Kiveä tuodaan Jätkäsaaren täytöksi.

Maamassojen kierrätys säästää ympäristöä ja euroja

Jätkäsaaren läpi on kymmenessä vuodessa virrannut maata kymmenien eduskuntatalojen tilavuuden verran. Niin Länsimetron louhe kuin merestä ruopattu maa on päässyt uusiokäyttöön.

Elokuussa 2009 Helsingin kaupungin massakoordinaattori Mikko Suominen odotti malttamattomana Madonnan 85 000 ihmistä Jätkäsaareen vetänyttä konserttia. Tai oikeastaan sen päättymistä, sillä vasta sitten pääsisi käyntiin satama-alueen muodonmuutos liki 20 000 hengen asuinalueeksi.

Pian satamalta vapautunut asfalttikenttä alkoikin täyttyä erilaisista maakasoista, joista jokaiselle oli tarkkaan mietitty käyttö uuden alueen rakentamisessa.

“Esimerkiksi suurin osa Länsimetron rakentamisessa muodostuneesta louheesta tuotiin Jätkäsaareen”, Mikko Suominen kertoo.

Määrä on huikea, 3 miljoonaa kuutiota, siis 30 eduskuntatalon tilavuuden verran eli noin 300 000 kuorma-auton lavallista.

Viimeisen kymmenen vuoden ajan maan suurimman asuntorakennustyömaan länsiosa on toiminut myös valtavana maa- ja kiviainesten kierrätysalueena. Parhaimmillaan alueen pinta-ala oli kymmenen vuotta sitten 20 hehtaaria. Kierrätysalue on supistunut alueen rakentamisen edetessä ja viimeinen iso kivikasa päätyy meritäyttöihin todennäköisimmin vuonna 2022.

”Tavoitteena on vähentää maa-ainesten kuljettamista ympäri pääkaupunkiseutua”, Suominen selvittää.

Juuri nyt paikalla jalostetaan vuonna 2021 valmistuvan Atlantinsillan tarveaineita.

Rantaviiva elää

Jätkäsaari ja muut Helsingin suurimmat rakennuskohteet sijaitsevat ranta-alueilla. Maisemat ovat hienot, mutta rakennusmaa kaipaa vahvistusta. Satamakentän alta paljastui vanhaa meritäyttöä ja jätemaata, joka ei rakennuksia kantaisi.

Normaalisti tonttien rakentajat vastaavat pohjatöistä, mutta heikoilla rakennusmailla esirakentaminen on järkevintä tehdä keskitetysti kaupungin toimesta. Asukkaille tämä näkyy ihmetystä herättävinä maa- ja kivikasoina.

”Ilman isoja kierrätyskenttiä kaikki massat jouduttaisiin kuljettamaan kehä 3:n ulkopuolelle. Kun vältämme pitkät kuljetusmatkat, muodostuu isot säästöt”, Suominen kertoo.

Jätkäsaaressa lisää rakennusmaata on vallattu myös merialueelta.

“Vettä rannoilla on kymmenisen metriä, sen alla toinen kymmenen metriä savea”, Suominen kuvailee.

Kun katsoo Jätkäsaaren ilmakuvaa vuodelta 2011, on rantaviiva kovin eri näköinen kuin nyt. Ilmakuvassa näkyy proomu, jonka kannella jättikaivuri kauhoo esiin kantavaa pohjaa meren syvyyksistä. Lisähaastetta ruoppaukseen tuo vanhan satama-alueen merenpohjan haitta-ainepitoinen pintakerros, jota ei voi läjittää mereen. Satamakentälle rakennettiin neljä isoa allasta, joihin haitta-ainepitoista pintasedimenttiä mahtui laajimmillaan eduskuntatalon verran eli 100 000 m3. Altaita täytettiin ja tyhjennettiin useampaan kertaan eri ruoppaushankkeiden aikana. Kantavaan pohjaan ruopatulle merenpohjalle taas kipattiin naapurikasasta metrotunnelin kalliolouhetta. Neljä vuotta myöhemmin Jätkäsaaren pinta-ala olikin kasvanut meritäyttöjen ansiosta kaikkiaan 16 hehtaaria. 

Massa-Mikon miljoonasäästöt

Kaupungilla on maankierrätysalueita Jätkäsaaren lisäksi kaikilla suurilla rakennusalueilla. Niiden toimintaa koordinoi Mikko Suominen, joka tunnetaan kaupungilla myös Massa-Mikkona. Suomisen puhelin soi tuon tuosta, kun Helsinkiä rakentavat urakoitsijat soittelevat ja kyselevät, mitä työmaiden maamassoille voisi tehdä. Toinen puoli työstä on kehitystyötä. Kaupungin maanrakennusmateriaalit halutaan saada kiertämään mahdollisimman tehokkaasti.

