosina 2016-2019 yhteensä 1,7 neliötä. Sen sijaan pienillä asuntokunnilla asuntojen keskikoko kehittyi pääkaupunkiseudun kunnissa eri tavalla.

Poikkeuksena Helsinki, jossa asumisväljyys 2-3 henkilön asuntokunnilla kasvoi hieman vuosina 2016-2019

Kun vuosina 2016-2019 Vantaalla ja Espoossa asuinpinta-alat eri kokoisissa asuntokunnissa kauttaaltaan pienenivät, niin Helsingissä ja koko maassa kahden ja kolmen hengen asuntokuntien asuinpinta-alat hieman kasvoivat. Koko maassa asuntokuntien asuntojen keskikoon kasvu oli vielä hieman suurempaa kuin Helsingissä.

Helsingissä asuntojen keskikoko kasvoi vuosina 2016-2019 kahden henkilön asuntokunnilla yhteensä 0,5 ja kolmen hengen asuntokunnilla 0,7 neliömetriä. Koko maassa vastaava kasvu oli kahden henkilön asuntokunnilla 1,3 ja kolmen henkilön asuntokunnilla 0,9 neliömetriä.

Espoossa vastaava pudotus kahden henkilön asuntokunnilla oli 0,2 ja kolmen hengen asuntokunnilla 0,7 neliötä. Vantaalla asuntokuntien asuntojen keskikoko vastaavasti laski kahden henkilön asuntokunnilla 0,7 ja kolmen hengen asuntokunnilla 1,1 neliömetriä. Vantaalla ja lähes samoin myös Espoossa pääosa kaikesta asuntokuntien vuosien 2016-2019 asuinpinta-alan pienenemisestä kertyi vuosilta 2018 ja 2019.

Graafi asuntokuntien keskikoon vuosimuutoksesta 2016-2019

Lopuksi

Asuntokuntien asumisväljyyteen vaikuttaa toki moni muukin tekijä kuin uudistuotanto. Asuntokuntien mahdollisuus toteuttaa omia pinta-alatoiveitaan on riippuvainen ajankohdan asunto-ja rahoitusmarkkinatilanteesta. Myös asuntokuntarakenteessa ja muuttoliikkeessä tapahtuvat muutokset heijastuvat usein muutoksina asuntokuntien asumisväljyyteen, mikä helpommin erottelee kuntia.

Asuntokuntien asumisväljyyden kaupunkivertailun jälkeen on selvää, että pääkaupunkiseudun kaupungit ovat viime vuosina olleet hieman eri teillä. Vantaa ja Espoo omillaan, ja Helsinki omallaan, lähempänä koko maan asumisväljyyden kehitystä. Ero saattaa liittyä sekä Vantaan ja Espoon uustuotannon pienempään asuntokokoon, mutta myös siihen, että Espoossa ja Vantaalla asuntokuntarakenne edelleen pienenee, toisin kuin Helsingissä, missä asuntokuntien keskikoko on jo pitkään ollut varsin pieni ja asuntokuntarakenne hyvin kaupunkimainen. Muu Suomi, eteenkin vähäväkiset kunnat, kulkee omaa polkuaan. Asumisväljyyden kasvu muualla Suomessa liittyy nuorten poismuuttoon ja ikääntyneen väestönosan suureen suhteelliseen väestönkasvuun.

Yllä oleva kooste perustuu lähinnä Tilastokeskuksen Asunnot ja asuinolot -tilaston tuoreimpiin tietoihin, ja on esitelty laajemmin Asumisen ja rakentamisen tilastotietoa Helsingistä –teemasivujen osiossa Asumisväljyys, josta tuoreet 20.1.2021 tilastopäivitykset löytyvät.

Lue lisää asuntokuntien asumisväljyydestä: Asumisen ja rakentamisen tilastotietoa Helsingistä (20.1.2021)