Ennalta estävässä työssä poliisin on tärkeää rakentaa luottamusta ja keskusteluyhteyksiä.Poliisiauto Kampissa.

Ihmislähtöisyys ja verkostot ovat avainasemassa ekstremismin torjunnassa

Poliisi tekee vuosittain työtä kymmenien väkivaltaiseen ekstremismiin kallellaan olevien ihmisten kanssa. Ihmisen kohtaaminen ihmisenä, laajat viranomaisverkostot ja pitkäjänteinen työ on tuottanut tulosta.
- Pelkällä ruuvimeisselillä ei onnistu kukaan, vaan tarvitaan kokonainen työkalupakki, toteaa komisario Jarmo Heinonen.

Kun jokin aate on ristiriidassa nykyisen demokraattisen järjestelmän kanssa ja aatetta edistetään väkivallan keinoin, puhutaan väkivaltaisesta ekstremismista. Poliisin ennalta estävän toiminnan startatessa vuonna 2012, sen väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyyn keskittyvä ryhmä lähti suorilta etsimään radikalisoituneita ihmisiä.

- Aika pian kuitenkin todettiin, että Suomessa tilanne on hyvällä tolalla ja yhteiskunnallisiin toimijoihin on näissä ryhmissä jo melko vahva luottamus. Niinpä nykyään ei varsinaisesti etsitä, vaan lähdetään työskentelemään tavalla joka loisi luottamusta ja antaisi vastauksia, kertoo komisario Jarmo Heinonen.

- Pyritään ihan tunnetasolla luomaan eri yhteisössä fiilis, että apua on tarjolla ja että viranomaispalvelut kuuluvat kaikille.

Yksi ryhmä, joiden kanssa Heinonen työskentelee, ovat uskonnolliset ja kulttuurilliset vähemmistöt. Heinosen mukaan yhteiskunta kuitenkin maallistaa ja kaikkien ihmisten tavoittaminen uskonnollisten yhteisöjen kautta olisi melko utopistista.

- Eihän me kaikkia kantasuomalaisiakaan tavoiteta luterilaisen kirkon kautta, Heinonen täsmentää.
Siksi poliisi liikkuu yhteisöjen tilojen lisäksi myös järjestötoiminnassa ja mielenosoituksissa luomassa kontakteja ja antamassa poliisille kasvot.

Komisario Jarmo Heinonen.

Komisario Jarmo Heinonen työskentelee Helsingin poliisin ennalta estävässä yksikössä.

Kuplien sisään pitää tarjota näkökantoja ja faktaa

Kantasuomalaisia Heinonen kollegoineen kohtaa lähinnä ääriajattelun ja ympäristöasioiden piirissä.

- Usein siellä on kokemus, että heille tärkeiden asioiden suhteen ei tehdä virallisilla tahoilla tarpeeksi. Esimerkiksi maahanmuuttoon negatiivisesti suhtautuvat saattavat lähteä salaliittoteorioiden linjoille ja silloin aletaan suhtautua myös valtaapitävään koneistoon epäileväisesti. Nämä ihmiset pitää kohdata ja avata keskusteluyhteys, sanoo Heinonen.

Poliisin pyrkimys on kiilata väliin ennen kuin ihmiset alkavat jäädä ajatustensa kanssa niin yksin, että väkivallan koetaan olevan keino asioiden ratkaisemiseksi.

- Me lähestymme, keskustelemme ja selvitämme asioita. Usein sinne kuplaan tarvitaan faktaa ja uusia näkemyksiä. Kun keskusteluyhteys on saatu avattua, vihamielisyys hälvenee usein nopeastikin, kertoo Heinonen.

Tärkeää on myös pyrkiä estämään villeimpien teorioiden leviäminen.
- Me kohtaamme näitä ihmisiä esimerkiksi mielenosoituksissa ja tapahtumissa. Silloin pyritään synnyttämään vuorovaikutusta ja esimerkiksi, jos me olemme olleet mielenosoituksen järjestämisessä alusta asti mukana lupien ja muiden kanssa, ihmiset tunnistavat meidät ja luottavat meihin, Heinonen kertoo.

Kontaktin syntyminen perustuu aina vapaaehtoisuuteen ja Heinosen mukaan töissä onkin erinomaisen sitoutuneita konstaapeleita, jotka saavat aikaiseksi kontakteja ja osallistuvat keskusteluihin. Ryhmistä näkyvimmät poliisille ovat äärioikeisto, kansallismieliset sekä kieli- ja kulttuuritaustaltaan erilaiset ryhmät.

- Äärivasemmistoon kontaktien luominen on ollut hankalinta, koska ryhmä on hajanainen, eikä siellä ole varsinaisia johtajia, Heinonen toteaa.

