Suoraan sisältöön

Väite: Elämän pitää olla stressitöntä

Stressi on osa elämää

Stressi ja kuormitus työpaikoilla ja vapaa-ajalla johtavat helposti toiveisiin stressin poistamisesta. Työterveyspsykologi Mervi Seppälä ei kuitenkaan kannusta tavoittelemaan täydellistä stressittömyyttä.

– Stressi kuuluu elämään, eikä sitä voi kokonaan poistaa, hän korostaa.

– Sen sijaan myönteinen kuormitus luo hyvinvointia. Useimmitenhan ollaan siinä tilanteessa, että työ on samanaikaisesti sekä hyvin tyydyttävää että vaativaa.

Olennaista on erottaa haitallinen stressi kohtuullisesta, suoritusta tehostavasta paineesta. On syytä valpastua, kun pienet asiat alkavat unohtua, osallistuminen sosiaalisiin tapahtumiin ei huvita ja tuntuu, ettei mitään ehdi tehdä kunnolla. Toisilla stressi oireilee uniongelmina, toisilla vatsavaivoina tai päänsärkynä. Oma tapa stressata on hyvä tunnistaa.

Jos haitallisen stressin oireet jatkuvat pitkään, ne alkavat muistuttaa työuupumuksen oireita. Jatkuva äärirajoilla toimiminen kuluttaa voimavaroja entisestään ja voi johtaa noidankehään. Seppälän mukaan monet tunnistavat tämän vaiheen sähläämisen, ryntäilyn ja paniikin tunteista, kun tunne oman työn hallinnasta alkaa heiketä.

– Tässä vaiheessa tahdonvoima ja tsemppi eivät enää auta. Hyvää tarkoittavista ”älä stressaa” -neuvoista tuskin on enää hyötyä, sillä ihminen ei pysty välttämättä itse säätelemään oireita, Seppälä kuvaa.

Jos stressi pitkittyy vielä lisää, se voi johtaa työuupumukseen, joka ei enää hellitä normaalilla levolla.
 

Vapaa-aika palauttaa kuormittavasta työstä


Oma stressi on tärkeää tuntea, jotta sitä osaa vähentää. Uupumuksen kehittymisessä vaikuttaa myös se, millaisen merkityksen antaa omille tunteilleen. Omat ajattelumallit vaikuttavat oloon, esimerkiksi ottaako stressioireensa vakavasti tai kritisoiko itseään väsymyksestä. Näiden ajatusten tunnistaminen tukee stressin hallinnassa ja palautumisessa. Rentoutumisen ja hyväksyvän läsnäolon harjoittelu voi tässä tilanteessa auttaa.

Eräs tärkeimmistä konkreettisista palauttajista on vapaa-aika. Seppälä suosittelee järjestämään myös stressittömiä hetkiä – mielellään joka päivä. Vapaa-ajalla tulisi tehdä mieluisia asioita, jotka ovat riittävän erilaisia kuin oma työ. Vaikka stressin aiheet eivät työstä poistuisi, kunnollinen irrottautuminen työstä auttaa stressinhallinnassa.

– Irrottautuminen tarkoittaa työhön liittyvän tekemisen ja ajattelun katkaisemista, jotta kehon ja mielen kuormittuminen pysähtyy. Ei siis pohdita työasioita, lueta kännykästä työsähköposteja tai valmistella kokouksia, Seppälä kuvaa.
 

Alkavaan uupumukseen puututtava


Yksilötason stressinhallinta ei kuitenkaan aina auta, jos työn ja työpaikan perusasioissa olisi petrattavaa. Työyhteisö voi vähentää kuormitusta asettamalla selkeitä ja realistisia tavoitteita ja tarjoamalla työntekijälle kehittymis- ja vaikutusmahdollisuuksia. Stressin kannalta on paljon väliä myös sillä, kuinka työ on yhdistettävissä muuhun elämään.

Negatiivisten asioiden poistamisen lisäksi positiivisten asioiden ja voimavarojen lisääminen vähentävät stressiä työyhteisössä, usein hyvinkin tehokkaasti. Esimerkiksi hyvään ilmapiiriin kannattaa panostaa: ryhmään kuulumisen tunne, luottamus ja vastavuoroisuus toimivat puskurina tiukoissa tilanteissa.

– Työn kehittämisen, voimavaroihin panostamisen ja epäkohtien korjaamisen tulisi olla osa arkea jokaisessa työpaikassa, Seppälä summaa.

– Olosuhteet kehittyvät pienin askelin ja yhdessä. Avoimesti puhumalla löytyy usein vähintään väliaikaisia ratkaisuja akuutteihin tilanteisiin.

Esimiehen tulisi seurata työpaikan ilmapiiriä jatkuvasti, ja Helsingin kaupungilla on tätä varten käytössä useita erilaisia mittareita ja apuja. Työntekijän orastavaan uupumukseen puuttuminen on tärkeää: haitallisen stressin kasautumista kun on helpompi ehkäistä kuin korjata.

 

 

Teksti: Salla Salokanto

JAA