Milka Hakama Hirvaskero luokkahuoneessa Maatullin peruskoulussa.

Kolme opettajaa kertoo: Näin käytän antirasismikoulutuksen oppeja työssäni

Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen henkilöstöä on koulutettu laajasti tunnistamaan rasismia ja puuttumaan siihen. Vuoden 2021 loppuun mennessä antirasistiseen työotteeseen oli koulutettu jo yli 4000 varhaiskasvatuksen, perusopetuksen, lukioiden ja ruotsinkielisten palveluiden työntekijää.

Helsinki onkin henkilöstön antirasismikouluttajana edelläkävijä Suomessa. Nyt kolme peruskoulun ja varhaiskasvatuksen opettajaa kertoo, mitä uutta he oppivat antirasismityöpajoissa ja miten he ovat soveltaneet antirasistista työotetta käytäntöön omassa työssään.

Maatullin peruskoulussa valmistavan luokan opettajana työskentelevä Milka Hakama Hirvaskero kehuu kaupungin tarjoamaa ja Rauhankasvatusinstituutin vetämää antirasismityöpajaa hyväksi ja napakaksi peruspaketiksi aiheesta. Erityisen hyvänä hän piti sitä, että kurssin aihealueet on kohdennettu kasvatuksen ammattilaisille ja heidän työympäristöihinsä.

Antirasismi ja antirasistinen työote vaativat kokonaisvaltaista ymmärrystä yhteiskunnallisista rakenteista ja myös omista ajattelumalleista, jotka ovat usein tiedostamattomia.

”Kurssilla opitaan, miten voi esimerkiksi puuttua työyhteisössä toisen aikuisen rasismiin. Jos joku vitsailee rasistisesti, voi pysäyttää tilanteen ja kysyä, ”mitä tarkoitat” tai ”anteeksi, voisitko toistaa”, Hirvaskero kertoo.

Hänen kokee erinomaiseksi sen, että antirasismikoulutus on tuotu henkilöstölle laajasti ja että sen tarjoaa työnantaja: silloin antirasismi ei jää yksittäisen työntekijän vastuulle eikä sitä voida sivuuttaa kenenkään ”mielipiteenä”.

Valkoihoiset prinsessat ja sankarit

Puotinharjun päiväkodissa varhaiskasvatuksen opettajina työskentelevät Laura Airaksinen ja Mira Tsalikis kävivät antirasismikoulutuksen marraskuussa.

”Koulutus oli todella hyvä ja ylitti odotukset. Se herätteli ja oli mielenkiintoinen”, Tsalikis muistelee.

”Rakenteellinen rasismi vaatii aika paljon ajattelutyötä ja asioiden tiedostamista. On tärkeää, yrittää toimia antirasistisesta näkökulmasta, mutta tiedostaa myös se, että jokainen meistä tekee joskus virheitä”, Airaksinen pohtii.

Koulutus pysäytti ajattelemaan erityisesti sitä, millaisia materiaaleja päiväkodeissa käytetään osana jokapäiväistä arkea.

”Se herätti esimerkiksi miettimään, millaisia kirjoja meillä on käytössä. Onko meillä kirjoissa erilaisia hahmoja, kuten tummaihoisia tai vammaisia, ja millaisissa rooleissa he ovat? Ovatko he saduissa sankareita vai jotain muuta? Millaisia leluja meillä on tai millaisia hahmoja meillä on peleissä, joita pelaamme”, Airaksinen luettelee.

Mira Tsalikis ja Laura Airaksinen Puotinharjun päiväkodin pihassa.
Mira Tsalikis ja Laura Airaksinen työskentelevät Puotinharjun päiväkodissa, joka on auki ympäri vuorokauden.

Kaksikko havaitsi, että päiväkodeissa tarjolla oleva materiaali on melko rajallista: prinsessat ja supersankarit ovat saduissa aina vaaleaihoisia. Jos joku hahmoista olisikin tummaihoinen, hän ei yleensä ole päähenkilö.

”Meilläkin on kuitenkin paljon eri kulttuureista tulevia lapsia, niin eihän heillä ole paljoa samastumispintaa. Myös lelut kuten nukkevauvat tai barbit ovat pitkälti vaaleaihoisia”, Airaksinen kertoo.

He aikovat kiinnittää asiaan huomiota ensi kerralla, kun tilaavat yksikköönsä uutta materiaalia. Puotinharjun päiväkoti on ympärivuorokautinen varhaiskasvatusyksikkö, jossa on noin sata lasta. Sekä henkilökunnan että lasten joukossa on paljon eri kulttuureista tulevia ihmisiä.

Aikuisen tehtävä on puuttua tilanteisiin

Mira Tsalikis on käyttänyt antirasismikoulutuksen oppeja konkreettisesti arjessa, esimerkiksi kun hän oli värittämässä kahden lapsen kanssa prinsessavärityskuvia. Hän alkoi värittää prinsessan ihoa tummanruskealla kynällä, jolloin toinen tytöistä kommentoi, ettei sitä väriä voi käyttää.

”Sanoin hänelle, että tiedätkös, kyllä voi olla ruskeaihoinen prinsessa. Sinun prinsessasi voi näyttää erilaiselta ja minun erilaiselta. Siinä hän hetken aikaa katseli ja oli että ”selvä juttu” ja jatkoi sitten omaa hommaansa”, Tsalikis muistelee ja miettii, miten 2–3-vuotiailla lapsillakin voi olla jo hyvin voimakkaita käsityksiä.

