Suoraan sisältöön

Esimies, kuinka kesytät kaaoksen?

Löydä kaaoksen ydin

Suurten muutosten keskellä on tärkeää keskittyä perusasioihin – niin työelämässä kuin kotonakin, neuvoo palvelupäällikkö, työterveyshuollon erikoislääkäri Marjaana Saarela. Vastuun jakaminen keventää esimiehen taakkaa.

Uusi tietojärjestelmä töissä, lapsi puhuu sanoilla joita et ymmärrä, ja sen vanhan kioskin tilalla on nyt uusi kerrostalo. Muutoksessa voikin olla kyse vain ajan luonteesta. Kyse on ehkä vain kehityksestä – siirtymästä, jossa tehdään korjausliike parempaan.

Työelämän siirtymissä esimies joutuu koville, oli kyse sitten vain papereiden muuttumisesta pdf:iksi tai suurista, kokonaisten laitosten fuusioitumisista. On tärkeää pysähtyä, kun alaisten vastahangan ja johdon vaatimusten paine kasvaa.

1) Pysähdy, ajattele, etsi merkitystä

Kaiken ytimessä on se, mille asioille annamme painoarvoa ja kuinka asennoidumme. Kirkasta siis itsellesi se, millä elämässä on todella merkitystä. Älä hoppuile, vaan pysähdy miettimään.

Henkilökohtaisen merkityksen löytäminen mahdollistaa sen, että esimies löytää kaaoksen ytimen – sen, millä on todella merkitystä ja mistä voidaan luopua. Tällöin hänen on helpompi seistä päätösten takana ja perustella ne alaisille.

– Kun oma työnkuva muuttuu täysin, on olennaista miettiä, mikä on itselle tärkeintä, neuvoo Työterveys Helsingin palvelupäällikkö ja työterveyshuollon erikoislääkäri Marjaana Saarela. – Sen kirkastaminen vapauttaa luovuudelle ja ilolle tilaa.

Vanha esimiehen rooli voi muuttua asiantuntijatehtäviksi, mutta myös kalkkeutuneet rutiinit vaihtuvat uuden oppimiseen. Ja toisaalta – jos työ on ollut ennen kaikki kaikessa, voi merkityksen löytää myös työpaikan ulkopuolelta. Työnkuvan muuttuessa voi jäädä aikaa paremmin lapsille tai vaikkapa kalastukseen. Oivallusten ei tarvitse olla suuria.

– Jos esimies on itse hukassa, negatiivisuus tarttuu alaisiin. Jos esimies taas näkee uudet mahdollisuudet, hän voi tukea niitä alaisia, jotka omaksuvat uudet tekemisen tavat hitaammin.

2) Kuuntele, osallista ja jaa vastuuta

Työntekijät eivät ole kaikki samanlaisia. Toiset sanovat aina ensin ei, toiset innostuvat uudesta.

– Vaatimusten ilmapiiriä tulisi välttää. Painostuksen sijaan kannattaa tuoda uusia näkökulmia ja antaa ihmisille aikaa, Saarela neuvoo.

Erilaisten tunnereaktioiden hyväksyminen osoittaa, että esimies kunnioittaa alaisiaan. Vastuunjako vähentää vastarintaa ja on osoitus luottamuksesta.

– On karhunpalvelus prosessien etenemiselle, jos jättää alaiset ulkopuolelle päätösten muovautumisesta. Vaikka tarkoituksena olisi ollut säästää alaisia, seurauksena syntyy helposti kuppikuntia ja ulkopuolisuuden tunnetta.

Liika itsenäisyys esimiehen työssä on huonoksi paitsi päätöksille, myös hänen omalle hyvinvoinnilleen. Loppujen lopuksi jokainen on vastuussa omasta jaksamisesta ja työvireen ylläpitämisestä – niin myös alainen. Jos esimies ottaa kaiken vastuun, alaisille ei jää kasvamisen paikkaa.

3) Jokainen on oman työnsä asiantuntija

Jokainen on oman työnsä kiistattomasti paras asiantuntija. Vastuunjaon voi aloittaa kysymällä työntekijöiltä, millaisia ratkaisuja heillä olisi työhönsä. Olennaista ei ole kysyä mielipidettä, vaan ratkaisuja – ja toteuttaa ne. Saarela antaa esimerkin:

– Olisi tärkeää, että jokaisella tiimin jäsenellä on selkeä käsitys työn tavoitteista. Kun tavoitteet ovat kirkkaana mielessä, voi kysymykset esimerkiksi työajoista, etätyöstä ja parhaista työvälineistä jättää alaisten päätettäväksi.

Esimiehen tulisi antaa työntekijöille mahdollisuus avoimeen keskusteluun ja antaa tilaa myös heidän keskinäiselle ideoinnilleen. Tähän pääsemiseksi on tärkeää, että esimies on helposti lähestyttävissä ja käytettävissä. Se ehkäisee keskusteluryhmien kääntymistä kyräilyringeiksi. Kun alaisiin on epäformaalit välit, ongelmatilanteet eivät eskaloidu.

– Kun yksi työyhteisöstä heittäytyy negatiiviseksi, syntyy pienestä eripurasta herkästi iso energiasyöppö. Tällöin avoin keskustelu on tärkeää. Kysy alaisilta, mistä on kysymys ja miten voisit auttaa. Selvitä heille, että tavoite on onnistua yhdessä, Saarela neuvoo.

 

Teksti: Selja Tiilikainen

 

JAA