Ekstremismin taustalla on moninaisia vyyhtejä

Kun puhutaan väkivaltaisesta ekstremismistä, ihmisten ongelmavyyhdit tekojen taustalla ovat hyvin erilaisia.
- Olisi hyvä, jos meillä olisi katsastuslinjasto, johon ihmiset voisivat ajaa, mutta valitettavasti se ei toimi niin, Heinonen toteaa.

Hänen mukaansa usein päihteet ja mielenterveysongelmat johtavat rikoksiin ja ne tuomioihin, jotka eivät välttämättä tätä vyyhtiä pura.

- Poliisin puolelta olemme sitten pyrkineet lisäämään palveluketjuja, joita ihmisille voidaan tarjota. Tässä myös poliisin verkosto muiden alojen asiantuntijoiden kanssa on tärkeä. Pitää nimittäin muistaa, että moniongelmaisille ihmisille ei voi sanoa, että soita tuonne ja hae apua. Nämä ihmiset tarvitsevat tukea prosessin jokaisessa vaiheessa. Meillä on yhteistyöryhmiä, joissa tiedetään eri viranomaisten toimintamallit ja miten saadaan ihmiset avun pariin. Tärkeää on huolimerkkien tunnistaminen ja uhka-arvioiden tekeminen.

Kun ihmiseen saadaan kontakti ennen rikoksen tapahtumista, opitaan myös tulevaisuutta varteen siitä, minkälaiset keinot toimivat ja mitä voidaan ja mitä pitää tehdä.
- Pelkällä ruuvimeisselillä ei onnistu kukaan, vaan tarvitaan kokonainen työkalupakki. Siksi yhteistyö eri tahojen kanssa on meille niin tärkeää.

Poliisi soittaa myös ovikelloa

Yksittäisiin, apua kaipaaviin ihmisiin saadaan usein kontakti muiden tehtävien lomassa, mutta lisääntyneen yhteistyön ansiosta myös kouluista, terveydenhuollosta tai sosiaalitoimesta saatetaan ottaa poliisin ennalta estävään yksikköön yhteyttä.

- Ja kyllä me saatamme sitten ihan soittaa ihmisen ovikelloa ja pyydämme päästä juttelemaan. Tällainen lähestyminen otetaan usein ihan hyvin vastaan. Ihmisten luottamus poliisiin muunakin kuin sakon antajana on kasvanut paljon, Heinonen kertoo tyytyväisenä.

Poliisin toiminta tilanteissa kuitenkin vaihtelee paljon. Vuosittain ennalta estävää työtä ekstremismin kentällä tehdään kymmenten huolta herättävien ihmisten kanssa. Kyse on kuitenkin aina yksilöstä.

- Totta kai on aivan eri asia, onko meitä vastassa omistusasunnossa asuva, vakituista työtä tekevä ihminen vai jo syrjäytynyt, elämänhallinnassa tukea tarvitseva henkilö, sanoo Heinonen.

- Silloin saatetaan miettiä, että mistä entiselle ISIS-taistelijalle tai muulle radikalisoituneelle löydettäisiin turvallista juttuseuraa tai pitääkö poliisiin tai jonkun muun verkostossa ottaa ihmisen lähiomaisen rooli, kun muita ei ole. Joskus ainoa keino on paljastaa suunniteltu rikos ja saattaa ihminen vankilaan ja sitä kautta palveluiden piiriin.

Radikalisoitumisen reunalla seisovien nuorten kanssa ennalta estävää työtä on toteutettu vertaistoiminnan kautta. Heinosen mukaan ei nimittäin auta, jos poliisi käy koulussa sanomassa, että rikos ei kannata.

- Tehokasta meillä on ollut Keijo -toiminta, jossa entiset rikolliset viettävät aikaa väärille poluille eksyneiden nuorten kanssa, juttelevat ja kertovat omia kokemuksiaan vaikka metsässä nuotiopaikalla. Silloin puheessa on oikeaa uskottavuutta ja se herättää ajatuksia oikealla tavalla. Kun ymmärrys lisääntyy, voidaan tajuta, että se oma ajatus ei ole ainoa oikea.


Kirjoitus on osa Nordic Safe Cities -järjestön Safe City Tour -viikkoa. Nordic Safe Cities (NSC) on Pohjoismaisen ministerineuvoston vuonna 2016 perustama Pohjoismaiden turvallisuuteen keskittyvä voittoa tavoittelematon verkosto. NSC:n toiminnalla pyritään vaikuttamaan myönteisesti kaupunkien turvallisuuteen ja torjumaan vastakkainasettelua sekä väkivaltaista ääriajattelua. Helsinki on osallistunut verkoston toimintaan sen alusta alkaen.


Teksti: Vilja Roihu / Stooritaivas Oy
Kuvat: Aki Rahikka / Stooritaivas Oy