Helsingin kaupungintalo iltavalaistuksessa

Kuuden suurimman kaupungin kaupunginjohtajat: Sote-uudistus vie kunnilta elinvoimaa sekä kykyä investoida ja auttaa ihmisiä arjessa

Maamme suotuisa kehitys rakentuu pitkälti sen varaan, että kunnilla on kyky toimia kasvun moottoreina. Hallituksen esittämä sote-uudistus vie kunnilta mahdollisuudet investoida kestävään kasvuun ja jättää erityisesti kasvavat kaupungit taloudellisesti kestämättömään tilanteeseen. Vaikka uudistuksessa on muitakin ongelmia, ovat erityisesti rahoitusmalliin liittyvät ratkaisut vaikutuksineen kohtalokkaita niin kuntien talouden, kilpailukyvyn ja elinvoiman kuin kansantalouden näkökulmasta. Lausuntopalautteen pohjalta muokattu hallituksen esitys ja hallituksen uudet, lokakuussa tekemät linjaukset eivät tuo tähän muutosta.

Keskeisin ongelma ovat uudistuksen myötä kuntatalouteen kohdistuvat leikkaukset. Perustettavien hyvinvointialueiden kustannusten kattamiseksi suurin osa erityisesti suurten kaupunkien, mutta myös muiden kuntien tuloista siirtyy hyvinvointialueille. Pienemmällä verotulokertymällä kuntien tulee kuitenkin rahoittaa ennallaan pysyvät ja jopa kasvavat investointi- ja palvelutarpeet, kuten uudet päiväkodit, koulut, uusien kaavoitettavien alueiden infrastruktuuri ja saavutettavuutta parantavat merkittävät väylähankkeet. Yhtälö on erityisesti kasvaville suurille kaupungeille mahdoton. Jäljelle jäävällä rahoituksella kaupungit eivät pysty turvamaan välttämättömien kasvuinvestointien rahoitusta ja uudistus vaarantaa myös suurten kaupunkien mahdollisuuden tukea ihmisiä, erityisesti lapsia ja nuoria arjessa. Esitetyn rahoitusratkaisun myötä kunnilla tulee olemaan suuria haasteita selviytyä tehtävistään, velvoitteistaan ja veloistaan. Suurten kaupunkien suhteellinen velkaantuneisuus kaksinkertaistuu ja pidemmällä aikavälillä myös niiden rahoitusasema heikkenee. Lisähaasteita palveluiden järjestämiselle tuo hyvinvointialueille varattu kohtuuttoman niukka rahoitus, joka ei edelleenkään huomioi kasvavien alueiden sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien moninaisuutta ja laajuutta. Ongelmallista on sekin, että uudistuksen myötä tehtävistä omaisuussiirroista ei olla maksamassa riittävää korvausta tai kompensaatiota kunnille.

Kuntatalous on ollut haastavassa tilanteessa jo ennen vallitsevaa, yhä jatkuvaa ja pitkäaikaista koronaviruspandemiaa. Pandemian vaikutus elinkeinoelämään on ja tulee olemaan merkittävä, minkä seurauksena työttömyys kasvaa ja kuntien käyttötalous ja verotulojen taso heikkenevät entisestään. Sote-uudistus lisää kuntatalouteen kohdistuvaa poikkeuksellisen suurta epävarmuutta. Kuntatalouden kestävyyttä heikentävät lisäksi sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä hallituksen kaavailemat kuntien uudet lakisääteiset tehtävät ja velvoitteet.

Kaupunkien erityiskysymykset ja aiheellisesti esiin nostamat huolet koko maan kasvusta ja menestyksestä on sote-uudistuksen valmistelussa unohdettu. Uudistuksen vaikutuksia kuntien talouteen tarkastellaan vain muutoskustannuksina, mutta kuntien tulevaisuutta ja selviytymistä uudistuksen jälkeisenä aikana ei ole tarkasteltu lainkaan.

Tulevaisuuden kunnat ja kaupungit ovat entistä enemmän elinvoiman ja kasvun mahdollistajia, eivät vain vinoutuneen kuntakäsityksen mukaisia palvelukoneita. Ne voivat toteuttaa vaikuttavaa kasvu- ja elinvoimapolitiikkaa ja hyödyttää suomalaista yhteiskuntaa parhaalla mahdollisella tavalla vain, jos niiden laaja-alainen toiminta varmistetaan myös riittävällä rahoituksella. Siksi on syytä muistuttaa, että sote-uudistuksen mukanaan tuomat haitalliset vaikutukset erityisesti kaupunkiseutujen kilpailu- ja investointikykyyn eivät koidu vain kuntien tappioksi, vaan kärsijänä on koko kansantalous ja sitä kautta kaikki suomalaiset.