”Opettaminen on vaativaa kohtaamis- ja ohjaamistyötä, johon tarvitaan ammatillista ja pedagogista ohjausosaamista", tutkijatohtori Antti Maunu sanoo.

Miten opiskelijat kiinnittyvät toiselle asteelle? Tutkija Antti Maunu vastaa

Tutkijatohtori Antti Maunu tekee parhaillaan osallistuvaa tutkimusta Stadin ammatti- ja aikuisopistossa opiskelijoiden sosiaalisesta kiinnittymisestä. Hänen tehtävänään on tunnistaa ja mallintaa kiinnittymistä vahvistavia pedagogisia toimintatapoja sekä tutkia oppilaitosorganisaation arkea, jotta selviäisi, miten hyväksi havaitut mallit voidaan ottaa laajemmin käyttöön.

Opiskelija kiinnittyy Maunun mukaan opintoihin kahdella tavalla. Ensimmäinen on oppilaitoksen ilmapiiri ja palkitseva, turvallinen vuorovaikutus. Toinen on mielekäs tekeminen, joka antaa opiskelijalle valmiuksia oppia sitä, mitä hän tarvitsee mennäkseen elämässään eteenpäin.

”Parhaassa tapauksessa nämä kaksi yhdistyvät, eli opettajat huolehtivat hyvästä vuorovaikutuksesta ja sen edellytyksistä ja samalla tarjoavat selkeää ja määrätietoista toimintaa”, hän sanoo.

Maunun mukaan ammatillisen koulutuksen muutokset ovat asettaneet arkityölle haasteita: työyhteisöt ovat joutuneet organisoitumaan uudelleen, työtavat ovat voineet muuttua paljonkin eikä opiskelijan ohjaukseen aina tunnu löytyvän riittävästi aikaa.

”Tarvitsemme pedagogisia malleja ja toimintatapoja, jotka auttavat opiskelijoiden kiinnittymistä toiselle asteelle. Mallien tulisi lisäksi olla sellaisia, että ne voidaan ottaa oikeasti käyttöön”, Maunu sanoo.

Orientaatiojakso ja kolmen viikon järjestelmä

Myös oppilaitosten omien toimintatapojen muutokset aiheuttavat haasteita. Koska arkityön prosessit käyvät läpi suuria muutoksia, työn järjestäminen ja koordinointi voi olla vaativaa.

Maunu mainitsee, että Stadin AO:n Holkkitien toimipisteessä opetustarjonta toteutetaan kolmen viikon jaksoissa. Tämä mahdollistaa joustavat ja henkilökohtaiset opintopolut pitkiä jaksoja paremmin. Kolmen viikon välein tulee myös tarkastuskohta, mikä tehostaa ohjausta ja auttaa poissa olleita opiskelijoita pääsemään uudelleen kyytiin. Uuden opetustarjonnan järjestäminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään.

Uutta on myös jatkuva haku oppilaitoksiin.

”Esimerkiksi Prinsessantien toimipisteessä hyväksi havaittu malli on aloittavien opiskelijoiden kokoaminen isompiin ryhmiin, jotka aloittavat yhteisellä orientaatiojaksolla. Viiden viikon jaksoilla opiskelijat tutustuvat oppilaitokseen ja toisiinsa ja ryhmäytyvät”, Maunu kertoo.

Yläkoulussa koettu työrauha vaikuttaa

Toisen asteen opintojen keskeyttäminen on merkittävä ongelma, joka vaikuttaa nuorten syrjäytymiseen. Keskeyttämisen syitä on perinteisesti etsitty yksilön taustoista kuten opiskelijan elämänhallinnan ongelmista, oppimisvaikeuksista ja aiemmista keskeytyksistä, jotka korreloivat keskeyttämisen kanssa. Sittemmin on siirrytty taustaindikaattoreiden listaamisesta oppimisympäristöjen tukemiseen.

”Kun poistetaan edellä mainitut, tunnetut taustatekijät, tärkein toiselle asteelle kiinnittymistä vahvistava tekijä oli yläkoulussa koettu työrauha. Jos työrauha oli, koulutuspolku jatkui pidempään”, Maunu kertoo Marko Merikukan, Tiina Ristikarin ja Tomi Kiilakosken tutkimuksesta, jonka laajassa aineistossa oli 15 000 nuorta.

Syynä on se, että jos lapsi tai nuori viihtyy toimintaympäristössään, hänelle kehittyy sosiaalinen luottamus: hän oppii luottamaan siihen, että hänen kannattaa päivästä toiseen mennä oppilaitokseen, toimia osana ryhmää ja ponnistella opintojensa eteen, sillä ympäristö tukee häntä. Jos sen sijaan ympäristö on epämiellyttävä ja häiritsevä, luottamusta ei synny ja kiinnittyminen on haastavampaa.

”Vaativaa kohtaamis- ja ohjaamistyötä”

Antti Maunu on tarkastellut tutkimuksissaan toisella asteella opettajien vuorovaikutusta opiskelijoiden kanssa. Opiskelijalähtöisyyttä ovat muun muassa ohjaava ote ja oppimisen edellytyksistä huolehtiminen.

”Opettaminen on vaativaa kohtaamis- ja ohjaamistyötä, johon tarvitaan ammatillista ja pedagogista ohjausosaamista. Tämän tarve ei suinkaan vähene ammatillisen koulutuksen muutoksissa”, Maunu painottaa.

Hän toivoo, että opettajilla olisi riittävästi aikaa opiskelijoille ja että tämä olisi huomioitu oppilaitosten arkityön organisoinnissa. Hän kiittelee myös erityisopettajien roolia.

”He tekevät arjessa todella korkeatasoista ohjaustyötä.”

On hyvä muistaa, että opettajat kohtaavat monenlaisia haasteita opiskelijoiden kanssa. Opiskelijalla voi olla esimerkiksi vakava mielenterveys- tai päihdeongelma, jota ei oppilaitoksessa voida ratkaista. Välillä henkilökunnan jaksamisen rajat voivat tulla vastaan. Vertaistuki voi silloin auttaa opettajia, mutta tarvitaan myös toimivia palvelukokonaisuuksia ja -polkuja opiskelijoille.

Toimenpanoon satsattava

Maunun mielestä on tärkeää, että opiskelijalähtöisyys pysyy kaikilla kirkkaana mielessä, vaikka uudistukset myllertävät tekemistä.

”Monet uudistukset ilmenevät nyt työntekijöille hallintolähtöisinä”, hän pohtii.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää Helsingin kaupungille?

”Teillä on valtavasti hyviä ideoita ja aikomuksia. Jatkakaa niitä ja satsatkaa vielä vähän enemmän arjen toimeenpanoon eli työnjakoon ja työn organisointiin – myös eri palvelujen kesken.”

Valtiotieteiden tohtori Antti Maunu on aiemmin tutkinut muun muassa sitä, millainen on hyvä ammatillinen opettaja opiskelijoiden näkökulmasta. Hän haastatteli laadulliseen tutkimukseensa opiskelijoita kolmessa eri puolilla Suomea sijaitsevassa ammattioppilaitoksessa. Tutkimuksen tuloksia voi lukea Kasvatus-lehden numerosta 4/2019.

Yksi nuorten syrjäytymistä ehkäisevän kaupunkistrategiahankkeen eli Mukana-ohjelman tärkeistä tavoitteista on se, että jokainen nuori suorittaisi peruskoulun jälkeisen tutkinnon. Koulutus lisää merkittävästi nuoren mahdollisuuksia hyvään elämään ja elintasoon.