“Pyrimme vähentämään neitseellisten maa-ainesten käyttöä”, Suominen kertoo.

Jätkäsaarenkaan pohjaksi ei ole tarvinnut murskata Kehä 3:n takaisia jääkauden uurtamia kallioita, vaan raaka-aine on kotinurkilta, Ruoholahdesta länteen jatketusta metrotunnelista.

Kun Jätkäsaaren rakentaminen lähti käyntiin 2010, oli kaupungilla kiire etsiä uusia ratkaisuja maa-ainesten hyötykäyttöön. Vantaa otti tuolloin maankaatopaikkansa pelkästään omaan käyttöön, eikä Helsingin ylijäämämaille ollut enää sijoituspaikkaa. Pian kaupunki perusti kaivumaiden uusiokäyttöä vauhdittamaan massakoordinaattorin toimen. Tehtävään palkattu Massa-Mikko on todellakin palkkansa ansainnut. Muutamassa vuodessa kaivumaiden hyötykäyttö on lähes kymmenkertaistunut. Vuosina 2014-2018 maamassojen fiksua uusiokäyttöä vauhdittanut kehitysohjelma on säästänyt noin 37 miljoonaa euroa, 5,3 miljoonaa litraa polttoaineita ja ehkäissyt 13 400 tonnia CO2-päästöjä.

Suominen arvelee, että hänen paras saavutuksensa on se, että maamassojen kierrätys saatiin liikkeelle ja rakentaminen niin Helsingissä kuin maan suurimmalla rakennustyömaalla Jätkäsaaressa on voinut jatkua ilman keskeytyksiä. Kaivumaiden fiksu kierrätys tarvitsee roppakaupalla erilaisia vesi- ja ympäristölupia, joiden hankkiminen valituskierroksineen saattaa kestää jopa kolme vuotta.

Massa-Mikko Jätkäsaaressa.

Kuva: Helsingin kaupungin massakoordinaattori Mikko Suomisen tehtävänä on saada kaupungin kaivumaat uusiokäyttöön.

Savi päätyi Myllypuroon

Entä mitä tapahtui maalle altaisiin nostetulle savelle? Nykyisellä Saukonlaiturilla sijainneissa 4 hehtaarin altaissa maarakentamiseen kelpaavaksi todettu savi kuivui ja siihen sekoitettiin sementtiä rakentamisominaisuuksia parantamaan. Nyt entiseen merenpohjaan voi törmätä vaikkapa Myllypuron uuteen Alakivenpuistoon muotoilluilla kukkuloilla. Rahaa säästyi 2,5 miljoonaa euroa, sillä muutoin käsitelty savi olisi pitänyt kuljettaa läjitettäväksi Kotkaan saakka.

Jätkäsaaren Hyväntoivonpuiston korkein kukkula on kapseloitu samaan tapaan kuin käytöstä poistetut kaatopaikat. Sen sisällä on Jätkäsaaresta kaivettuja pilaantuneita maita.

Helsingistä on muutamassa vuodessa tullut edelläkävijä maamassojen kierrätyksessä. Mikko Suominen kertoo, että infrarakentamisen hiilipäästöistä puhutaan vielä varsin vähän. Niinpä massakoordinaattori Suominen saa tuon tuosta esitellä päästölaskelmiaan maamassojen fiksun kierrätyksen aikaansaamista päästövähennyksistä.

Fiksu suunnittelu tuo huomattavia säästöjä myös pohjarakentamisen kustannuksiin. Tässäkin voidaan hyödyntää kierrätysmaata. Jätkäsaaren länsireunassa tällä hetkellä majaileva viiden eduskuntatalon kokoinen kivikasa on painopenger, joka tiivistää maata. Kun aluetta aletaan parin vuoden kuluttua rakentaa, on maa vuosien saatossa painunut lähelle lopullista tasoaan. Näin säästetään rakennusten ja tonttien rakennuskustannuksissa.

“Esirakentamisessa on yleensä kova kiire. Kun on hiukan aikaa, voi välttää kalleimmat ratkaisut”, Suominen pohtii.

Artikkeli on julkaistu alunperin Ruoholahden Sanomissa 2/2020.

Teksti: Petja Partanen

Kuvat: Vladimir Pohtokari ja Antti Pulkkinen.

JAA