Aikuisen tehtävä onkin osata tilanteessa herkästi puuttua näihin käsityksiin eikä sivuuttaa niitä.

Monikulttuurisuus vs. antirasismi

Puistolassa sijaitseva Maatullin peruskoulu on monikulttuurinen koulu, jossa on paljon oppilaita erilaisista taustoista ja kieliryhmistä. Koululla on jo ennestään pitkät perinteet esimerkiksi kielitietoisuudesta ja sen edistämisestä, Milka Hakama Hirvaskero kertoo työpaikastaan.

Hän koki hienoksi sen, miten hyvin antirasismikoulutuksessa havainnollistettiin antirasismin ja monikulttuurisen kasvatuksen erot: monikulttuurisuuden korostaminen saattaakin pahimmillaan olla stereotypioita vahvistavaa ja ihmisiä karnevalisoivaa.

”Oli aika herättävää, miten koulutuksessa nostettiin esiin se, että monikulttuurisuus on ”meidän” määrittelemää. Me määrittelemme ”heidät”, se ei ole heistä itsestään lähtöisin eivätkä he välttämättä tunnista sitä, sanoo myös Airaksinen ja lisää, että monikulttuurisuus on käsitteenä toki oman aikansa lapsi.

Toinen esimerkki käsitteiden ongelmallisuudesta oli suvaitsevaisuus:

”Minä voin päättää, että suvaitsen sinua. Silloinhan minä olen jo valta-asemassa ja parempiarvoinen kuin sinä. Minä vain suvaitsen sitä, että sinä olet tässä”, Mira Tsalikis avaa.

Yhteiskunnalliset rakenteet tulevat myös kouluihin

Vaikka opettajat olivat jo ennestään valveutuneita ja hyvin tietoisia antirasismin teemoista, he oppivat kaupungin kurssilla silti uutta. Tsalikis ja Airaksinen toivat kurssin jälkeen antirasismin työyhteisönsä opettajainkokoukseen, jossa aiheesta nousi hedelmällinen keskustelu.

Hirvaskero on hyödyntänyt koulutuksessa oppimaansa perustyössään luokanopettajana. Valmistavalle luokalle tulee Suomeen vasta muuttaneita lapsia.

”Yhteiskunnallisten valta-asemien ja monimutkaisten tilanteiden analysoiminen on läsnä henkilökohtaisessa työssäni, hän pohtii.

Opettaja avaa asiaa sanomalla, että konfliktit oppilaiden välillä eivät usein ole vain oppilaiden välisiä: niihin vaikuttavat syvästi yhteiskunnalliset rakenteet, jotka tulevat myös kouluun sisään.

”Aikuisten asenteisiin puuttuminen on tärkeää, vaikka se olisi vaikeaa.”

”Valkoiset koulut hyötyvät eniten”

Hirvaskero, Tsalikis ja Airaksinen suosittelevat antirasismikoulutusta kaikille kasvatuksen ja koulutuksen alalla työskenteleville. Erityisen paljon siitä voi Hirvaskeron mielestä hyötyä sellaiset yksiköt, joissa on liki pelkästään valkoihoisia ihmisiä.

”Näissä kouluissa ei aina uskota, että heillä voi olla rasismia, koska heillä ei ole ollut konflikteja, jotka olisivat nostaneet sen esiin. Nämä koulut kuitenkin tarvitsisivat koulutusta eniten. Tällaiseen kouluun päätyvällä oppilaalla voi erilaisuuden kokemus olla hyvin suuri”.

Moninaisuusosaamista tarvitaankin tasaisesti kaikkialle, ja muutos saadaan aikaiseksi vankkojen rakenteiden sekä pitkäjänteisen työn avulla. Rehtorit ovat kouluissa avainasemassa antirasistisen työotteen levittäjinä.

Rasismikokemukset vaikuttavat itsetuntoon

Kevätlukukaudella 2022 antirasismityöpajat alkavat Stadin AO:n viidellä kampuksella, oppilas- ja opiskeluhuollossa ja leikkipuistoissa sekä jatkuvat vielä pohjoisen ja läntisen Helsingin peruskouluissa. Antirasismikoulutukset käynnistyvät tänä keväänä myös kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla.

Airaksinen ja Tsalikis toivovat, että koulutus olisi tulevaisuudessa kestoltaan pidempi ja että koko varhaiskasvatuksen henkilökunta kävisi kurssin.

”Yllättävän suuri määrä nuorista on kertonut kokeneensa jo päiväkodissa tai alakoulussa rasismia. Heillä on kokemus siitä, ja meidän pitää miettiä, mitä pitää tehdä, jotta heille ei tulisi sellaista kokemusta”, Tsalikis painottaa.

Airaksinen pohtii sitä, miten rasismikokemusten kasaantuminen tietyille lapsille vaikuttaa heidän itsetuntoonsa, koulumenestykseensä ja pärjäämiseensä tulevaisuudessa, jos he kokevat olevansa huonompi kuin muut.

”Siksi on tärkeää, että päättäjät varaavat tälle asialle aikaa ja resursseja.”

Katso myös video antirasismikoulutuksista